Kalmankoira
Hopea torjui Kalman hyökkäykset mukavan yllätyksellisesti, olihan tuo edelleenkin puolustavaa tyyppiä joten tuolle ei tuottaisi iskujen estäminen paljoakaan ongelmia. Tosin Kalma oli suorastaan yllättynyt kuinka taitavasti Hopea osasi hyökätä puolustajaksi.
Kalma virnuili kun Hopea vaikutti olleen jo menettänyt häneen hermonsa, melkein... tuo rauhoittui yllättävän nopeasti. Ja hän kun oli luullut Hopaa huono hermoiseksi, muistaen hyvin sen ensi tapaamisen. Meinasi menettää hänen kanssaan jo ensi askeleilla hermonsa.
Mutta seuraavaksi Hopea tekikin jotakin astetta mielenkiintoisempaa: tuo vaihtoi tyyliään huomattavasti asettaen toisen miekan eteensä ja toisen taaksensa puolustukseen. Kalma kohotti hieman toista kulmaansa kysyvästi, mutta naurahti sitten pienesti. Vai haluaa herra kovempia panoksia? Saamansa pitää jos kerta haluaa.
Hopea hyökkäsi, pistäen miekallaan eteenpäin jolloin Kalma hyppäsi taaemmas, mutta tuo hyppäsikin sivulle. Kalma tuhahti ja vaihtoi muotoaan koiraksi nopeasti jolloin välttyi Hopean hyökkäykset taas vaihteeksi.
"Äläs nyt vielä ylpeile, poikaseni." Kalma nurahti ja koitti napata hamapillaan tuon puntista kiinni ja kaataa tuo juoksemalla tuon haarojen välistä tuon selän taakse.. Siinä kaatuisi ilman jalkoja ja se sattuisi.
"Muista että minulla on koira muotoni ja osaa hyödyntää sitä tappeluissa." Kalma virnisti heilutellen häntäänsä.