Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!


Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Joulu 01, 2015 8:22

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Ovi paiskattiin auki ja Jack kieltämättä säikähti sitä, ehkä enemmän kuin olisi pitänyt, ja jäi katsomaan kun Shael toi kaksikolle ruokaa pöytään. Shaelin sanoille Jack vain virnisti viekkaasti takaisin mitään sanomatta. Olisi vain turhaan synnyttänyt sanasodan. Jackin kasvoille ollut hymy kuitenkin pyyhkiytyi pois kun Shael kävi mainistemaan sanan "töitä". Jack oli ehkä osannut odottaa tätä jollakin tasolla, mutta ei se ilosta hyppimisen arvoinen asia ollut. Hän olisi mielummin potenut haavansa sängyssä, vaikka sitten kahlittuna.
"Sinä se minut kirosit." Jack pisti takaisin eukon sanoihin "vastapalveluksesta" riehumisesta, mutta ei käynnyt sen enempää suutaan avaamaan vaan alkoi kurottaa kättää kohden lautasta, jonka nosti syliinsä syödäkseen. Shael taas postui ja jätti kaksikon syömään, jos Haul oli syödäkseen. Haulille kun syöminen oli toissijainen asia kuolleena aaveena.

"Minähän sanoin!" Jack tokaisi Haulille muka kovin vitsikkäästi, vaikkei asia naurattanut häntä yhtään. Hän ei ollut tullut tänne töihin, ja vielä haavoittuneena kirouksesta kärsineenä.
"Seuraavaksi löydät itseltäsi essun.." Jack pyrskähti kovin mauttomasti, vaikka mielikuva oli mitä mehukkain Haulin kohdalla, mutta Jack kääntyi ruokansa puoleen syödäkseen että jaksaisi olla töissään.

Ruoka oli syöty ja popsittu kun Shael tuli jälleen huoneeseen muutaman vaate kappaleen kanssa ja heitti ne Jackille. Jack silmäili niitä ja sitten Shaelia... sitten Haulia sellaisella "katsoisitko muualle?" ilmeellä. Hän ei pitänyt edelleenkään aaveen pervoista katseista niskassaan kun hän puki päällensä, joka oli hyvin nopeasti toimitettu ja noita juoksutti heitä jo ulos. Jack huokasi hiljaisena ja vilkasi kerran Hauliin ottamatta kuitenkaan miekkaansa vyöllensä, koska hänellä ei ollut sitä. Haul saisi nyt itse kävellä. Jack seurasi omaan tahtiinsa Shaelia, että Haulia perästä ulos ja aina lasten leikkipaikalle asti. Jack katseli lapsia taaemmas jääneenä ja katsoi Shaelia, joka kertoi työstä. He siis olisivat nyt lapsenlikkoina täällä kakaroita vahtomassa kylmässä pakkasessa? ..Eikö näiden lasten pitäisi olla opiskelemassa, eikä täällä tuhlaamassa aikaa!? Elämä ei ollut pitkä, jos halusi yhtään menestyä.
Lapset juoksivat johtajattaren luokse ja Jack katseli sitä kädet puuskassa sivussa kovin myreän näköisenä kun nainen nosti lapsen syliinsä, laskien pian alas. Jack käänsi katsettaan eteensä ja siitä alemmas huomatakseen pienen tytön kädet ojossa edessään. Jack kohotti pienesti toista kulmaansa ja katsahti Shaelia, joka kertoi tytön haluavan hänen syliinsä. Jack laski katseensa tyttöön takaisin ja näytti empivän hetken, mutta nappasi sitten pienen tytön kainaloiden alta kiinni ja nosti kevyen näköisesti syliinsä. Haavat huusivat kyllä hoosiannaa, mutta Jack ei antanut sen näkyä. Tyttö puolestaan näytti ihmettelevän hänen korvansa puutosta katsellen ensin revennyttä korvalehteä ja sitten tervettä puolta, sitten isoa miestä kasvoihin. Jack katseli muiden lasten touhuja, mutta sitten tyttöön tuntiessaan tuon katseen niskassaan.
"Nitä korvallesi kävi?" Tyttö sitten kysyi hieman ujona. Jack naurahti. "Se on mitä ja taistelussa menetin sen." Jack vastasi tytölle huomauttaen ohessa pienestä sanallisesta virheestä, joka jäi katsomaan miestä silmät suurina.
"Eivät miehet saa olla sotilaita!" Tyttö lapsellisesti tiuskasi Jackille takaisin, joka vain hymyili hieman surullisen näköisenä tytölle ja laski pienemmän alas maahan. "Menehän nyt leikkimään.." Jack sanoi aikomatta kertoa tytölle sen enempää, joka kyllä hetken katsoi miestä takaisin, mutta oli pian kavereidensa kanssa touhuamassa. Jack kääntyi katsomaan Shaelia ollen avaamassa suunsa kun sai olkapäähänsä lumipallosta. Ei se juurikaan sattunut, mutta huomion herätti ja Jack tajusi olevansa tykkitulessa. Jack vain hymähti ja teleporttasi "paikallaan" jolloin näytti että lumipallot olisivat menneet hänen lävitsensä. Jack kauhasi käteensä lunta ja heitti lapsia kohden takaisin mihinkään osumatta, saaden lapset vain juoksemaan sinne tänne... ja niskaansa lumipallon.
"Hei!" Jack huudahti kääntyessään ja nappasi lumipallon heittäjän käsiinsä kauhaisten käteensä lunta ja länttäsi sen nuoren miehen pipon päälle. Lapsi vain nauroi ja Jack laski nuoren miehen alas hieman irvistäen ja kylkeään pidellen.. nilkuttaen hieman kauemmas paikaltaan. Hiton kirous ja haavat.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Joulu 01, 2015 8:51

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"Tö-Töitä?" Haul toisti tuijottaessaan Shaelia, tuon kerrottua, ettei päästäisi miehiä menemään niin helpolla. Se sai miekan silmät kaventumaan silkasta turhautumisesta. Noidan poistuttua katsahti hohtava katse Jackiin, joka myös valitti tieneensä kuinka tässä käy. "Tsh... Hän tuhlaa aikaamme tahallaan!" Aave marisi, eikä aikonut tuhlata kallista aikaa ja voimiaan aamiaisen syömiseen, minkä nainen oli hänellekin valmistanut. Haulilla ei myöskään ollut hupia tarpeeksi kommentoidakseen Jackin letkautukseen essusta tai siihen kuinka hän ei saanut katsoa kun kirottu mies vaihtoi vaatteita.
Shaelin viimeiltaiset sanat olivat pyörineet hänen päässään koko yön ja tämä viivyttely ei auttanut muuta kuin tekemään hänestä äreän.
Tuhahduskin karkasi Haulista, kun Jack päätti olla kantamatta häntä ja Aave joutui ottamaan fyysisen muotonsa ja sujauttamaan miekankahvan vyöllensä.

Kaksikko kipusi alakertaan, lähtien Shaelin johdattamana ulos. Kädet jurosti taskuissaan Haul asteli Jackin perässä, kunnes he pääsivät leikkipaikalle, jossa juoksenteli lapsia. Noita ilmoitti mikä oli homman nimi, he olisivat lapsenvahteina sillä välin kun lasten äidit olivat asioilla. "Tämä on typerää." Haul mutisi, samalla kun tämän ilme muuttui entistä ärtyneemmäksi.
Hän oli luvannut tulla tänne antamaan noidalle selkäänsä ja siinä se, mutta nyt he joutuivat kaitsemaan lapsia! Haul olisi ehdottanut saman tien, että he ottaisivat vain jalat allensa, mutta noidan kynsiltä tuskin oli pakeneminen, varsinkin kun Jack oli huonossa kunnossa. Sekä vaikka kuinka hän olisi halunnut kiirehtia Silin luokse, ei hän voinut jättää ystäväänsä jälkeensä.
"Vahdin näitä pentuja sivummalta, en aio tuhlata voimiani heihin." Haul totesi astellen etäämmäksi äänekkäistä otuksista ja vetäen miekankahvan vyöltään, tiputtaen sen kohti maata. Terä ilmentyi tyhjästä, ennen kuin kahva ennätti täysin maahan tippua ja miekka jäi törröttämään pystyyn, kun taas aaveeksi muuttunut mies asettui istumaan jalat rennosti suorana ja kuin nojaillen maassa seisovaan miekkaansa, käden niskan takana.
Ei hän välittänyt jos lapset pelkäsivät hänen ulkonäköään, ainakin pysyivät loitolla. Aave jäi mutisemaan itsekseen jotain ajan tuhlaamisesta ja seurasi kuinka Jack joutui nostamaan syliinsa uteliaan tytön. Toinen jopa joutui lumisotaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Joulu 01, 2015 9:27

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Shael nauroi, vapautuneesti, kuin hän olisi ollut itsekin taas nuori. Lapsien ympäröimänä hänestä tuli vain entistä äidillisempi. Hän oliö äiti vailla lapsia, joista huolehtia. Hänellä oli tytär, mutta tuo oli purjehtinut jo ulos pesästään. Hänellä oli nyt kylällinen lapsia, joita kaitsia. Lapset heittelivät lunta ja noita näki sivusilmällä, kuinka Jack osallistui yhdellä lumipallolla siihen. Oli sekin jo jotain, kuin murjottamista haavoissaan, toisin kuin Haul, joka tuntui vähät välittävän, mitä lapset tekivät. Mies olisi myös väärässä siinä, että lapset tuota pelkäisivät.
Nämä lapset asuivat kylässä, jossa johtajatar omasi maagiset voimat, joten aaveen näkeminen vain herätti uteliaisuutta. Muutama meni kokeilemaan menikö käsi läpi ja yrittävät tökkiä miestä, mutta totta kai kädet siinä vain menivät läpi. Shael muovasi lunta punertavissa käsisään ja heitti muutaman lumipallon saaden niitä tusinoittain takaisin.

Molemmat miehet kököttivät nyt kauempana, kun Shael lähti astelemaan kohti Jackiä. Hän kumartui toisen puoleen ja laski kätesä miehen kyljen päälle. Pian käsi alkoi hohtamaan ja noita nosti katseensa hetkeksi Jackiin. "Seuraavan kerran, kun tulet. Minä haluisin nähdä kuka on se, jota sinä vaalit eniten." Hän kuiskasi vilpittömyyttä äänessään. Heidän viereensä ilmestyi pari viisivuotiasta tyttöä ja poikaa. "Onko kaikki hänellä kaikki hyvin, kun sinä parannat häntä?" Eräs pojista kysyi ja osoitti Shaelin kättä, joka oli miehen kyljen päällä. "Hmmm." Shael hymyisi hymy huulillaan. "Tämä mies teki pahan virheen, joten minun täytyi opettaa hänelle asia, mutta ei hätää. Hän on kunnossa jo huomisaamuna, jos oikein uumoilen." Hän vastasi ja nousi lopulta ylös.
Noita nosti yhden nuorimmaisista poika lapsista syliinsä ja kanteli tuota, kun katseli lapsia. Hänen kasvoillaan saattoi vilahtaa hetkellisesti pieni, haikea ilme. Se pyyhkiytyi nopeasti, kun yksi lapsista alkoi parkumaan saatuaan lumipallon naamaansa. Shael käveli lapsen luokse ja sulki tuon syleilyynsä, samalla kun piteli edelleen toista lasta käsissään. Hän hyssytteli lapsen ja loitsun sijaan sanoi lorun viemään kivun pois.

Shael piteli edelleen lasta ja tuli sitten takaisin Jackin luo, ojentaen nuorimmaisen tuon syliin. "Pidä häntä sylissäsi. Äläkä laske, hän on niin nuori, että hän saattaa jäädä jalkoihin." Shael sanoi hymyillen ja paijasi pojan tummia hiuksia. Sitten hän palasi lasten luokse, huusi nuo kokoon alkaen kertomaan joitakin piiri leikkien sääntöjä. Hän osallistui siihen kanssa ja lapset alkoivat laulamaan piirilaulua, liikkuen iloisesti piirissä.
Leikin jälkeen noita meni tällä kertaa Haulin luokse. Hän laski katseensa miekkaan hetkellisesti. Hän teki miekan kahvaan vain pienen tyytyväisen luunapin. "Älä näytä noin maasi myyneeltä. Sinulla ei pitäisi olla mikään huonosti, ellet sitten kaipaa kuolmaa tai sinulla on mielititty odottamassa." Shael sanoi viekas hymy huulillaan. Samaan aikaan kaukaa kuului naisten ääniä, muutama miesäänikin kuului. "Isä!" Kuului lapsien seasta ja muutama huusi myös isää ja äitiään ja jotkut pelkästään äitiä. Lapset kirmasivat takaisin vanhempiensa luokse.
Eräs nainen, joka omisti hyvin vaalean ihon, kuin lumi itse tuli Jackin luokse. Nainen ojensi varovasti kätensä kohti lasta, joka oli miehen kädessä. "Kiitos, että pidit lapseni turvassa." Nainen kiitti hiljaa hymyillen, saaden lapsen syliinsä. Perheitä oli paljon, niin kuin lapsia. Yllättävää kuitenkin oli se, kun perheessä oli mies, mutta tuo ei ollut orja tai palvelija. Tuo oli vain mies, joka jäi kotiin, kuin nainen ja nainen hankki perheelleen ruokaa pöytään.

Shael tuhahti perheiden kiitellessä vahtimisesta ja poistuttua paikalta. Noita kääntyi kaksikkoon päin. "Jack, me mennemme nyt sairastuvalle.... Saat itsesi kuntoon kunnolla, kirouksestasi huolimatta. Kylämme parantajat hoitavat hommansa. Sitten pääsette lähtemään." Shael sanoi tyytyväisenä. Hän ei pidättelisi miehiä enää kylässään. Tämä oli saanut luvan riittää.
"Haul. Haluatko sinä tulla kannetuksi vai käveletkö itse?" Shael kysyi pienen kiusoittelevan virneen kera. Hän lähti kulkemaan ja otti tai ei Haulin käteensä, riippuen ihan siitä oliko mies valmis kannettavaksi tai jos Jack ei suostuisi, ei noita koskisi. "Ja Jack. Minä todellakin oletan, että tulet seuraavalla kerralla vain pyytämään. Nätisti. Annan sanani siitä, että saat kirouksesi silloin pois... Jos vain muistat, mitä näit täällä ja mikä sinun täytyy oppia." Shael totesi ja lähti sitten jodattamaan heitä kohti sairastupaa, jossa parantajat viimeistelivät Jackin ruhjeet ja tekivät tuon olosta hyvän. Ei erinomaista, koska kirous esti sen, mutta hyvän. Ei haavoja eikä kipuja.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Joulu 02, 2015 9:26

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack säpsähti hieman kun Shael tuli hänen vierelleen ja laski kätensä kyljellen alkaen parantamaan häntä. Jack katsoi Shaelin parantavia käsiä kysyvänä ja sitten itse naiseen kun Shael ehdotti että Jack toisi suojattinsa Shaelin näytettäväksi seuraavalla kerralla. Jack helahti täysin vastoin tahtoaan aivan punaiseksi ja vain nyökkäsi kovin nolon näköisenä. Shael tuntui nyt oikeasti olevan valmis poistamaan hänen kirouksensa, mutta miksei nyt heti? Lapsia taas tuli puolestaan kyselemään oliko jotakin sattunut mieheen, johon Shael vastasi ehkä sillä tavalla jolla Jack ei sitä välttämättä olisi kertonut.. mutta hänellä ei ollut asemaa tässä kylässä, joten mies oli hiljaa. Yllätyksenä tuli se kuinka Shael oli maininnut että Jack tulisi olemaan huomenna jälleen kunnossa ja kaikki olisi hyvin.. Oliko eukko tosissaan!? Hän oli ajatellut että Shael pitäisi häntä ja Haulia pidemmänkin aikaa täällä!

Shael sai pian miehen kyljen kuntoon ja Jack jäi vielä hieman sivummalle peläten rikkovansa itsensä lasten kanssa, jääden katsomaan kuinka muutama lapsi oli Haulin aavemaista olemusta ihailemassa.
"Sinulla on paljon ystäviä." Jack naurahti kun kuuli itkua ja käänsi päätään nähden kuinka Shael meni lohdutamaan lumipallosta saannutta lasta, jääden katsomaan sitä omissa mietteissään. Jackin ajatukset kuitenkin katkesivat täysin kun Shael tuli lähemmäksi ja turkkäsi hänen syllinsä pienen lapsen. Jack näytti hetken aikaa hieman hätääntyneeltä asian suhteen. Ei hän osannut lapsia käsitellä! Mutta ei Jack saannut suutaan väliin kun Shael oli käskynsä antanut ja meni jo muiden lasten luokse. Jack katsoi pientä poikaa sylissään.. Se muistutti häntä hänen omasta esikoisesta, silloin kun hän oli ollut ihminen. Jack tunsi kurkussaan palan.. hän ei koskaan nähnyt lapsensa kasvavan aikuiseksi, tai tiennyt tuosta muutenkaan mitään. Jack ei tiennyt miksi, mutta yllättäen mies halasi varovasti lasta sylissään, joka puolestaan tutki miehen hiuksia uteliaana sen pienen hetken ajan, kunnes mies jäi katsomaan lapsi sylissään kuinka Shael leikki muiden kanssa. Lapsi taas katseli miehen kanssa sitä sen pienen hetken kun nappasi yllättäen miehen naamasta kiinni.. tai no yritti kun Jack veti kasvonsa kauemmaksi.
"..Mitä sinä haluat?" Jack kysyi lapselta joka vain hekotti iloisena ja Jack vain loi pienen hymyn lapselle.
Haul puolestaan sai Shaelilta huomiota ja hieman nuhtelua käytökseltään, eihän aaveella mitään hätää tosiaan ollut kun oli kuolematon.. ja mitä!? Jack katsoi Haulia hetken aikaa pudistaen päätään katsoen muualle. Eihän Haul sellaisia lähelleen laskenut, kuin yhden yön jutuiksi!

Pian oli kuitenkin oli se aika kun vanhemmat palasivat, isät ja äidit hakemaan lapsia. Jack oli yllättynyt siitä kuinka joukossa oli myös miehiä mukana, eikä edes orjina tai palvelijoina. He olivat osa perhettä. Miten? Eikö tämän kylän pitänyt olla miehille yhtä kuin helvetti!? Jack oli sen verran hämmentynyt uudesta tiedosta että onnistui säikähtämään lastaan tullutta hakemaan äitiä.
"Öh.. olkaa hyvä vain.. Hän on hyvin suloinen." Jack sanoi samalla kun ojensi lapsen äidillensä, joka vielä kiitti ja Jack vain hymähti takaisin jääden katsomaan nuoremman ja äidin perään hetkeksi aikaa vielä. Ei naisen tähden vaan hän katsomaan lasta tuntien palan kurkussaan muistaessaan oman nuorimpansa, mutta Jack piti tunteensa sisällään. Hän ei itkenyt, eikä sanonut mitään. Se oli hänen henkilökohtainen surunsa.

"Sairastuvalle?" Jack toisti Shaelia karaisten hieman kurkkuaan, joka jatkoi että aikoisi hoitaa hänen vammansa kunnolla loppuun nyt, että kaksikko pääsisi poistumaan. Jack tuijotti Shaelia suu hieman raollaan ja katsahti Hauliin.. mies oli tietenkin innoissaan. Jack enemmänkin hämmentynyt ja yllättynyt. Shael puolestaan uteli aikoiko Haul kävellä vai pitikö mies kantaa. Jack murahti tähän itsekseen ja kävi vain repimässä toverinsa jatkeen irti maasta suostuen näin kantamaan tuota samalla kun tallusti Shaelin perässä miekka olallaan.
"Pistetään muistiin." Jos sitä enään oltaisiin kävely kuntoinen enään silloin! Jack ei ajatellut ihan heti huomenna kuitenkaan palata takaisin. Muuten Jack piti kovin ehdotuksesta. Hän palaisi jahka aika olisi sopiva.
"Miksi haluat tavata Liluthin?, rakkaani?" Jack kävi kysymään Shaelilta matkalla. "..Ja haluan varustukseni takaisin, kuten jotakin muutakin poistumis välinettä kuin veneen.. viime kerralla oli henki aika höllässä." Matka oli ollut silloin mitä kauhein ja hengissä pysymis taistelu.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Joulu 02, 2015 10:07

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul yritti ilmeellään kertoa lähestyville lapsille pysyä kauempana, mutta ei lasten uteliaisuus sitä suonut, eikä noilla näyttänyt olevan vielä kunnollista suojeluvaistoa. Lähelle tullut kolmikko kurottelivat käsiään miestä kohti, kokeillen menisikö se tästä läpi ja pian nuo nauraen heiluttelivat käsiään Haulin pään sisällä. "Aaaaaa!" Aaave huusi heilutellen käsiään, kuin hätistellen hyttysiä pois päänsä ympäriltä, mutta se sai vain lapset nauramaan enemmän ja juoksemaan pakoon seisomaan noussutta aavemiestä, joka heristi noille nyrkkiään, toivoen kenties että kummitus leikkisi hippaa. Sitä Haul ei tietenkään voinut tehdä, sen sijaan tämä asettui takaisin istumaan entistä nyreämpänä. "Ole sinä hiljaa!" Tämä vielä ärähti Jackin kommentiin.

Haul jäi jälleen katselemaan Jackin ja Shaelin puuhia sivusta. Noin lihana ja verenä Jackillä ei ollut paljoa vaihtoehtoja, kuin tehdä mitä noita käski, tuo jopa sai pienen lapsenkin syliinsä. "Pehmo." Aave tuhahti, katsellessaan kuinka toinen halaili pienempäänsä, mutta ei hän siinä todellisuudessa mitään vikaa nähnyt.
Piirileikkiä tarpeekseen leikittyään Shael asteli Haulin luo, puhuen kuin mököttävälle lapselle, tosin naisen sanat saivat aaveen ilmeen muuttumaan hetkeksi yllättyneeksi ja hän saattoi nähdä sivusilmällään Jackin tuijotuksen. "Mitä sinä höpötät? Haluan vain pois tältä kirotulta saarelta." Mies vastasi kääntäen katseensa pois tuhahdellen. Ei kai noita nyt noin selvästi hänestä nähnyt läpi, ei sillä että hän oli aave. Ehkä hän oli mennyt kyselemään turhan tarkasti viime iltana kirouksestaan. Jos sen manaisi pois, ei häntä enää olisi maankamaralla. Hän olisi vain halunnut mahdollisuuden olla Silin kanssa niin kuin kaikki muutkin, varttua vanhaksi ja kuihtua yhdessä pois... Toki ikuinen elämä tytön kanssa olisi sitäkin parempaa, mutta hän ei tahtonut Silille samanlaista kirottua puolielämää kuin hänellä.

Palaavien vanhempien hälinä havahdutti Haulin. Mies seurasi hiljaa sivummalta, kuinka perheet hakivat katraansa, joukossa oli myös miehiä, joka herätti kyllä kysymyksiä. Aave nousi ylös paikaltaan samalla kun Shael kääntyi heidän puoleensa, ilmoittaen että he lähtisivät sairastuvalle, jonka jälkeen Jack olisi valmis matkakuntoon. "Mitä me siis odotamme?" Haulin äänensävy oli muuttunut kuin taikaiskusta ja tämä jo näytti maltamattomalta. Jack ei suonut noidalle lupaa kantaa miekkaa, joten Haul pääsi toverinsa olelle, samalla kun aave palasi miekkaansa.
Haul saattoi kuulla kaksikon keskustelun, Jack kummasteli miksi Shael tahtoi tavata Liluthin. "Hän varmaan haluaa ottaa tyttöparan huostaansa, pois pelottavan miehen kynsistä." Haul hymähti Jackin olalta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Joulu 02, 2015 11:05

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Molemmat miehet näyttivät hyvin, hämmentyneiltä, mutta Haul oli enemmän kuin innoissaan. Shaelin arvelut tuon mielitietystä olivat ehkä osuneet oikeaan. Miehet eivät vain osanneet katsoa muita salaa, katsella näiden käyttäytymistä ja seurata näiden reaktioita. Shael oli kuitenkin kuin äiti, joka näti lastensa läpi, liiankin hyvin.
Jack kysyi miksi hän halusi tavata Liluthin. Haul mainitsi sitä vastoin, että hän halusi van naisen tänne kylään. Shael käänsi päänsä mieheen ja hymyili. "Pitäähän minun varmistaa häneltä, kohteleeko Jack häntä hyvin." Shael sanoi. "Se olkoon viimeinen ehto sille, että saat kirouksesi yltäsi." Silloin tuo kirous tulisi katoamaan ja miehen olo tulisi kohentumaan kymmenkertaisesti. Jack sitä paitsi jo vaati varustustaan takaisin ja Shael naurahti siihen vain. "Itseppäs heitit haarniskasi silloin, mutta en minä niitä ole vienyt minnekään. Edelleenhän ne ovat huoneessa." Shael totesi ja vei katseensa sitten eteensä avaten sairastuvan oven.
"Se mitä näitte tuossa äskettäin, isiä perheineen..." Shael totesi hetken päästä, koska oli kiinnittänyt ainakin Jackin hämmentyneeseen ilmeeseen huomiota. "Perheissä naisen ja miehet työt ovat käännetty toisin päin, jolloin mies hoitaa kotiaskareet ja nainen käy töissä, sillä kylämme on naispainotteinen, minä katson että se myös pysyy sellaisena. Mutta ei se ole outoa nähdä perhettä, jossa on mies." Shael totesi rauhallisesti. "Joskus perheet tulevat tänne. Älkää nyt herranjestas luulko, että jokainen mies tänne tultuaan pannaan rautoihin." Noita hekotteli, kun heidät ohjattiin huoneeseen. Huoneessa oli pöytä ja tuli sekä muutama nainen valmiina parantamis voimineen.

Shael katseli hetken miehiä. "Minä käyn sitten hakemassa tavaranne ja toki saat veneen, mutta et laivastoa. Tällä kertaa myös olkoon tuulet suopeita matkallanne." Noita totesi viekkaasti, ennen kuin katosi oveasta ja lähti hakemaan kotoaan Jackin kamoja. Hän oli suunnitellut jo miesten poistumisen. Hän vain pyytäisi miestä teleporttaamaan satamaan ja lähettäisi tuulivirtaukset, suoraan mantereelle. Siten ei tulisi sitä älämölöä siitä, että henkihieveriin meinattiin kuolla.
Shael palasi saiarastuvalle. Hän koski haarniskaa ja sen pinnalle valui vettä, joka vei kuivuneen veren mukanaan. Noita ojensi sen mitään sanomatta Jackille. Olihan haarniska painava, joten hänen oli pakko hengähtää hetki.

"Kas niin." Hän totesi ja odotti hetken. "Jack. Teleporttaa satamaan. Siellä odottaa teitä vene. En voi luvata mitään isompaa, mutta voin sanoa, että se on purjevene. Pääsette tuulen avulla takaisin mantereelle ennen iltaa. Veneestä löytyy ruokaa ja lämmikettä. Joten en usko, että on valittamisen varaa." Shael totesi ja lopetti sitten asiansa siihen. Hän ohjasi sen jälkeen miehet pois sairastuvalta ja odotti rauhassa, että Jack saisi itsensä haarniskaan, jos halusi. Toki Shael oli myös valmistautunut jos mies päättäisi hyökätä, mutta hän ei uskonut siihen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Joulu 02, 2015 6:18

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"HAUL!" Jack ärähti miekallensa olkansa yli luoden tuon päälle pitkän murhaavan katseen. Hän höykyttäisi tuon suupaltin kotona! Haul kun tiesi jo kuinka tärkeä Liluth oli hänelle ja no hän ei pitänyt siitä miten Haul nyt heidän suhteesta puhui. Se oli parantunut paljon ensinmäisistä kerroista ja tulisi parantumaan! Jack käänsi sittemmin katseensa Shaeliin, joka vakuutteli että halusi tavata Liluthin vain siksi että halusi nähdä millaisessa kunnossa hän pitäisi haltiaa, joka myös olisi kirouksen poiston edelletys. Jack huokasi äänettömästi. Sekin vielä.. mitähän vielä? Pitäisi leipoa kakku? Siihen hän ei olisi suostunut. Haulin olisi voinnut laittaa siihen tehtävään. Mies kun oli niin laiska työn suhteen muutenkin.
"Haarniska päällä on huono sitoa haavoja." Jack tuhahti takaisin Shaelille hänen haarniskan riisumisesta. Ei niitä siteitä haarniskan päälle laitettu hassu nainen.

"Mitä jos mies ei ole kykeneväinen tekemään koti tehtäviä.. vammautunut?" Jack kysyi vain ohimennen Shaelilta. Miettien nyt jotakin sotilasta, joka olisi menettänyt raajansa, mutta olisi tuonnut perheensä tänne turvaan kauhealta maailmalta. Olisi inhottava ajatella jos vammautunut sotilas joutuisi silti töitä tekemään elättääkseen itseään. Jack astui Shaelin perässä sairastuvan ovesta, joka vielä vakuutteli ettei jokaista miestä täällä laitettu kahleisiin ja ruotuun. Silti Jack ei lämmennyt.. ajatukselle, tai pikemminkin kylän tavalla toimia, mutta Jack päätti olla vain hiljaa asiasta.
He saapuivat pieneen huoneeseen, jossa oli tuoli ja pöytä, sekä parantajat jo valmiina parantamaan potilaan lähtö kuntoon. Jack hymähti ja laski Haulin olaltaan lattialle seinän viereen nojaamaan samalla kun itse kävi istumaan alas tuolille riisuen hieman vaatteitaan.. silläkin uhalla että Haul saisi taas katsella hänen muodokkaita nais muotojaan. Hoitajat taas kauhistelivat sitä kuinka rajussa kunnossa miehen ruumis oli, täynnä haavoja, arpia ja kaikki parantumattomia kunnolla. Mahdollisesti myös vanhoja luu murtumia. Suurin osa tullut silloin kun hän Haulia oli ruokkinut tätä reissua varten.

"Toivoa sopii.." Jack mutisi kun Shael ilmoitti hakevansa hänen tavaransa, sekä järjestäneen ohessa veneen, jolla kaksikko voisi poistua turvallisesti täältä. Tuulien avulla purjeveneellä. Jack katsoi eukkoa kysyvänä, mutta päätti pitää naamansa kiinni kerta ei muutenkaan tulisi tajuamaan asiasta mitään. Hän ei ollut mikään hokkus pokkustelija. Näiden sanojen jälkeen eukko katosi ovesta ja Jack jäi hiljaisuudessa istumaan aloillaan kun parantajat hoitivat häntä parhaansa mukaan vähän joka paikasta.
Kohta Shael olikin palannut ja ojensi miehelle haarniskansa, joka kävi vetämään taimeita niskaansa samantien, samalla kun kuunteli Shaelin neuvoja kotiin paluusta.
"Ei valittamisen varaa, mutta ensi kerralla varaudu vieraisiisi." Jack tokaisi hymähtäen ja venytteli samalla jäseniään kovin rattoisasti kun paikat tuntuivat kerrankin olevan kunnolla kunnossa. Jack kävi vielä hakemassa Haulin nojaamasta seinää vasten asetti ystävänsä asevyöllensä roikkumaan.
"Nähdään.." Jack huikkasi ja mies oli kadonnut ystävänsä kanssa sataman liepeille, jossa tosiaankin odotti purjevene laiturissa kiinni. Jack tietenkin mietti jos Shael olisi vain huijannut heitä ja psitäisi heidät vain ajelehtimaan ulapalle oman onnensa nojaan.. mutta tuskin. Tuskin Shael silloin tälläistä vaivaa olisi nähnyt. Päinvastoin heittänyt niskapers otteella veneeseen ja käskenyt painua kuuseen.

"Haluatko sinä seuraavalle kerralle mukaan Haul?" Jack kysyi Haulilta samalla kun astui veneeseen ja irrotti sen laiturista, jolloin tuuli tosiaan tarttui purjeeseen ja alkoi viemään heitä eteenpäin. Jack itse kävi istumaan alas ja vain nautti matkasta.
"Voit jäädä aina kotiinkin." Jack lisäsi vielä jos Haul ei uusinta reissusta niin välittänyt. Ei Haul ainakaan kovinkaan innokkaan oloinen tuntunut olevan.

Aurinko alkoi jo laskeutumaan alas horisonttiin, jolloin vene oli päässyt jo mantereelle takaisin, mutta Jack ei aikonut matkustaa yöllä pimeässä vaan rakensi veneestä itselleen suojan rannalle, sekä tuli sijan joka lämmittäisi yön aikana. Huomenna aamulla voisi katsoa missä he olisivat ja katsoa mitä tehdä. Haulin Jack irrotti vyöltään ja iski lumeen pystyyn, jotta aaveen olisi helpompi katsella ja pitää vahtia. Jack itse asetti itselleen jonkin asteista nukkuma paikkaa ja makuualustaa mukana olleista tavaroista, riisuen ohessa olkasuojansa pois päältään että voisi nukkua paremmin.
"Voit vahtia tulta.. sinä kun et unta tarvitse." Jack tokaisi Haulille kuin itsestään selvyyteenä ja kerta aaveella nyt olisi fyysinen muoto, jolla liikkua itse. Puita oli kerätty sen verran että yksi yö menisi kyllä näin. Niinpä Jack painoi päänsä tyynyyn ja yritti nukahtaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Joulu 02, 2015 6:43

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Kolmikon päästyä sairastuvalle, joutui miekka odottamaan sivummalla, kun Jackin haavat ja ruhjeet parannettiin. Miekan hohtavat silmät seurasivat ympäristöä, odotellen kärsimättömästi että he pääsisivät menemään. Kyllä Haul tiesi, etteivät he olisi kotipuolessa sen päivän aikana, kenties huomenna? Tosin ratsun kanssahan he olivat tulleet, joten paluumatka jalan kestäisi kauemmin, elleivät he jostain hevosta saaneet alleen, mutta se taisi olla murhe vasta sitten kun he olisivat päässeet pois saarelta.
Shael oli käynyt hakemassa Jackin varustuksen kotoaan. Nainen oli joko oudosti avuksi heille tai tuo tahtoi heidät todella nopeasti pois kylästään... tosin oli tuo pyytänyt Jackiä palaamaan Liluthin kera, jos tuo tahtoi eroon kirouksestaan.
Jack laittoi haarniskansa päälle, nyt kun tuon paikat oli laitettu parempaan kuntoon. Shael kertoi siinä samalla purjeveneen odottavan heitä satamassa ja muita tarpeitakin oli pakattu mukaan. Ehkei tämä nainen ollut niin läpensä paha, mitä Jack oli antanut Haulin luulla, tosin se varmistuisi vasta kun he näkisivät sen mitä Shael lupasi.

Jackin hyvästellessä, hymähti aave siinä samalla, ennen kuin katosi toverinsa mukana, roikkuessaan tuon asevyöllä. Satamassa todella odotti purjevene. Paremmassa kunnossa oleva Jack ei tarvinnut apua veneen kanssa, joten Haul päätti pysytellä miekassaan niin kauan kuin mahdollista.
"En tiedä voinko antaa sinun tulla tänne yksin, jos saat tuolla lailla selkääsi, vaikka minä olin apuna." Haul vastasi Jackin kysymykseen, mutta todellisuudessa vastaus oli kieltävä, hän mieluummin kiirehtisi Silin luokse. "Mutta se tietenkin riippuu luotatko Shaellaan tai päätätkö yrittää kostaa hänelle kaikesta huolimatta." Aave lisäsi. "Joten jätän sen päätöksen sinun varaasi, jos tarvitset minua, olen rinnallasi."

Seilaaminen mantereelle kesti koko päivän, ilta oli tehnyt tulonsa, kun he rannalle pääsivät ja Jack teki päätöksen pystyttää pieni leiri, eikä Haulilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä. Toinen asetti miekan seisomaan pystyyn maahan ja Haul saattoi siitä seurata ympäristöään ja vahtia nuotiota kuten Jack pyysi. "Selvä sitten. Nuku hyvin prinsessa." Haul totesi, tuoden itselleen pientä huvitusta kiusaamalla Jackiä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Joulu 02, 2015 10:05

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Shael & Sil

Shael nyökkäsi Jackin hyvästeihin, kun tuo katosi. Noita itse poistui sairastuvalta ja lähetti kovia tuulia virtaamaan rannalle ja aina eteenpäin. Sitten hän itse katosi omiin hommiinsa. Hänellä oli muita suunnitelmia nyt, kun kaksikko oli vihdoin lähtenyt. Hämen täytyisi järjestellä asioita ja siivota hieman sekä tehdä muutama kutsu.

***

Aamu oli kirkas ja Silillä oli haalariasunsa yllä. Hänellä oli myös olallaan kirves, sillä hänet oli lähetetty hakemaan polttopuita. Sil halusi myöskin tehdä asian ihannrauhassa ilman ketään, vaikka hän joutuisikin sitten pulaan, olisi hänellä kirves ja tikarit tukenaan. Hänellä oli myös tuohesta tehty puiden kantokori, jota hän kantoi mukanaan.
Pellavapää oli valinnut jo varhain lähteä liikkeelle ja vieläpä hieman kauemmas, vaikka puita saisikin ihan hyvin läheltä. Hän oli päättänyt vain ottaa enemmän liikuntaa ja kasvattaa lihasmassaansa ka kedto voimaansa. Kirves heilahti ensimmäisen, kuolleen puun ylle. Sil hakkasi sitä lumisessa maisemassa, kera villalapasten sekä kaulahuihin. Huurteinen hengitys levisi hänen ympärilleen työskennellessä.

Nainen hakkasi kirveellä halkoja ja kasasi niitä sitten tuohikoriin rauhassa, jatkaen hommaansa jonkin aikaa alkaen kuulla ääniä läheltä. Sil vilkaisi ympärilleen hengästyneenä ja mietti olivatko äänet peräisin vain matkaajilta tai jotain muuta oli tulossa vastaan, kuten taruolentoja tai ihmisiä. Aija jompaa kumpaa ne olivat.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Joulu 04, 2015 6:55

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"Öitä vain sinullekin prinssi." Jack murahti vielä olkansa yli Haulille kun mies vitsaili, jälleen, hänen kustannuksellaan ja sulki sittemmin silmänsä. Jack nukahti ja no hänen yö unensa menivät vaihtelevasti. Hän näki painajaisia ja oli kylmä kun yö pakkanen iski luihin asti paksusta peitosta huolimatta. Joten Jack oli jo hereillä auringon noustessa syöden eväitään nuotion lämmössä ei-niin-hyvin nukkuneena.
"..Toivottavasti emme joutuneet toiseen päähän mannerta." Jack puhui lähinnä itsekseen samalla kun otti Haulin käsiinsä ja vetäen vyöllensä, pakaten tavarat mukaansa ja heitti selkäänsä. Luojan kiitos että Shael oli parantajiensa kanssa parantanut häntä, muuten tästä ei olisi tullut yhtään mitään! Hän ei olisi jaksanut tällä kantamuksella kulkea metriäkään siinä kunnossa.

Jack kulki hiljaisuuden saattelemana pitkin metsää, etsien jotakin tuttua, jonka voisi tunnistaa tutuksi maamerkiksi että tietäisi missä päin sitä mentiin. Olisi turhauttavaa kulkea päämärättömasti pitkin metsiä. Siinä kulkiessaan Jack korviin kantautui puun hakkaamista. Joku oli metsätöissä! Jos se olisi haltia tai friikki, se tietäisi Haulille ruokailua, mutta ystävälliselle ihmiselle hän oli aina avoin. Niinpä Jack lähti kävelemään kohden puun hakkaamisesta kuuluvaa ääntä ja kun mies pääsi äköetäisyydelle.. Jack pysähtyi kuin seinään naamatusten tutun naisen edessä. Sil, nainen joka oli pettänyt hänet valehtelemalla ja sitten vielä veljeimällä aavekoiran kanssa. Jack veti Haulin irti vyöltään ja käveli kovin uhkaavasti naista kohden.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Joulu 04, 2015 7:38

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"En usko, veneily ei kestänyt niin kauan että me mantereen toiseen päähän olisimme päätyneet." Haul totesi Jackin pohdintaan, samalla kun pääsi toisen asevyölle roikkumaan. Matka suuntasi pois päin rannasta kohti sisämaata. Ympäristö oli lähinnä metsää, joten oli vaikea löytää tuttuja maamerkejä, mutta jos he nousevaa aurinkoa seuraisivat ja kulkisivat oikeaan ilmansuuntaan, kyllä he ennemin tai myöhemmin jotain tuttua löytäisivät.
Haul pysytteli lähinnä miekka muodossaan, silmäillen ympäristöä aikansa kuluksi.
Kaukaa kaikui puun tasaista hakkaamista, Jack päätti suunnata äänen luo. Ehkä he löytäisivät jonkun jolta kysyä suuntaa ja kenties myös Haulille aamiaisen.

Etäämpänä kirveen kanssa heiluva hahmo pysähtyi kuullessaan Jackin lähestyvät askeleet. Tosin mies pysähtyi yllättäen hahmon kääntyessä kunnolla heihin päin. Miekan hohtavat silmät suurentuivat hyvin nopeasti yllätyksestä. Sil! He olivat selvästi oikeassa suunnassa, mutta se ei ollut nyt tilanteen pääasia. Jack meni vetämään Haulin vyöltään, vaikuttaen todella uhkaavalta. Haul ei tietenkään moista suvainnut ja muuttui hyvin nopeasti usvan keskeltä fyysiseksi, kadottaen kahvan terän ja seisoi Jackin takana, tarttuen tuon käsivartista tiukasti. "Mitä luulet tekeväsi?" Mies kysyi, yrittäen piilottaa uhoavan äänensävyn ja käänsi sitten katseensa tuon olan yli Siliin.
Leiki mukana. Haul muodosti äänettömät sanat huulillaan. Hän ei ollut puhunut yhtikäs mitään Jackille Silistä ja varsinkin jos Jack tällä lailla naisen läsnäoloon reagoi, mitä tuo saattaisi tehdä jos hän menisi kertomaan heidän suhteestaan.
"H-Hei! Etkö sinä ole kuollut?" Haul muka kummasteli, niin kuin ei olisi naista nähnytkään sen jälkeen kun kannibaali oli tuon ryövännyt mennessään.
Tietenkin mies olisi halunnut vain syöksyä halaamaan Siliä, mutta tilanne ei sitä tällä hetkellä suonut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Joulu 04, 2015 7:56

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Sil kääntyi äänen suuntaan. Hän iski kirveen olalleen ja heilautti irtonaisia hiuksia pois kasvoiltaan, vain nähdäkseen näyn, jota noh, ei ihan joka aamu halunnut nähdä. Oliko pakko ilmestyä tyhjästä ja olla vielä Haulin kanssa? Sil kyllä huomioi tuon hohtavan miekan ja tiesi varsin hyvin kuka hänen edessään oli.
Mies veti Haulin vyöltään, jolloin Sil otti muutaman askeleen taakse päin. Hän ei sanonut sanaakaan. Hänestä tuntui, että jos hän sanoisi, mies väittäisi häntä vain käärmeeksi kera valehtelevan kielen. Iekka oli uhkaava, samoin kun Jackin eletet, mutta Haul ehti ja otti tilanteen käsiinsä, muuttuen fyysiseksi ja moittien heti Jackiä. Sil tarkkaili ympäristöään ja vilkaisi Hauliin, joka käski leikkiä mukana. Tuo kysyi kummastellen, että eikös hän ole kuollut. Sil piteli kirvestä, mutta hän ei osoittanut minkäänlaisia varautuneita tai hyökkääviä eleitä.
"En ole." Sil vastasi hiljaisena. Hän katsoi Jackiin, toki hän oli ilahtunut nähdessään Haulin, mutta tilanne ei sallinut asian iloitsemista. "He jättivät minut henkiin..." Sil totesi vaisuna ja otti kirveen käteensä, asettaen sen jalkoihinsa.

Hän vältteli Jackin katsetta. Viime kerta ei ollut mitä kauneimpia kohtaamisia. "Tarvitsetteko jonkinlaista neuvoa? Vai oletteko vain metsästyksellä?" Pellavapää kysyi ja käveli hetken päästä tuohikorilleen, nostaen sen käsiinsä ja siirtyen sen kanssa kirveen luo.
Sil tuijotti lumiseen maahan. Hän puri hammasta, sillä häntä pelotti Jackin reagointi. Hän ei halunnut taistella, eikä hän halunnut sotkea asioita vielä mutkikkaammaksi.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Joulu 04, 2015 8:49

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Miekan terä katosi aavemaisen hohdon kera ja pian Jack tajusi olevansa Haulin tiukassa otteessa käsistään, jolloin mies käänsi äkäisen ja kysyvän katseen Hauliin. "Mitä sinä teet!?" Jack kysyi ärähtäen Haulilta. "Eikö ilmainen sielu sinulle kelpaa?" Jack lisäsi murahtaen yrittäen tempoa itseään vapaaksi, mutta Haulin ote oli ja pysyi. Toisaalta Haul oli aina niin kohtelias ja hyvä tapainen naisille, että Jackia ei sinänsä jaksanut yllättää aaveen puolustava kanta Siliä kohtaan. Ja viime kohtaamisella hänen, Haulin, sekä Silin välit olivat olleet hyvät. Haul ei tiennyt viimeisistä tapahtumista. Sen varmisti Haulin kysymys, Silin pitäisi olla kuollut, ja johon nainen vastasi hyvin suoraan. Ihmissyöjät olivat jättäneet naisen henkiin.. ja loppu tiedettiinkin jo.

"Matkalla kotiin." Jack vastasi Silin kysymykseen mitä he täällä keskellä korpea olivatkaan tekemässä. "Neuvoistasi en tiedä akka." Jack sylki sanansa Silin päälle ja lopulta repi itsensä irti Haulin otteesta katsoen kädessään olevaa tyhjää miekan kahvaa. Miksi Haulin piti olla niin suojeleva!?
"Mutta en halua viettää viikkoja metsässä rämpimässä, joten kerro missä olemme?" Jack kysyi miettien näin mahdollisuutta olla kiltti kerta herra Haul oli persettä vahtimassa, ettei hän naisia vahingoittaisi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Joulu 05, 2015 12:10

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jackin kysymykset ilmaisesta sielusta, saivat Haulin otteen hetkellisesti kiristymään, mutta mies piti pintansa. Hän vain pahentaisi tilannetta räyhäämällä toiselle.
Sil leikki mukana, hänen pyynnöstään ja vastasi lähes samaan tyyliin, mitä oli vastannut silloin kun he lähes kuukausi sitten olivat tienvarrella kohdanneet.
Sil uteli mitä kaksikko teki näin metsänsiimeksessä, johon Jack meni vastaamaan lyhyesti, jopa kysyen neuvoa missä suunnassa he oikein olivat. Tosin tuon puhutellessa naista akaksi, värähti Haulin ilme hetkelliseksi hyvin ärtyneeksi. Jack rimpuili irti toverinsa otteesta. Haul oli kuitenkin valmin napaamaan tuon kuristus otteeseen, jos tarve vaati.

"Miksi olet niin äreä häntä kohtaan?" Haul tuhahti Jackille astuen tuon vierelle. "Mitä hän on sinulle muka tehnyt?" Mies vielä kysyi ja todella tahtoi kuulla ystävänsä version, vaikka olikin enemmän Silin puolella asiassa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Joulu 05, 2015 1:14

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Sil huomasi kyllä, kuinka innoton Jack oli yhteistyöhän. Tämä nimiteli häntä, kutta se ei ollut uutta rammalle. Tietenkin sieltä tuli viimein älähdys, jota Haul meni heti äreästi tiuskimaan. Sil pudisti vain päätän. Hän nosti kötensä ja osoitti koiliseen. "Kun menet tuosta suoraan, löydät metsä polun. Lähde kulkemaan metsä polkua ja päädyt tielle. Luulisin sinun löytävän sieltä kotiin." Sil totesi ja laski sitten kätensä alas. Hän noukki kirveen maasta.
Haul kuitenkin meni ja kysyi Jackin versioita tälle heidän surkealle suhteelleen. Sil kohotti katseensa Jackiin. Hän odotti, valheita, pettämistä, vihollisen puolelle menemistä ja muuta sellaista roskaa. Sil oli ainoastaan sanonut, ei, käskynyt Jackin pysyä poissa hänen perheensä lähettyviltä. Hän oli ollut valmis tapaamaan miestä tuon kodissa tai jossain muualla, missä perheen painostava ilmapiiri ei kahlinnut häntä.

Mutta mies, joka oli menettänyt uskonsa muihin, otti asian niinkin rakaasti, kuin petturuutena, sillä Jack selkeästi vain käsitti, että Sil ei halunnut hyväksyä miestä sellaisena kuin tuo oli. Ei, miksi Silin pitäisi hyväksyä kaikki? Ei hän enää tuntenut tunteita tätä miedtä kohtaan, mutta jos hän kertoisi siitä tuolle, tämä varmasti sanoisi jotakin loukkaavaa. Nimittelisi huoraksi tai vastaavaa.
"Minä kielsin sinua tulemasta. " Sil totesi hiljaisen synkkänä. Hän huitaisi kirveen olalleen tottuneesti ja tarttui puita täynnä olevaan tuohikoriin. Hän ei jäisi kuuntelemaan Jackiä, pysytään tuntemattomana ja mökötetään lopun ikää. Pellavapää kuitenkin seisoi, lähtö valmiina. Hän voisi jatkaa puiden hakkuuta jossain muualla. Kotiin hän ei menisi, sillä Jack saattaisi aina seurata.

Sil katseli, kuinka hänen hengityksensä höyrystyi napakassa ilmassa. Hän kuunteli seisoen rauhallisesti kirves olallaan. Hän muisti iskeneensä kirveen miehen reiteen, hän muisti sn illan. Seipään, tulen, naurun ja huudot. Kaikki se vilisi noissa hopeissa silmissä sen sekunnin. "Kerro minulle Jack.... Mneehän Liluthilla kanssasi hyvin? Onhan hän.... Onnellinen?" Hän kysyi lopuksi ja hänen äänessään kuului pieni arkuus. Se tuttu arkuus, jota hänessä oli näkynyt ensimmäisinä hetkinä, kun hän oli tavannut Jackin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
EdellinenSeuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö