Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2016, 11:25

Jack kallisti hieman päätään vierellään kävelevän Liluthin suuntaan, joka kyseli oliko hän nukkunut tarpeeksi. Jack empi hetken, mutta oli avaamassa suutaan kun Haul päätti sanoa asian hänen puolestaan. Ainoana valkoisena valheena että painajaiset johtuivat kirouksesta. Sitä se ei ollut. Mutta Jack veti silti kasvoillensa hymyn katsoen haltiaan.
"Varmasti.. ja Haul emme ole menossa minnekkään juhliin." Mies huokaisi katsoen Haulin aavemaiseen olemukseen miehen puhuessa Liluthille hymyilemisestä. Hänelle kelpasi että Liliuth olisi oma itsensä ja normaali, kuten oli aina hänen seurassaan. Ei hän halunnut että Liluth esittäisi muuta mitä olisi.
"Ei hänen tarvitse esittää." Jack puuskahti ja hiljeni tallustaen eteenpäin kaupungin alkaessa jäämään taaksepäin kokoajan aina vain enemmän ja enemmän, heidän suuntaessa metsän syleilyyn. Jack itse kaivoi kartan repustaan ja kaivoi sen esille. Hän oli viimeisimmällä kerralta merkinnyt reittinsä karttaan. Missä hän oli pysähtynyt ja missä hän oli yöpynyt. Tosin metsän alueita hän ei ollut voinnut merkata, mutta paikalliset pien kylät olivat tarpeeksi. Tiesi ainakin minne suuntaan oltiin menossa. Jack sulki kartan ja heitti sen selässään olevaan reppuun ja oli nostamassa kättään ottaakseen haltian kädestä kiinni, mutta ennenkuin mies ehti edes hipaisemaan Liluthin kättä nainen oli vedetty pois hänen luontaan. Haul huusi hänen vierellään ja Jack kääntyi ympäri vain nähdäkseen Liluthin Chloroksen syleilyssä. Miehen väsyneet silmät laajenivat järkytyksestä miehen saadessa lyhyen flashbackin siintä mitä Silille oli tapahtunut..
"Älä!" Jack ehti huutamaan ja ottamaan askeleita kohden ihmissyöjää ja haltiaa kun hirviö vain hyppäsi Liluth mukanaan puuhun ja ripusti sinne kuin kuusenkoristeen. Jack kirosi itsekseen ja veti nyt Haulin vyöltään.
"En anna henkeäni sinulle.." Jack puuskahti ihmissyöjälle kohottaen asettaan lyöden veitsiä sivuun edestään. Noin kevyesti ei häntä kaadettu! Jack teleporttasi ja oli ilmestynyt Liluthin luokse. Heidän olisi palattava kylään tai he olisivat kuolleita täällä! Jack kohotti asettaan ja iski Haulilla ketjun poikki muutamalla lyönnillä, jolloin Jack nappasi haltian syliinsä ennen putoamista. Jack laskeutui maahan teleporttaamalla laskien Liluthin alas ja asettuen tuon suojaksi samalla kun yritti perääntyä, sekä pitää ihmissyöjää silmällä.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Tammi 2016, 12:47

Haul hymähti Jackille, ei hän esittämisestä ollut puhunut, kunhan vain haltia käyttäisi sitä omaa somaa hymyään noitaan, niin eiköhän tuon sydän sulaisi. Toisen tarkirtettua oikean suunnan kartasta, tyssäsi heidän matkansa yllättäen. Haul kuuli kettingin kilinää takaansa ja kääntyi nähdäkseen turhankin tutun hahmon, ennen kuin jotain vaaleaa liikahti äkisti hänen näkökentänsä sivulla. Lilluth parkaisi yllätyksestä, kettingin kietouduttua hänen ympärilleen, tämä meinaisi paiskautua maahan ihmisyöjän vetäessä hänet itseään kohti. "Liluth!" Haul huusi, Jackin heräsi tilanteeseen.
Liluthin katse oli kauhusta laajentunut ja eikä näyttänyt käsittävän mitä oikein tapahtui. Nainen henkäisi kiljahtaen tuntiessaan jotain lämmintä ja kosteaa poskellaan, kuullen vielä pilkallisen äänen viereltään. Haltia ryhtyi rimpuilemaan, nähtyään täynnä kauhua olevat kasvot, mutta se jäi lyhyeksi, kun tämä outo mies loikki hän mukanaan lähimpää puuhun ja asetti roikkumaan kettingin varasta yhdeltä sen oksalta.
Rimpuilu lakkasi vaaleaverikön huomatessa korkeuden missä roikkui, ei hän halunnut tippua, eikä hän tiennyt kuinka tukevasti kettinki hänen ympärillään oli. "Jack!" Lilluth parkui itkuisesti, onneksi mies oli jo tilanteen tasalla puolustautuessaan Haulilla.

Aave ei tietenkään voinut muuta kuin olla Jackin voima lähteenä ja varoittajana. Hän myös tiesi toverinsa levan heikko, joten voimien säästelylle ei ollut aikaa. Jackin teleportatessa Liluthin luo, oli aave jo muuttunut leimuaksi auraksi Jackin harteille, pitäen Chlorosta silmällä.
Liluth kohotti katseensa Jackiin, tuon hakatessa kenttingin rikki ja ehti kiljaista putoavaa tunnetta, mutta mies ennätti nappaamaan hänet ennen maahan tippumista. Pelko oli valahtanut haltian jalkoihin, eikä tämä kyennyt pysymään pystyssä. Nainen romahti polvilleen maahan, täristen ja vain katsoi pelosta kankeana Jackiä, joka häntä yritti suojella.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Tammi 2016, 14:02

Kuului huutoa ja itkua. Chloros sipaisi pienesti leukaansa ja rosoista poskeaan, kun kääntyi ympäri. Hän niin vihasi teleporttaajia. Ensin miehen piti saada nainen alas ja sitä rataa vai? Noh, sitten nainen olisi tiellä. "Ajattelin vain, näin kohteliaasti. Jättää arvon haltian katselijan sijaan, mutta kyllä se näinkin käy," hän totesi nauraen. Toinen uhkasi, ettei henkeään aikonut antaa hänelle. Viherpää nauroi ja näytti vääntäytyvän nopeasti taakse päin, kunnes heitti itsensä eteen päin ja lähti tyynenä kohti. Rakkaus, pelko, viha, elämä ja kuolema. Kaikki olivat tässä. Niin lähellä ja niin koskeltetavana.
Mies syöksyi kohti hän näytti hyökkäävän Jackiä kohden, mutta muutti mielensä ja luisui toisen jalkojen alas aina haltia naisen eteen. Hän iski maskinsa naamalleen ja sulki sokean silmänsä, ikään kuin hymyillen toiselle. Hän ei pysähtynyt suinkaan siihen, vaan otti kiinni naisen ympärillä olevasta kettingistä ja pakotti naisen ylös. Veti itseään kohden ja piti toista sylissään. Vienosti Chloros käänsi päänsä Jackiin. Hän päästi irti naisesta, muttei kettingin pätkästä, jonka hän irroitti naisen yltä pienesti pyöräyttämällä ja tönäisemällä naisen sivummalle. "Katso vain siinä. Säästän sinut." Hän nauroi ja syöksyi takaisin taisteluun.

Ihmissyöjä yritti toisen selkään hypätä ja yritti vetäistä kettingin toisen kaulan ympärille. Vetäen kettingin molemmista päistä yrittäen tehdä toisen olosta tukahduttavaa, kirjaimellisesti. Hän päästi lopulta toisen kätensä irti kettingistä ja hyppäsi kauemmaksi, heittäen taas lisää tikareita. Chloros ei omannut muita aseita, joten kai hän nyt jonkinlaisen alakynnessä, jos asesta puhuttiin, mutta, mies naurahti ja yritti tarttua toisen miekka käteen ja vääntää miekan irti. Hän tasoittaisi peliä hieman. Hän yritti repiä kättä sen ääri rajoille, tuottaakseen mahdollisimman paljon tuskaa sen kantajalle. Hän veti samaan aikaan kaapunsa alta tikarin ja yritti pistää sillä toista kylkeen. Mikään ei ollut hauskempaa kuin veren haju keskellä taistelua, sekä toisen tuskaiset huudot ja viha häntä kohtaan. Niin paljon hän sitä rakasti, suoranaisesti nautti jokaisesta hetkestä. Hän nosti tikarin uudestaan ja yritti iskeä toista ylemmäs, päähän. Suoraan kasvoja kohti, hän käänsi teränsä ja yritti hakata tikarilla toisen kallon murskaksi. Hän söisi toisen pään naisen ja miekkan edessä. Nauraisi vain syödessään. Ennen kuin terä edes tavoitti kohdettaan, jokin lensi halki ilman ja vei mukanaan hänen kätensä. Käsi lensi voltteja tehden, veri roiskeet perässään aina maahan asti. Sen katkaissut asia oli jotain, joka oli jäänyt törröttämään maahan. Jääseiväs. Chloros päästi irti, kun hänen kätensä uusiutui ja tyrkkäsi kohteensa kauemmaksi kiinittäen nyt huomiota ilmestyneeseen tulokkaaseen.

Shael istui hevosen päällä ja hänen ympärillään leijui jääseipäitä. Ne kuitenkin katosivat pian. "Jack. Minä pyysin, että toisit vaimosi. En kaivannut lisää miehiä," noita puuskahti ja hevonen käveli rauhallisesti eteenpäin, aina taistelu paikalle saakka. Hän katsoi miestä, jonka hiustenväri oli yhtä kummallinen, kuten tuon uusiutumiskykykin. "Sanoinko jo, etten pidä miehistä?" Shael kysyi, kuin tilanteessa ei olisi mitään normaalista poikkeavaa. Hän heilautti itsensä hevosen satulalta alas, lähtien kävelemään kohti Jackiä. Ensimmäisenä noita laski kätensä toisen kasvoille, tai pikemminkin niiden eteen. Hän teki vain muutaman liikeen kädellään, jolloin miehen ympärille ilmestyi väreilevä suoja kenttä. Hän ojensi kätensä kohti vaaleaa haltiaa ja mutisi samalla jotakin muinaisia sanoja, tehden ilman muutaman merkin ja pian tämänkin ympärillä oli suojakenttä. "Ja kun silmäni välttää, niin sitä ollaan heti tappelemassa," Shael lisäsi muka voivotellen, äidillisesti.
Chloros näyti ärtyvän siitä, kuinka tulokas asteli kuin omistaisi maan. Magian käyttäjät olivat niin huijareita. He eivät ymmärtäneet, mitä raaka voima oli tai miten ilman magiaa selvittiin. Mies ei odotellut enää, kun nainen oli laskeutunut alas hevosensa päältä. Hän halusi sen, minkä oli tullut hakemaankin. Hän halusi lelunsa hengen ja lihan. Hän syöksyi kohti Jackiä, mutta pamahti vasten jotakin ja sen voimasta hän ponnahti hieman taakse päin. Chloros vihasi magiaa. Hän ei selkeästikään voinut murtaa sitä, joten ainoa vaihtoehto oli tappaa noita, jos hän haluaisi lelunsa.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2016, 17:19

Jack vahti silmä kovana Haulia kädessään puristaen edessään olevaa ihmissyöjää, eikä voinnut peittää sitä että oli lievästi sanottuna hermostunut tilanteesta. Hän oli heikoilla, Haul ei voinnut olla fyysinen... ja Liluth oli täysin avuton. Hän oli ainoa joka oli taistelu kykyinen. Paras vaihtoehto olisi ollut pakeneminen, mutta tuo ruoja olisi ottanut vain kiinni. Hän olisi vain halunnut Liluthin turvaan!
Jack heräsi ajatuksistaan kun Chloros liikkui jännittäen itseään taaksepäin. Jack itse veti miekkaansa sivulle valmiina iskemään hirviöltä suoraan pään irti jos liian lähelle tulisi. Mutta Chloros oli suunnitellut muuta. Ihmissyöjä kyllä hyökkäsi kohden, mutta jalkojen vierestä syöksähti vasten Liluthia. Jackin raivo purkautui ulos tässä vaiheessa ja mies kohotti aseensa lyödäkseen hirviön pään irti, mutta miekan liike pysähtyi kun ihmissyöjä oli vetänyt haltian syleilyynsä, suojakseen ettei hän voisi lyödä. Jack niin kirosi sitä mielesäsän ja seuraavalla hetkellä Chloros oli jälleen irti. Liluth oli vapaana ketjuista ja ihmissyöjä roikkui hänen selässä kiinni kuristaen ketjulla tukehduttavasti. Jack ei saannut henkeä ollenkaan ja paniikki alkoi valtaamaan miehen mielen tuon yrittäessä epätoivoisesti repiä ketjua irti kaulastaan painamasta.
Chloros päästi irti ja Jack pyörähti hieman kankeasti ympäri kaulaansa pitäen henki edelleenkin pihisten. Ihmissyöjä heitti tikareita ja Jack nosti Haulin ilmaan torjuen pari toivoen itsekseen mielessään että olisi voinnut olla paremmassa kunnossa, mutta ei. Pari tikari töksähti maahan kiinni ja loput.. ne olivat miehen lihassa kiinni syvällä hartioissa. Jack irvisti vain kivulle ja puristi Haulia kädessään kädet täristen kivusta. Chloros tuli jälleen ja Jack kohotti asettaan sivulle viereensä lyödäkseen viherpäätä fataalimmin, mutta tuo peto tarttui häntä kädestä ja alkoi vääntämään sitä mahdollisimman epämukavaan asentoon. Jack huusi äänettömästi irvistellen kivusta kun olkapään nivelsiteet ja lihakset huusivat hoosiannaa katkeamis pisteessä. Silti Jack puristi Haulia kädessään, joka oli ainoa syy miksi hän pystyi vastustamaan ihmissyöjän kädenvääntöä juuri ja juuri. Jack kohotti toista jalkaansa ja yritti epätoivoisen oloisena potkia ihmissyöjää jalkoihin saadakseen tuon horjumaan, mutta tämän hetkisessä tilassa.. se oli kuin pieni lapsi joka olisi aikuista miestä yrittänyt kaataa maahan. Ja Jackin epätoivoinen yritys muuttui nopeasti sydäntä särkeväksi huudoksi kun tikari upposi koko pituudeltaan hänen kylkeensä, jolloin myös Haul putosi kädestä maahan kolahtaen. Voima katosi, kädestä kuului vain rutinaa ja naksahtamis ääniä kun nivelsiteet antoivat periksi ja koko käsi oli sijoiltaan. Jack putosi polvillensa maahan huutaen kipuaan kuin pieni lapsi edelleen Chlorosin otteessa. Jack ei kiinnittänyt tilaltaan mitään huomiota kyljestä irrotettuun tikariin ja kuinka se kohotettiin lyömään vasten kasvoja. Vasta isku päähän sai miehen heräämään tilanteeseen pään heittäytyessä hyvin rajun näköisesti taaksepäin iskun voimasta. Nenästä alkoi valumaan verta ja Jack vain tärisi velttona puoli tajuttomana Chlorosin otteessa, kunnes sai ne vähäiset tajunnan rippeensä jälleen kerättyä. Jack kohotti pienesti päätään katsoen ihmissyöjää luovuttaneen näköisenä kun tuo oli iskemässä uudestaan, sitä ei tullutkaan vaan ihmissyöjän käsi lensi kaaressa jonnekin pöpelikköön. Jack rojahti polvillensa pöpperöisen näköisenä pidellen aivan veren täyttämiä kasvojaan keräten itseään parhaansa mukaan. Päässä pyöri ja tajunta tuntui lähtevän.

Jack kuuli tutun äänen, mutta ei kohottanut päätään vastatakseen siihen. Se oli Shael sen verran mies tajusi tällä hetkellä, vaikka mieli oli sumea. Jack kuuli kuinka joku lähestyi häntä, kohotti aavistuksen katsettaan kätensä takaa ja oli vain hiljaa. Sitten tuli hiljaista. Jack kuuli oman hengityksensä, tunsi päänsä jomotuksen ja jotakin outoa, jotakin mitä hän kokenut ennekin, mutta ei tietoisesti. Kuului tömähdys, kuin lintu olisi törmännyt vasten ikkunaa, ja Jack nosti punaisena hohtavia silmiään katsomaan Chlorosia. Niin kauan tuo oli nöyryyttänyt häntä, pyörittänyt kuin rättiä lattialla ja vahingoittanut hänen läheisiään, ja nyt vielä Liluthia. Jack iski kätensä maahan ja haparoiden nousi ylös, niellen kipuaan alas kurkustaan.
"Sinä.." Jack aloitti teleportaten Chlorosin eteen tarraten ihmissyöjää kivusta tärisevällä kädellään vaatteista kiinni tuijottaen tuota syvälle silmiin. "..ET VAHINGOITA HEITÄ ENÄÄN!" Jack ärähti ja vaihtoi muotonsa pedoksi, joka nosti Chloroksen ilmaan kuin pehmolelun yrittäen iskeä ihmissyöjän maahan murskatakseen luut ja sisäelimet, eikä Jack päästänyt irti vaan alkoi hakkaamaan veristä vaatemyttyä kädessään vieäkin vasten kivikkoa.. tajuten vasta muutamaa sekunttia myöhemmin että hänen kädessään oli vain vaate kasa. Jack alkoi etsimään silmät petomaista raivoa pursuen ihmissyöjää vammoistaan välittämättä. Hän etsisi ja tappaisi! Repisi sen kappaleiksi!
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Tammi 2016, 19:41

Tilanne oli yhtä sekavaa veristä pyörettä Lilluthille. Haltia ei kyennyt erottamaan mitä tapahtui paniikiltaan. Hän kyllä tunsi hetken olevan jälleen ihmissyöjän käsissä, mutta pian oli jälleen kyvyttömänä maassa itkien, peläten itsensä, kuin myös Jackin puolesta.
Tilanne tuntui Haulistakin toivottomalta vaikka kuinka hän yritti toveriaan auttaa, varoitti ja piti tuon voimat yllä, ei hän kuitenkaan toisen otetta pystynyt kontroloimaan, kun Jack lopulta joutui antamaan periksi kivulle, päästäen miekasta irti, joka sai Haulin huutamaan entisestään. Aave ei halunnut ajatella mitä tästä seuraisi, jos Jack kuolisi, kuolisi Liluthkin ja hän... hän joutuisi tämän sekopään käsiin. Kyllä hän tiesi että tämä kieroutunut paska, ei välittäisi hänen voimistaan, tuo varmasti viskaisi hänet vähintään meren pohjaan mikä olisi pahempaa hänelle kuin tuhoutuminen.

Kun kaikki toivo tuntui kadonneen maailmasta, yllättävä jääseiväs tuli iskemään ihmisyöjän käden irti, estäen tuota iskemästä Jackiä päähän. Shael oli ilmestynyt ratsuineen paikalle. Oliko tuo tienyt ennestään heidän tulostaan, vai olivatko he onnekaita?
Liluth tärisi silkasta järkytyksestä, eikä tajunnut avun saapuneen, vaikka tuijottikin tummapukeista noitaa. Shael tuli alas ratsunsa selsätä ja asteli rauhallisesti antamaan Jackille, kuin myös Liluthille suojaavan loitsun. Haltian kyyneliä täynnä oleva katse kääntyi Jackiin, joka näytti puolikuolleelta kaiken sen veren tahrimana, mutta jolloan ihmeen kaupalla tuo pääsi vielä ylös ja muutti muotoaan pedoksi. Liluth, kuin myös aavemnuotonsa ottanut Haul, tuijottivat epäuskoisina Jackin raivoa.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Tammi 2016, 20:36

Ken maassa oli tyhmin. Tällä hetkellä se taisi olla Jack itse. Shael käänsi päätään, kun mies poistui kentän sisältä ja rikkoi suojauksen, jonka hän oli tehnyt toisen ylle. Oliko mies aivan sekaisin? Ei tuo pystynyt tekemään mitään tuossa tilassa. Karjua ja uhkailla ehkä osasi, muttei taistella. Selkeästi stradegia taistelut eivät olleet miehen heiniä. "Jack!" Shael huudahti, kun tuo muutti muotoaan, teleportattuaan ihmissyöjän eteen ja repiessään tuon käsiinsä. Noita ei kuitenkaa aikonut mennä aivan vielä väliin. Sen sijaan hän meni naisen luokse, kiireesti ja tarttui tätä kädestä. "Tule," hän lähes käski ja veti naisen mukaansa, vihelsi orin luokseen ja auttoi naisen sen selkään. Hän i kuitenkaan lähettänyt hevosta pois, mutta kun tilanne sitä vaati. Hän lähettäisi hevosen ja naisen sen mukana kylään.
Chloros, joka sai pien käden kaapuunsa nauroi, kun miehen koko kaksin kertaistui ja tuon viha tuntui lähes hipelöivän hänen nautinnon nystyröitään. Mitä sinä odotat? Hän kysyi telepaattisesti toiselta ja pian peto nosti ihmissyöjän hänet ilmaan ja iski vasten maata, murkatakseen hänen luunsa ja elimensä. Toki hänen luitaan siinä meni, mutta suurin vahinko oli se, että puolet hänen alavatsastaan meni. Suolistoa ja toinen munuainen levisivät pihalle ja ehkä, sitä vertakinb pukkasi miehen suusta. Chloros nauroi, kuin asia olisi ollut aivan liian hauskaa. Liian ironista, mutta peto vain oli sokaistunut vihastaan ja niimpä ihmissyöjä myös sitä käytti hyödykseen. Hän luiskahti nopeasti kaapunsa alta ja varioituneet osat katosivat ehjien alle. Ei hän tähän kuollut. Muutaman kerran viherpää joutui naksauttamaan niskojaan ja muutaman luun hän työnsi paikoilleen, kunnes hän syöksähti. Hän hyppäsi toisen selkään, tarttuen uudestaan niihin kettinkien päihin, kerta mies ei niitä ole ehtinyt irroittamaan kaulaltaan. Hän veti toisesta päästä, niin että kettinki jättäisi takuulla polttavan sekä tukehduttavan tunteen toiselle. Chloros murkasi maskinsa vasten toisen päätä ja yritti samaan aikaan repiä toisen turkkia irti lihasta. Ehkä siinä meni samalla lihaakin, mutta ketä kiinnosti? Hän hyppäsi alas toisen selästä ja nauroi. Hän lähes kutsui petoa tulemaan kohti, yrittämään parasta siinä heikossa tilassaan. Ivallisesti hän nuoli verisiä käsiään, miehen verta.

Shael henkäisi kerran. Hän käveli aavemiekan luokse ja tarttui siihen. Voima tuntui hipelöivän hänen kehoaan, mutta noita ei siitä välittänyt. Sen sijaan, hän työnsi miekan hevosen satulan vieressä olevaan asepidikeeseen. Sitten hän kääntyi ja naksautti käsiään. "Kaikki järjestyy," hän kuiskasi kaksikolle hymyn kera. Hän veti vielä viittansa pois yltään ja ojensi sen haltialle. "Tarvitset sitä," hän totesi ja veti nahka käsineensä pois käsistään. Hän niin vihasi miesten typeryyttä. Kun ihmissyöjä oli hypännyt Jackin selästä pois, astui Shael kuvaan. Hän ei katsoisi enää sekunttikaan tätä. Jos tuo mikä lie olento jäisi tänne, hänen kylänsä olisi uhattu ja mahdollisesti moni muukin tämän saaren kylistä. Joten viherpäällä ei ollut paikkaa tänne. Eikä Jackiä tarvittu sen sanomiseen. Hän siirtyi Jackin vierelle. "Minä niin vihaan teidän päättöstyötä," noita puuskahti ja iski kätensä Jackiä vasten. Se hohti ja nainen mutisi. Nuku. Oli loitsun yksin kertainen käsky. Nukkui mies tai ei, ihmissyöjä ei ainakaan enää odotellut.
Chloros lähti juoksemaan kuin kuumakalle, kun noita tuli ja kehtasi tulla häiritsemään! Hän yritti päästä repimään naisen käden irti, mutta Shael kääntyi ja poltti ihmissyöjän käden tuhkaksi. Viherpää oli ehkä hetkellisesti yllätynyt, mutta nauroi heti miten. Noita ei säästellyt, tulta tuli joka puolelta. Suuria tuli palloja, joita mies joutui väistelemään. "Etkö parempaan pysty akka!?" Chloros huusi pilkaten. "Odota vain, kun pääsen syömään teidät kaikki! Saan kuunnella teidän tuskan huutojanne! Syön teidät niin kuin veljeni!" Hän huusi nauraen, mutta äkisti hän sai lento passituksen maasta kohoavan pylvään avulla. Mies laskeutui maahan hieman hoiperrellen.

"Ei siis tunne kipua." Shael ajatteli ääneen. Hän hymyili leveästi, lähes julmasti. Hän vain vuodattaisi miehen kuiviin ja heittäisi merelle. Kuolisi siellä. Chloros oili selvinnyt kyllä suurimmilta vammoilta, mutta verta oli kaikkialla. Hän oli vuotanut ja uusiutunut ja vuotanut. Hän pyrki pääsemään noitaa lähemmäs, mutta tämä puski hänet kauemmaksi. Se jos mikä sai ihmissyöjän ärtyneeksi. Hänen liikkeensä alkoivat olla arvaamattomampia, tiedottomia. Hän alkoi huutamaan ärtyneenä, kun noita hallitsi tilannetta hänen sijaansa. Noita oli ottanut hänen leikkinsä ja aikeensa. Hänen! Chloros syöksyi kohti, heitti tikareita, mutta kaikki osuivat typerään suojakenttään. Hän vihasi magiaa! Vihasi! Tunteet joita hän piti yleensä nautintona olivat kääntyneet häntä vastaan.
Ihmissyöjä alkoi väsyä selkeästi, sillä tuo oli joutunut uusimaan itseään hyvin useaan otteeseen. Nyt kun Shael osui jääseipäällä tämän käteen ihmissyöjä ei enää usinutkaan sitä. Se jäi valumaan verta. Noita arveli, että mies piti loppu energiaa mahdollisesti pakenemiseen. Hän ei antaisi sen tapahtua, joten hän nosti maata ja teki miehelle vankilan. Kuulamaisen vankilan, joka oli täysin pimeä ja täysin pyöreä. Sen sisältä kuului huutoa ja naurua ja pamautuksi, mutta noita viisveisiasi asiasta ja heitti kuulan sen sisältöineen mereen. Saisi aalokko viedä mennessään.

//Siitä tuli kökköromaani XD
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Tammi 2016, 01:57

Jack tunsi painoa selällään ja käänsi päätään selkäänsä vasten hypänneeseen ihmissyöjää kohden hampaat esillä yrittäen tarrautua ainoalla toimivalla kädellään viherpäähän, kun tuo jo veti kaulalla roikkuvista ketjuista salvaten pedon hengityksen. Jack pihisi jälleen kerran ihmissyöjän otteessa henki salpautuneena. Saaden sitten mojovan iskun päähänsä, joka sai pedon kaatumaan eteenpäin hoiperrellen ja jäämään ainoalla toimivalla kädellään nojaamaan maata vasten. Päässä pyöri jälleen kerran ja Chloros repi turkkia, että ison suikaleen nahkaa veren tirskahtaessa. Peto hermostui kahta kauheammin karjaisten kuin rikkinäinen vinkulelu kun ihmissyöjä hyppäsi alas. Jack kääntyi ympäri ihmissyöjää kohden repien ketjun irti kaulastaan ja heitti sen vain maahan aikoakseen hyökätä ihmissyöjää kohden kun Shael oli ilmestynyt siihen puhuen jotakin. Jackiä ei kiinnostanut pätkääkään ja oli nostamassa terävä kyntistä kättään kun nainen kuiskasi jotakin ja no peto kaatui siihen rysähtäen taju kankaalla petomuodon vaihtuessa humaanisemmaksi.

Jack nukkui useamman tunnin ajan tajuttomana, kunnes mies lopultakin avasi silmänsä tuijottaen kattoa puoli avonaisilla silmillään. Kipu tuntui.. juuri siltä miltä hän saattoi odottaa tapeltuaan sen ihmissyöjän kanssa. Paikat oli kirjaimellisesti runnottu ja päätä särki.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 02:33

Liluth säpsähti huomatessaan tummapukeisen noidan vierellään, joka ojensi hänelle kättään pyytäen tulemaan. Haltia ei siihen uskaltanut tarttua. "Mene." Haul kehotti, vaikkei tiennyt mitä noita oikein aikoi, mutta todennäköisesti tuo tahtoi vain saada haltiattaren turvaan. Liluth katsahti aavetta ja siinä pelkotilassa, antoi vanhojen tapojen ottaa vallan, Haul herraa oli toteltava. Täristen Liluth tarttui naisen käteen, nousten joten kuten ylös. Haltia ei voinut olla vilkuilematta tappelun suuntaan, jota hän kuitenkin katui hyvin nopeasti, veri lensi hyvin raa'asti ja sai naisen kietoman toisen kätensä noidan käsivarren ympärille turvaa hakien.
Noita auttoi Liluthin hevosen selkään, josta haltia ei oikeastaan pitänyt, ei hän osannut käsitellä hevosta. Sirot sormet puristuivat tiukasti satulan reunalle, samalla kun tämä niiskutti ja yritti olla katsomasta Jackin ja ihmisyöjän suuntaan.
Haul ei tajunnut Jackiä tuijottaessaam Shaelin ilmaantuvan vierelleen ja nappaamaan miekan käteensä. Vasta kun voima virtasi havahtui aave katsahtaen noitaa, joka käveli ase mukanaan takaisin hevosen luo. "Mitä sinä..?" Mies kummasteli, samalla kun Shael asetti miekan satulan asepidikkeeseen. "Hei, et sinä voi jättää minua sivuun!" Haul hätiköi. "Käytä sinä edes minua, että saat tuon friikin pois Jackin kimpusta!" Aave yritti mutta turhaan, noita asteli jo kaksikon luo, tehden loitsun Jackiin.

"J... Jack?!" Lilluth parahti nähdessään pedon romahtaessa veltoksi, ei hän ollut kyennyt olla katsomatta. "Se on vain loitsu, älä huoli." Haul lohdutti haltiaa, joka näytti siltä, että hypäisi kohta alas hevosen selästä.
Lilluth, kuin Haulkin saivat todeta pian, ettei Shael tarvinnut miekan lisävoimia pistämään ihmissyöjä ruotuun. Noita oli ylivoimainen, kuluttaen Chlorosin voimat kuiviin, vangiten tuon lopulta kuulamaiseen vankilaan ja pitäen huolen ettei tuo enää heitä häiritsisi heittäen miehen vankilan mereen.
Näytöstä katsellut Haul kuuli tömahdyksen ja inahduksen selkänsä takaa. Aave kääntyi katsomaan Liluthia, joka oli tiputtautunut alas satulasta ja ryömi nyt maassa itkuisena, yrittäen päästä jaloilleen, onnistuen siinä viimein. Haltia kiirehti tajuttoman Jackin luo, romahtaen polvilleen tuon vierelle, sotkien vaatteensa hyvin nopeasti vereen ja muuhun likaan. "Jack...J-Jack..." Haltia nyyhkytti, tartuttuaan miehen hartiasta, yrittäen ravistaa tuota hereille. Hän oli shokissa, ei hän ymmärtänyt tässä hädässä miehen vain nukkuvan maagista unta.

//Hyvä romaani toi oli :D //
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 24 Tammi 2016, 11:20

Juuri kun iso kuula oli heitetty huutavan sisällön mukana mereen takaa kuului tömähdys. Shael kääntyi nähden vaalean haltian huutavan Jackiä ja ravistelevan tätä. Noita katsoi kaksikkoa ja sulki ehkä hetkeksi silmänsä. Hänen tarvitsi vain kasata itseään. Lemmen parit, noita ei katsellut niitä joka päivä. Selkeästi haltia välitti miehestä, joka oli hyvä, mutta miten mies sitten kohteli toista oli toinen asia.
Shael käveli shokissa elävän naisen luokse ja laskeutui tämän viereen. Hän otti naisen syleilyynsä ja käänsi tuon kasvot itseään kohti. Hellästi hän silitti toisen hiuksia. "Ssshhh. Hän elää, ei ole mitään hätää. Hän vain nukkuu", Shael hyssytteli ja otti naisen käden omaansa ja asetti sen miehen rintaa vasten, joka kohoili ja sydän sen alla löi. Hän silitti naista hetken äidin tapaa, antaenm lohtua ja turvaa sellaisen kohtauksen jälkeen. Hän laski katseensa toisen silmiin. "Kaikki on hyvin. Sinun ei tarvitse pelätä enää, koska kaikki nyt ohi. Nyt sinun on vain pysyttävä vahvana siihen asti, että saamme Jackin kylään", noita selitti rauhallisesti. Hänen piti olla rauhallinen shokissa olevan henkilön kanssa. Hänen piti luoda turvallisuuden tuntu ja antaa ymmärtää, että nyt saattoi lakata pelkäämästä.

Noita nousi ylös ja katsoi, ettei haltia ehkä liikkuisi tuosta Jackin vierestä. "*Älä pelästy, mutta tämä on nopeampi tapa kuljettaa teidät, enkä minä jaksa häntä nostaa ratsaille", noita totesi ja nosti maalaatan kaksikon ylle, joka leijui ilmassa. Noita itse nousi ratsaille ja nelikko alkoi liikkua. Hyvin kovaakin vauhtia, sillä Shael ei aikonut jäädä odottamaan tai kulkemaan hitaasti. Jack pitäisi paikata taas. Se mies ei pysynyt millään kasassa ja mies ei edes ymmärtänyt, että aiheutti kerjäämisellään lisää haavereita ja rakkaalleen pelkoa.
Kylään saavuttiin, jossa Jack otettiin paareille ja Shael hyppäsi alas hevosesta. Otti miekan ja työnsi vyölleen, kerta ei voinut kävellä itse, niin kuin viime kerralla oli tehnyt. Shael käski tuoda jack hänen luokseen ja muutama parantaja. Hän otti haltian kädestä rauhallisesti ja johdatti tämän talolleen perässään paarien kantajat. Talolle päästyä mies vietiin vierashuoneeseen taas, joka oli ollut myös Jackin vankila sen kuukauden. Vuoteelle laskettiin, jolloin parantajat ryhtyivät paikkaamaan ja sitomaan miestä. Ei siinä mennyt kauaa, kun Jack oli taas kasassa ja nukkui rauhallisesti pedissään. Shael oli pitänyt siihen asti haltian alhaalla, jotta parantajat saattoivat tehdä työnsä. Kun parantajat olivat hoitaneet osansa ja poistuneet Shael pyysi haltiaa lähtemään Jackin luokse. Hän tiesi, että naista painoi huoli ja pelko. Hän tuli itse perässä miekka edelleen vyöllään, mutta sen hän laski pöydälle Jackin huoneeseen päästyään. "Menen tekemään teille rauhoittavaa teetä. Tarvitsette sitä", hän totesi, mutta ennen sitä hän kaivoi käsiinsä kynttilän. Taas sellaisen taikakynttilän, jonka sytytti pöydälle.

Noita meni alas ja keitti teetään. Hän otti myös narua ja sitoi sillä hiuksensa korkealle. Niin että hänen leikatut korvansa saattoivat näkyä. Shael myös riisui mekkonsa, jonka alta aina paljastui se käytännöllisempi asu housuineen. Teekupit hän otti ja otti teekannun, jonka pisti tarjottimelle. Hän mietti, että ehkä haltia tarvitsi unta, mutta varmasti sen jälkeen, kun oli varmistanut miehen tilan turvalliseksi. Noidalle itselleen muistui oma sulho, jonka kuolemaa hän ei voinut nähdä eikä todistaa. Hänelle vain oli tuotu tieto kuolemasta, mikä oli väärin. Niin väärin, ettei edes ruumista ollut todisteena. Se oli tuntunut tuolloin vain unelta, mutta karu todellisuus iski aina takaisin.
Shael saapui huoneeseen teen kansaa. Hän laski tarjottimen pöydälle ja otti viltin läheisestä kaapista pistäen sen haltian hartioille. Samaan aikaan Jack heräsi. Miehen kasvoilta näkyi selkeästi kivun tuska. "Niin sitä saa mitä kerjää. Opitko sinä yhtään mitään?" Shael kysyi ja katsoi kuinka mies räpsytteli silmiään unen pöpperöstä. Toivottavasti tuo piski nyt edes sai jonkin verran unta, oli näyttänyt niin himskatin heikolta. Hän ei ottaisi vielä, aivan vielä kirousta. Hän halusi tutustua tähän Liluth nimiseen haltiaan, kerta nimenkin vihdoin muisti. Liluth, sama nimi kuin hänen ystävällään, joka oli kuollut. Kuinka huvittavaa.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Tammi 2016, 13:39

Jack käänsi päätään kun kuuli tutun mäkättävän äänen viereltään ja katsoi noitaa kuin loukkaantunut pikku poika, jonka äiti valittaa turhasta asiasta. "Ei siinä tilanteessa paljoa muuta voinnut." Jack murahti, vaikkei oikeastaan enään muistanut Shaelin väliin tulemisen jälkeen oikeastaan yhtään mitään. Kaikki oli hämäriä muistikuvia jostakin missä ei ollut mitään järkeä. Jack siirsi tämän jälkeen katseensa pöydällä makaavaan miekkaan ja siinä vierellä leijuvaan Hauliin, luoden aaveelle pienen hymähdyksen, mutta etsi silmiinsä sitten Liluthin. Nainen näytti silmin nähden järkyttyneeltä ja huolestuneelta hänestä. Se oli ymmärrettävää sen jälkeen mitä oli tapahtunut. Jack nousi hieman irvistäen toisen kätensä avustuksella istumaan ja ei oikeastaan ehtinyt mitään sanomaan kun haltia oli jo syöksynyt hänen kaulaansa roikkumaan. Se sattui hieman, mutta Jack silti hymyili ja halasi haltiaa hellästi takaisin silittäen Liluthin selkää.
"Ei hätää, olen elossa.. olemme nyt turvassa." Jack rauhoitteli Liluthia, joka oli aina niin kovin herkkä ja pelokas.. ja nyt haltia oli joutunut näkemään hänet taistelussa, joka ei ollut päättynyt niin hyvin ja olisi päättynyt vielä huonommin jos Shael ei olisi tullut väliin.
"Se hirviö ei enään tule takaisin." Jack lohdutti olettaen että Shael oli lähettänyt sen ihmissyöjän miettimään kenen saarelle olikaan eksynyt. Mantereella hän olisi taas aina yhtä altis sille ihmissyöjälle ja sen hyökkäyksille. Etenkin kun se hullu oli nyt keksinyt Liluthin hänen heikkoudeksi, kuten oli Silin.

Jack työnsi pienesti Liluthia irti itsestään ja katsoi haltiaa läpi etteä tuo oli kunnossa fyysisesti, katsoen sitten Shaelia. "Olette varmaan ehtineet tutustua?" Jack kysyi, sillä ei todellakaan tiennyt kuinka kauan oli ollut untenmailla. Ei olisi ollut ihme jos olisi nukkunut vaikka muutaman päivän niillä univeloilla ja näillä vammoilla.
"Ja...anteeksi Haul.. tuotin sinulle pettymyksen." Jack pahoitteli puolestaan Haulille omaa heikouttaan, siintä kuinka häntä oli heitelty kuin rättiä pitkin maata ja lopulta päästänyt Haulista irti. Välillä sitä mietti.. oliko hän Haulin arvoinen käyttäjä? Jack ei kuitenkaan käynnyt tässä asiaa kysymään.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 14:37

Liluth oli saanut kaiken lohdutuksen Shaelilta, joka tietenkin oli kiitoksen arvoista, mutta haltia ei kyennyt huonolta tilaltaan sanomaan mitään. Tämä olikin kaiken sen ajan nyyhkyttänyt itsekseen ja tuijotellut alas, odotellessaan, että pääsisi näkemään Jackin, jota paikailtiin parasta aikaa.
Haulkin oli toveristaan huolissaan, toinen oli todella hermostunut ja se oli suistanut miehen todella pahaan kuntoon. Viimein kuin parantajat olivat tehneet työnsä, asteli Liluth yläkertaan ja sai luvan asettua istumaan Jackin vuoteen vierelle tuolille, samalla kun Haul pääsi lepäämään pöydälle.

Kyyneleet olivat kuivuneet haltian poskille, kun tämä tuijotti nukkuvaa miestä. Jonkin aikaa kului, kun Shael palasi huoneeseen teen kanssa, jota oli luvannut tehdä. Lilluthin huomio ei herjennyt Jackistä, hän vain tuijotti hiljaa toista, joka pian palkittiinkin tuon raottaessa silmiään.
Tuntui kuin Liluthkin olisi herännyt, tämä alkoi jälleen täristä ja kyyneleet palasivat valumaan vuolaasti tämän poskille. Jack kampesi itsensä istumaan hankalasti, eikä haltia enää voinut sille mitään. Tämä nousi tuoliltaan ja kietoutui halaamaan miestä, parkuen kenties helpottuneena, mutta pieni pelko kummitteli vielä hänen mieltään.
Haul hätkähti pitkän aikaa paikoillaan istuneen haltian äkkinäisiä liikeitä, mutta hymähti nyt kun Jack naistansa lohdutteli. "En minä sinulta tuossa tilassa paljoa edes odottanut." Aave totesi virnistäen, toisen pahoitteluun. "En edes odottanut, että se friikki ilmestyisi taas. Tämän piti olla vain ystävähenkinen vierailu." Tämä kommentoi.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 24 Tammi 2016, 17:19

Niin nopeasti kun Jack sai itsensä hieman ylemmäs istumaan Liluth purskahti itkuun ja meni halaamaan miestä. Shael antoi kolmikolle kaiken rauhan. Hän kuunteli hiljaa kolmikon keskustelua, ennen kuin käveli Liluthin luokse laskien tuon hartioille kätensä. "Emme oikeastaan. Vaimosi oli hyvin järkyttynyt, ettei siinä tilassa kyetty puhumaan", hän totesi ja laski katseensa Liluthiin. Hän hymyili pienesti, lohduttavasti. Noita ojensi naiselle nenäliinan, sitä tämä tarvitsi tällä hetkellä. Huomenna naisella olisi hyvin raskaat ja punertavat silmät.
Haul kommentoi, että vierailun piti olla ystävähenkinen. Eikä mikään raaka tappelu hetki. Noita pyöräytti silmiään. "Kunhan ette raahaa toista kertaa ylimääräisiä matkalaisia, olisin hyvin kiitollinen", hän puuskahti kävellessään Jackin luokse ja tarkasteli miehen paikattuja paikkoja. Parsittu ja kaikkea. "Jack. Voisit harkita malttisi hallintaa ja tilanteen miettimistä", hän näkätti kuin äiti konsonaan, joka opetti pojalleen, miten käytäydytään. "Oletko koskaan ajattellut, miettinyt. Tilannetta, jossa olet liian vihainen ja menet vihollisen leikkiin mukaan?" Shael kysyi ja nosti toista kulmaansa. "Annat vain vihollisen voittaa tahallasi, eläkä puolustele sillä, että voisit voittaa. Vihasi ja malttisi menettäminen vain tekee sinusta jo valmiiksi häviäjän", hän totesi ja asetti kätensä lantiolleen.

Sitten hän perääntyi ja otti tarjottimelta teen, ojensi sen Jackille ja sitten Liluthille. Molemmat tarvitsivat niitä rauhoittavia teetä juuri nyt. Hän käveli miekan luokse ja katsoi sitä hetken. "Oletpas sinäkin kuluttanut voimiasi", hän totesi ja tuijotti terää ja aavetta samaan aikaan. Hän huokaisi. Ei edes miekan kanssa, tuossa jamassa mies olisi voinut voittaa sitä hirviötä, joka uusiutui yllättävän kauan, kunnes alkoi menettää voimiaan (tai sitten miehellä vain alkoi olla energian puute, kun laivassa ei voinut luikkia syömään).
Hän katseli kolmikkoa pitkään. "Viivytte näemmä taas hieman kauemmin, mutta ei se haittaa. Kerta pääsemme tutustumaan oikein kunnolla, kunhan olette ensin rauhoittuneet ja selvittäneet päänne", noita totesi hymyn kera.
Mori
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Tammi 2016, 19:36

Jack ei voinnut muuta kuin hymyillä Haulin sanoille, tuolla oli aina oikeat sanat jokaiseen tilanteeseen. Vaikka olikin välillä harvianisen ärsyttävä tapaus, jopa aaveeksi. Miehen katse kuitenkin siirtyi Shaeliin, joka lähemmäs oli astunut ja laski kätensä Liluthin harteille. Jack katsoi noitaa kysyvänä sen hetken kun Shael kertoi etteivät he Liluthin kanssa juuri olleet puhuneet asioista kun nuorempi haltia oli ollut niin kovin huolissaan. Se oli ymmärettävää.. mutta hän ei ollut muutakaan voinnut. Sama kun olisi vain antanut sen ihmissyöjän tappaa hänet siihen ilman vastustelua.
"Ymmärrän." Jack sanoi katsellen kuinka Shael ojensi nuoremmallensa nenäliinan johon pyyhkiä kyyneleensä. Jack itse asettui nojaamaan takanaan olevaa selkänojaa ja tyynyä vasten ettei tarvitsisi runnottua kehoa rasittaa liikaa.
"Se ei ollut suunnitelmissa alunperinkään." Jack puuskahti Shaelille, joka kommentoi ylinmääroisestä henkilöstä, jota Jack ei ollut itsekkään osannut odottaa. Mistä lie asti oli ollut seurannut heitä. Jack katsoi kun Shael tuli lähemmäksi ja jäi tuijottamaan eukkoa silmästä silmään.. hän tunnisti tuon katseen: nainen aikoisi sanoa jotakin, motkottaa jostakin... ja no sieltä se tulikin. Shael kävi huomauttamaan Jackin vihan- ja raivon hallintaa taistelussa, jonka vuoksi mies oli yhtä kuin kuollut rynnätessään sinne suinpäin. Vihollisen leikkiin mukaan, eukon sanoja lainaten. Jack ymmärsi Shaelin pointin aiheessa, mutta miehen ei ollut niin helppo ottaa sitä vastaan kuin olisi ehkä pitänyt. Jack laski hieman katsettaan alas ja puri hammasta vaikuttaen jättämättä vastaamatta yhtään mitään noidalle.
"En osaa hallita sitä!" Jack murahti katsoen Shaelia sen hetken ajan ärtyneen näköisenä takaisin, mutta huokaisi. "..Se vain tulee.. en osaa tehdä sille mitään." Jack sanoi hieman rauhoittuneempana katsoen noitaa sen hetken kasvoihin ja antoi asian olla laskien katseensa alas.

Jack otti tee kupin käsiinsä puhaltaen sitä pienesti jäähdyttääkseen sitä katsoen kuinka Shael meni Haulille puolestaan sanomaan asian jos toisenkin. Jack virnisti. "Naisilla juossut." Jack tokaisi tähän kiusoitellen vain Haulille hieman asiasta, mutta vakavoitui kun Shael päätti pitää heitä pidempään täällä. Hassua kun Shaelilla oli olemassa parantajia, jotka kykenisivät parantamaan hänet tuosta noin vain jos Shael vain käskisi, mutta eukko ilmeisesti halusi varmistua ennenkuin poistaisi kirouksensa. Jos poistaisi.
"Puhut kuin olisin juonnut pääni täyteen." Jack tokaisi huonona vitsinä ja hörppi teetään katsellen nyt Liluthia. "Haluatko nukkua kanssani?" Jack kysyi. Oikeastaan Liluth ei ollut vielä kertaakaan nukkunut hänen vierellään, mutta tuskin Shaelilla täällä jokaiselle sänkyä oli ja huonetta.
suskari
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 22:28

"V-Vaimo?" Liluth toisti katsoen Shaelia hieman ihmeissään, kuuneltuaan tuon sanoja. "Emme me... tuota..." Ei haltia saanut sanoja kunnolla suustaan ulos, joten tyytyi jälleen hiljentymään, niiskutuksen palatessa näin itkun päätteeksi. Noita ojensi naiselle vielä nenäliinan, jonka tämä otti varoen kässinsä, asteetuen istumaan vuoteen reunalle. Tämä pyyhki nyt kasvojaan saamaansa nenäliinaan, sillä välin kun Shael antoi Jackille jonkinasteisen saarnan.
Liluth taikka Haul, eivät lähteneet puuttumaan noidan moittimiseen. Joltain osin Haul oli naisen kanssa samaa mieltä, mutta ei sanonut sitä ääneen, millainen ystävähän olisi jos niin tekisi?

Teetä ojennettiin Jackille, kuin myös Lilluthille. Haltia otti kupin vastaan, mutta se jäi tämän syliin. Hän odottelisi että se viilenisi himan. Vaaleaverikkö oli viimein uskaltanut katsoa kunnolla Shaelia ja tajusi nyt noidan leikatut korvat, jotka olivat näkyvillä hiusten ollessa kiinni. Tämä jäikin tuijottamaan niitä, unohtaen tuijottamisen olevan rumaa.
Haul sai noidalta kommentia voimien kulutuksen suhteen, johon Jack heittikin piikittelevän tokaisun. "Hmh, olen ollut kiireellisempi mitä sinä." Mies totesi kiusaten takaisin. Tosin Jackin kysyessä Liluthilta, tahtoiko tuo nukkua miehen vierellä tulevan yön, päästi aave huvittuneen äänähdyksen; "Ouuuuu, vai niin!" Kyllä hän tiesi ettei Jack tekisi yhtikäs mitään tuossa tilassa, mutta kiusatahan toista hieman piti.
Liluth puolestaan näytti punastuvan, havahduttuaan tuijottamiseltaan ja nyökkäsi arasti vastaukseksi.
Janni
 

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 24 Tammi 2016, 23:25

Tierenkään Jack ei osannut hallita raivoaan. Shaelin pitäisi takoa se vielä joku kerta tuon päähän, mitä tarkoitettiin sanalla maltti. Kun mies voivotteli ettei osannut tehdä asialle mitään, sai se naisen vain hymähtämään tyytymättömästi. Eivätpä ne miehet sitten osanneet mitään. Hän kuitenkin katsoi Jackiin taas niin äidillisen pettyneesti. Pitikö se kirota mieheen, että tuo osasi pitää malttinsa, mutta sellaisiin turhuuksiin hän ei lähtisi. "On aika tehdä sille jotain, Jack. Enkä sano tätä vain sinun takiasi, sanon sen myös heidän takiaan", Shael viittasi Liluthiin ja miekkaan. "Silloinkin, olisit voinut vain pysyä loitsuni alla ja antaa tilanteen olla. Olisimme päässet niin helpommalla ja nopeammin, mutta sitten sinä menit ja tunaroit kaiken", hän sätti miestä äkkipikaisuudesta ja ajattelemattomuudesta.
Silti Shael laski kätensä toisen hiuksiin ja veti pienesti silittelyn tapaista liikettä, ennen kuin perääntyi.

Miesten sun soiton keskellä noita huomasi, kuinka Liluth tuijotti häntä. Äidillisenä hahmona hän saattoi nähdä ympärilleen hieman laajemmin. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, eikä osoittanut naiselle huomiota, sillä katseleminen ei oikeastaan Shaelia haitannut. Katsokoon niin kauan kuin halusi. Oli hänkin huomannut toisen rosoiset korvat, joten kai saman kohtalon kokenutta sai katsoa pitempää. Jotta ymmärtäisi, ettei olisi yksin häpeänsä kanssa. Toisaalta Shaelille korvien leikkaaminen ei ollut häpeä. Hän oli ehkä haltia ja ehkä ylpeä, mutta hänen kehonsa kertoi omaa tarinaansa hänen elämänsä synkimmistä vaihesta ja niiden voittamisesta.
Jack kysyi Liluthilta, halusiko nainen nukkua miehen vierellä. "Minulta tosiaan löytyy muutama peitto ja tyyny, mutta vuoteita minulla ei ole enempää antaa", hän totesi ja nyökkäsi vain Liluthille tuon punastellessa asiasta ja tajutessaan tuijotuksensa.

Shael hymähti sitten siihen. "Valmistan teille myöhemmin ruokaa, mutta nyt", noita totesi ja pyysi Liluthia siirtymään hieman kauemmaksi. Hän itse liikkui takaisin Jackin luokse ja hänen silmänsä hohtivat kirkkaina ja samoin hänen vasen kämmenensä. "Lupaatkin olla sotkeutumatta sellaisiin asioihin tai kiroan sinut bielä toisen kerran!" noita sanoi ja sujautti sitten kätensä läpi miehen. Tietysti se oli taikuutta, ei hän oikeasti kättään työntänyt miehen elimiin tai mitään sellaista. Eikä Jackillä ollut mitään hätää, ellei tuo alkaisi huutamaan jotakin tarpeetonta. Shael etsi loitsunsa langettamispaikan ja pienellä mutinalla ja muutamalla oikean käden huitaisulla kirous purkaantui. Hetkessä miehen kasvojen laihuus ja kalpeus katosivat ja tasoittuivat. Myös kehon laihuus katosi ja luisevuus. Heikko olo katosi ja illuusio naisesta rikkoutui.
Shael veti kätensä miehestä ja heilutteli sitä hetken ja tuntui tuumailevan. Hän oli tehnyt niin kuin oli sovittu, nyt Shael vain halusi tutustua tähän Jackin Liluthiin. Hän halusi kuulla naiselta tämän tarinan ja elämää Jackin luona. Tosin samalla kun hän oli poistanut miehen kirouksen, hän oli asettanut loitsun. Loitsu piti hänet ajan tasalla miehen toimista ja siitä missä tuo meni. Se ei tulisi häiritsemään miehen elämää mitenkään, eikä tuo edes tiennyt sitä, että sellainen olisi olemassa. Loitsi ilmoitti, jos mies olisi joutunut ongelmiin. Pitihän sitä jotenkin vahtia tätä "oppilasta".

"Poissa on. Voit kysyä häneltä, oletko nainen vai et ja voit miettiä, minkälainen olosi on. Tietysti ei tämä nyt auttanut haavoisi, mutta kai kiihdyttää parantumiskykysi normaaliin", hän tuumasi ja siirtyi hieman kauemmaksi, sipaisten Liluthin olkaa ja hymyillen tälle."Jos haluat puhua minulle tai kysyä minulta jotakin. Älä pelkää kysyä. En minä pure. Mutta puhumisen voi varmasti jättää illemmalle, olette varmasti kaikki väsyneitä", Shael ilmoitti ja heilutteli huolettomasti käsiän ilmassa.
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron