Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!


Oikeanpuoleisella saarella on paljon villieläimiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei uutta asutusta saarelle kauheasti tule. Saarelta löytyy myös hieman harvinaisempia eläimiä, joista metsästäjät ovat kovin kiinnostuneita.
Kuten keskimmäisellä saarella, sijaitsee tälläkin saarella kuumia lähteitä, jotka pitävät saarta ja sen maastoa lämpimämpänä, eksoottisempana.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Joulu 29, 2015 6:04

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

"Vai on sitä käyty jo sängyn puolella?" Jack kysyi toista kulmaansa kohottaen katsoen Haulia, joka oli maininnut intiimimmän suhteen Silin kanssa ja hänen kataudestaan siihen. "Enkä ole kateellinen siitä." Jack huomautti Haulille vielä kun Liluth oli noussut ja mennyt kovasti onnittelemaan Haulia suhteesta Silin kanssa, joka kieltämättä oli tullut nurkan takaa hänellekin. Liluth kävi vielä kovin pahoittelemaan sitä kuinka oli tuntenut olonsa pahaksi kun Haul oli jäännyt hieman ulkopuolelle kun no, heillä oli ollut kahdestaan jotakin. Jack hymähti.
"Eiköhän Haulilla ollut taka-ajatuksena jotakin, kun sinut tänne toi alunperinkään." Jack olisi voinnut tappaa Liluthin sinä iltana jo ovelle, mutta kiivaasti Haul oli haltiaa suojellut tähän päivään asti. Mikä lienikään sitten syynä.. tietoisuus siitä että Jackin ja Liluthin välillä oli ollut jotakin jo ensi tapaamisesta asti vai sitten vain sääli haltiaa kohtaan?

Sil tuli huoneeseen tarjottimen kanssa, joka asetettiin pöydälle ja alkoi ojentamaan teetä jokaiselle yksitellen. Jack otti kiittäen omansa käsiinsä ja joi siitä lämpimäkseen pienen kulauksen varoen ettei polttaisi suutaan, laskien sitten kupin alemmas käsissään katsellen kuinka Sil tervehti iloisesti Liluthia. Kerta pääsi jälleen näkemään haltian.
"Sil.. voisimmeko jutella hetken?" Jack kysyi jahka Sil ja Liluth olivat saanneet kuulumisiaan vaihdettua, nousten itse seisomaan ja laskien tee kuppinsa pöydälle. Jack odotti hetken että Sil tulisi ja katsoi Hauliin, ettei miehen tarvitsisi olla huolissaan silmäterästään, ja käveli sitten eteisen puolelle odottamaan Siliä katse maassa vaikean näköisenä.
"Miten..?" Jack aloitti nostaen katseensa Siliin kun tuo oli tullut samaan tilaan hänen kanssaan. "..Voit olla kuin mitään ei olisi tapahtunut... sen jälkeen mitä tein?" Jack kysyi kaiverrellen hieman. Jack puhui Luvonista, haltiasta josta hän ei välittänyt, mutta tuntui oudolta kuinka Sil tuntui antavan asian olla. "Enkä tarkoita vain.. Luvonia, vaan myös sitä mitä yritin tehdä sinulle." Jack lisäsi häpeävänsä myös sitä mitä oli yrittänyt Silille tehdä sinä iltana.
"Olet niin iloinen siitä kaikesta huolimatta... siitä että.. murhasin Luvonin silmiesi edessä." Jack sanat eivät Luvonin kuolemasta puhuttaessa ehkä olleet tunneikkaimmalla tasolla, mutta kai sekin on rikos.. jollakin alkeellisella tasolla, jos friikieltä kysyttiin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Joulu 29, 2015 7:27

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Silin astuessa olohuoneen puolelle päästi Liluth hätäisesti miehen kädestä irti, kuin olisi pahastikin häväissyt toista. Haul puoleataan soi hymyn Silille, joka asetti tarjottimen pöydälle, selittäen tehneen purtavaa aivan Liluthia ajatellen.
"Ei sinun olisi tarvinnut." Haltia totesi hätäillen, mutta hymyili kiitollisesti. Teetä jaettiin kaikille ja Liluthin päästyä takaisin istaan Jackin viereen, otti tämä leivän käteensä.
"Niin on, luulin että sinulle tapahtui jotain" Haltia vastasi Silin iloisiin sanoihin.

Haul kohotti kulmiaan Jackin pyynnölle puhua Silin kanssa ja vaikka tuo soikin hänelle luotavaisen katseen, ei mies itse voinut olla tuijottamatta kapealla katseella toveriaan takaisin. Mies vielä vilkaisi Silin puoleen jos tuo itse tunsi olonsa huolettomaksi Jackin pyynnön suhteen.
"Älä huoli Haul." Kuului miehen takaa Liluthin ääni, johon mies murahti jotain. "Ei Jack tekisi mitään ystävänsä naiselle."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Joulu 29, 2015 11:29

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Liluth oli yhtä ilahtunut kuin hänkin ja tuo oli näemmä kuullut, että hänelle oli sattunut jotakin. Sil levitti hieman, ehkä aavistuksen vaivaantuneen hymyn toiselle. Hän koputti proteesiaan, joka oli häpeilemättä esillä kaikkien katseltavaksi. "Niin, sattuihan minulle, mutta selvisin." Sil totesi sen enempää antamatta yksiyiskohtia, ettei järkyttäisi huolissaan ollutta haltiatarta.
Sil oli ehtinyt nostaa teekupin kerran huulilleen ja laskea sen, kun Jack jo avasi suunsa. Hieman takerrellen ja karistellen ääntään mies kysyi, voisivatko he keskustella hetken kahdestaan. Pellavapäästä alkoi tuntua, kuin miehet vuorotellen veisivät häntä johonkin huoneeseen ja puhelivat niitä näitä. Pian Liluthkin vetäisi hänet toiselle puolen huonetta ja pyytäisi keskustelemaan kahdestaan. Haltian ujous vain oli se asia, joka esti tämän tapahtumisen, onneksi. Sil vilkaisi Haulia, joka vilkaisi puolestaan häneen. Hän käänsi pian katseensa takaisin Jackiin ja nyökkäsi. Teekuppi laskettiin pöydälle odottamaan ja käden ja oikean jalan varassa ponnistettiin ylös tuolista.

Seisomaan päästyään hän seurasi Jackiä, hiljaisena ja vilkaisi vielä Hauliin ohittaessaan miehen. He kävelivät eteisen puolelle, jossa Jack tuntui käyttäytyvän kuin katuva pieni poika. Katse maassa ja epävarma ääni saivat asian kuulostamaan niin oudolta. Sil räpäytti kerran silmiään nopeammin, jotta kykenisi keskitymään asiaan paremmin.
Mies kysyi, miten hän kykeni olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuin kaikki se, mitä mies oli yrittänyt tehdä olisi ollut vain unta, jonka pystyi pyyhkimään pois. Selkeästi asia kaiversi miehen mieltä ja Sil katsoi parhaaksi vastata toiselle. Tietysti Sil oli iloinen, että Jack ymmärsi katua tekojaan ja ymmärsi ajatella niitä, mutta hän ei ollut ehtinyt ajatella asioita suuremmin, kun oli nähnyt Liluthin siinä kunnossa. Hän oli vain mennyt tilanteen mukana.

"Minä..." Pellavapää aloitti rauhallisesti. "En tietenkään antanut sinulle anteeksi, mutten pystynyt vihaamaan sinua. Olihan kaikki alkujaankin minun syytäni." Sil totesi hieman vaikeasti pyöritellen silmiään, ikään kuin ei tietäisi minne katsoa. Jackin ajatuksen Luvonin murhaamisesta saivat Silin värähtämään. Hän ei tiennyt pitäisikö hänen sanoa, että Luvon oli onnellisesti elossa ja omiensa luona? Aiheuttaisiko se miehessä tunnekuohun? Mahdollisen raivopurkauksen. "Luvon ei ole kuollut." Sil sanoi päätäen vain puhua rehellisesti. Hän ei katuisi sanojaan, eikä sitä mitä olisi tulossa. Tosin hän ei jaksanut selitellä yksityiskohtia toiselle. "Mutta se on yksi huolen aihe vain vähemmän." Sil sanoi ja asetti kätensä ristiin.
"Aiheutit minulle ja perheelleni pelon, mutta se siitä. En minä vain tiedä, mutta en halua käyttäytyä Liluthin nähden pelokkaasti sinua kohtaan. Olisiko kivaa, jos sanoisin sinun yrittäneen raiskata minut hänen kuullen?" Sil sanoi ja hymähti. "Minä olen iloinen, koska minulla on Haul ja perhe, joka välittää minusta. Olen iloinen, koska kykenen jatkamaan eteenpäin. Ja olen iloinen, koska tiedän, että pystyt muuttumaan Liluthin tähden. Niinhän?" Sil kysyi ja koski Jackin poskea hennosti. Hän hymyili lempeästi ja poistui takaisin sinne, missä Haul ja Liluth olivat.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Tammi 20, 2016 9:59

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Sil aloitti puheensa ja no Jack kuunteli korva tarkkana jokaisen sanan naisen suusta. Sil kartoi etti ollut voinnut antaa miehelle anteeksi, mitä oli tehnyt, mutta ei ollut osannut vihata miestä sen tähden. Jack katsoi naista kysyvästi odottaen jotakin selitystä tälle ja no ehkä sellainen tulikin: Sil kertoi Luvonin olevan elossa. Jackin silmät laajenivat hetkeksi yllätyksestä, mutta nopeasti kasvoihin ilmestyi ärtynyt ilme epäonnistumisesta. Silmät kapenivat kuin kissalla konsanaan Jackin tuijottaessa naista kevyesti nyrkkejään puristaen. Pieni ääni olisi vain halunnut motata naista tempustaan, mutta toisaalta se ei ollut Silin vika.. Jack veti henkeä sisäänsä rauhoittaen itseään sen hetken ajan ja mies ainakin sai osittain itsensä rauhoittumaan, sekä rentoutumaan. Ilman että saisi raivokohtausta.
"..En odottanut sen selviävän." Jack sanoi hieman katkeran oloisesti ja puhui kuin kyse olisi ollut jostakin turhasta eläimestä. Tosin eipä se haltian ruoja hänelle merkinnyt yhtään mitään. Sil jatkoi puhietaan, että Jack oli aiheuttanut Silin perheelle pelon. Mikä ei ollut yllätys.. Sen sijaan Silin puhe siitä Liluthin pelosta, jos Sil kertoisi Jackin raiskaus yrityksestä ja saisi haltian pelkäämään. Jack laski hieman katsettaan ja nyökkäsi pienesti hiljaa ymmärtämisen merkiksi. Sil kertoi myös siitä miksi pystyi olemaan onnellinen ja pyysi osittain miestä itseäänkin muuttumaan edes Liluthin tähden.
"..Tietenkin." Jack sanoi olematta aivan varma oliko tarkoittanut sitä todellisuudessa, mutta ei kieltänyt ajatusta muuttumisesta.. edes hieman paremmaksi. Tuskin hän enään muuttuisi tästä kokonaan koskaan, mutta ehkä Liluthin tähden hän voisi yrittää.
Jack loi pienen hymyn naiselle kun tuo sitten lopulta päätti poistua takaisin muiden luokse. Jack jäi hetkeksi itsekseen seisomaan paikoillensa, kunnes muutaman sekunnin päästä hän seurasi Siliä olohuoneeseen.

***

Päivä ja toinen meni, Jack oli päästänyt Haulin rakkaansa mukaan, jos niin oli halunnut tehdä, mutta vaatinut miekan henkeä palaamaan viikon sisään luokseen. Hän tarvitsi miestä liikkumiseen ja muutenkin jos jotakin tapahtuisi siinä kunnossa missä hän oli viikon päästä. Parannaetut haavat ja hetkellinen voimien parantuminen Shaelin luona käymisen jälkeen oli ollut vain hetkittäistä, muutaman päivän kestävää silmän lumetta. Kirous oli iskenyt jälleen pitkät kyntensä mieheen. Jack oli jälleen alkanut laihtua ja olemaan muutenkin tavallista heikompi ja väsynyt unettomien öidensä tähden. Tosin se johtui miehen omista painajaisista ei suoraan kirouksesta.
Jack istui takkatulen loimussa päivällä kotonaan tällä kertaa kerta ei naisellisen olemuksensa tähden halunnut mennä kadulle. Sen sijaan mies vietti aikaa Liluthin kanssa. Haltia istui miehen vieressä ja Jack oli päättänyt opettaa haltialle kirjoista asioita, kuten eläimiä ja kaikenlaista muuta jota nainen tuskin oli koskaan edes kuullut elämänsä aikana.. ja no asiat, jotka olivat miehelle itselleen päivänselviä asioita.

// Anteeksi, että olen jumittanut D: //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Tammi 21, 2016 12:11

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul ei sinäänsä ollut lähtenyt Silin matkaan, tuon perhe kun ei tiennyt hänen olemassa olostaan vielä, joten eivät he voineet viettää aikaa ympärivuorokauden. Naista kun odotettiin turvallisesti kotiin. Sen sijaan Haul oli päättänyt majailla Jackin luonna kuten tavallista, mutta kuluttanut päivänsä Silin kanssa jos mahdollista. Olihan Silin luo matkaa, mutta ratsun kanssa se taittui helposti ja se toi iloa naiselle itselleenkin, tuo kun oli innostunut ratsastamisesta sen jälkeen kun mies oli tuon ensi kertaa ratsaille nostanut. Usempi päivä kuluikin hevosen selässä kirmatessa, niin kuin tänäänkin.

Liluth puolestaan oli viettänyt aikaansa tavan mukaisesti Jackin tarpeista huolehtien, mies kun vaati huolenpitoa edelleen kirouksen takia. Haltia olisi mieluusti lähtenyt jo matkaan, jotta typerästä noituudesta päästäisiin eroon, mutta Jackin täytyi kerätä voimiaan, ennen kuin jaksaisi tehdä samaisen reissun uudestaan.
Liluth istui hiljaa kuunnellen ja silmäillen kirjojen sivuja, joista Jack hänelle kertoi ja luki ääneen. Kaupungin ulkopuolella todella oli paljon enemmän mitä hän oli ikinä kuvitellut. Nainen mielellään kuunteli miestä, mutta pitkän aikaa hän oli jo pohtinut uskaltaisiko pyytää toista kertomaan jostain tietystä asiasta. Hän ei tahtonut suututtaa toista ja utelu tuntui joltain niin vaikealta, se kun oli häneltä kielletty koko elämän.
"U-um..." Nainen sanoi varovasti kohottaen katsettaan Jackiin. "Onko sinulla kirjaa... tai siis, en usko että sinulla on, mutta voisitko kertoa... haltioista?" Liluth pyysi varovasti. "Ymmärrän kyllä jos et halua."

//Eipä tuo mitään :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Tammi 21, 2016 6:42

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jackillä vierailun sekä asioiden selvittelyn jälkeen Sil oli päässyt turvallisesti kotiin. Toki Tiergan oli tullut puoliväliin hakemaan toista, sillä hajun perässä suurimmaksi osaksi eläinmies käveli ja ennusti toisen tulon. Sen avulla mies pystyi myös pitämään edes jokinlaista rauha perheessä, joka olisi muuten varmasti repinyt hiuksia ja alkanut manata joitakin pimeitä olentoja, kerta luulivat tyttären taas vetäneen itsensä mukaan ties mihin tilanteeseen.
Haul kävi nyt Silin luona, hevosen kanssa. Hän pääsi nauttimaan ratsastamisesta useammin, kuin olisi luullut. Hän piti silti hauskaa hevosen sekä Haulin seurassa. Hän nautti erityisen paljon siitä, kuinka hän pääsi tuntemaan vapauden hiuksissaan ja kuinka hän pääsi tuntemaan miehen lähellään. Turvallisen miehen, vaikka toinen olikin toisaalta kummitus.
Tänäänkin kaksikko oli hevosella liikeellä, mutta se oli myös niitä viimeisiä päiviä, sillä Sil tiesi viikon lähestyvän loppuaan ja Haulin fyysisen olon katoavan sitä myöden. Hän nojautui mieheen tiukemmin hevosen selässä ja tuntui tuijottavan tätä tiukemmin, kuin polttaen toisen naaman verkkokalvoonsa, ettei unohtaisi miltä se näytti lihapäällä. Läpikuultavana mies tuntui hävittävän osittain kasvojensa muodon, siitä sai syyttää joitakin liikkeitä, jos huitaisi ilmaa miehen lähellä.

//Ei mitään hätää :D
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 22, 2016 11:17

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack käänsi päätään hieman Liluthin suuntaan naisen äänähtäessä, selvästi sanoakseen jotakin, ja no Jack kuunteli sen mitä haltia oli tällä kertaa vailla. Kysymys kieltämättä ei Jackin kohdalla ollut se sydäntä lämmittävin ja sen hetken Jack olisi vain halunnut lyödä haltiaa kasvoihin ja käskeä olla puhumatta siitä, mutta raivonpuuskan sijaan mies nosti kätensä ja laski sen pienesti hymyillen naisen niskalle hiplaillen hiljalleen naisen hiuksia. Ehkä vain yritys rauhoittaa itseään, mutta se toimi ja Jack saattoi avata suunsa pienen ehkä ärtyneen hymyn kera.
"Ei.. minulla ei ole kirjaa, valitettavasti." Jack aloitti ehkä aavistuksen kireällä äänensävyllä. "Mutta tietenkin voin kertoa sen minkä tiedän." Jack kuitenkin lisäsi rauhoittuneena pitäen pienen tauon, ennenkuin aloitti. Kai Liluthilla olisi oikeus tietää omistaan, vaikka hän vihasikin niitä suippokorvia siinä missä muitakin friikkejä.
"Haltiat.. no heitä kuvaillaan yleensä kauniiksi ja komeiksi, pitkiksi.. ja hyvin ylpeäksi roduksi ja sitä he kieltämättä ovat. Mitä olen kohdannut itse." Itseään täynnä olevia aaseja jos totta puhuttiin. "Mutta he ovat kuulemma itsekkäitä ja pitävät helposti muita rotuja alempiarvoisina. Heidän kaupunkiaan on sanottu olevan huomattavasti kauniimpi mitä meidän ihmisten." Jack kertoi ja sitten lopulta hiljeni. Ei hän oikein muuta osannut kertoa haltoista. Hän oli vain kohdannut ja tappanut, se oli siinä hänen haltia kohtaamisensa. Liluthia lukuunottamatta.
"En osaa valitettavasti muuta kertoa.." Jack sanoi hieman hymähtäen.

Jack jutteli vielä hetken aikaa Liluthin kanssa kun eteisen ovi aukeni ja Jack nousi ylös katsomaan kuka ovesta astuikaan sisälle.
"Täsmällistä." Jack tokaisi kun näki Silin ja Haulin astuneen sisälle. "Tervetuloa kuitenkin." Jack hymähti ja käveli olohuoneeseen Liluthin luokse. "Oletko pakannut? Lähdemme pian." Jack kysyi pienesti hymyillen. Hän itse oli pakannut kyllä. Ainoastaan vaateet pitäisi vaihtaa ja se olisi siinä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Tammi 22, 2016 1:07

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack suostui Liluthin yllätykseksi kertomaan edes sen verran mitä tiesi. Haltia kuunteli, kun mies kertoi hänen kansastaan, kyllä hän entuudestaan tiesi tarinoita haltioiden valtakunnasta ja elämästä äidiltään, mutta häntä kiinnosti ihmisen näkökulma. Se tosin oli odotettavaa mitä Jack kertoi, ylpeitä ja itsekkäitä. Toista kuunnellessaan Liluth oli huomaamattaan vienyt sormensa rosoiselle korvanlehdelle hivellen sitä. Toisinaan naisesta tuntui, ettei hän ollut enää edes haltia.

Kaupungin muurit häämöttivät Haulin ja Silin olessa paluumatkalla ihmistenkaupunkiin. Tosin Haul joutui pysäyttämään heidän allaan olevan hevosen. Hän oli koko päivän tuntenut olonsa heikoksi, mutta oli itseppäisesti halunnut viettää aikaa Silin kanssa ja nyt se tuntui iskevän häntä nilkkan. Mies oli tosin onnistunut peittelemään heikkoa oloaan toiselta, eihän se olisi ollut hauskaa, jos Sil olisi passittanut hänet kotiin Jackin luo samantien.
"Sil, voitko tehdä minulle palveluksen?" Haul kysyi, tarttuen satulan reunuksesta kiinni, kun taas halasi naista toisella kädellään, istuessaan tuon takana. "Pidätkö huolen minusta ja viet Jackin luo?" Tämä pyysi, vieden kätensä vyölleen ja otti miekankahvan siitä irti, ojentaen sen Silille. "Minulla oli hauskaa tänäänkin." Haul sanoi suukottaen naisen päälakea, ennen kuin suoranaisesti katosi hajoten usvaksi. Hän ei ottanut aavemaista muotoaan hevosen takia, jos tuo pillastuisi, hän kyllä kykeni puhumaan toiselle ongelmitta. Mies oli pitänyt myös huolen ensin, että Sil piti asetta turvallisesti kädessään, toivottavasti tuo ei säpsähtänyt voiman virtausta.

Takaisin Jackin luo päästyään, Haul oli ottanut aavemaisen muotonsa ja heilautti kättään toverilleen, tuon tullessa heitä ovelle vastaan. "Täsmällistä tosiaan." Aave hymähti, vilkaisten Silin puoleen, odottaen että tuo veisi miekan Jackin huostaan.
"Olen pakannut, eväät ja matka tarpeet." Liluth vastasi Jackin kysymykseen pakkaamisesta, nousten samalla paikaltaan ylös. Nainen myös oli varustautunut lämpimiin vaatteisiin, villapaidalla, huivilla ja pitkällä vaalella mekolla, matkaviitta enää puuttui.

//Sano Mori jos hittailin liikaa :o //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Tammi 22, 2016 5:57

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Sil tiesi varsin hyvin, että kun kaksikko hevosineen lähtivät takaisin paluuta varten hänen pitäisi sanoa hetkeksi hyvästit Haulille. Senkin lisäksi, että mies palaisi aaveeksi aikoinaan sekä siksi, että Jack otti Haulin mukaan matkalleen. Oikeastaan koko perheen. Hetken pellavapää ehti miettiä näitä asioita, kun tunsi miehen liikehtivän takanaan. Sil käänsi pienesti päätään ja näki miehen siniset silmät. Haul kysyi voisiko hän tehdä palveluksen. Nainen nyökkäsi, kyllä hän voisi. Mies veti miekan kahvan vyöltään ja ojensi sen hänelle. Silin hopeiset silmät tuijottivat toista pitkään, mutta hän tarttui miehen miekan kahvaan, ehkä asteen haikeampana ja hieman ehkä jotenkin poissuljetun tuntuisesti. Ehkä se johtui siitä, ettei Haul ollut kertonut heikotuksestaan tai siitä, että aika alkaisi olla liian lyhyt enää fyysiseen muotoon. Haul vielä sanoi, että hänellä oli hauskaa tänäänkin. Sil nyökkäsi pienesti saadessaan suukon ja vastasi: "Niin minullakin." Hän nojasi mieheen ja suuteli tuon leukaa pienesti hymyillen.
Sen jälkeen nainen puristi miekan kahvaa kädessään ja nipisti silmänsä kiinni. Miekan kahvaan ilmestyi terä ja voima virta iski hänen kädestään aina kehon jokaiseen nurkkan. Sil puristi pienesti lujaa, mutta sitten siirsi miekan niin lantiolleen. Housuilla hän tänään oli, sillä mekko tuppasi olemaan aina tiellä ratsastamisen aikaan. Vyölle miekan asetettuaan, hän pienesti hiveli sen terää ja otti sitten suistuista kiinni ja käski hevosen laukkaan.

Jackin luo tullessa Sil oli laskeutunut alas satulasta ja pistänyt hevosen kiinni läheiseen puuhun ja kävellyt sitten sisälle koputtaen, kun taas Haul oli ilmestynyt aavemaisena muotonaan sisään. Jack tervehti heitä lausahduksella. Sil nyökkäsi. "Hei taas." Hän sanoi ja otti miekan vyöltään tuntien taas voiman käsissään. Hän käveli Jackin luokse ja ojensi miekan terästä pidellen, koska oli epäkohteliasta antaa teräaseita terä kohti. Sil vilkaisi Liluthiin ja nyökkäsi tälle hymyillen. Hän nyökkäsi myös uudemman kerran Jackille ja kääntyi katsoen Haulia. "Nähdään taas! Tule, kun olet taas mantereella," hän sanoi virnistäen ja lupasi viedä hevosen myös takaisin. Tiergan kuitenkin tulisi hakemaan häntä, joten liiallisesta kävelystä ei tullut rasitetta. "Turvallista matkaa!" Sil toivotti kolmikolle ja astui ulos hevosen luokse, nousten sen selkään ja ratsastaen pois.

//Ei haittanut yhtään! :DD Skipataanko sen verran, että saan Chlorosin ja Shaelin mukaan kuvioihin XDD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 22, 2016 10:56

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack otti mitään sanomatta Haulin itselleen takaisin huostaansa, jonka jälkeen Sil olikin sitten häipynyt omille teillensä. Jack katsoi hetken Haulin terää ja veti miekkansa sitten vyöllensä. Normaalisti Jack olisi vetänyt pulttia Hauliin koskemisesta, mutta no.. Silille hän saattoi antaa anteeksi koska kaksikko oli yhdessä muutenkin ja Sil ei iskisi miekkaa häneen. Ei ainakaan pitäisi.

"Hienoa, vaihdan vain itsekin vaatteet niskaan ja olen valmis lähtemään." Jack sanoi ja käveli huoeeseensa vetämään muutaman lämpimän puseron päälle, jonka päälle mies kävi eteisessä vetämässä lämpimän takin päälle, sekä siihen päälle kaavun jossa oli huppu. Ulkona oli kylmä ja no Jack ei halunnut olla esittelemässä koko kylälle itseään tämän hetkisessä tilassaan. Jack veti kaavun hupun päänsä ylle ja katsoi Liluthia, joka tuli tavaroidensa kanssa paikalle tarjoutuen kantamaan edes osan naisen tavaroista. Sitten mies astui ulos ovesta, odottaen Liluthin ja sulki oven lukiten sen nyt perässään ja tunki avaimen taskuunsa talteen.
Matka alkoi hevosen vuokraamisella ja sitten matka jatkoui kohden satamaan Liluthin istuessa miehen takana, ja no nauttissa rauhallisesta kyydistä. Satamassa Jack etsi käsiinsä laivan, joka olisi suuntaamassa kohden manasses saaria.
"Hyvä herra laivani on rahtilaiva, eikä mikään matkustaja laiva." Kapteeni väitti vastaan Jackille, joka oli kertonut tarvitsevansa kyytiä manasses saarille. Laiva oli sinne kyllä matkalla, mutta vain tavaran viemistä varten. Jack huokasi. "Pyydän, minulla on tärkeää asiaa saarille.. voin maksaa tuplana hintamme!" Jack pyysi lähes jo annellen, jolloin kapteeni hieman kiinnostui vilkaisten Jackin vierellä olevaan Liluthiin ja sitten mieheen itseensä. "Hyvä on.. sen lisäksi voisitte tulla illalla käymään hytissäni?" Kapteeni kysyi mitä vihjaamalla äänen sävyllä, jolloin Jack nappasi kapteenia riveleistä kiinni ja veti naamansa eteen katsoen tuota harvianisen pahasti.
"Koske niin sinusta ei jää mitään jäljelle." Jack murahti hampaidensa välistä silmät hohtaen sen muutaman sekunnin ajan punaisena porautuen miehen sieluun asti, eikä kapteeni sanonut enään mitään. Jack tuhahti ja tönäisi kevyesti miehen taaemmas.

Muutamia tunteja myöhemmin laiva lähti matkaan ja no Jack joutui matkaseuransa kanssa matkustamaan ruumassa tavaroiden keskellä. Toi kyllä ikävästi mieleen sen kuinka Shael oli hänet häkissä tavaroiden keskellä tuonnut koti saarellensa. Jack käänsi katseensa Liluthiin ja nousi ylös yksinäisen laatikon päältä käyden tekemässä naiselle muutamasta pehmeämmästä säkistä pehmusteet, jossa nainen saisi levätä ja istua.
"Käy siihen." Jack pyysi ja meni itse istumaan omalle paikallensa. "Voit nukkua, herätän kyllä kun olemme perillä." Jack selitti ja jäi katsomaan tyhjyyteen hiljentyen kuuntelemaan kuinka aallot hakkasivat laivan kylkiä. Yö oli alkanut laskeutumaan. Jack ei osannut nukkua, tuijotti vain hiljaisuudessa eteensä välillä korkeintaan torkkuen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Tammi 22, 2016 11:37

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Matka oli alkanut ja Liluthista saattoi nähdä kuinka tätä jännitti. Hevoskyyti oli harvinainen kokemus haltialle ja kun he kylän ulkopuolelle pääsivät, pyöri naisen pään puolelta toiselle, ihastellen talvista maisemaa ympärillään. Haul pysytteli hiljaa miekkansa sisällä säästellen voimiaan, puhuen kyllä Jackille silloin tällöin.
Matka tosin meinasi tyssätä, kun ainoa laiva joka oli matkalla Mannasses saarille oli rahtilaiva, eikä sen kapteeni ottanut kyytiinsä mielluusti matkustajia. Jack kuitenkin tarjoutui maksamaan tupla hinnan, se näytti kelpaavan miehelle, joka tosin ehdotteli kaksikoa hytti seuraksi. Liluth säpsähti Jackin reaktiota ja näytti hätääntyneeltä, kun tuo tarrasi kapteeniin, mutta ei kyennyt estelemään tai sanomaan mitään.
Miehen tai no kapteenin silmissä naisen purkauksen jälkeen he silti saivat asettua ruumaan niin mukavasti kuin kykenivät.

Liluth katseli sivusta, kun Jack ryhtyi tekemään hänelle mukavaa alustaa levolle. "Sinä tarvitset mukavemman paikan kuin minä." Nainen vaati, mutta se taisi oll yhtä tyhjän kanssa. Lopulta tämä tyytyi asettumaan aloilleen toisen rakentamalle paikalle ja illan tullessa oli haltia jo nukahtanut. Silkka mielenkiinto kaikea kaupungin ulkopuolella olevaa kohtaan näytti uuvuttaneen vaaleaverikön.
"Sinunkin pitää nukkua." Haul kommentoi hiljaa, aavemaisten silmien tuijottaessa toveriaan tuon vyöltä. "Yritä edes. Minä voin vahtia sen puutteessa olevan kapteenin varalta."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Tammi 22, 2016 11:58

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Chloros

Kuinka vaikeaa oli livahtaa yhteen rahti laivaan? Ei yhtään vaikeaa, kerta hallitsi kaiken maailman piilottelur sekä vaikeista paikoista livahtamisesta. Osa syynä menneisyys, mutta viherpää ei laskenut sitä. Tokihan niitä epäonnistumisia tuli, mutta kuka niistä välitti, kun todistajan kykeni pois pyyhkimään elävien kirjoista.
Nyt mies makasi erään rahtilaivan ruuman laatikoin päällä kuunnellen, kuinka aallot hakkasi vasten laivan kylkiä. Ulkoa kuului ääniä, mutta ihmissyöjä ei voinut niistä pahemmin välittää, ennen kuin nenään ja korviin alkoi kantautua jotakin hyvin tuttua. Mies pyörähti levollisesti tavaroiden taakse, piiloon katseilta. Hän liikkui kuin varjo konsonaan pitkin ruman seiniä aina sinne, mihin loistava tulen valo ei ylettänyt, eivätkä silmäparit voineet nähdä.

Hän kuuli, kuinka puiset rappuset narahtelivat askeleiden painaessa niitä alas. Toiset askeleet olivat miehen ja toisen naisen. Uuden naisen hajua. Chloros haisteli ilmaa. Taisi peto olla pahemmassa kunnossa, mutta tämä uusi naisen haju kiehtoi. Se ei ollut ihminen vaan haltia. Kyllä Chloros haltian hajun tunnisti, kerta niiden läheisyydessä ja puolella kulki. Toisin sanoen, hänhän teki palveluksen haltioille syödessään ihmisiä, eikö niin.
Kuului puhetta, pedon ääntä. Aina niin hehkeä, mutta Chloros ei ollut tyhmä. Hän leikkisi kyllä, kun he pääsisivät maihin. Aluksi hän oli ajatellut syödä kapteenin, katkoa ensin jalat ja sitten kädet, pitänyt toisen vilä niin kauan elossa, kuin kykenisi ja leikkisi tuolla. Nyt kun nämä yllätys vieraat olivat ilmestyneet, hänen suunnitelmansa olivat muuttuneet. Hän voisi ensin leikkiä pedon naisseuralla. Voisi saada tuon tuntemaan taas kärsimystä. Oi kuinka hän muidti ne kiljumisen ja epätoivon tuskat. Se oli ollut erityisen hauskaa. Jos tämäkin nainen oli jotain tärkeää, hän voisi leikkiä naisella ja sitten hän voisi yrittää viimein syödä lelun, jolla oli leikkinyt jo niin kauan.

Siihen asti hän kyhjötti piilossaan kuunnellen meren ääniä ja sekä tunnistaen myös tutuksi käyneen aaveen äänen. Hän hymyili itsekseen maskinsa alla. Niin ihanaa sekoittaa päitä, kirjaimellisesti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Tammi 23, 2016 12:42

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Jack tuijotti hiljaisuudessa silmät puoli unessa Liluthin nukkuvaa hahmoa säkkien päällä kun havahtui hieman säpsähtäen Haulin ääneen vierellään. Jack käänsi katsettaan vyöllään roikkuvaan kahteen silmäpariin, joka pyysi häntä käymään nukkumaan. Vaatien sitä, tarjoutuen vahtimaan hänen untaan jos kapteeni päättäisi tulla. Jack pudisti pienesti päätään.
"En minä sitä.." Jack vastasi toverillensa. "Vaikka kävisin nukkumaan, heräisin tunnin tai parin päästä.. sitten vain pyörisin hereillä koko yön." Kuten oli tapahtunut niin monena yönä sen tapahtuman jälkeen. Yö toisensa jälkeen sama uni piinasi häntä aina vain uudestaan ja uudestaan, ehkä hieman eri muodossa.. mutta aina se oli painajainen, johon hän heräsi kerta toisensa jälkeen.
"Siksi olen ollut viime aikoina väsynyt." Jack lisäsi hieraisten silmiään väsyneenä. Hän olisi halunnut nukkua, lepuuttaa silmiän, mutta pelko oli jo liian vahva ja tieto siitä että hän heräisi joka tapauksessa hetken päästä.
"Säästä sinä sen sijaan voimiasi." Jack tokaisi pienesti hymyillen Haulille ja antoi asian olla siinä.

Jack istui siinä laatikon päällä tunteja paikallaan kädellään nojaten toiseen polveensa selkä kumarassa silmien painautuessa hitaasti kiinni pakosta ja lopulta mies nukahti kevyeeseen uneen alkaen hitaasti kallistumaan sivu suuntaan, joka herätti miehen sillä samalla sekunnilla korjatakseen ryhtinsä takaisin. Hän ei saisi nukahtaa.. Hän ei kuitenkaan nukkuisi tuntiakaan!
Yö meni unta vastaan taistellessa ja lopulta Jack oli kaatunut kyljelleen laatikon päälle nukkuen siinä vähemmän mukavassa asennossa aamun pikku tunneilla. Iloista se nukkuminen ei kuitenkaan ollut, miehen lihakset nykivät ja mies liikkui hermostuneesti mumisten jotakin unissaan, kunnes vain säpsähti hereille katsoen pelästyneen näköisenä ympärillensä. Se oli unta.. se oli ollut vain unta. Jack laski katseensa Hauliin sanomatta mitään ja jäi vain istumaan siihen kasvonsa käsiinsä hautautuneena väsyneenä.

Kannelta alkoi kuulumaan ääniä, miehistö oli alkanut heräämään jo töihinsä ja Jack nousi paikoiltaan kävellen säkki kasan päälle, jossa Liluth makasi kauniissa ruusus unessaan. Jack kävi istumaan naisen viereen silitellen hellästi naisen hiuksia.
"Huomenta." Jack sanoi pienesti hymyillen huomatessaan Liluthin heräävän ja tarjosi naiselle leipää, sekä vettä. Kapteeni oli käynnyt tuomassa ja ilmoittanut heidän olevan pian perillä. "Syö, olemme pian perillä." Jack sanoi syöden omaa leipäänsä hiljaisuudessa väsyneen näköisenä, mutta valittamatta siitä. Siihen väsymykseenkin tuntui tottuvan nopeasti.

Lopulta laiva oli jättänyt kolmikon, tai kapteenin silmissä kaksikon, satamaan ja Jack oli maksanut miehelle siitä mitä hänellä enään oli jäljellä rahoista. Ne eivät riittäisi enään kuin välinpitämättömään ruokaan tai pieniin tarvikkeisiin. Hän ei voisi vuokrata hevosta nyt. Jack huokasi ja veti reppua selkäänsä lähtien vain kävelemeään eteenpäin kuin unissakävelijä konsanaan vailla mitään ajatuksia mielessään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Tammi 23, 2016 1:02

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Haul ei ollut pitänyt Jackin vastustelusta, mutta onneksi uni oli voittanut miehen lopulta. Ainakin jotain lepoa tuo sai, vaikkakin painajainen näytti herättävän tuon parin tunnin kuluttua. Miekan katseesta saattoi nähdä hieman huolta, mutta Jack vaikutti selvästi siltä ettei tahtonut puhua asiasta. Toivottavasti tuon olo paranisi, kun pääsisi eroon kirouksestaan.
Aamun valjetessa laivaan, kävi Jack asettumaan Liluthin vierelle, herätelläkseen tuon silitellen tämän hiuksia vienosti. Nainen räpytteli unisena silmiään, kohottaen katseensa mieheen. Tämä oli miltei unohtanut missä oli ja minne oli menossa, mutta virkeyden virratessa häneen, ei laivan ruuma enää niin vieraalta näyttänyt. "Huomenta." Haltia sopersi, nousten istumaan, samalla kun hieraisi silmiään. Aamiastakin oli tarjolla, jonka Jack ojensi Liluthille. Leipää ja vettä, eihän se yhtä ravitsevaa ollut mitä nainen ruukasi aamiaiseksi tehdä, tai no oli tehnyt silloin kun Jackillä ei ollut rahoista pula. Onneksi se ongelma tultiin ratkaisemaan pian. Tosin Liluth ei vieläkään täysin ymmärtänyt miksi noita tahtoi nähdä juuri hänet, purkaakseen kirouksen Jackin yltä.

He pääsivät viimein saaren rantaan ja Jack saattoi maksaa kapteenille summan mistä oltiin sovittu. Liluth lähti seuraamaan miestä, kävellen tuon rinnalla ja pian liittyi Haulkin noiden seuraan aavemaisessa uodossaan, astellen toisella puolen Liluthia, jolloin haltiatar oli miesten välissä.
"Nuikuitko tarpeeksi? Näytät väsyneeltä." Liluth kysyi Jackiltä, vaikka olikin jo tottunut näkemään toisen päivittäin väsyneenä. "Ei, mutta eiköhän hän pääse lepäämään kunhan pääsee eroon kirouksesta. Muista hymyillä noidalle oikein somasti." Haul totesi vilkaisten Liluthia vierellään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 23, 2016 10:02

Re: Kosto ei tee kenestäkään onnellista || Mori ja Janni!

Chloros & Shael

Niin kuin Chloros oli aavistanutkin, tämä nainen oli miehelle tärkeä. Ainakin mitä tuon puheesta sai selvää. Lisäksi kksikko näytti ottavan hyvin kosketuskontaktia toisiinsa. Laiva oli ollut kauan liikeellä, eikä kukaan tiennyt yhdestä salamatkaajasta. Nyt laiva oli saapunut mantereelle ja kolmikko tuntui olevan liikeellä. Ihmissyöjä itse liikkui vasta sen jälkeen, kun kolmikko oli poistunut ruumasta. Hän kuutenli yläkantta ja kuunteli, kuinka kevyeet askeleet loittonivat ruuman ovesta. Sitten viherpää luikahti ruumasta aina laivan kannelle ja sieltä hyppäsi alas hyiseen mereen.
Vesi ei ollut syvää, joten hän kykeni kahlaamaan rannalle saakka. Kylmyyttä hän ei tuntenut ja keho muutenkin uusiutumisensa takia kykeni torjumaan hypotermian, jos sellainen iskisi. Hän haisteli ilmaa. Kaksikko liikkui, ehkei mies aivan vielä, sillä laiva ja sen miehistö olivat vielä liian lähellä. Hän ei kaivannut tällä hetkellä ketään häiritsemään sitä, kuinka hän lopettaisi leikkikalunsa.

Shael pamautti loitsu kirjan yhteen olohuoneessaan. Hän siirsi kasan papereita työhuoneeseensa ja potki siinä mukana jotain ämpäriä myös työhuoneeseensa. Paperit laskettiin ja noita palasi olo huoneeseen. Hän meni siitä keittiöön keittämään teetä, kun ovella koputettiin. Kylän ulkopuolella käyneistä ryhmistä eräs ryhmä oli tullut ilmoittamaan vieraista, jolloin noidan kasvoille piirtyi hymy. Hän otti mustan viitan hartioillen ja veti käsiinsä nahkaiset käsineet. Ulos hän astui sen jälkeen ja pyysi saada hevosta. Kylä johtajalle tuotiin musta ori, jonka selkään nainen itsensä asetti sulavasti ja kiitti ja sanoi, että hän hoitaisi asian. Hevonen käskettiin liikeelle ja pian noita ohitti kylänsä suojaukset.
Hän antoi hevosen lähteä laukkaan musta viitta hulmuten takanaan. Ehkä hän näytti pelottavalta, kuten noitien puhuttiin olevan tai sitten vain astetta synkemmältä. Shael hymyili ja avisteli, ettäJack tarvisisi kyydin.

Chloros oli seurannut kolmikkoa jo jonkin matkaa. Riittävän kaukana laivasta ja riittävän keskellä ei mitään. Juuri sopivaa, että hän voisi tehdä vaikka mitä. Mies siten odottelematta syöksyi piilostam, vetäen kettinkinsä esiin ja heitti sen kohti vaaleaa haltiaa. Hän yritti saada toisen kettinkinsä syleisyyn, sillä nainen oli tällä hetkellä tiellä ja hänen pitäisi sada nainen vaikka riippumaan jonnekin kuuseen, katselemaan näytöstä. Niin pian kuin hän oli työnsä suorittanutkin hän nappasi naisen käsiinsä ja veti maskinsa pois nuolaisten toisen poskea. "Ahhahaha, hys. Pikkuinen, sinähän tässä saat autio paikan." Chloros nauroi ja loikki viemään nainen riippumaan jonnekin puun oksalle.
Hoidettuaan työnsä hän hyökkäsi kohti heikoksi käynyttä vastustajaansa. "Tiesitkö, että on aika lopettaa lemmikki, joka on käynyt liian heikoksi?" Hän kysyi nuolaisten sormiaan huvin vuoksi. Sitten mies heitti kasan tikareita ja jäi kuutenelemaan, josko toinen ne miekkansa avulla torjuisi.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
EdellinenSeuraava

Paluu Oikea saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö