I need my peace

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Templer » 05 Joulu 2011, 00:02

Soul Safer

Soul tunsi iskun kyljessään kun luiseva häntä oli osunut häneen ja matonen lähtikin hetkessä luikertelemaan pakosalle. Safer joutui selvittelemään päätään hetken, iskun jäljiltä hän makasi kovalla kallioperällä ketarat ojossa. Juokse vain, minä kuulen sinut. Safer ajatteli ja nousi heikosti neljälle jalalleen, Keeper muoto oli siitä hyvinkin huono, että etujalkojen lyhkäisyys vaikeutti juoksemista. Tässä maastossa hänen ei tarvinnut hyppiä, johon koira muoto oli omiaan, mutta silti hän olisi nopeampi tässä muodossa.
Nyt Safer lähtikin haju aistinsa ja kuulo asitinsa varassa juoksemaan matosen perään. Toinen oli päässyt jo kauas, mutta Safer oli hitusen nopeampi, jos tuo ei löytäisi ulkotietä nopsaan, Safer saisi hänet kiinni. Hän kuuli kuinka rotat vinkuivat ja juoksivat madon tieltä ja kuinka mato itse puuskutti ja luikerteli pakoon. Safer lipaisi huuliaan, hänen "metsästysviettinsä" oli selväsi päällä ja hän halusi saada tuon saaliin kiinni. Kun hän juoksenteli ja kääntyili luolan verkostossa, hän pian tajusi olevansa hyvinkin lähellä matosta. Siksi hän päästikin kovan haukahduksen, joka kaikui hänen raskaiden askeltensa saattamina ja sai luolan ärisemään... ärisemään? Ei luolat ärise. Safer teki äkkijarrutuksen tajutessaan, että ärinä oli peräisin jostain aivan muusta... jos luolassa huhupuheiden mukaan asui karhu ja Safer oli sen juuri herättänyt, hän olisi kusessa. Oli hän toki monia suuriakin petoja vastaan taistellut, mutta pieni luola ei antanut taistelu tilaa ja pedon, kuten karhun sielun varastaminen, ei kävisi tuossa tuokiossa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2011, 10:32

Lelacã

Haukahdus sai Lelacãn vain lisäämään vauhtiaan ja tuo luikerteli jo henkensä edestä pakosalle. Ärinääkin kuului, mutta mistä se tuli. Käärme pysähtyi ja jäi katsomaan taaksepäin. Oliko Safer jäänyt nyt kuseen jonkun muun kanssa, vai tuliko ärinä koirasta. Lelacã odotti hetken aikaa paikallaan josko koira tulisi, mutta ketään ei tullut tai näkynyt. Ärinä sen sijaan kuului edelleen, lyhyin väliajoin. Käärme ajatteli jo poistua paikalta, kun hänelle oltiin se mahdollisuus suotu, mutta hän tunsi myötätuntoa Soul Saferia kohtaan. Olihan tuo jo aika lähellä ystävää, vaikka olikin saanut lievän kohtauksen.
"Kai sinä yksinkin pärjäisit, mutta tulen nyt silti", Lelacã sanoi ääni väristen ja tädet vapisten. Pienen pelon saattelemana tuo kääntyi ympäri ja lähti takaisinpäin. Ärinä vahvistui aina vaan ja karhun vahva haju tunki nenään. Juurikun tuo luuli saavuttaneensa Soul Sfaerin veti käärme äkijarrutuksen. Valtavan kokoinen karhu seisoi kahdella jalalla selkä häneen päin. Käärmeen häntä rullaantui tämän viereen ja tuo painui matalaksi. Sydämmen jyskytys kuului hyvin ja Lelacã ei uskaltanut edes hengittää. Sinänsä käärmeeltä raukkamaista, hänellä oli hyvät mahdollisuudet karhua vastaan. harmi ettei hän tiennyt sitä itse.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 05 Joulu 2011, 13:22

Soul Safer

Karhu.. se oli valtava, ruskea ja se melkein peitti koko käytävän noustessaan takajaloilleen. Ärinä kaikui luolassa ja Safer painautui hieman alemmas, mutta murisi. Hän paljasti hampaansa ja päästi möreän äänen kurkustaan. Karhu näytti yhtä areältä ja Safer oli varuillaan, jos tuo päättäisikin hyökätä. Sitten hän kuuli jotain karhun takaa... oliko matonen palannut? Se vei hänen keskittymisensä hetkeksi muualle ja kun karhu päätti hyökätä, ei Safer ollut valmiina lainkaan. Karhun käpälät huitoivat rajusti ensin koiran ylitse, sitten osuen koiran kylkeen ja Safer päästi vingahduksen lentäessään luolan seinämään.
Hän ei kuitenkaan aikonut jäädä makaamaan pitkäksi aikaa, hänen oli hyökättävä. Safer ponnisti maasta ja sai otteen karhun kaulasta. Hän koetti painua mahdollisimman lähelle karhua vasten, jotta karhun huitomiset eivät osuisi. Sitten hän tajusi, että mato oli tosiaan palannut, sen tuttu ominaishaju oli jossain lähettyvillä, mutta Safer ei ymmärtänyt, miksei toinen auttanut? Tai no, ehkä toiselle oli helpompaa, että karhu hoiteli hänet, kuin että hän hoitelisi matosen. Juuri sillä hetkellä Safer katui sitä, että oli edes hyökännyt toisen kimppuun, vaikka katumus oli hänelle hyvin tuntematon tunne.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2011, 16:59

Lelacã

Käärmeen kynnet painuivat maahan kun tuo näki koiran läjähtävän seinää päin. Sisua ei kuitenkaan Soul Saferiltä puuttunut, kun tuo jo loikkasi karhun kimppuun. Lelacã oli niin hämmentynyt että oli vain jäänyt seisomaan paikalleen ja tuijottamaan kuinka karhu ja koira tappelivat. Soul Saferilla ei näyttänyt olevan helppoa, vaikka tuo tuntuikin tietävän mitä teki. Karhu näytti tekevän pientä kävelymäistä liikettä paikallaan samalla kun sen valtavat tassut huitoivat ilmaa. Lelacã ravisti päätään ja järkesi taas missä oli. Ei hän siinä voinut enää seistä hetkeäkään kauempaa. Käärme otti luikertelevat liikkeet eteenpäin ja ponnisti itsensä karhun selkään kiinni. Kaikki kuusi kynsiparia painuivat karhun kylkiin vaikkeivät läpäisseetkään paksua turkkia. Toistaiseksi se vain piti Lelacãn selässä. Käärmeen häntä kietoutui tiukasti karhun vatsan ympärille ja Lelacã iski hampaansa karhun niskaan. Karhu ei näyttänyt olevan moksiskaan uudesta hyökkääjästä vaan kohta kynnet tekivätkin jo viillot Lelacãn häntään ja tuon oli pakko hellittää otettaan. Kynnet tai hampaat eivät kuitenkaan hellittäneet. Karhun huitoi kynsillään niin vahvasti että enää ei voinut tietää yrittikö karhu iskeä koiraa vai kärmettä. Ei olisi ihme jos kohteena olisivat moelmmat. Lelacã päästi karhun niskasta irti ja tuhahti:
"Onko sinulla jokin nerokin suunnitelma?" Äänestä huomasi että se oli pelon värjäämä. Lelacã harvemmin riehui karhun kanssa tällä tavalla.

//Tulikohan vähän tönkköä? Paineet kasvaa kun pitäisi oikeasti kokeisiin lukea ^^'
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 08 Joulu 2011, 18:39

Soul Safer

Safer kamppaili kaikilla voimillaan kiinni karhussa, kunnes tunsi, että matonenkin oli hypännyt. Karhu nytkähti hieman Saferiin päin ja nyt karhu huitoi entistä enemmän. Kuitenkaan Saferin leuat eivät kestäneet pitkään ja hänen oli hellitettävä otettaan karhusta. Samassa matonenkin mätkähti maahan ja kysyi hänen suunnitelmaansa. Safer vilkaisi matoseen päin ja mietti suunnitelmaansa, jota ei ollut. Hän ei voinut puhua koiramuodossa, joka oli harmillistra, mutta sanojen "en" ja "tiedä" lausumiseen hän ei nähnyt sopivaksi vaohtaa ulkomuotoaan karhun riehuessa hänen edessään. Safer kuitenkin päätti juosta samalle puolelle, kuin matonen ja haukahtikin karhulle, jotta tuo varmasti kiinnittäisi huomionsa häneen, sitten hän harhautti karhua hyppäämällä kiinni karhun kylkeen ja kun karhu oli huitaisemassa, hän pudottautui ja luikaisi äkkiä hömmentyneen karhun jalkojen alitse. Nyt Safer oli samalla puolella, kuin matonen ja karhulla meni aikansa kääntyä tunnelin ahtaassa kohdassa. Safer lähti jo jatkamaan tunnlia pitkin, pakoon. Suuremmin Safer ei katsellut taakseen, koska uskoi matosen tajuavan lähteä pakoon.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 08 Joulu 2011, 21:18

