Luolassa taas || Agna


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Kesä 29, 2011 11:59

Aberec

Aberec kääntyi ympäri aamenien jälkeen ja sama mustuus ja pimeys odotti häntä siinäkin suunnassa. Haltiasta se oli lähinnä ahdistavaa, mutta hän pysytteli Kalman äänen perässä visusti. Sokkona käveleminen oli kankeaa ja hän kompastui jo kerran kiveenkin, kunnes tunnelin päässä alkoi näkyä valoa ja kulkeminen oli helpompaa. Aberec huomasi - kuten Kalmakin oli huomannut - heidän sokean saaliinsa ryömivän kovasti pakoonpäin mutta eihän tuo ollut pitkälle päässyt. Ja oli ilmeisesti törmännyt ryömiessään melkein puuhunkin, minkä paljasti miehen perässä levinnyt veritiplujen jono. Haltia ei pystynyt katsomaan kuinka Kalma tunki kiveä ihmisen suuhun. Hetken aikaa hän pelkäsi Kalman pakottavan ihmisen syömään murikan, mutta ei sentään.
"Hyvä niin", Aber vastasi ja naurahti tukahtuneesti. Hän pystyi kyllä tappamaan ihmisen mutta ei nauttinut sellaisen kiduttamisesta, vaikka he niitä tappajia olivatkin. Haltian korvat painuivat luimuun jalkajousen päästäessä laukaisuäänensä ja miehen yrittäessä huutaa tuskassaan. Kiven takaa lensi sylkeä ja Aberecista alkoi tuntua siltä että mies tukehtuisi kiveen. Haltia oli vähällä sännätä jo tekemään miehen tuskista lopun Kalman ampuessa tätä rintaan, mutta ihminen oli jo matkalla luolan pimentoihin eikä haltialta olisi löytynyt rohkeutta miesraukan auttamiseen. Kalma oli kuitenkin Kalma.
"Näinhän me oltiin", Aberec sanoi nieleskellen ja joutui yskäisemään kootakseen äänensä uudelleen. Hän yritti hävittää mielikuvan päästään ja katsahti sitten aavekoiraan.
"Se joki josta meinasimme juoda, oli saastunut. Tarvinemme siis uuden juomapaikan."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Heinä 10, 2011 9:59

Kalmankoira

Kalma katsoi hieman huolestuneen näköisenä haltiaan tuon kuulostaessa hieman vaivautuneelta ja vaikealta. Kalma hierasi niskaansa ja tajusi vasta nyt ettei haltialle tuo äskeinen temppu ehkä ollut mikään mukavin katsottava.
"Anteeksi.... jos tuo haittoi." Kalma sanoi sitten syrjäyttäen toistaiseksi asian juomavedestä, vaikka jano kalvasikin entistäkin kovempaa kurkkua pienen liikunnan jälkeen.
"En ajatellut.." Kalma mumisi hyvin nöyrän kuuloisesti jääden katsomaan haltiaa josko tuo antaisi aavekoiralle anteeksi tai jotakin vastaava.. tai sitten vain alkaisi huutamaan naama punaisena kuinka epäoikeuden mukaista tuo oli. Tosin olisihan haltia jo siitä alkanut huomauttamaan jos oli huomauttaakseen?

"Ja kyllä tiedän toisenkin, mutta sinne on pidempi matka." Kalma sitten vielä sanoi juomavesi asiasta heittäen reppunsa olkapäällensä laiskasti roikkumaan ja tarkisti vielä että kaikki aseet olivat vyöllä paikoillaan...

//Anteeksi pieni jumitus :3//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Heinä 10, 2011 11:17

Aberec

Kalma näytti olevan niin pahoillaan ja maan matosena että Aberecin olisi melkein tehnyt mieli taputtaa tuota. Se olisi kuitenkin ollut oudoksuttavaa ja muutenkin, hämärää, joten haltia tyytyi pudistelemaan päätään.
"Ei se mitään, hän oli ansainnut sen", hän henkäisi ja katsoi luolan pimeyteen josta ei juuri kantautunut ääniä.
"Hänhän oli ihminen."
Aberecin mielestä oli pelottavaa kun Kalma meni niin vaisuksi moisen verilöylyn jälkeen. Ei lainkaan kalmamaista. Vai oliko se? Eihän Aber juuri aavekoiraa edes tuntenut ja oli nytkin oppinut vaikka kuinka paljon lisää kyseisestä hepusta. Hän katseli toisen päälle ja kohautteli olkiaan. Mitäs tässä nyt.
"Kyllä minä kävellä jaksan jos sitä mietit", haltia sanoi muka nuivasti ja virnisti. Johan hänen kuntoansakin jo epäiltiin! Aber tutkaili itseään ja ryhtyi etsimään veistään taistelutantereelta. Pian se jo löytyikin ja etsiytyi takaisin vyölle. Hänen hihapuoli, revennyt paitansa, verinen puukkonsa, haavoitettu selkänsä ja maaston sekä veren tahrimat kasvonsa kertoivat aika paljon päivästä. Sanoja ei tarvittu.
"Menkäämme siis."

//Ei mitiä, itekkin mökkeilen kokoajan niin vastailu on vähän harvassa. :)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 15, 2011 7:08

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi hymyillen ja helpottuneena Aberecin vastaukselle ettei ollut pahemmin ainakaan pahastunut aavekoiran ajattelemattomasta tempusta. Kaikki kun eivät kuitenkaan olleet tottuneet näkemään tuollaista väkivaltaa ja saattoivat polttaa siitä kääminsä. Ei se kylläkään ensinmäinen kerta olisi.
"En minä sitä. Minun on vain mietittävä milloin pitää kotiin alkaa palailemaan tai jään metsään jumiin auringon takia." Kalma tuumasi haltialle tuon luullessa että hän tuon kuntoa kävi aliarvioimaan. Jos tuolla huono kunto olisi, olisi tuo jo nyt aivan läkähdyksissä äskeisen tappelun jälkeen ja painaisi ainakin sellaiset sata kiloa. Ajatus Aberec sata kiloisena pallona sai aavekoiran virnuilemaan hiljaa itsekseen, kunnes havahtui tuon lähtö pyyntöön.
"..Jooh." Koira tuumasi ja lähti kävelemään läheisen, hyvin pienen lammen suuntaan johon oli astetta pidempi matka metsän läpi jossa pyöri näin kesä aikaan varsin mukavasti pieniä iniseviä ystäviä, joita sai olla jatkuvasti olla läpsimässä pois kimpusta.
"Vihaan kesää.." Kalma mutisi ja läppäsi niskansa kimpusta muutaman hyttysen kuoliaaksi, kunnes sai lammen rannan näkyviinsä... lähti juoksemaan heittäen repun selästään rannalle ja pomppasi ison kiven päältä takamus edellä lampeen niin että molskahti.. Paria sekunttia myöhemmin koira nousikin pintaan jääden lillumaan sinne.
"Tule sinäkin!" Kalma hihkasi haltialle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Heinä 15, 2011 9:55

Aberec

Haltia katsoi Kalmaa kummastuneena.
"Minkä takia sinä aurinkoa pelkäät?" hän kysyi hieman kiinnostuneena. Liittyisiköhän tähän joku vampyyriteivätkestäauringonvaloa-tyyppinen juttu? Eihän Aber oikeastaan edes ollut oikein varma, mikä Kalma oli miehiään. Näytti tavalliselta - tai lähes tavalliselta - ihmiseltä mutta muuntautui jumalattomaksi koiraksi, tai sudentapaiseksi.
Aberec lähti kävelemään seuralaisensa perässä sillä ei tiennyt minne he olivat menossa. Juomapaikalle kyllä, mutta suunta oli Aberille outo.
"Minä pidän kesästä", haltia puolusteli ja katseli ympärilleen. Kesäisin oli lämmin ja aurinkokin paistoi hyvässä tapauksessa. Kesällä sai uida eikä tarvinnut topata itseään täyteen vaatekerroksia, metsästäminen oli helpompaa ja kaikenlainen taistelu myös. Tosin pudotessa laskeutumisalusta oli aina kovempi kuin talvisin. Aberecin ajatusputki katkeutui kun hyttynen puri häntä käsivarteen.

Ei aikaakaan kun he saapuivat lammelle, ja ennenkuin haltia ehti onnessaan todeta että perillä oltiin, niin Kalma pinkoi jo kohti vettä. Hän hyppäsi kivelle ja kiveltä veteen suuren loiskahduksen saattelemana. Aber jäi sanattomana katselemaan näytöstä ja taputti muutaman kerran virnistäen Kalmalle.
"Ai uimaan? Sehän voi olla kylmääkin", Aberec irvisti ja nousi saman kiven päälle, josta Kalma oli juuri loikannut. Se oli kastunut totaalisesti veden loiskahtaessa sen päälle.
"En minä tai--" Aberec sanoi kunnes lause muuttui sekalaiseksi älämölöksi haltian liukastuessa ja lentäessä epämääräisesti kyljelleen veteen. Hänen korvissaan kohisi hänen noustessaan pintaan.
"Phhhhhhhh, sinä ja sinun kastelemasi kivi ja tämä vesi on KYLMÄÄ, ja... Tai no ei itseasiassa olekaan", Aber henkäisi koottuaan itsensä ja katseli vettä jonka alla pelästyneet pikkukalat kiersivät hänet siistissä parvessa kaukaa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 15, 2011 10:47

Kalmankoira

Kalma vilkasi olkansa yli haltiaan joka kyseli hänen aurinko pelosta.
"En halua sokeaksi toistamiseen." Kalma vastasi jättäen sen enemää kertomatta siitä kuinka oli hyvin huonoin tuloksin ottanut enkelin kanssa yhteen ja no meinannut menettää sen ärsyttävän valo tempun takia näkönsä koko loppu elämäkseen. Tai ainakin siltä oli tuntunut sen kuukauden aikana oltua täysin avuton.
Aberecin kesä puolusteluihin aavekoira ei virkannut mitään, ei ainakaan ääneen.

Kalma seurasi kateellaan kuinka haltia kiipesi kivelle joka oli hänen toimestaan kastunut ja valitteli että vesi voisi olla kylmääkin. Kalma pyrskähti huvittuneesti.
"Eikä ole, nyt on kesä pönttö!" Kalma naurahti ja nauroi vielläkin makeammin kun haltia päätti pudota alas kiveltä mojovan molskahduksen kera, jolloin Kalma peitti kasvojaan toiselle kädellä naursekellen haltialle makeasti.
"Valitettavasti en osaa käskyttää vettä ja käskeä sitä loiskumaan muualle kuin kiveen." Kalma sanoi saatuaan rauhoitettua pahimman nauru kohtauksensa, mitä nyt virnuili vielläkin hyvin huvittuneena.
"Sanoinhan." Kalma tuumasi haltian myöntäessä että vesi olikin lämmintä.

"VESISODAN AIKA!" Kalma sitten hihkasi yht`äkkiä iloisena ja pärkäytti terveellä kädellään sivu liikkeellä Aberecin päälle vettä ja kääntyi sitten selälleen makaamaan ja potki jaloillaan tuon päälle vielä vähän lisää vettä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Heinä 17, 2011 9:16

Aberec

"No, vesi voisi olla kesäisinkin kylmää", Aberec puolustautui ja heilutteli käsiään vedessä. Hänen hiuksensa olivat liiskautuneet päänmyötäisiksi ja otsalla roikkuvista, vähän lyhyemmistä hiussuortuvista tiplutteli tasaiseen tahtiin vettä takaisin lampeen. Haltia nyrpisti nenäänsä naureskelevalle Kalmalle, ei tässä tilanteessa mitään hauskaa ollut - tai hän ei ainakaan myöntänyt että olisi.

Aber säikähti Kalman hihkaisua ja sai kasvoilleen aimoryöpyn vettä aavekoiran aloittaessa sotakuvionsa. Haltia sukelsi veden alle ja pyrki pysymään veden alla kunnes pahin vesiryöppy Kalman potkurijaloista olisi ohi. Sen jälkeen hän nousi pinnalle ja työnsi kaksinkäsin vettä nopealla liikkeellä Kalman päälle.
"Ooijoijoijoi", Aber vaikersi liikkeen repäistyä haavaa, ja jäi hetkeksi linnunpelätinasentoon seisomaan veteen jotta viiltelevä kipu lakkaisi. Sen jälkeen hän päätti hyväksikäyttää Kalman taktiikkaa, ja meni myöskin veteen selälleen potkimaan vettä vastustajansa päälle. Tämähän olikin paljon tehokkaampi keino.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 19, 2011 5:58

Kalmankoira

"Gääh!" Kalma parkasi kun sai Aberecilta vastausta vesisotaansa ja kastui kerta heitolla, aivan kuin ei olisi ollut jo valmiiksi. Hiukset lässähtivät kerta heitolla päänahkaa vasten, joka valui pitkin ihoa takaisin lampeen.. eikä vaatteistakaan voinnut sen parempaa voinnut sanoa. Kalma oli tekemässä uudestaan kädellään sivuttain liikettä kun haltia kävikin selälleen ja kävi potkimaan vettä aavekoiran päälle ja Kalma siirsi kätensä suojatakseen itseään pahimmalta ryöpyltä uiden hieman taaemmas tuosta vesipedosta. Kalma naurahti pienesti ja sukelsi vedenalle uiden siitä sitten Aberecin taakse nousten tuon takaa pinnalle ja nappasi tuon hartioista kiinni painaen tuon vedenalle. Tietysti Kalma olisi voinnut hukuttaa haltian näin, mutta ei ollut ihmisille niin uskollinen, joten päästi muutaman sekunnin päästä irti. Aberec nousi pintaan ja Kalma virnisti ilkikuriesti antaen tuon hetken aikaa hengähtää.. painaen tuon taas vedenalle ja päästi taas irti. Kolmatta kertaa Kalma ei kuitenkaan enää viitsinyt uittaa haltiaa kunhan katseli virnuillen tuota.
"Näytät uitetulta koiralta." Kalma naurahti vahingoniloisesti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Heinä 21, 2011 10:01

Aberec

Haltia ei juuri mitään jaloistaan lähtevän vesiryöpyn takaa nähnyt. Pian hän lopetti ja asettui aloilleen tähystelemään Kalmaa, jota ei kuitenkaan näkynyt. Aberec jäi hämmästyneenä paikalleen eikä juuri mitään ehtinyt sanoa kun painui jo veden alle. Tilanne sai hänet säikähtyneeksi sillä hän ei saanut itseään polkaistua ylös vahvojen - todennäköisesti Kalman - käsien takia. Pian haltia kuitenkin jo päästettiin ylös ja hän haukkoi henkeään kääntyen tuimana aavekoiraa päin ja suu auki valmiina sanomaan pitkän saarnan, kunnes vajosi jälleen pinnan alle päästen sieltä yhtä nopeasti poiskin.
"Kalma perhana!" Aber rääkäisi heti kun tunsi nenänsä hipovan kuivaa ilmaa. Hän kuitenkin remahti nauruun heti tuon sanottuaan.
"Aivanko totta... Sinä taas uitetulta kissalta", haltia paukutti takaisin vaikkei edes nähnyt mitään silmien edessä märkänä muurina valuvien hiusten takaa.
"Me emme muutes muistaneet haudata loppujenlopuksi sitä haltiaa", Aber hoksasi yhtäkkiä, piti vakavan naaman jonkunaikaa kunnes naurahti taas. Mitäpä väliä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 22, 2011 6:45

Kalmankoira

Kalma tuijotti kysyvästi Aberecin päälle kun tuo ärähtikin aavekoiralle letti silmillä, joka puolestaan oli astetta koomisempi ilmestys, ja kohotti kysyvästi toista kulmaansa. Leikkiähän se oli vain ollut, viatonta leikkiä ja pelleilyä. Kuitenkin haltia retkahti nauramaan ärähdyksen jälkeen ja Kalma hymähti pienesti siirtäen hieman märkiä etuhiuksiaan pois silmiensä edestä. Haltian viimeisestä tokaisusta koira ei ollut kovinkaan mielissään.
"Hiljaa vesimörkö." Kalma puuskahti ja laiskasti heilautti kättään aiheuttaen allon joka totta kai kasteli haltian uudestaan. Kalma naurahti hienoisesti lähtien uimaan rannan suuntaan kunnes pysähtyi kääntyen katsomaan haltiaan tuon muistaessa etteivät he ikinä haudanneetkaan sitä kuollutta haltiaa.
"Kyllä se osaa itse itsensäkin hautaa.. siinä vain menee kauemmin." Kalma naurahti tarkoittaen maatumista, tosin sitä ennen metsän pedot olisivat syönneet sen lihat ja ehkä joku vielä nälkäisempi viennyt muutaman luun mennessään. Mutta eipä kukaan ollut kaipaamassa ja kuolema tällä saarella oli arkipäivää.

Kalma ui rannalle ja riisui märän takkinsa että T-paitansa... sekä kenkänsä ja housunsa jättäen kuitenkin kalsarit jalkaan. Märät vaatteet aavekoira heitti kivelle kuivumaan hetkeksi aikaa.
"Tulehan vesipeto.. tehdään nuotio, minulla on nälkä." Kalma tuumasi ja lähti etsimään nuotio tarvikkeita.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Heinä 23, 2011 2:49

Aberec

Vesimörkö, Aber nauroi mielessään. Olipas hyvä titteli. Pesee kuninkaat ja kenraalit kertalaakista valtaistuimelta. Sen jälkeen uusi aalto kastelikin jo haltian mutta tämä ei jaksanut enää vastata hyökkäykseen - vesimörkökin tarvitsi lepoa ja aikaa tehdä taktisia valintoja.
"Totta", haltia virnisti Kalman hienolle hautausraportille ja mietti, että niinhän siinä kuitenkin kävisi. Tai sitten joku tai jokin muu löytäisi ruumiin ensin ja joko hautaisi tai söisi sen. Kylmät väreet kulkivat pitkin miehen selkää, ällöttävää. Kuinka joku voisi syödä haltian?

Kalma oli jo ehtinyt rannalle ja samoin sinne kahlasi Aberec.
"Olen vesimörkö, älä sekoita sitä petoon", hän totesi nenä kohti taivasta ja muka erittäin asiantuntevasti. Joka tapauksessa nuotion tekeminen kuulosti hänen mielestään vallan loistavalta idealta, sillä hänellä oli nälkä. Yksi kysymys jäi kuitenkin hieman auki.
"Mitä me oikein syömme?" Aber varmisti ja koitti olla vaikuttamatta typerältä, mikäli Kalmalla oli jokin tottakai-me-näin-teemme-suunnitelma. Haltia lähti myöskin etsimään kuivia oksia.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Heinä 23, 2011 6:16

Kalmankoira

Kalma vilkasi olkansa yli Aberekin valitteluun siitä että pedolla ja möröllä oli eroavaisuuksia. Kalma naurahti kuivasti.
"Voi suokaa anteeksi teidän mörkötenne, että sanoin teitä pedoksi." Kalma sanoi oookein nuoleskelevalla äänensävyllä ja vielläpä kumarsi haltiaa kohden ja suoristautui reveten nauramaan itsekseen ääneen. Hassu haltia~ Mutta ainakin jollakin oli vielä huumori tallella sodan kurjuudesta ja tuskasta huolimatta, ja niinhän se pitäisi ollakkin ei aina tarvinnut angstata tai olla haudan vakava. Seuraavaksi haltia kysyi mitä he söisivät... Kalma meni hetkeksi yllättävän hiljaiseksi ja vaikutti miettivän hetken kunnes kohautti olkiaan.
"Minä ajattelin kyllä lihaa popsia... sinusta en tiedä." Kalma tuumasi keräten muutaman kuivan puun- ja oskan pätkän maasta raahaten ne paikalle jonne ajatteli nuotiota laitaella: Ison kiven viereen lähelle jokea. Helpompi sammuttaa. Kalma potki heinäkasveja sivummalle saadakseen sopivan paikan ja alkoi sitten laittamaan puita pinoon, myös ne mitkä haltiakin toi... Kunnes Kalma tajusi erään asian.
"Osaatko sytyttää tulta?" Oli kysymys haltialle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Elo 01, 2011 8:53

Aberec

Haltia nosti kätensä kuninkaallisesti ja nyökkäsi koiralle.
"Kelpaa, anteeksipyyntö hyväksytty." Kalma ehdotti että he söisivät lihaa, ja jotain sellaista Aberec oli aavistellutkin. Hän vain ei ollut ihan saanut selville sitä ihan ohimenevää, pientä sivuseikkaa, että mistä he pöllisivät lihat? Ainahan voisi metsästää, kyllä, mutta millä? Ei heillä ollut jousta ja miekanko kanssa he peurojen ja pupujen perässä kirmaisivat. Haltia pinosi myöskin puita ja alkoi harmittelemaan, ettei ollut ottanut sen yhden ihmissotilaan miekkaa mukaan. Sillä olisi saanut pätkittyä isompia oksia pienemmiksi, veitsellä se oli jokseenkin hankalaa. Vaan yritettävähän sitä oli kuitenkin, joskaan ei veitsellä. Aber otti syliinsä suhteellisen ohuen mutta kahden käsivarren mittaisen puupökkelön, kohotti sen koukistetun polvensa yläpuolelle ja napsaisi kahtia pari kertaa. Hän heitti puunpalat sytyttämättömään nuotioon. Ja siinähän se sytytyskysymys jo tulikin.
"Ai minä? No... Olen tehnyt nuotion vain kerran ja käytin sytyttämiseen kahta kiveä. Luulen, että oli silkkaa tuuria että se syttyi", Aber naurahti ja katsoi kaveriaan virnistäen. Hän oli melkein toivonut, että Kalma olisi osannut loitsia nuotion syttymään... Mutta niin, ei makeaa mahan täydeltä.
"Menen etsimään sopivanlaisia kiviä, jos sinulle käy?" haltia varmisti ja oli jo menossa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 08, 2011 3:59

Kalmankoira

Aberec kertoi että oli kerran saannut nuotion syttymään puoli vahingossa ja Kalma nyökkäsi pienesti. Hänellä pahemmin mitään kokemusta nuotion sytyttämisestä kun ei oikeastaan tulta tarvinnut ruuan laittamiseen.. ehkä korkeintaan lämmittämiseen kotonaan, mutta siellä oli välineet valmiina.
"Kyllä sinä varmasti paremmin tiedät kuin minä." Kalma virnisti pienesti katsoen haltiaan joka virnuili takaisin pysähtyen pieneksi hetkeksi miettimään että miksi hitossa ihmiset edes olivatkaan haltioiden kanssa sodassa. Ei noissa mitään erilaista ollut, kuten ei muissakaan friikeissä, jokainen vain oli oma pieni persoonansa hyvällä tai pahalla tavalla.

"Selvä, odotan täällä.. mutta varo ettet eksy." Kalma huikkasi vielä haltia kaverinsa perään jääden asettamaan nuotio puita kauniiseen pinkkaan ja sen tehtyään penkoi repustaan muutaman liha kimpaleen joita pilkkoi pienemmäksi tökkien muutaman tikun nokkaan kiinni. Haltia tuskin söisi raakaa lihaa? Kalma itse taas aloitti syömisensä jo repien lihaa terävillä hampaillaan. Syötyään hän voisi hoitaa kättä paremmin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Elo 13, 2011 3:36

Aberec

Haltia ei ollut edes ihan varma siitä millaisia kiviä hänen piti löytää, mutta hän muisti silloin aikanaan käyttämiensä kivien olkomuodon suhteellisen hyvin. Ne olivat melkein hiilenmustia ja karheita, kaipa täältä jostain sellaisia löytyisi. Aberec heilautti kädellään ilmaa kun Kalma kehoitti häntä olemaan eksymättä. Ei Aber mikään puskaseikkailija ehkä kuitenkaan ollut, ja osasihan hän haltiain vaistoilla suunnistaakin mikäli eksyisi.

Vähän matkan päässä lähtöpaikasta löytyi varsin kuolleen näköinen, pieni alue jonka keskellä oli ympyrän muotoinen kaistale palanutta nurmea ja hiilenpaloja. Alta kuitenkin pukkasi jo uutta kukkaa joten vaikutti siltä, ettei tässä oltu ihan tänäaamuna laitettu leiriä pystyyn. Aber metsästi toiveikkaana katseellaan tulensytytyskiviä, kun täällä oli kerran nuotiokin ollut. Puunsäleet, oksat ja turhan pyöreän näköiset kivet peittivät aluetta jolla lähes kaikki vihreä oli tallattu tai kaivettu kuopalle, ja pian haltian silmiin osui kuin osuikin muutama musta kivi, joilla tosiaan oli karhea pinta. Haltia melkeinpä hyppelehti kivien luo ja kumartui tutkimaan niitä. Tällaiset ne olivat, hän päätti mielessään, poimi kivet käsiinsä ja suuntasi takaisin ystävänsä luo.

Ei montaakaan minuuttia kun haltia oli palannut takaisin heidän puolivalmiin nuotionsa luo.
"Löysinhän minä", haltia sanoi voitonriemuinen virne huulillaan ja kumartui sitten köhähtäen nuotion viereen. Niin, mitenkäs tämä nyt menikään... Aberec hankasi kiviä yhteen, eikä alkuun tapahtunut mitään. Olikohan hän sittenkin hankkinut aivan vääränlaisia kiviä? Haltia teki pari kipakkaa hankausta kivillä ja ne alkoivat yhtäkkiä iskeä kipinää. Onnistumisen kipinä syttyi myös haltian silmiin kun kipinät lennähtivät oksien päälle ja saivat kuivat oksat kytemään hiljaa. Aberec vilkaisi leveästi hymyillen Kalmaa, ja oli ylpeä itsestään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia