Sinä sika! || Mori

Saarista suurin ja tiettävästi ainoa, josta löytyy sivistynyttä asutusta. Saarella kohoaakin pienehkö vuori, jonka epäillään olevan uinuva tulivuori. Toivoa saattaa, että tuo myös uinuisi vielä pitkään. Tuliperäisen maan ansiosta saarilla sijaitsee paljon kuumia lähteitä, joissa matkalaiset tykkäävät pistäytyä lämmittelemässä. Lähteet ovat lämpimänä vuodenajasta riippumatta.

Valvoja: Crimson

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Syys 2016, 22:33

Housut oli vaihdettu ja nyt paidan vuoro. Omaansa hän ei kuitenkaan saanut ylleen, kun huoneen ovi kävi. Velho käänsi katseensa huoneeseen astuneen naiseen, mutta käänsi katseensa tuosta kiireesti pois. Noita oli kerännyt itsensä varsin nopeasti, se ei enteillyt hyvää.
"Ah kyllä, pois vaivoistasi niin kuin halusit." Vrowrik vastasi, mutta Shael pyyhälsi hänen eteensä ja tarttui häntä hartiasta. Pukeutuminen jäi sikseen, kun toinen pakotti hänet istumaan vuoteenreunalle. Noita kävi uhkailemaan, varsin ymmärrettävää. Velho piti rauhallisen ilmeensä ja otti vastaan sen mitä äkäinen nainen hänelle suustaan suolti. Hän ei sanonut mitään, se sai luvan kelvata myöntymisen merkkinä hänen rikoksilleen. Tosin toinen ääni näytti käyvän kelloon, kun Shael puhui kirouksesta. "I-ilman taikuutta?" Velho toisti epäuskoisenä, mutta ennen kuin ehti protestoimaan, oli noita koskenut hänen otsaansa. Harmaat silmät laajenivät järkytyksestä, koko keho jähmettyi, samalla kun jokin tuntui sammuvan kehon sisällä.

"Ei... ei, ei... ei ei ei ei ei..! Et tiedä mitä teet!" Vrowrik tuntui hätääntyvän, samalla kun tämä hamuili naisen kättä otteeseensa, jotta saisi sen kiireesti irti itsestään, mutta vahinko oli jo tehty. Mies laski katseensa tatuoituun kämmeneensä, mitään ei tapahtunut. "Et ymmärrä... ilman taikuutta..." Tärisevä katse kohosi Shaeliin. "Tatuointini eivät ole tavallisia... Ne syövät minut. Magiani pitää ne kurissa." Mustalla magialla oli hintansa.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Syys 2016, 22:53

Vrowrik alkoi pelkäämään, lähes anelemaan. Shael ei heilahtunut, taipunut eikä antanut mitään vihvateita säälistä. Hän ei säälinyt miehiä. Mies parahti, ettei hän tiennyt mitä hän teki, voi kyllä hän tiesi, varsin hyvin. Hän aiheutti miehelle tuskaa ja olkoon se myös opetus. Vrowrik selitti hänelle, että ilman taikuutta hänen tatuointinsa syövät hänet. Magia piti ne kurissa. Voih, miehen täytyi ensin tietää kenen kanssa leikki ja millä alueella. Hän ojentui miehen korvan juureen ja kuiskasi tuon korvaan. "Niin? Siksi mustalla magialla ei leikitä poikanen. Siksi magialla ei leikitä", hän sanoi kylmästi ja vetäytyi. Shael hehkui julmuutta tällä hetkellä. Hän lähes leiskusi sitä ja ennen kaikkea armottomuutta. Hänestä ei löytänyt sitä enää tippaakaan. Jos Vrowrik olisi osannut pelata korttinsa oikein, olisi hän varmasti kyennyt puhumaan noidan kanssa tavallisesti ja löytää ehkä toisen puolen kuin tämän ilkeän noidan.
Shael tarttui miehen tatuoituun käteen ja puristi sitä. Hänen huulilleen levisi julmaakin julmepi hymy. "Sinähän sanoit, että kuolema olisi seuraava vaihtoehto, jonne olisit voinut päätyä. Ehkä se vie sinut nyt tai mustanmagian kokeilusi vie sinulta kehon ennen kuin huomaatkaan", hän sanoi. Käsi puristi miehen kättä hieman kovempaa. "Mutta minä kyllä sanoin, että elät kaksi kuukautta ilman minkäälaista taikuutta kehossasi", hän kävi kuiskaamaan. Äkisti miehen käden tatuoinnit alkovat hohtamaan, mutta ei sellaista punaista valoa, mitä tuo itse sai aikaan. Tatuoinnit hohtivat kirkkaan valkeina. Ne alkoivat hitaasti liikkua miehen keholla aina pitkin noidan kättä. Valkeana hohtavat tatuoinnit siirtyivät Shaelin kehoon ja hänen kehonsa omisti voimakasta magiaa, joten pikkuiset mustan magian tatuoinnit eivät tehneet hänelle mitään.

Kun tatuoinnit olivat siirtyneet häneen hän irroitti kätensä miehestä ja tuijotti tätä. "Lähdet huomenna", hän ilmoitti ja jätti taikuutta vailla oelvan miehen sängyn reunalle istumaan. Hänen kädessään kiersi tatuointi, joka asettui vielä uuden omistajansa kehoon ja pysähtyi sitten niille sijoilleen.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Syys 2016, 16:17

Shael kävi osoittamaan piittaamattomuutensa kylmyyttä huokuvalla kuiskauksella. Vrowrik laski katseensa takaisin kämmeneensä, pään sisällä tuntui pyörivän numeroita, laskelmia ja epätoivoa löytä tilanteeseen ratkaisu, mutta hän vain pyöri ympyrää.
"En minä kuolemaa pelkää... Tatuointien magia syö mieleni, syö minut ja jättää jälkeensä kehoni, joka on pimeyden valtaama. Se ruokkii itseään luomalla tuhoa ja tuskaa ympärilleen." Ei hän pelännyt itsensä tähden vaan niiden, jotka hänen klähettyvilleen sattuisivat. Prosessi olisi hidas, mutta sitäkin hirvempi, kun hän joutuisi katselemaan kuinka pimeys korruptoisi hänet omakseen.

Mies nytkähti noidan käydessä hänen käteensä tarttumaan. Pientä vastustelua velho yritti tehdä, kuin peläten tekevänsä tuhoa jo nyt, mutta naisen ote ei höltynyt. "Kaksi kuukautta... se on tarpeeksi..." Vrowrik mutisi itsekseen lyötynä.
Ilman magiaansa mies ei sitä pystynyt tuntemaan, mutta valkea hohto havahdutti hänet ja silkka hämmennys valtasi hänet. Harmaakatse tuijotti tatuointeja jotka kiemurtelivat pitkin hänen käsivarttaan ja siirtyivät Sahelin iholle. "Mitä... sinä..?" Hän oli niin sekaisin kaikista tunteistaan, ettei tinnyt mitä ajatella taikka sanoa.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Syys 2016, 18:57

Vrowrik parka olisi voinut joku sivusta katsoja sanoa. Mies näytti täysin tilanteen ulkopuolelle jääneeltä kuin osa miehestä itsestään olisi mennyt noidan mukana ja olihan nainen vienytkin osan tuosta. Kirounnut miehen kahdeksi kuukaudeksi ilman taikuuttaan ja tatuointejaan. Kaiversivat tatuoinnit sitten naisen tai miehen kehoa, ei se enää haitannut noitaa. Hän ei luonut vaalea hiuksiseen velhoon silmäystäkään kävellessään huoneesta ulos. Ovi napsahti kiinni ja Shael sen toisella puolella nojautui hetkeksi ovea vasten. Hänen kasvoillaan näkyi ehkä hetken suru ja se jonkintapainen pettymys. Liekö se sitten mieheen tai omaan itsensä jäisi arvoitukseksi. Se mitä kaiken pienen ajattelutuokion jälkeen tapahtui näkyi vallan hyvin noidan kasvoilla.
Hänen huulensa alkoivat nykiä kohti poskia, mutta siitä ei tullut mitään hilpeää ja iloista hymyä. Se oli julma, ylpeä ja kaduton. Hymy kuin hymy Shaelin hymy näytti kauniilta oli se sitten pelottava tai ei. Hän irrottautui ovesta ja lähti kävelemään ulos sairastuvalta. Hän hiveli toisella kädellään tatuointia, jonka oli juurikin napannut mieheltä. Jos Lauz olisi elossa, hän ajatteli. Ei hänen miehensä varmaankaan olisi katsonut hänen tai Vrowrikin toimia oikeiksi. Shael ei kuitenkaan kuunnellut sisintään vaan sitä miesvihaa, joka syttyi hänen sisällään lepattavaksi rovioksi.

Hänen vihansa oli syvälle juurtunut, ikään kuin hänen elintapansa olisi siinä niin kiinni, ettei hän osannut tehdä muuta kuin vihata. Olihan hänet raiskattu siinä teini-iässä ja se jos mikä oli kulkenut hänen elämänsä lävitse hyvin pitkään. Shael päästi sisältään syvän huokaksen. "Olin paha noita, vai mitä Lauz", hän kuiskasi hymähtäen lopulta pehmeästi itselleen.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Syys 2016, 19:17

Sahelin astuessa huoneesta ulos, jäi Vrowrik yksin häkellyksensä kanssa. Mies vain tuijotti käsivarttansa ja rintakehää, jota ei ollut nähnyt puhtaana moneen vuoteen. Olo oli jotenkin alaston, osa hänestä oli poissa. Toki se oli parasta tämän kirouksen kanssa, mutta silti hänellä oli lohduton olo. Jokin pieni tunne takaraivossa olisi halunnut tulla syödyksi... eih ei nyt sentään, hänen täytyi pysyä järjissään.

Velho kävi haromaan vaaleita hiuksiaan kuin pidellen päätänsä kasassa. Kuinka hän kestäisi ilman magiaansa 5184000 sekuntia?! Hän tulisi hulluksi. Mies puristi silmänsä kiinni, niitä kirvelsi. Mieli tuntui kaivavan esiin muiston, joka tuntui tuskalliselta. Se hymyilevä opettajatar, joka sytytti kyntilän omilla siroilla sormillaan palamaan, se oli hänen ensi kipinänsä taikuuden saloihin.
Ei mies voinut muuta kuin kaatua vuoteelle omaan kurjuuteensa ja kyljen kivuista huolimatta käpertyä aloilleen, toivoen että olisi vain voinut manata itsensä tajuttomaksi.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Syys 2016, 13:11

Aamu oli kirkas, pilveetön ja tuuleton. Merellä kuitenkin tuuli kuten aina. Shael seisoi paikoillaan takanaan muutama nainen, jotka kuuluivat laivaan. Laiva ei ollut kovin iso, mutta kyllä se veisi miehen illaksi kotiin. Noita seisoi suorana, katsoi ylös laivaan, minne mieskin oli patistettu. Ei tuota väkivalloin sentään oltu viety laivaan ihan odoteltu, että toinen oli hereillä ja tarjottu aamiainen. Toki Shael olisi voinut tarjota sitä vaihtoehtoa, että olisi antanut miehen mennä saaren toiseen kylään, mutta hän ei halunnut juuri nyt nähdä Vrowrikia. Sitten kun hän olisi leppynyt olisi hän ehkä halukas keksutelemaan, jos mies kykenisi korttinsa pelaamaan oikein. Ilman taikuuttaan mies saisi nyt elää hetken, saisi kokeilla miltä oikeasti tuntui elää kuin oikea ihminen. Lisäksi oli nuo taikuuden ominaisuudet opittua tai saatua ne olivat nyt poissa ja Shael ei miehen tunteista välittänyt. Hän oli kasvanut taikuuden kanssa, mutta kyllä hän osasi ilman sitä elää, toisaalta ilman taikuuttaan hän ei kyennyt juurikaan puolustamaan kyläänsä.
Shael ei ole sanonut Vrowrikille sanaakaan tuon menessä laivaan. Ei hänellä mitään sanottavaa ollut tuolle. "Rouva! Laiva on valmis lähtemään!" Toinen hänen takanaan olevista naisista ilmoitti ja Shael kääntyi heihin. Hän nyökkäsi ja toivotti naisille turvallista matkaa. Sitten hän katseli kuinka naiset palasivat laivaan ja vetivät sisään lankun, jonka avulla laivaan päästiin. Köydet oltiin irroitettu ja ankkuri nostettu. Purjeita alettiin hitaasti nostamaan. Shael hoitasi loput. Hän katsoi nyt suoraan laivan kannella seisovaan Vrowrikiin. Hänen oranssit silmänsä leimusivat ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Sitä ei osattu tulkita oliko se negatiivista vai positiivista. Hän nosti tatuioidun kätensä ylös ja heilautti sitä miehelle hyvästien merkiksi. Sen jälkeen hän suuteli kättään ja puhalsi siihen lempeästi ojentaen samalla kätensä kohti laivaa.

Yhtä lempeästi meren tuulen virta muuttui ja tarttui purjeisiin alkaen liikuttamaan sitä hellästi pois satamasta. Shael avasi suunsa ja kuiskasi tuulen suuntaan. "Sinun on parasta tulla hakemaan nämä pois kun magiasi palautuu." Tuulen mukana nuo kuiskuttelevat sanat ohjautuivat kohti Vrowrikin korvia, antaen tuolle tarvittavan tiedon, jos tahtoi tatuointinsa takaisin. Jos tuo ei palaisi kahden kuukauden päästä hakemaan niitä, hän tuhoaisi ne. Miehen pitäisi ymmärtää, että Shael edes jaksoi nähdä vaivaa pitää tatuoinnit itsellään tuhoamatta niitä. Ehkä hän olikin jo pehmentynyt miesvihastaan, mutta silti jaksoi olla kova.
Noh asiahan oli niin, että noita oli alkanut näkemään miesvihansa kautta sen, että hänen täytyi opettaa noille oikeita tapoja. Ikään kuin äiti, joka huolehti lapsistaan tekivät nuo sitten pahaa tau hyvää jälkeä maailmalla.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Syys 2016, 13:44

Vrowrik ei selvästikään ollut oma itsensä seuraavana aamuna. Tämä oli hiljaa, ei suostunut syömään aamiaaistaan, mutta vaikea hän ei ollut. Hän kävi pukeutumaan ja astelemaan ulos sairastuvalta kun käskettiin. Hän ei sanonut mitään, ei tervehtinyt, ei luonut katsekontaktia noitaan. Hän asteli kuin mies kohti hirttolavaa, tosin lavan sijaan se olisi laiva, joka veisi hänet pois saarelta.
Pää painoksissa velho asteli laivan kannelle, jääden sille seisomaan. Katse kohosi hitusen hatun lierin alta, Shael katseli hänen suuntaansa ja kohotti tatuoitua kättään hyvästeiksi. Miehen ilme värähti, mutta palautui varsin pian siihen ilmeettömään sieluttomaan olemukseen. Käsi nostettiin vain puolittain hyvästeiksi ja hattu vedettiin paremmin silmille, samalla kun selkä käännettiin noidalle. Oliko hän vihainen naiselle? Ei kai sentään, ei hän vihaa tuntenut, olo oli enemmänkin tunteeton, hyödytön, kyvytön. Ei hänellä olisi syytä elää seuraavat kaksi kuukautta ilman taikuutta. Ehkä hän lukittautuisi kotiinsa ja vaipuisi horrokseen siksi ajaksi? Ehkä aika kuluisi niin nopeammin? Ei hän kuitenkaan mikään karhu ollut, joten se olisi varsin vaikeaa, mutta välittikö hän tällä hetkellä? Ei oikeastaan.

Shaelin ääni yllätti miehen, mutta tämä ei kääntynyt katsomaan naista. Kyllä hän olisi tullut niitä hakemaan kutsumattakin. Mies lähti astelemaan laivan keulaa kohti ja jäi nojailemaan sitä koko loppu matkaksi, haaveillen kuinka helpolla pääsisi, jos vain heittäytyisi laidan yli... mutta sehän olisi pelkurin teko.

//Ja tää loppui tähän toistaiseksi, kiitokset :D //
Janni
 

Edellinen

Paluu Keskimmäinen saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron