This night is just for us //sovittu K18

Saarista suurin ja tiettävästi ainoa, josta löytyy sivistynyttä asutusta. Saarella kohoaakin pienehkö vuori, jonka epäillään olevan uinuva tulivuori. Toivoa saattaa, että tuo myös uinuisi vielä pitkään. Tuliperäisen maan ansiosta saarilla sijaitsee paljon kuumia lähteitä, joissa matkalaiset tykkäävät pistäytyä lämmittelemässä. Lähteet ovat lämpimänä vuodenajasta riippumatta.

Valvoja: Crimson

This night is just for us //sovittu K18

ViestiKirjoittaja Niehku » 03 Maalis 2013, 16:10

//Hii, Williamin ja Lucanyan romanttinen seikkailu jatkuu! ;3 tässä tarinan eka osa.//

Lucanya Vendethiel

Sen päivän jälkeen kun ihanat naamiaiset olivat menneet mönkään ja haltian oli pakko lähteä Thannien asuinkartanosta, haltian ei ollut muuta nähnytkään mielessään kuin Williamin. Aina, päivin ja öin. Ei ollut hetkeä, milloin nainen ei olisi tuota ajatellut. Saavuttuaan kotiinsa Luca oli avannut pienen rasian, jonka oli saanut aateliselta ikään kuin lahjana tai niin neito oli ainakin ymmärtänyt. Hän oli sormusta hetken aikaa ihaillut ilmeettömänä, kunnes suu kaartui kuitenkin hymyyn. Sormus oli kaunis ja hento, mutta siitä huolimatta se sopi hyvin blondille. Puolet yöstä hän miettikin, mitä William oli halunnut viestittää eleellään hänelle? Oliko tämä todellakin vain pieni ja sievä lahja muistoksi vai suorastaan askel eteenpäin heidän elämässään? Pianhan se selviäisi.

Hänen mielestään oli kulunut liian monta päivää ja viikkoa seuraavaan täysikuuhun. Mutta siellä se nyt paistoi kirkkaana, tummansinisellä, lähes pilvettömällä taivaalla. Ilma oli ihanan lämmin, eikä satamassa tähän aikaan illasta enää kamalasti liikkunut väkeä.
Lucanya oli pukeutunut vaaleansiniseen hihattomaan mekkoon, jonka helma ylsi hitusen yli polven. Siinä oli myös pari koristesaumaa laskoksineen sekä vyötärön ympärillä oli kangasvyö. Kengiksi neito oli valinnut somat harmaat, korottomat avokengät, joiden kärjissä komeilivat rusetit. Meikkiä hän ei ollut laittanut, eikä oikeastaan ollut hiuksillekaan mitään kummoisempaa tehnyt. Luca tiesi, että Will piti hänestä luonnollisena. Mekkoa ja neidon päätä peitti kuitenkin tummanharmaa hupullinen viitta, jottei tätä alettaisi heti epäillä.

Haltia saapui satama-alueelle ja katseli ympärilleen, näkyisikö tämän komeaa seuralaista missään. Yhtään ehdokasta ei tuntunut löytyvän, joten neito asettui penkille istumaan yhden rakennuksista eteen, jonka väri oli melkein sama kuin haltian viittakin. Hän ei uskaltanut lähteä sen tarkemmin koluamaan satamaa. Saattoihan William olla jo satamassa pyörimässä tai tämä ei vielä ollut saapunut. Lucaa ei kuitenkaan hermostuttanut, hän tiesi, että Will kyllä tulisi. Hän katseli isoa kuuta ja vuoroin seuraili muuta ympäristöä.

//Pyh ja pah, kuinka lyhyt siitä tulikaan.. Mutta tässä tarkemmin Lucan mekko ;)//
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 24 Loka 2013, 15:07, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 14 Maalis 2013, 23:23

William Thann

Pitkään oli täysikuuta taivaalle nousevaksi odotettukin, ja kun se ilta viimein oli koittanu oli komea nuorukainen lähtenyt jo aamun aikaan matkaan kotoaan hienosta kartanosta suunnaten nuoren mustan orinsa laukassa kohti satama-alueita. Mukaan oli pakattu taiottuun kassiin kaikenlaista tarpeellista, mitänyt pienellä saaristolomalla saattoikin tarvita, sekä varmaan paljon turhaakin. Mutta tärkeäähän oli ettei mitään vain ollut unohtunut, sillä tämän täytyi olla täydellinen jälleen näkeminen, jonka Will romantikkona uskoi olevan tarpeen kun viimeksi heidän kohdatessaan ihanaisen Luca-neidon kanssa oli kaikki päättynyt niin dramaattiseen eroamiseen.

William katseli taivaalle noussutta kirkasta kuuta joka valaisi kirkkaana sataman. Mies istuskeli laiturilla ja heilutteli jalkojaan tyhjän päällä. Hän sulki silmänsä ja kuunteli aaltojen liplatusta. Se oli niin rauhoittavaa ja kaunista. Hänen silmänsä tuntuivat vähän raskaammilta ja hän taisikin nuokahtaa siihen hetkeksi. Hänet havahdutti keveät ja tutun kuuloiset askeleet laituria pitkin ja kun hän kääntyi katsomaan niin hän tunnisi kyllä huppupäisen tulijan välittömästi. Siinä oli hänen sulokas leidinsä, joka ei ilmeisesti huomannut tumman vihreään pukeutunutta Williamia alusten luomista varjoista.
Hurmuri asteli reippaasti Luca-neitoa kohden leveä hymy kasvoillaan. Siinä toinen tosiaan oli. Siinä, ihka elävänä ja ah, niin kauniina. Rakastaneiden tapaan William aloitti heidän liikuttavan jälleennäkemisensä kaappaamalla hennon haltian syliinsä lujaan, mutta hellään otteeseen ja suukotti tätä kauttaaltaan. Hän oli kovin onnellinen. Seuraavaksi hän yritti tarkastaa huomaamattomasti katseellaan toisen sormia. Oliko tuo avannut hänen lahjansa ja miten toinen oli sen mahtanut ymmärtää?

Ensimmäisien liikuttavien sanojen ja hellyyden osoitusten jälkeen William päätti raottaa heidän suunnitelmiaan sen verran että viittasi laiturin päässä olevaan komeaan monen kymmenen miehen laivaan. "Miehistö odottaa vain ainoita matkustajiaan, meitä, saapuviksi kannelle..." Kultakutri sanoi lupaavasti ja iski samalla neito haltialle silmää.

//Sori kesto ja sori laatu o^o//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 06 Huhti 2013, 23:30

Lucanya Vendethiel

Hetken kuluttua William kävelikin jostain kohti neitoa ja saavutettuaan tämän, oli haltia kaapattu parempiin käsiin. Lucanya ei ollut ollenkaan huomannut miestä, missä lie piilossa oli tarkkaillut. Haltia halasi Williä vastaan iloisena, hän oli kovin kaivannut aatelista. Tänä iltana pari olisi varmasti vain yhtä hymyä ja onnellisuutta.

William antoi ymmärtää, että nyt lähdetäisiinkin vesille komealla purrella. Jatkosta ei ollut mitään tietoa, mutta Luca piti yllätyksistä, varsinkin Williamin. Hän nyökkäsi ja niin parivaljakko suuntasi laivalle. He istuutuivat kannen keulaan lämpimän vilttikasan päälle, josta näkisi hyvin maisemat. Laiva nosti ankkurinsa ja niin se lähti lipumaan merelle. Lucanyaa jännitti jostain syystä, vaikka tavallisesti tuo oli niin rentona aatelisen kanssa. Ehkä sormus hänen sormessaan saisi pian tarkempaa tarkoitusta...

Laiva tuntui suuntaavaan suoraan kohti Manasses saarien satamaa, jonka monenlaiset valot lähenivät koko ajan.
"Mitäs me satamassa?" haltian uteliaisuus heräsi. Olihan toki mukavaa päästä saarilla välillä käymään, kun neitokainen ei ollut pitkään aikaan siellä käynyt.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Heinä 2013, 19:54

Williamin lempeä nauru kajahti ilmoille hänen sydänkäpysensä tiedustellessa mitähän asiaa heillä mahtoi olla Mananess saarien satamissa. "Satamat eivät ole meidän määränpäänämme suinkaan, ainostaan pakollisena välietappina armaani", Will selitti kärsivällisesti samalla hellästi silittäen kauniimman hiuksia, "Pelkkä välietappi" Säilyttääkseen jotain jännitystä tähänkin matkaan aatelinen kieltäytyi kertomasta määränpäätä vaan piti sen visusti salassa, omana tietonaan. Niin siis omana, sekä heidän sinne kyyditsevän kuskin tietona.
Will oli ottanut mukaan yhden heidän kartanonsa vakio kärryjen ajajansa, ei siksi ettei luottaisi niihin jotka olivat Mananess saarilla, ei suinkaan, vaan Will-herra ei itsekään muistanut täysin tietä heidän sukunsa lomahuvilalle, toisin kuin tämä heidän perhettään vuosia palvellut konkari.

Kun laiva saapui satamiin ja miehistö oli kiinnittänyt veneen huolella sataman vahvaan tammilaituriin William saatteli Luca-neidon lankkusiltaa pitkin laiturille ja siitä käsipuolessaan kohti laiturin päästä alkavaa satamakylää. Hurmurin lanteilla keikkui normaaliin tapaan pikkuruinen laukku, ulottuvuusloitsulla höystetty sellainen, joten hänen olisi tuskin ollut tarpeellista pakata mukaan vielä kahta matkalaukkua, mutta näin hän oli kuitenkin turhamaisuuksissaan tehnyt, joten pariskuntaa pitkin laituria seurasi palvelija kantaen laukkuja sekä se hevosherra, jonka oli tarkoitus kyyditä heidät. "On hyvä olla varautunut kaikkeen!" Will vielä ajatteli puolustuksekseen vilkaistessaan laukkuja, jotka tulivat heidän perässään.

Laiturin päästä ei ollut pitkä kävelymatka hevosvankkurin luokse joka heitä jo odotti hevosetkin eteen valjastettuina. Vankkureita vetäisi kaksi komeaa mustaa oria, jotka innokkaina askelsivat paikallaan ja hirnuivat ajoittain hiljaa. William daameineen ohjattiin istumaan kauniisti kuvioidun ja verhotun vaunun sisään istumaan, ovi suljettiin heidän jälkeensä. William istui selin menosuuntaan eli vaunujen etuosassa, kun taas Luca-neito istui komistusta vastapäätä kasvot menosuuntaan.
Laukkuja pakattiin ja kuskia valmisteltiin, sillä aikaa saattoi katsoa vaunun pienistä ikkunoista ulos ja avautui näkymä torista jossa vielä näin iltasellakin oli jonkun verran elämää.
Williamilla oli todella kujeilevainen ja salamyhkäinen ilme heidän odotellessaan vaan siinä milloin lähdettäisiin liikkeelle. Hän oli aina ollut kurja pitämään salaisuuksia sillä hänen olemuksensa, ilmeensä sekä sielukkaat silmänsä antoivat hänet heti ilmi. "Kohta sinäkin näet mihin menemme, mutta lupaan kuitenkin että tulet rakastamaan paikkaa..." Niiden sanojen saattelemana Will kumartui suutelemaan Lucanya neidon nenänpäätä vaunujen heilahtaessa samalla liikkelle lähdön seurauksena. Williamin suudelma nenänpäähän, osuikin nyt vahingossa suoraan huulille, joka ei ollut ehkä miehen tarkoitus, mutta toimi hyvin sekin. Mies ei voinut olla hymyilemättä leveästi ja jopa naurahtamatta tapahtuneelle, jonka jälkeen vieden kädet neidon kasvoille Will toisti suudelman, mutta sata prosenttisen tarkoituksella.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Heinä 2013, 00:33

Lucanya Vendethiel

Blondi haltia kallisti hiukan päätään kysyvänä, kun William nauroi, mitä ilmeisemmin hänelle. Oliko neito kysynyt sittenkin typeriä? Pian mies kertoi sataman olevan vain välietappi, eli he eivät jäisikään sinne illaksi ja yöksi.
"Ahaa, vai niin." Luca totesi hitaasti nyökäten ja katsoi toista jotenkin kujeilevaisella ilmeellä samalla kun nautti silityksestä. Will ei jatkanutkaan kertomustaan siitä, minne he menisivät, mies taisi haluta todellakin sen säilyttää salaisuutena -ainakin toistaiseksi.

Manasses saarten satamaan päästiin viimein ja herrasmiehen elkein William saattoi haltia-neidon turvallisesti laivasta laiturille ja pian maan tukevalle kamaralle. Lucanyasta tuntui jotenkin hyvältä kulkea miehen käsipuolessa, eikä vain kenen tahansa miehen. Hänelle tuli Williamin seurassa aina turvallinen ja huoleton olo, sillä mies oli suorastaan mestari välittämään iloista ja positiivista oloaan naiselle. Haltia katsahti taakseen ja näki palvelijan kantavan heidän perässään kahta matkalaukkua. Sen jälkeen neito vilkaisi Williä ja siitäpä se jännitys kasvoi. Mihin ihmeeseen niitä laukkuja tarvittiin? Luca ei voinut peittää sitä naurahdustaan, joka ilmoille pääsi. Hän oli vain niin iloinen.

Matka jatkui, mutta hevosvankkureilla tällä kertaa. Se oli haltian mielestä hurjan romanttista. Istuunnuttaan vaunujen takaosaan, nainen asetti molemmat kätensä syliinsä ja katseli kylään kohden, josta näkyivät iloiset valot sekä vaimeana rytmikäs soitto. Olisihan se ehkä ollut mukavaa käydä sielläkin, neito on oli kaikkien juhlien ja tapahtumien perään, mutta tietenkin paljon mielummin hän juuri nyt halusi viettää kahdenkeskeistä aikaa Williamin kanssa. Toisen alkaessa puhumaan, käänsi haltia tähän katseensa. Pienen vihjeen jälkeen mies kumartui neidon puoleen, mutta ilmeisesti tämän suudelma ei ollut alunperin tarkoitettu ihan suulle, sillä se tuntui jotenkin hiukan hätäisesti tehdyltä. Vaunujen nytkähdys liittyi varmasti siihen, mitä ikinä Will oli aikonutkin alunperin tehdä. Niinpä myös haltia nauroi samalle asialle ja pian saikin tuntea huomattavasti paremman suudelman Williamilta edelliseen verrattuna.

Vankkurit liikkuivat tasaiseen tahtiin, tie oli yllättävän hyvässä kunnossa. Matkaa ei oltu kuljettu pitkälle, mutta naisen sydän takosi hyvää tahtia silkasta jännityksestä ja sen kyllä huomasi myös tuon ilmeestä. Hän toisaalta halusikin kokea yllätyksen, mutta toisaalta oli hyvinkin utelias, mitä ihana William oli tällä kertaa keksinyt heille. Ikkunoista ei näkynyt mitään, mistä nainen olisi voinut päätellä heidän sijaintinsa. Matkaa jatkui vielä jonkin verran, kunnes hevosvankkurit viimein pysähtyivät. Lucanyan ilme kirkastui.
"Olemmeko perillä?" hän varmisti Williamilta, katsoen tätä suloisella virneellään.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 01 Syys 2013, 21:41

William Thann

Vankkurit seisahtuivat ja neito esitti Williamille kysymyksen johon mies vastasi salaperäisen hurmaavalla hymyllä. "Taidammepa olla", tuo totesi ja astui ulos vankkureista jääden seisomaan oven luokse odottaen Lucanya neitoa. "Arvon lady", Will sanoi herrasmiesmäisesti ojentaen tuolle kättään auttaaksee neidon arvokkaasti vaunusta, "Emmehän halua antaa huvilan odottaa."

Vaunut oli pysäköity suloisen kiemurtelevan polun päähän ja polku johti satumaisen valkean kartanon kuistille. Ilmeisesti kyseinen kartano oli siis Thannin suvun omistuksessa. Ei se ihan yhtä suuri ja näyttävä ollut kuin Thannin kotikartano, itse asiassa se oli varmaan puolet pienempi, mutta kaunis luonnonläheinen sijainti ja valkea marmori sekä puu sai siitä oikein kauniin näköisen. "Meidän vaatimaton kesähuvilamme, taisin vierailla täällä viimeksi lapsena", William sanoi ja hetken hänen mielessään kävi muisto hänestä juoksemassa kilpaa pikkusiskonsa kanssa talon etupihan niityllä.
"Mutta eiköhän riennetä katsastamaan se itse, eikös?" Hurmuri sanoi jälleen ilkikurinen hymy huulillaan. Niiden sanojen ja hyvin saattelemana mies kaappasi Luca-neidon vahvoille käsivarsilleen ja lähti kantamaan kohti kartanoa. Tässä kohtaan vankkurit lähtivät pois pihasta jatkamaan matkaansa jonnekin. Will tiesi niiden menevän läheiselle tallille jossa kuski ja hevoset yöpyisivät voidakseen hakea heidät sitten huomenissa pois kartanolta.

Will laski kauniin tyttöystävänsä maahan vasta kun he olivat pääseet kynnyksen ylitse talon sisälle. Ovet eivät olleet olleet lukossa, eikä talo todellakaan näyttänyt siltä ettei joku olisi asunut siellä vähään aikaan, mutta se ei ollut oikeastaan kovin ihmeellistä ottaen huomioon sen että Thannien suku oli erittäin rikas ja vaikutusvaltainen, totta kai joku oli käynyt hoitamassa koko kartanon valmiiksi kun sinne oli ilmoitettu mentävän. Oletettavasti kaikki ruokakomerotkin oli täytetty pursuilemaan erinäisiä herkkuja.
William odotti toisen mielipidettä talosta hymyillen leveää hymyään. Hänelle tämä kaikki oli oikeastaan itsestään selvää, mutta oli aina jännittävää kuulla mitä hänen tyttösillään oli sanottavina milloin mihinkin hienouteen. Toisen kuitenkin vielä puhuessa herrasmiehenä tunnettu William tekee ensimmäistä kertaa koskaan Luca-neidon kanssa jotain epäherrasmiesmäistä, nimittäin painaa yllättäen toisen seinää vasten omalla kehollaan ja suutelee kovin intohimoisesti kieltä säästelemättä.

Irroittauduttuaan haltianeidosta Will näyttää ehkä jopa hitusen punastuneelta ja tämä pahoittelee käytöstään hymyillen. "Tuota," Will pitää intiimin tauon puheessaan tuijotellessaan toisen silmiin, "Meille on valmisteltuna kylpy." Mies lopetti kyllä äsken aloittamansa lauseen, mutta tästä näki että tämä aikoi kyllä sanoa vielä jotain muuta. Will toimi oikeastaan aina niin varmasti, etenkin naisten kanssa, ettei hänessä voinut edes kuvitella olevan tälläistä puolta joka saattaisi punastua ja vaikuttaa hieman nololta puhuessaan tyttöystävälleen. Niin nyt kuitenkin kävi. "Muistaakseni amme on kyllä niin iso että sinne mahtuisi helposti kaksikin..."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 02 Syys 2013, 18:43

Lucanya Vendethiel

Hevosvaunut pysähtyivät ja siihen loppuisi kaksikon matka, sillä päämäärä oli saavutettu. William poistui ensin vaunuista, jotta sai ojentaa Lucanyalle kätensä kun tämä astuisi maalle. Yhtä arvokkaasti käyttäytyi myös nainen, lähinnä humorististi näytellen, sillä eihän tuo todellakaan ollut tottunut niin olemaan.
"Mikä? Huvila?" haltia toisti silmät jo hiukan loistaen. Eihän se mikään ihme ollut, ettäkö sellainenkin löytyi Thannien omistuksesta, mutta eihän nainen ollut kovinkaan usein sellaisissa vieraillut. Ja kun kyse oli näinkin täydellisestä seurasta, paikka tulisi olemaan myös täydellinen. Niin William selittikin vähän tarkemmin rakennuksen syytä olla pystyssä, mutta puheestaan päätellen mies ei ollut jostain syystä vieraillut tuossa hulppeassa ja suloisessa paikassa kuin viimeksi lapsena. Pitemmittä puheitta komistus nosti neidon käsivarsilleen ja käveli tämä sylissään kohti kuistia. Luca nyökkäili innokkaana toiselle, sillä todellakin halusi nähdä huvilan sisätilat, kun se tuntui jo ulkoa päin olevan jo niin kaunis.

Sisälle päästyään melkein samoin tein haltia vei kätensä suulleen ja ihmetteli silmät pyöreinä sitä koreutta. Eihän paikka yhtä hieno ollut kuin Thannien kotikartano, mutta pelkäksi huvilaksi se oli neidon mielestä suurenmoinen.
"Voi, voi! Onpa nättiä ja siistiä!" Luca aloitti niin aurinkoinen hymy huulillaan ja kipitti yhden seinillä roikkuvista taulun luokse, joka esitti jonkinlaista puutarhaa. Neidon heikkoa kohtaa.
"Katso nyt tätäkin maalausta!" haltia jatkoi kehumistaan ja osoitteli sinne tänne heti kun oli löytänyt uuden hienon asian. Jonkun muun mielestä hänen touhunsa oli hupsua ja hölmöä, sillä kyllähän William tiesi vallan hyvin kaikki kohteet mitä rakennuksesta löytyi. Eihän sellaisia höppänä, kaikesta kauneudesta sokea Luca sellaisia ajatellut.

Yhtäkkiä kuitenkin sen kaiken ihmettelyn keskellä Luca painettiin vasten seinään ja piankos neito tunsi huulillaan hyvinkin intohimoisen suudelman. Yllättyneenä haltia ehti vain ynähtää pienesti, mutta pääsi siitä huolimatta hyvin mukaan tuohon kielten leikkiin. Suudelman loputtua ja Williamin pahoitellessa elettään, ei nainen voinut olla naurahtamatta. Ei tietenkään mitenkään ilkikurisesti, vaan anteeksiantavasti. Eihän toisen tarvinnut tuollaisia toimia pahoitella! Luca huomasi toisen punastuvan ja sekös sytytti neidon mieltä entistä enemmän. Voisiko suloisempaa näkyä ollakaan?
Mies kertoi, että parille olisi valmiina kylpy ammeessa, joka toisen puheesta oli tavallista kokoa suurempi. Jostain syystä Luca tunsi silloin itsensä ujoksi teini tytöksi. Ammeeseen? He kaksi? Alasti? Pala ei kuitenkaan noussut kurkkuun, sillä olisihan joku saattanut tuon ilmaista paljon irstaammalla tavalla se pervo virne huulillaan. Mutta kyseessä oli nyt William, joka niin punastuneena tässä ja juuri nyt sen viattomana toiselle kertoi. Lopulta siis Lucanya vain hymyili hellästi ja laski molemmat kätensä miehen rintakehälle ja painoi pehmeän suudelman tämän huulille. Paljon pehmeämmän ja herkemmän mitä äskeinen oli. Sen jälkeen neito tarrasi kiinni Willin käteen.
"Mennään vain." tämä sanoi suloisesti.

Päästyään kylpyhuoneeseen ja Lucan nähtyään todellakin sen ison ammeen, ehkä pieni helpotus kävi lävitse tämän kehon. Parin ei tarvitsisi koko aikaa olla aivan kiusaantuneina toisissaan kiinni. Tilannehan olisi ollut tietenkin erilainen, jos he olisivat olleet ennen tätä jonkinlaisessa tilanteessa jo tulleet paremmin tutuksi vartaloidensa kanssa. Koska tämä tuleva hetki oli huolella valmisteltu, tietenkin ammeen vesi oli runsaasti vaahdotettua ja sen leveille reunoille oli aseteltu lukuisia kynttilöitä, muuta valaistusta huoneessa ei ollutkaan. Oikeastaan mukavan hämäräisessä tunnelmassa oli parempi olla. Reunalla oli myös jäissä oleva shampanja- pullo ja sen vieressä kaksi lasia sekä pieni kulho pilkottuja erilaisia hedelmiä. Pyyhkeet oli aseteltu nättiin pinoon ammeen vieressä olevalle pienelle pöydälle.
"Täälläkään ei ole koristusta säästelty." haltia totesi hymähtäen samalla kun hiljaa jätti kenkänsä sivuun.

Hän käveli lähelle ammetta, vilkaisi sivusilmällä Williamia ikään kuin antaakseen merkin. Nainen aukaisi rusetin vyötäroltään, joka oli tuonut ryhtiä hänen olemukselleen. Vaalean sinisen mekon etupuolella oli pitkä napitus, oikeastaan aivan helmaan saakka. Haltia availi pieniä nappeja toinen toisensa perään, muttei niitä kaikkia avannut vaan tiettyyn pisteeseen asti, jolloin mekko valahti hitaasti tämän päältä lattialle. William näkisi nyt neidon täysin paljaan selän, mikäli uskalsi katsoa. Pienet alushousunsa Lucanya kiskoi jotenkin nopeana jaloistaan ja astui ihanan lämpöiseen kylpyveteen. Hän ei vilkaissut taakseen, vaan kääntyisi vasta sitten kun toinenkin olisi asettunut mukavasti ammeeseen.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Syys 2013, 20:58

William Thann

Vuorostaan Williä vietiin kun Luca-neito hellän suudelman jälkeen tarttui miehen käteen ja suostui näin kylpemisehdotukseen. Hieman naurahtaen neito käsipuolessaan kiinni Will nyt lähti suuntaamaan askeleitaan kylpyhuoneeseen. Häntä ei ennen ollut jännittänyt näin nähdä joku hänen monista naisystävistään heidän synnyinasuissaan, mutta nyt Will tunsi selkeästi pientä jännitystä tässä. Vai jännittikö häntä itseään ennemminkin se että toinen näkisi hänet? Onneksi toinen ei sillä hetkellä katsonut miestä nimittäin Williamin kasvoilla käväisi pieni punastus jälleen ja tuo köhäisten katsoi toisaalle kunnes palautti taas kasvoilleen perus Williamaisen rennon hymyn.

Pian kaksikon eteen aukeni upea marmorikylpyhuone lattiaan upoettune "kylpyammeeneen". Ehkä vähän kuvaavampi sana olisi uima-allas, mutta semmoisena kahden kylpyammeen kokoisena. Kaikki oli laiteltu viimeisen päälle, vähempää Will ei ollut uskonutkaan, mutta toisaalta tämä tuntui ehkä hitusen kiusalliselta sillä nyt kaksikko olisi ensi kertaa alastomina keskenään ja koko paikka vaikutti niin lemmenpesäksi muotoillulta että enää vaan ilmassa leijailevat sydämet puuttui.
Toinen vilkaisi merkittävästi Williamia samalla avaten jo rusettia mekostaan. Herrasmies kääntyi välittömästi selin suloiseen olentoon, ei sillä etteikö olisi palantu halusta katsoa, mutta tämä oli herrasmies ja niin tuli myös käyttäytyä. Ihminen kuuli kaunottaren menneen veteen joten uskalsi nyt kääntyä. Ensimmäisenä hänen katseensa osui kuvan kauniiseen Lucanya-neitoon jonka täysin paljaan sekä sulokkaan selän Will näki. Katse käännettiin välittömästi pois! Ei ollut ollut tarkoitus katsoa! Mahdollisimman luontevasti mies heittää paitansa yltään - ja luontevastihan se kävikin - jonka jälkeen miehellä on enää yllään tämän housut. Vyö aukesi helposti varmoin ja kokenein ottein, jonka jälkeen housujen riisunta ei ollut enää ongelma. Myös alemmat housut riisuttiin samalla, lähinnä että riisumisprosessi saataisiin nopeammin ohi ettei neidon tarvitsisi tuijotella kovin kauaa pelkkää valkeaa seinämää.
Hurmuri astui mukavan lämpimään veteen jossa vaahto esti näkemästä kunnolla kaikkea veden alla olevaa, mikä oli aikaisemmin ollut miehen pelastus tuon vilkaistessa neidon paljasta selkää. Vettä oli Williamille lanteille asti, joten Luca-neidolle vesi oli tietysti hieman syvempää, muttei kuitenkaan kuin vain sen viisi senttiä joka heillä oli pituuseroa.
"Voi kuin tunnollista, mutta voit kyllä katsoa jo", William sanoi ollessaan jo vedessä tunnelman keventäjäksi. "Tai painua ensin veden alle ja kääntyä sitten, mutta älä huoli, olen kyllä ihan pesunkin kestävä herrasmies..."
Will ei itse vielä toistaiseksi ollut asettautunut ammeeseen muttei se häntä haitannut että toinen näkisi hänen paljaan ylävartalonsa, sillä siinä nyt ei olllut mitään niin kovin ihmeellistä. Sitä paitsi hämärä kynttilänvalaistus oli varsin imarteleva Williamin treenatulle kropalle.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 03 Syys 2013, 18:09

Lucanya Vendethiel

Neito odotti kärsivällisesti altaassa ja pian Williamkin oli astunut veteen ja ilmoittikin vielä asiasta. Hiljaa nainen naurahti toiselle ja sen jälkeen tämä todellakin painui syvälle veden alle, ennen kuin kääntyi. Hänestä ei nyt näkynytkään muuta kuin selkeästi näkyvistä solisluista ylöspäin, mutta siten tämä pystyi rentoutumaan paremmin ja keskittymään tähän hetkeen. Haltia asettui nojaamaan reunaa vasten ja nosti toisen jalkansa koukkuun niin, että polvi näkyi. Luca muisti omistavansa ihanan pitkät hiukset, jotka juuri sopivasti peittäisivät tämän yläkehoa jos jostain syystä tämä sattuisi nousemaan vähän ylemmäs siitä asennostaan missä juuri nyt oli. Tietenkään nainen ei epäillyt sitä, etteikö William pysyisi herrasmiehenä, vaikka Luca istuisikin vaikka samalla tavalla kuin mies nyt. Naisesta itsestään tuntui mukavemmalta olla näin.

Lucanya huokaisi jotenkin nautinnollisesti ja sulkikin hetkeksi silmänsä.
"En muistanutkaan kuinka ihanalta lämmin vesi tuntuu." tämä totesi hetken kuluttua ja avasi jälleen silmänsä. Eihän nainen tietenkään voinut olla tarkastelematta vaivihkaa Williamin hyvin treenattua yläkehoa ja hämärä valaistus teki siitä entistä kiihottavamman näyn. Katse kuitenkin eksyi shampanja pulloon ja sen vieressä olevaan hedelmäkulhoon. Kujeileva virne päällään haltia hitaasti -edelleen veden alla- kurottautui kulholle ja nappasikin siitä pari vihreää rypälettä suuhunsa. Hän vilkaisi Williamia, otti yhden rypäleen vielä käteensä ja työnsi sen hellästi toisen suuhun hymyillen. Nyt kun nainen oli lähempänä toisen alastonta kehoa, vaikkei siis heidän vartalonsa mitenkään koskettaneetkaan toisiaan, tunsi haltia jotain kutkuttavaa, mutta samalla pientä jännitystä sisällään. Halusta huolimatta tämä palasi takaisin nojailemaan reunaan, missä olikin. Hän halusi nähdä miehen kasvot ja se onnistui parhaiten näin olemalla vastakkain.

"Mitä ohjelmaa olit ajatellut meille huomiselle, vai aiotko senkin pitää salassa ja yllättää sitten?" Lucanya kysyi toiselta avatakseen vähän jotain keskustelua lämpimällä hymyllä. Hetken aikaa tämä haroi hiuksiaan veden pinnalla kunnes antoi niiden jäädä kellumaan vaahdon sekaan. Haltia ei ollut liiaksi jännittynyt tästä tilanteesta, olisihan tämä muuten istunut polvet kiinni rinnassa ja kädet niiden ympärillä. Hän istui täysin rennosti ja edelleen välillä tämän polvi pilkottikin pinnalta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 05 Syys 2013, 13:49

Kaunotar pysytteli koko ajan solisluista alaspäin veden alla, joka sopi kyllä siinä mallin Williamille että olipahan pienempi kiusaus tuijottaa. Tässä hän nyt oli. Elämänsä ensimmäisen kerran kylvyssä haltian kanssa, vieläpä kauniin nuoden haltianeidon kanssa. Ihminenki rentoutui ja kävi istumaan veteen. Hän levitti kätensä altaan reunoille niin että Lucaneidon puoleinen käsi ylettyi neidon luokse, vaikkei siis koskenutkaan. Niin lähellä tässä tosiaan oltiin, ojennetun käden matkan päässä vain toisen alastomasta, kauniista, himoittavasta kehosta... Nopea silmien räpsäytys ja katseen nostaminen vierailemaan katossa lopetti moiset ajatukset, jotka olivat taas vähän lähteneet harhailemaan.
Sieltä Will palautettiin maanpäälle antamalla tuolle suuhun viinirypäle. Naurahtaen tuo otti sen tietysti vastaan ja nuolaisipa samalla vikkelällä kielellään naisen sormia. Hymy jäi keikarin kasvoille ja tuo tuijotti ihastuneesti pää kallellaan hänen seuralaistaan.
"Haha, tietysti pidän sen yllätyksenä! Miten voisin pitää tätä vastustamatonta charmiani yllä jos luopuisin salaperäisyydestäni!" William nauroi ja samalla siirsi Luca-neidon takana altaan reunaan nojailevaa kättä niin että saattoi silittää tuota hieman olkapäästä. "Mutta en varmaan ole sinua ja sinun odotuksiasi pettänyt, joten odota vain..."
William huomioi toisen pinnalle pilkottavan polven ja kävi tökkäämään sitä leikkisästi varpaallaan. Hän ei oikein tiennyt mistä tulisi keskustella toisen kanssa, sillä ei ainakaan huomisen suunnitelmista jotka halusi pitää itsellään yllätyksenä toiselle. "Leikimme aina tässä altaassa siskoni, serkkuni ja minä. Olemme suvun ainoat lapset tässä iässä, joten saimme viettää aika paljon aikaa keskenämme", Will aloitti kertomusta edelleen vainvihkaa toisen olkapäätä silitellän vahvoilla sormillaan, "Nykyään emme ole enää niin läheisiä. Tai siskon kanssa tietysti, muttemme sen serkun. Hän oli hieman ärsyttävä, varsinkin kasvettuaan vanhemmaksi. Aina kilpailemassa Ellien kanssa ja puuteroimassa naamaansa." Lapsuuden muistojen muisteleminen oli saanut Williamin kasvoille aikaan lempeän hymyn ja silmissä tuikki nostalgia.
"Ei silloin kyllä ollut ihan tälläistä täällä kylvyssä..." Will sanoi kujeilevaisesti josta saattoi nähdä että tuolla oli jotain mielessä. Aivan yllättäen mies roiskaisi hellästi kuitenkin Lucanyan päälle vettä ja nauroi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Syys 2013, 20:16

Lucanya Vendethiel

Haltia nauroi Williamin vastaukselle.
"Ai niin, toden totta!" hän tokaisi humoristisesti vinkaten silmää toiselle. Naista ei haitannut miehen käden tultua sivelemään tämän olkapäätä, se oikeastaan tuntui mukavalta. Se ei ollut liian päällekäypää näinkin intiivissä tilassa, se ei ollut liian läheistä, mutta pari oli kuitenkin tällä tavoin tarpeeksi lähellä toisiaan, ettei aran puoleista kiusaantunutta oloa tullut. Leikkisän tökkäyksen jälkeen Luca kääntyi hivenen miehen puoleen, jotta saattoi paremmin ojentaa kätensä tämän poskelle.
"Jaksan odottaa. Tiedäthän sinä, kuinka pidän mukavista yllätyksistä." haltia sanoi lempeästi hellien sormillaan Willin poskea, kunnes veti kätensä pois. Mies alkoi kertomaan lapsuuden muistoistaan liittyen siihen altaaseen, jossa kaksikko juuri nyt oleskeli. Lucanyasta oli jotenkin suloista, kun joku mies halusi kertoa lapsuudesta ja nuoruudestaan. Suurin osa miehistä tosin varmaankin olisi halunnut jakaakin ne päivät seuralaisensa kanssa, mutta joistakin naisista tuntui, että sellainen jotenkin vähentää sitä miehistä olemusta. Yhtä olevinaan hävettävä asia kuin että purskahtaisi itkuun. Vaikka totuushan on, että aidosti itkuinen mies sulattaa naisen kuin naisen. Ei kumpikaan noista ollut noloa, päinvastoin.

Luca naurahti ajatukselle, kuinka Ellie ja tämän serkku kävivät kilpaa kauneudesta. Se kuulosti jotenkin niin hupsulta. Mutta, sehän oli nykyisinkin aivan normaali miesten viettelytapa. Haltia muisteli niitä omia lapsuuden aikoja, jolloin kaikki lapset olivat ystäviä keskenään. Oli aivan sama ulkonäöllä, sukupuolella tai rahan määrällä, kaikki otettiin mukaan leikkiin. Valitettavasti, myöhemmin nuo todetut piirteet otettiin paremmin huomioon. William tuttuun tapaansa, kujeilevaan sävyynsä muistutti tätä hetkeä juuri nyt. Sen jälkeen tämä roiskaisi pienesti vettä naisen päälle. Luca henkäisi kun jotenkin ei osannut tuota odottaa. Hän nauroi kuitenkin, eikä todellakaan nyt mitään herneitä ottanut.
"Vai tällaista peliä sinä haluatkin?" haltia uhmasi leikkisänä ja teki saman tempun Williamille. Sen jälkeen haltia tekikin nopean liikkeen, kääntyi jälleen enemmän Willin puoleen ja suuteli tätä pitkään. Lopulta tämä vetäytyi, mutta vain sen verran, etteivät heidän kasvonsa enää koskettaneet. Lucanya jäi paikoilleen silittelemään miehen ruskeita hiuksia ja tutkiskelemaan tämän enemmän suklaata muistuttavia silmien väriä.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 07 Syys 2013, 20:38

Haltia henkäisi epäuskoisena kun Will oli juuri roiskauttanut toisen päälle vettä. Olihan se todella lapsellinen veto, mutta onneksi ele nähtiin enemmän leikkisänä, kuin lapsellisena. Blondihan lähti siihen ihan mukaan, uhoamalla ja tekemällä saman tempun miehelle itselleen. Will oli arvellutkin sieltä tulevan joko loukkaantunut läpsäisy tai sitten veden roiskeita, joten tuo osaisi sulkea silmiään ja nostaa toista kättään hieman suojaksi kun vettä pärskähti. Mies myös nauroi, mutta aivan yllättäen hän tunsi toisen huulet vasten omiaan, ja nauru tukahtui. Se ei tosin kyllä haitannut lainkaan.
Suudelman jälkeen heidän huulensa erkanivat toisistaan vaikkakin kasvot jäivät aivan lähekkäin ja Williamin sydäntenmurskaaja silmät tarkkailivat lempeinä ja hymyileväisinä toisen sinisiin silmiin. Vaikka vihreä oli Willin lempiväri, mitä silmiin tulee olivat nämä Luca-neidon silmät kyllä ihan yhtä kauniit - elleivät kauniimmat.
"Tuo ei ollut kovin reilua, en ollut valmiina..." William sanoi kuiskaten jotenkin eroottisen kuuloisesti, joka tekikin hänen seuraavasta liikkeestään odottamattoman. Mies vei molemmat kätensä Lucanyan kyljille ja alkoi kutittaa toista. "Myönnä että olen meistä parempi taistelija! Myönnä että luovutat kylpyammeen herruuden minulle!" William vaati nauraen toiselta tuota kutitellessaan.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Syys 2013, 21:40

Lucanya Vendethiel

Haltia ei voinut peittämättä sitä hymyn sekaista ylpeyttä, että olikin päässyt yllättämään miehen suudelmallaan. Will oli osannut ennakoida veden, muttei sitä jälkimmäistä elettä. Koskaan haltia ei löisi komistusta tuollaisesta, se jos mikä olisi lapsellista. Paitsi, jos Luca olisikin laittautunut aivan täysillä meikeillä ja kampauksella ja sitten tulisi William pärskäyttelemään vettä. Ehkä sitten, olisi jonkinlaisen muun palautteen aika. Moinen ei taas olisi herrasmiesmäisen Williamin tapa, ei sitten ollenkaan.
Siinä hetken ajan molemmat katsoivat toisiaan hymyillen ja lempeästi. Miehen seuraavaan lauseeseen ei voinut haltia muuta kuin ehkä yhtä eroottisesti naurahtaa hieman matalammalla äänellä. Toisen kutitushyökkäys olikin totisesti odottamaton ja automaattisesti nainen tarttui myös itse nauraen miehin käsiin.

"Pah! Vai taistelija? Anna sitten tulla!" Lucanya sanoi virnuillen toiselle. Jotenkin hän oli nyt päässyt mukaan tähän leikkisempään ja myös villimpään hempeilyyn miehen kanssa. Niinpä seuraavaksi haltia asettuikin istumaan Williamin jalkojen päälle ja koska yhä piteli kiinni toisen käsistä, hän painoi niitä altaan reunaa vasten, molemmin puolin tätä. Ei puristanut tietenkään epämiellyttävästi, aivan kuin viestittääkseen sillä, ettei naista missään tapauksessa saisi kutittaa. William kyllä saisi vedettyä ne haltian otteesta minne ikinä halusikin ihan milloin vain haluaisi. Lucanya istui sen verran löyhästi toisen päällä, ettei heidän yläkehonsa edelleenkään koskettaneet toisiaan. Juuri ja juuri. Mutta jos pari esimerkiksi suutelisi, ei siltä painautumiselta enää voinut välttyä. Nainen katsoi toista hivenen pää kallellaan, samalla lempeä että kujeileva katse päällään.
"Mites nyt suu pannaan, 'kylpyammeen herra?'" hän kysyi painottaen kahta viimeistä sanaa ja naurahti pienesti. Olihan tämä asento rohkea veto haltialta, varsinkin kun tämän kehosta näkyi nyt hivenen enemmän kuin vain ne solisluut. Lucanya tiedosti sen, muttei halunnut sitä liiaksi miettiä. Ei häntä haitannut.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 07 Syys 2013, 22:53

"Anna sitten tulla!" Näin kuului toisen kehotus ja sitä saa mitä tilaa. William kutitti toista kovemmin samalla kun toinen tarttui häntä käsistä yrittäen estää tuon kutittelun. Williamhan on herrasmies, joten ei taistellut voimallisesti naista vastaan vaan antoi tuon viedä omat kätensä altaan reunoille 'vangeiksi'. Neito myös asettui istumaan Williamin jalkojen päälle, joka nauroi tapahtuneelle. Olo oli hetken kuin olisi lapsi taas. Se kaikki vähäinen alastomuus minkä Luca-neito pisti merkille ei todellakaan käynyt Williamin mielessä, sillä hän teki tätä ikään kuin unhoittaneena koko kiusaannuttavan tilanteen.
Kylpyammeen herra oli toiselta todella söpö lempinimi jolle William hymyili huvittuneena. "Nii'in, no aluksi varmaan voitan sinut ja sitten pistän sinut kutsumaan minua tuolla nimellä ikuisesti!" William pelleili jälleen, mutta aikoi kyllä voittaa toisen. Komistus vapautti vahvat kätensä hennon naisen otteesta ja vei ne jälleen toisen kyljille, tosin tällä kertaa nostaakseen naista, ei kutittaakseen. William tanssautti pyörähtävällä liikkellä Luca-neidon ylös vedistä ja kiepsauttaen sitten lopulta paksulle altaan reunalle, selkä vasten viileää marmoria. Will siirsi oman pito-otteensa toisen ranteisiin ja veti ne näin naisen kädet seinälle, ettei tuo voinut paeta. Willin kasvot olivat ihan lähellä Lucaneidon kasvoja, sillä tuo oli kohottautunut seisaalleen altaassa nostaessaan neitoa. "Niin kuka minä jälleen kerran olinkaan?" Tuo kysyi hellästi ja antoi Lucanyalle eskimosuukon nenällään.
Silloin siinä hetkessä Williamille valkeni jotain. Hän oli juuri nostanut kauniin haltian vedestä alasti itsensä ja seinän väliin. Miehen kasvoista saattoi hauskasti lukea miten nuo ajatukset etenivät. Ensin viattomat ja lempeät kasvot muuttuivat hieman säikähtäneiksi. Silmät suurenivat ja kasvoille levisi punastus. Ei ensimmäinen kerta kun hän näki alastoman naisen, mutta nyt hän ei yhtään tiennyt mihin asettaa katseensa ja meni pienoiseen paniikkiin kuin pikku poika konsanaan. Valitettavasti hämmennys purkaantui Williamissa myös toisellakin tapaa. Hän tunsi kuinka häntä alkoi voimakkaasti ottaa eteen näin kiihottavasta tilanteesta itsensä yllättäen löytäneenä. Se sai miehen päästämään irti neidon käsistä, puna kasvoilla syvehtyen. Hän olisi halunnut pahoitella tai sanoa edes jotain mutta kerrankin häneltä ei löytynyt sanoja...
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Syys 2013, 23:44

Lucanya Vendethiel

William vastasi päättäväisenä ollen edelleen mukana leikissä. Ja näin niiden sanojen jälkeen mies vapautti itsensä naisen otteesta ja Luca jäi mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Haltia tunsi jälleen toisen vahvat kädet kyljillään, mutta niissä oli erilainen ote tällä kertaa. Pian hän löysi itsensä istumasta altaan leveältä reunalta ja tunsi selässään viileähkön seinän. Haltia piti katseensa Willin kasvoissa ja antoi toisen pitää käsiään seinää vasten. Toinen muistutti tittelistä, jonka oli jo omaksunut itselleen. Luca naurahti eskimosuukon jälkeen.
"Kaipa minun on luovutettava... Herrani kun olet muutenkin." haltia totesi lempeänä katsoen toista silmiin. Siihen se katse oikeastaan jäikin kun miehen ilmeet muuttuivat kerta toisensa jälkeen. Mutta se punastus oikeastaan kertoi jo aika paljon. Siinä vaiheessa Lucanya alkoi itsekin hahmottamaan tätä tilannetta. Ehkä pieni puna kävi myös tämän kasvoilla, mutta tiesi, että Williamilla miehenä saattoi olla tukalampaa. Tämä päästikin irti naisen käsistä.

Lucanyaa ehkä nauratti tämä tilanne. Kuinka he molemmat olivatkaan edenneet tähän pisteeseen täysin viattomina villin leikin merkeissä. Hän ei tietenkään nauranut ääneen, sillä pelkäsi Williamin uskovan, että neito nauraisi tälle. Haltia halusi pelastaa tilanteen.
"William?" hän kysyi hiljaa, yhä lempein elkein ja laski kätensä toisen poskelle. Sitten tämä laskeutui hiljaa reunalta ja kohotti kädellään miehen kasvot katsomaan hänen omiaan.
"Rauhoitu, rakas. Et tehnyt mitään väärää." Lucanya sanoi toiselle enkelimäisellä äänellään.
"Jos menen vaikka edeltä vaihtamaan vaatteen ylleni? Tavataan käytävällä." hän jatkoi ehdottaen, että he siirtyisivät tekemään jotain muuta tämän kylpemishetken jälkeen. Haltia antoi nopean pusun miehen poskelle, ennen kuin kääntyi, nousi pois altaasta lattialle. Luca noukki mekkonsa ja pienemmän vaatekappaleen sekä pyyhkeen, jonka samoin tein kierritti ympärilleen. Hän suuntasi pois kylpyhuoneesta viereiseen huoneeseen, joka näytti olevan jonkinlainen pieni oleskelu tila. Keskellä oli pöytä, sen ympärillä massiivinen sohva sekä kaksi nojatuolia. Luca alkoi kuivaamaan itseään ja sen jälkeen vetikin vaatteensa ylleen ja kuivasi lopuksi vielä hiuksiaan. Valmiina hän meni käytävälle odottamaan Williamia.
Niehku
 

Seuraava

Paluu Keskimmäinen saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron