Kalmankoira
Aberec palasikin yllättävän nopeasti kantaen mukanaan paria kiveä, kyykistyen nuotion äärelle ja Kalma silkasta uteliaisuudesta raahautui näköetäisyydelle seuraamaan kun haltia ryhtyi hakkaamaan kiviä yhteen. Aluksi ei vaikuttanut syntyvän yhtään mitään ja aavekoira hymähti ollen sanomassa haltialle jo jotakin näsäviisasta kun pari kipinää lensikin nuotioon ja pian nuotiossa kyti hiljaa pari pientä kipinää, jotka syttyivät pian tuleen.
"Hyvä poika." Kalma naurahti taputtaen haltiaa olalle jatkaen syömistään siintä mihin oli jäännytkin pienen mielenkiintoisen esityksen päätyttyä.
"Tuossa tikussa on sinulle paistettavaa jos kelpaa." Kalma sitten sanoi nyökäten keppiin jonka päähän oli tökätty liha kimpale ja isketty maahan kiinni pystyyn. Saisi kelvata haltialle muuta hän ei osannut, eikä edes pystynyt taikomaan näin äkkiseltään.
Saatuaan syötyä aavekoira raahautui lammen rannalle ottaen siteensä kädestä pois ja alkoi pesemään sitä niin kauan kunnes punaista verta ei enää näkynyt ja sitoi sen uudestaan samalla rievulla. Hänen pitäisi vaihtaa ensihätä riepunsa kotona. Käden hoidettuaan aavekoira kumartui juomaan ja litkitti vettä kielellään lammen ranta vedestä kuin... kuin no koira konsanaan ja saatuaan janonsa sammutettua pyyhki suunsa käsivarteensa.
"Onko sinulla muuten perhettä?" Oli Kalman astetta yllätyksillisempi kysymys haltialle tuon katsoessa tuota olkansa yli.