Train whit me. [sov]

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Train whit me. [sov]

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Helmi 2010, 13:03

Hopeasilmä

Sokea haltia odotti luolansuulla erästä henkilöä. Erästä, jonka kanssa oli sovittu tapaaminen täällä, vaikka tuo samainen henkilö oli yrittänyt tappaa hänet siihen sivuun. Jack. Kunhan tuo tulisi, tuo varmasti haistaisi erään toisenkin henkilön hajun luolassa.... Splinterin. Nuo kaksi olivat eronneet aika myrskyisissä merkeissä, mutta se ei muuttanut siä tosiasiaa, että Hopean piti opettaa myös lasta. Onneksi velho oli jo lähtenyt... oli pitänyt vain mainita että Jack tulee tähän kohta, ja hän oli heti painunut muualle.

"Taisit ottaa sen liian raskaasti, Splinter...", mies mutisi hiljaa, samalla kun istahti kivelle ja risti jalkansa. Oli totta tosiaan ottanut muutaman sanan liian raskaasti.... ja sen oli nähnyt tämän päivän harjoituksissakin, nuorukainen oli tosissaan yrittänyt saada miehen päihitettyä. Oli tainnut haukkumat saada jotakin napsahtamaan tuon päässä.
"Kumpa saisitte asiat sovittua pian... Tälläinen kaksoiselämä ei oikein ole mieleeni.", puolidemoni huokaisi, tavallaan molemmille vaikkei kumpikaan varmasti kuullut. Nojasi takaraivollaan seinään, ja kiinnitti katseensa jälleen kerran taivaalle, jota ei voinut nähdä.

[[Suskari ja Kalmankoira ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Helmi 2010, 14:00

Kalmankoira

Voi kyllä, Kalma oli tulossa Hopen kanssa harjoittelemaan, vaikka siinä olikin hieman omia riskejään ja vaarojaan. Jos joku näkisi.. kumpikin olisi omalta puoleltaan täysin kusessa pää edeltä mentynä. Tosin, onneksi kukaan ei epäillyt Kalman menemisiä yhtään, sillä aavekoira tuppasi lähes päivittäin käyvän metsän puolella kävelemässä, joten kukaan ei ollut kyselemässä yhtään mitään siintä minne Kalma oli menossa. Tai edes seurannut.. vaikka Kalma olisi aika varmasti kuullut tai korkeintaan haistanut seuraajan, ellei seuraaja olisi ollut kokenut varjostaja.
No ei Kalman perässä ketään ollut mistään suunnalta ja aavekoira käveli rauhallisesti kohden tapaamis paikkaa kädet takkinsa taskussa kuin ei olisi ollut huolen häivääkään liikuskella keskellä metsää yksin. Eipä oikeastaan, haltiat harvoin liikkuivat tähän aikaan hirveän tiuhaan.

Pian Kalma sitten pääsikin luolan luokse, joka eroittuikin jo puiden ja oksien takaa. Kalma hymähti itsekseen ja lähti tallssimaan lähemmäs.
"Kas, oletkin jo täällä." Kalma sanoi astuessaan lähemmäs haltiaa, eikä voinnut todellakaan olla huomaamatta luolan ympärillä ja ympäristössä leijuvaa tuttua hajua. Kalma oli siintä kuitenkin hiljaa, sillä jäljet olivat jo joksikseen vanhat, eivät tuoreet. Splinter ei ollut paikalla.
"Voimme siis varmaan aloittaa? Hm?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Helmi 2010, 14:13

Hopeasilmä

"Jo jonkin aikaa.", mies vastasi kuultuaan tutun äänen. Ei, hän ei säikähtänyt tai edes yllättynyt. Eikö ollutkin ärsyttävää, kun hän tiesi milloinka joku oli tulossa häntä päin? Hopea nousi hiljaa ylös, ja venytteli hieman. Piti pysyä vetreänä... Vaikka hän oli juuri harjoitellut Splinterin kanssa. Eli ainakin jonkinasteen tuntuma hänellä oli jo, mutta paikoillaan istuskelu oli saanut lihakset kipeytymään.
"Toki. Miten ajatelit tapella, kynsillä vai veitsillä? Voin kyllä lainata myös miekkaa, jos haluat?", sokea sanoi samalla kun lähti kävelemään luolan sisälle. Ahtaissa paikoissa kannattikin harjoitella ensimmäisenä, tottuisi ensin torjumaan ja vasta sitten väistämään. Torjuminen kannatti oppia ensin, näin Hopean mielestä, varsinkin jos oli hyökkäävää tyyppiä kuten Kalma. Torjuntaa seurasi nimittäin automaattisesti aukko hyökkäyksessä, ja siitä aukosta kannatti pitää kiinni.

Miekka pyörähti kauniisti ilmassa, samalla kun Hopea otti vähän paremman asennon.
"Toivottavasti ei haittaa, jos annan samalla vähän etikettikoulutusta... Saattaisit tarvita sitä, mitä minä olen kuullut.", haltia sanoi, kun jäi odottamaan Jackin aloitusta. "Tai ainakin sen perusteella miten puhut. Joudut vielä ongelmiin, jos et osaa nöyrtyä oikein... Usko, minä jos kuka tiedän sen."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Helmi 2010, 15:23

Kalmankoira

Kalma hymähti pienesti Hopean sanoihin ja vastasi sitten. "Enköhän omilla aseilla pärjää.. ainakin näin aluksi."
Kalma kipittelin puolihaltian perässä synkkään ja yksinäiseen luolaan katsellen ympärilleen. Luolassa vietetyt ajat kun eivät okein ole päättyneet viimeaikoina kovinkaan hyvin, kyllä siinä varovaiseksi ryhtyi vaistomaisesti. Tosin Kalmalla ei ollut kyllä yhtään mitään hajua mitä tai miten Hopea meinaisi aavekoiraa ryhtyä koulimaan taas kunnon taistelu kuntoon. Piti kyllä hieman myöntää, että taidot olivat ruostuneet varsn pahasti näin laiskana ollessaan. Ei ole tullut pitkään aikaan kunnon vastusta vastaan. Ainakaan sitten sen haltia kenraalin, jota myös Dariukseksi kutsutaan.

Hopea valmistautui treenin antamiseen ja Kalma veti esille veitsensä, ollen jo valmiina aloittamaan tuon hökyttämisen. Piti nyt kuitenkin muistaa, että Kalma oli kokeneempi kuin Splinter ja voimakkaampi, paljon voimakkaampi.
"Täh?" Kalma ähkäsi Hopen sanojen jälkeen jääden tuijottamaan tuota kuin halolla päähän lyötyä. Pitikö tässä nyt sitten tapojakin alkaa opettelemaan samalla? Voi kiesus....
"Miten tapojen opettelu muka liittyy tähän?" Kalma ähkäsi kuulostaen hyvin hämmentyneeltä.. ja yllättyneeltä. Olisi pitänyt nurista Blackistä treeni kaveria.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Helmi 2010, 15:36

Hopeasilmä

"Usko pois, et ehkä usko tätä, mutta minäkin olen joutunut muutaman kerran pulaan kun en ole osannut käyttäytyä. Enkä haluaisi että... tai siis, en haluaisi menettää treenikaveria jonkun pikkuvirheen takia.", Hopea korjasi äkkiä. Ei, hän ei halunut ottaa Splinteriä puheenaiheeksi. Mutta kukaan tuskin oli huomannut, että Splinter oli oikeastaan ihan murtunut. Ei sitä huomannut, piru se penska oli hyvä näyttelemään, mutta olihan Hopeallakin tapansa huomata asiat... Ja hänestä väitettiin ettei tullut lasten kanssa toimeen, ja pah.

Ja Jack saattoi olla voimakkaampi... mutta Splinterillä oli paha tapa käyttää muodonmuutosta, loitsuja, mielikuvitustaan silloin kun tappeli. Ja uskokaa tai älkää, Hopea oli jo monesti joutunut paljastamaan temppujansa kun Splinter oli päättänyt jälleen yllättää.
"Lisäksi, eikö olisi hyvä opetella kahta asiaa samaan aikaan? Oppi painuu paremmin päähän, jos sen yhdistää johonkin liikkeeseen.", haltia totetasi, ja jäi edelleen odottamaan että Jack tekisi aloituksen.
"Hei, saat aloittaa.", mies totesi samantein, liikauttaen miekkaansa kutsuvasti. "Pitää saada selville, miten tappelet, niin nähdään mitä parantaa."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Helmi 2010, 16:36

Kalmankoira

Tietäisipä vain Hopea, kuinka monta kertaa Kalma oli joutunut ongelmiin huonon käytöksensä ja suun latomisen takia? Tässä jopa saatu melkein kuollakkin sen takia.. Luojan kiitos Black oli puuttunut asiaan ja puhunut kunkun veljen pään ympäri, vaikkei velho vaikuttanutkaan iloiselta joutuessaan pelastamaan ystävänsä henkeä. Tarkoittaen siis sitä, että Black oli kuulemma jäännyt sille kaaliaivolle velkaa. No itsehän tunki nokkansa asiaan..
"Jaah, vai että sillä tavalla... kiinnyitkin minuun jo, suloista." Kalma virnisti pahan kurisesti kuin pikku lapsi.

Toisin sanottuna Splinter oli kaukotaistelija? Ajatellen nyt sitä, jos Kalma kerrankin osuisi tuohon kunnolla tuo haavoittuisi tai jopa kuolisi varsin nopeasti. Tosin oli Kalmallakin temppunsa, vaikka lähitaistelija tyyppiä olikin enemmänkin.
"Noh, hyvä on.... hyötyisin siintä itsekkin, hieman." Kalma mumisi, eikä vaikuttanut kovinkaan iloiselta joutuessaan osittain käytöskoulu penkille istumaan.
"Okey~" Kalma virnisti pyöräyttäen veitsiä kädessään taitavavasti ja astui muutaman kävely askeleen lähemmäs kiertäen hieman Hopen sivuun. Tässä oli nimittäin yksi suuri etu kun haltia oli sokea, tuo ei voinut nähdä mitenkään kasvojen likkeitä ja mielentiloja, ellei Kalma näyttäisi niitä ääneen. Kalma hymähti ja syöksähti kuin musta salama konsanaan Hopean toiselle sivulle ja koitti viiltää toisen veitsen kanssa tuon kylkeen.. Se oli hämäystä. Kalma hyökkäsi suoraan Hopaa päin koittaen tarrata tuon päästä kiinni ja potkaista tuota mahaan, sekä perään vielä viiltää vatsan auki.
Kalma perääntyi... koittakoot selvitä tuosta, näin aluksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Helmi 2010, 20:16

Hopeasilmä

Hopeasilmä joutui näkemään ihan tosissaan miettimään miten voittaa toinen. Onnekseen tuo oli lähitaistelija, joten Hopea oli vahvimmillaan. Kun tuo kävi hyökkäykseen sivusto, Hopea yksinkertaisesti nosti miekkaansa joka esti veitsihyökkäyksen. Ja samalla kun tuo yritti tarrata päähän, Hopea väisti voltilla taaksepäin... tarkoituksena potkaista samalla tuota leukaan. Haltioiden ketteryys oli ihana asia, kun sitä osasi käyttää.
"Hmm.... ihan hyvin. Osaat ainakin perusasiat yllättämisessä...", Hopea kallisti päätään, ja kokeili varovaisesti että oliko miekka kunnossa. Ainakin kaikki paikat olivat ehjiä, huh. Huolimatta siitä että oli aikaisemmin harjoitellut pikkuvelhon kanssa.
"Mutta luotat hiukan liikaa nopeuteesi ja lihasvoimaan.", puolidemoni pamautti asian ilman suurempia ongelmia. Hopea pystyi helposti vastaamaan Kalman nopeuteen ja teleporttaamiseen omalla nopeudellaan, sekä lihasvoima saatiin kumottua vastahyökkäyksillä, joissa Hopea oli mestari. Mitä järkeä oli huitoa ympäriinsä, jos voima saatiin kumottua toista vastaan?

"Mutta entä puolustus?", mies sanoi yllättävän rauhallisella äänellä, huitaisi nopeati miekallansa pakottaakseen Jackin taaksepäin, ja yritti sitten potkaista toista suunnilleen polven kohdille sivupotkulla. Jalka pois pelistä edes sekunniksi, ja se olisi menoa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2010, 09:33

Kalmankoira

Hopea olikin yllättävän hyvä taistelija, vaikkei sitä nyt ihan heti ensinmäisenä uskoisikaan tuon sokeuden takia. Tosin jos Kalma olisi nostanut hieman leveliä ja ottanut sähkönsä käyttöön voisi asetelma hitusen muuttua. Kalma kuitenkin lupasi mielessään ettei käyttäisi uutta voimaansa sokeaan haltiaan, sillä se olisi fuskua. Näin Kalman mielestä.
Haltia väisti aavekoiran iskut ja hyppäsi taaksepäin potkaisten samalla koiraa leuan alle niin että Kalma horjahti taaksepäin. Kalma hymähti hieroen leukaansa. Onneksi hän oli hopean arka, eikä tuosta jäisi mitään jälkeä.
"Hitto, tässähän pitää nostaa ihan hattua.. Et ole huono." Kalma keuhui pienesti naurahaten Hopeaa, joka sitten huomauttikin Kalman nopeuden ja voiman käytöästä. Sääli, mutta ne olivat Kalmalle aikamoinen edellytys lähitaistelussa, temppujensa lisäksi.
"Kuinka niin? Kerro nyt vähän tarkemmin.." Kalma kysyi Hopealta, että saisi vähän tarkennusta tuon sanoihin.

Kalma ei kylläkään ikinä sitä selitystä saannut, kun haltia taas hyökkäsi huitaisten miekan kanssa Kalmaa kohden jollloin aavekoira perääntyi automaattiseti. Seuraava hyökkäys ei tullut kamalana yllätyksenä, tai no potku kyllä, mutta ei hyökkäys. Kalma virnisti ja nappasi Hopean jalasta kiinni työntäen tuota eteenpäin, jolloin tuo automaattisesti totta kai kaatui maahan. Kalma otti veitsensä ja iski sen kohden Hopean rintaa, pysäyttäen sen kuitenkin muutaman sentin päähän.
"Pakko sanoa tämä: älä nostele minun seurassani turhaan jalkojasi, voisin vaikka repiä ne irti." Kalma virnisti pienesti ja päästi Hopean irti siirtyen itse kauemmas.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Helmi 2010, 13:16

Hopeasilmä

Hopea kallisti päätään hieman, kun kehuttiin.
"Pakko olla, kun seikkailee ympäriinsä.", mies vastasi, ja pyöräytti miekkaansa jälleen... Joku ihme tapa.

Hopean hyökkäys epäonnistui... tai niinhän sitä olisi voinut luulla.
"Mitä ihmettä oikein katselet? Terää rintakehälläni, vai miekkaa joka meinaa leikata jalkasi?", mies kysyi samalla, kun liikautti hyvin kevyesti miekaansa, joka oli varsin lähellä Jackin nilkassa olevaa jännettä. Tiedättekö kuinka paljon se sattuu, jos se katkeaa? Koira päästi hänet kuitenkin ylös, ja Hopea hieraisi niskaansa.
"No, ainakin sinulla on kaikki perusasiat kunnossa, ja olet päässyt siitä jo jonkinverran ylikin... Mutta kuten sanoin, luotat hieman liikaa nopeuteesi ja voimaasi.", puolihaltia totesi samalla kun istahti kivelle. Nyt olisi hyvä hetki selittää hieman.
"Pystyn helposti pysymään perässäsi, vaikkakin silmissäsi saatankin ehkä näyttää hieman kankealta.", hän kertoi samalla kun kokeili, että paikat ovat ehjiä. "Nopeutesi menettää tehoaan silloin. Lisäksi, keskity hyökkäämään oikeisiin kohtiin. Jos vastustajasi on myös nopea, hyökkää mieluummin sellaisiin kohtiin jotka hidastavat kevyellä teholla, niin voit päästä sitten hyökkäämään kunnolla kun vastus on paikoillaan.", miekan terän kosketus... Hyvä, ei jälkiä. Hopea oli erittäin tarkka Roran ja Nakan kunnosta.
"Säästät voimiakin siinä samalla, ja jaksat pitempään."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2010, 22:45

Kalmankoira

Kalma katsahti nilkkaansa, jonka lähelle oli eksynyt miekan terä, ja kohotti hieman kulmiaan naurahtaen sitten. Hopea tosiaankaan ei ollut huono taistelija, kuten voisi luulla pahemman kerran. Se olisi virhe keltä hyvänsä.
"Sulo naamasi varmaan." Kalma virnisti pienesti Hopean kysymykselle.
Hopea nousi ylös ja istahti sitten kivelle istumaan kertoen samalla mitä vikaa oli Kalman taistelu tyylissä. Kalma vain nyökkäili hiljaisena tuon sanoihin koittaen edes jotakin mahduttaa sievään päähänsä, tai oikeastaan jukuripäiseen päähänsä. Kalma oli liian kuuluisa jääräpäisyydestään jos jotakin oli tiukasti päättänyt.
Eikä vika ollut siinä etteikö Kalma olisi jaksanut, sen aavekoira oli kyllä huolella kehittänyt huippuunsa ja Kalma jaksoikin uskomattoman kauan taistella verissäpäissäänkin. Vaikkei se nyt ihan terveellisintä ollutkaan.

"Kuinka pysyt perässäni? Tai siis osaatko ennakoida tai jotakin?" Kalma heitti kysymyksensä haltialle tai oikeastaan opettajallensa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Helmi 2010, 23:06

Hopeasilmä

Heko heko. Ihan kuin Hopealla edes nätti naama olisi. No onneksi mies käsitti tämän vitsiksi... vaikkei oikein hallinutkaan asioita siltä saralta. Minkä sille voi jos oli lähelle kivikasvoa... No Jack sitten ilmeisesti yritti pistää asiat mieleensä.
"Ei haittaa, jos et muista kaikkea vielä. Parin viikon päästä se on sinulle päivänselvä asia, jos jatketaan tätä rataa.", mies hymyili puolella suulla, havinaisen ymmärtäväisesti. Hei, hän oli ymmärtäväinen kaveri!

"Hmm... vaikea selittää. Mutta yksikään tyyli taistella ei ole täydellisen uniikki. Joten jos muistan tyylin, joka muistuttaa vastustajani liikkeitä tarpeeksi, löydän myös sen heikot kohdat.", mies selitti samalla, kun iski miekan lattiaan pystyyn. "Ja jostain syystä muistan miltein kaikki perustyylit... vaikka kalautinkin pääni aika pahasti kun tulin.", mies naurahti kuivasti, ja painoi sormen ohimolleen, jota koristi aikamoinen arpi.
"Ja ennakointi nyt tulee luonnostaan. Pystyn edelleen aistimaan ilman liikkeet, jotka sinäkin aiheutat. Jos nyt kallistat päätäsi, tunnen sen ilmavirrassa. Ja sen jälkeen tarvitsee vain päätellä seuraava liikkeesi, ja se miten siihen reagoida.", Hopea kertoi samalla kun nosti etusormen ylös. Hei, hänhän alkoi saamaan tuntumaa tässä opetuspuuhassa!
"Kokeillaanpa uusiksi, ja katsotaan kuinka paljon nyt muistat vastustajan hidastamisesta.", hän sanoi samalla kun nousi ylös kiveltä, ja otti miekan käteensä. Ja jälleen hän antoi Jackille aloituksen... Miksi? Koska oli enempi puolustavaa kuin hyökkäävää tyyppiä. Eri taistelijat pystyi laskemaan eri osioihin, ja Jack sattui kuulumaan nopea-agressiivinen-lähitaistelija, jolla yleensä oli hieman vaikeuksia puolustuksessa. Oli siis hyvä, että koiralla oli energiaa. Täydellistä sotilasta ei ollutkaan, ja siihen ei Hopea tähdännytkään Jackin kanssa. Hän halusi tuosta vain sen verran voimakkaamman, ettei tarvitsisi siihen isompaan muotoonsa luottaa niin usein... kuten Splitner Toorun kanssa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Maalis 2010, 14:44

Kalmankoira

No jos Kalmalta olisi kysytty niin Hopeasta oli hyvin vaikea saada ymmärtäväistä henkilö vaikka miten päin olisi katsonut. Ainakin sen ensi tapaamisen perusteella, mikä ei ollut todellakaan se kaikkein mukavin. Meinasi tulla silloin mukavasti sotkua. Etenkin kun Kalma oli raateleva lähitaistelija, eikä turvautunut loppujen lopuksi paljoakaan voimiinsa, kuten voisi luulla. Jotkuthan turvautuivat ainostaan voimiinsa ja leikkivät sitten suurta. Kalma ei sellaisesta välittänyt.

Kalma hymähti pienesti Hopean selitykselle, mistä tuo tiesi varoa niin hyvin aavekoiran liikkeitä ja hyökkäyksiä. No oli Kalmakin paljon nähnyt ja koennut taistelu kentillä, sekä oppinut niiden kautta paljon, mutta vielä olisi paljon hienotaa ja pikku korjaamista.
"Tavallaan aika pelottava kyky." Kalma tuumasi kun Hopea oli päässyt loppuun.

Sitten Hopea nousi ylös vetäen miekkansa maasta irti ja suorastaan kerjäsi, että Kalma kävisi päälle. Kalma katseli tuota hiljaa rauhallisena, kunnes asteli taas lähemmäs kävellen. Ei ollut mikään kiire kun Hopea oli sokea. Sitten Kalma syöksähti suoraan Hopeaa kohden taas ja pysähtyi tuon eteen, hyppäsi koirana tuon läpi taakse ja hyppäsi tuon selkään kaataen tuon maahan. Kalma istahti Hopean päälle istumaan häntä heiluen.
"Oliko tarpeeksi hyvä?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 03 Maalis 2010, 18:52

Hopeasilmä

"On vai?", puolidemoni hymähti Jackin sanoihin. Ei Hopea tajunnut mitä pelottavaa siinä muka oli, jos pystyi aistimaan ilman tärähtelyn tarkemmin kuin kukaan muu? Ei siitä sen enempää, vaikka Hopea tunskin olonsa hieman hassuksi kuultuaan kehua hänen ainoasta kyvystään hahmottaa ympäristö täydellisesti.

Hopea valmistautui tuntiessaan toisen liikkuvan, mutta tunsi sitten kylmän ilmavirran menevän lävitseen. Mitä? Ei Hopea ennen aaveen kanssa ollut tapellut, joten tämäkin oli kokonaan uusi kokemus. Kohta tuo kuitenkin ponkaisi kimppuun, takaalta päin. Koirana.
"Ugh! Hei, mitä....", tuo ihmetteli vähän aikaa, sitten murahtaen oikein kunnolla toiselle.
"Pois siitä. Muistatko kumpi on opettaja?", puolihaltia oli mulkaisevinaan toista olkansa yli. Ottaisipa toinen tosissaan, edes sen verran ettei pomppisi toisen päälle. Samalla hän nousi sen verran, että pystyi nojaamaan päätään kättänsä vasten.
"Yllätys oli kyllä hyvä, mutta suositelisin välttämään tälläisiä temppuja isompaa ryhmää vastaan... voit hyvin nöyryttää jonkun tällä, jos kyseessä on kaksintaistelu.", hän kuitenkin myönsi. Vaikka tiukkaa teki.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Maalis 2010, 08:08

Kalmankoira

Kalma kallisteli päätään virnuillen Hopealle kun tuo ei vaikuttanut oikein pitävän aavekoiran tempusta, joka taisi olla aikamoinen yllätys. Häntä taputteli iloisesti haltian ala selkää vasten. Nyt kyllä alkoi leikittämään..
"Muistan toki.." Kalma virnuili ja hyppäsi suosiolla pois haltian päältä, että tuo pääsisi ylös jääden siihen viereen istumaan häntä edelleenkin heiluen. Seuraaville sanoille koira luimisti korviaan aavistuksen taaksepäin näyttäen hieman happamalta ja loukkaantuneelta.
"Kuules rakas opettajani, jos takanasi olisi ollut joku hyyppä olisin käynnyt sen kimppuun ja vasta sitten sinun. Repinyt niskasi auki.. tai kurkkusi, riippuen miten päin olisit ollut." Kalma selitti Hopealle kun tuo ei tuntunut tajuavan että tuota temppua voisi käyttää monellakin tapaa. Tämä oli vain yksi niistä monista kikoista.

"Nousehan, niin jatketaan." Kalma hymähti ja nousti takamuksensa maasta, siirtyen hieman taaemmas.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Maalis 2010, 18:03

Hopeasilmä

"Jos takanani olisi ollut joku, niin hän olisi kyllä varmaan huomannut temppusi ja väistänyt. Olet nopea, kyllä, mutta niin on tuhat ja muutama päälle muutakin tällä saarella."; Hopea painotti tuota viimeistä samalla kun nousi. Ei kannattanut koskaan luottaa nopeuteensa liikaa, ei koskaan. Hopea oli joskus tehnyt sen virheen, hän oli uskonut olevansa kolmisen kertaa nopeampi kuin eräs ihminen, kun tuo yhtäkkiä alkoikin juoksemaan sellaisella vauhdilla, ettei Hopea meinannut pysyä enään perässä. Ja saanut samantein todella vahvan potkun palleaansa... Niin että nopeus saattoi hämätä...

"Ja tarkoitin, että jos tappelet kahta vastaan, niin tuskin he ryhmittyvät jonoksi... Korkeintaan selät vastakkain, ja sekin vain jos ovat ahtaalla.", hän myös selosti varsin tärkeän ja itsesestään selvän asian. "Jonona liikkuminen on yleensä todellisen lukumäärän hämäämiseksi, ja toimii vain tasaisella maastolla...", tuo vielä sanoi kun sai itsensä suoraksi kokeillen otettaan miekoistaan. Hyvä, ainakin aseet olivat kunnossa... Hopea tuskin antaisi itsellensä anteeksi, jos olisi vahingossa naarmuttanut jompaa kumpaa miekkaansa pelkästään harjoituksen nimissä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron