Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!


Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 29, 2015 4:36

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack odotti Haulia petomaisessa kädessään puristaen, tuijottaen hiljaisuudessa sitä kohtaa jossa energia-ammus oli räjähtänyt. Savun alkaessa siirtymään syrjään Jack sen minkä olikin pelännyt: Shael oli selvinnyt osumasta ilman minkäänlaista naarmua omien kykyjensä avulla. Vaikutti siltä että nainen oli jälleen suojiensa takana turvassa, eikä hän pystynyt edes Haulin yhdistetyllä voimalla kaatamaan noidan suojaloitsuja.
"Mistä tiedän ettet valehtele!" Peto murahti hampaidensa välistä noidalle, kohottaen naisen viimeisemmälle toteamukselle toista kulmaansa. Vaikkei hänen kuulonsa ollut paras niin hän pystyi petona kuulemaan ihmistä paremmin ja näin kuuli eukon sanat. Se sai pedon virnistämään pienesti itsekseen, vai oli hän eukon mielestä ärsyttävä? Sitten se tauko oli siinä.. Shael kävi nostamaan panoksiaan ja selvästi päätti lopettaa tämän tähän.

Shael heilautti kättään ja iski Jackia kohden liekkipatsaan. Jack hyppäsi totta kai sivummalle ettei jäisi liekkipatsaan alle kärventymään kuin grilli kyljys, mutta taukoa ei suotu kun Haulin varoittamana liskoja tuli lisää, vaikkakin pienemmässä muodossa. Jack kohotti miekkaansa ja iski muutaman vasten miekkaa, jolloin liekit hajosivat. Loput Jack väisti.. ja perässä tuli heti liekkipalloja, joista ensinmäisen Jack hajotti vasten käsisuojaansa, yrittäen muita huitoa hajalle miekallaan. Jack kuitenkin alkoi tuntemaan väkisinkin itseään heikommaksi ja hitaammaksi.. Normaalisti hän oli kestävämpi, mutta kirous oli syönnyt häntä jo kuukausia ja vei voimia, sekä matkan rasitus oli kuluttanut voimia. Jack ei voinnut sille mitään että miekka alkoi vasten tahtoaan tuntumaan hänen käsissään painavemmalta kuin aikaisemmin, vaikka Haul jakoi hänelle voimiaan ja taitojaan. Se ei suojannut häntä kirouksen rasitukselta. Joten juuri kun Jack nosti uskollista miekkaansa lyödäkseen seuraavia sivuun, yksi pääsi ohi osittain ja läsähti puolittain päin miehen kasvoja. Jack parahti ja yritti kumarassa, kipeän kasvojen sivujaan pidellen ja yksisilmäisenä torjua loput.. väistellä. Haarniska onneksi suojasi edes jollakin tasolla.

Shael puolestaan vaihtoi pitkän mekkonsa taistelulle ystävällisempään asusteeseen ja lähti syöksymään kohden petoa, joka kääntyi naista kohden ja oli käymässä päälle kun tulinen ruoska heilahti heittäen jälleen tulipalloja miestä kohden. Jack jarrutti ja iski käsisuojillaan palluroita pois edestään ja kun ne oli selvitetty näki Jack kauhukseen yläpuolellaa satoja, ei tuhansia jääpuikkoja valmiina lävistämään hänet.
"Herra auta minua.." Jack mutisi omalla kielellään puoliääneen vaihtaen muotonsa humaaniseksi samantien kun jäätikut alkoivat syöksymään maasta häntä kohden. Petona hän oli liian suuri kohde. Jack vain juoksi pois alta ja toivoi pääsevänsä pois alta, vaikka se taisi olla toiveajattelua se kun ensinmäiset piikit iskivät selkään lävistäen suojaamattoman yläruumiin kuin kuumaveitsi voin. Jack vain korahti inahtaen suusta pursuen verta ulos kun keuhkot olivat vahingoittuneet. Mies lähti kaatumaan tällöin samalla kun ote miekasta hölleni ja hänen haarniskansa oli täynnä jääsiruja ja puikkoja, jotka olivat menneet läpi haarniskan heikoimmista kohdista.

Juuri kun Jack oli kaatumassa maahan, iskettiin hänet takaisin ylös ilmaan kuin räsynykke, joka nyt lensi ilmassa, kuten Haulkin ja Jack näki ilmassa kuinka painavempi Haul putosi uhkaavasti hänen ulottumattomistaan alas tyhjää kuoppaa. Jack ei voinnut mitään.. muuta kuin pelastaa oman nahkansa. Jack teleporttasi juuri ennen kuoppaan joutumista ja vain putosi hallitsemattomasti muutaman metrin päähän kuopasta ja jäi siihen verta vuotavana, sekä henkeä haukkoen kuin kala kuivalla maalla. Hän tukehtuisi omaan vereensä.

// Haul tuu auttaa D: //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Marras 29, 2015 5:22

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Siinä missä Jackin, näki Haul ettei noita ollut vahingoitunut energiaammuksesta, ainoastaan tuon ympärillä oleva suojaloitsu oli ollut kovilla. Tilanne tulistui hyvin nopeasti, naiselle taisi riittää tämä kissa hiiri leikki, kun tuo tuntui pistävänsä kaiken peliin. Haul varoitti toveriaan sen mitä kerkesi, tuntien samalla ikävästi kuinka Jackin olo heikentyi. Tilanne ei alkanut näyttämään hyvältä.
Auran seassa lepattavat silmät suurenivat, noidan kohottaessa ylleen vettä, joka otti lohikäärmeen muodon. Vedestä luotu peto hyökkäsi, muttui jäisiksi teräviksi tikuiksi. "Varo!" Aave huusi turhaan, kyllä Jack yritti päästä pakoon, mutta jäätä oli aivan liikaa. Mies sai osumia lihaansa.
Haul olisi muttunut uudemman kerran samantien, mutta maa heidän allaan ehti taipua noidan tahtoon ja heittää Jackin haavoittunut ruumis ilmaan, jonka seuraksena miekka tuon otteessa lipesi, tippuen hohtavana kaarena takaisin maahan, tippuen kuoppaan, jonka Shael oli aivan heitä varten luonnut.

Miekan terä upposi kuopan pohjalle, mutta katosi nopeasti Haulin ottaessa fyysisen muotonsa. Äkkiä mies kapusi itsensä ylös kuopan pohjalta vaivattomasti, kun täysissä fyysisissä voimissaan oli, miekankahva tiukassa otteessa. "Jack..." Mies ähki pinkoen noidasta välittämättä toverinsa luo, joka makasi verta vuotaen maassa. "Sinä et jätä minua tänne yksin!" Haul ärisi, samalla kun oli kumartunut repimään jääsirpaleita irti tuon lihasta. "Mitä Liluthkin sanoisi!" Mies käänsi ystävänsä kyljelleen vaikka kuinka se tekisi toiselle kipeää, ei ollut hyvä että toinen vereensä tukehtuisi.
Taivaan sininen katse kääntyi naiseen tiukkana. Hänellä ei ollut enää asetta jolla Jackiä suojella, mutta kyllä hän oman kehonsa pistäisi kaksikon välille jos oli pakko. "Tiedän ettei hän täysin ymmärrä kuinka naisia kohdellaan hyvin, olen soitanut suutani hänelle siitä aina. Mutta hän ei voi kasvatukselleen mitään, sitä ei ole helppo kitkeä pois. Mutta kirota hänet, jotta hän oppisi?! Se on vain vihan lietsomista vihalla."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 29, 2015 5:51

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Shael asteli eteenpäin, rauhallisia askelia. Hänen olemuksensa ei huokunut sitä -minä tapan sinut tässä ja nyt- olemusta. Hän katsoi, kuinka miekka nousi kuopasta ähkien ystävänsä nimeä. Tuo puhui, kuin Merari olisi kuolemassa, mutta ei Shael antaisi miehen kuolla, vaikka haluaidi sitä alitajuisesti kuinka paljon. Mitä hyötyä olisi opetuksesta, jos oppilas kuolisi kesken kaiken?
Miekka ystävä puhui ja paapoi miestä siinä samalla. Noita tuli heidän viereensä ja kallisti päätään, kun miekan sielu siinä rupesi hänelle selittelemään ymmärtämättömyyttään. "Omia sanojasi lainaten. Kasvatukselle ei voi mitään." Shael sanoi ja antoi miehen olalle sen päätöksen, mitä hän tuolla nyt tarkoitti. Hän ei koskaan puhunut kenellekään siitä, että hänet oli raiskattu nuorena ja siitä miesviha sitten oli alkanut.

Shael kyykistyi äkisti ja vähät välitti, jos miekkamies yritti estellä, mutta hän asetti kätensä Jackin rinnalle ja käsi alkoi hohtamaan. Hän hidasti hieman veren vuotoa, koska paraannusloitsut olivat vielä aika huonossa jamassa edelleen hänelle. Samalla hän huitaisi sormellaan ilmaa, jolloin pieni liekki ilmestyi ja lähti nopeasti kulkemaan pois päin kolmikosta.
"Paina viittaasi tuohon tai hän kuivuu kuoliaaksi." Shael totesi miekkamiehelle rauhassa, kuin he eivät olisi koskaan olleet vihollisia. Sillä aikaa noita nousi ylös ja tähysti tiethtyyn suuntaan. Kaukaa näytti kjuoksevan naisia, vartijoita ja muutama kevyempi rakenteinen haltia. He tulivat lähemmäksi, varovasti. Vartiat olivat rotevia ihmisnaisia. Shael jutteli kahden kevyempirakenteisen naisen kanssa hetken, jonka jälkeen nuo tulivat varovasti kohti Meraria. "Merari... Vaiko Jack? Kummin vain, ole paikoillasi ja anna naisten hoitaa homma." Shael sanoi hymy huulillaan, kun kaksi haltiaa laskivat kätensä miehen keholle, varoen ja alkoivat parantamaan hieman paremmin mitä noita itse. Samalla Shael muodosti kahleet maasta miehen käsiin ja jalkoihin, jotta tuo ei pääsisi nousemaan tai liikkumaan. Hän nosti myös maan miehen alla, mikä tarkoitti siis vähän niinkuin paareja, joille mies oli kahlittu.

"Ah, ei teitä tännekään pysty jättämään. Herättäisitte vain raatorakastajien huomion.... Lisäksi en halua sinun kuolevan." Shael sanoi, mutta sanoi asian kovin neutraalina. Hän suuntasi sen jälkeen katseensa uudestaan miekkamieheen. "Ei hätää, ei kiroukseni häntä tapa. Se ei ole koskaan ollut sen tarkoitus. Minä opetan kirouksieni kautta, en tapa." Noita totesi hymy huulillaan.
"Osaat varmasti tulla mukana?" Hän kysyi lopuksi ja joukkio lähti sen jälkeen liikkeelle kohti kylää. Haltiat paransivat haavoja minimittoihin, mutta ensimmäinen oli parantaa keuhko, johon meni hetkinen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 29, 2015 7:36

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul juoksi ystävänsä tueksi ja alkoi valittamaan ettei Jack saisi jättää Haulia tänne yksin. Jack virnisti noille sanoille heikosti juuri ja juuri kulkevan, rähisevän hengityksensä läpi. Nyt taisi oikeasti lähtä henki.
"O-onko... se niin.. p-paha?" Jack kysyi Haulilta siinä maatessaan hiljaisella katkonaisella äänellä. Hän ei kuitenkaan pystynyt näkemään sitä vahinkoa mikä oli ottanut. Pään nostaminen oli liian raskasta, puhumattakaan ylös nousemisesta.
Haul kävi repimään irti jääpuikkoja ystävänsä lihasta ja ensinmäisen kohdalla Jack yritti huutaa kuin rikkinäinen vinkulelu saamatta pihinää suurempaa aikaiseksi. Haul silti jatkoi puikkojen repimistä ja puhui samalla Liliuthista. Niin mitä Liluth sanoisi jos hän jäisi tänne? Tosin mitä hän oli muuttaamaan tapahtumia.. se noita oli voittanut hänet. Mitä hän oli kuvitellutkaan voittavansa sen eukon edes Haulin avulla? Jack säpsähti ajatuksistaan kun Haul käänsi häntä kyljelleen, jolloin mies kävi yskimään verta ulos suustaan vuolaasti pidellen rintaansa kasvojen vääntyessä tuskaiseen irveeseen.
"Haul.. pakene.. en.." Jack sanoi katsoen yllään olevaa ystäväänsä, joka kuitenkin oli jo noussut ja kääntynyt uhmakkaasti puolustamaan ystäväänsä, sekä haastamaan Shaelia ilman aseita. Haulilla sitten oli aina sydän paikallaan silloin kun sitä tarvittiin.

Shaelia ilmeisesti Haulin uskollisuus ystäväänsä ja "isäntäänsä" kohtaan ei paljoa kiinnostanut vaan nainen käveli loukkaantuneen luokse ja kyykistyi Jackin ylle. Hohtava käsi oli Jackille tuttu jo entuudestaan ja hän tiesi Shaelin parantavan häntä, joten mies oli vain hiljaa taistellen tajuttomuudestaan, nieleskellen omaa vertaan. Eikä Jackilla kyllä ollut kykyjä juuri nyt tästä noustakkaan ylös kuin vieteriukko konsanaan. Vammat olivat vakavia ja normaali ihminen olisi jo kuollut.. tai taistellut viimeisistä sekunneistaan, jota Jack oli kieltämättä uskonut itsensä kohdalla. Shael ei vain tuntunut haluavan sitä hänelle. Shael sitten lopulta lopetti temppunsa ja käski Haulin töihin avuksi. Tässä vaiheessa Jack itse sulki silmänsä ja kuukahti siihen paikkaan.

Suraavaksi mies heräsikin lyhyestä tajuttomuudestaan siihen että hänen ympärillään oli useampi henkilö kimpussa, parantamassa häntä ja hänet oli nostettu paareille kahlittuna. Jack katsoi väsyneellä katseellaan Shaelia, joka puhui jotakin että naisten pitäisi antaa tehdä homma. Kyllä hän antaisi, ei hänellä ollut mieltäkään vahingoittaa naisia. Etenkään kun Jack katosi uudestaan pelistä pois nuo sanat kuultuaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Marras 29, 2015 7:54

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"Pysy loitolla!" Haul ärähti noidalle, joka ei ottanut hänen sanoja kuuleviin korviinsa. Mies oli tarttumasta naista olkapäästä, repiäkseen tuon kauemmaksi Jackinstä, mutta suojaloitsu teki tehtävänsä ja piti miehen loitolla. Mies sai kuitenkin nopeasti huomata, ettei noita mitään pahaa halunnut. Tuo ryhtyi hoivaamaan Jackin haavoja parantavlla loitsulla. Oli siinäkin yksi opettaja, henkihieveriinkö tuo ensin toisen laittoi ja paransi, tehden saman uudestaan ja uudestaan?
Haul tuhahti hiljaa koko tilanteelle.
Nainen kehotti Haulia auttamaan, joka kaikesta huolimatta kumartui Jackin ylle, vetäen viittansa harteiltaan ja painaen sen miehen pahimman haavan päälle. Kova katse oli kuitenkin noidassa, joka pienellä liekillä leikitteli.

Pienen tovin kuluttua näkyi kaukana liikettä ja Haul saattoi kääntää katseensa, nähdäkseen joukon naisia, jotka ilmeisesti oli kutsuttu tänne noidan toimesta. Haulin ilme höltyi hieman, tämän seuratessa joukkoa, joista pari naista asettui Jackin avuksi. Mies itse otti askeleen taemas antaen tilaa.
"Tuo on ehkä liioittelua." Haul totesi noidalle, joka oli luonut paarit Jackin avuksi ja kahlinnut miehen niihin kiinni raajoistaan. Tuskin kivuissaan oleva mies tuosta mihinkään liikkuisi. Tosin Haul oli varuillaan, jos noita päättäisi hänetkin kahlita, joten tuota tämä piti visusti silmällä.
Haulin katse kaventui, kun nainen kertoi ettei huolta ollut, ei tuo halunnut Jackiä tappaa kirouksillaan. "Kiroukset voivat olla julmempia kuin kuolema." Mies totesi matallala äänellä, hän jos kuka sen tiesi. "Mutta minusta tuntuu, että se on sinun tarkoituksesi."

Jackin saatua kuljetus kelpoiseen kuntoon, kehotti nainen Haulia seuraamaan. Mies tuhahti siihen hiljaa, lähtien kulkemaan ystävänsä rinnalla, katseen koskaan herkeämättä noidasta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 29, 2015 8:08

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Shael hymyili, ehkä leveästikin. "Niin ehkä ovat." Hän totesi Haulin sanomiseen kirouksista. Ne olivat pahoja, ehkä pahempiakinnkuin kuolemat. "Mutta en minä sinun ymmärrystäsi tarvitse. " Shael sanoi ja he tulivat pian kylän porteille, jossa heitä tervehdittiin tai siis naisia, miehet ignoorattiin, kuin puut metsässä.
Shael käveli melko reippaasti, samalla kun piti maapaareja ilmassa voimillaan ja hitaasti Jackin kahleet katosivat. Muutos oli näkymätön, mutta kun mies oli mennyt ja kuukahtanut, ei Shael sitä katsonut enää tarpeelliseksi. Ryhmä saapui johtajan talolle sen sijaan, että olisivat menneet sairastuvalle. Shael ei päästäisi Jackiö sairastuvalle, hän vahtisi kiestä itse silmä kovana. Vartijat lähtivät ensimmäisenä ja sen jälkeen parantajat, jotka olivat aaaneet polttetunnihon lähes normaaliksi ja sisäelimet olivat ehjät. Pieniä haavoja kyllä näkyi, mutta ne olivat vain sidottava.

Noita avasi oven, antoi Jackin ensin leijua sisään paareineen ja katsoi sitten odottavasti miekkamiestä. "Miehet ensin." Hän totesi ja meni sen jälkeen sisään. Hän kapusi talonsa rappusia ylös Jackin olessa hänen edessään ja avasi tutun huoneen. Huone, ei ollut kuitenkaan samanlainen mitä se kesällä oli ollut. Nyt siellä oli kunnollinen vuode, yöpöytä ja peilipöytä ja sille varattu jakkara. Shael siirsi Jackin pedille ja heilautti miehen ylle peiton. "Aaah....." Noita huokaisi ja katsahti miekkaan. "Tuon sinulle sidetarpeita ja vadin vettä. Osaat kai sitoa haavoja?" Noita kysyi ja poistui huoneesta, laittaen oven kiinni. Tällä kertaa sellaista lukitsemisloitsua ei ollut tai huoneessa ei ollut laisinkaan suojaloitsuja yms.
Shael palasi huoneeseen vati sylissään ja toisessa kädessään oli kori täynnä kaikenlaista ensiapuun tarvittavaa. Hän laski ne alas ja penkoimkuitenkin ensimmäisenä pienen kynttilän. Sen hän asetti yöpöydälle ja sytytti. Kynttilästä nousi hienoinen tuoksu, joka täytti huoneen. Se oli kynttilä, unia varten.

"Totta puhuakseni, halusin vain tämän urpon tulevan pyytämään kirouksen poistoa. En vaadi liikoja..." Shael aloitti, tietenkin puhuen Jackin kirouksesta. Hänen äänen sävynsä oki hyvin neutraali. "Mutta hän tulikin taistelemaan ja haastamaan miekan, joten saapi pitää kiroustaan vielä tovin." Shael totesi ja naurahti kevyesti, kun laski siderullia pöydälle.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 29, 2015 9:55

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack raotti varoen silmiään, jolloin hetken aikaa näkymät olivat harvinaisen sumeaa ja mies sai hetken aikaa hakea näkö kykyään toimivaksi, jolloin hän näki puisen katon edessään. Missä hän oli? Nenään leijui rentouttava lempeä tuoksu ja Jack käänsi päätään nähden yöpöydän ja sen vieressä kaksi hahmoa. Ne olivat tuttuja: Shael ja Haul, jotka puhuivat jostakin johon Jack ei sillä sekunnilla ottanut kantaa. Mies vain tuijotti uupuneena kaksikkoa, silmäili huonetta aloillaan ja alkoi muistamaan. Huone oli tuttu, vaikka se olikin erilailla sisutettu kuin silloin kun hän oli täällä silloin ollut. Silti Jack muisti paikan. Eikä se ollut mikään iloinen asia, tietenkin Jack ajatteli heti ensinmäisenä että olisi jälleen jäännyt vangikisi ja hänet pakotettaisiin nyt orjaksi jahka haavat parantuisivat. Jack nosti omassa hiljaisuudessaan kätensä pois peiton alta nostaen sen kaulallensa, tuntien vain kaulassaan olevat polttoarvet vanhasta pannasta. Pantaa ei ollut, mutta se ei vielä tarkoittanut yhtään mitään, vielä.
"Haul.." Jack sanoi nostaessaan itsensä tärisivien käsiensä varaan istumaan. "Meidän.. on lähdettävä." Jack sanoi kivusta irvistäen kun yritti kääntää itseään sängyn reunalle, mutta häntä estettiin. Jack nosti katsettaan ja näki Shaelin, joka painoi miehen takaisin sänkyyn makaamaan mitään sanomatta. Jack olisi estellyt jos hänellä olisi voimia, mutta juuri nyt niitä ei ollut, joten mies alistui vain makaamaan sängylle... kääntäen selkänsä kaksikon suuntaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Marras 29, 2015 10:20

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Naisia..? Naisia? Naisia kaialla?! Mikä kylä tämä oikein oli? Haulin katse oli herpaantunut heti sen jälkeen kun he olivat astuneet kylän porteista sisään. Kylä oli täynnä naisia, Haul oli sanaton. Miksei hän ollut tälläisestä paikasta ikinä kuullut?!
Mies tajusi kuitenkin pitää mölynsä mahassa, hänestä tuntui, ettei kukaan kylän naisista katsonut häntä taikka Jackiä hyvällä... Tosin ei se katselemista estänyt.
Nainen johdatti heidät ilmeisesti tuon henkilökohtaiseen asumukseen. Haul katsahti kulmiaan kohattaen naista, joka pyysi häntä astumaan peremmälle edeltä, mutta pysytteli hijaa ja astui sisään. Mies seuraten portaat ylös, aina vierashuoneelta vaikuttavaan huoneeseen asti.

Jack asetettiin vuoteeseen ja noita totesi hakevansa side tarpeita, jotta Haul voisi ystävänsä haavat sitoa. "Avuttomaksiko minua luulet?" Mies totesi tuhisten, jääden sitten ystävänsä rinnalle seisomaan, sillä välin kun nainen haki sidetarpeita.
Kauaa naisella ei kestänyt tulla takaisin ja tuo ryhtyi sytyttelemään kynttilää yöpöydälle, sillä välin kun Haul tutki sidetarpeita.
"Hän on jääräpää, hän ei hevillä lähde alentumaan." Mies totesi naisen sanoihin mitä oli odottanut Jackilta, josta puheen ollen yritti päästä ylös, jota nainen eikä Haulkaan sallinut. "Me emme lähde mihinkään, ennen kuin kykenet siihen." Haul totesi jyrkästi, katsoen toveriaan joka käänsi kylkeään. "Älä ole lapsellinen, en minäkään haluaisi tuhlata kallista aikaani täällä." Haul totesi, tarttuen varoen toista olalta ja kääntäen takaisin selälleen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 29, 2015 10:50

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Shael katseli miesten touhuja huvittunut pilke silmäkulmassaan. Merari oli jo kovaa vauhtia löhdössä pakosalle, mutta shael työnsi hänet takaisin petiä kohti. "Ei hoppuilua. Pahennat vain omaa tilaasi." Shael totesi ja kuunteli sillä välin miehen vastausta. Jääräpää tosiaan. Hän naurahti siihen pienesti. "Niinpä niin jääräpää." Hän totesi ja tarkkaili tilannetta tovin.
Miekkamies käänsi Merarin takaisin selälleen ja totesi siihen, ettei halunnut hukata kallista aikaansa täällä olemiseen. "Niin, hyvinkin kallista aikaa. Kysehän on sinun fyysisestämuodostasi, sinun kirouksestasi." Hän totesi viekas hymy kasvoillaan. "Ei mitään hätää, kyllä tämä mies sellaiseen kuntoon saadaan, että voin potkia hänet ulos kylästäni ja lähettää takaisin merelle." Noita jatkoi, mutta lopetti pienen kiusoittelunsa. Hän laski kasvoilleen takaisin sen vakavan ilmeen.

Noita otti yhden siderullan käteensä ja tarjosi sitä miekkamiehelle. "Emme ole näemmä esittäytyneet, kerta käyttäsi hoppuili niin paljon tämän taisteluviettinsä kanssa." Shael sanoi laskien siderullan miehen käteen. "Olen Shael Yraueme." Oli vain muodollista kertoa koko nimi. "Ja niin, jätetään se siihen, tiedätkin varmasti Merarin tai Jackin kautta mikä olen ja minkälainen kauhea noita-akka olen." Noita tuhati, muttei antanut äänessään minkäänlaista negatiivisti viestiä.
"Olette nyt jonkin aikaamjumissa täällä, kunnes pääsette pois." Shael totesi ja istui peilipöydön jakkaralle ja nojasi pöytään kyynärpäällään. "Mutta seuraavalla kerralla, Jack. Muista tulla pyytämään nätisti. Äläkä sanonminulle seuraavan kerran, ettet tiedä, kuinka pyytää." Shael sanoi ja istui lopulta ryhdikkäästi, nousi ylös ja lähti huoneesta.

Hän meni alakertaan kuumentamaan vettä ja tekemään hieman teetä. Nainen vilkaisi ulos, jossa valkea maa peitti näkymää ja lunta oli alkanut satelemaan lisää. Hän sulki silmönsä hetkeksi, muiestellen erästä, ainutta miestä elämässään. "Voi Lauz.... Saitsit vielä nauraa minulle, miksi minä alan muuttua." Hän mutisi itsekseen ja pinosi pienelle tarjottimelle kolme teekuppia, kaatoi niihin kuumaa vettä ja haudutti hieman teetä. Jackin kuppiin hän pudotti tavallisesten teelehtien sijaan lääkelehtiä.
Hän nousi tarjotin kösisään ylös huoneeseen ja laski sen peili pöydän äärelle. Hän odotti sen aikaa, että mies saataisiin paikattua ja sen jälkeen tarjosi miehille teetä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 29, 2015 11:28

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jääräpää, kiva kun ihmiset puhuivat hänestä kuin hän ei olisi paikalla ollenkaan. Jack tunsi käden olkapäätään vasten ja kuuli Haulin sanat. Niissä oli järkeä kyllä, mutta Jack ei olisi mielellään halunnut jäädä tänne.. liikaa muistoja. Haul repi vielä toverinsa selälleen makaamaan ja Jack oli jälleen kasvotusten kaksikon kanssa. Jack kohotti pienesti toista kulmaansa kun Shael näytti tietävän jo Haulin kirouksesta liiankin hyvin, vaikkei kukaan siitä ollutkaan maininnut sanaakaan. Tosin olihan Shael nähnyt hänen kirotun kehonsa läpi jo ensinmäisillä kerroilla.
"Kävelen kiitos itse ulos täältä." Jack ei ollut mielellään jäämässä tänne sen pidemmäksi aikaa mitä oli pakko, vain Liluthin tähden. Haltia oli niin kovin huolestuneen oloinen kun hän oli ilmoittanut lähteneensä Haulin kanssa pitkälle matkalle.

Shael ja Haul vielä esittelivät toisensa toisillensa, noidan kertoessa koko nimensä jopa. Sitä Jack ei ollut vielä kertaakaan kuullut. Noita vielä lisäsi sen päivän selvyyden että kaksikko olisi täällä vielä jonkin aikaa jumissa ja laskeutui sievän takamuksensa kanssa alas jakkaralle pöydän viereen katsoen potilasta. Jack katsoi hiljaa takaisin.
"Mistä tiedän että suostut siltikään?" Jack murahti hampaidensa välistä ja päätti olla asiasta hiljaa. Hän tulisi ehkä takaisin jos tuntisi sen tarpeelliseksi, juuri nyt se ei tuntunut hyvältä ajatukselta missään nimessä. Shael nousi ja poistui huoneesta mennen alas rappusia. Jack käänsi päätään Haulin suuntaan.
"Aloitatko?" Jack kysyi ja aaveen avustuksella nousi nyt istumaan sängyn reunalle että Haulin olisi helpompi hoitaa häntä. Näkisi vammat paremmin ja sitä rataa. Jack istui siinä vain hiljaa katsoen lattiaa hiljaisena, vain korkeintaan muutama irvistys kertoi että sattui.. muuten mies oli hiljaa, kunnes Haul oli valmis.
"..Voit olla miekkana, että voimasi säästyvät." Jack tokaisi Haulille tasapaksulla äänensävyllä. Ei tahallisesti, tietenkin Jack oli Haulista huolissaan ja syytti itseään että oli tuonnut edes tämän tänne. Mutta juuri nyt hänet oli murrettu suunnitelmiensa suhteen poistaa kirous. Se masensi. Tosin tajuessaan että istui tässä ilman mitään yläkehoa suojaavaa veti Jack peiton syliinsä... etenkin kun Haulin katse kertoi jo hieman liikaa. Jack murahti ja painoi itsensä sänkyyn juuri kun Shael tuli teen kanssa.
"Missä omena on?" Jack kysyi sarkastisesti, mutta nosti jälleen hieman itseään istuvampaan asentoon ottaakseen teen vastaan. Jack kuitenkin jätti sen syliinsä sekoitellen sitä hiljalleen lusikan kanssa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Marras 30, 2015 12:10

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul katsahti naisan puoleen, joka päätti esitellä itsensä. "Hauska tutustua, kutsu minua vain Hauliksi." Mies totesi kohteliaan tapaansa, vaikkei ollut vielä täysin varma kuinka lämminhenkinen hänen kannattaisi olla tätä noitaa kohtaan, joka pohdiskelikin mitä kaikkea Jack oli hänelle kertonut. Hän vielä otti vastaan sideharson naisen kädeltä, pohtien itsekseen kuinka noita tiesi niin tarkasti hänen kirouksestaan. Toki osasihan tuo itse kirouksia luoda, mutta kykenikö kirouksia noin vain päältä päin lukemaan? Jos pystyi, olisiko mahdollista löytää kiroukselle kumous?
Mies kuunteli hiljaa kaksikon keskustelua, samalla katsellen muita ensiaputarpeita, jos löytäisi jotain millä puhdistaa haavat. Jack kuulosti edelleen hyvin kielteiseltä kiltisti kirouksen murtamista kohtaan. Kyllä hän ymmärsi toisen jääräpäisyyden, mutta toisella ei tuntunut olevan vaihtoehtoja.

Shaelin poistutta, avitti Haul Jackin istumaan ja ryhtyi riisumaan tuon haarniskaa ja vaatetusta pois, jotta hän pääsisi haavoihin kunnolla käsiksi. Tietenkin Jackin kirous teki edelleen kepposia Haulin silmille, joka nyt tuijotti toverinsa muodokasta rintavarustusta. Ei hän voinut olla virnuilematta, mutta kyllä hän toisen haavat hoiti, puhdisti ja ryhtyi sitomaan. "Tiedän tiedän." Mies totesi toisen kehotukseen miekaksi muuttumisesta.
Shael palasi huoneeseen teekuppien kanssa, samalla kun Jack ei sietänyt Haulin tuijotusta ja piilotti itsensä peitolla, niin kuin mikäkin neiti. Tämä oli niin huvittavaa.

Shael tarjoili kaksikolle teetä, joka oli yllättävän kohteliasta, näin todella tulisen taistelun jälkeen. Jack vielä piikitteli naista jotain omenasta, jota Haul itse ei tajunnut. "Ole hiljaa ja juo teesi, kun kaunis rouva tarjoaa." Haul tuhahti toverilleen, hörpäisten jo omaa kupillistaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Marras 30, 2015 1:30

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Missä omena on? Shael tarjosi Jackille vain pienen hymyn huulillaan. Hän tunsi jonkin muttuvan itsessään. Se muutos oli alkanut kesällä, juuri Jackistä. Hän tunsi jotekin, jota hän ei pitänyt miellyttävänä. Kai molemmat palaset toisiaan muuttivat, jotta saattaisivat yhdessä ymmärtää toisiaan paremmin. Haul käski kuitenkin ystäväänsä olemaan hiljaa ja juomaan teetä. Mies sai pienen katseen noidalta, kun tuo huomatti hänen olevan kaunis rouva. "En minä syötä sinulle enää omenia..." Hän vastasi lopulta. "Mutta voinhan aina antaa, jos kaipaat niitä noin paljon." Noita totesi viekkaasti, laskien teekuppinsa takaisin tarjottimelle.
Shael nousi ylös ja katsoi sitten jackiin hetken, käänsi päänsä ja otti tarjottimen mukaansa. Hän keräsi tyhjät teekupit poistuen huoneesta. Noita jäi myös alas, hän mietti, että miehet saisivat selvitellä pieleen mennyttä suunnitelmaansa hetken. Ei hänen tarvinnut niitä kahta kokoajan vahtia. Hän tunsi jokaikisen lankun ja niiden äänen taloissaan. Hän tiesi missä mentiin ja jos Jack päättäisi teleportata jonnekin puskaan taas vaihteeksi.

Noita istui sohvalle ja jäi katselemaan ikkunasta ulos, jossa sateli lunta rauhallaisesti. Hän mietti milloin hänestä oli alkanut syntyä pehmo kohti miehiä. Hän vihasi heitä, vihasi ja vihasi. Oliko vihan pito siltikään ikuisesti viisasta. Olihan hän jo elänyt vihansa kanssa hyvin kauan, mutta hän ei tuntunut saavan siitä minkäänlaista tyydytystä.
Shael nojasi hiljaisena käsivartensa sohvan nojaan ja todellakin harkitsi kirouksen purkua tosissaan tässä ja nyt. Jackin ei tarvitsisi tulla enää tänne häiritsemään hänen elämäänsä. Ties millä armeijalla tuo olisi vielä tulossa takaisin. Olihan mies sanonut, ettei luottanut siihen, että pelkällä pyytämisellä lähtisi kirous. "Pyydä lapsi nätisiti, niin äitisi myös antaa..." Hän lausahti hiljaa, kuunnelleen ylleen laskeutunutta hiljaisuutta.

//Onko ideoita, joilla saadaan äiti-poika-suhde synnytettyä?
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Marras 30, 2015 6:57

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack loi vaiteliaan mulkkauksen kohden Haulia kun mies käski häntä juomaan teensä ja Shael vittuili hänelle omenasta. Hän ei niitä kaivannut ruokailuunsa, eikä mitään muutakaan kuin lepoa jotta voisi häipyä täältä mahdollisimman nopeasti Haulin kanssa. Jack katsoi alas lämmintä kuppiaan ja alkoi käsi kevyesti täristen juomaan teetään hiljaisuudessa pienillä määrillä. Tuntui hassulta juoda kuumaa kuin hetki sitten hänen keuhkonsa oli lävistänyt useampi kuin yksi jääpuikko.. Joten miksi Shael piti häntä hengissä? Halusiko tuo hänestä jotakin? Siis enemmän kuin anomaan polvillaan kiroustaan pois? Ilmeisesti.. Shael olisi voinnut vain jättää hänet matkalle. Jack olisi ehkä pienesti halunut kysyä asiaa, mutta ei uskaltanut yksinkertaisesti ja joikin kaikessa hiljaisuudessa teensä pois. Antaen sen sitten Shaelin tarjottimelle, jonka jälkeen eukko poistui huoneesta ilmeisesti kokonaan. Jack katsahti Haulin suuntaan ja asettui sitten makaamaan sängyn pohjalle peitto vedettynä ylleen.
"..Öitä, katsotaanko löydänkö itseni huomenna tiskaamasta." Jack murahti ääneen vinoilevasti ennenkuin saattoi kääntää kylkensä ja asettua lepoon. Haul osaisi varmasti itse asettaa itsensä lepoon.. ja no tuo voisi vahtia hänen untaan kerta ei nukkunut.

Aamu sarasti ja lunta oli satanut yön aikana melkoisesti, useamman sentin verran. Nyt taivas oli kirkas ja aurinko saattoi muutaman pilven hattaran kera paistaa taivaalla pienen pakkasen paukkuessa ulkona. Jack nukkui vielä, tai oli nukkunut pitkälle aamuun kerta hänen unensa tutun kynttilän tähden oli nyt rauhallista. Hän ei nähnyt painajaisia, eikä herännyt kesken unien useampaan kuukauteen.
Jossakin välissä Jack kuitenkin heräsi todella hyvin nukkuneen näköisenä, tukka sekaisin ja luuli hetken aikaa olevan kotonaan, mutta sai herätä karuun todellisuuteen nopeasti. Hän ei ollut lähelläkään kotiaan.
"Huomenta Haul.. onko se eukko käynnyt?" Jack kysyi venytellen irvistäen lihaksiaan kivusta huolimatta ja nousi istumaan haroen hiuksiaan hieman siistimmäksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Marras 30, 2015 7:19

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Kaksikon juotua tee, poistui Shael huoneesta palaamatta takaisin. Kireä Jack asettui makuulle, toivottaen miehelle hyvät yöt, pohdiskellen samalla löytäisikö itsensä huomenna tekemästä töitä orjan lailla. "Älä huoli, minulla ei ole aikaa sellaiseen, joten pidän huolen ettei hän sinua kahleisiin lukitse." Mies totesi hymähtäen, jääden hetkeksi tuijottamaan toista. Tuskin Jack ennätti nukahtaan, kun Haul päätti astella ulos huoneesta, aina portaat alas.
Mies löysi noidan alakerran sohvalta. Haul empi hetken portaiden alapäässä, oliko hyvä kommunikoida niinsanotun vihollisen kanssa, joka pystyisi minä hetkenä hyvänsä puukottaa heitä selkään? Mies tuhahti lopulta itsekseen, ennen kuin astui näkyviin.
"Eikö ole epäkohteliasta jättää vierastasi ilman seuraa?" Haul kysyi, viitaten itseensä. "Laitoit ystäväni niin huonoon kuntoon, ettei hänestä ole iloa." Mies lisäsi voivotellen, nostaen kätensä puuskaan.
"Mutta... Minua mietityttää se kuinka näet lävitseni niin hyvin. Onko kirousten tunnistaminen yhtä helppoa kuin niiden luominen?" Haul vaihtoi aiheeseen, jonka takia oli alakertaan vaivautunut. "Olet periaatteessa viholliseni, mutta sinunlaisiisi noitiin törmää harvoin... Ajattelin jos osaisit kertoa tarkemmin kirouksestani, olenko tuhoon tuomittu?"

***

Aamun saapuessa, oli Haul asettanut itsensä nojaamaan miekkana vuoteen reunaa, odotellen rauhassa Jackin heräämistä. Hän ei kauaa ollut viettänyt aikaansa Shaelin seurassa alakerrassa, hän ei halunnut toverinsa epäilevän häntä mistään, vaikka saattaisikin saada kysymyksiä osakseen, jos tuo oli huomannut hänen poissaolonsa.
"Huomenta... Ei häntä ole näkynyt." Miekka vastasi Jackin viimein herätessä. "Mikä on vointisi? Joudummeko kauaa virumaan täällä?" Hän sitten oli niin maltamaton pääsemään omille teilleen ja tapaamaan sitä tyttöä, joka hänen päänsä oli pistänyt pyörälle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Marras 30, 2015 8:31

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul ilmestyi alakertaa, jossa Shael lojui hiljaisena, kuin pimeys itse. Hänen ainoat väriläikkänsä löytyivät hänen mustanpuanisista hiuksistaan, jotka tuntuivät liekehtivän maagisesti. Noita käänsi päänsä mieheh kysymykselle, hymähtäen. Kai sitä oli helpompaa puhua sielulle, kuin oikealle miehelle. Olihan miehelle fyysinen ruumis, mutta silti.
"Voi anteeksi, ajattelin vain, että tarvitsitte aikaa niellä piloille mennyt suunitelmanne." Shael vastasi kiusoittelevasti ja nojasi sohvan nojaan. Haul toi esille, mettä,tätä mietitytti hänen kirouksenaa ja kuinka Shael näki helposti sen läpi. Äkisti Shael vain alkoi nauramaan. "Se on vain luontainen kykyni. Minä teen ja puran kirouksia. Olen tehnyt monia ja purkanut monia. Sen avulla opin tunnistamaan eritasoiset ja sillä lailla. Lisäksi magian huomaaminen ja lukeminen ei ole minulle ongelma." Noita slisäsi rauhassa. Hän katseli kaikessa rauhassa, kun mies kysyi, okiko hän tuhoon tuomittu.
"Tarkoitatko tuhoon tuomitulla omaa kohtaloasi miekkana? Eikö ikuinen elämä miekkana miellytä?" Shael hymähti. Hän kuitenkin suoristi hieman selkäänsä. "Minä näen, että kirouksesi on vahvaa, mutta ei se ole vaikeaakaan purkaa, jos minulta kysytään.... Mutta en tiedä... Mahdollisesti sielusi vain vapautuisi ja menisi helvettiin tai taivaaseen, riippuen kuinka paljon kirous on syövyttänyt mieltäsi." Shael mutisi sohvalta, mutta tarkasteli Haulia jotenkin hyvin keskittynessti. "En osaa sanoa, mutta sen osaan sanoa, että et miekkamuodostasi pääse hevillä eroon, ellet halua sitä. Rauhaa sielullesi. Toisaalta, jos elämää halajaay jatka vain kiroustasi." Noita sanoi ja melkeinpä voisi sanoa, ettei hän antanut aivan suoranaista vastausta.

***

Aamu sarasti ja Shael oli ollut jo kauan hereillä, hän oli nostanut punaiset hiuksensa nutturalle ja pukenut ylleen vain mustan mekon ja sen yllä oli musta huivi. Hän näytti todellakin noidalta nyt. Hän oli tehnyt aamiaisen ja mietti halusiko Haul aamiaisen, hän oli toki varannut tuolle lautasellisen, mutta kai mies sen teki vain huvikseen.
Noita nousi ylös, tarttui tarjottimeen ja tuli sitten huoneeseen, enemmänkin vain paiskaten oven auki, kuin koputaen. Hän oli kuullut, mitä Jack oli vastannut. "Anteeksi vain, että olen tällainen eukko." Shael totesi ja laski tarttimen pöydälle. Hän hymyili hyvin, hnoh ei aitoa hymyä, mutta hymy se oli. "Ennen kuin menette minnekään, minulla on teille töitä. Se on vähintö mitä voitte tehdä sen jälkeen kun tulitte häsläämään tänne." Shael totesi kädet puskassa. Silloin hänen hymynsä muuttui aidoksi, lämpimäksi. "Minä odotan. Syökää ja sitten lähdemme." Hän totesi ja poistui huoneesta.

Ruokailu oli loppunut ja Shael lähti hakemaan miehiä. Hän tuli huoneeseen ja heitti Jackille tällä kertaa valkean paidan sekä viitan. "Pue päällesi. Menemme ulos." Hän ilmoitti ja odotti hetken, kunnes mies olisi pukenut ja sitten hoputti kaksikkoa alas ja ulos.
Ulkona ilma oli viileää, mutta Shael ei näyttänyt yhtäkään liikettä ollakseen kylmissään. Hän viittoi miehiä seuraamaan ja hän oli hyvin valppaana, jos kaksikko jonnekin aikoisi lähteä. Hän tiesi, että Jack tiesi rangaistuksen pelon.
Kaukaa kuului ääniä. Naurua ja iloista vilksettä. Shaelin kasvoille levisi äidillinen hymy. Hän vilkaisia miehiä. "No niin, hommamme on huolehtia lapsista sen aikaa, että heidän äitinsä asioivat kylämme torilla." Shael totesi ja joku pieni lapsi juoksi päin johtajatarta. Shael vilkaisi jalkoihinsa. "Hei Melian." Noita sanoi ja nosti pienen pojan syliinsä. Pojan perässä juoksi suuri juokko muita, eri ikäisiä lapsia. Heitä oli ainakin viitisen toista ellei kaksikymmentä. "Katsokaakin, ettei kukaan katoa." Shael totesi ja laski pojan sylistään takaisin maahan. Lapset temmelsivät lumessa ja heittelivät lumipalloja.
Yksi pieni tyttö pysähtyi Jackin eteen ja katsoi isoa miestä. Tuo katsoi miehen arpista kasvoa ja nosti kätensä ilmaan. Shael vilkaisi tyttöön, kun rakensi muutaman muun lapsen kanssa lumiukkoa. "Hän haluaa syliisi." Shael totesi rauhallisesti ja nyökkäsi miehelle vain, että oli okei nostaa lapsi syliin.

Pian lapset keksivöt lumisodan. He heittelivöt lumipalloja toistensa päälle, kunnes aloittivat spdan aikuisia vastaan. Shael sai ensimmäisen pallon olkaansa vasten, jolloin noita vain naurahti ja keräsi pienen määrän lunta ja mätkäisi sitä lasten perään.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
EdellinenSeuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö