Heleä naurahdus kuului noidan kurkusta. Hän saattoi vain kuvitella, kuinka koko saari täyttyi pakolaisista. "Onhan se myönnettävä, ettei tänne mahdu koko mannerta. Enkä itsekään toivo, että pakolaisia tulisi niin paljoa." Shael totesi huvittuneen hymyn kera. Sigurdin sanoessa naisten vallassa pitämää kylää kiehtovana vastasi noita vain viekkaalla hymyllä. Tosin aihe suuntasi tietysti turvallisuuden kannalta olennaiseen. "Aivan, mutta uskoisin, ettet jakele tietoasi kenellekään, koska uskon siihen, etet myöskään hyödy tästä tiedosta. Se on minun luottamukseni ehto sinuun." haltijatar painotti. Hän ei puhunut kuitenkaan negatiivisesti. Oli ihailtavaa, että joku mies vaivasi päätään tällaisella asialla. Siksi Shael puhui lähes tyytyväiseen sävyyn lohikäärmeelle.
"Niin, vaikka pystyisimme pitämään puoliamme siinä nähden, että meistä olisi jonkin näköistä vastusta joutuisimme silti antautumaan hyvällä tai huonolla seurauksella." nainen totesi nyökäten nopeasti miehelle. "Mutta kylämme naiset ovat yllättävän sitkeitä. Toki olen aina heidän tukenaan, mutta tiedän omat rajani." Shael totesi ja risti kädet eteensä. Hänen katseensa oli haikea. "Uhraisin oman henkenikin sen kylän puolesta..." katse kohotettiin intensiivisesti Sigurdin omiin. "Mutta lopulta minäkin olen vain hyvä uskoinen nainen, siksi halua uskoa siihen, että pidät tämän tiedon omanasi." hän pyysi kiihkeästi miehen silmiin katsoen.
Shael katsoi hetken päästä ympärilleen. "Miksi minä sitten kerron tämän kaiken sinulle? En ole pitkään aikaan päässyt keskustelemaan normaalisti miehen kanssa omasta kylästäni." Shael hymyili ylpeästi. Hän oli ylpeä kylästään ja halusi jakaa ehkä hieman sitä ylpeyttä jollekulle. Tosin nyt se joku oli lohikäärme.
//Juuh, no ei ole tullut sen isompia virheitä, kuin kymmenen senttiä vastakkaiselle kaistalle ajamista xD Mut se oli sellai, ettei siinä ollu niitä tie viivoja. Kun sitten raahaat itsesi coniin, tuu moikkaamaan tätä pätkää :3 Makoto kyl oli ihan paras