Luolassa taas || Agna


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 13, 2011 10:05

Kalmankoira

Aberec palasikin yllättävän nopeasti kantaen mukanaan paria kiveä, kyykistyen nuotion äärelle ja Kalma silkasta uteliaisuudesta raahautui näköetäisyydelle seuraamaan kun haltia ryhtyi hakkaamaan kiviä yhteen. Aluksi ei vaikuttanut syntyvän yhtään mitään ja aavekoira hymähti ollen sanomassa haltialle jo jotakin näsäviisasta kun pari kipinää lensikin nuotioon ja pian nuotiossa kyti hiljaa pari pientä kipinää, jotka syttyivät pian tuleen.
"Hyvä poika." Kalma naurahti taputtaen haltiaa olalle jatkaen syömistään siitä mihin oli jäännytkin pienen mielenkiintoisen esityksen päätyttyä.
"Tuossa tikussa on sinulle paistettavaa jos kelpaa." Kalma sitten sanoi nyökäten keppiin jonka päähän oli tökätty liha kimpale ja isketty maahan kiinni pystyyn. Saisi kelvata haltialle muuta hän ei osannut, eikä edes pystynyt taikomaan näin äkkiseltään.

Saatuaan syötyä aavekoira raahautui lammen rannalle ottaen siteensä kädestä pois ja alkoi pesemään sitä niin kauan kunnes punaista verta ei enää näkynyt ja sitoi sen uudestaan samalla rievulla. Hänen pitäisi vaihtaa ensihätä riepunsa kotona. Käden hoidettuaan aavekoira kumartui juomaan ja litkitti vettä kielellään lammen ranta vedestä kuin... kuin no koira konsanaan ja saatuaan janonsa sammutettua pyyhki suunsa käsivarteensa.
"Onko sinulla muuten perhettä?" Oli Kalman astetta yllätyksillisempi kysymys haltialle tuon katsoessa tuota olkansa yli.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Elo 13, 2011 11:35

Aberec

Haltia tunsi itsensä erittäin onnistuneeksi kun nuotio alkoi puskea pikkuhiljaa liekkiä, ja Kalman kommentti sekä olalletaputus saivat hänet vielä entistä tyytyväisemmäksi. Päivän saavutus! Siis heti ihmisten tappamisen, kuoppaamisen, ja vanhaan tuttavaan törmäämisen jälkeen... Aberin huomio kiinnittyi lihanokareeseen jonka Kalma oli tälle järjestänyt.
"Kelpaa toki", Aberec totesi automaattisesti sillä oli niin nälkäinen, ja sieppasi tikun käteensä. Hän asetti lihan sopivan etäisyyden päähän liekeistä ja alkoi käristää itselleen siitä ruokaa. Raakana hän ei lihaa söisi vaikka hänelle siitä maksettaisiin.

Liha näytti käristyneen sopivan verran eikä ollut vielä kuitenkaan mikään kokoonkäristynyt käppyrä, joten Aber veti sen pois nuotion yltä. Tikku oli mustunut paikoittain ja senkin takia haltian mielestä oli hyvä lopettaa käristys, ettei koko lihanpala makaisi seuraavana polttopuiden keskellä nuotiossa tikun katkettua. Aberec antoi lihan jäähtyä hieman, ja kääntyi sitten katsomaan Kalmaa tämän kysymyksen myötä. Perhettä. Haltia katsoi Kalmaa hyvän tovin hiljaa, ja hänen iloinen yleisilmeensä oli pyyhkiytynyt tyystin sekä vaihtunut hieman kaihoisaan katseeseen.
"On minulla perhe", Aber sanoi sitten pienen tauon päätteeksi.
"Isä, äiti ja nuorempi sisar", hän jatkoi siirtäen sitten katseensa aavekoirasta jokeen ja näki hetken mielessään pikkusiskonsa murheelliset kasvot, jotka tuijottivat pois muuttavaa veljeään öiseltä kotiportilta.
"Tai ainakin toivon, että he vielä ovat... Tai niin. Entä itselläsi?"
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Elo 18, 2011 8:01

Kalmankoira

Aberec muuttui aavekoiran kysymyksen myötä astetta vaisummaksi sen hetkellisen iloisuuden kadotessa kuin tuhka tuuleen. Hän taisi osua astetta arempaan paikkaan? Kalma olikin sanomassa ettei tuon tarvitsisi kertoa jos tuo ei välttämättä haluaisi, mutta ei koskaan ehtinytkään vastaamaan kun haltia vastasikin kertoen että hänellä oli perhe. Kalma nyökkäsi ja jätti asian omalta kohdaltaan siihen, hän halunnut murtaa haltian ehkä kylmääkin menneisyyttä enempää.. hän kun oli varsin huono lohduttaja ainakin omasta mielestään ja itkevä aikuinen mies olisi karu näky.
Kalma nousi seisomaan ja oli kävelemässä takaisin nuotion ääreen kun Aberec kysyi häneltä saman kysymyksen ja Kalma meni vaikean hiljaiseksi katsoen haltiaa takaisin hieman haikean näköisenä.
"...Ei, ei ole." Kalma sitten vastasi ja kävi istumaan nuotion äärelle lämmittelemään ja kuivattelemaan sanomatta asiasta sen enempää omalta kannaltaan. Aberec vain muistutti häntä siitä kuinka yksinäinen hän loppujen lopuksi oli tässä kylmässä maailmassa: hänellä ei ollut ainuttakaan sukulaista ja jos olisikin ne olisivat koiria.. tuiki tavallisia koiria.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Elo 23, 2011 3:24

Aberec

Kalma asteli hänen vierelleen ja veti lähestulkoon yhtä hiljaiseksi kuin haltiakin tuon äskeisen kysymyksen myötä. Siinä he nyt sitten molemmat laittoivat toisensa kylmäksi eikä Aberin yhtäkkiä enää tehnyt edes mieli tikun päässä olevaa lihaa, kun perhe oli palautettu hänen mieleensä. Vaikka joka päivähän hänen äitinsä, isänsä ja sisarensa kulkivatkin hänen mielessään. Muistot vain palailivat silloin tällöin melkein ärsyttävän voimakkaina.
Kalmalla ei kuulemma ollut perhettä. Haltia ei odottanut ihan sellaista vastausta, ja jäi katsomaan hilpeänä loimuavaa nuotiota vihreillä silmillään.
"Olen pahoillani puolestasi", Aberec sanoi ja nosti sitten lihan vihdoin suunsa eteen.
"Perhe on parasta, mitä tiedän", hän jatkoi vielä ennenkuin haukkasi lihasta palasen. Olihan se nyt pakko syödä kun Kalma oli sen niin ystävällisesti tarjonnut, ja muutenkin hänen mahansa pohjalla edelleen kalvava nälkä alkoi palailla äkkiä takaisin. Aber alkoi katua viimeisintä lausettaan melkein heti kun oli sanonutkin sen, sillä se kuulosti nyt hänen korvissaan jotenkin epäreilulta.
Mene nyt kuuluttelemaan että perhe on paras asia maailmassa sellaiselle, jolla ei perhettä ole, haltia torui itseään mielessään ja hänen kulmansa painuivat kurttuun samalla kun suupielet jauhoivat lihaa hampaiden sillä puolen. Nuotion hehku lämmitti mukavasti ja valaisikin, eikä Aberecin olisi tehnyt mieli nousta siitä lainkaan pois. Märät vaatteetkin alkoivat kuivua.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 04, 2011 4:37

Kalmankoira

"Ei mitään." Kalma tuumasi haltialle tuon avatessa suunsa pienen hiljaisuuden jälkeen ja lisäsi vielä että perhe olisi parasta mitä tuo tietäisi. Kalma vilkasi suippokorvan päälle vihaisen loukkaantuneena, muttei avannut suutaan ja alkanut tuolle huutamaan miltä tuntuisi elää ilman ainuttakaan elossa olevaa sukulaista joiden kanssa voisi ehkä jakaa huolensa. Eihän huutaminen menneisyyttä muuttaisi, eikä toisi myöskään ketään takaisin ja hän ei halunnut nostaa mökää turhan takia.
"Sanoo se jolla sellainen on." Kalma hymähti sitten pienesti katsellen nuotiota eriparisilla silmillään ja heitti sinne sitten muutaman risun lähettyviltä ettei se viellä sammuisi kokonaan. Katse siirtyi haltiaan takaisin ja Kalma kävi nopeasti tuon katsellaan läpi ennen kuin muuttui koiraksi kävellen hieman lähemmäs tuota..
"Saanko tulla syliisi?" Oli aavekoiran kysymys haltialle seuraavaksi.

//tulipas lyhyttä ja sontaista ^^`//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Syys 04, 2011 6:36

Aberec

Haltian korvat painuivat luimuun, kun Kalma näytti ottaneen lauseen juuri niinkuin Aber oli pelännytkin. Hän katsoi pahoillaan seuralaistaan.
"Tiedän, anteeksi, minun ei olisi pitänyt sanoa sitä", Aberec sanoi vaitonaisesti ja haukkasi viimeisiä paloja lihasta.
Aber seurasi katseellaan, kuinka Kalma muuttui koiraksi. Haltia meni jokseenkin hämilleen Kalman kysyessä, pääsisikö tuo syliin, mutta hän tyytyi vain nyökkäämään myöntävästi.
"Saathan sinä", hän totesi tietämättä mitä muutakaan tuohon vastata ja asetti jalkansa sellaiseen asentoon, että niiden päälle pääsisi. Mitenkähän märkä Kalma mahtoi vielä olla? Ja juuri kun hänen vaatteensa olivat kuivumaisillaan! Vaan mitäpä siitä, sillä Kalman pitkä, musta karva näytti sellaiselta että se voisi hyvinkin lämmittää mukavasti.

//Sitä samaa D:
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 13, 2011 10:02

Kalmankoira

Kalma hymähti pahoittelevasti haltian pyydellessä anteeksi sanojaan ja luvan saatuaan sitten meni tuon syliin makaamaan, kunhan oli ensin odottanut että haltia saisi itselleen hyvä asennon ottaakseen hieman kostean ja iso kokoisen koiran syliinsä makaamaan.
"Sano vain jos alan painamaan tai jotakin.." Kalma sanoi vilkaisten haltian päälle ja asetti sitten karvaisen päänsä tuon jalan päälle köllöttämään kaikessa rauhassa vaikuttaen hyvin tyytyväiseltä. siitä olikin pitkä aika kun hän oli päässyt jonkun syliin makaamaan, korkeintaan Ednan.. Blackiltä Kalma ei ollut uskaltanut koskaan edes hirveämmin kysyä vaikka mielessä olisikin käynnyt.

Koira katseli väsyneenä liekkejä jotka tanssivat omaa hypnoostsista tanssiaan nuotion puiden palaessa hiljalleen tuhkaksi. Ja pian kaikki katosikin Kalman osalta pimentoon tuon nukahtaessa kaikessa hiljaisuudessa Aberecin syliin.

//saat tehdä joko aika pompun tai sitten Aberec potkii Kalman pois päältään : DD//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Syys 21, 2011 7:23

Aberec

Vai että painamaan, mietiskeli Aberec. Eiköhän Kalma saisi sitten viimeistään poistua, kun jaloista lakkaisi verenkierto ja ne muuttuisivat kokonaan sinisiksi. Haltian onneksi Kalma ei enää litimärkä ollut, ja näyttikin vallan tyytyväiseltä tähän asetelmaan. Aber ei voinut kuin hymyillä, sillä hänelle tuli vähän sellainen olo, kuin hän olisi saanut lemmikin. Pienenä lapsena hänen perheeseensä oli suunniteltu hankittavaksi jonkin sortin elukka, mutta se ei ollut toteutunut ainakaan sinä aikana kun Aber oli asunut kotona.
Pian jalkojen päältä kantautuvasta tuhinasta päätellen Kalma oli uinahtanut hänen päälleen, ja haltiaa alkoi itseäänkin nukuttaa. Hän silitteli Kalman selkää ja välillä kieputteli mustia karvoja sormensa ympärille kaikessa hiljaisuudessa. Metsä tosiaankin oli hiljainen. Aberecin taisteluhaavoja kiristi ja särki edelleen, mutta hän tiesi ettei hengenhätää ollut. Niitä voisi käydä näyttämässä kyllä sairaalassa sitten, kun täältä pääsisi kylään. Aber seurasi katseellaan loimottelevaa nuotiota jonka liekit hyppelehtivät iloisesti kohti taivasta ja sylkivät matkaan kipinöitä, jotka leijailivat yhä ylemmäksi ja ylemmäksi kadoten sitten tumman taivaan sekaan.
Haltia ei ollut ihan varma oliko torkahtanut istualteen välillä vai ei, sillä nuotio oli yhtäkkiä melkein kokonaan sammunut ja kyti enää pientä, mutta lämmittävää hiillosta. Taivaskin oli pimentynyt huomattavasti. Vaaleahiuksinen mies räpytteli silmiään ja katsahti sitten koiraan, joka edelleen makasi hänen jalkojensa päällä. Varpaissa ei ollut enää tuntoa joten kihelmöinti olisi varmasti melkoinen, kun Kalma nousisi päältä pois.
"Herätys, hurtta", Aber sanoi hymyillen ja hieraisi silmäkulmaansa haukotellen.
"Täällä on tullut myöhä ilmeisesti."

//Aikapomppu suoritettu :)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 22, 2011 5:57

Kalmankoira

Kalma oli nukahtanut totaallisesti haltian syliin, eikä liikahtanutkaan tuon koskiessa koiraan silitys aikeissaan, kunhan tuhisi siinä hiljaa tyytyväisenä tajuamatta ympäröivästä maailmasta yhtään mitään. Aika kuluikin koiran kannalta hyvin nopeasti ja tuo oikein säpsähti haltian avatessa suunsa pälyillen ihmeissään ympärillensä korvat valppaasti pystyssä tajuten lopulta katsoa olkansa yli haltiaan..
"...Niin näköjään." Koira mutisi tajutessaan yön jo olevan hyvin pitkällä ja metsä oli muuttunut täysin synkäksi, vaikkei se aavekoiraa haitannutkaan. Kalma nousi mukavaksi käynneeltä syliltä ylös venytellen raajojaan ja päästi jopa kerran oikein makean haukotuksenkin ilmoille jääden istumaan Abereckin eteen.

"Mitäs nyt? Vai aijotko jo lähteä kotiin päin?" Kalma kysyi ystävältään jos tuo vaikka haluaisi hänen kanssaan vielä jotakin tehdä ennen kuin tiet eroaisivat. Kalma olisi kyllä halunut tulla katsomaan tuon kanssa haltia kylää, mutta koska hän sattui olemaan ihmisten "puolella" oleva friikki niin eihän se niin mennytkään. Typerä sota, typerästä maa pläntistä.. kyllä tänne kaksi ja useampikin rotu mahtuisi elämään vallan hyvin.
"...Ellet halua tulla käymään luonnani?" Kalma sitten heitti haltialle häntä vispaten lisäten vielä. "Ihmisitä ei tarvitse kantaa huolta, sillä asun maan alla!" Kalma sanoi innoissaan. Kyllä Aberec olisi täysin tervetullut hänen kotiinsa jos haluaisi!

//saimpas vastatuksi x__x//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Syys 22, 2011 6:18

Aberec

Kalma nousi haltian jalkojen päältä ja kihelmöinti pääsi valloilleen kun hän liikautti raajojaan.
"Oijoijoi, jalkani ovat ihan puutuneet!" Aber naurahti ja yritti nipistellä varpaitaan jotka tuntuivat ihan puisilta. Hän nousi seisomaan haparoiden, se tuntui kummalliselta sillä jalat eivät vielä juuri mitään tunteneet. Hitaasti veri kuitenkin palasi takaisin varpaisiinkin ja seisominen tuntui jo paremmalta.
Kutsu Kalman kotiin oli jossain määrin hämmentävä ja Aberec olisi mielellään vastannut kutsuun, mutta hän oli aivan liian väsynyt ja haavoittunut jaksaakseen enää lähteä uuteen "seikkailuun".
"Tulisin todella mielelläni, mutta minä luulen että minun täytyy mennä nyt nukkumaan sekä paikkauttamaan itseni. Paikat ovat jonkin verran kipeät enkä ole nukkunut kohta vuorokauteen", totesi haltia jolle nukkuminen ja syöminen olivat varsin tärkeitä asioita. Aberecilta pääsi melkein epätoivon itkunpyrskähdys kun hän tajusi miten kaukana oli kotoa ja pehmeästä sängystä, ja hänen pitäisi vieläpä kävellä kotiin.
"Mutta me voimme tavata uudemman kerran joku muu päivä? Ainakin toivoisin kovasti että voisimme", Aber tokaisi hymyillen ja katseli eriparisilmäistä rakkia edessään. Ja tuon kanssa hän oli aikoja sitten ottanut mittaa hengestään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Syys 23, 2011 10:30

Kalmankoira

Kalma naurahti haltian voivotukselle jalkojen puutumisesta. Ei kyllä mikään ihme hän koiranakaan mikään kevyt ollut. Aberec nousi seisomaan ja avasi suunsa vastatakseen aavekoiran kysymykseen kieltävästi. Koiran hännän heilutus pysähtyi siihen paikkaan ja putosi alas kuin lehmän häntä.
"..Ai." Kalma sanoi hieman pettyneenä, mutta haltian jatkaessa häntä innostui taas heilumaan ja koirakin sai ihme piristys kohtauksen.
"Totta kai! Olet täysin tervetullut!" Kalma sanoi iloisena Aberecille ja meni hakemaan reppunsa leukoihinsa ennen kuin katosi yön synkkään pimeyteen hyvästellen kuitenkin uuden ystävänsä ensin.

//Kiittelen jälleen pelistä ^^//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Syys 23, 2011 10:59

Aberec

Haltia hieroi jalkojaan siinä toivossa että verenkierto palautuisi normaaliksi. Pientä kihelmöintiä vielä tuntui varpaissa ja haltia ryhtyi tallomaan melkein sammunutta nuotiota. Päälle hän heitti vielä varmuuden vuoksi hiekkaa, jottei nuotio vain saisi aikaan mitään tuhoa. Todennäköisyys oli pieni, mutta mitä vain voisi tapahtua...
Kun nuotio oli varmasti sammunut, Aber oli valmis lähtemään kotiin. Hiekkaan kumartelu oli tehnyt selälle vähän pahaa, mutta sille ei voinut mitään.
"Hienoa", haltia totesi hymyillen kun sai luvan visitoida Kalmaa koska vain. Edellyttäen, että hän koiran jostain löytäisi - mutta kuten huomattua, heidän tiensä törmäsivät tällä mantereella varsin suotuisina hetkinä jo toistamiseen, joten mikseivät kolmannenkin kerran.
"Näkemisiin, Kalma", Aberec toivotti tuoreelle ystävälleen ja loi tähän kiitollisen katsauksen näin lopuksi ennenkuin käänsi selkänsä metsän syvyyksille. Olihan Kalma sentään pelastanut taistelussa hänen henkensä.

//Kiitos ja samoin, oli mahtava peli (:
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia