Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Tammi 2016, 08:13

Jack olisi vain halunnut kadota silkasta häpeästä, kun Shael mäkätti hänelle kuin pienelle lapselle, mutta tyytyi vain nyökkäämään. Shaelin pointti oli selvä ja no asiaahan nainen puhui selvästi, mutta nyt oli ylpes koetuksella kun kaikki katsoivat ja näkivät kuinka Shael puhui hänelle kuin omalle lapselleen, joka oli toiminut väärin.
"Tiedän... en.. en todellakaan tiedä mikä minuun meni silloin." Jack myönsi kun oli poistunut suojakuplan alta, vaikka olisi ollut siellä turvassa kun Shael olisi tilanteen hoitanut. Jokin vain oli napsahtanut todella pahasti.. Jack hieman sisäisesti säpsähti Shaelin käden liikettä itseään kohden, jonka nainen laski miehen pään päälle silitellen hänen hiuksiaan sen muutaman sekunnin ajan. Jack itse punastui korviaan myöten siinä vaiheessa silkasta häpeäastä. Tämäkin vielä!

"Emme ole edenneet niin pitkälle vielä." Jack rykäisi kun Shael oli kutsunut Liluthia vaimoksi ja no haltia sitä ihmetteli kovin. Liluthille kuitenkin tämän kaikki "ystävällisyys" ja "läheisyys" oli uutta, joten Jack ei kiirehtinyt asialla vaan piti pientä väliä vielä naiseen, tutustui tuohon pikku hiljaa ja antaa ajan näyttää.
"Lasten kanssa vai?" Jack naurahti hieman tuskaisesti Haulille kun tuo yritti jotakin takaisin piipittää hänen kiireellisyydestään, mutta hymy hyytyi kun Haul kävi huomauttamaan Liliuthin viereen päästämisestä. Jack ei mitään käynnyt sanomaan vaan tuijotti sen hetken Haulia takaisin ja käänsi sitten katseensa Liluthiin, joka punastuen nyökkäsi vastaukseksi. Jack hymähti pienesti haltialle. Shael myös antoi oman myöntymyksensä tähän ideaan, sillä sänkyjä tosiaan ei enempää ollut.

Shael lupasi tehdä ruokaa myöhemmin suojateillensa ja Jack odotti nyt naisen häpyvän, jättäen heidät lepäämään, mutta Shael kehotti Liluthia hieman siirtymään ja astui kohden Jackia silmät hohtaen. Se paska halvaus jonka mies sai silloin silkasta flashbackista kirouksen laiton aikana.. Jack olisi vain halunnut kirmata karkuun, mutta kai ne olivat naisen sanat jotka miehen saivat pysymään aloillaan. Uhkasi kirota hänet uudestaan jos hän enään tekisi mitään sellaista. Jack nyökkäsi arasti ja henkäisi kun Shael tunki maagisen kätensä hänen sisäänsä. Se ei ollut yhtään lämmin ja mukava tunne kun eukon käsi oli rintakehän sisällä tekemässä jotakin, mutta onneksi se kesti vain hetken. Shael veti kätensä pois ja Jack näki silmiensä edessä kuinka hänen lihas massansa, paino ja kaikki muukin palautui normaaliksi. Jack tunsi itsensä pitkästä aikaa elossa olevaksi ja voimiensa palautuneeksi. Jack katseli siinä itseään hetken ajan kun Shael kävi puhumaan että kirous oli nyt poissa ja jos varmistusta haluaisi niin kysykööt huoneen toiselta mies puoliselta. Jack naurahti. "Näh, näen sen jo hänen pettyneestä ilmeestään." Jack vitsaili Haulin kustannuksella. Shael kävi vielä puhumaan Liluthille, jonka kanssa nainen haluaisi puhua.. tai haltia saisi mennä puhumaan Shaelin kanssa jos haluaisi. Jack katsoi sen hetken Liluthia ja nyökkäsi. "Mene vain, jos niin haluat." Jack sanoi rohkaisten Liluthia menemään Shaelin kanssa puhumaan jos haluaisi, mutta toisaalta Liluth näytti väsyneeltä. Jack itse asettui takaisin makaavampaan asentoon irvistäen ja etsi itselleen paremman asennon siinä samalla kun teki tilaa Liluthille.
"Tai tulla lepäämään.." Jack sanoi hymähtäen. Päätös oli Liluthin.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Tammi 2016, 10:00

Liluth katsahti Shaelia, kun nainen pyysi häntä siirtymään hieman. Tietenkin haltia totteli ja katseli nyt ihmeissään mitä noita oikein aikoi. Maagisesta energiasta Haul päätteli hyvin nopeasti mitä nainen aikoi ja hymähti hyvillään, kun noita ryhtyi tekemään taikojaan. Liluth puolestaan henkäisi säikähtäen ja nosti kätensä suulleen Shaelin työntäessä kätensä Jackin rintakehästä läpi! Ei kukaan häntä ollut varoittanut, joten tietenkin tämä pelästyi, mutta verta ei näyttänyt tirskahtavan miehestä ulos. Sen sijaan tuo alkoi näyttämään paljon paremmalta, jos ei laskettu tuoreita ruhjeita.
"Owww." Haul päästi muka pettyneen äännähdyksen, josta Jack sai vastauksenkin jo kirouksen katoamiseen, piikitellen nyt kun oli tilaisuuden siihen saanut.

Lilluth oli jäänyt tuijottamaan Jackin kasvoja, jotka näyttivät nyt niin paljon eloisimmilta. Haltia havahtui tuntiessaan kosketuksen olkapäällään ja katsahti Shaelia, joka kehotti häntä puhumaan tuolle jos siltä tuntui, suoden myös mahdollisuuden levolle, ennen kuin he keskustelisivat syvemmin. Liluth ei ymmärtänyt, miksi noita oli poistanut kirouksen ennen kuin tuo oli saanut jutella hänen kanssaan? Eikö hän ollut se viimeinen mahdollisuus Jackille päästä eroon kirouksestaan? Haltiatar ei sitä ääneen kysynyt, käänsi vain katseensa mieheen, joka soi hänelle luvan mennä juttelemaan Shaelin kanssa tai asettua lepäämään miehen vierelle. Alitajunteisesti Liluth ymmärsi Jackin sanat kahtena käskynä ja hänen täytyisi valita niiden väliltä. Ei hän ikinä saanut valita minkään väliltä, ei hän osannut tehdä päätöksiä. "Mm..." Haltia äännähti, katsellen vuorollaan Jackiä ja vuorollaan noitaa. "Minä..." Ei hän osannut!
"Liluth." Kuului Haulin ääni, joka keräsi haltian huomion itseensä. "Lepää." Aave näki kuinka vaikeaa päättäminen toiselle oli, joten päätti auttaa tuota. Tosin toisen olisi opittama ennemin tai myöhemmin tekemään omat päätöksensä ja olla välittämästä muiden mielipitestä.
Vaaleaverikkö nyökkäsi, vei koskemattoman teensä pöydälle ja hivuttautuen nyt lähemmäs Jackiä ja asettui kyljelleen tuon vierelle, tosin punastellen. Ei hän ollut toisen vieressä ollut koskaan näin ja muutenkin Shael ja Haul tuijottivat.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 25 Tammi 2016, 12:54

Jack antoi luvan haltialle mennä' juttelemaan hänen kanssaan. Toisaalta mies myös antoi toisen vaihtoehdon sille, että jos Liluth haluaisi jäädä lepäämään. Shael kyllä katsoi parhaaksi sen, että matkaajat lepäisivät ja he puhuisivat sitten kun voimia oli kerätty tarpeeksi. Liluthin näytti olevan vaikeaa päättää ja se oli täysin ymmärrettävää. Shael ei tuominnut toista, kun miekka auttoi niasta päättämään. "Nukkukaa hyvin. Puhutaan siis illemmalla, kun olette saaneet levättyä kunnolla", hän ilmoitti hymy suin ja sulki oven perässään. Hän ei jäänyt katselemaan naisen sujahtamista miehen viereen. Olihan kaikilla yksityisyytensä ja kaksikon katseleminen sai noida vain ajattelemaan menneisyyttään.
Noita laskeutui portaat alas ja katsoi pihalle. Hän kurtisti kulmiaan ja vilkaisi ympärilleen. Noita istutui alas sohvalle ja otti loitsu kirjan käsiinsä. Hän selaili sitä ja luki eri loitsujen reseptejä ja sanoja. Hänen pitäisi hoitaa tämä tapaaminen kolmikon kanssa ja päästää nämä menemään turvallisesti mantereelle.

***

Illemmalla Shael oli tehnyt ruokaa. Hän oli tehnyt kanaa ja keittänyt perunoita ja juureksia. Keventääkseen raskasta ruokaa hän oli tehnyt myös saalaattia. Hän oli kattanut pöydän valmiiksi ja sipaisi rauhallisesti hiuksiaan. Hän oli pitkästä aikaa tehnyt ruokaa monelle. Niin havroin sitä pääsi tarjotamaan ruokaa, joten kai se vaihtelu virkistikin, vaikka vieraana olikin mies. Toisaalta Shael halusi varmistaa myös sen, että Liluth söisi, tämä näytti niin laihalta ja pieneltä. Suloinen nainen, jota piti suojella kaikelta ja kaikilta. Maailma vielä nielaisi naisparan, varsinkin, kun Liluth tuntui pelästyvän vähän kaikkea.
Shael pohti myös sitä, ettei nainen välttämättä ole väkivaltaa nähnyt sillä lailla, jos nyt oltiin tarkkoja toisen ihon kuntoa ja kehoa kohtaan. Noita venytteli ja lähti astelemaan ylös. Hän kuunteli huoneen ääniä siitä nukkuivatko vieraat vai eivät. Olisiko sopivaa mennä ja keskeyttää mitä ikinä olikaan tekeillä. Hän laski kätensä pienesti leukaansa vasten ja harkitsi, mitä puhuisi ja mitä kertoi haluavansa kuulla Liluthilta. Jackin mielipiteitä ei kysytty. Hän myös oletti, että jos nainen ei osannut ilmaista kunnolla omaa mielipidettään, hänen piti olla kärsivällinen. Eikä hän kaivannut siinäkään vaiheessa toisten mielipiteitä, joita nuo mahdollisesti voisivat syöttää naisen päähän. Ei hän pahalla sitä miettinyt, mutta hän halusi puhtaasti naisen omat mielipiteet ja ajatukset. Hän ei kaivannut jonkun toisen näkökulmaa naisten suusta.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Tammi 2016, 23:12

Päätöksen teko Liluthille oli vaikeaa ja lopulta Haul teki päätöksen Liluthin puolesta, jolloin haltia asettui Jackin viereen makaamaan punastellen kovin nolostuneena. Shael puolestaan päätti poistua toivotellen hyvät unet matkaajille ja poistui huoneesta. Jack hymähti ja katsoi Liluthia vetäen peiton heidän yllensä miten taitoikaan yhdellä kädellä ja asettui makaamaan katsoen Haulin suuntaan.
"Voisitko mitenkään?" Jack pyysi Haulilta siirtyä miekkaansa kerta tuo hohti siinä kuin mikäkin soihtu konsanaan ja noh katselu ei ollut mukavaa, etenkin kun se Liluthia tuntui häiritsevän. Sitten Jack laski katseensa vieressään makaavaan Liluthiin hymyillen tuolle.
"Nuku hyvin." Jack sanoi sulkien sitten silmänsä nukkuakseen jälleen.

****

Jack nukkui kaikessa rauhassa tuhisten, kerrankin, kun Shaelin tuoma kynttilä toi hänelle ne kaivatut rauhalliset unet. Mies siis otti siintä kaiken irti ja lepäsi kerrankin kunnolla ja oikeastaan heräsi vasta kun tunsi alintajuisesti hennon ruuan tuoksun, jolloin nälkäinen vatsa päätti herätellä nukkuvan miehen. Jack avasi silmänsä ja nousi varoen istumaan, asettaen tyynyn selkänsä taakse nojaamaan nojaksi kun itse asettui nojaamaan sängyn selkänojaa vasten, näyttäen siltä että oli juuri herännyt mitä makemmasta undesta. Jack katsoi Liluthia ja Haulia sen hetken, kunnes asettui hieman paremmin haltian vierelle silitellen naisen pehmeitä hiuksia hiljalleen. Tämä oli ensinmäinen kerta moneen vuoteen kun hän oli naisen vieressä nukkunut, sitten entisen vaimonsa. Se tuntui todella oudolta ja hämmentävältä, mutta ehkä samalla hyvältä.
"Haul, sanohan.. hyväksyykö se eukko meidät?" Jack kysyi sillä pelkäsi että Shael veisi haltian häneltä jos Liluth kertoisi jotakin pahaa hänestä.. ja sitä hän oli yrittänyt tehdä, mutta yrittänyt korjata asioita parhaansa mukaan. "En haluaisi että hän.. veisi häntä." Jack sanoi hiljaa. Shael oli kuitenkin yli-suojeleva naisia kohtaan ja ottaisi mielellään nuoren haltian huostaansa turvaan pahalta mieheltään.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 01:03

Unet tuntuivat maistuvan hyvin Liluthillekin, vaikka päivä ei ollut niin pitkällä. Kenties kaikki huoli ja itkeminen, oli uuvuttanut haltian täysin. Joten Liluth nukahti, Haulin kadottua vuoteen viereltä. Unissaan tämä oli kiertänyt kätensä Jackin ympärille, halailen tuota edelleen, kun mies itse heräsi. Tämä ei kuitenkaan liikahteluun vielä herännyt, jotain tämä mutisi unissaan, mutta pian tuhisi jälleen rauhallisesti.
Miekka avasi silmänsä kuullessaan Jackin äänen. Silmäpari käänsi katseensa toveriinsa, tuon huoliessa mitä mieltä Shael olisi sen suhteen mitä ikinä kuulisi Liluthilta. Entä jos noita veisi tuon? Aave ei itse tiennyt millainen persoona nainen tarkalleen oli, mutta tuo oli selvästi suopeampi naisia kohtaan verraituna miehiin.

"En voi sanoa muuta kuin etten tiedä." Haul vastasi. "Mitä tahansa voi tapahtua, jos hän todella haluaa tietää mitä Lilluth on sinun kanssasi kokenut, se ei ole muuta kuin kurkistaa Liluthin mieleen." Aave totesi, olihan Shael haltia ja sen lisäksi vielä noita. "Tai ehkä hän vie sinut ja kouluttaa sinusta Liluthin arvoisen miehen?" Haul ehdotti vinoillen.
Kaikuva aavemainen ääni oli se joka uinuvan haltian viimein herätti. Liluth räpytteli silmiään ja kohotti pienesti päätään, katsahtaen Jackiin ja siitä hihtavaan miekkaan. "Huomenta." Haltiatar sanoi hennosti, uni ja itku olivat yhdessa saaneet naisen silmät hieman turvonneiksi ja punertaviksi.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Tammi 2016, 11:18

Shael päätti koputtaa lopulta huoneen oveen kuullessaan ääntä, eikä sellaista ääntä, joka olisi estänyt hänen astumisensa sisään huoneeseen. Hän oli kuullut sanoja oven stakaa. Sanoja viemisestä ja vitsailusta. Shael oli miettinyt miesten pelkoa. Ei hän aikoisi viedä Liluthia Jackiltä, ennen kuin oikeasti oli harkinnut mitä tekisi. Toisaalta asia oli niin, että tällä hetkellä nainen jäisi Jackille, sillä tuo selkeästi välitti ja rakasti miestä. Shael sen lisäksi näki, jos jotain tapahtuisi miehelle tai Jack päättäisi satuttaa jotakuta. Noita raotti ovea ja avasi sen rauhallisesti. "Hyvää huomenta vaiko iltaa", hän sanoi huvittuneen oloisena. "Ruoka on alhaalla valmista, joten tuli pyytämään teitä siirtymään pöydän ääreen, jos teille ruoka masituu?" Shael kysyi hymy suin. Hän asteli miekan luopkse. "Ei varmaan haittaa, jos en kattanut sinulle?" hän kysyi pieni virne kasvoillaan, mutta kääntyi sitten vuoteella makaavaan kaksikkoon. "Ottakaa omaa rauhanna ruuan kanssa ja sen jälkeen haluan puhua Liluthin kanssa. Kahden", noita ilmoitti, muttei osoittanut sanoillaan uhkaa vain pyyntöä.
"Se ei ole mikään kuullustelu, joten älä pelkää. Haluan vain tietää miten teillä on mennyt siellä", Shael kertoi Liluthille, joka mahdollisesti pelästyi kuulustelun tapaisia keskustelua. Sillä nuorempi haltia tuntui olevan niin säikky ja tuntui hakevan turvaa miehistä, ikään kuin apua omaan puhumiseensa.

Shael antoi kaiken rauhan kolmikolle hinautua alas ruoka pöytään. Ruokapöydässä syötiin täyttävästi ja hyvin, keskustelua Shael ei pitänyt, ellei häneltä jotain kysytty. Hän ei kuuitenkaan pitänyt ilmapiiriä mitenkään kireänä, hän soi pientä keskustelua tietysti kolmikon suunnalla ja kuunteli heitä sivusta. Oli niin pitkä aika, kun hän oli viimeksi näin syönyt. Monen eri henkiklön kanssa ja lisäksi vieläpä se toi hänen mieleensä vielä ne hyvät ajat perheestä. Perheen läheisyydestä. Ystävistä ja hauskasta elämästä. Sitten kaikki oli jättäneet hänet. Ei hän ollut katkera, mutta kolme tärkeästä henkilöstä oli kuollut ja lapsi oli muuttanut mantereelle. Hän oli yksin ja toisaalta ei ollut. Hän eli vihassaan, jota kuitenkin oli mahdollisesti lievitetty kiitos Jackin. Hän eli niin kuin eli, mutta kuolemaan oli vielä niin pitkä matka.
Shael pesi astiat aterioimisen jälkeen, jonka jälkeen hän saapui oleskeluhuoneeseen, johon oli pyytänyt Liluthin, miehet olivat saaneet mennä takaisin huoneeseen. Jack sitä paitsi vielä tarvitsi lepoa ja unta. Noita istui vastapäätä nuorta haltiaa. "Hei Liluth. Emme ole ehtineet esittäytyä olenkaan", hän sanoi naurahtaen lempeästi. "Olen Shael. Haluaisin kuulla sinun elämästäsi. Enä nyt tarkoita sitä elämää, mitä elät juuri tällä hetkellä Jackin kanssa vaan sitä, mitä ennen teit häntä", Shael kysyi rohkaisten nuorempaansa puhumaan. "Sinun ei tarvitse pelätä. Minä en rankaise sinua enkä Jackiä. En ole yhtä äkkipikainen kuin se pikkuinen poika", nainen totesi hieman vitsaillen, mutta vakavoitui kuitenkin. Hän katsoi toista äidillisesti. Hän kuutenli toista tarkkana ja oli kärsivällinen, jos tarinassa tulisi hetkiä, jolloin nainen empisi. Kysymykset jätettiin loppua kohden.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Helmi 2016, 21:50

Haul kertoi oman kantansa Jackin kysymykseen ja no aave ei tiennyt, mutta sen sijaan kävi vinoilemaan asiasta, jolloin Jack vain mulkoili miekan sielua takaisin ilme vakavana kuin patsaalla konsanaan. Häntä ei naurattanut ajatus että Shael kävisi Liluthin mielstä tutkimaan tai todellakaan se että eukko ottaisi hänet uusinta koulutukseen. Viimeisin kerta oli ollut tarpeeksi traumaattinen! Jack oli käymässä Haulille jotakin huomauttamaan asiasta, mutta huomaessaan haltian liikkuvan vierellään Jack sulki suunsa ja laski katseensa nyt Liluthiin, joka toivotti huomenet heille.
"Huomenta vain." Jack sanoi nostaen nyt kätensä pois Liluthin vaaleista hiuksista omalle puolellensa ja katseensa mies nosti ovelle, joka avautui juuri Shaelin toimesta, joka myös toivotteli heränneille huomenet ja pyysi pöydän ääreen syömään. Jack mutisi huomenet eukolle ja lähti raahaamaan itseään ylös sängyn reunalle istumaan, jossa pysähtyi hetkeksi nielemään kipua alas kurkustaan, että uskaltaisi nousta ylös vuoteesta.. ja kävellä alas ne turkasen rappuset.
"Voisit jäädä tänne odottamaan oikeastaan." Jack huomautti Haulille, jolle Shael oli jo sanonut ettei ollut kattannut aaveelle ruokaa ja no Haulin raahaaminen tässä kunnossa alas ja takaisin ylös olisi vaivalollista. Shael tuskin muutenkaan arvostaisi naarmuja lattiassa jos hän käyttäisi Haulia kävelykeppinä.
Jackin naama venähti kun Shael ilmoitti halustaan puhua Liluthin kanssa kahden, vaikkei Shael äänensävyllään uhkaa antanutkaan. Jack ei vain voinnut olla kovinkaan luottavainen vanhempaan sen jälkeen mitän hän itse oli täällä joutunut kestämään ja vielä sen jälkeen kirouksen kanssa. Jack käänsi katsettaan Liluthiin ja antoi äänettömän hyväksynnän asialle, vaikka huoli olikin suuri miehellä omastaan. Vaikka se sitten olikin turhaa.
"Kunhan ei turhan kauaa.." Jack tokaisi lopulta eukon sanoihin ja nousi sillä yhdellä toimivalla kädellään sängyn reunalta ylös kokeillen hieman jalkojaan ja niiden kantavuutta. Olo oli hieman tökerö, mutta se johtui ruuattomuudesta, joten Jack lähti kapuamaan alas huoneesta seinästä tukea pitäen. Rappuset Jack käveli yksitellen hitaasti pikku hiljaa alas ja käveli siintä keittiöön asti.

Mies veti tuolin allensa ja isuuntui siihen ruokansa ääreen. Ruokailu itsessään sujui hyvin hiljaisesti hieman jokaisen osalta. Jack ei nähnyt syytä puhua Shaelin kanssa mistään juuri nyt, eikä hänellä ollut puheen aihettakaan mistä olisi voinnut puhua naisen kanssa. Eikä Jack olisi oikeastaan halunnut käydä mistään puhumaan tässä eukon kanssa. Ei Jack mistään vihainen Shaelille ollut ja tietenkin Jack oli kiitollinen kirouksen poistamisesta, mutta ne henkiset arvet mitkä nainen oli jättänyt mieheen, niitä ei vain poistettu ja unohdettu. Oli suorastaan outoa istua tässä samassa pöydässä eukon kanssa, joka viimeeksi olisi ollut valmis pieksemään sinut siintä hyvästä kuin kapisen ruokaa kerjäävän koiran. Joten Jack söi ruokansa nopeasti pois ja kiitti ruuasta katsoen kuitenkin Liluthia sen hetken ennenkuin kääntyi ja lähti kävelemään takaisin ylös pieneen huoneeseensa.

Jack sulki oven perästään ja jäi vain seisomaan ovelle kuunnellen alhaalla kuuluvaa puhetta. Jos Haul jotakin yritti sanoa nosti Jack kättään että nyt aave olisi hiljaa, hän halusi kuulla mitä se noita kysyisi Liluthilta.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Helmi 2016, 13:12

Haul murahti tyytymättömänä, kun ei päässyt viettämään illallis hetkeä muiden kanssa, mutta Jack oli liian heikko raahatakseen häntä minnekään, eikä mies suonut kenenkään muun koskevan häntä. Aave tyytyikin muuttamaan muotoaan ja asettumaan mukamas pitkälleen vuotelle, käden niskantakana, odotellen että muut saisivat syödä vatsansa täyteen. Mokomat.
Liluth ei sannut mitään Shaelin tokaisuun, että tahtoi puhua hänen kanssaan kahden kesken, sitähän haltiatar oli odottanut koko reisulta. Hiljaisena hän seurasi noitaa ja Jackiä alakertaan. Oli jotenkin outoa asettua valmiiksi katettuun ruokapöytään, joka ei ollut hänen kattamansa. Ruoka oli maittavaa, mutta outoa syödä, kun hän ei sitä ollut itse tehnyt. Pienen hämmennyksen saattoi nähdä Liluthin kasvoilta, jos katsoi tarkkaan, mutta ei hän valittanut tai maininnut asiasta. Ateriointi kävi hijaisessa seurassa, ei haltiatar avannut suutaan ellei hänelle mitään puhuttaisi.
Liluth kiitti ruuasta siinä missä Jackin. Tämä katseli miehen perään, tuon raahautuessa takaisin yläkertaan ja jäi sitten odottamaan, että Shael puhdisti ruokapöydän ja pesi astiat. Jälleen outo tunne valtasi haltian mielen, ei hän ollut katsellut kenenkään tiskaavan, muuta kuin lapsena.

Haul kohotti päätään Jackin astuessa huoneeseen. Toinen ei tahtonut hänen avaavan suutaan, jotta tuo kuulisi alakerrasta kantautuvat äänet. Haul hymähti, nousten ylös vuoteelta ja asteli toverinsa vierelle, työntäen päänsä oven läpi, kuullen alakerrasta kantautuvat äänet paremmin mitä Jack.

Liluth oli asettunut olohuoneen puolelle Shalin kehottamana ja katseli nyt naista, tuon tullessa istumaan hänen seuraansa. Noita esitteli itsensä virallisesti, johon haltia nyökkäsi ystävällisesti. Shael tahtoi kuulla Liluthin elämästä, mutta ei siitä elämästä mitä eli Jackin luona. Elämästä, jonka hän oli elänyt ennen Jackiä. Punertavanruskeat silmät tuijottivat noitaa silmiin. Jokin Shalin katseessa ja ilmeessä oli niin äidillistä, jotain mitä Liluth ei ollut nähnyt tai kokenut hyvin pitkään aikaan. Se toi hyvin nopeasti muistoja mieleen hänen omasta äidistään.
Liluth raotti suutaan aikeissa sanoa jotain, mutta tunsi kyynelien valuvan poskilleen, jota hän ei ollut odottanut. "Ah... Um..." Tämä sopersi, ryhtyen pyyhkimään poskiaan hihaansa. "O-Olen ollut orja... koko ikäni." Liluth yritti kasata itsensä, jotta saisi vastatuksi Shaelin kysymykseen. "Ensin rikkaassa perheessa... ja sitten..." Sanat tuntuivat jäävän kurkkuun, ei hän edes pystynyt enää katsomaan Shaelia, outo suunnaton ikävä oli iskenyt noidan äidillisestä aurasta.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 04 Helmi 2016, 20:18

Tietysti noita ei olettanut sellaista reaktiota toiselta. Kuka tahansa olisi hieman huolestunut tai ehkä säikähtänyt. Äidillinen kun Shael oli. Hän oli ensin säpsähtänyt ja pelästynyt hieman, kun Liluth oli purkahtanut itkuun ja kyyneliin. Vaikka toinen yrittikin kertoa itsestään kyyneileittensä läpi, nousi nainen ylös hitaasti. Hän käveli toisen luokse ja kuin lapselle. Hän polvistui Liluthin jalkojen eteen ja tarttui tätä varovasti kädestä. Kun Liluth oli lopettanut pienet ja lyhyet lauseensa Shael pyyhki pienesti toisen kyyneliä.
"Älä itke, sinulla ei ole mitään hätää", hän kuiskasi ja paijasi toisen vaaleita hiuksia. Noita nousi hiukan ja sulki hitaasti toisen syleilyynsä. Orjana oleminen selkeästi oli ollut vaikeaa, mutta se ei tuntunut aiheuttavan näitä kyyneliä. Shael hymisi pienesti kuin pienelle lapselle. Hän antoi kätensä sirojen sormien haroa toisen lyhyiksi leikattuja hiuksia. "Minulla oli kerran ystävä, nimeltä Liluth", Shael kertoi. "Hän oli kaunis, mahtava ja minun ensimmäinen hyvä ystäväni. Sitten hän kuoli sairauteen. Hitaasti hän kuoli pois. Silti hän oli onnellinen", hän kertoi vähän kuin asia olisi helposti ohitettava. "Sinulla on hänen nimensä. Sinäkin olet kaunis ja mahtava omalla tavallasi. Sinulla ei ole syytä itkeä, mutta jos sinusta tuntuu, että haluat itkeä. En kiellä, enkä katso sitä syyttävästi. Jokainen itkee joskus", Shael sanoi ja päästi irti toisesta.

"Olit siis orja, koko ikäsi. Epäilen, että kaipaat heitä, joita ei enää ole elämässäsi?" Shael esitti kysymyksensä hyvin hitaasti ja lempeästi. Hän tarkkaili toisen kasvoja, toisen eleitä. Hän laski kätensä toisen käden päälle ja silitti kämmentä peukullaan. "Kerro minulle kaikki. Päästä pahat ajatuksesi ulos. Kerro minulle mitä vain ja lupaan, että olosi tulee helpommaksi. Älä pelkää. En kerro kenellekään, enkä tuomitse" noita sanoi ryöpyn sanoja kuin runon. Hän laski toisen kätensä Liluthin leualle ja nosti hellästi sitä ylös, saadakseen toisen katsomaan häntä silmiin.
"Kas niin. Liluth. Voit luottaa minuun ja sylini on aina avoin lohdutukselle", Shael sanoi rohkaisevasti hymyillen. Hän puristi pienesti toisella kädellään naisen kättä ja odotti kärsivällisesti. Oranssit silmät tuntuivat kuitenkin vilkaisevan hyvin nopeasti kohti rappusia, mutta naisen hymy ei hyytynyt. Hän tiesi, kyllä hän tunsi talonsa ja sen sisällä olevat henkilöt. Hän laski uudestaan katseensa toiseen ja katsoi toisen silmiä äidillisen lempeästi.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Helmi 2016, 08:09

Siinä seistessään ja kuunnellessa alakerran puheita havahtui Jack Haulin liikkeisiin, joka leijui ovelle ja tunki päänsä huoneen ovesta pihalle. Jack kohotti kulmiaan ja vain sitten itsekseen naurahtaen pudisti päätään aaveen tempaukselle. Aina yhtä koominen kaveri. Sittemmin Jack hiljeni ja jäi kuuntelemaan mitä alakerrasta kuului painaen oman korvansa ovea vasten. Jack kuuli Liluthin äänen, joka puhui orja elämästään. Haltia oli ollut ensin rikkaassa perheessä ja sitten.. Liluth ei saannut sanaa suustaan. Se oli varmasti jotakin kauheaa kerta Liluth ei uskaltanut siintä puhua, edes Shaelille, joka tuntui olevan niin hellä ja varovainen nuoremman haltian kanssa kuin vain voi. Jack laski katsettaan alas lattiaan ja tajusi olleensa hölmö, epäuskoinen idiootti Shaelia kohtaan. Shael oli tarkoittanut vain hyvää Liluthin kannalta, eikä vahingoittaa naista tai häntä siinä ohessa. Jack katsoi hetken edessään olevaa puista ovea ja laski katseensa oven ulkopuolella kuuntelevaan Hauliin ja sittemmin mitään sanomatta otti muutaman linkuttavan askeleen taaksepäin ja kömpi sänkyynsä istumaan tyynyyn nojaten selkänsä takana. Peiton mies veti myös yllensä, mutta ei nukkuakseen. Mies vain istui siinä hiljaisena.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Helmi 2016, 11:24

Shael tuli ja ryhtyi äidillisesti lohduttamaan nuorempaansa. Liluth teki parhaansa, ettei itkisi, hän oli itkenyt jo tarpeeksi samalle päivälle, silmiinkin tuntui sattuvan. Hän ei kuitenkaan voinut lopettaa. Niiskuttaen tämä piiloutui noidan halaukseen, kuunnellen samalla tuon rauhoittelevia sanoja. Haltiatar ei aluksi ymmärtänyt miksi Sahel kertoi kuolleesta ystävästään, se tuntui vain entistä surullisemmalta, mutta sille löytyi lopulta syynsä. Hän oli omalaatuinen kuin kaikki muutkin. Liluth niiskaisi äänekkäämmin.
Shaelin viimein todetessa, että haltia varmasti ikävöi heitä, jotka eivät olleet enää osa nuoren neidon elämää, ei Liluth enää kestänyt. "Ka-Kaipaan äitiäni!" Liluth parahti, se tuntui samaanaikaan surulliselta, mutta sen sanominen ääneen oli jotenkin vapauttavaa, aivan kuin se olisi kytenyt jossain kaukana pitkän aikaa.
Hiljakseen Liluthin itku tuntui laantuvan, Sahelin lohdutus alkoi tuntua mukavalta ja tuon äidillinen aura oli lämmin. Halauksesta päästessään Liluth rohkeni nostamaan katseensa Shaeliin, joka oli kärsivällisesti odottanut hänen rauhoittuvan. Haltiatar pyyhkäisi nenäänsä hihaan, keräten itsensä että saisi sanan suustaan. "Mm...Minä, minut myytiin eteenpäin rikkaasta perheestä... jouduin kylpylään, jossa viihdytin miehiä." Liluth sai viimein selitettyä. "Haul auttoi minut pois sieltä."

Haul oli kuullut aikalailla kaiken mitä alhaalla oli tapahtunut ja vetikin nyt päänsä takaisin huoneen puolelle. "En tiennytkään, että Liluth ikävöi noin paljon äit- Jack?" Mies sanoi, mutta lause jäi kesken, kun hän tajusi ettei Jack enää seissyt oven takana hänen vierellään, vaan oli kömpinyt vuoteeseen.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Helmi 2016, 16:09

Liluth parahti kaipaavansa äitiään, johon Shael pienesti nyökkäsi. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, kun hän herätti toisissa sellaisia tuntemuksia. Toinen rauhoittui vähittelen ja sai kerrottua lyhyesti elämän tarinansa. Shael sulki hetkeksi silmänsä kasaten kaiken tiedon, mitä toinen hänelle oli kertonut. "Kiitos, että kerroit tämän", hän totesi pienesti nyökäten naiselle. Toinen käsistä nousi samalla silittämään nuoremman hiuksia. Hän painoi toisen uudellen vasten itseään. "Jos sinulle koskaan tulee vaikeita aikoja tai jos sinä kaipaat äidillistä lämpöä, voit aina kääntyä minun puoleeni", Shael totesi, mutta ei vaatinut tietenkään Liluthia päättämään mitään.
"Nyt. Liluth." Shael sanoi rauhallisesti painotellen sanojaan. Hän odotti toisen katsetta ja päästi tästä irti. "Haluan sinulle vielä kertovan minulle totuuden. Miten Jack kohtelee sinua? Niin menneessä sekä nykyisyydessä", hän sanoi, mutta pyrki rohkaisemaan toista puhumaan. Noita myös lisäsi: "Älä pelkää. En rankaise ketään ja pääsette kyllä pois ehjin nahoin. Miten ikinä Jack onkaan kohdellut sinua, minä katson sen tällä kertaa sormien läpi", Shael totesi ja odotti. "Ole hyvä Liluth. Puhu." Hän pyysi toista. Hän tiesi, että jos jotakin kamalaa oli sattunut voisi nainen hyvin jättää sen kertomatta, mutta kyllä hän toivoi toisen kertovan hänelle.

Keskustelun jälkeen Shael nousi ylös. Hän laski kätensä Liluthin olalle. "No niin, levätkää yö ja huomenna pääsette lähtemään kotiin", hän kertoi ja patisti sen jälkeen naisen äidilliseen tapaansa miehensä luo nukkumaan. Yksin jäätyään hän mietti, mitä nuorempi oli kertonut hänelle. Hänen piti sulatella asioita, mutta kuten sanottu, hän katsoisi asiat tällä kertaa sormiensa läpi. Vain Liluthin tähden.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Helmi 2016, 21:03

Jack kohotti katseensa Hauliin kun aave oli kääntynyt hänen suuntaansa kovin kysyvänä, joka myös oli käymässä puhumaan jotakin Liluth äidistä.
"Ei hätää.. epäilin vain turhaan Shaelin aikomuksia." Jack vastasi Haulille hieman nolostuneen kuuloisena. "Mutta mitä Liluthin äidistä?" Jack kysyi odottaen Haulilta selitystä siintä mitä oli sanomassa hänelle. Hän ei ollut jäännyt kuulemaan Liluthin äidistä mitään. Oliko Liluthin äiti vielä elossa? Tosin ei olisi ihme jos Liluthin äiti oli haltia ja no haltiat elivät paljon ihmisiä kauemmin.

Ovi aukeni ja sisään astui Liluth, joka näytti paljo pirteämmältä, ehkä hieman itkuiselta, mutta paljon iloisemmalta kuin aikaisemmin. Jack hymyili ja nousi ehkä turhankin agresiivisen nopeasti sängyn reunalle kun haavat huusivat hoosiannaa. Jack kuitenkin sivuutti kipunsa ja tarrasi Liluthiin halaten naista varovasti kuin he olisivat olleet pidemmänkin aikaa erossa toisistaan. Jack kuitenkin irrotti otteensa hennosta haltiasta ja jäi katsomaan Liliuthin kasvoja hieman empien, mutta päätti avata silti suunsa sanoakseen muutaman sanan haltialle.
"Äiti... e-et ole koskaan puhunut minulle hänestä?" Jack kysyi haltialta katsoen tuota hiljaa silmiin. "Voi sinua.." Jack sanoi hiljaa pahoittelevasti hymyillen sulkien haltian lämpimään halaukseensa. Jack osasi samaistua Liluthin tunteisiin äidistään, sillä hänelläkään ei ollut enään vanhempiaan, eikä häneltä kysytty mitään kun hänet vain vietiin pois.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Helmi 2016, 11:38

Viimein Shael kysyi sitä mitä Liluth oli alunperin odottanut, kuinka Jack kohteli häntä. Noita vielä varmisti ettei rankaisi Jackiä, ihan mitä tahansa haltia kertoisi. Liluth myös itse tiesi, että nainen kyllä saisi selville keinolla taikka toisella kaiken mitä Jack oli hänelle tehnyt, olihan tuo haltia kuin myös noita. Eikä haltia enää edes kyennyt piilottelemaan jotain näin äidilliseltä hahmolta.
"Hän... on ollut pelottava." Haltia aloitti. "Ehkä hirveintä mitä hän on tehnyt... Hän yritti tappaa minut, mutta hän ei tehnyt sitä, hän ei pystynyt." Haltia kertoi. "Nykyään hän on hyvin huomaavainen ja hellä. Hän on juuri sitä mitä uskoin hänen olevan kun tapasimme."
Liluth ei ottanut aivan selvää, kuinka Shael reagoi hänen kertomaansa. Nainen vain kehotti häntä mennä lepäämään yön yli. Haltiatar nyökkäsi ja lähti kapuamaan portaat ylös.

"Liluth sanoi vain ikävöivänsä äitiään." Haul nyt vastasi Jackin kysymykseen, leijailen takaisin tuon vuoteen vierelle. Pian oven takaa kuului askelia ja Liluth astui sisään. Haltia näytti itkuiselta, mutta siltä se oli kyllä kuulostanut. Hilajisena nainen asteli vuoteen vierelle, jolle Jack oli noussut istumaan ehkä turhankin äkkipikaisesti. "Sinun pitäisi levätä." Liluth sanoi, mutta saikin halauksen mieheltä. Liluth hymyili pienesti ja halasi miestä takaisin. Haul päätti tässä vaiheessa asettua takaisin miekkaansa.
Jack uteli haltiattaren äidistä, oliko mies kuullut heidän keskustelunsa? "Hän on haltia niin kuin minä... Siksi en ole puhunut hänestä sinulle, en oikeastaan ole miettinyt häntä pitkään aikaan." Liluth vastasi miehelle.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Helmi 2016, 12:04

Jack oli ollut ensin hyvin pelottava. Ei ihme, jos mietti miten tämä reagoi kaikkeen sinä päivänä, kun Shael oli hänet ottanut hoitoonsa. Riehunut ja ollut erityisen aggressiivinen. Noita muutenkin arveli, että mies taisi kärsiä erityisen aggressiivisesta luonteesta, mutta se nyt vain oli veikkaus. Se miten Liluth oli kertonut Jackin yrityksestää tappaa tuo oli saanut naisen ajatuksiinsa. Asia ei tietenkään ollut sellainen, että sitä kykenisi noin vain sulattelemaan. Lupaus oli kuitenkin lupaus. Niin paljon kuin noita haluaisikin hieman läksyttää miestä, ei hän koskisi tähän tällä kertaa.
Sitä paitsi mies oli muuttumassa ja kai Shaelkin. Hän oli alkanut suopeammaksi, mutta se tuntui pätevän ainoastaan tällä hetkellä tuohon aggressiiviseen koiraan. Hän istui oleskelu huoneessa hyvin kauan iltamyöhään asti.

***

Aamu oli yhtä raikas ja tavallinen kuten ennenkin. Aamiainen oli tosin katettu kahdelle. Shael oli jo syönyt ja hän oli tehnyt pesuveden vatiin ja tuonut muutamat liinat sekä korillisen sideharsoja. Jack saisi luvan lähteä nyt tuollaisena kuin oli, ennen kuin hän muuttaisi mielensä potkaista toista persukselle ja läpsiä kasvoille huuten naisten tappajaksi. Siinä ajatuksissaan hän kuvitteli vain heittävänsä miehet ja ottavansa Liluthin itwelleen, mutta. Hän ei halunnut tuottaa nuorelle haltialleenää niitä kyyneliö ja surua. Kai se oli hänen heikkoutensa pieniä ja kauniita naisia kohtaan. Hän ei halunnut haavoittaa näitö millään tavalla.
Noita koputti oveen, ehkä turhankin kovaa, jotta kaikki huoneen sisäpuolella heräisivät ja mahsolkisesti ehtisivät erkaantua toisistaan jos oli pakko. Ovi avautui. "Hyvää huomenta. Alakerrassa on aamianen teille ja toin tässä myös teille pesuvettä. Aamiaisen jälkeen siirrytte satamaan, jossa teitä odottaa laiva", Shael selosti laskien vadin ja kaiken muun pöydälle. Hän katseli hetken kolmikkoa ja sitten poiatui topakkana huoneesta.
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron