I need my peace

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Marras 2011, 20:13

Lelaca

Käärme suoristi itsensä ja katsoi Soul Saferia. Lelaca pudisti päätään ja vastasi hiljaa:
"Ei mitään." Kaikista vähiten mielellään hän puhuisi siitä aiheesta. Se oli mennyttä eikä niitä aikoja tarvinnut enää muistella. Lelaca naurahti miehen viimeiselle huomautukselle ja kysyi:
"Lyödäänkö vetoa? Et saisi viikkoon unta jos näkisit minkämoinen ihminen vieressäsi seisoo, pistän paremmaksi kuin eläväkuolleet", käärme sihisi ja heiluatteli häntäänsä. Hän katsoi kuutta kättään ja häntäänsä.
"Niin, niin menettäisin minäkin", hän mumisi itsekseen. Hyvä jos Lelaca itse muisti miltä näytti naamasta. Sen verran aikaa on siitäkin ajasta jolloin hän oli peilin ääreen uskaltautunut.
"Se minusta, olen suomuinen, siinä kaikki", hän sanoi yhtäkkiä ja katkaisi omat ajatuksensa. Lelaca kääntyi puremaan kutisevaa häntäänsä. Hampaat kolisivat luun kovaa häntää vasten päästäen mielenkiintoisia ääniä.

// Hyvä kuulla :)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Marras 2011, 17:14

Soul Safer

Toinen ei selvästi halunnut puhua siitä, mitä hänelle oli tapahtunut, joten ei Safer ollut niiin tyhmä, että olisi enempää ruvennut utelemaan.
"Eipä olisi suuresti menetettävää." Safer naurahti.
"En saa yleensäkään unta." Hän lisäsi kolkosti ja kuunteli ihmeellisiä ääniä luolassa. "Ei yksi ihmeellinen muistikuva tapaamastani henkilöstä olisi kuin vain sivu seikka niiden vierellä mitä minä muistelen öisin." Mies naurahti, tällä kertaa hyvin ontosti ja epävireisesti. Hänen mieleensä palautuivat muistikuvat niistä ihmisitä, joilta hän oli jo sielut raa'asti varastanut ja niistä sadoista joille hän sen vielä tekisi.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Marras 2011, 22:07

Lelaca

Käärme naurahti hieman, lyhyesti ja hiljaisesti.
"Haluatko että keroon tuntomerkkejä?" Lelaca kysyi ihan vain vitsillä. Ainakin tuntomerkkejä löytyi monta, enemmän tai väöhemmän miellyttäviä, mutta ainakaan ei voinut henkilöstä erehtyä.
"Asutko sinä missään varsinaisesti, vai kierteletkö vain?" käärme kysyi ja rapsutti leukaansa takimmaisella kädellään, kuin koira takajalallaan. Kiertely oli ainakin tälle käärmeelle tuttua, eihän hän muuta paljoa tehnytkään. Syö ja kiertele, siinä oli hieno elämäntehtävä. Lelaca päästi pitkän sihinän ja heilutti kieltään hampaidensa välistä. Sekin vain siksi että se tuntui hauskalta ja oli huvittavan eläimellistä puuhaa. Tavallaan se oli pakkomielle tälle sihisijälle, tavallaan halpaa hupia.
"Kamala väsy kokoajan", Lelaca valitti ja kiertyi taas rullalle.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Marras 2011, 17:56

Soul Safer

"Ei kiitos, enköhän selviä ilmankin." Safer sanoi äkkiä, haluttomana kuullemaan erikoisen ystävänsä ulkonäöstä.
"Kiertelen vähän siellä täällä, missä sitä kehtaa näyttää itsensä. Yleensä hämärät ja kosteat paikat ovat mieleeni." Safer sanoi nojaten nyt tippukiveen, joka ylettyi katosta lattiaan saakka ja näin ollen "jakoi" luolan yhteen suureen ja yhteen pienempään osaan.
"Entä sinä?" Safer kysyi haukotellen, sitä hän ei usein tehnyt, koska se oli hänelle heikkouden paljastus. Nimittäin haukottelu merkitsi väsymystä (joissain tapauksissa hyviä unia, mutta tässä tapauksessa se ei pätenyt) ja väsymys merkitsi heikkoutta. Siksi Safer pysäyttikin haukostuksensa kesken kaiken.
"Mikset nuku?" Safer kysyi hieman ilkikurisesti. Toinen jopa kertoi heikkoutensa, kun Safer itse koetti peittää pienetkin merkit siitä. Se huvitti miestä ja hänen oli pakko naurahtaa, vaikka se olikin hänelle melkein uusi ele.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 11 Marras 2011, 22:13

Lelacã

Käärme hätkähti toisen äkillistä toteamusta.
"Koska olen yöeläjä ja koska tunnen itseni rauhattomkaksi toisen seurassa ja koska nukun maan alla ja sinne en voi täällä luolassa kaivautua", Lelacã selosti ja heilautti häntäänsä. Oli ainakin monta hyvää syytä olla menemättä nukkumaan, vaikkei Soul Safer näyttänytkään hirmuvaaralliselta. Ei ainakaan tämän 6-metrisen käärmeen kuvakulmasta. Lelacã kuunteli mahansa murinaa joka kaikui luolassa.
"Ei, en murise, se on vain mahani", Lelacã totesi valmiiksi. Hänen pitäisi varmaan kohta poistua paikalta ettei nälänhädässä hyökkäisi Soul Saferin kimppuun. Hänelle kun iski paniikki minuutin ajan kuluneen mahan murinan jälkeen.
"Minun pitänee varmaan hipsiä kohta muille maille", Lelacã sanoi, ajatus toisen syömisestä ei oikein mielyttänyt, vaikka söikin usein parhaimpiakin kavereitaan. Siis jos muisteltiin heitä joita ei enää ollut elävien kirjoissa. Käärme ravisti itsensä pois ajatuksistaan ja kiinnitti huomionsa taas toiseen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 30 Marras 2011, 22:09

Soul Safer

"Maan alla." Safer totesi hieman hämillään.
"Itse en sellaiseen ryhtyisi, sehän katto voi romahtaa." Safer sanoi ihmeissään ja painoi jalallaan hieman maata, kuin kokeillen, jos se romahtaisi jonkun niskaan, mutta mihin vahva kallio olisi romahtanut?
"Mikset syö?" Safer kysyi hieman huvittuneena.
"Minä söisin, mutta koska nälkäni ei ole suuri, en minä kehtaa kenenkään sielua varastaa." Safer totesi kepeästi.
"Miksi? vastahan me rupattelun aloitimme." Safer oli hieman ihmeissään, miksi toinen halusi lähteä jo nyt? Nyt kun hän itse oli jo rauhallinen, eikä yhtään hermostunut toisen läsnä.
"En minä sinua pelkää." Safer totesi vinosti hymyillen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Joulu 2011, 08:13

Lelacã

Käärme siirtyili hermostuneena paikallaan kun vatsan murina voimistui hiljalleen.
"Mikä katto? Ei yläpuolellasi ole kuin suunnaton multakerros", Lelacã naurahti vastaukseksi Soul Saferin toteamukselle. "Joka on jo romahtanut." käärme sanoi vielä hiljaa perään. Olihan se aika hurjaa mennä maan syövereissä ja pompata sitten pintaan ties missä. Olihan niitäkin kertoja kun oltiin ikävästi osuttu jonkun kylän kohdalle ja niitä kertoja kun oltiin kaivauduttu Aodhá järveen. Osa elämää, mikään ei mene ikinä täydellisesti. Lelacã katsoi Soul Saferiä hetken aikaa tuon kysymyksen jälkeen ja käänsi katseensa sitten taas muualle.
"Koska ainut syötävä lähistöllä", Lelacã mietti hetken miten esittäisi asiansa. "Olet sinä", hän joutui kuitenkin tönksäyttämään. Kuulosti varmaan hullulta kun ihmiseksi esittäytynyt söi toisen eliön tuosta vain. Käärme jatkoi siirtyilemistä paikallaan ja tiirasi Soul Saferia sivusilmällä.
"Se taitaa olla myös syy lähtöön", tuo vielä totesi. Tuntuihan se kurjalta lähteä heti kun juttutuokio alkoi, muttei voinut mitään. elacã rullasi häntänsä taas viereensä ja rapsutti vähän kylkeään.
"Sinun ei tarvitse pelätä minua. Minä pelkään jo sinua", Lelacã sihisi hermostuneella sävyllä. Jos hän nyt hyökkäisi nälässään Saferin kimppuun, niin kävisi joko hänelle tai tuolle huonosti.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Joulu 2011, 16:45

Soul Safer

Mies seisoi rauhallisena kuunnellen toisen kertomuksia hieman huvittuneena, mutta silti keskittyen vain matoystävänsä sanoihin. Hän ei osannut olla varuillaan ja kun toinen hyppäsi häntä kohti, Safer kerkesi alta juuri ja juuri. Hän oli hieman ihmeissään, mutta tajusi juuri luottaneensa väärään henkilöön. Kun luottaminen oli hänelle muutenkin vaikeaa, hän ei pystynyt kuin vain kiroamaan mielessään kuinka tyhmä oli ollut ja kuinka oli antanut "tunteiden" ja "kaveruuden" sumentaa hänen silmänsä.
"Nyt suututit aivan väärän miehen." Safer murahti ja teki oman siirtonsa. Hän pystyi melkein kuulemaan sydämensä tykytyksen. Oliko hän oikeasti tekemässä sitä? Aikoiko hän todella koettaa tappaa juuri sen saman henkilön, joka oli äskettäin jutellut hänen kanssaan rauhallisesti? Kyllä. Vastaus häilyi selvästi hänen mielessään vastaamassa hänen mieleensä tuleviin kysymyksiin. Suuremmin mies ei lopulta enää ajatellut, vaan hän päästi pedon irti, hän päästi itsensä irti. Ainoa päämäärä oli satuttaa toista mahdollisimman paljon, joko raapimalla, puremalla tai sitten loppujenlopuksi vain sielun varastamalla.

//Action!!//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Joulu 2011, 18:13

//Lelacã vain ajatteli hypätä toisen kimppuun, mutta menköön näin. ^^ Action!

Lelacã

Hetkessä käärmeen pupilli kapeni ohueksi viiruksi ja tuo loikkasi Soul Saferin kimppuun hurjan sihinän saattamana. Toinen ehti alta pois, ja käärme yritti viiltää vielä kynsillään toisen perään. Oli hän hullu tai, ei tässä itseään auttanut nälkään tapattaa. Sitäpaitsi, toinen oli vain melkein sokea pikku ukkeli, ei sellaisesta ollut vastusta. Ajatukset vaihtoivat suuntaan kun toinen lähti tiikerin lailla käärmeen kimppuun. Lelacã ei ehtinyt ensialkuun reagoida vaan sai iskun yhteen läteensä. Toista tuo ei ottanut vastaan vaan perääntyi taaemmas ja katsoi Soul Saferiä.
"Ssselvä Sssoul Sssafer, leikitään sssitten", käärme sihisi ja antoi s-kirjainten sihistä oikein pitkään. Nyt nälän vallassa hän ei tuntenut sitä pelkoa kjoka olisi oikeasti saanut käärmeen luikertelemaan pakoon välittömästi. Pelon sijaan käärme paukautti häntäänsä suoraan toisen suuntaan ja iski sen jälkeen luolan seiniä. Kuului raakaa ryminää kun häntä kolhati ensin seinään ja sitten taas lattiaan. Ryminän vaiettua tuo silmäili taas vastustajaansa. Käärme raapi kynsillään taas maata ja levitteli kaulustaan. Melkein sokeaksi toinen taisteli varsin hyvin, joka oli sinänsä aika kummallista. Lelacã ei kuitenkaan antanut tuon häiritä. Hän oli kuusi kertaa isompi ja muutenkin omasta näkökulmastaan vaarallisempi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Joulu 2011, 18:24

//Oho!! Njaa... tässä taas huomattiin, ettei Temp osaa lukea =_=' Anteeksi hirveästi, minuun vika. :F//

Soul Safer

Luolan seinät tärisivät toisen paikauttaessaan niitä hännällään. Pieniä kiviä ropisi alas ja ääni kaikui luolassa. Safer koetti ennakoida toisen liikkeitä, mutta ei onnistunut. Hän ei päässyt jyvälle toisen taktiikasta, jos hänellä sellainen edes oli.
Sitten hän kuuli toisen sanat. "leikitään vaan." Hän totesi pienesti virnistäen ja kuunteli kuinka toisen kynnet viilsivät kallioperää. Ääni oli vastenmielinen ja Safer olisi mielellään peittänyt korvansa, mutta se olisi ollut liian riskialtista. Mies aikoi kuitenkin odottaa, jos toinen hyökkäisi, niin hänkin hyökkäisi. Se olisi jopa helpompaa, jos hän saisi vain väistettyä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Joulu 2011, 18:58

//No, tulipahan toimintaa. Olisin tehnyt sen varmaan muutenkin :D

Lelacã

Soul Safer ei näköjään aikonut tehdä mitään. Ehkä tuo ei osannut, tai sitten tämä oli jokin juoni. Käärme ravisti itseään ja tarkasteli kohdettaan luyikerrellen hitaasti vähän sivulle. Toisella ei siis ollut kovinkaan hyvää näköä, se toi Lelacãlle edun, koska silloin toinen olisi varmaan enemmän kuuloaistinsa varassa. Sen toivon varassa Lelacã lähti luikertelemaan Soul Saferin ympäri ja paukutteli hännänllään samalla maata, niin että äänet kaikuivat luolassa. Sitten ilman minkäänmoista äänen loppumista tuo syöksyi kylki edelle kohti toista. Lelacã raapi kynsillään kaikkea tielle osuvaa, niin että luolan seiniin ja lattiaan tuli kynsien jälkiä. Kohta käärme perääntyi taas kauemmas ja heilutteli kieltään ilmassa. Luola hiljeni taas hetkeksi kunnes Lelacã sihisi hieman varoittavaan sävyyn:
"Nyt voin antaa sinulle mahdollisuuden kirmata pakosalle." Harva antoi tappelussa niin helposti periksi, mutta ehkä Soul Safer järkeäsisi nyt poistua paikalta. Lelacã piti katseensa tiukasti Soul Saferissa, eikä nähnyt enää sitä samaa henkilöä jonka kanssa oli vähän aikaa sitten jutellut. Nyt näkyi vain kävelevä pihvi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 03 Joulu 2011, 21:56

Soul Safer

Toinen alkoi kulkea paukutellen ympäriinsä, Safer oli hieman ihmeissään, mutta pystyi helposti paikantamaan toisen. Hän ei voinut luottaa kuuloonsa, joka kertoi, että toinen oli melkeinpä jokapaikassa. Nyt hän siis luotti hajuaistiinsa. Toisen erikoinen tuoksu siirtyi ja jätti peräänsä hajuvanan, joka vain hälveni loppuaan kohden. Sitten tuli hiljaisuus ja luolassa kaikuivat vain sihisevät sanat.
"Ha. En minä sinua pelkää." Safer sanoi paljastaen hampaansa ilkeällä virnistyksellä.
"Ehkä minun pitäisi antaa sinulle samanlainen mahdollisuus-" Safer aloitti ja kallisti päätään hieman.
"-mutta en taida tahtoa." Safer lopetti ilkikuriseen hymyyn ja hän melkein kuin näki toisen.
"Sääli sinänsä, en ole yhtä hyväsydäminen kuin sinä. En ole yhtä heikko." Hän jatkoi arvostelevaan sävyyn ja liikkui hieman edemmäs, uhkaavasti ja vain sen verran, että se olisi turvallista, jos toinen hyökkäisi. mutta jos tuo matonen ei pian hyökkäisi, niin Safer ainakin tekisi niin.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Joulu 2011, 16:09

Lelacã

Äskeinen isku oli ilmeisesti jättänyt viiltoja vain maahan ja seiniin. Ei tuo Soul Safer ainakaan näyttänyt siltä että olisi edes huomannut koko iskua. Siinäpä vain tuo seisoi ja virnisteli. Lelacã olisi virnistänyt takaisin, jos suupielet olisivat olleet tarpeksi näkyvät ja/tai suostuneet liikkumaan. Tappelu jatkui kuitenkin yhä eikä sitä ollut keskeyttäminen. Lelacã avasi suutaan ja roikotti leukaansa alhaalla. Hampaat nousivat pystyyn alaleuasta. Hengitys kaikui luolassa ja käärme raapi hiljaa kynsillä maata, kunnes kaikki keskeytyi. Lelacã sulki suunsa ja hänen pupillinsa laajeni takaisin normaaleihin mittoihin.
"Mitä minä olen tekemässä?" Lelacã kysyi itseltään ja suoristautui kyyrystä. Tuo kallisti päätään ja katsoi Soul Saferia joka näytti melkeinpä mielipuoliselta. Käärme sisäisti vasta nyt sen miten uhkaavalta toinen näytti.
"Soul Safer?" Lelacã kysyi hiljaa. Hän ei ollut enää varma kehen voisi luottaa. Siltikin hänen vastustajansa näytti erittäin tappelun kannalla olevalta.
"Väännä naamasi peruslukemille, näytät pelottavalta", tuo sihisi ja heilutteli häntäänsä perääntyen. Tästä ei helposti karkuun pötkinyt.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Joulu 2011, 18:23

Soul Safer

Safer kuuli toisen yksinäiset pohdiskelut, mutta hän ei niistä suuremmin välittänyt. Sitten hän kuuli nimensä ja nosti hieman päätään kysyvästi. Kun toinen suorastaan aneli häntä muuttamaan ilmettään, Safer meni aivan hämilleen ja samassa hänen ilmeensäkin muuttui sellaiseksi. Ihmetystä ei kestänyt kauaa, kun Safer tajusi, että toinen perääntyi. Hän tunsi itsensä suorasanaiseksi voittajaksi jo nyt, eikä hänella ollut aikomusta jättää tätä peliä kesken. Siksi Safer lähtikin kohti toista, juoksi neljällä jalalla ja kesken matkan hän muutti olomuotonsa koiraksi. Sitten olikin hänen aikansa hypätä toisen niskaan ja hän paljasti kiiltävät hampaansa, sekä kyntensä, valmiina osumaan kohteeseen.

//Repesin kyllä pariinkiin otteeseen, kun ajattelin miltä Safer näyttää ja miltä Lelacã näyttää, kun huutaa "Väännä naamasi peruslukemille, näytät pelottavalta" xD
ps. tätä viesti kirjoittaessa Temp kirjoitti yli 20 kertaa sanan Safer väärin...//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Joulu 2011, 22:30

Lelacã

Käärmeen häntä pyrki jo koipien väliin kun Soul Safer muuttui astetta oudompaan suuntaan. Tuo perääntyi täysin seinää vasten ja katsoi kuinka koira lähti hyökkäykseen. Hetken paikallaan olon jälken tuo lämäisi hännällään rakin suuntaan ja kierähti sitten sivuun. Lelacã lähti luikertelemaan kohti luolan suuta. Suunnistaminen ei ollut ongelma, kunhan vaistojen varassa mentiin. Käärme aikoi paeta niin kauas kuin suinkin tuosta hullusta. Tämä meno oli jo turhan raakaa. Koiralle ei tosin tainnut olla mikään ongelma seurata perässä. Hän luikerteli pitkin käytäviä ja yritti aistia uloskäyntiä, muttei valitettavasti mahtunut pienimpiin koloihin joita luolastoista löytyi vaan joutui käyttämään suuria reittejä. Lelacãn edestä pomppasi pari pelästänyttä rottaa karkuun kun hän ryysäsi pitkin käytävää eteenpäin.
Lotdow
 

EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron