Kaksi orpoa || Nipsutin!


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Marras 05, 2018 2:59

Kaksi orpoa || Nipsutin!

// Nipsutin tänne Lyron kanssa! //

Cole, Adria (npc)

Coline oli päästänyt lapset lopullisesti kylmän maailman armoille, kun ovelle oli tullut tumma hoikka mies ja hakenut lapset lopullisesti pois tutusta kasvatus ympäristöstä. Tai siitä väliaikaisesta, jossa lapset olivat odottaneet siirtoa kohti seuraavaa kotia. Kotia joka mahdollisesti olisi lopullinen, jossa kumpikin voisi varttua aikuiseksi ja tehdä siten omat päätöksensä elämänsä suhteen. Lapset elivät kuitenkin tässä hetkessä, eivätkä sillä hetkellä osanneet ajatella niin pitkälle sillä hetkellä kun tämä vieras mies vei heidät pois omaan kotiinsa. Kotia, joka sijaitsi syvällä metsän uumenissa olevassa suuressa luolastossa, jossa mies ei asunut yksin vaan luolia asusti monipäinen kirjo erilaisia olentoja. Se muistutti Cole kaukaisesti ihmissusi laumasta, jossa poika oli hetken elännyt nuorempana ennen Shaelin astumista elämään. Adria oli enemmän hämmentynyt tilanteesta ja paikasta, jossa nuori nainen tulisi elämään jatkossa. Olihan nuori tyttö oppinut elämään äitinsä kanssa kaupungissa, joten äkillinen muutos elää keskellä metsää oli iso muutos nuorelle naisen alulle.

Ensimmäinen päivä meni paikkoihin ja sen asukkaisiin tutustuessa ja Adria oli, kuten yleensä, kaksikosta se avonaisempi ja teki enemmän tuttavuutta muihin kuin Cole, joka oli hiljaisempi ja tuntui tukeutuvan vanhempaan kasvatti sisarukseensa. Cole tarkkaili enemmän muita ja oli enemmän omissa oloissaan. Tälläkin hetkellä nuorella miehellä oli syliinsä asetettu tasainen puinen alusta, jonka päällä oli paperia. Kädessään pojalla oli hiili, jolla Cole piirsi paperille keskittyneen ilmeen kanssa kiven päällä istuen. Cole piirsi paperille tilannetta kuinka hän oli saanut voimansa ja tavannut ensimmäistä kertaa sisäisen petonsa. Se valtava valkoinen kuninkaallinen peto, joka oli kaukana Colen pentumaisesta olemuksesta. Tulisikohan hänestä aikuisena sellainen? Se peto kiehtoi nuorta ihmissutta ja se mihin hän pystyisi sen kanssa.. mutta Shael oli kieltänyt häntä. Työntänyt hänet pois juuri sen syyn takia. Heittänyt heidät vain pois tänne vieraaseen paikkaan. Cole säpsähti äkisti ajatuksistaan kun Adria tuli istumaan nuoren pojan viereen ja Cole katsoi sisarustaan hetken yllättyneenä, mutta loi sisarukselleen pienen hymyn ennenkuin käänsi katseensa takaisin työhönsä.
"Se on hieno." Adria sanoi melkein jopa itsestään selvästi katsoessaan Colen piirtämää kuvaa, johon Cole nyökkäsi hiljaa vaikuttaen vaiteliaalta. "..He vaikuttavat ihan mukavilta." Adria jatkoi katsahtaen ympäristöä, jossa juuri tällä hetkellä ei ollut ketään heidän lisäksi. Cole huokasi ja siirsi piirroksensa pois tieltä, jotta saattoi kirjoittaa puhtaalle paperille. "Vastahan me olemme olleet täällä yhden päivän, emme tiedä millaisia he oikeasti ovat." Colen omat vanhemmat olivat kuolleet, hänet oli otettu pois kasvatti perheestään, kasvatettu tiettyyn ikään valheessa ja nyt hylätty tänne paikasta jota hänen olisi kutsuttava kodiksi. Paikkaa jossa hän saisi elää loppu elämänsä ilman pelkoa huomisesta. Kaikki se tuntui nuoresta miehestä valheelta. Nyt hän oli tässä aivan vieraassa paikassa, vieraiden henkilöiden ympäröimänä, jota uskoteltiin kodiksi. Niin Shaelkin oli sanonut. Se kaikki näkyi nuoren ihmissuden katseesta, kuinka usko maailmaan oli alkanut katoamaan.
"He eivät halua pahaa meille.. Coline varmisti sen." Adria sanoi Colelle, joka puri vain hammasta hiljaa yhteen ja nosti aloittamansa kuvan takaisin kirjoituksen päälle. "Antaisit heille mahdollisuuden?" Adria kysyi Colelta, joka hieman pyöräytti silmiään ja kirjoitti haaleasti kuvan alareunaan "Ehkä." Pyyhkien sen sitten kädellään pois. Adria katsoi Colea ja veti kätensä nuoremman hartioiden päälle ja halasi pienesti. Tämä ei ollut kummallekkaan helppoa, vaikka Adria halusi esittää sitä vahvempaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ritari
Ritari

Viestit: 1228

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Marras 08, 2018 10:19

Re: Kaksi orpoa || Nipsutin!

//Nipsutin ja Lyr-baby grrnau!//

Lyron

Kesä oli jälleen käynyt taittumaan syksyyn, antaen ruskan niellä lehtivihreän puista kun koko metsä valmistautui talveen. Normaalisti Lyron ei ollut koskaan ollut huolissaan laumansa talvehtimisesta, mutta nyt oli kieltämättä vierähtänyt hetki siitä kun laumalaiset olivat viimeksi joutuneet vastakkain kylmän pakkasherran kanssa, ja tällä ajatuksella tietysti viitaten siihen kuinka lauma oli ollut muutamat vuoden päivät evakossa Mananess saarilla, joissa vallitsi huomattavasti mannerta trooppisempi ilmasto. Silti hukka oli kuullut kuinka monet talvea ikävöineet laumalaiset julistivat uhmakkaasti odottavansa suorastaan sitä valkeutta joka sulkisi kaiken vaippaansa. Kenties nuo nuoret ja uhmakkaat olivat aivan oikeassa ja vanha susi huolehti turhia. Heidän laumansa oli kuitenkin miltein varjo siitä mitä se oli ennen ollut. Saarille lähtö oli jakanut lauman raa'asti kahtia, ja valitettavasti he olivat saaneet huomata palattuaan mantereelle että lähtöhaluttomat olivat saaneet surmansa ilmeisesti piakoin eron jälkeen. Laumassa oli tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon nuorukaisia, pentuja, joiden harteilla lepäsi lauman tulevaisuus. Valitettava taakka noin nuorten kannettavaksi ja lauman alfa tekikin parhaansa säästääkseen heidät siltä ja kantaakseen osansa.
Kun häneen oltiin oltu yhteyksissä kodittomien pentujen suhteen jälleen, hän ei voinut tapansa mukaan kääntää heille selkäänsä. Lyron oli lähtenyt henkilökohtaisesti hakemaan näitä uusia tulokkaita ja matkannut näiden kanssa takaisin lauman pariin aistien toisesta heistä, hiljaisesta kultasilmäisestä pojasta, merkittävää auraa. Lyro ei laisinkaan ollut sitä tyyppiä että tykkäisi kehuskella omilla taidoillaan, mutta jos olisi ollut rahtusenkin, hän olisi todennut että oli harvoin väärässä näissä asioissa jota kai etiäisiksikin saattoi kutsua. Tuossa nuorukaisessa piili melkoista potentiaalia.


Luonnottoman suuri kokoinen susi lepäsi ilta-auringon viimeisten säteiden lämmittämällä kivellä lauman kotiluolan ulkopuolella - tarkemmin sanottuna yläpuolella. Hän katsoi rauhakseltaan metsää joka oli kauniin kirjava ruskan väreissä ja melkein tunsi kuinka lehtiä putoili puista. Hän huokasi pienesti, hieman huolissaan. Osa heidän laumastaan kävisi talvehtimaan heti ensilumen tultua ja sitten heidän lukumääränsä pienenisi entisestään. Hitaasti Lyron antoi katseensa vieriä metsän puustosta kahteen lauman uusimpaan tulokkaaseen vähän matkan päässä kahdestaan kiven luona. He olivat sopeutumassa yhtä hyvin kun saattoi olettaa näin suuren elämän muutoksen sattuessa. Alfa oli antanut nuorille tilaa tutustua omilla ehdoillaan ensimmäiset vuorokaudet, mutta nyt hänestä alkoi tuntua että heidänkin voisi olla aika alkaa päästä enemmän osallisiksi.
Lyron kohottautui ketterästi ylös ja lähti aivan yhtä kepeästi laskeutumaan kallioista seinämää alas maan tasalle. Sitten hän lähti astelemaan kaksikon tykö. "Hei", hänen lempeä äänensä tavoitti kaksikon telepaattisesti kun oli astellut suden hahmossaan riittävän lähettyville, "Aloitamme aivan piakoin oppitunnin ja toivon että liitytte mukaan." Sen sanottuaan hän kohotti kuononsa kohti puoli pilvistä taivasta ja ulvoi kuulaasti. Äänellään hän kutsui paikalle lauman muita nuorukaisia jotka tarvitsivat opetusta moninaisissa asioissa.
Lempeä jättisusi istuutui lähelle Colea sekä Adriaa odottaen muiden kutsutten saapumista, tulivatpa nuo sitten luolan uumenista tai metsän siimeksistä tutkimusmatkoiltaan. "Piirrät hyvin", alfa sanoi viitaten kuonon kohautuksella Colen hiilityöhön.

Muutamien minuuttien kuluttua paikalle saapui seitsemän nuorukaista vuoronperään. Neljä heistä olivat selkeästi jonkinlaisia susia, ruskena ja harmaan sävyissä, vain hieman normaaleja suden pentuja kookkaampia. Yksi eniten ruskea ja pienikokoisin oli naaras, ja kolme hieman isompaa ja enemmän harmaaseen taittavaa olivat uroksia. Nuo olivat nuorimmat laumassa, lauman sisällä syntyneestä pentueesta.
Loput kolme taas heistä pisti huomattavasti enemmän silmiin sillä kahdella oli ihmishahmo, ja yksi oli valkoinen kissaeläin erottuen hyvin susien rinnalla. Kissalla oli tummanpunaisia pilkkuja, sekä samaan sävyyn silmät ja sillä oli hieman sapelihammas tiikeriä muistuttavat hampaat. Kyseessä oli Mhra niminen nuori neiti, joka pysytteli enimmikseen eläinhahmossaan jossa ei osannut puhua.
Kaksi humanoidi asuista nuorukaista supattivat tullessaan innoissaan haltiakielellä, mikä yhdessä heidän suipohkoihin korviinsa viittasi jonkinlaiseen haltiaperimään, puolihaltioita. Nuoret tytöt olivat varmaan noin 13 tai 15 kesää vanhoja ja pukeutuneet nahkasta tehtyihin asustuksiin. Heistä huomattavasti eläväisempi oli nimeltään Ginger, joka oli taatusti moneen otteeseen käynyt jututtamassa lauman uusia jäseniä ollen kaikista lauman nuorista sosiaalisin. Ginger omasi kolme olomuotoa, puolihaltia, gepardi sekä kolibri, kuten tuo oli varmasti käynyt kehumassa. Hänen hiuksensa olivat punaiset ja villit, kasvot pisamaiset ja poskessa musta suden tassu - merkki lauman jäsenyydestä. Tumma hiuksinen toinen tulijoista oli taas huomattavasti rauhallisempi ja uusia tulokkaita kohtaan vetäytyneempi Azuma - laumanjohtajan ainoa tytär. Tuo oli erittäin edistynyt monessa asiassa, mutta oli ainoa koko laumassa joka ei omannut minkäänlaista eläinhahmoa.
"Noniin, nyt kun olemme kaikki täällä, voimme aloittaa. Ovathan kaikki jo tavanneet Colen sekä Adrian?" Lyron kysyi kääntyen kysymyksen esittäessään katsomaan uusia laumalaisia.

//Lyronin esittelyn jatkona on Azumasta, Mhrasta sekä Gingristä enemmän infoa, neljä susipentusta on täysin vapaasti hitattavia nameless npceitä ;D Saa keksiä niilel nimiä jos tykkää thats fine :D//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia