Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!


Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Marras 28, 2015 1:54

Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack

siitä oli jo useampi kuukausi, siitä kuinka Jack kohtalokkaana iltana oli yrittänyt raiskata "friikki naisen" ja näin joutunut Shael nimisen noidan kynsiin. Saannut sen tuntea sen kaiken häpeän lihassaan ja luissaan oltuaan orjana.. ja vielä sen jälkeen kärsinyt kirouksesta, joka söi häntä hitaasti sisältä käsin ja tuhosi hänen ulkoisen olemuksensa. Teki hänestä naisen miesten silmissä. Se oli suuri häpeä miehelle, jolla oli ylpeä itsestään... tai ainakin oli ollut ennen kiroamistaan. Nyt Jack oli vain sairas ja masentunut mies, joka ei tuntunut onnistuvan enään missään, tai no ainoa asia jossa mies oli edes onnistunut: hän oli ruokkinut Haulin viime aikoina enemmän kuin hyvin. Jokainen taistelu oli tietenkin jättänyt fyysisesti heikosti parantuvaan mieheen jälkensä ja taistelu arpensa, mutta koston halu sille eukolle oli enää ainoa asia joka vei miestä eteenpäin. Tämä kaikki oli sen eukon syytä! Aivan kaikki! Hän todellakin aikoisi viedä sen eukon hengen ja syöttää loppu ruumiin kaloille.

Manasses saarille pääsy takaisin ei vain ollut niin helppoa, tai sen yhden tietyn kylän löytäminen. Kerta se oli piilotettu niin hyvin. Ainoa ja yhden satamalaiturin löytäminen sokkona, vailla päämäärää, ei ollut helppoa ja myös hyvin aikaa vievää puuhaa. Johon mies oli tietenkin valmistautnut hevosella ja retkeilyyn sopivilla välineillä kerta luonto ei suojaa auttanut. Toisinaan sitä pääsi jonkun siiven alle yöpymään, mutta pian Jack oli jälleen matkalla yhden yön levähdyksen jälkeen. Hän ei kuluttanut aikaansa sen enempää mitä oli pakko, sillä aikaa hänellä ei ollut sen noidan kirouksen tähden. Hän kuolisi hitaasti joka tapauksessa.
Mitä taas tuli kotiin jäänneeseen Liluthiin. Jack oli varmistanut että haltia pärjäisi viikon tai pari itsekseenkin ja jättänyt jopa rahaa naiselle, jos oikein hätä tulisi.. jos no matka kestäisi pidempää kun Jack oli suunnitellut. Mitään Jack ei ollut maininnut siitä ettei hän välttämättä palaisi enään. Turhaan naista huolestuttaa moisella seikalla. Haul sen sijaan saattoi olla enemmän kuin hieman tietoinen asiasta.

"Aaah.. vihdoinkin." Jack tokaisi hiljaa ääneen kun oli saannut lopultakin useamman päivän matkaamisen päätteeksi näkyviinsä sen tutun laiturin. josta hän oli tänne joutunut ja sitä kautta myös häädetty tältä kirotulta saarelta. Se olikin ainoa maamerkki mistä Jack tiesi olevansa oikeassa paikassa. Kylää ei pystynyt näkemään, se oli suojattu magialla. Sinne ei vain kävelty.. hän tarvitsi jotakin millä houkutella se eukko ulos kolostaan. Tosin sitä ei tarvinnut kauaa etsiskellä kun jostakin metsän suojista käveli kaavun suojissa nainen, korin kanssa ja lievästi säikähti ratsain liikkeellä olevaa miestä. Jack hymähti ja käski ratsunsa lähemmäksi naista, joka oli peloissaan. Tosin ei syyttä, Jack oli täydessä haarnskassa jyyri nyt ja varsin vakuuttava ilmestys. Vaikkei se lämmin ollutkaan näin talvella.
"Tunnette Shaelin, läheisen kylänjohtajattaren?" Jack kysyi pysäyttäen hevosensa tuttavalliseen välimatkan päähän ja vain odotti vastausta, joka oli epäröivä nyökkäys. Jack virnisti lähes huomaamattomasti. "Voisitko lähettää viestini: Kylän johtajan orja on palannut." Jack kertoi ja ärähti sitten vain naista häipymään jaloista pyörimästä.
"...Olinkohan liian tahditon?" Jack kyseli ääneen vilkaisten kiiltävänä vyöllään roikkuvaan Hauliin. Haul kun tuppasi olemaan turhankin suojeleva naisia kohtaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Marras 28, 2015 2:27

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul

Haul oli ollut tyytyväinen, kuinka päättäväisesti Jack oli hänelle sieluja kerännyt. Tosin sille oli syynsä, Jack halusi miekan olevan täysissä voimissaan, kun he menisivät yhdessä kostamaan noidalle sen mitä tuo oli tehnyt miehelle... tai no Haulin silmissä naiselle. Se oli hyvin häiritsevää. Kun hän oli nähnyt Jackin ensikertaa kirouksen saatuna, ei hän ollut uskoa, että tuijotti Jackia. Liluth oli lopulta hänelle vakuutellut, että hänen edessään seisova nainen oli Jack. Se tietenkin oli antanut aaveelle kunnon naurut, mutta nopeasti oli hän saanut hiljentyä. Jack oli ollut pitkään masentunut, eikä hänen pilkansa asiaa autaisi ja loppujen lopuksi, hänen kävi ystäväänsä sääliksi.
Haul oli saanut mahdollisuuden olla fyysinen ja kierellä omia teitään ennen koston punomista, se aika oli kulunut Silin seurassa, joka oli pistänyt miehen pään sekaisin. Haul oli saanut selville lisää asioita Jackin puuhista, kun hän oli kääntänyt selkänsä. Aave olisi näyttänyt toiselle taivaan merkit, mutta oli hillinnyt itsensä. Ei ollut hyvä aika mennä kertomaan hänen ja Silin suhteesta, ei varsinkaan nyt kun Jack oli niin kireällä. Kosto taisi olla ainoa lääke tähän kiroukseen, joka saattaisi riistää tuolta hengenkin.

Pitkään kaksikko oli saanut matkata tai no, Jackin oli pitänyt. Haul oli pysytellyt miekkana koko sen ajan, säästellen voimiaan, jota toinen oli hänelle vaivalla kerännyt. Aavetta hieman harmitti se, ettei päässyt näkemään Siliä nyt kun fyysinen muoto oli jälleen hänellä hallussa, mutta hän oli luvannut toverilleen olevansa tuon rinnalla.

Ilmeisesti he löysivät oikean paikan Jackin huokaistessa huojentuneet sanat. Miekan silmät silmäilivät ympäristöä tarkasti. Hän ei ollut ennen käynyt Manasses saarilla. Paljoa ei kuitenkaan ollut katseltavaa, Jack oli kertonut heidän etsimänsä kylän olevan magialla piilotettu. Heidän tulisi löytää joku joka voisi heidän läsnäolonsa kertoa. Se ei kestänyt kauan aikaa, kun ratsukko kohtasi kaavuissa kulkevan naisen. Jack puhutteli pelokasta naista vakavalla äänellä, vaatien tuota lähettämään viesti kylän johtajattarelle. Haul nosti hohtavan katseensa toveriinsa, joka oli mennyt ärähtäen passittamaan naisen matkoihinsa.
"Sinussa sitten ei ole herramiesmäisyyttä yhtään, tai herrasnaissuutta." Miekka totesi katsellen kovana tätä kirottua miestä. "Mennä nyt yrittämään raiskata noita. Minun olisi pitänyt opettaa sinut tavoille, että pärjäät ilman minua kun nautin vapaudestani." Haul tuhahti piikittelevään sävyyn.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Marras 28, 2015 12:35

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Shael

Shael oli pitänyt kerran orjaa, vainb kerran ja se riitti. Kylässä tiedettiin, ettei johtajatar pitänyt orjia, joten se yhden kuukauden orja oli ollut melkoinen yllätys ja erikoisuus. Lisäksi Johtajatar oli valinnut itselleen hyvinkin villin orjan, mutta toisaalta naiset olivat saaneet huomata, että mies oli ollut koulutuksessa, sillä oli oppinut pelkäämään aikalailla Shaelia.
Shael seisoi ulkona, hän käveli rauhassa talolta talolle. Keskustellen ja asioiden eri kylän arvovallassa olevien kanssa. Hän hoiti suhteita mantereelle sekä tilauksia sieltä. Hän katsoi myös kylän budjettia ja niin pois päin. Nyt hän oli tehnyt kierroksensa ja hän oli tehnyt myös paperi hommat jo viikon alussa, ettei hänen tarvinnut niitä tehdä. Shael ajatteli, että nyt olisi hyvää aikaa ottaa loitsukirjakäteen ja lukea sieltä. Hän oli ajatellut vahvistaa loitsujaan ja omaksia hieman lisää. Hän piti sitä tarpeellisena, sillä mitä enemmän hän osasi, sitä turvallisemmin kylä ja sen naiset olisivat turvassa.

Shaelin aatokset kuitenkin suunnattiin aivan muualle, kun kylän porteilta kuului huudahdus. Kaapuunn kääriytynyt nainen juoksi kori kädessään ohi vartijoiden. Vartijat tulivat perässä kovin yllättyneenä. Nainen juoksi suorinta tietä Shaelin luo ja tarttui hänen käsivarsiinsa. "Ah.... Minä...!" Nainen mutisi paniikin omaisesti. Noita soi naiselle hellän hymyn ja laski kätensä tuon poskelle. "Sinulla ei ole hätää, olet turvassa nyt. Kerro, mitä sinä näit." Hän pyysi rauhallisesti, mikä vaikutti myös naiseen rauhoittavasti. "Minä näin miehen! Ratsailla! Hän oli varustautunut haarniskaan ja hänellä oli ase!" Nainen kertoi ja Shael kuunteli tarkkana. "Ja hän sanoi, että teille pitää tuoda viesti! Hän sanoi, että kylän johtajattaren orja on palannut!" Nainen sanoi, mutta sai sen sijaan vain silitteliä päänsä puoleen. "Ei mitään hätää, voit nyt levähtää." Hän totesi ja sivuutti naisen pian.
Shaelin ilme oli vakava, mutta jotenkin huvittunut. Oli Merarissa sen verran miestä, että uskalsi palata takaisin. Hän käski vartioiden hoitaa nainen rauhoittumaan, mutta toinen vartioista tuli hänen vierelleen. "Mutta rouva! Ettehän te voi mennä yksin! Se mieshän on aseistautunut!" Vartija vakuutteli, mutta sai siihen yllätyksekseen vain naurahduksen. Shael taputti nvartijaa käsivarteen. "Ei hätää. Olen kouluttanut orjani kunnolla." Hän sanoi leveä hymy huulillaan ja heilautti sen jälkeen punaiset hiuksensa sivuun.

Noita käveli kaikessa rauhassa ulos kylästään, monia katseita oli laskettu hänen puoleensa ja sanottu, ettei johtajatar kannattanut mennä yksin. Shael piti kuitenkin päänsä. Hän ei pelännyt ottaa yhteen miehen kanssa. Joskus vaihtelu virkisti kummastikin. Noita kääntyi ja käveli sinne, missä laiturit sijaitsivat. No siellähän se Merari olikin. Uljaana sotatamineissaan. Toisaalta hänen kirouksensa oli myös syönyt miestä jonkin verran. Shael käveli hieman lähemmäs, jotta mies saattaisi kuulla hänet.
"Uskalsit palata siis takaisin?" Shael kysyi vieno hymy kasvoillaan. Hän antoi katseensa arvioida koko miehen varustautumista. Hevonen, haarniska ja miekka. Miekka jätti ikävän jälkimaun naisen ajatuksiin, sillä hän tunsi siitä leviävän taikuuden. Ei hänen tarvinnut miekkaa edes koskea, jotta voisi aistia miekan olevan kirottu. Shael oli harkinnyt asiaa jo, hän poistaisi kirouksen, kun sen aika tulisi, mutta selkeästi ei ollut vielä sen aika. Ainakaan miehen varustautumisesta päätellen. Jos mies tulisi vilpittämästi vain pyytämään, kertomaan ja todistamaan muutostaan. Saattaisi noita myös harkita sellaisen, kuin kirouksen poistamista.
Shael odotti, hän ei ole se ensimmäinen, joka hyökkäisi. Miksi hänen pitäisi hyökätä, kerta hän oli se, jolle tultiin sotimaan. Noidan kavsoille muodostui hitaasti viekas hymy. Hänen oranssit silmänsä välkähtivät. "Tule, Merari." Hän kuiskasi, mutta kuuluvasti, että mieskin kuuli sen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Marras 28, 2015 3:55

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"Vittuiletko sinä?" Jack kysyi toista kulmaansa kohottaen kun Haul tarttui hänen naisellisuutensa ja vielä kävi huomauttelemaan hänelle raiskaus yrityksestä.. noidasta. Jack irvisti. "En ole koskenut yhteenkään noitaan." Ellei laskettu sen rakin mustalais vaimoa, mutta se asia oli täysin erikseen, tähän punapäiseen noitaan Jack ei ollut koskenut pitkällä tikullakaan.
"Ja sinä et opeta minulle mitään jos en selviä täältä.." Jack murahti huomauttaen vielä lopuksi nostaen katseensa nyt vyöllään roikkuvasta miekasta edessään olevaan horisonttiin, josta näkyi rauhallisesti kävelevän varsin tuttu naama. Naama joka pisti vihaksi, mutta se myös pelotti miestä takaraivossa. Hän ei ollut unohtanut sitä kohtelua, sitä eukon raivoa niskassaan kun hän oli jotakin möhlinyt. Ne kuvat kummittelivat vieläkin hänen mielessään.

"Mielelläni, tulin katsomaan vieläkö kyläsi on pystyssä kun apumies lähti." Jack murahti hyvin sarkastiseen sävyyn lukittautuen katseensa nyt Shaeliin, jonka yllä ei tuntunut ainakaan suurenpaa olevan, toisin kuin hänellä. Sitä Jack ei laskenut kuitenkaan heikkoudeksi, olihan eukko noita kaikilla mausteilla.
Sitten tuli jo pyyntö käydä päälle hiljaisen kuiskauksen kera. Tähän olisi voinnut oikein hyvin todeta "naiset ensin", mutta Jack ei muodollisuuksista käynnyt välittämään vaan avasi itseään lämmittävän hupullisen kaavun ja antoi sen pudota maahan omalla painolla samalla kun laskeutui alas ratsailta. Jack laski kevyesti kätensä Haulin kahvan päälle ja tunsi sen voiman hetkessä sisällään. Se oli aina yhtä huumaavaa, jokaisella kerralla kun hän tähän tappo leluun koski. Jack tarrasi ratsunsa valjaista kiinni ja heitti suuren hevosen kalusteineen kohden noitaa. Asia mitä hän ei olisi pustynyt tekemään ilman Haulia koskaan, ellei petomuodossaan. Mutta sen aika ei ollut vielä. Jack tarrautui paremmin aseeseensa ja nosti sen vyöltään samantien kadoten, teleportaten noidan sivulle sivaltaakseen tuon kyljen auki. Jack ei pysähtynyt vaan aikoi jatkaa viiltelyään ja pakottaa eukon perääntymään. Pian se eukko kuitenkin iskisi häntä tulella ja pakottaisi kauemmaksi!
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Marras 28, 2015 4:53

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Miekan silmät käänsivät katseensa lähestyvään hahmoon, tosin ne sulkeutuivat hyvin nopeasti, piilottautuen pelkäksi miekaksi, jonka hohtokin himmeni asteen. Haul ei sanonut mitään, odotti vain rauhassa mitä Jack aikoisi. Toki kyllä hän tahtoi nähdä tämän noidan lähempää, toinen kun oli tuosta niin puhut.
Aave kuunteli kaksikon keskustelua, noita kuulosti rauhalliselta ja tuosta ei tuntunut nousevan pelkoa, ei se yllättävää ollut, jos tiesi että Jack oli joutunut alistetuksi tämän naisen käsissä.

”Merari?” Kuului lopulta Haulin kummastelevat ja tyhjyydessä kaikuvat sanat. Mitä sitä enää piiloitella, taikuus tuntui huokuvan molempiin suuntiin, ei noita hänen läsnäoloaan ollut varmasti jättänyt huomaamatta. Jackin laskeutuessa alas ratsailata, oli miekka tuon kädessä avannut silmänsä ja tuijotti nyt edessä seisovaa noitaa päästä varpaisiin. Tosin Haul saattoi tuntea sen pienen pelon, joka lymysi toverinsa takaraivossa. Haul ei pitänyt siitä, ei hän ollut moista tuntenut Jackissä ikinä, mutta hän kyllä pitäisi huolen ettei tuo yksin tätä noitaa vastaan seisoisi.
Jack meni demonstroimaan voimiaan tarttumalla hevosta valjaista ja heitti tuon naista kohti. Se oli ele hyökkäyksestä. Miekan silmät hajosivat usvaksi ja kiipesivät Jackin käsivartta pitkin tuon harteille, muodotaen miehen läpikuultavan hahmon Jackin niskan taakse, sillävälin kun tuo itse hyökkäsi jo naisen kimppuun. Haul tunntetusti välitti naispuolisista olennoista paljon, mutta hänellä ei ollut päätösvaltaa sille kehen hänen miekanteränsä suunnattiin ja sitä paitsi, tämä yksilö oli kironnut hänen hyvän ystävänsä, hän ei katsonut pahalla jos Jack ei soisi armoa.

Aave ei voinut muuta kuin pysyä Jackin selustana, varoittaa tuota jos jokin jäisi tuolta huomaamatta. Usvaa hohtava katse oli nauliintunut noitaan, sääli ettei hän ollut enneättänyt esittelemään itseään, Jack oli aina niin hätiköivä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Marras 28, 2015 5:28

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Merari toi sarkastisesti esille tulonsa ja siihen Shael vain väläytti hammashymyn. Hän ei tarvinnut orjaa, joten Merari saisi vain mennä takaisin mantereelle häntä koipien välissä, jos oli pakko.
Kovin kauaa ei tarvinnut odotella, että Merari antoi merkin avata tuli. Shael sai lentävän hevosen kohti itseään, mikä sai noidan mutristamaan suutaan. Ei hevosia tuolla lailla saanut käsitellä. Hän oli ennen sitä kyllä huomannut, kuinka mies oli tarttunut kirottuun miekkaansa. Miekasta oli putkahtanut silmät ja sen aavemainen olemus oli kuin kasvanut miehen ylle. Shael nuolaisi pienesti huuliaan. "Likaista peliä." Hän mutisi itsekseen, muttei väittänyt, ettei pitänyt siitä. Hän näki kyllä miehessä pontiaalia muuttua, mutta ei ainakaan vielä selkeää muutosta ole tullut.
Hevonen olisi paiskautunut noitaa päin naamaa, mutta Shael huitaisi vain kerran kättään ja kova tuuli otti Hevosen, heitti sen ympäri ja laski maahan. Hevonen raukka oli täysin hämillään, mitä sille oli tehty, joten se juoksi vain pakoon.

Merari teleporttasi ja ilmestyi Shaelin viereen tavoitteena viiltää häntä kylkeen. Miekka kalahti ainostaan naisen suojaloituun. Suojakenttä kipinöi, kun miekka iski uudestana ja uudestaan siihen. Shael ei edes katsonut Merariin, mutta hän ojensi kätensä yhtenä hetkenä ja osui sormen päällään miekan päähän. Sormen päästä tipahti hieman verta, mutta sillä liikkeellä hän pysäytti Merari liikkeen siihen paikkaan ja samalla hän hymyili. "Et ole näemmä oppinut yhtään mitään." Noita totesi ja huitaisi sormellaan miekan terän pois tieltään. Hän ei avannut tultaan, vaan antoi maan järistä Merarin jalkoen alta. Shael ei odotellut hetkeään, hän huitasi kättään ja maasta nousi ylös suuria, nopeita ja pitkiä piikkejä.
Sitä paitsi hän vilkaisi miekan häilyvään muotoon, joka omisti suuretkin silmät. Hän oli tuntenut jotakin, kun oli koskenut miekan terää. Tunne ei ollut mielekäs tai miellyttävä. Noita teki pienen jalkojen vaihdon, jolloin hän pyörähti ja antoi punaisten hiustensa heilahtaa kauniisti tuulessa, mutta tuo tuuli voimistui. Shael käänsi tuulen virtoja ja muodosti siipä pieni muotoisen tornaadon, jonka hän puhalsi rauhallisesti kohti Meraria. Tarkoituksena vain häiritä molempia silmäpareja.

Sillä välin, kun mieskomppania sähläisi tornadon sisällä tai sitä väistellessä. Shael teki vettä. Hän avasi kätensä ja vesi pirstoutui pisaroiksi, jotka venyivät ja jäätyivät teräviksi jäätikuiksi. Ne hän yritti iskeä niillä Merariin ja saaman tuon pudottamaan miekkansa. Tietysti oli mahdollisuus, ettei se auttanut ja lisäksi mies saattaisi hyvin rikkoa jään.
Shael odotti hetken, ehkä hän antaisi vain pienestä säälistä miestä kohtaan tuolle tilaisuuden yrittää, mutta hänen päätöksensä piti. "Tule seuraavan kerran." Noita totesi loppujen lopuksi ja odotti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Marras 28, 2015 8:14

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"Valenimi.. en ikinä kertoisi oikeaa nimenäni siinä tilanteessa." Jack kuiskasi Haulille, joka ihmetteli hänen nimensä perään. Tuolle eukolle ei todellakaan kuuluisi hänen nimensä ja olisi ollut hirveää jos se kauhea kuukausi olisi lähtenyt leviämään pitkin kyliä.

Hevonen lensi ja sai pitää henkensä, kiitos Shaelin ripeiden toimien ja sitten Jack oli jo eukon kimpussa hakaten tuota miekallaan kuin mielipuoli, mutta naisella oli kykynsä.. ja niitä ei noin vain läpäisty hänen, tai Haulinkaan yhteisvoimilla. Järkytys oli melkoinen kun Shael jopa onnistui silkalla sormella pysäyttämään miekan terän, vaikka maksoikin siitä verta vuotavan sormen. Jackille se oli pieni lohtu, mies tuijotti silmät punaisen oranssina hohtaen suoraan Shaelin omiin kun nainen lausui sanansa.
"Olen oppinut hyvinkin paljon!" Jack ehti ärähtää ennenkuin Shael iski hänet kauemmaksi miekkansa kanssa. Jack tunsi maan tärinän allaan ja katsoi kohden maata. Se oli jo liian tuttua: hän ei jäännyt arvailemaan mitä Shael yritti tehdä, mutta mies ponkasi korkealle ylös ilmaan kun pitkät terävät maasta luodut piikit hipoivat hänen haarniskaansa, laskeutuen hieman kauemmas alas maahan. Murto-osa sekuntti kauemmin ja hän olisi saannut pahempaakin osumaa.
Shael ei tosin jäännyt sen enempää aikailemaan vaan pyörähtäessään loi pienen tornadon, joka heitti maassa olevaa lunta ympäriinsä ja peitti ikävästi näkyvyyttä lähestyen samalla hitaasti. Jack itse perääntyi mukana suojaten kasvojaan lentävältä lumelta ja jäältä, sekä muulta pikku roskalta.
"Näetkö mitään Haul?" Jack kysyi ohimennen Haulilta, jos tuo näkisi häntä paremmin tässä tuiverruksessa, eikä mennyt kauaakaan kun Haul antoi varoituksensa. Jack otti miekan paremmin käteensä ja löi jääpuikkoja säpäleiksi miekallaan minkä vain ehti, osan osuessa häntä tietenkin haarniskaan kykenemättä kuitenkaan lävistämään sitä. Kasvoihin mies sai, suojaamattomuuden tähden, muutamia naarmuja mutta Jack ei jäännyt niitä itkemään. Päinvastoin mies naurahti ääneen ja katosi paikaltaan Shaelin taakse jääden sinne seisomaan ja katsomaan naista silmät viiruiksi kaventuneena ja punaisen hohtoisena.
"Seuraava kerta on tässä ja nyt noita!" Jack murahti ja nosti Haulin lyömään noitaa samalla kun syöksyi Shaelia kohden. Mies kuitenkin juoksi ohi ja yritti viiltää eukkoa jaloista samalla kun juoksi noidan ohi tuon luomien maapiikkien luokse ja repi yhden käteensä, jonka heitti voimalla noitaa kohden silkalla raivolla. Jack otti toisen ja heitti senkin naista kohden välittämättä oliko edes osunut. Se oli vain hämäys. Jack pyrki jälleen lähelle yrittäen päästä pistämään ja viiltämään eukkoa jostakin päin kehoa. Suurimmaksi osaksi kohteenaan kehon heikot alueet, kuten keskivartalo ja pää. Se olisikin kaunista kun eukon pää lentäisi irti.
"Sinun takiasi olen saannut kärsiä vain enemmän!!" Jack ärähti hakkaamisen tohinassa puristaen käsisään olevaa Haulia, kunnes lopulta perääntyi ja jäi kauemmas noidasta, sekä tornadosta seisomaan.
"En pysty tässä kunnossa puolustamaan omiani!" Mies murahti hampaiden välistä ja kohotti aseensa kohden puolihaltiaa. "Haluan enään tahria miekkani sinun verelläsi." Ja olla pesemättä sitä enään ikinä pois.. jos Haul olisi sen sallinut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Marras 28, 2015 8:35

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Kuten tavallista sai Haul katsoa hauskanpitoa sivusta, pitäen Jackin selustaa. Noita todellakin osasi taikoa, hyödyntäen elementtejä, maata, sekä ilmaa. Mikään rajutuuli taikka tornaado ei näyttänyt haittaavan usvaa Jackin harteilla. Hän oli aave, hän ei ollut kiinteätä massaa, jonka voisi puhaltaa pois. Toki maasta nouseva lumi ja muu roska peitti osittain näkökentän, mutta Haul ei joutunut sirristelemään silmiään niin kuin Jack.
"Jää piikkejä, suoraa edessä!" Aave varoitti Jackin sanojen jälkeen. Niitä toinen ei kuitenkaan ennättänyt väistämään, tuon oli hyädynnettävä koordinoivaa kykyään suojautuakseen, jossa Haul tietenkin autoi. "Kerro heti, kun minun ei tarvitse enää säästellä voimiani." Haul kuiskasi Jackin korvaan. Ei hän nyt samantien antanut itsensä virrata kaikella voimalla toverinsa suoniin, oli ensin nähtävä mihin vastustaja kykeni, liiallinen voiman kulutus olisi voimien hukkaan heittoa, jos sitä ei tarvittu.

Jack pian pääsi jäästä eroon ja yritti harhauttaa naista, hyödyntäen tuon aieman loitsun luomia teräviä piikkejä. Mies kuulosti hyvin vihaiselta, siltä tuo myös tuntuikin. "Muista pitää pääsi Jack." Haul varoitti, liiallinen agresiivisuus ei ollut hyvästä, hän ei kyennyt korjaamaan voimillaan typeriä virheitä.
Jack pysähtyi hetkeksi, se antoi Haulille myös aikaa kartoittaa tilannetta. Toisen sanat saivat aaveen naurahtamaan. "Hmm, en malta odottaa." Haul totesi hymisten ja kuvitellen kuinka täyttävä noidan sielu mahtaisi olla.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Marras 28, 2015 9:09

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack oli vihainen. Shael ymmärsi vihan miehen mielessä. Hän oli nöyryyttänyt miehen miehisyyttä ja kunniaa. Hän oli tehnyt miehen terveydestö surkeaa. Shael ei kuitenkaan alkanut enää sääliä miestä, kun Merari läheni häntä nopeasti. Vannoi, että seuraava kerta oli tässä ja nyt. Siihen Shael vain hymähti. Mies kohotti miekan, mutta juoksahti ohitse ja yritti viiltää hänen jalkojaan ja tällä kertaa mies osui. Ei jalkoihin, mutta hänen mekkonsa helmaan, joka repeytyi. Merari oli kiireinen mies selkeästi. Tuo meni ja repi maasta piikkejä ja heitti niitä häntä päin. Shael nosti kätensä ylös ja pysäytti maamurikat puolitiehen ja muutti ne takaisin maan tomuksi.
No siinä samalla Merari oli tullut lähelle, mutta tuo edelleen löi suojaloitsua, joka kipinöi, aina kun miekka siihen kolahti. Iskujen kuluessa Merari syytti häntä ja huusi minkä sylki toi suuhun. Mies oli epätoivoinen ja Shael tunsi ehkä jotain mitä ei olisi halunnut tuntea. Hän ei tuntenut syyllisyyttä opetuksistaan, mutta äidillistä mietintää tekojensa perään. Merari kuitenkin toi jotain, mitä tuon ei olisi koskaan pitänyt sanoa. Mies sanoi, että halusi tahria vain hänen vertaan miekkaan. Shael kohotti katseensa Merariin. Tietystti mies janosi hänen vertaan, mutta lopettiko pelkkä veri siihen. Riittikö se muuttamaan miehen ja lopettamaan nuo typeryydet, joiden takia miestä oli rangiastu? Ei tietenkään. Vaikka Merari tappaisi hänet, ei mies välttämättä lopettaisi. Tuo tarvitsi lyhyen muistutuksen siitä.
Noita ei ollut taistelun alussa ollenkaan vakavissaan. Hän oli pääättänyt vain alussa, että häätäisi nopeasti miehen pois saarelta, mutta asia näytti olevan hieman monimutkikkaampi. "MERARI!" Shael huusi hyvin kovana, kuin silloin, kun hän oli löytänyt miehen lyömästä vartijaa. Kun hän oli sanonut vartijalle, että oli kouluttanut hyvin orjansa, sillä hän tarkoitti luomista. Hän loisi miehelle pelon, jonka avulla hallitsi miehen mieltä. Pelon, jonka oli luonut tuon ollessa hänen orjansa. Hän kaivaisi sen ulos miehen alitajunnasta.

Shael ei odotellut vastausta. "KUINKA SINÄ JULKEAT!" Hän huusi ja loi mieheen julman katseen. Hän katsoi miestä kuin orjaansa silloin. "Kuinka sinä julkeat, senkin pikkuinen piski." Shael sanoi ja harkitsi tarkoin, miten herättäisi miehessä enemmän vihaa ja enemmän pelkoa. Noita oli päättänyt tehdä taistelusta lyhyen. "Ja sinä!" Shael puhui miekan sielulle. "Sinä et voi tuossa muodossa auttaa ystävääsi." Noita lausahti ja samassa leimahti.
Suuri tuli meri syttyi Merarin ympärille, se liikkui, kun mieskin liikkui. Shael nosti kätensä. "Julkeatkin puhua minulle tuollaisella äänen sävyllä. Pitääkö minun muistuttaa ketä sinä haukut?" Noita kuiskasi ja tulimerestä sylkäistiin viitisen tulipalloa, jotka tippuivat kohti miestä, mutta ne eivät tähdänneet Merariin, vaan tuon käteen, joka piteli miekkaa. Ne yrittivät saada käden pudottamaan miekan. Shael loi samalla vettä ja käski tornadon hävitä, sitä ei tarvittu. Vesi pirstoitui taas, mutta se ei jäätynyt, niin kuin viime kerralla. Se syöksyi mieheen päin ja yritti mennä läpi haarniskan, joka oli nestemäisessä muodossa helppoa. Tarkoitus oli lämmittää vettä ja saada miehen oli tuskaiseksi haarniskassa. Kuin tonnikala peltipurkissa, jota lämmitettiin hitaasti.

Shael tiivisti liekkimerta miehen ympärillä, mutta hän napsautti sormeaan ja liekki meri kerääntyi yhdeksi tiiviiksi tulikasaksi. Shael yritti iskeä sillä Meraria tehdäkseen lopun tästä taistelusta, mutta hän ei aikonut oikeasti iskeä koko tulipalloa toiseen, se olisi tappanut miehen, vaikka nainen olisi halunnutkin niin tapahtuvan. Hän aikoi vain viedä sen tarpeeksi lähelle ja Merari saisi kakistaa sanoja ulos suustaan. Hän ei aikonut tappaa miestä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 29, 2015 12:43

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack hymähti Haulille kun tuo muistutti häntä tarvetta huomauttaa kun olisi tarpeellista käyttää aveen voimia kunnolla. Kyllä hän sen toisi esille, mutta nyt tosiaan oli liian aikaista kun Shaelista ja tuon suojaloitsuista ei tuntunut löytyvän heikkouksia. Olisi voimien tuhlausta hakata epätoivossa vain noidan suojia saamatta mitään aikaiseksi.
"..Yritän." Jack tokaisi Haulille kevyesti hengästyneenä hengittäen kun toveri kävi huomauttamaan vielä hänen raivamisestaan. Eihän se olisi mikään paras taktiikka tappaa noitaa. Ajattelu kyky siinä vain menisi ja se johtaisi tappioon, joten olisi vain parempi välillä ottaa väliä taistelusta. Antaa tunteiden jäähtyä hieman.
"Sinulla on ikuinen nälkä." Jack naurahti kuivasti vielä Haulin ääneen pohdinnoille ja nosti nyt katseensa Shaeliin, joka ei aikonut todellakaan antaan Jackille levähdys taukoa. Jack odotti taistelun jatkuvan ja puristi asetta kädessään valmiina sivulla kun Shael huusi, huusi niin kovaa että kuolleetkin olisivat heränneet henkiin. Jackin kohdalla se herätti jotakin muutakin hänen sisältään henkiin: kätketyn pelon, jota mies oli padonnut näiden kuukausien aikana syvällä sisällään. Nyt se taas kurkki esillä ja toi kauhukuvia miehen mieleen. Jack ei liikkunut minnekkään vaan tuijotti jotenkin pysähtyneen näköisenä Shaelia pienen pelon noustessa pintaan, mutta Jack pudisti päätään ja palautti nopeasti itsensä taas kasaan. Hän ei saannut antaa niiden tapahtumien vaikuttaa tähän!
"Kuinka sinä julkesit vangita minut!?" Jack murahti takaisin, mutta äänestä puuttui se sama voima ja itseluottamus, joka hänellä ehkä hetki sitten oli ollut. oli jollakin tasolla murtunut. Jack ei ollut vieläkään täysin selvillä traumoistaan, jos olisi koskaan.

Haulin ja Shaelin keskusteluun Jack ei puuttunut vaan oli ottamassa askelia jo noitaa kohden kun Shael päätti olla se, joka tekisi ensinmäisen siirtonsa. Jack jähmettyi täysin.. lamaantui lähes tulkoon, kun Jack vain tuijotti ympärillään olevaa tulimuuria aivan omiin traumoihinsa upponneena. Kuin joku olisi vetänyt maton pois alta ja antanut pudota takaisin siihen pimeään kuiluun. Jack muisti kuinka Shael oli käyttänyt tulta häneen, rangaistuksen välineenä ja oli jättänyt jälkensä: ensinmäisten päivien aikana jopa kotonaan Jack oli tuntunut pelkäävän tulta. Ja pelännytkin. Nyt hän oli jälleen vastatusten tämän polttavan aineen kanssa Shaelin toimesta ja seuraavana hetkenä Jack vain havahtui Haulin hätääntyneeseen huutamiseen (mahdolliseen karjumiseen?) ja seuraavana hetkenä käteen osuvaan viiteen tulipalloon, jotka yksitellen polttivat hänen kättään jopa haarniskan läpi. Jack sähähti kivusta irvistäen ja vain katsoi kuinka miekka lensi pitkin hankea jonnekkin hangen sekaan tulimuurin läpi.

"Haul!" Jack huusi aseensa perään ja palannutta kättään pidellen yritti päästä takaisin ystävänsä luokse, mutta ei ehtinyt kuin kääntämään itseään kun mies sai päällensä vettä.. Se valui hänen haarniskansa sisään ilman että Jack pystyi asialle mitään tekemään, katsellen hänet sisältä käsin ja jäi sinne. Jack tunsi ja tajusi nopeasti kuinka vesi alkoi kuumenemaan nopeasti hänen haarniskansa sisällä polttavaksi. Jack yritti epätoivoisena ulos liekkimeren keskeltä, mutta liekit painautuivat lähemmäksi tuottaen enemmän tuskaa. Jack kiristeli hampaitaan täristen kivusta ja teki jotakin todella radikaalia: hän avasi rintapanssarinsa ja antoi sen pudota maahan. Se viilensi ja tiputti vedet maahan, mutta hänen rintansa ja kaikki minne vesi oli vain päässyt oli palannut asteella tai toisella, ja lohtu polttavasta tunteesta oli vain hetkellinen. Liekit kärvensivät häntä edelleenkin ja Jack alkoi tuntemaan oloaan heikoksi kun kuumassa ilmassa oli vaikeampi hengittää. Jack piti pään sivuaan ja vain putosi polvillensa.. ja nähden sivu silmällä kuinka liekkiaalto lähestyi häntä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Marras 29, 2015 1:37

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul kuunteli noidan karjuntaa siinä missä Jackin. Aavetta naisen sanat vain huvittivat, tuolla lailla puhui alas Jackille, jos tuo vain tietäisi mitä saisi pian niskaansa, jos tuo samaa rataa jatkoi... Haulin ajatukset katkesivat ja tämä katsahti alas Jackiin. Hän saattoi tuntea pelkoa, se ei enää piilotellut. Mies yritti huutaa noidalle takaisin, mutta tuon ääni ei ollut enää niin päättäväinen. "Älä anna hänen päästä ihosi alle." Haul yritti puhua toverilleen järkeä.
Hohtavat silmät katsahtivat noitaan kovana, kun tuo puhutteli suoraan häntä. Hänkö muka ei voinut auttaa ystäväänsä tässä muodossa. Aave tuhahti naisen sanoille ja sykähti lisää voimaa Jackiin siinä samalla, mutta se ei tuntunut auttavan, ei varsinkaan nyt kun noita leimahti ja saarsi Jackin tulella. "Jack..." Haul kuiski, toinen vain seisoi. Tuo todella pelkäsi, oli kirjaimellisesti kauhiusta kankeana. "Älä viitsi... Kuuletko minua?" Aave kysyi, liekkimeri sylki tulta heidän ylleen. "ÄLÄ VAIN SEISO SIINÄ! VARO!" Haul karjui hätääntyneenä, sinisen usvan leimahtaessa entistä kirkkaammaksi, mutta se voima ei auttanut Jackia varomaan tulta, joka osui tuota käteen.

Liekkien oranssi loiste tuntui nielaisevan Jackin kokonaan, sinisen usvan sammuessa miehen ympäriltä, miekan tipuessa maahan. Jack huusi toverinsa perään, mutta ei se auttanut. Noidalla oli jo seuraava loitsu valmiina, joka vain lisäsi Jackin paniikkia, vesi oli kuin käärme mikä kiemurteli tuon haarniskaan.
Haul ei hukannut aikaa. Hangessa lepäävä miekka hohti sinistä valoaan usvan noustessa ilmaan ja muodostaessa aavemiehen, joka kumartui miekkaa kohti. Aave muuttui lihaksi ja vereksi, ennen kuin tarttui miekankahvaan, joka oli juuri menettänyt teränsä. Suojaten kasvonsa käsivarsillaan syöksähti Haul liekkimereen, puristäen kahvaa tiukasti kädessään. "Jack..!" Tämä huusi päästessään toverinsa rinnalle, joka kamppaili haarniskansa kanssa, repien rintapanssarin yltään.
"Älä siihen jää!" Haul huusi toisen pudotessa polvilleen. Mies tarttui Jackiä käsivarresta ja kumartui viemään käden niskansa yli, nostaen toisen harteilleen. Kyllä hän oli tuntenut, kuinka toinen oli pelännyt liekkejä, mutta ainoa tie tästä ulos oli syöksyä läpi, eikä hän ottanut toisen kieltoja kuuleviin korviinsa. Varmistaen että Jack oli hänen tiukassa otteessa, syöksähti tämä liekeihin. "Pidä pääsi alhaalla!" Haul samalla käski, tuntien itse kuinka liekit nuolivat hänen paljaita käsiä ja kasvoja, jättäen kivuliaat jälkensä.
Lumi pöllysi Haulin retkkauttaessa toverinsa maahan, antaen viileän lumen sammuttaa ne liekit, mitkä toisen vaatteisiin oli ehtinyt tarttua. Mies itsekin oli napannut liekkejä mukaansa, mutta pian ne sammuivat fyysisen muodon palatessa pariksi sekunniksi aaveeksi. Miekakin tipahti massattomasta otteesata maahan, mutta se nostettin nopeasti takaisin käteen, kun Haul otti fyysisen ja jälleen terveen muotonsa. Käsi kävi myös Jackin asevyöllä, jossa tuolla roikkui varamiekka, ei yhtä maaginen taikka raskas kuin Haul, mutta terävä se ainakin oli.

"Selvitä pääsi nopeasti." Haul sanoi hiljaa Jackille, ennen kuin suoristautui ja kääntyi katsomaan noitaa taivaan sinisillä silmillään. Ei hän vetänyt näin vertoja Jackille, mutta tuo selvästi tarvitsi hengähdys tauon, kyllä hän aikaa tuolle voittaisi. "En pidä siitä, että yrität polttaa ystäväni elävältä." Haul ilmoitti, osoittaen Jackin miekalla naista kohti, sen terä säihkyi tulen loimussa. "Enkä myöskään pidä siitä, että luulet minua hyödyttömäksi." Mies lisäsi, sujauttaen miekankahvan syölleen ja tarttui miekasta kaksinkäsin, ponnistaen itsensä noitaa kohti. Ehkä hän härnäisi mokomaa muutamalla sivalluksella, näin aluksi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 29, 2015 2:07

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Olihan se ollut melkoinen hässäkkä. Merari selkeästi pelkäsi tulta, hänen luomaanaa tulta tai kaikkea tulta. Miehen jähemttyessä paikoilleen katsomaan liekki kerta nosti Shael toisenmkulmansa hieman koholle.
Lopputulos oli kuitenkin se, että Merari oli pian polvillaan ja miehen ystävä karjui minlä ehti, mutta huomasi pian itsensä kovin hyödyttömäksi. "Minähän sanoin." Noita totesi rauhassa. Hän katseli tapahtumia, mutta ei viihteenä. Hän analysoi jokaista öiikettä ja ilmettä. Miekka, joka oli hylätty maahan ja sen sisällä oleva sielu otti fyysisen muotonsa ja se yllätti Shaelin. Silti noita vain naurahto kevuesti siihen. Eihän sitä olisi koskaan uskonut. Magialla oli kuitenkin rajattomasti vaihtoehtoja sen hyödyntämiseen.
Toinen mies nappasi Merarin ja molemmat sukelsivat tulimeren läpi. Silloin Shael pienensi hyvin nopeasti tultaan, mutta se jäi kuitenkin leijumaan ilmaan. Miehet tömähtivät maahan ja sammuttelivat itseään.

Eräs asia oli kuitenkin kinnittänyt hyvin pian noidan huomion, ennen miesten syöksymistä tuleen. Merarin toveri oli kutsunut miestä nimellä Jack. Toki Shaelilla oli ollut omat epäilyksensä nimensä suhteen, mutta ei häntä ole kiinnostanut koskaan ottaa selvää miesten oikeita nimiä. Merarin oikea nimi oli siis Jack, ei ystävä varmaan muuten siksi miestä kutsuisi.
Tämä ystävä kävi anastamassa nyt Jack nimisen miehen miekan, johon Shael reagoi vain hunajaisella hymyllä. Mies antoi mielipiteensä kuulua. "Kuka nyt ei pitäisi siitä?" Shael sanoi aivan vakavana. Hän ei kokenut mitenkään hyödyttäväksiselitellä, ettei aikomuksena ollut edes tappaa tuota orjan pottua. Sitten mies esitti itsestään mielipiteen. "En sanonut että olet kokonaan hyödytön. Minä sanoin, että olet haamuna hyödytön. Annoit voimiasi kuinka paljon tahansa." Shael sanoi.

Mies ponnisti häntä kohti, jolloin Shael otti askeleen eteenpäin, kuin tullakseen vastaan miekkaa, jota häntä vastaan nyt niin totosena asetettiin. "Minä halusin hänen oppivan läksynsä, mutta hän ei oppinut." Shael kuiskasi miehen korvan juureen, kun hän väisti tuon sivalluksen. Selkeästikään mies ei aikonut tähdätä häneen kunnolla korkeintaan härnätä. Joten noita tuli uudestaan vastaan. Hän antoi kasvoilleen leveän ja viekkaan hymyn. "Minä en koskaan tapa, ellei se ole välttämätöntä kylääni suojellakseni." Hän sanoi ja nosti maata, yrittäen lukita miehen miekan sen sisään. Shael kohdisti suuren ilmavirran tuota gastaan, yrittäen työntää miehen kauemmaksi.
"Palaa miekkaasi, minulla on puhuttavaa hänen kanssaan." Shael sanoi. "Vai haluatko, että jatkan kiroustasi niin, ettet pääse ulos miekanterästäsi?" Shael kysyi ja hänen hohtavat oranssit silmänsä kertoivat, ettei hän leikkinyt asialla. Hän lähti astelemaan Merarin tai Jackin luokse, kummalla nimellä mies ikinä hausikaan tulla kutsuttavaksi. Shaelilla pyöri päässä vai nimi pikku piski, joka ei osannut katsoa rajojaan ja opetella tapoja.

Hän kutsui sen pienen liekin takaisin luokseen ja se leijui hänen vierellään. Noita seisoi Jackin edessä, ehkä lajden metrin päässä. "Tämä loppui tähän. Minä en harrasta pitkiätaisteluja. Sinuna menisin takaisin kotiin miettimään, kuinka tulet kiroustasi pyytämään pois." Shael sanoi. "Minä kirosin sinut, koska halusin sinun oppivan jotakin naisista, kuinka heitä kohdellaan ja kuinka heidät nähdään teidän miesten silmissä." Shael saarnasi. "Lisäksi. Tein sinusta heikon myös sen takia, että tunnet samaa heikkoutta, mitä monet naiset tuntevat. He eivät pärjää vahvoille miehille ja joutuvat sen tkaia alistumaan. Ymmärrätkö? No et, koska tulit tänne heiluttelemaan sielumiekkaasi." Shael huokaisi.
"Olen petynyt sinuun Merari. Odotin sinulta enemmän.... Ja se on jo jotain, jos puhutaan minun vihastani teihin." Shael sanoi ja asetti kätensä puuskaan
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 29, 2015 2:21

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack näki tutun hahmon ilmestyneen vierellensä, samalla kun hän itse haukkoi kuumassa ilmassa henkeä. Se oli Haul omassa fyysisessa muodossaan, joka kävi huomauttamaan toverinsa makaamisessa tulessa ja kävi repimään Jackia ylös maasta nostamalla toverinsa olalle roikkumaan. Silloin Jack oli jälleen vastatusten pelkonsa kanssa: tulen, joka loimusi hänen edessään ja Haul oli raahamassa häntä siitä läpi. Jack tietenkin pelkäsi, mutta ymmärsi myös että muuta tietä ei ollut, joten mies vain puri hammasta yhteen kun Haul syöksyi liekkien läpi. Vaatteet siinä kärventyivät ja tuli poltti ihoa ikävästi, mutta Haul korjasi tilannetta nopeasti heittämällä toverinsa lumihankeen jäähdyttelemään. Se viilensi palovammoja ja sammutti liekit nopeasti. Jack jäi hetkeksi siihen köhimään kontallensa ja keräämään itseään kun Haul päätti tehdä velvollisuutensa tähän taisteluun. Haul otti Jackin vyöllä roikkuvan pienemmän miekan käsiinsä ja kehotti toveriaan selvittämään päänsä nopeasti. Jack nyökkäsi tähän ja antoi Haulin jatkaa tästä, sen aikaa minkä kykenisi.

Jack jäi sivuun ja keräsi itseään tasaten hengitystään yrittäen päästä eroon niistä kauheista muistoista mitä hän täällä oltuaan oli joutunut kohtaamaan. Muistot, jotka mies oli kuvitellut jo haudanneensa syvälle mielensä sopukoihin vihansa alle. Hän ei siis olisi ollut valmis kohtaamaan omia traumojaan. Jack katsoi hetken maata edessään hiljaisuuden saattelemana, vain taistelun äänet kuuluivat sivulta, kun mies sitten nousi ylös maasta pyyhkien nokisia kasvojaan ja näki sitten Haulin taistelun.. jos sitä olisi sellaiseksi voinnut kutsua. Haul ei tuntunut edes yrittävän ja Shael tuli kuin härnätäkseen taisteluparinsa lähelle, kunnes lopulta vangitsi Haulin aseen ja iski miehen kauemmas käskien palata miekkaansa.
"Haul." Jack sanoi ojentaen kätensä Haulin suuntaan että hettäisi kahvan hänelle, jotta hän voisi jatkaa tästä eteenpäin yhdessä Haulin kanssa. Miekka terineen oli nopeasti miehen kädessä ja samalla Shael uskalsi tulla lähemmäksi puhumaan hänelle. Pätemään kuinka hänen tekonsa oli oikeutettua ja sitä rataa. Jack kyllä oli myöntänyt jo itselleen ettei ehkä ollut toiminut parhaimmalla mahdollisella tavalla silloin, tai silloinkaan kun oli muita naisia yrittänyt raiskata tai lähestyä väärin, mutta oliko se kaikki tämän arvoista?
"Puhut kuin tekosi olisi oikeutettu.. myönnän rangaistuksesi on kolahtanut ja saannut miettimään asioita, mutta oletko miettinyt kuinka paljon vaikutusta siihen on muihin?" Jack kävi lyömään Shaelin sanoja takaisin, tai pikemminkin tuomaan esille pienen seikan jota Shael tuskin oli ajatellut. "Et varmasti, ethän sinä näe kuin oman vihasi miehiä kohtaan.. mutta voin kertoa: en ole päässyt kuukausiin töihin, en ole saannut rahaa kunnolla moneen kuukauteen.. ja nyt varmasti ajattelet että se haittaisi minua? Ei, ei se haittaa minua vaan rakastettuani.. niitä jotka asuvat kattoni alla. Olen vain enään heidän tähtensä elossa kun yritän epätoivoisena hankkia ruokaa pöytään." Sodan aikana kaikki muutenkin oli todella kallista ja verotukset söivät kukkaron nopeasti, vaikka hän yritti Haulin kanssa hankkia oman henkensäkin uhalla ruokaa pöytään. Kaikki vanhat haavat ja arpeutuneet haavat kertoivat siitä hänen kehossaan.
"YMMÄRRÄTKÖ MITÄ OLET AIHEUTTANUT AKKA!?" Jack ärähti suureen ääneen ja vain vilkasi Hauliin kuin merkkinä että nyt oli aika näyttää tuolle eukolle mistä heidät oli tehty ja mitä noidalla oli vastassaan, samalla Jack itse nosti kättään ja huitaisi kohden Shaelia terävillä kynsillään, samalla kun humaanisen muodon paikalle oli ilmestynyt tuttu karvakasa. Jack virnisti ja vaihtoi paikkaansa Shaelin selän taakse laukaisten armottomasti energia-ammuksen aivan eukon selän takaa. Se oli normaalin kokoinen ammus, mutta kiitos Haulin voimien se oli nyt tuhovoimaisempi mitä normaalisti.
"Nytkin hän odottaa minua kotiin uskollisena!" Jack huusi vielä ennen osuma hetkeä ja sitten räjähti. Lunta ja maata lensi sinne tänne räjähdyksen voimasta kun Jack peitti kasvonsa irto osista, jääden sitten odottamaan mitä oli saannut aikaiseksi.
"Haul.. pidä silmällä.. hän saattoi selvitä tuosta."

// Janni sano ihmeessä jos oletus hittaaminen haittaa :o //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Marras 29, 2015 2:56

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul jätti iskunsa noidan suojakentän varaan, ei hän mitään osumaa saanut aikaiseksi, kunhan sai kipinöitä aikaan naisen ympärillä. Tosin nainen taisi nähdä hänestä läpi, kun pisti leikin poikki hyvin nopeasti. Maa kohosi ja lukitsi Haulin kädessä olevan miekan sen sisään. Tietenkin mies sitä yritti repiä vapaaksi, mutta voimakas ilmavirta iski vasten rintakehää ja heitti Haulin selälleen.
Noita uhosi vielä aavetta palaamaan miekkaan, muuten tuo yrittäisi pahentaa hänen kiroustaan. Siihen Haul vain tuhahti, samalla kun nousi ylös. Katse kääntyi naisesta Jackiin, joka kutsui häntä. "Palaan miellelläni." Haul totesi, ottaen muutaman juoksuaskeleen toveriaan kohti, samalla napaten miekakahvan vyöltään ja viskasi sen Jackiä kohti. Viisi metriä lennettyään, kahva leimahti hohtamaan sinistä ja terä palasi, kadottaen Haulin fyysisen muodon usvaksi.

Jackin otteessa palasi aave tuon rinnalle, ei vielä aurana tuon harteilla, seisoi vain ystävänsä rinnalla kuunnellen, kuinka noita kertoi syytä miksi oli tehnyt mitä oli tehnyt. Se sai Haulin katsahtamaan Jackin. Hän ei voinut olla myöntämättä itselleen, etteikö hieman ollut samaa mieltä tämän noidan kanssa. Jack oli selvästi tarvinnut kunnon tällin päähänsä, että olisi ymmärtänyt kuinka naisia kohdellaan. Jack pisti vastaan, kertoen kuinka vaikeaksi nainen oli saanut hänen läheisiensä elämän. Haul ymmärsi toverinsa puolen täysin ja se sai aaveen hymyilemään, hänen huomatessaan kuinka Jack ajatteli Liluthia. Sillä naisella oli sitten kummallinen vaikutus Jackiin.

Jackin viimein ärähtäessä hajosi aave tuon viereltä usvaksi ja muodostui liekkimäiseksi auraksi tuon harteille, hohtaen kirkaan sinistä valoaan monen metrin etäisyydelle. Haul ei pidätellyt voimiaan, hän antoi niiden virrata toverinsa suoniin, hän harmittelisi jälki käteen jos olisi kuluttanut liikaa voimiaan ja ei pystyisi muuttumaan fyysiseksi ja näkemään omaa läheistä henkilöään.
"Pidän kyllä." Haulin ääni kaikui miehen yläpuolella.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 29, 2015 3:27

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Sielu hyvä heitti itsensä miehelle, joka karjui Shaelille takaisin. Kertoi, että ei voinut käydä töissä. "Tavallisestikaan naiset eivät tee työtä." Shael vastasi rauhassa. Sitten mies sätti häntä siitä, ettei leipää tullut pöytään ja siellä oli joku, jota mies vaali. Nainen. Silloin noita katsoi miestä kovana, kuin kivi. "Sinulla on nainen kotonasi, mutta haluat mielummin mennä ja raiskata tuntemattoman naisen, kuin käydä petiin rakastettusi kanssa? Kutsunko tätä nyt pettämiseksi?" Noita kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Hän ei tuntenut syyllisyyttä tekojaan kohtaan. Hän vain sai lisää ajateltavaa. Merarilla oli nainen kotona ja tuo kehtasi vielä käydä toiseen naiseen käsiksi.
Miehen huutaessa sylki roiskuen ja haukkuen häntä. Shael keskittyi enemmänkin katsomaan miehen ohi. Hän kuunteli rauhassa, kunnes mies oli lopettanut. "Vai minä olen nyt ilkeä noita, joka syö pikku lapsia iltapalaksi?" Shael kysyi ja naurahti sitten. Hän nauroi kevyesti, kun mies huitaisi häntä suurilla kynsillään. Shael väisti ne rauhallisesti ja katsoi taas sitä petoa, joka oli kerran leikkinyt tässä satamassa kesällä.
Mies käytti taas halpamaisesti teleporttausta ja keskitti selkeästi voimaansa ammukseen, joka syöksi noitaa kohden. Jotain mies huusi hänelle, mutta kun ammus osui ja räjähti, sen alle laskeutui syvä hiljaisuus. Valkea savu pyyhkityi pois näyttääkseen mitä oli jäljellä. Shael piti yhtä kättään edessään ja hänen yllään oli nyt selkeästi näkyvä ja säteilävä suoja, joka liikahteli ja sykki.

"Kuule Merari. Halusin pitää tämän lyhyenä. Hyvin lyhyenä. Et tule saamaan sitä, mitä tulitkaan hakemaan täältä. Etkä tule saamaan sitä edes minun kuolemani jälkeen." Shael sanoi ja katsoi suoraan pedon silmiin. "Kuule Merari. Minä en pidä siitä, että saat minut aina näin.... Vihaiseksi." Viimeinen sana kuiskattiin. Sitten Shael heilautti kättään ja suojakenttä katosi, mutta se muuttui nopeasti tuleksi, joka ärhäkästi lähti syöksymään kohti miestä, yrittäen polttaa. Perään tuli heti lisää sirppin muotoisia tuli lieskoja.
Shael heilautti uudestaan kättään ja tuli muodosti pitkän, ikään kuin piiskan. Noita kohotti piiskaansa ja lieskat heittivät ulos kymmeniä pieniä tulipalloja kohti petoa. Hän ohjasi tultaan, mutta ei myöskään aikaillut ajoituksissaan. Hän ei antanut pedolle aikaa ajatella hyökkäyksiä. Hän pisti miehen puolustautumaan.
Shael koski mekkoaan ja se lähti palamaan, jättäen jälkeensä paremman puvun liikkua, joka löytyi mekon alta. Housut olivat paljon käytännöllisemmät kuin mekon helma, joka oli aina tiellä.

Shael lähti juoksemaan tulipiiskansa kanssa kohti petoa ja heitti piiskansa ilmaan, jolloin ilmasta lähti syöksymään uudestaan tulipalloja. Noita kohotti kätensä, joiden yläpuolelle syntyi vettä, sitä tuli paljon, niin paljon, kunnes sitä näytti olevan aivan liikaa. Se muodosti itsestään lohikäärmeen muotoisen hahmon ja lähti syöksymään myös petoa päin, muuttuen keskellä matkaa jäätikuiksi. Koska vettä oli paljon, oli jäätikkujakin paljon. Lisäksi Merarilla ei ollut enää päällään haarnikan yläosaa, oli helpompaa vahingoittaa. Shael mietti, miten hän saisi vain miehen tainnutettua nopeasti. Hän ei jaksanut pelleillä. Häntä suoraan sanoen ärsytti miesten mieltymys taisteluihin ja adrenaliinin virtaamiseen.
Hän iski jalkansa maahan, nosti nyrkkinsä ilmaan, jolloin maasta kohosi suuri maanyrkki, jolla hän yritti heittää miehen ilmaan. Hän muodosti maahan kuopan, jonne mies sitten ilmalennoltaan mahdollisesti laskeutuisi. Tarkoituksena oli saada mies sinne jumiin, kuin saaliseläin. Voisihan Meraei aina yrittää kiivetä ylös, mutta tuskin noilta vammoilta ja hän oli vielä yrittänyt selvitä mahdollisimman pieniltä sellaisilta. Jos suunnitelma ei toimisi, voisi hän hyvin vain pyörittää miestä ilmavirtausten mukana mereen ja tiputtaa sinne.
Viimeksi muokannut Mori päivämäärä Su Marras 29, 2015 5:12, muokattu yhteensä 1 kerran
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Seuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö