I need my peace


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Loka 07, 2011 7:09

I need my peace

Soul Safer

Soul Safer oli luolan lähettyvillä, hän itsekin ihmetteli miten oli sinne päättynyt, mutta kostea ilma ja kova kiviseinämä kertoivat tarkasti hänen olin paikkansa. Myös hänen askeliensa kaiku luolassa oli hyvä tuntomerkki paikasta. Paikka oli oikeastaan juuri hyvä hiljentymiselle, hän voisi rauhassa olla täällä hiljaa ja rauhassa, eikä kukaan tänne usein eksyisi. Siksipä Safer nojasi selkänsä rosoista seinämää vasten ja laskeutui pikku hiljaa sitä pitkin alas, kunnes hänen takamuksensa kohtasi kivisen lattian. Siihen hän kyykistyi, unohtamaan ulkomaailman, unohtamaan oikeastaan kaiken.
Safer pystyi olemaan siinä vain hetken, kunnes hänen piti vaihtaa asentoaan ja samalla hän kuuli jotain. Jotain hyvin pientä, mutta koska hän oli tottunut varomaan henkensä puolesta, ei hän voinut jättää asiaa sikseen. Siksi Safer nousikin ja meni ensin katsomaan ulkoa, oliko ääni kuulunut sieltä, sillä luolan kai'ussa oli hyvin vaikea paikantaa, mistä ääni oli tullut. Kun ulkona hän ei enää kuullut mitään hän meni takaisin luolan sisälle ja kuunteli sielläkin hetken, mutta ei kuullut mitään taaskaan. Kohauttaen olkiaan hän laskeutui uudestaan istuma asentoon.

//Lottowille, alkujaan oli tarkoitus jos matosesi kanssa tulet, mutta jos haluat vaihtaa, niin tule millä tahdot :D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Loka 07, 2011 9:04

//~-merkki ei toimi...

Lelaca

Kylmän syysyö olikin mieluisaa viettää luolan sokkeloissa. Varsinkin kun ei sattunut omistamaan minkäänlaista lämmintä varustusta. Sellaista jonka ihmiset ja muut sellaiset olennot omistivat. Tämä entinen ihminen ei kuitenkaan sellaista omistanut ja siksi oli viettänyt yönsä luolassa. Lelaca venytteli kaikkia käsiään ja lipui ulos luolan sokkeloista. Hän tiesi mihin tuli mennä, olihan hän sentään viettänyt täällä monta talvea. Lelaca luuli hetken aikaa olleensa yksin mutta näkikin sitten edessään jonkun. Tai jonkin. Tämä kallisti päätään ja siristi silmäänsä. Ei vaikuttanut tutulta, mutta yö unien jälkeen aamupala kelpasi. Hitaasti mutta varmasti Lelaca lähti lpumaan kohti edessä näkyvää hahmoa. Hän madaltui aste asteelta alemmas ja ryömi eteenpäin jatkuvasti. Kun hän oli atrpeeksi lähellä hän loikkasi pienen karjahduksen saattelemana eteenpäin. Leuka pitkällä ja hampaat ojossa yrittäen napata toisen kädestä tai jalasta kiinni.

//Tättärärää, minä ja Lelaca luikertelemme paikalle!
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Loka 08, 2011 11:13

Soul Safer

Safer vaipui jo jonkinlaiseen horrokseen, hänen päänsä nuokkui ja hän koetti pysyä hereillä. Pian kuitenkin tapahtui jotain, mikä sai hänet hyvin hereille. Kuului karjahdus ja Safer nosti hetkessä päänsä pystyyn, samassa sekunnissa hän jo väitikin sivulta tulevan hyökkäyksen. Tämä ei ollut kovinkaan uutta hänen elämässään, joten nopeat herätykset ja väistelyt olivat aika helppoa, mutta hän ei tunnistanut hyökkääjää, ääni oli aivan erilainen kuin muilla, eikä askelia kuulunut. Kuului vain vaimea tömähdys kun uhka palasi takaisin lattia tasoon.
Safer haisteli ilmaa, muttei saanut päähänsä missä olisi haistanut jotain saman tyyppistä ennen.
Seuraavaa Saferin omaa reaktiota mies itsekin hieman hämmästyi, hän päästi sähisevän äänen ja kyyristyi kissan lailla, tämä taisi johtua vain hämmenyksestä, mutta hänen reaktionsa hämmästytti häntä vieläkin enemmän. Mikä toinen sitten olikaan, Safer päätti tehdä vasta hyökkäyksen ja hän hyppäsi ääniä kohti toivoen, ettei löytäisi edestään vain seinää.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Loka 09, 2011 11:15

Lelacã

Käärme katsoi sivusta kuinka toinen pomppasi vain metrin hutiin hänen viereensä. Ei tainnut olla hirveän hyvä näkö, ei ainakaan siltä näyttänyt. Lelacã katsoi toista vähän myötätuntoisella katseella ja sihisi hieman. Hän tökkäisi toista varovaisesti hännällään ja sanoi:
"Olen täällä päin." Tietenkään ei ollut mitenkään todennäköistä että toinen olisi häntä ymmärtänyt mutta tulipahan kuitenkin yritettyä. Lelacã rullasi häntänsä ympärileen ja tutki toista katseellaan. Hän ojensi yhden kuudesta kädestään ja hipaisi toisen olkapäätä. Hitaasti hän meni lähemmäs seuralaistaan epävarman siitä oliko tuo agressiivinen vai ei.
"Kuka sinä olet?" Lelacã kysyi ja kallisti päätään. Näkiköhän toinen oikeastaan ollenkaan mitään. Ainakaan ei siitten tarvitsisi kuunnella sitä hämmästystä siitä millainen Lelacã oli. Sitä kun tuli kuultua aika-ajoin vähän liikaakin. Käärme harkitsi että söisikö nyt tuon toisen vai ei. Jotenkin hän ei raaskinut, mutta toisaalta se tuntui helpolta tehdä. Käärme kuitenkin päätti olla toistaiseksi reagoimatta mitenkään.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Loka 13, 2011 6:35

Soul Safer

Pettymyksekseen Safer tuinsi maan jalkojensa alla, hyppy oli siis epäonnistunut. Safer tunsi hennon tökkäyksen, käänsi päätään siihen suuntaan, oliko joku todella tökännyt häntä? Safer tiesi tuntoastinsa olevan huono, joten kai joku oli häntä tökännyt, jos hän jotain tunsi...?
Samassa hän kuulikin jotain, se ei ollut tavallista ihmisten puhetta, mutta hän erotti selvästi sanoja. Hipausta hän ei tuntenut, mutta hän kuuli, kuinka tuon käsi oli koskettanut hänen ihoaan.
"No kuka se sinä olet?" Safer vastasi töykeästi toisen kysymykseen, mikä tuo oikein oli, ensin hyökkäsi ja sitten kyseli. Safer peruutti hieman syvemmälle luolaan, hän oli varuillaan seuraavien hyökkäysten varalta. Tajusikohan toinen edes hänen puheitaan?
"Äläkä tule lähemmäs!" Safer varoitti hieman tärisevällä äänellä, häntä ei pelottanut, tai sitten pelotti. Hän ei oikein tiennyt miten asian laita oli.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Loka 13, 2011 10:13

Lelacã

mikään eläväkuollut se ei ainakaan ollut. Käärme seurasi kuinka toinen näytti peruuttavan pienen pelon valtaamana ja heilautti häntäänsä huvittuneena. Useahan häntä pelkäsi, mutta vihdoinlkin hän ei pelännyt samaan aikaan. Lelacã rullasi itsensä siistiin kasaan ja asetti kaikki kätensä yhteen ja laski ruumiinsa päälle.
"Jos asia sinua kiinnostaa, niin minun nimeni on Lelacã" Lelacã esittäytyi ja arveli ettei elehtimisestä olisi tämän tyypin kanssa mitään hyötyä. Toinen ei tainnut nähdä nenäänsä pidemmälle. Sitten hän nosti kätensä ilmaan ja sihahti:
"Selvä on, en tule." Hänen seuransa taisi hieman hermostuttaa toista, vaikkei toinen edes nähnyt minkämoinen otus Lelacã oli. Parempi niin, toinenhan voisi vaikka kuolla sokkiin. Näin ollen Lelacã voisi esitäytyä ihmisenä, sellainenhan hän oli.
"Olen ihminen, jos sinua kiinnostaa. Rotu on nykyisin aika iso juttukin, vaikka enhän minä siitä piittaa. Oletko sinä ihminen?" Lelacã selosti yhtä ilmeettömänä kuin aina. Suupielet olisivat vpoineet vääntyä hymyyn jos niitä olisi ollut, tai jos toinen olisi nähnyt ne.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Loka 18, 2011 4:59

Soul Safer

"Lelacã..." Safer toisti hieman rentoutuneemmin. Kuullessaan toisen olevan ihminen, Safer aluksi epäröi, mutta päätti, ettei ajattele asiaa enempää, parempi vain, ettei tiennyt kenen kanssa aina joutui juttusille.
"En tiedä, kaippa minä olen. En muista menneisyydestäni mitään, joten voihan olla, etten ole." Safer sanoi ja nousi kahdelle jalalle suoristautuen täyteen pituuteensa.
"Mitä teet täällä päin?" Safer kysyi ja haisteli samalla toisen suuntaan, tuoksu ei ollut ihmiselle tyypillinen, mutta ehkä toinen käytti erikoista shampoota...
"Itse etsin rauhaa... sellainen on joskus hyväksi, ainakin kun en näe niin hyvin..." Safer sanoi vinosti hymyillen, vaikka hymyssä ei ollut mitään ystävällistä, eikä Safer halunnut yhäkään toisen lähestyvän häntä, eikä oikeastaan itsekään halunnut tehdä lähempää tuttavuutta toiseen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Loka 18, 2011 11:07

Lelacã

"Rauhaa", Lelacã naurahti ja heilautti häntäänsä. Se laahasi maata ja päästi suhahtavan äänen. Käärme pudisti päätään ja katsoi toista.
"Sitä ei tunnu olevan enää missään", Lelacã totesi ja päästi kielensä roikkumaan pitkälle. Sihisevä ääni pääsi automaattisesti halkeilleilta huulilta. Lelacã ei ymmärtäny miksi toinen etsi rauhaa, ainakaan kun tämä itse etsi ymmärtäväistä seuraa joka ei kyselisi liikoja tai olisi kriittinen ulkonäöstä. Ehkäpä tässä oli tätä toivottua seuraa. Lelacã palasi vastaamaan toisen kysymykseen.
"Minä vain otin nokoset täällä. Pihalla kun alkaa olla turhan kylmä nukkua jossain kannon tai kiven vieressä", käärme sihisi ja siirtyi lähemmäs luolan seinää. Hän nosti itseään suorempaan asentoon ja rapsutti selkäänsä seinää vasten päästäen samalla tyytyväistä hyrinää. Lelacã katsoi toista mietteliäänä. Ei tainnut olla helppoa elää melkein sokeana.
"Haiseeko täällä ruumis, vai olenko se minä?" Lelacã kysyi hän veti häntänsä eteensä. Hän nuuhkaisi sitäö ja mumisi itsekseen:
"Jep, se olen minä." Käärme sylkäisi suustaan kuolaklöntin ja siirtyi takaisin lähemmäs toista. Mutta koska toinen ei halunnut, niin ei käärme mennyt paljoa lähemmäs.
"Voitko nyt vastata ensimmäiseen kysymykseeni, kuka olet?" Lelacã kysyi ja siirtyi hinkkaamaan kynsillään hampaitaan.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Loka 20, 2011 4:06

Soul Safer

"Niin ei." Safer sanoi nyökäyttäen pienesti päätään, olihan tähänkin paikkaan työntynyt jonkin outo ihminen, joka nyt kyseli häneltä kaikkea, mutta seura kelpasi hänelle hyvin, siitä oli aikaa, kun hän viimeksi oli jutellut jonkun kanssa. Toisen kysymykselle hajusta Safer vain kohautti olkiaan, hän ei uskaltanut krisoida toisen tuoksua, ihmisen mieli oli toisinaan niin haavoittuvainen, ettei Safer yleensäkään uskaltanut puhua mitään kovinkaan loukkaukseksi otettavaa ihmisten läheisyydessä.
"Olen... Soul Safer." Safer sanoi hieman mietteliäänä.
"Tai siis... siksi minua kutsutaan ja kai se on jokin "lajikin". Kuten jo mainistin, en muista menneisyydestäni mitään, joten en muista edes oikeaa nimeäni." Safer sanoi ja astui itse hieman lähemmäs toista, hän ei oikeastaan ollut enää niin varuillaan, olihan hän kertonut jo "nimensäkin" toiselle, joten tuskin toinen enää hänelle mitään pahaa tekisi...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Loka 20, 2011 5:30

Lelacã

Lelacã lopetti hampaidensa putsaamisen ja nyökkäsi.
"No Soul Safer, hauska tutustua", Hän sihisi ja heilautti häntäänsä. Oli hauskaa huomata että toinenkin uskalsi jopa tulla lähemmäs.
"Eli... Oletko siis ihminen, vai?" Lelacã kysyi ja kallisti päätään. Olihan ihmisiä joka tahoon. Tai puoli-ihmisiä tai entisiä ihmisiä ainakin. Lelacã pudisti päätään ajatukselle ja suoristi itsensä.
"Oletko muuten sokea?" Käärme kysyi ja huomasi sitten vasta miten tungetteleva kysymys saattoi toisen mielestä olla.
"Uh, ei ollut tarkoitus olla tungetteleva", Lelacã sihisi nopeasti ja rapsutti niskaansa. Pahus kun hän oli välillä ajattelematon. Toivottavasti Soul Safer ei ollut loukkaantunut. Jos Lelacã olisi järjennyt hän olisi voinut käskeä toista unohtamaan viimeisen kysymyksen.
"Tuota, aika kylmä sää vai mitä?" Lelacã vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Pe Loka 21, 2011 4:30

Soul Safer

"Hauska tutustua sinuun myös." Safer sanoi oikeastaan vain muodollisista syistä.
"Olen kai, ainakin vaikuttaisin ihmiseltä, paitsi, että voin tappaa katseellani." Safer sanoi vinosti hymyillen. Hän ei pelännyt sitä miten toinen ajattelisi, sillä toinen ei itsekään vaikuttanut olevan aivan rehti ihminen. Kysymys miehen sokeudesta sai hänet hentken hiljaisekski ja ennenkuin hän ehti vastata mies jo pyyteli anteeksi kysymyksen tungettelevuutta. Samassa puheen aihe kerkesi jo vaihtua, joten Safer päätti entisen kysymyksen olla.
"Itse asiassa... minusta tämä on aika ihanan viileää." Safer sanoi hymyillen, olihan hänellä matala ruumiinlämpö, joten astetta kylmempi ilma oli hänelle vain mieleen.
"Entä omasta mielestäsi? Onko tämä sinusta mukavaa vai vähemmän mukavaa, kuin se, että paistaisi aurinko?" Safer kysyi toiselta ja kuunteli tarkkavaisesti toisen liikkeitä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Loka 21, 2011 5:02

Lelacã

Pyhä pamaus! Toinenhan voisi tappaa hänet katseellaan. Lelacan suusta pääsi pieni pihahdus ennenkuin tämä valui säikähdyksestä velttona maahan.
"Eli olet siis friikki-ihminen?" käärme ehdotti ja naurahti hieman väkinnäisesti. Hetken kuluttua Lelaca pääsi takaisin normaaliin asentoon ja pyyhki hiekkaa vatsastaan.
"No, auringosta minä en pahemmin piittaa, mutta ilman viimaa on aina mukava olla", Lelaca sanoi ja heilautti häntäänsä taas. Se oli kuin pakkomielle hänelle. Käärme siirsi häntänsä eteenpäin kohti Soul Saferia ja sanoi:
"Kokeile." Jos toinenkaan ei ollut täydellinen ihminen, ei käärmeenkään tarvitsisi sellaista esittää. Hän oli mennyt sen vaiheen ohitse jo kauan aikaa sitten. Harvasta täällä oli hyväksymään kummallisuuksia, mutta toivoa oli aina eri olentojen kanssa.

//Kamalan lyhyt X.x
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Loka 31, 2011 7:01

Soul Safer

"Voisihan sitä niinkin sanoa, mutta en itseäni vakinaisesti friikiksi nimittele." Safer sanoi hieman happamaisesti toisen kommentille.
Safer kuuli toisen siirtävän kuitenkin jotain häntä kohti ja pyytäen kokeilemaan. Safer kavahti hieman, mutta ojensi kätensä kohti luista häntää ja kun hänen sormensa laskeutuivat toisen hännälle hänen ilmeensä muuttui mietteliääksi.
"Onko tässä sinun...?" Safer aloitti, mutta ei tiennyt, mitä hän oikeastaan koski.
"Et taida olla aivan tavallinen ihminen, ethän?" Safer jatkoi vinosti irvitäen. Hän viiletti kättään häntää pitkin ja tunnusteli sen pintaa. Kun mies sitten ajatteli, minkälainen toinen olikaan, hänelle tuli oksettava olo. Hänen mielikuvansa oli kaukana todellisuudesta, mutta luuhäntä pystyi avaamaan hänelle monta erikoisuus piirrettä toisen ulkonäössä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Loka 31, 2011 7:09

Lelaca

Käärme naurahti hieman.
"Häntäkö? On", Lelaca sanoi ja rapsutti vähän leukaansa, joka oli kadonnut hammasrivistön taakse.
"Sanotaanko että olin ihan normaali ihminen, muuta nyt ovat asiat vähän toisella kantilla", hän sanoi ja laski häntänsä takaisin maahan. Lelaca venytti kieltään pitkälle ja siirtyi nuolemaan selkäänsä.
"Minä nimittelen itseäni friikiksi, ainakin joskus", hän totesi ja jäi rulalle makaamaan.
"Näetkö siis yhtään mitään?" käärme kysyi. Lelaca ei yrittänyt olla tungetteleva, hän oli automaattisesti utelias toista kohtaan, syystä tai toisesta. Ehkä hänestä oli mukavaa tavata muitakin spesiaalempeja ihmisiä, tai ainakin edes läheltä käyviä olentoja.
"Mukavan hiljaista", Lelaca sanoi tyytyväisenä ja sulki silmänsä. Kaikki pienetkin äänet kaikuivat hiukan luolassa, jokainen hännän liikautus ja maan raapiminen kynsillä.
"Kiitä onneasi jos et erota miltä näytän, en ole mikään kaunis näkö jos oikein muistan", käärme sanoi.

//Tervetuloa takaisin, oliko hyvä loma?
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Marras 01, 2011 5:13

Soul Safer

"Mitä tapahtui? Tai siis, eikai ihmiset tuosta vain muutu.." Safer kysyi ja hänen mielenkiintonsa asiaa kohtaan hyppäsi esiin.
"Näen sumeasti, mutta se ei ole kannatavaa, koska voin helposti tappaa jonkun vahingossa." Soul Safer sanoi vinosti hymyillen. "Siihen tarvitaan vain katsekontakti, muuta ei tarvitakaan. Paitsi hieman aikaa." Safer sanoi hieman ontosti, asiasta puhuminen oli jokseenkin outoa.
"Hiljaisuus on juuri jotain niin ihanaa." Safer sanoi hymyillen ja hän venytteli itsensä täyteen mittaan.
"En usko, että olet niin ruma kuin väität." Safer sanoi ykskantaan ja hän oli tätä mieltä, joten hänen mielensä tuskin kääntyisi asiassa toiseen kantaan.

//EDIT: Tosiaan, kiitos ja oli todella rentouttava loma. (: //
Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia