Luotanko vai en || Mori


Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 07, 2015 5:44

Luotanko vai en || Mori

Lounatuuli


Kylmä viima oli puhaltanut koko pimeän aamuyön Manasses saarilla, meren myrskytessä ympärillä. Talvi saarilla ei ollut aivan niin luminen ja kylmä, mitä mantereella, mutta kyllä pakkasta ja valkeaa maata myös tänne riitti. Tosin, oikealla saarella eksoottiset kuumat lähteet pitivät osaa maastoa lumettomana vuodenajasta riippumatta.
Suurista kinoksista olisi ollut kuitenkin hyötyä juuri nyt Sigurdille, jonka voimat kävivät uupumaan pitkään kestäneen yhteenoton johdosta. Jo ajat sitten Lounatuuli oli vapauttanut ystävänsä orjakauppiaiden kynsistä ja siitä asti ilmeisesti tietty ryhmä näistä orjakauppiaista oli kantanut kaunaa siniharjaiselle liskolle. Joku heistä oli toden totta uhrannut aikaansa tuon liskon löytämiseen ja jäljittämiseen. Jahka orjakauppiaille oli selvinnyt missä päin tämä kyseinen lisko asusteli - no, saarilla asuvia olentoja ei ollut niin kovin vaikea löytää, jos tiesi mitä etsi - olivat nuo keränneet tusinan kokoisen joukon mukaansa ja punoneet juonen napatakseen liskon. Jos ei muuta, saisi tuosta ainakin kuolleena jotain irti! Maagit varmasti maksaisivat jotain lohikäärmeen sarvista tai verestä. Tarkoituksena oli kuitenkin napata lisko elävänä. Tästä johtuen mukaan oli värvätty muutama lohikäärmeenmetsästäjä.

Orjakauppiaat olivat hyökänneet liskon kimppuun tuon ollessa yöllä ruokailemassa syrjäisessä osassa saarta. Miehet olivat moneen otteeseen jo käyneet täällä päin saarta varmistaakseen maastoa suunnitelmiensa varalta. Heidän onnekseen lisko tosiaan oli tullut syömään tänne päin saarta, jossa villieläimiä vaikutti liikkuvan enemmän. Lounatuuli ei tästä "kohtaamisesta" kovin innoissaan ollut ja luonnollisesti ylpeä olento oli aluksi yrittänyt voittaa vastustajansa. Eihän se onnistunut, vaikka kookas ja taitava lisko olikin, olivat ihmiset punoneet selvästi tarkkaan juonensa ja suunnitelleet sen loppuun asti. Lisäksi heillä oli lohikäärmeenmetsästäjien kanssa matkassa yksi maagi, joka piti huolen siitä, ettei liskon liekit päässeet kunnolla polttamaan ketään heistä.
Jahka Sigurd oli eläimelliseltä raivoltaan tajunnut jäävänsä alakynteen, oli peto yrittänyt tietenkin pois paikalta. Tässä vaiheessa lohikäärmeenmetsästäjät olivat ottaneet käyttöön ketjut, joiden avulla saivat turhankin tehokkaasti kahlittua serpentin paikanpäälle. Kaksi harppuunaa oli isketty kiinni liskon pitkään kroppaan. Harppuunoista lähti pitkät rautaketjut, jotka oli kiinnitetty maahan hakattuihin terästappeihin. Lisko ei päässyt irti niistä, ellei olisi väkisin repinyt harppuunoita irti itsestään. Se oli kuitenkin hankalaa edes toteuttaa, sillä harppuunat sijaitsivat lähellä eturaajoja, paikassa, johon Sigurd juuri ja juuri taipui turpansa kanssa.

Ennen kuin lohikäärme edes oli ehtinyt harkitsemaan harppuunoiden repimistä, olivat metsästäjät käyneet lassoamaan köysin ja kettingein liskoa paremmin maahan. Kaksijalkaisiksi nuo osasivat hoitaa hommansa yllättävän tehokkaasti ja nopeasti, Sigurd yllättyi täysin siitä, kuinka loppupeleissä oli kirjaimellisesti alakynnessä ja kahlittuna vasten maata, kykenemättä repimään itseään irti. Ei hän ollut osannut varautua tällaiseen, ei hän ollut koskaan eläessään kohdannut kouluttautuneita lohikäärmeenmetsästäjiä. Joten, varomattomuus ja oma petomainen ylpeys olivat nyt käyneet liskon turmioksi.
Vielä Lounatuuli jaksoi kahleissaan kiemurrella ja riepoa itseään, mitä nyt tiukoilta kahleilta kykeni. Sen kuono oli kahlittu kiinni ketjuin, eikä siniharja kyennyt enää syöksemään liekkejä. Siellä täällä ympäristössä vielä paloi sininen liekki jos toinenkin taistelun tiimoilta, ihmisten nyt kovinkin voitonriemuisina, joskin väsyneinä onnitellen toisiaan hienosta yhteistyöstä ja saaliista. Riehuessaan vielä kovinkin uupuneena kahleissaan, kävi siniharja kuuntelemaan miesten jutustelua. Nuo selvästi alkoivat nyt miettiä miten liskon saisi parhaiten häkkiin ja kuljetettua jonnekin, mikä ei kyllä kovasti Sigurdia houkuttanut. Mutta, mitäpä hän nyt saattoi tähän väliin tehdä. Ehkä pieni toivonripe oli se, että laumalaisista joku oli lähtenyt seuraamaan yöhön hiipinyttä liskoa, mutta kerta aurinko alkoi jo pikkuhiljaa nousemaan taivaalle, saattoi hyvinkin olettaa, ettei kukaan Metsän oikeudesta paikalle eksyisi...

//Mmmmoriiii kera ihastuttavan Shaelin tänne kiitos~ Hups innostuin taas tarinoimaan sori >: //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Tammi 07, 2015 7:02

Re: Luotanko vai en || Mori

Shael

Ilta oli tullut ja vienyt päivän paisteen mukanaan. Lapset saattoivat hyräillä päivänsädettä ja menninkäistä, ota eräs noita kuunteli hymyillen kylässään. Lasten laulu ja ääni oli muistutus omasta jo nuoresta naisen alusta, jonka Shael oli saanut jo kauan aikaa sitten. Lapsista tietysti tuli mieleen mies, jota noidalla oli kova ikävä. Mies ei kuitenkaan ollut enää elävien kirjoissa. Noita päätti lähteä lopulta loppu kierrokselleen. Hän kävi läpi putiikkeja rajoja ja muita asioita ihan turvallisuus syistä. Kun mitään ei ollut tapahtunut sen ihmeempiä, noita lähti takaisin kotia päin. Illan pimetessä, tuntui lähellä kylän rajaa jotain ihmeellistä känää. Shael avasi ulko-ovensa. Hänen oranssit silmänsä lähes loistivat, kun hän haravoi suojakenttänsä avulla mahdollisia tunkeilijoita. Ja sieltähän löytyi. Enemmänkin kuin kymmenen. Naisen huulilta pääsi hiljainen huokaus, kun hän lähti kävelemään ulos kylänsä sisältä. Hän ei halunnut harmia. Lisäksi, jos ne olisivat jotain vartijoita jostain mantereelta, noidan täytyisi olla erityisen varuillaan. Sillä velhotar, joka olo juuri asettunut kylään, oli etsintä kuulutettu.
Hetken taivaltamisen päästä noita kuuli huudahduksia. Ääntä, joka ei ollut ihmisen. Lisäksi hän aisti magian ja jonkin isomman olennon läsnä olon. Shael asteli varovasti paikalle, vain nähdäkseen sinisiä liekkejä ja suuren lohikäärmeen vangittuna maahan sekä joukon ihmisiä, jotka näyttivät yllättävän iloilta.

Noitaa ärsytti. Nämä miehet. Mekastivat minkä ehtivät hänen kylänsä lähellä, vaarantaen sen turvallisuuden. Koska Shael oli aika musta vaatetukseltaan, hän sulautuu pimeyteen täydellisesti. Tosin hänen kullan väriset lautaset kiilsivät himmeästi sinisen liekin johdosta. Ensin nainen asteli hieman lähemmäs. Hän tuli lohikäärmeen hännän päästä, jotta ei herättäisi kenenkään huomiota. Hän katseli lohikäärmettä. Uljas tuo oli, eikä sitä saisi noin vangita. Miehet sen ympärillä ärsyttivät noutaa erityisen paljon. "Vain tämän kerran..." nainen mutisi ärtyisänä. Hän katsoi miehiä ja alkoi mutista hetken omiaan. Kun äkisti erään joukon jalkojen alla maa alkoi järistä. Miehet huudahtivat ihmetyksestä. Shael nosti toista kättään ja samalla haljennut alue nousi ylös miehet päällään. Hän heitti mokomat pois vaarantamasta omaa kylää.
Kun miehet ihmetykseltään huomasivat noidan, Shael oli ehtinyt valmistella itsensä. Hänen ympärillään loisti tulipalloja, jotka hän lähetti miesten päälle. Hätääntynyt joukko alkoi koota vastahyökkäystä. Noita lähti juoksemaan. Hän veti puukon esiin, koska se oli hänen ainoa aseensa taikuuden myötä. Shael käytti puukkoa välikätenä. Vesi kulki hänen kättään pitkin puukkoon. Hän jäädytti veden kovaksi ja sai tehtyä siitä keihään, jonka päässä puukko oli. "Ette pääse pidemmälle!" nainen huusi. Hän väisti hyökkääjät, poltti osan jalkoja ja käsiä. Noita oli täydessä vauhdissa. Hän löi jää keihäällään miehiä ja käytti tulta minkä ehti. Miehet yrittivät ampua häntä ja sitoa. He kirosivat noutaa noidaksi, johon nainen vain nauroi. Hän oli noita ja miesten loppu, elleivät nämä perääntyisi nyt, kävisi viel köpelösti.
Shael heitti vettä miesten aseisiin ja jäädytti ne, ettei niitä voinut käyttää. Hän lähetti suuren tuliaallon kohti vihollisia, jolla sai nämä vihdoin perääntymään. Shael sylkäisi maahan halveksuvasti. Hän katsoi vihlovaa käsivarttaan, johon oli ilmestynyt nuolesta syntynyt haava. Pikkuinen kosketus ja vertahan oli kaikkialla. Noita paransi itseään sen verran, ettei verta tullut enää. Sen jälkeen hän katsoi lohikäärmettä. Hänenkin mies orjia kohdeltiin vähän paremmin. "Pysy paikallasi" Shael pyysi, hän katsoi kettinkejä ja jäädytti ne. Ne olisivat helpompi murtaa täysin kylmänä. Sitten hän haluaisi maata harppunoiden kohdalta, jotta ne olisivat helpompi vetää ylös maasta. Lohikäärme kyllä saisi itse vedettyä ne irti. Noita jäädytti vielä harppuunoiden päät ihan varmistukseksi. Hän oli lopulta saanut valmistelut tehtyä. "Yritäpä nyt." Shael kehotti.

Haltija katsoi ympärilleen, varmistaen vihollisten todellakin kadonneen. Nainen antoi jääkeihään kadota ja nappasi puukon. Sen hän työnsi takaisin sinne, mistä se oli otettukin.

//Täällä pelastuspartio on! Matkaan Shael!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 07, 2015 9:32

Re: Luotanko vai en || Mori

Uupunutta raivoa uhkuva peto kykeni vain tuijottamaan tuimasti metsästäjiä, jotka yhä kovin tyytyväisiltä näyttivät suoritukseensa. Kuitenkin, pian Sigurd alkoi aistimaan uuden maagisen olennon läsnäolon. Hän ei voinut kääntää päätään tuntiessaan jonkun magiaa taitavan lähestyvän hännänpuolelta, mutta ilmeisesti hän oli ainoa joka tuon uuden läsnäolon huomasi. Miehet olivat liian keskittyneitä omiin puuhiinsa, eivätkä täten huomanneet noitaa ennen kuin tuo teki selväksi läsnäolonsa. Jahka tuo uusi tulokas tuli lähemmäksi, saattoi lohikäärme alkaa tuijottamaan tätä tulokasta sivusilmällään. Sininen katse tarkkaili alati tätä naista, joka paikalle oli saapunut. Ei näyttänyt kuuluvan metsästäjiin, tai ainakaan tuo ei mitenkään antanut läsnäoloaan ilmi heille. Kaiken lisäksi nainen näytti olevan... haltia. Metsästäjät olivat aika lailla kaikki ihmisiä, olisihan se ollut hassua että yksi satunnainen haltia heidän joukkoonsa kuului - kaiken lisäksi Lounatuulen kokeman mukaan haltiat joutuivat orjahäkkeihin siinä missä eläimetkin näiden miesten seurassa - joten nopean päätelmän myötä Lounatuuli kävi olettamaan, ettei tämä nainen kuulunut metsästäjiin.

Pian se epäily myös varmistui, tummaan pukeutuneen naisen hyökätessä metsästäjien kimppuun. Yllättävänkin hiljaisena Sigurd seurasi tilannetta sen pahemmin liikahtelemattakaan. Naisen tempaus oli tullut niin sanotusti puuntakaa. Ei sillä, tällä hetkellä tuo nainen näytti olevan lohikäärmeen puolella. Se, mitä nainen lohikäärmeestä halusi, selviäisi sitten kohta kaiketi. Toivoa sopi, että haltia halusi vain vapauttaa liskon, mutta piti sitä pahempaankin varautua...
Koska naisen hyökkäys oli tullut yllätyksenä, ei metsästäjät pahemmin ehtineet pistää vastaan. Tietenkin nuo yrittivät puolustautua, mutta magiaa taitava haltia oli selvästi niskanpäällä kiitos voimiensa ja yllätyshyökkäyksen.
Ei siinä kauaa mennytkään, kun noita jo kävi kukistamaan vastustajansa. Olihan nainen hieman ottanut osumaa itseensä, mutta suurin piirtein tuo näytti olevan kunnossa. Lounatuuli jatkoi haltian intensiivistä tuijottamista, sen pahemmin yrittämättä kommunikoida tuon kanssa. Ei vielä, kun ei tuon motiiveista tiennyt.

Katse kävi viimein kääntymään pois noidasta, tuon käydessä jäädyttämään kettingit, jotta ne olisi paljon helpompi rikkoa. Kahdesti ei liskoa tarvinnut käskeä, kun Sigurd jo kävi repimään itsensä irti kahleistaan, jotka nyt jäädytyksen myötä pirstaloituivat pieniksi palasiksi antaessaan periksi lohikäärmeen voimille. Sigurd riuhtoi itsensä irti kahleista ja repi harppuunat irti niskastaan. Sattuihan se, mutta parempi ne oli ottaa pois kuin jättää paikoilleen. Loppujen lopuksi haavat olivat suhteellisen pieniä, ottaen huomioon, että hän olisi hyvinkin voinut henkensä menettää. Hetken lisko riehui paikoillaan, kunnes pää kävi nopealla heilautuksella kääntymään takaisin noidan puoleen. Ehkä juuri nyt lisko näytti turhankin uhkaavalta, vaikka lohikäärme sitä ei todellakaan tarkoittanut. Vaikka tämä nainen juuri oli pelastanut hänet, se pieni ääni päässä käski olemaan varovainen suippokorvaisten seurassa.
"... Kiitos" Sigurd kävi viimein avaamaan kitansa, samalla kun suurta päätä laskettiin lähemmäksi noitaa "Pelastit minut... Mutta kiitollisuuden lisäksi päässäni pyörii toinen, suurempi ajatus".
"Miksi?" Sen pahemmin kiertelemättä tai asiaa pitkittämättä, Sigurd esitti kysymyksen joka liskon mieltä painoi. Jos tuolla taka-ajatuksia oli, halusi hän saada kuulla niistä nyt heti.


// Woop! Shael the awesome! //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Tammi 07, 2015 10:53

Re: Luotanko vai en || Mori

Lohikäärme ei aikailut tosiaan. Se repi itsensä irti ja näytti helpottuneelta vapautuessaan kahleistaan. Uljas olento. Valkea suomupeite ja sininen, oudon kiehuva harja, jota ei kyllä ihan hetkessä tajunnut harjaksi. Harja pikemminkin muistutti sinisiä liekkejä, jotka taipuivat tuulen puuskan mukana. Ikään kuin jäljessä. Shael katseli hetken uljasta olentoa, joka kuitenkin näytti vaaralliselta. Jos lohikäärme aikoi hyökätä ei noita antaisi sen tapahtua. Hän pidättelisi lohikäärmettä. Hän ei antaisi tämän vahingoittaa kyläänsä. Uhkaavasta ulkokuoresta huolimatta, tuolta tuli kiitos. Haltijatar rentoutui hieman. Kiitoksen kuullessaan hän oletti, ettei lohikäärme aikonut pahaa ainakaan toistaiseksi. Sitten kuului hämmentynyt lausahdus tai sitten noita vain tulkitsi sen väärin. Lohikäärmeen ääni kysyi, miksi?
Shael nosti katseensa ja kohti lohikäärmeen omaa. Hän katsoi hetken tätä. "Autoin sinua oman kyläni turvallisuuden takaamiseksi." rehellinen vastaus haltijan suusta. Mielessään hän kuitenki manasi kaiken maailman miehet syvimpään koloon. Hän ei halunnut yhtäkään lähelle kyläänsä nujakoimaan. Shael katsoi lohikäärmettä. "Lisäksi... Näytät paremmalta kun et ole kaleisiin sidottu." Shael totesi tyynesti. Ikään kuin keventääkseen vähän tunnelmaa ja selittääkseen lyhyesti, miksi edes oli vaivautunut auttamaan lohikäärmettä. Olisihan hän voinut jättää toisen vain kahleisiin makoilemaan, josta joku sitten olisi joko yön aika tai aamulla löytänyt tämän ja vienyt jotenkin pois. Ajatus oli osittain julma, mikä oli ehkä vaikuttanut naisen päätökseen auttaa mielijohteesta lohikäärmettäkin. Eikä ainoastaan vain taata oman kylänsä rauha ja turva.

Shael odotti ehkä jotain. Hän ei oikeastaan ollut koskaan nähnyt oikeaa lohikäärmettä. Kaiken maailman lohikäärmeen verta ja luuta hän oli löytänyt ja tutkinut, mutta ei koskaan elävää yksilöä. Eikä hän siis aikoisi sen jälkeen koskeakaan lohikäärmeiden jänteisiin. Sen verran kunnioitettavia nämä elävät yksilöt olivat, että varmaan parasta jättää rauhaan niiden jäänteetkin. Kun sitten alkoi oikein ajattelemaan, miten niitä jäänteitä ja verta saatiinkaan, haltijattaren katseessa välähti pikkuruinen myötätunto tätä olentoa kohtaan.
"Olet haavoittunut. Eikö ne pitäisi hoitaa kuntoon?" Shael kysyi viimein, kun heräsi mietteistään.

//Awesome Shael tulee ja pelastaa. Hhmmm...hmm. Kuvittele Lounis Shaelin sylissä sellaisessa prinsessa kanto-otteessa <3 Ei ihan menis oikein mitta suhteen xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 08, 2015 9:12

Re: Luotanko vai en || Mori

Haltia kertoi suojelleensa kyläänsä. Liskon katse kävi kaventumaan mietteliäänä tuon toteamuksen myötä, mutta nyt kun tarkemmin muisteli, oli hän kyllä kuullut jostain kyläpahaisesta joka tällä saarella sijaitsi. Ei Sigurd kyllä koskaan ollut törmännyt siihen kylään, mutta ilmeisesti hän olikin lähempänä mokomaa, kuin osasi arvatakaan. Oliko tämä haltia sitten kylän johtaja? Vai palkattu suojelija? Ei ollut täysin ennenkuulumatonta että kylällä oli vartijana jokin maaginen tai magiaa taitava olento. Joskin haltia vaikutti paljon... arvokkaammalta, kuin jokin pahainen vartija. Pohdinnoiltaan Lounatuuli ei ehättänyt vastaamaan mitään haltian rehelliseen vastaukseen, kun tuo jo kävi lisäämään lohikäärmeen näyttävän paremmalta ilman kahleita. Lisko virnisti - tai no, mitä nyt virnistykseksi pystyi kutsumaan liskomaisilla kasvoilla - hymähtäen pienesti.
"Siitä olen kanssasi samaa mieltä" Siniharja nyökytteli lempeästi.

Sininen katse kävi vilkaisemaan omia haavoja, joista pahimmat näyttivät olevan harppuunoiden aiheuttamat syvemmät haavat, kun haltia niistä kävi huomauttamaan.
"Suurin osa on kovin mitättömiä pintanaarmuja" Valkea lisko tokaisi kääntäessään katseensa takaisin haltiaan "mutta jotkut toki vaativat hoitamista".
"... Mikä on nimesi?" Sigurd kävi vaihtamaan puheenaihetta, ennen kuin haltia ehätti sen pahemmin haavoista huomautella. Yleensä jos joku toisen haavoista kyseli, oli sieltä tulossa tarjous auttaa haavojen suhteen. Lounatuuli ei kuitenkaan ollut varma kykenikö ottamaan haltialta apua tämän enempää vastaan, jos sellaista olisi tarjolla. Toki apu aina kelpaisi, mutta lisko ei vieläkään ollut täysin luottavaisella kannalla suippokorvan suhteen.


// Ei perse, se ois niin koominen näky et tekis mieli piirtää ihan kuva siitä <3 Shael on vaan niin badass et nostelee huomattavasti isompia miehiä syliinsä ku mikäkin ritari! //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Tammi 08, 2015 11:02

Re: Luotanko vai en || Mori

Shael sai vastaukseksi pintanaarmuja ja pari kohtausta haavaa, jotka varmaankin tarvitsivat jonkinlaista käsittelyä. Haltijatar olisi tosiaan ollut valmis tarjoamaan lohikäärmeelle asiallista ensiapua, mutta tämä hyppäsi selkeästi toiseen asiaan. Lohikäärme oli varovainen. Kyllähän noidankin täytyi olla, koska vastassa muuten olisi voimakas ja suuri siniharja. Sellaista ei olisi kiva saada niskaansa, saatikka kyläänsä.
"Olen Shael Yraueme. Olen Zurin kyläjohtaja. Entä sinun nimesi?" Shael esittäytyi kohteliaasti. Hän arvioi tilannetta katseellaan ja laski hetkeksi katseensa. Sisimmässään hän ei olisi tahtonut jättää lohikäärmettä onnensa nojaan, mutta kyse olikin itse lohikäärmeestä. Tahtoiko tämä itse tulla autetuksi. Nainen olisi valmis perääntymään, jos lohikäärme tekisi sen selväksi. Silti uhkaava vaara hänen nenänsä edessä oli myös merkki siitä, että kylä ei olisi turvassa, jos lohikäärmettä ei saataisi kutistettua tai ihmiset aikoisivat tulla takaisin. Hän ei kuitenkaan halunnut hoputtaa haavoittunutta. Eihän lohikäärme selkeästikään luottanut häneen. Eihän kehenkään vastatörmättyyn henkilöön muutenkaan voinut luottaa sekunneissa.

"Satutko vain kulkemaan täällä, ennen kuin sinut yllätettiin?" Shael kysäisi ihan ohi mennen. Jos kerran tässä oltiin eikä päästy minnekään päin, niin miksei sitten pieni kysely tuokio. Tosin nainen ei aikoisi mennä hirveän syvälle. Hän ei halunnut ahdistaa lohikäärmettä nurkkaan ja eläimethän olivat juuri vaarallisia ahdistettuina ja pelokkaina. Lisäksi kysymyshän oli muodollisen pintaa raapaiseva. Ei yhtään vähempää eikä enempää.
Hän katsoi hiljaa lohikäärmeen vammoja. Hän katsoi ketjuja maassa, jotka olivat pirstaleina maassa. Niin massaavaa tekoa. Miehet! Hän tuhahti ajatuksilleen. Noita seisoi lohikäärmeen edessä. Hän ei aikonut tehdä lohikäärmeelle mitään, ellei tämä sitten pyytäisi sitä. Joskus pyytäminenkin oli yllättävän vaikeaa. Se oli kai nöyryyttävää. Ja jos lohikäärme sitten pyyntöän pyytäessä tuntisi sitä, nainen ymmärsi sen hyvin. Hän ei tuomitsisi ja tarjoisi apuaan. Hän ei tiennyt lohikäärmeen menneestä eikä häntä oikein haluttanut kysyä siitä. Koska toinen oli niin jännittyneen tuntuinen.

"Oletko varma, että haluat sivuuttaa haavasi? Ne vuotavat." Shael kysyi vain kohteliaasti eikä kysyisi enempää, jos lohikäärme mulkaisisi häntä. Vaikka toisen sukupuoli olikin uros, oli tämä alkujaan lohikäärme. Joten Shael ei voinut luonnolliselle äitivaistolleen mitään, joka sanoi 'hoida jo tuo haava!'

//Uuuuh! Ehkä se pitää ikuistaa ihan väreissä xD Rupesin tarinoimaan taas vaihteeksi niitä näitä
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 09, 2015 7:26

Re: Luotanko vai en || Mori

Nainen esitteli itsensä Shael Yrauemeksi, kertoen samalla olevansa Zuri kylän johtaja. Eli lähistöllä tosiaan oli kylä, jota kutsuttiin Zuriksi. Kaikkea sitä oppi kun vanhaksi eli. Yllättävän hyvin kylä oli piilossa pysynyt, ainakin näin Lounatuulen mukaan.
"... Sigurd. Jotkut kutsuvat Lounatuuleksi" Lohikäärme vastasi nätisti naisen tiedustellessa hänen nimeään. Olihan se kohteliasta esittäytyä, sen Sigurd oli ymmärtänyt jo ajat sitten. Eikä hänellä varsinaisesti ollut syytä nimeään peitellä, varsinaan kun haltiakin omansa oli antanut niin luottavaisesti. Lohikäärme halusikin luottaa tähän naiseen, mutta se pieni ääni takaraivossa käski olla varuillaan. Vaikka Shael ei ollut tehnyt mitään uhkaavaa, saatikka käyttäytynyt siihen malliin, oli Sigurdin yhä vaikea luottaa haltioihin. Sen jälkeen mitä oli kokenut. Selvää kuitenkin oli, ettei tämä suippokorvainen tainnut kuulua haltioiden puolelle tässä sodassa... Kerta kylänjohtaja oli.

"Uskon, että tämä oli suunniteltu hyökkäys" Sigurd kävi vastaamaan Shaelin kysymykseen "Normaalisti ruokailen täällä päin... Riista on isompaa tässä osassa saarta, enkä mantereelle viitsi lähteä aina. Ilmeisesti nämä orjakauppiaat olivat pistäneet sen merkille, valmistautuneet ja käyneet kimppuun kun saavuin... Heillä on kaiketi kaunoja minua kohtaan, ainakin osalla".
"Pelasti nuoren tytön, ystäväni, heidän kynsistään aikanaan... Siitä ilmeisesti joku heistä ei ottanut tuota niin kovin kevyesti" Lohikäärme selitti lyhyesti, miksi näillä miehillä mahdollisesti jotain kaunoja häntä vastaan oli.
"En tiedä olivat ko tässä kaikki, vai onko heitä enemmänkin perässäni. En kuitenkaan usko, puheiden perusteella he toimivat yksin" Kuului lisäys, liskon vilkaistessa ympärilleen.
Jälleen nainen kyseli haavoista, saaden liskon naurahtamaan pienesti.
"Olet auttanut minua jo tarpeeksi ja selvästi otit itsekin osumaa. Eikö sinun pitäisi olla huolissasi ennemmin omista haavoistasi?" Lisko hymisi "Mutta... Jos apuasi vielä tarjoat, olisi se kovin rumaa minulta kieltäytyä".


// Kyllä! ja tarinointi ei haittaa yhtään~ //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Tammi 09, 2015 10:56

Re: Luotanko vai en || Mori

Sigurd oli lohikäärmeen nimi, kuulema häntä myös kutsuttiin nimellä Lounatuuli. Kuinka kaunis nimi tosiaan haltijatar ajatteli. Hän ei ollut kuullut mitään vastaavaa ja oli kovin iloinen siitä, että lohikäärme kertoi nimensä. Sigurd kertoi noidalle tapahtumien juonen kulun. Ilmeisesti ihmiset olivat saaneet tietoonsa lohikäärmeen ruokailupaikan ja yllättäneet tämän isolla joukolla. "Varsin epämukavaa..." Shael tuumasi siihen. Hän ei pitänyt siitä, että joku tuli yllätetyksi vastoin tahtoaan. Säälimään nainen ei kuitenkaan ruvennut, koska uskoi lohikäärmeen olevan voimakas eikä mikään pikkupiipertäjä. Lisäksi ihmisillä oli ollut etunaan suunnitelma, yllätyshyökkäys ja joukkovoima. Noita kaartuisi selkeästi puolustamaan taruolentoa sitä vastustavilta henkilöiltä. Ei, Shael ei halunnut pistää päätään pantiksi, kummalle puolelle menisi mokomassa sodassa. Lisäksi häntä ei kiinnostanut politiikka taikka siihen osallistuminen. Mikä oli tärkeintä oli se, että hän pystyi puolustamaan omaa kyläänsä. Se oli hänen tehtävänsä. Hänen tehtävänsä oli johtaa ja pitää yllä järjestys. Kyläjohtajana Shael tiesi myös arvonsa ja tiesi varsin hyvin muiden olentojen arvon. Noita nyökkäsi Sigurdin mainitessa mahdolliset lisäjoukot. Hänestä olisi ihan hyvä siirry vähän suojaisampaan paikkaa. Ei ehkä ihan kylään, mutta siirry aukiolta pois. Pois vihollisten silmistä.
Huomio kiinnittyi takaisin haavoihin. Lohikäärme ensin sanoi hänenkin tarvitsevan pikaista hoitoa, mutta voisi ottaa vastaan tarjotun avun. Shael levitti huulilleen äidillisen hymyn. "Hyvä. Saadaan sinutkin kuntoon. Eikä minun haavani ole enää niin paha. Pystyn pieneen parantavaan loitsimiseen, mutta parantavat taiat saattavat minulla olla vielä vähän heikoilla." haltijatar sanoi. Hän heilautti hiuksiaan pois kasvoiltaan, joka vilautti hieman leikattuja haltijan korvia. Korvia, jotka olivat leikattu yhtä lyhyiksi kuin ihmisen. Kenties sillä yritettiin saada nainen häpeämään omaa ulkonäköään, mutta ei. Hänen omatuntonsa ei horjunut silkasta ulkonäön tuhoamisesta.

"Minusta olisi parasta liikkua vähän suojaisampaan paikkaan. Jos niitä mahdollisia lisäjoukkoja on tulossa." noita mainitsi ja katsoi odottavasti oransseilla silmillään siniharjan omiin. Hän oli kuullut, että lohikäärmeet pystyivät tekemään illuusion humanoidisesta kehosta. Sen asian nainen kuitenkin vain sivuutti ja odotti lohikäärmeen merkkiä liikkua. Hän veisi lohikäärmeen lähelle kylänsä rajaan, mutta jos jotain sattuisi Shaelilla olo aina suojamuurinsa kylän yllä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 10, 2015 8:00

Re: Luotanko vai en || Mori

Shael kävi vakuuttelemaan, etteivät hänen haavansa niin pahat olleet. Ilmeisesti nainen taitoi myös parantavaa magiaa, eikä hätä ollut sen suurempi. Hyvä, sehän tästä puuttui että Shael olisi itsensä pahemmin loukannut tullessaan apuun. Sitä Sigurd ei halunnut. Haltia näytti kuitenkin olevan tyytyväinen siihen, että sai auttaa liskoa haavojensa kanssa, eikä Lounatuuli loppupeleissä vastaan pistänyt. Olihan se mukavaa, jos joku pystyi häntä auttamaan, eikä liskon tarvinnut itse haavojaan kiinni polttaa.
Tarkka katse kävi huomaamaan haltian leikatut korvat, liskon pistäen merkille nuo oudot korvat, mutta ei käynyt kommentoimaan niitä. Varmasti moiselle löytyi selitys ja tarina, mutta saattoi hyvinkin olla, ettei Shael siitä halunnut puhua. Mitä Sigurd nyt oli ymmärtänyt, haltiat pitivät korvien leikkaamista kovinkin tabuna. Tiedä sitten siihen syytä, kai sillä oli jotain tekemistä ylpeyden ja ihmiseltä näyttämisen kanssa. Harva haltia kun halusi näyttää ihmiseltä, pitäen noita rumina ja alempiarvoisina kaksijalkaisina.

Sigurd kävi kuitenkin nyökyttelemään Shaelin ehdottaessa suojaisampaan paikkaan hankkiutumista. Tähän ei kannattanut jäädä, jos lisäjoukkoja todellakin oli tulossa. Lisäksi verenhaju ja taistelun aiheuttamat metakat varmasti houkuttelivat petoeläimiä ja uteliaita katseita paikalle ennemmin tai myöhemmin. Joten, parempi poistua paikalta.
"Erittäin hyvä idea... voisin myös ottaa hieman... huomiota herättämättömämmän muodon..." Lisko kävi mutisemaan lähinnä itsekseen, samalla kun kävi muuttamaan muotonsa humanoidiksi. Olihan hän aika erikoinen näky humanoidimuodossaankin, mutta verrattuna suureen käärmeeseen, oli tässä muodossa paljon helpompi pysyä piilossa.
"En oikeastaan tunne tätä saarta kunnolla... vain tämän yhden alueen, jolla yleensä ruokailen. Joten, lienee parasta jos sinä näytät tietä?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Tammi 14, 2015 9:51

Re: Luotanko vai en || Mori

Sigurd yhtyi hänen mielipiteeseensä ja mainitsi humanoidi muotonsa ottamisensa. Noita kääntyi katsomaan kiinnostuneena, kuinka suuri lohikäärme otti muotonsa. Paljonhan tuo kutistui, mutta edelleen hyvin piti mies sieltä tuli. Shael katsoi hetken miestä. Hän katsoi tämän kehon rakennetta ja muuta. Hänen oli pakko myöntää, että lohikäärmeellä oli miellyttävä humanoidi muoto. Melko huomiota herättävä, mutta hieno siltikin. Sigurd kertoi ettei tuntenut saarta hirveästi, kuin tämän paikan. Hän pyysi naista näyttämään siis tietä. Noita nyökkäsi hymyillen. "Seuraa minua." hän kehotti ja lähti liikkeelle. Hän näytti helpoimman ja hyvässä piilossa olevan polun, josta itsenkin oli ilmestynyt paikalle. Se oli hyvä kuntoineni polku, joten lohikäärmeen ei tarvinnut rasittaa itseään liikaa jossain möykkäysässä polussa.
Shael pysähtyi hyvälle ja suojaiselle aukiolle. Se oli tarpeeksi turvallisen matkan päästä hänen kylästään ja paikalta, josta he olivat tulleet. Nainen kääntyi lohikäärmeeseen ja kaivoi hieman takaansa pienen pussin. Siinä oli pieniä pulloja. Yrttejä, erilaisia rohtoja ja tarvikkeita. Hän otti liinan, yhden pullon ja omat taikavoimansa käyttöön. "Haluatko varmistaa, käykö tämä sinun haavoihisi?" nainen kysyi lempeästi hymyillen, koska eihän tuntemattomaan aina voinut luottaa. Lisäksi haltijatar ei oikein tiennyt tarkkaan lohikäärmeistä. Miten heihin vaikutti erilaiset asut tai juuri nämä rohdot ja parannus keinot.

Shael teki vettä ja odotti miehen lupaa koskea tähän. Jotta hän voisi hoitaa parannusvoimallaan miehen haavoja siihen suuntaan, etteivät ne tulehtuisi ja ne olisivat sellaisessa kunnossa, että ne eivät haittaisi miestä. Noita myös tyytyi siihen, että nyt parantaisi tämän miehen. Vaikka tämä olikin mies, mutta varmaankin enemmän lohikäärme kuin mies.

//Anteeksi kesto. Palautuminen Yukista on vaikeaa xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 23, 2015 6:19

Re: Luotanko vai en || Mori

Kuten olettaa saattoi, Sigurd seurasi nätisti Shaelia pientä polkua pitkin eteenpäin. Tietenkin lisko oli varuillaan, tyhmäähän se olisi luottaa tähänkään uuteen tuttavuuteen - vaikka hän kyllä halusi - heti ensikättelyssä. Ties vaikka Shael olisi johtanut häntä uuteen ansaan, tosin noidalla oli jo aikaisemmin mahdollisuus pitää lisko ansassa, mutta punapää oli päättänyt vapauttaa hänet kahleista, joten ehkä Shael ei todellakaan pahaa lohikäärmeelle halunnut. Ehkä. Olihan tämä sinällään pientä luottamusharjoitusta Lounatuulelle, joka ei pitkään aikaan ollut luottanut täysin humanoideihin, varsinkaan ihmisiin tai haltioihin... tai näiden kahden risteytyksiin.
He saapuivat lopulta pienelle aukealle, joka näytti olevan turvallinen. Sinisilmäinen humanoidi kävi tarkastamaan ympäristöä heidän pysähtyessä, mutta mitään ei lohikäärme kyennyt näkemään, saatikka haistamaan lähistöllä.

Sigurd kävi kurtistamaan kulmiaan pienesti Shaelin kysymyksen myötä, hymähtäen lopulta pienesti.
"Uskon, että lääkkeesi kyllä toimivat hyvin... Tuskin siitä mitään negatiivistakaan seuraa, ei ole muistakaan litkuista seurannut minulle tähän mennessä" Sigurd hymähti Shaelille, tuon tarjottua liskolle mahdollisuutta varmistaa rohtonsa tehon. Sigurd juuri sillä hetkellä päätti ottaa hyvin, HYVIN, suuren riskin ja luottaa nyt tyhmänsokeasti Shaeliin. Pullo saattoi sisältää myrkkyä, tappavaa tai lamauttavaa, mutta Lounatuuli päätti luottaa siihen, ettei tämä nainen moista tempausta olisi vetänyt.
"Luotan sinuun... Joten otan nyt riskin... suuremman kuin ehkä arvaatkaan..." Viimeinen lause tuli lähinnä itsekseen mutisten, samalla kun Sigurd kävi avaamaan yläkropan vaatetustaan sen verran, että saattoi liu'uttaa vaatteitaan alemmas, paljastaen yläselkänsä suurimmat haavat, jotka harppuunat olivat jättäneet lapaluiden väliin.
Samalla siniharjainen mies kävi kyykistymään alas, toisella kädellään vetäen harjaansa pois selkänsä yltä, jotta Shaelin olisi helpompi työskennellä syvimpien haavojen kanssa.


// Anteeksi kesto myös tältä osalta! Ja ei perskules kun katoin sen sun neuvoman Yuki videon mitä teit, et arvaakaan kuin paljon repeilin bloopersien aikana :-------------DD Täydellistä! //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Tammi 27, 2015 2:04

Re: Luotanko vai en || Mori

Lohikäärmeen sanoessa, uskovansa hänen lääkkeiden toimivuuteen, noita saattoi huokaista helpotuksesta. Hänellä ei ollut hajuakaan lohikäärmeitä eikä ollut varma mikäkin asia tehoaisia. Koska hän oli kuullut, että jotkut lohikäärmeet saattoivat olla immuuneja joillekin asioille, kuten vaikka taikuudelle tai tietylle aineelle. Shael siis oli hyvin kiitollinen siitä, että hänen rohtonsa saattoivat auttaa Sigurdia, jos ei hänen voimansa.
Noita oletti myös, että lohikäärme saattoi olla epäluuloinen tuttavuuden kanssa. Shael ainakin oli. Siksi hän oli vienyt lohikäärmeen kauemmas kylänsä reunoilta. Toisaalta hän oli myös sanonut itselleen, että voisi hieman nyt olettaa, ettei haavoittunut lohikäärme hyökkäisi hänen kimppuunsa. Jos hyökkäisi, hän ei aikoisi vastustaa kiusasta käyttää kaiken maailman takuutta ja loitsuja lohikäärmeneen päälle.

Ajatuskulun katkaisi kuitenkin Sigurd itse. Tämä sanoi, että aikoisi luottaa häneen kuin sokea luottaisi kuljettajaansa. Naisen oranssit silmtä välähtivät ja kirkastuivat. Jos lohikäärme niin tekisi, tekisi myös noita itse. Sigurd sanoi, että otti tyhmän rohkean riskin ja luotti tähän. Shael katsoi lohikäärmettä silmiin. "Kiitos, vaalin tätä luottamusta." hän vastasi lempeästi. Samaan aikaan lohikäärme alkoi riisumaan yläkroppansa vaatetta ja kyykistyi naisen puoleen. Veti vielä haavojensa päältä harjaansa. Shael katseli haavoja. Hän silmili niitä hetken, ennen kuin laski iholle vettä. Hitaasti hän liikutteli vettä iholla, keräten lian ja puhdistaen haavat.
Veden hän heitti hetken päästä pois ja hieroi hieman haavoihin rohdoista tehtyä salvaa. Sen jälkee naisen kädet sekä silmät alkoivat hohtaa kirkkaasti. Hän laski kätensä syvimmille haavoille ja paransi niitä parhaansa mukaan. Haavat paranisivat sen verran, etteivät ne tulehtuisi ainakaan tai mitään ison veren vuodon vaaraa olisi. Lisäksi hänen voimansa paransivat kipua.

Shael vielä sitoi miehen haavat pellavaisella siteellä, joka oli hyvin pehmeää ja mieluisan tuntuista. "Kas näin." noita totesi ja laski kätensä hetkeksi toisen olalle, kuin antaen merkin nousta. Shael laittoi tavaransa takaisin paikoilleen ja katsoi sitten Sigurdia. "Minkälainen olo? Älä sitten tee ainakaan tänään mitään rasittavaa, koska muuten haavasi saattavat revetä." nainen sanoi varoittavasti.
Asiasta toisene Shael päätti. "Sanoit, ettet tunne saarta hyvin. Onko jotain sattunut mantereella vai tuletko vielä jostain kauempaa?" noita kysyi silkasta uteliaisuudesta, mutta jos asia olisi liian tungetteleva, hän kyllä lopettaisi asiasta puhumisen. Riitaa hän ei halunnut hastaa. Varsinkin kun edessä oli oikeasti kymmenen kertaa isompi olento. Monihan olento myös pakoili jotain mantereella tapahtuneita asioita. Kuten vaikka sitä itse sotaa. Hänkin oli ollut kerran pakolainen, nyt tämä paikka oli hänen kotinsa.

//Anteeksi kesto, koeviikko ja kurkkukipee ja pieni nuha ja kauhee peli-into jajajajajajajajaja! Mut hienoo et tykkäsit videosta, sitä tulee tehtyä kaikkea tyhmää coneissa xD Meijän pitää hankkia sellanen pahvi makoto. Oltais voitu oikeesti pöllätä se sieltä kaverin kanssa, mut ei sit pystytty. Se oli liian hieno, varsinkin sen kuljetus tapa oli hieno. Se laitettiin mustaan säkkiin, josta sen jalat sojotti ku ruumista olis viety XDDDDDDDD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 13, 2015 4:24

Re: Luotanko vai en || Mori

Noita todellakin tiesi, miten kannatti käyttäytyä lohikäärmeen seurassa. Ei sillä, että Sigurd varsinaisesti olisi vaatinut arvonsa tunnistamista ja lajinsa vaalimista, mutta jotenkin Shaelin käyttäytyminen sai liskon hymyilemään itsekseen. Ehkä tuo ansaitsi enemmän luottamusta - ja kunnioitusta - lohikäärmeeltä, kuin Sigurd oli osannut olettaa.
Shael kävi kuitenkin hoitamaan haavoja. Sigurd koitti pysyä mahdollisimman paikoillaan, jottei omilla liikkeillään olisi hankaloittanut noidan työtä. Eipä haavojenhoitaminen loppujen lopuksi kovin kivuliasta ollut ja ennen kuin Sigurd ehätti edes huomata, oli homma hoidettu pois alta. Shael selvästi tiesi mitä teki.
“Kiitos” Mies kävi vielä uudemman kerran kiittämään, samalla kun kävi varovaisesti pukemaan paitansa harsojen ylle.
“Oloni on yllättävän hyvä, ottaen huomioon tilanteeni. Kiitos lienee sinun. Ja älä huoli, tuskin tulen riehumaan muutamaan päivään tämän yhteenoton takia… Ehkä parasta tosiaan ottaa rauhallisemmin” Pukinpartainen kävi hymisemään Shaelin kysyttyä vointia.

Shael kävi kyselemään lohikäärmeen taustoista, kuulostaen kovinkin kiinnostuneelta siitä, mistä päin lohikäärme oli tullut.
“Tulen mantereelta… Olen osa muodonmuuttaja laumaa, Metsän Oikeutta… Johtajamme katsoi parhaaksi paeta mantereelta hetkeksi, kun haltioiden kuningas heitti vihansa lauman niskoille… Osasyy oli kyllä minun, Lauma puolusti minua haltiakuninkaalta ja hänen joukoiltaan, jonka johdosta se kruunupää siirsi vihansa koko lauman päälle..” Sigurd kävi kertomaan nopean tiivistelmän siitä, miksi hän oli täällä.
“En usko että jäämme tänne asumaan pitkäksi aikaa… Palaamme varmasti takaisin mantereelle, jahka tilanne siellä on rauhoittunut. Osa laumastamme jäi mantereelle, eivät halunneet jättää kotiaan… En tiedä mitä heille kuuluu nyt”.


//HÄRTSYLEI mä ku luulin et oisin vastannu tänne! ANYWAY ANTEEKSI KESTO NY MUN OSALTA! Ja älä nyt, aina kun kattelee Coni videoita ni tulee vaan kirotuks et harmi ku itte ei ollu siellä (D Pahvi Makoto ois kiva jooo, MUT HEI KUIN KARUU EES TOLLEEN KULJETTAA :--D Semmonen just "en ainakaan kanna ruumista tässä säkissä" tapa. //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Helmi 17, 2015 12:03

Re: Luotanko vai en || Mori

Sigurd sanoi olonsa olevan parempi, mitä aluksi ja totesi siihen perään, ettei tulisi riehumaan isommin. Se tyydytti naisen mieltä ja tämä soi kirkkaan katseensa lohikäärmeeseen. Tämä kertoi kuuluvansa erääseen metsän oikeus laumaan, jonka päälle on langennut mukavati haltijoiden kuninkaan viha. Shael nykkäsi ymmärtäen tilanteen. Hän ei voinut olla toteamatta itselleen, ettei mantereella ollut kaikki hyvin. "Noh, tänne saarelle tulee muutenkin paljon pakolaisia. Pakenevia." noita totesi ja laski katseensa hetkeksi alas. Hän näytti hieman miettivän Sigurdin tilannetta, se kuulosti hyvin paljon Nimuen tapaukselta. Tällä hetkellä pakenevat henkilöt, jotka hän oli tavannut, ovat olleet pakolaisia, joita on vainonnut kuningas tai korkeassa asemassa oleva henkilö. Noita hymähti ajatuksilleen ja sivuutti asian.
Miehen jatkassa kertomustaan, nainen vain nyökkäsi siihen. "Mantereella ei taida mikään olla hyvin. Sota ja kaikki... Ymmärrän varsin hyvin tilanteesi." Shael totesi. "Toivon sinun osaltasi, että tilanne rauhouttuu mantereella." noita sanoi lopuksi ja katsoi käsivarttaan, jossa musta kangas oli repeytynyt ja punainen viiva pilkisti sen alta.

Noita käänsi päänsä ja katsoi nyt taas suoraan lohikäärmeen silmiin. "Voin vain sanoa, että tilanteesi ei ole yhtään uutta, kun täällä asuu. Näen joka päivä, kun uusia tulokkaita tulee." hän sanoi vahvasti. "Kerroit minulle tilanteesi, joten minäkin haluan vähän avautua." hän pyysi. Noita vilkaisi muutaman kerran ympärilleen. "Kuten jo mainitsin, olen kyläjohtaja. Kylän, jossa on pelkkiä naisia ja siellä miehet tunnetaan korkeintaan palvelijoina." noita totesi, ehkä se kuulosti vähän kylmältä, mutta täyttä totta se oli. "Älä huoli, jos tulisit kyläämme, kukaan ei tulisi vaatimaan sinua palvelemaan häntä." naurahdus, joka oli vahva. "Miehiä näämme joskus ihan tavallisinä matkailijoina." Shael selitti. Hän ei itseasiassa aikonut avata menneisyyttään vastatavatulle lohikäärmeelle, vaikka luuli, ettei Sigurdia sellainen tieto edes hyödyttänyt mitenkään. Toisaalta, kuka haluaisi kuunnella yli kolmesataavuotta vanhan noidan höpinöitä. Ikäänsä ajatellen nainen tunsi itsensä vanhaksi, vaikkei ollut lähellä edes omaa keski-ikäänsä.

Noitaa alkoi kyllästyttää seisominen, koska hän ei ollut hirveän vahva fyysisesti, hnä istui lähimälle, puhtaalle kannolle. Katsoi lohikäärmettä taas kerran, mutta ihailevin silmin. Ehkä ainut kerta, kun hän saattoi katsoa niin, jotakuta miestä. Tämä johtunee vain siitä, että hänen edessään oleva olento on lohikäärme, jota hän on päässyt edes katsomaan. Lisäksi Sigurdin harja oli mielenkiintoinen, se näytti elävän omaa elämäänsä. Liikkui jokaisesta pienestä liikkeestä. Kuin taikuutta.

//HEJSAN! Olen täällä taas! Koska, minulla oli wanhat tuossa perjantainan ja ropettaminen on siirtynyt vähemmälle, kiitos koulutöiden sekä autokoulun... Mutta hei! SUN PITÄÄ JOSKUS ISKÄ JOHONKIN CONIIN SISÄÄN. Saat kivoja muistoja xD Pahvi Makoton kuljetus on karua hommaa. Me nauretaan sille ajatukselle aina kun muistellaan tapausta. Olis varmaan pitänyt ottaa siitä kuva xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 06, 2015 6:22

Re: Luotanko vai en || Mori

Saaren vakioasukkaana Shael oli varmasti saanut todistaa pakolaisia jos toisiakin, siitä ei ollut epäilyskään. Oli sinällään kuitenkin sääli, että nainen kertoi saarelle tulevan paljonkin pakolaisia, porukan lähtiessä mantereelta turvaan saarille sodan jaloista. Sota oli riehunut jo pitkään, Sigurd muisti sen olleen jo käynnissä kun ensimmäisen kerran tuli Cryptiin, eikä vieläkään näkynyt loppua sille. Jos lohikäärmeeltä kysyttiin, saisivat ihmiset ja haltiat mennä muualle riehumaan ja jättää valtakunnan muut asukkaat pois tästä sotkusta!
"Toivoa sopii...", Siniharja kävi hymisemään Shaelin toivoessa tilanteen rauhoittuvan mantereella "Tuskin jokainen mantereen asukas mahtuu tänne pakosalle, jos sota äityy entistä rumemmaksi" lisko kävi vitsailemaan perään, kuvitellen mielessään kuinka saaret täyttyivät viimeistä senttiä myöten pakolaisista.

Shael halusi kuitenkin kertoa hieman enemmän itsestään, eikä lohikäärme pistänyt siitä pahakseen. Nainen vaikutti... Yllättävänkin ystävälliseltä ja lempeältä, nyt kun tuon kanssa kävi keskustelemaan. Ei hän olisi osannut odottaa Shaelin olevan tällainen, sen perusteella kuinka nainen taisteli. Ja no, näyttihän Shael ehkä vähän kylmältä, näin lohikäärmeen silmään.
Nainen kertoi kylästään, jossa naiset pitivät valtaa ja miehiä oli korkeintaan palvelijoina. Koko konsepti kuulosti kovin absurdilta lohikäärmeen korvaan, mutta toisaalta... olihan tuossa järkeäkin. Turvapaikka naisille, joita muuten niin kovasti aina alistettiin miesten tahtoon. Nyt kun Sigurd sitä kävi ajattelemaan, oli moinen kylä suorastaan nerokas idea. Miksei siitä tiedetty mantereella enemmän?!
Sigurd kävi naurahtamaan pienesti Shaelin vakuutellessa, ettei uros joutuisi heti talutushihnaan palvelemaan kylän naisia mikäli paikalle tupsahtaisi. Kuulemma miespuolisia matkalaisia kävi kylässä silloin tällöin, eikä noita käyty heti orjuuteen pakottamaan.
"Kyläsi kuulostaa varsin...", Siniharjainen aloitti samalla kun katseli Shaelia, joka kovin intensiivisesti tuntui häntä tuijottavan "Kiehtovalta. En ole koskaan kuullutkaan kylästänne, joskin lienee hyvä pitää moinen kylä salassa eikä levitellä tietoa siitä joka paikkaan?".
"En siis sano, ettettekö varmasti pystyisi pitämään puolenne vaikka kylään kävisikin joku hyökkäämään, jos tieto kantautuu vääriin korviin... Mutta varmasti arvostatte enemmän omaa rauhaa kuin vierailevia 'matkalaisia' ".



// WOop! Herran jumala sä käyt autokoulussa jo? Miten siel on menny, ethän oo ajanu ojaan? Ja kai wanhat meni hyvin? SORI MULLAKIN VÄHÄN KESTI KUN OLIN NIIN DERP LOUNIKSEN SUHTEEN. Ja selvästi pitää joskus uskaltautua johonkin cossiin paikalle, jää paljosta paitsi. Ja todellakin ois pitäny ottaa kuva pahvi Makoton kuljetuksesta (DD Olisin halunnu nähdä <3 //
Seuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö