Kirjoittaja Agna » 23 Kesä 2011, 20:10
Aberec
Kalman saavuttua haltian luo, tämä nyökytti naama irvessä päätään ja suoristi asentonsa.
"Olen, se ei kai ole kauhean syvä", Aber sanoi helpottuneena ja irvisti vihlaisevalle kivulle joka syntyi hänen suoristettuaan selkänsä. Mies kokeili varovasti haavaa sormillaan ja pyyhkäisi sitten veriset sormensa paidanreunaansa. Siinä samassa haltia kaatuikin jo rähmälleen maahan, kuului tuttu suhahdus ja sitten liuta kirosanoja. Aberec päästi epämääräisen kivun siivittämän ulvaisun selän osuessa tantereeseen ja kääntyi sitten katsomaan Kalmaa. Nuoli osui häneen, haltia oli ilmeisesti ollut maalitauluna. Tuo ihminen, koirademoni, muuntautuja, mikälie, oli siis joko huvikseen tyrkännyt Aberin pois alta tai tieten tahtoen pelastanut hänen henkensä. Muutaman sekuntin viiveellä, kiitollisuudentunteen kangistamana ja tilanteen sekavuuden keskellä Aberec vain istui paikallaan ja tuijotti, mitä ympärillä tapahtui. Kaikki kävi ihan kummallisesti - yhtäkkiä Kalma hävisi hänen edestään ja ilmaantui ratsunsa päällä istuvan miehen taakse, iski tähän ja pian he jo molemmat lojuivat maassa. Hevonen juoksi läheltä haltiaa ja ohitti tämän hysteerisesti hirnuen, jolloin haltia ponkaisi ynähtäen maasta ja juoksi maata halaavan kaksikon luo riuhtaisten raskaasti haarniskoidun miehen pois Kalman päältä. Se tuntui kieltämättä haavassa, mutta olkoon. Aberec otti selässään olevasta jalkajousen viinestä nuolen ja survoi sillä ihmisen naamaa niin kauan, että tuo oli lopettanut meuhkaamisen ja jäi maahan makaamaan. Aber ei viitsinyt jäädä ihailemaan näkyä, joka ei todellakaan edes ollut ihailemisen arvoinen. Eihän tuota möykkyä enää olisi ihmiseksi tunnistanut. Aber viskasi nuolen pois ja palasi takaisin Kalman luo.
"Kävikö pahasti?" hän kysyi tutkaillen seuralaistaan ja tämän vertavuotavaa käsivartta, jossa nuoli edelleen oli pystyssä, vaikkakin hieman vääntyneenä. Aberec repäisi paitansa toisen hihan olkapäästä asti pois, sillä olihan Kalman haava jollain sidottava.
"Saattaa ottaa kipeää, pysy paikallasi", haltia jatkoi ja nykäisi nuolen keveällä otteella pois mahdollisimman suoraan ja nopeasti. Haavasta ryöpsähti ruokalusikallinen verta ja Aber painoi sitä hieman hihasuikaleellaan, alkaen sitten keriä kangasta käden ympärille.