Lelacã

Käärme käytti Saferin kanssa tilannetta eduksi ja lhti tuon mukana pinkomaan pakosalle. Kuuluva ärinä ja raskaat askeleet lähtivät kuitenkin seuraamaan kaksikkoa.
"Se ei taida antaa periksi!" Lelacã huomautti vilkaisematta taakseen. Kunhan eteneminen ei lakkaisi, ei heillä olisi hätää ainakaan hetkeen. Tässäkin luolassa oli tosin useampi reitti eikä Lelacã tiennyt olivatko he menossa oikeaan suuntaan. Normaalisti hän tiesi mihin tuli kääntyä jokaisessa pienessäkin kulmassa koska tällaisissa paikoissa oltiin useampi talvi jo vietetty, mutta juuri nyt hän oli liian paniikissa suunnittaakseen. Lelacã käänsi yläruumistaan taaksepäin nähdäkseen karhun seuraamassa heitä mutta ketään tai mitään ei näkynyt.
"Me taisim-", käärme aloitti mutta lause jäi kesken kun tuo törmäsi päin luolan seinää. Lelacãn näkökenttä pomppi ja hetken ajan odotuksen jälkeen tuo näki edessä kohoavan seinän. Karhun ärinä kuului jostain takaapäin ja Lelacã tärisi aivan holtiittomasti. Tuo vetäytyi rullalle ja painoi kauluksensa alas.
"Tiesin sen! Ei olisi pitänyt kääntyä!" tuo sihisi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Joulu 2011, 16:38

Soul Safer

Pako tuntui onnistuvan, he todella pääsisivät pakoon suurta, ruskeaa körilästä, mutta kun kaikki tuntui jo toimivan, seinä tulin vastaan ja Lelacãn hieman tärisevä ääni sätti, ettei olisi pitänyt kääntyä, mutta mitä se nyt olisi enää auttanut?
Safer kääntyi, kuunteli suuntaa, josta karhun painavat askeleet päästelivät tömisevää ääntä ja murina jatkui. Safer paljasti hampaansa, meni kyyryyn ja oli jo valmiina iskemään, jos karhu sattuisi tulemaan liian lähelle... karhu ei kuitenkaan tullut, Safer oli hieman hämillään ja lähti varovasti kulkemaan takaisinpäin, kunnes karhu ilmestyi nurkan takaa ärjyen ja valtavia tassujaan heilautellen. Safer säikähti ja sai iskun kylkeensä, joten hän lennähti velttona luolan seinään, nyt ei ollut ketään Lelacãn ja karhun välissä, vain tyhjää ilmaa, joka ei auttaisi mitenkään. Safer vain toivoi, että toinen pistäisi hanttiin vihaiselle karhulle.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 10 Joulu 2011, 19:56

Lelacã

Käärme rykäisi ja ryhdistäytyi. Ei tämä vollottaminen mihinkään johtanut. Tuo kääntyi katsomaan kuinka Soul Safer lähti taaksepäin kävelemään, ja käärme oli valmis menemään perässä. Karhun loikatessa nurkan takaa esille, Lelacãn sydän pomppasi kurkkuunh ja tuon perääntyi takaisin seinää vasten. Safer ei ollut valmistautunut hyökkäykseen ja läjähti kohta karhun hyökkäyksen myötä päin seinää.
"Safer!" Lelacã sihisi säikähtäneenä kun toinen ei liikkunut. Käärmeen kynnet puristuivat lattiaan ja tuo katsoi vihaisena karhua joka oli jo valinnut uuden kohteen. Käärme nousi pystyasentoon ja levitti kauluksena ja kätensä sivulle.
"Nyt menit ryppyilemään väärälle ihmiselle jos Saferilta hengen pois pamautit!" Lelacã sihisi hurjistuneena mahan muristessa nälkäänsä taustalla. Nälän, vihan ja pakon yllyttämänä tuo lähti hyökkäämään kohti karhua. Ensimmöinen hyökkäysyritys meni huonosti karhun lämäistessä käärmeen yksinkertaisesti sivuun. Lelacã läjähti Soul Saferin viereen päiseinämää mutta jäi kuitenkin pystyyn. Karhu painoi tuon seinää vasten kynnet upoten suomujen läpi. Veri alkoi valua haavoista ulos, mutta käärme ei antanut periksi näin helpolla.Karhulla oli vain kaksi käpälää, Lelacãlla kuusi kättä ja helposti käärme sai tarrattua toisen tassuista ruumiista ja kurkusta kiinni. Kynsien puristuessa karhun paksuun karvaan tuon ote hellittyi ja Lelacã pääsi rullaamaan itsensä karhun ruumiin ympärille koko pituudeltaan. Lelacã avasi kitansa ja taittoi hampaat esiin. Leuat puristuivat karhun niskaan ja veri roiskahti ulos niskasta. Karhu menetti tasapainonsa ja kaatui selälleen maahan, pääsemättä pystyyn. Lelacãn oli pakko päästää irti toisen läjähtäessä tuon rinnan päälle selälleen. Heti kun käärmeen puristava ote katosi, karhu nousi pystyyn ja katsoi ärtynein silmin käärmettä. Lelacã kierähti takaisin ylös ja sihisi hurjana.
"Alappas nyt painua, ellet halua minun vetvän sinua poskeen!" Lelacã sihisi ja silmäili välissä Soul Saferia. Tärkeintä oli nyt pitää toinen turvassa. Karhu ei kuitenkaan näyttänyt ymmärtävän tai noudattavan varoitusta vaan lähti uuteen hyökkäykseen. Lelacã puristi leukansa uudelleen tuon kaulaan. Molemmat elikot raapivat, purivat löivät ja potkivat, molemmat tekivät kaikkensa toisen tappamiseen ja veri levisi jo ympärillekkin. Käärme kuitenkin pisti asialle viimeisen pisteen kun napsahdus jäi hetkellisesti kaikumaan luolassa. Karhun koko ruumis meni veltoksi ja käärme pudotti sen maahan. Silkasta uupumuksesta kaatui käärmekkin maahan ja huohahti. Lelacã sulki silmänsä ja päätti pitää lepotauon nyt heti.

//Ja juurikun katsoin karhusita kuvia netissä :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Joulu 2011, 17:24

Soul Safer

Soul Safer oli tarkkaillut karhun ja Lelacãn taistelua, mutta hän ei kyennyt nousemaa, se vaati enemmän voimaa, kuin mitä Saferilla oli. Hän tyytyi siis katsomaan taistelua, vaikka Lelacãn tehdessä hänen mielestään virheitä, hänen teki mieli nousta ja juosta karhun kimppuun.
meni hetki, ennenkuin Safer lopulta jaksoi nousta huterille jaloilleen, mutta silloin oli jo liian myöhäistä auttaa, Lelacã oli kieräytynyt karhun ympärille ja kuului raksahdus, joka kertoi selvästi voiton saapuneen madolle, mutta se ei loppunut siihen, he olivat yhä luolassa, jonka verkosto oli monimutkaisempi kuin mikään metsän kolkka, eikä luolassa ollut valoa kuin vain sen verran, että siellä näki eteensä.
Safer muuttui takaisin ihmiseksi siinä samassa, mutta ei kuullut muuta kuin, uuden mätkähdyksen, sitten tuli hiljaista. Safer ei liikkunut, hän odotti kuulevansa Lelacãn voiton hihkaisun tai muuta vastaavaa, meni hetki, Safer odotti, mutta hän ei kuullut sitä. Mies kulki eteenpäin, paikansi melkein varman paikan, missä mato makasi ja kyykistyi toisen viereen, laittoi kätensä toisen päälle ja teki silityksen omaisen liikkeen, tajuten, että hänen käteensä tarttui verta. Oliko toinen vahingoittunut?
"Lelacã.." Safer kuiskasi, muttei kuullut vastausta.
"Hei, herää. Sinä voitit, sinun ei tarvitse enää hämätä karhua. Nouse jo." Safer sanoi ja kuuli pienoisen paniikin äänessään, mutta hän ei antanut sen haitat, totta tosiaan hän oli paniikissa, tuossa hänen edessään makasi yksi niistä, joita hän voisi sanoa ystäväksi, vaikka Lelacã tuskin sitä itse tekisi, kukapa sanoisi ystäväkseen olentoa, joka jahtasi hänet luolan sysimpään nurkkaan, herätti karhun ja oli kykenemätön auttamaan, kun toinen olisi hänen apuaan tarvinnut. Ei sellainen ollut ystävä, ei mikään.
Safer ajatteli itsekin luuhistuvan ja rupeavan makaamaan vain toisen vierelle ollen heikko, mutta hän ei halunnut olla heikko, ei enää. Lelacã oli antanut täyden panoksensa, nyt oli hänen vuoronsa. Safer koetti ottaa matosen syliinsä, mutta toinen oli aivan liian painava ja pitkä siihen.
"LELACÃ!!" Safer karjaisi, jospa toinen heräisi, jos hän kunnolla huutaisi, vaikka sekin tuntui vain olevan yksi epätoivoinen, tuhoon tuomittu suunnitelma, jossa oli alku, muttei loppua. Ei ainakaan onnellista.

//Tuota voisi sanoa hitiksi... anteeksi :<<//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 12 Joulu 2011, 19:00

//Ihan heti sanon "awww", ja toiseksi sanon etten löytänyt tekstistäsi mitään joka minua olisi haitannut ^^

Lelacã

Käärme kyllä kuuli toisen huudot, ainakin sen jälkimmäisen. Kuitenkaan tuo ei jaksanut edes silmiään avata vastaamisen, kunhan jotain muminaa päästi. Lelacã kasasi viimeisetkin voimanrippeensä ja kallisti päätän Soul Saferia kohti avaten silmänsä raolleen.
"Menikö hyvin?" tuo kysyi laskien sitten itsensä taas maahan. Käärme rullasi häntänsä viereensä ja painoi kätensä kylkiään vasten. Tuon hengitys kävi vähän epätasaissesti, ja veri valui selässä ja päässä. Se ei nyt tuntuvat haittaavan, kun karhua ei enää ollut.
"Älä viitsi kiljua", tuo sihisi vetäen henkeä välissä. "Herätät kohta uuden karhun." Käärme nosti yläruumiinsa taas ylös ja huokaisi. Tuon neä nuuhki raivokkaasti ilmaa ja käärme lähti vähän sivulta toiselle hoippuen kohti käytävää.
"Tule, hommaan meidät ulos täältä", Lelacã sihisi Saferille. Tusihan hän nämä luolat sentään läpikotaisin. Varmaan muisti jokaisen pienen murikankin ja huomaisisi jos sellainen puuttuisi. Nyt piti vain toivoa että Safer pystyisi kävelemään. Lukerteleminen oli astetta helpompaa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 15 Joulu 2011, 17:30

Soul Safer

Matonen heräsi ja rupesi heti sättimään, että hän herättäisi uuden karhun.
"Pyh." Safer vastasi ja koetti näyttää mahdollisimman happamalta, mutta oli ihmeellisen vaikeaa peittää iloa, joka oli syntynyt kun toinen oli osoittautunut eläväksi. Toinen lähti luikertelemaan ja johdattamaan heitä ulos, Safer oli siitä hyvin kiitollinen ja iloinen, vaikka hänen jalkojaan särki. Silti hän siirsi jalkaa toisen eteen, vaikka se tuntuikin ylivoimaiselta.
Safer alkoi jo haistamaan, kuinka luolan kostea ja hieman tunkkainen ilma muuttui paljon raikkaammaksi ja hän tiesi, ettei ulöspääsy voinut olla kaukana.
"Olen aliarvioinut sinut." Safer tunnusti.
"Pystyit tappamaan karhun, jolle minä hävisin." Safer sanoi ja hänen päänsä nyökähti alas. Hän ei olisi kenelle tahansa myöntänyt tappiotaan, mutta nyt hän näki sen tarpeelliseksi, se oli kuin anteeksi pyyntö, mutta koska Safer ei olisi nöyrtynyt pyytämään anteeksi, hän teki sen omalla tavallaan, josta pystyi päättelemään miten itse tahtoi.

//Hyvä, ettei haitannut. (: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 16 Joulu 2011, 09:55

Lelacã

Käärme pysähtyi aina vähän väliä nuuhkimaan ilmaa ennenkuin jatkoi taas kulkuaan.
"Useat aliarvioivat toisensa. Ulkonäkö voi hämätä, et sinäkään mikään heiveröinen ole", Lelacã sihisi vastaukseksi pitäen katseensa menosuunnassa. Mitä järkeä olisi edes yrittää vilkuilla taaksepäin Soul Saferin suuntaan jos kaulus on kuitenkin tiellä. Käärme liukui sulavasti eteenpäin ja kohta heikonmoinen valo tuli esille. Luolan suuri suuaukko ammotti edessä ja siitä pystyi näkemään pilvien peittämän taivaan, josta satoi lunta kevyesti maahan. Lelacã koski lumen peittämää maata jalallaan ja tiirasi tyhjän oloista maastoa. Hirveän myöhä ei tainnut olla, ainakin aurinko näkyi pilvien takaa, ellei se sitten ollut kuu. Kuka tietää tässä tilanteessa.
"No Safer, tässäkö me sitten eroamme?" Lelacã kysyi kääntyen takaisin Soul Saferiin päin. Käärme rullaantui kasaan ja rapsutti taas itseään leuan alta.
"Safer... Voitko antaa anteeksi, kun yritin purra sinua?" Lelacã kysyi päätään kallistaen. Olikohan se nyt Saferin paika pyytää anteeksi, mutta käärme oli sen verran nöyrtyväistä sorttia että halusi pyytää tekojaan anteeksi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Joulu 2011, 18:08

Soul Safer

Safer pystyi tuntemaan, kuinka he olivat lähentyneet valoa, vaikka ei ollutkaan enää kirkkain aika päivästä.
"Tässä se kai sitten oli." Safer sanoi ja astui itsekin lumen puolelle, vaikkei ollutkaan yhtään yllättynyt, hän oli kyllä aistinut ilman viilenemisen ja lumen tuoman hetkellisen raikkauden.
"Olit mukavaa seuraa ja sinuun oli mielenkiintoista tutustua." Safer sanoi ja väänsi kasvoilleen jonkin hymyntapaisen. Hän ihmetteli hieman, kun toinen pyysi anteeksi.
"Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi, minun pitäisi, mutta siihen en ole kykenevä." Safer sanoi pienesti hymähtäen.
"Voisin sanoa sinua jopa ystäväksi, mutta se olisi loukkaus sinua kohtaan." Safer naurahti. "Ajattele mitä toiset ajattelisivat, jos tietäisivät sinun olevan minun ystäväni, joten on vain parempi sanoa, että olemme... tavanneet." Mies lopetti lausahduksensa hieman haikeasti, mutta hän oli jo tottunut siihen, ettei hänellä ollut ystäviä.
"Pyytäisin sinua silti pitämään minut edes hetken muistoissasi, jos vielä tapaamme haluaisin sinun muistavan minut, jos haluat minut unohtaa, en kiellä, sillä seuraava tapaamisemme ei ole pakolla niin onnekas.. kummankaan puolelta. Minä en lupaa, etten satuta sinua, mutta koetan parhaani olla satuttamatta." Mies vielä sanoi ja lähti jo kävelemään poispäin toisesta.

//tämä taitaa olla aikasta lopuillaan? (://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 16 Joulu 2011, 18:40

Lelacã

Käärme kuunteli jokaisen sanan ja pysyi vaiti. Tämä oli yksi harvoista päivistä jolloin käytiin rauhanomaista keskustelua. Lelacã katsoi kuinka Soul Safer lähti astelemaan posipäin ja totesi hiljaa:
"Sano mitä sanot, mutta minun kannaltani tulet olemaan ystäväni niin tilanteessa kuin tilanteessa." Käärme kääntyi poispäin Saferista ja huokaisi syvään. "Hyvästi nyt Soul Safer." Oli tyhjän tuntuista taas lähteä yksinäisyyteen, mutta mitä muita vaihtoehtoja tässä oli käytettävissä. Soul Saferilla sentään taisi olla oma paikka valossa, kun Lelacã siirtyisi takaisin luolastoihin taas hyvinkin pian, tai sitten tuo jatkaisi metsikköön ja söisi jonkun muun epäonnekkaan vastaantulijan, enemmän tai vähemmän inhmillisen olennon. Lelacãlla oli kuitenkin roppakaupalla ikaa päättää mitä tuo seuraavaksi tekisi, sillä nyt hänellä ei ollut kiire yhtään minnekkään. Hiljainen sihinä kuului vielä suusta kun tuo eteni hitaasti poispäin toisesta. Käärme vilkaisi taivaalle ja nautti valosta ennenkuin sulki kauluksensa ja katosi maan alle pimeyteen, kuten aina ennenkin.

//Tässä tämä nyt oli. Kiitos jälleen fantastisesta pelistä! Otetaanhan pian uudestaan! ^^
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron