Luolassa taas || Agna


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Maalis 21, 2011 8:12

Aberec

Koira valmistautui hyökkäykseen ja lähti haukahduksen saattelemana kohti haltiaa. Aber otti hyppäyksen vastaan tarkoituksellisesti ajatuksenaan polkaista koira sitten jaloilla pois hänen päältään, mutta koira päättikin napata takista kiinni. Takkiin tarrautuminen vaikeutti Aberecin sotasuunnitelmaa hieman, joten tämä päätti hylätä jalkatemppunsa ja koitti riuhtaista itsensä pois Kalman alta. Hihathan siinä tiimellyksessä kärsisivät, mutta olkoon niin.

Pimeä laskeutui kahden tiimeltäjän ylle ja metsässä ei enää nähnyt pariakymmentä metriä kauemmaksi. Pienenpienet tulikärpäset leijailivat luolanviereisessä metsikössä ja saivat pensaikot vilkkumaan. Aberecin mielessä käväisi ajatus siitä, että öiseen aikaan he saattaisivat saada muutakin seuraa kuin kärpäsiä. Toivottavasti eivät.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Huhti 26, 2011 8:03

Kalmankoira

Kalma saikin kun saikin otteen Abrecin takin hihasta käyden sitä sitten iloisesti suussaan riepottelemaan päätään ravistellen rajun puoleisesti puolelta toisella häntä heiluen pystyssä pörröisenä. Kuitenkin haltia päätti tehdä ikävän tempun ja riuhtaisi hihansa irti koiran otteesta mennen taaemmas aavekoirasta. Kalma jäi tuota katsomaan pää hieman kalellaan häntä hieman heiluen edelleenkin vaaleanpunaisen kielen roikkuessa ulkona pitkällään.. Ja voi ei, ei Kalma välittänyt laskeutuvasta pimeydestä pätkääkään pimeys oli kuitenkin kuin toinen koti aavekoiralle ja oli koiralle normaalia muutenkin, eikä jaksanut muutenkaan ajatella että joku hyökkäisi kaksikon kimppuun.

Noh koira ei moisista hupsutuksista välittänyt vaan kävi jälleen leikkisästi Aberin "kimppuun" hyppien tuota vasten iloisena ja touhukkaana koittaen samalla vähän päästä hieman haltian naamaa päästä pesemään syystä tai toisesta... siinä sivussa kun yritti kellistää haltian maahan pötköllensä.

//anteeksi pienoinen kesto ^^`//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Touko 02, 2011 6:43

Aberec

Haltia otti jälleen uuden valmiusasennon sillä hän aavisteli, että koira oli aikeissa lähteä uuteen hyökkäykseen. Ainakin heiluva häntä ja kallistettu pää antoivat ymmärtää niin.
"Istu, poika", Aber sanoi leikillään ja virnisti. Hauva ei - harmi vain - ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Kun Kalma lähti Aberia kohti uudemman kerran, Aber juoksi virne kasvoillaan vastaan ja otti hyppäävän koiran "syleilyynsä", yrittäen puskea vastaan ja saada koiran kaatumaan selälleen. Se vain näytti olevan myös vastapuolen hyökkääjän tavoite, joten painoa oli melkoisesti.
Koiran kieli kutitteli Aberecin leukaa eikä tämä voinut olla naureskelematta. Suuri kieli jätti vanan lämmintä kuolaa hänen kaulansa ja leukansa alueelle, ja haltia irvisti iloisena. Aberin suusta pääsi naurahduksen ja ponnistelukarjaisun sekainen mylväisy kun hän yritti välttää selälleen kaatumista. Kalma painoi hirveän paljon koiramuodossaan, ja lopulta haltian polvet notkahtivat koukkuun ja mies vajosi polvilleen jääden siten Kalman alle. Hänen suustaan pääsi pieni avunpihahdus jonka jälkeen kaikki olikin yhtä naurua.

//Ei haittaa. :)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 05, 2011 10:37

Kalmankoira

Kalma oli haljeta onnesta kun sai Abrekin allensa ja hurjasti häntä vispaten kaatui tuon mukana maahan jääden tuon päälle puoli seisomaan, takaperä maassa ja etutassut nojaten haltian rintaa vasten ja kieli roikkuen ulkona. Kalma naurahti pienesti kallistaen päätään ja alkoi sitten kuopimaan tuon rintaa etutassuillansa puskien samalla päällään aivan kuin olisi yrittänyt kaivautua Abrekin rinnan läpi. Ja jos haltia yritti käsillään siirtää koiraa pois päältään tuo vastasi niihin pienellä leikkisällä näykkäyksellä mikä ei oikeastaan edes tuntunut missään. Hyvä jos sai pientä pintanaarmua aikaiseksi haltian käsiin.

Aikansa touhuttuaan haltian päällä koira pomppasi pois sivummalle ja kävi makaamaan siihen viereen kieli ulkona roikkuen läähättäen vaikuttaen hyvin tyytyväiseltä.
"Nyt riitti~" Kalma tuumasi lipoen huuliaan kielellään ja lisäsi vielä. "Eikö sinulla sattuisi vettä olemaan mukana?" Kalma kysyi haltialta, ei tarvitsisi ainakaan juosta lähimmälle purolle juomaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Touko 05, 2011 4:22

Aberec

Haltia pihahti hiljaa haistaessaan Kalman koiranhajuisen hengityksen nenässään ja sai sen jälkeen rintaansa kohdistuvan hyökkäyksen. Kuopiminen kutitti hieman, joten Aberec ei voinut olla kiemurtelematta yrittäessään pois Kalman alta. Hän yritti siirtää koiraa pois päältään, mutta vastalauseeksi tästä osuivat pehmeät näykkäykset miehen sormiin. No, ei sitten. Aberia ärsytti hieman se että hän jäi alakynteen elukalle, olisihan tämä voinut olla vaikea taistelutilannekin. Onneksi niin ei ollut!

Kun koira hyppäsi pois, haltia lätkäytti raajansa levälleen ja makasi hiekassa meritähtiasennossa. Hän hengitti syvään.
"Kävi melkein kuntoilusta", Aber totesi hiljaa ja naurahti. Toisessa polvessa oli mitä luultavimmin mustelma, sillä se oli kolahtanut niin vauhdilla maahan äskeisen romahduksen myötä.
"Ei satu olemaan", hän vastasi koiralle jolla oli varmaankin tullut jano. Haltian oli myönnettävä, että janohan siinä itselläkin tuli. Hän nousi istumaan ja kääntyi poimimaan puukkonsa maasta, asettaen sen sitten vyölleen. "Etsitäänkö jostain puro vai sinnitteletkö?"
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 05, 2011 8:12

Kalmankoira

"Minulle tuli lähinnä vain kuuma.." Kalma tuumasi haltian sanoihin jotka eivät voinneet jäädä aavekoiralta mitenkään ohi, olihan koiralla huomattavasti parenpi kuulo kuin haltioilla tai ihmisillä. Haltia vastasi sitten vesi kysymykseen kieltävästi saaden koiran luimistamaan hieman korviaan pettymyksestä. Olisi ollut helpompaa jos tuolla tai hänellä olisi ollut vain pieni vesileili mukana, mutta ei voi mitään.. Tästä vain sitten patikoimaan reippahasti.

"Mennään sitten." Kalma tuumasi melko pettyneen kuuloisesti nousten seisomaan vaihtaen muotonsa ihmismäiseksi josta meni sitten hakemaan reppunsa selkäänsä roikkumaan.
"Tiedän yhden joka on tässä lähellä." Kalma sanoi ja lähti patikoimaan odoteltuaan hetken haltiaa että tuo saisi luunsa kasattua liikkumiseen. Kalma käveli reippain askelin metsässä ja vaikutti olevan hyvin tietoinen siitä minne oli menossa. Katse valui haltiaan joka kipitteli perässä.
"Aijoo... sinä tuskin näet pimeässä kamalan hyvin." Kalma hymähti napsauttaen sormiaan luoden sähköpallukan.. joka sammui muutaman sekunnin päästä ja Kalma sai kiroten sen sytyttämään uudestaan. Nyt haltia toverilla olisi valoa nähdä minne astui.

Lopulta kaksikko sitten saapui keskellä metsää solisevalle purolle ja Kalma oli jo aivan innoissaan käymässä juomaan sitä kun haistoi jotakin epämääräistä vedessä.
"Älä juo.." Kalma sanoi kanssa seuralaiselleen ja nousi seisomaan lähtien seuraamaan yli virtaa saaden seurata sitä jonkin aikaa, kunnes löysi sitä mitä oli epäillytkin: ruumis lillumassa vedessä. Aavekoira nappasi ruumiin jalasta kiinni ja veti maihin.. ruumis ei ollut vielä jäykistynyt ja siitä valui heikosti vielä verta haavoista kaulan seutuvilla, joten se oli tuore.. lisäksi se oli haltia.
"Sääli toverisi puolesta... mutta joudumme etsimään toisen juoma paikan."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Touko 05, 2011 9:20

Aberec

Koiralle paini oli ollut ilmeisesti vain pientä verryttelyä, ja tuolla oli vain hieman lämmin. Selityksiä selityksiä, ajatteli haltia. Aberec pudisteli hiekkaa vaatteistaan ja päästään, ja tiputti risun hiustensa seasta. Valmiina vedenetsintäreissulle, siis.

Aberec lähti talsimaan pienessä hiessä Kalman mukana. Hänellekin oli totta vie tullut lämmin, vaikkakin viilentyvä yö teki nopeasti tehtävänsä hikisellä iholla ja sai haltian hieman värisemään. Aber ei kuitenkaan aikonut myöntää olevansa vähän kylmissään.
"Kiitän", Aber totesi valon ilmaannuttua hänen polulleen. Vai tällaistakin Kalma osasi! Mitähän tässä vielä reissun aikana paljastuisikaan. Viimekertaisen tappelun aikana mies oli ollut niin raato, ettei ollut liiemmin taikatemppuja tehnyt. Vaan eipä tainnut olla Kalman tähtihetkiä tuolloin.

Haltia oli kumartunut jo veden ääreen, kun Kalma kielsi häntä juomasta vettä. Aber katsoi pää kallellaan koiraa ja nousi sitten ylös totellen käskyä.
"Mitä nyt?" haltia kerkesi kysyä, kun Kalma oli jo hävinnyt pusikon taakse. Aberec käveli hänen peräänsä ja tunsi nenässään pistävän, epämiellyttävän hajun. Ja samaa oli näkykin. Ruumis sai haltian värähtämään, ja tämä kävi polvilleen tuon viereen. Niin tuntematon kuin tuo haltia oli ollutkin, näky sai Aberin surulliseksi. Ja samaan aikaan myös pelokkaaksi. Hän ei ollut kuollut kauan sitten. Aberin syke kiihtyi hieman, mutta tämä tyytyi nousemaan rauhallisesti ylös ja vilkaisemaan olkansa yli vihollisen varalta.
"Niin joudumme", hän huokaisi ja vilkaisi ruumista jonka lasittuneet silmät tuijottivat tyhjyyteen. "Lieneekö täällä ihmisiä lähellä?"
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 06, 2011 8:09

Kalmankoira

Abrec otti lajikumppaninsa kuoleman huomattavasti raskaammin kuin aavekoira itse, joka oli jo tarpeeksi tottunut ruumiiden näkemiseen etenkin kun itse tuotti niitä harvasen päivä. Lisäksi asiaa taisi auttaa sekin että kumpikin oli haltioita. Kalma siirsi katseensa ruumiista Abrekiin joka kyseli olisiko teon takana ollut ihminen. Kalma mietti hetken kunnes kohautti olkiaan.
"En tiedä.. en ole mikään rikostutkija ja uskon että tämä heppu on jo kaukana joka tämän on tehnyt." Kalma puheli samalla kun nappasi jälleen haltian jalasta kiinni raahaten tuota perässään syvemmälle metsään.
"Ainoa asia jonka voimmekin tehdä on haudata tämä kaveri... ellen saa sitten syödä?" Kalma naurahti omalle vitsillensä mikä nyt tuskin menisi aivan Abereckin huumorintajuun asti, mutta tosissaan aavekoira ei ollut. Sen sijaan tuo muuttui koiraksi ja alkoi kuopimaan tassuillansa pehmeää maata niin että maa lensi takakoipien välistä.

"Katos velhon lemmikki on alkanut leikkimään haltioiden kanssa." Kuului ääni hieman kauempaa metsän pimennoista josta asteli mustan orin selässä korkea-arvoisen oloinen mies kera muutaman alaisensa kanssa. Kalma taas nosti päätään kuopan teko puuhistaan ja luimisti korviaan hyvin protestoituneen näköisesti kuullessaan sanan "lemmikki".
"Sinulle ei kuulu paskaakaan kenen kanssa liikun metsässä.." Kalma murahti takaisin saaden tuon korkea-arvoisen virnistämään pahaenteisesti.
"Kyllä kuuluu... ja velhoa, etenkin kuningasta varmasti kiinnostaa tämä uutinen. Se vain tietää sinulle hieman ikävyyksiä, sääli." Mies puheli koiralle kuin pikkulapselle ja Kalma vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä tilanteeseen.
"Vangitkaa kummatkin." Mies nyökkäsi alaisillensa joita oli vain kolme, mutta nuo olivat asestettuja ja vaikuttivat osaavilta. Kalma katsoi Abrekin päälle.
"Voit juosta karkuun jos haluat... en kanna kaunaa." Kalma sanoi katsoen haltia ystävänsä päälle ja toivoi että tuo lähtisi nyt karkuun kun vielä pystyi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Touko 13, 2011 11:13

Aberec

Haltia nyökkäsi Kalman huomioille ja katseli ruumista inho kasvoillaan, niin epäkohteliasta kuin se olikin. Harmaa iho ja kastuneet kasvot tekivät näystä hyvin epämiellyttävän. Haju ei asiaa ainakaan parantanut.
"Et saa syödä", Aber mutisi hieman närkästyneenä, mutta ymmärsi lauseen kuitenkin vitsiksi.
"Voisimme haudata hänet jos meillä olisi jotain millä kaivaa, tai jos sattuisimme löytämään valmiin kuopan... Ja paljon turvetta tai jotain. Tai ainahan voimme käyttää kiviäkin", haltia arpoi eikä viitsinyt enää katsoa lajitoveriaan, jonka oli todennut liian etovaksi liialle katselulle. Juuri kun Aberec oli päässyt puhumasta kaivamisesta, Kalma jo teki kuoppaa ruumiille ja haltia katseli tuota lähes kiitollisena.

Haltia väräytti korviaan ja katsahti taakseen, siihen suuntaan mistä ääni tuli. Hänen sydämensä tuntui pomppaavan kurkkuun ja mielialakin tipahti kertaheitolla hahmojen saavuttua lähemmäksi. Myöskään näiden ihmisten puheet eivät Aberin korvaa liiemmin miellyttäneet, varsinkaan ne osat joissa mainittiin "velhon lemmikki" ja "haltioiden kanssa", mikä merkitsi ettei tässä ainakaan haltioiden puolella oltu. Aberec loi pistävän mulkaisun koiraan, joka tuntui hetkessä jo lähes petturimaiselta. Kalman sanat kuitenkin saivat haltian närkästymään.
"Jos luulet minua niin raukkamaiseksi, niin erehdyt. Ja hetkessähän he saisivat minut kiinni", Aber mutisi katkerana eikä viitsinyt luoda katsettakaan koiraan. Haltiaa alkoi kismittää silmittömästi se, ettei hän kantanut nyt asetta mukanaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Touko 25, 2011 12:34

Kalmankoira

Aberec mulkkasi koiraa paheksuvasti, joka sai koiran katsomaan tuota kysyvästi. Mitä hän nyt taas oli tehnyt.. tai sanonnut? Kalma ei kuitenkaan käynnyt kyselemään enempää asiasta vaan käänsi katseensa vähemmän mukaviin tulijoihin, jotka lähestyivät aseineen uhkaavasti.
"Ajattelin nyt lähinnä sinun parastasi.." Kalma mutisi pyöräyttäen silmiään päässään haltian protestoidessa hänen pyyntöään vastaan kuin vastarannan kiiski konsanaan, muuttaen samalla ihmismäisemmäksi.
"Ja jotta sinusta ehkä olisi hieman apua... ota nuo." Kalma sanoi ja tyrkkäsi haltian käteen toisen veitsistään ja jalkajousensa jotta tuo pystyisi itseään puolustamaan ihmisiä vastaan. Toivottavasti tuo vain osasi ampua jalkajousella.

Miehet lähtivät hyökkäykseen ja Kalma valmistautui, mutta vilkasi vielä olkansa yli haltiaa avaten suunsa vielä nopeasti.
"Yhtäkään ei jätetä henkiin." Kalma sanoi varsin varteenotettavalla äänen sävyllä ja tosiaan tarkoitti sitä: nuo ihmiset olisi tapettava tai hän olisi myöhemmin pyövelin kanssa tekemässä tuttavuutta. Kalma astui sivuun ensinmäisen tullessa kohden ja kamppasi tuon keveän näköisesti turvallensa maahan polkaisten kipeästi keskiselän kohtaa saaden miehen parkaisemaan kivusta. Aavekoira virnisti ja oli tekemässä lopetus iskua veitsen kanssa kun toinen tuli sivusta kimppuun. Kalma pomppasi taaemmas huitaisten veitsen kanssa jonka tuo piru otti ja torjui. Maassa oleva mies vaikeroi tuskissaan ja yritti päästä ylös vaivoin, itkua melkein vääntäen.
"Tapa se! Ammu sitä päähän!" Kalma ärähti haltialle samalla kun piti yhdelle seuraa ja polkasi tuota kylkeen polvella, jolloin koira sai ikävän muistutuksen siitä että ehkei kannattaisi potkia suojaamattomana haarniskoitua sotilasta. Kalma pihahti pidellen polveaan ja kinkkasi melkeinpä ympyrää tuskissaan. Taistelu pari käytti tilaisuuden oitis hyväkseen ja nosti miekkaansa iskeäkseen ja Kalma pisti tuota samalla kylkeen veitsellä. Mies päästi suustaan pihahduksen, kaatui polvillensa ja siitä sitten rojahti maahan kyljelleen. Kalma otti tuon miekan itselleen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Kesä 05, 2011 8:02

Aberec

Vaikka Kalma kuinka olisi Aberecin parasta ajatellut, niin tällä ei ollut aikomuksia pinkaista pakoon. Se ei ensinnäkään välttämättä onnistuisi, ja toisekseen hänen omatuntonsa liiskaisi hänet kuin hyttysen jälkikäteen. Pian haltian syliin tyrkättiinkin jalkajousi. Perhana, Aber ajatteli. Miten ihmeessä tätä ammuttaisiin?
Ennenkuin mies sen pitemmälle ehti ajatella, jousi päästä korkean twäng-äänen ja ampui nuolensa ilmoille. Nuoli lähti hieman alaviistoon. Se ohitti Kalman olkapään muutamalla sentillä ja osui hyökkäykseen lähteneen ihmisen reiteen. Aberec seurasi kangistuneena yhtäkkiä käynyttä kohtausta ja tuijotti hetken maahan kaatunutta ulisevaa miestä.
"Selvä se", haltia totesi ja hänen suonissaan alkoi virrata huomattava määrä adrenaliinia. Taistelu!

Aberec ei osannut jalkajousta ladata uudemman kerran, joten jätti sen niille sijoilleen ottaen kuitenkin viinen mukaansa, ettei jousta käytettäisi heitä vastaan. Haltia vetäisi kyynärvarren mittaisen veitsensä kotelostaan ja säntäsi Kalman luo, jolla ilmeisimmin oli asiaa. Millä minä sitä ammun, jätin jousen tuonne, Aber puuskahti mielessään, hyppäsi ilmaan ja lävisti miehen niskan veitsellään. Ihminen ei ehtinyt sanoa sanaakaan ennen nopeaa lopetustaan. Kävi se kai näinkin, vaikka ampumatyyliä oli pyydetty.
Aberec ei liiemmin ehtinyt tappoaan tuuletella kun hänen edestään säntäsi päälle uusi ihminen. Tuo sai tönäistyä varomattoman haltian maahan, mutta Aber pisti tätä nilkkaan veitsellään. Vastustaja rojahti rääkäisten mahalleen ja sohaisi haltiaa miekallaan. Aber torjui iskun veitsellään ja pisti takaisin - osumatta kuitenkaan kohteeseensa. Hän ponkaisi nopeasti itsensä ylös ja nosti käsiinsä maasta äsken tapetun ihmisen miekan, sillä se olisi todennäköisesti paljon parempi ase kuin lyhyehkö veitsi. Ihminen oli päässyt jaloilleen muttei pystynyt liikkumaan vasemman jalkansa varassa. Aberec kävi kymmenisen sekuntia lyhyttä torjuntataistoa vihollisensa kanssa kunnes osui tätä mahaan, jonka seurauksena mies kaatui. Haltia viimeisteli toisenkin katkaisemalla tuon pään.
"Pärjäätkö?" Aber huikkasi toverilleen, jonka taistelusuorituksia ei ollut pahemmin ehtinyt seuraamaan. Hän etsi Kalmaa katseellaan, ja tuo etsiminen maksoi hänelle liikaa sekunteja, sillä takaa yllättävä ihminen ehti viiltää häntä yläselkään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Kesä 05, 2011 9:32

Kalmankoira

Hullu mies! Ampui melkein omiaan! Kalma loi hyvin nopean mulkkauksen jalkajousella sählänneeseen haltiaan, joutuen kuitenkin varsin nopeasti keskittymään omaan pikku tappeluunsa. Koira tarrasi vielä pystyssä olevan miehen takaraivosta kiinni ja pamautti tuon pään vasten lähintä puuta kaikella voimalla millä vain saikin käsistään. Tietenkään se ei riittänyt tappamaan miestä, kiitos vain kovasti tuon kypärän mikä suojasi päätä, joten aavekoira saikin vain tuon tajunnan horjumaan mikä olikin tarkoitus. Mies yritti ähkien ja köhien nousta ylös kun Kalma iski kaksi sormea tuon silmäkuopista sisään virnuillen. Mies huusi ja parkui yrittäen repiä itseään irti aavekoiran otteesta.
"Ei, en päästä irti.." Kalma mutisi lähinnä itsekseen ja alkoi liikuttelemaan sormiaan terävien kynsiensä kera tuon pään sisällä kaivaen tietään syvemmälle tuon päähän... Voi sitä nau--!? Kalman hupi kuitenkin keskeytti pahemman kerran kumppanin tuskan parkaisuun ja koira jätti hetkessä lelunsa vaikeroimaan sokkona maahan mennen väliin. Kalma iski veitsensä miehen kyljestä sisään ja vetäsi ulos, jolloin tuo kaatui maahan sen enempiä kärsimättä. Sääli sinänsä, olisi voinnut kärsiä.

"Oletko kunnossa?" Kalma kysyi käyden kumppaninsa huolestuneella katseella läpi. Onneksi ei saanut kuin pikku naarmun selkäänsä.. tai no mistäs hän osasi sanoa. Katse kääntyi pikku pomoon joka jännitti nuolta jousella tähdäten kaksikkoon. Kalma katsoi hätääntyneesti haltiaa kohden jonka jälkeen tapahtuikin monta asiaa yhtä aikaa: Kalma tönäsi Abereckin pois alta samaan aikaan kuin pomo päästi nuolen irti... joka otti ja osui aavekoiraa vasemman käden käsivarteen. Kalma pihahti kivusta kiroten ääneen ison joukon kirosanoja pidellen kättään. Mies ratsailla nauroi kaksikolle ja otti toisen aikoakseen tehdä lopun haltiasta tai ainakin haavoittaa niin että tuo olisi mukavampi kuljettaa. Kalma sihahti ja teleporttasi hevosen selkään upottaen hampaansa miehen suojaamattomaan niskaan, jolloin hevonen luonnollisesti sai sätkyn ja nousi takajaloillensa jolloin kaksikko putosi automaattisesti maahan Kalman jäädessä alinmaiseksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Kesä 23, 2011 8:10

Aberec

Kalman saavuttua haltian luo, tämä nyökytti naama irvessä päätään ja suoristi asentonsa.
"Olen, se ei kai ole kauhean syvä", Aber sanoi helpottuneena ja irvisti vihlaisevalle kivulle joka syntyi hänen suoristettuaan selkänsä. Mies kokeili varovasti haavaa sormillaan ja pyyhkäisi sitten veriset sormensa paidanreunaansa. Siinä samassa haltia kaatuikin jo rähmälleen maahan, kuului tuttu suhahdus ja sitten liuta kirosanoja. Aberec päästi epämääräisen kivun siivittämän ulvaisun selän osuessa tantereeseen ja kääntyi sitten katsomaan Kalmaa. Nuoli osui häneen, haltia oli ilmeisesti ollut maalitauluna. Tuo ihminen, koirademoni, muuntautuja, mikälie, oli siis joko huvikseen tyrkännyt Aberin pois alta tai tieten tahtoen pelastanut hänen henkensä. Muutaman sekuntin viiveellä, kiitollisuudentunteen kangistamana ja tilanteen sekavuuden keskellä Aberec vain istui paikallaan ja tuijotti, mitä ympärillä tapahtui. Kaikki kävi ihan kummallisesti - yhtäkkiä Kalma hävisi hänen edestään ja ilmaantui ratsunsa päällä istuvan miehen taakse, iski tähän ja pian he jo molemmat lojuivat maassa. Hevonen juoksi läheltä haltiaa ja ohitti tämän hysteerisesti hirnuen, jolloin haltia ponkaisi ynähtäen maasta ja juoksi maata halaavan kaksikon luo riuhtaisten raskaasti haarniskoidun miehen pois Kalman päältä. Se tuntui kieltämättä haavassa, mutta olkoon. Aberec otti selässään olevasta jalkajousen viinestä nuolen ja survoi sillä ihmisen naamaa niin kauan, että tuo oli lopettanut meuhkaamisen ja jäi maahan makaamaan. Aber ei viitsinyt jäädä ihailemaan näkyä, joka ei todellakaan edes ollut ihailemisen arvoinen. Eihän tuota möykkyä enää olisi ihmiseksi tunnistanut. Aber viskasi nuolen pois ja palasi takaisin Kalman luo.
"Kävikö pahasti?" hän kysyi tutkaillen seuralaistaan ja tämän vertavuotavaa käsivartta, jossa nuoli edelleen oli pystyssä, vaikkakin hieman vääntyneenä. Aberec repäisi paitansa toisen hihan olkapäästä asti pois, sillä olihan Kalman haava jollain sidottava.
"Saattaa ottaa kipeää, pysy paikallasi", haltia jatkoi ja nykäisi nuolen keveällä otteella pois mahdollisimman suoraan ja nopeasti. Haavasta ryöpsähti ruokalusikallinen verta ja Aber painoi sitä hieman hihasuikaleellaan, alkaen sitten keriä kangasta käden ympärille.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Kesä 24, 2011 5:27

Kalmankoira

Ilmat pusertuvat pihalle kun painavasti haarniskoitu korkea-arvoinen sotilas putosi aavekoiran päälle saadaen tuon päästämään otteensa irti tuon suojaamattomasta niskasta, sekä haukkomaan muutamaksi sekunniksi tyhjää henkeä. Lisäksi käsi huusi kipua jota koira ei kuitenkaan ottanut tajutakseen siinä hullun myllyssä vaan kierähti kyljelleen paino lastin noustessa pois päältä ja veti köhien ilmaa keuhkoihinsa. Sotilaan rumaa ja enemmän tai vähemmän tuskallista kuolemaa Kalma ei ehtinyt näkemään kun haltia tuli aavekoiran luokse kysellen hänen vointiaan.
"Olen, olen.. litistyin vain rauta kasan alle." Kalma vastasi nyökäten ja nousi istumaan loukkaantunutta kättään pidellen katsoen ensin haltiaa ja sitten tuon ohi maassa makaavaa miestä nostaen kasvoillensa pienen hymyn, sadistisen sellaisen. Katse kääntyi kuitenkin haltiaan takaisin tuon napatessa kädestä kiinni tutkaillen sitä ja...
"AUHSAA--!!" Kalma parahti kun nuoli revittiin irti ilman suurempia kyselyitä ja olisi varmasti ryhtynyt nuolemaan vuotavaa haavaa ellei Aberec olisi tunkenut siihen väliin paidan hihansa kanssa ja painannut haava sillä.. sitoen sen kohta samaisella rievulla. Kalma tapitti hetken aikaa sidottua kättään ja katsoi sitten haltiaan.
"Kiitti.. taas." Koira hymähti haltaille.
"Kai itse olet ok?" Oli osoitettu kysymys Abereckille samalla kun koira katsoi tuota läpi eriparisilla silmillään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Kesä 26, 2011 3:59

Aberec

Haltia virnisteli syvällä mielensä sopukoissa Kalman kivunparahdukselle ja pyrki kovasti olemaan hymyilemättä. Saattoihan tuo kieltämättä kirpaista.
"Valitan, se oli omaksi parhaaksesi", Aber sanoi rauhallisesti ja lopettelisiteen sitomista käteen. Hieman alkukantainen pakkaus mutta luultavasti tarpeeksi kireä pitämään verenvuodon vähäisenä.
"Ei kestä kiittää", haltia jatkoi ja taputteli käsiään yhteen sen merkiksi että homma oli hanskassa ja työ oli tehty.
"Olenhan minä", hän vastasi nopeasti seuraavaan kysymykseen. Mitä nyt selässä oli tuo haava... Aberec ei nähnyt kuinka paha se oli, mutta siitä ei luultavasti vuotanut verta niin paljon että hän kuolisi heti verenhukkaan, eikä se toistaiseksi kipeäkään ollut. Ainakaan hirmuisen...
"Mitä me teemme noille? Jätämmekö mätänemään vai haluatko syödä?" Aber kysyi virnistäen ja vilkaisi sitten niin päättömiä kuin päällisiä ruumiita, ja yhtä jonka päätä ei juuri enää pääksi erottanut. Näky oli sen verran etova, että se sai haltian hartiat hytisemään inhotuksesta. Heidän lienisi parasta liueta paikalta ennen aamua, tai uusi partio löytäisi heidät mitä varmimmin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia