Kalmankoira (Kakkonen)
Haltia pomppi kauemmas Kakkosesta, joka mulkoili tuon perään harvinaisen vihaisena hampaitaan paljastellen ja päästäen kurkustaan hiljaista agresiivista murinaa. Haltia kuitenkin rämähti maahan saaden mustaturkin hymyilemään pirullisesti itsekseen vaikkakin selkeä tuska paistoi koiramaisilta kasvoilta. Korvat nousivat pystyyn haltian avatessa suunsa ja pyytäessä odottamaan sekä aselepoa. Kakkosen kasvoille piirtyi huvittunut ja ehkä pahoittelevakin virne.
"Minua kiinnostaa, valitettavasti." Kakkonen naurahti ivallisesti haltialle ja otti linkuttavan ja vaikean näköisen askeleen kohden haltiaa virnuillen kuin mielipuoli konsanaan, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: hän aikoisi repiä tuon haltian kappaleiksi maksoi mitä maksoi!
"...Sääli vain että aikani loppui nyt." Kakkonen sanoi pysähtyen nytkähtäen ja putosi polviltensa josta tuo alkoi hitaasti palautumaan takasin Kalmaksi, joka putosi vatsallensa sammaleen päälle tajuttomana ja verta vuotavana. Raajat nykivät itsekseen omiaan.