Kirjoittaja Agna » 15 Maalis 2011, 09:06
Aberec
Ilmeisesti pienen pohdinnan seurauksena toinen mies pisti jalkajousensa pois, ja haltia huokaisi äänettömästi mutta hyvin helpottuneena. Haltia otti paremman asennon ja nosti veitsen takaisin vyölleen.
"Suurin osa haltioista on hyväntahtoisia", mies totesi toinen kulma koholla kuin kärjistääkseen, että ihmisethän ne tässä kaiken pahan tekivät. Tappoivat syyttömiä.
Pienoisen hiljaisuuden jälkeen toinen osapuoli totesi, että Aber näytti tutulta hänen silmäänsä. Haltia kirskutteli hampaitaan, ei kai se nyt oikeasti ollut se sama tyyppi? Näin tilanne kuitenkin osoittautui miehen seuraavan lauseen myötä.
"Kuvittelinkin, että olit tutun näköinen", Aberec sanoi hiljaa, sarkastisen riemukkaasti mutta oletti ettei toinen sitä huomaisi. Niin, hänen henkensä pelastaja... Eipä näyttänyt hevin hetkauttavan tuota. Kiitosta ei kai aiheesta herunut kuin kerran, jos oli koskaan herunutkaan. Haltia ei kuitenkaan jaksanut muistella sitä.
"En tiedä, mutta voit toki valaista", Aber vastasi ja tunsi itsensä tyhmäksi kun ei tiennyt, keitä nykyään pidettiin vihollisena ja keitä ei. Hän liikkui kylässä enää niin harvoin, oli paljon mukavampaa käyskennellä yksin metsissä ja aroilla.
"...Ei sitten tarvitse demonstroida", hän jatkoi vielä ja loi epäilevän katsauksen jalkajouseen.