Kirjoittaja Pappis » 25 Heinä 2011, 14:24
Nion
Kalma tuntui jo seonneen, sillä tämän nauru täytti koko luolan ja kaiku antoi sen vaikutelman, että paikalla oli ainakin viisi Kalmaa nauramassa seköpäisesti. Tämä mainitsi jonkun Kakkosen, jonka Nion oletti olevan Kalman "sekopäinen versio". Haltia mietti Kalman puheita kuunnellessaan, että, jos Kalma on nyt vielä järjissään niin minkähänlainen hän on sitten sen jälkeen, kun hän ei enää ole järjissään. Miehellä, joka taputtelee toista miestä päähän, ei voi olla puhtaita jauhoja pussissaan. Se ei ainoastaan saanut Nionia tuntemaan itseänsä pieneksi vaan hyyyvin lapsenomaiseksi. Jos mitään ei olisin tapahtunut, aamunkoitto olisi voinut tulla ja Nion sekä Kalma olisivat voineet lähteä omille teilleen hyville mielin, mutta eihän niin koskaan käy. Aina on pakko tulla jotain esteitä. Tällä kertaa este oli tavanomaista haasteellisempi. Nion ei voinut kuin seurata vierestä, kun Kalma muuttui hyvin kivuliaan näköisesti ihmissudeksi. Tai ainakin joksikin sitä muistuttavaksi. Haltia ei ollut ennen nähnyt mitään tämän kaltaistakaan, joten hän ei hetkeen pystynyt järkytykseltä liikkumaan. Vaikka Kalma oli käskenyt Nionin paeta, tämä ei ollut pystynyt ja nyt hän saisi kaiketi maksaa siitä.
Tajutessaan ettei voisi ikuisuuksia istua siinä hämmästellen, Nion nappasi vasemmalla kädellä miekkansa ja syöksyi luolan suuta kohti. Hän ei pystyisi taistelemaan vasemmalla kädellä täysin voimin, mutta, jos hän saisi tarpeeksi paljon etumatkaa, hän voisi yrittää antaa itselleen edes jonkinlaista ensiapua. Nion juoksi suoraan metsään, jonka rankkasade oli kastellut litimäräksi. Jokainen askel antoi myöten ja täysillä juokseminen oli hankalaa. Lisäksi metsän pimeyteen tottuminenkin vei oman aikansa ja pari kertaa Nion oli vähällä juosta puuta päin. Kunhan vain saisin tarpeeksi etumatkaa, Nion ajatteli ilmanvastuksen painaessa päälle...
//Jätkät sekoo vuoronperään :'D