Luolassa taas || Agna

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Luolassa taas || Agna

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Maalis 2011, 21:22

Kalmankoira

Aurinko oli juuri laskeutunut puiden taakse ja Cypritin saari alkoi hitaasti peittymään yön mustaan vaippaansa. Sitähän tässä oli jo odotettukkin, tai ainakin ne jotka eivät valon kansaa olleet ja johon myös Kalma kuului. Tuo oli jäännyt viime yönä pienen yllätyksen kohteeksi auringon kanssa kun tuo oli noussut normaalia aikaisemmin horisonttiin ja pakottanut aavekoiran etsimään lähimmän suojan itselleen, ja se nyt sattui olemaan luola. Että hän vihasi sitten kevättä ja kesää liian vähän liikkuma aikaa minnekkään.

Aavekoira pakkasi reppuaan jossa oli muutama välttämätön tavara, sekä muutama viime yön saalis johon kuului pari jo nyljettyä pupu jussia, sekä yksi fasaani. Muuta aavekoira ei ollut tällä kertaa saannut. Repussa toki oli myös makuu alusta ja muutama kuiva puu joilla pystyi sytyttämään helposti nuotion jos tarvitsi. Nyt aavekoira sammuttikin lumen avulla kuumilla hiilloksilla olevan nuotionsa ja pakkasi tavaroitaan reppuunsa. Saatuaan reppunsa pakattua aavekoira heitti sen olallensa ja meni luolan suulle vahvikkaan katsomaan ettei lähistöllä olisi ketään epämääristä, kuten vihamielisiä haltioita. Toinen käsi kulkeutuikin jo valmiiksi jalkajousen kahvalle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 14 Maalis 2011, 19:03

Aberec

Aamu oli vaihtunut nopeasti päiväksi, ja nyt päivä alkoi jo laskea kasvojaan iltaa kohden. Aberec oli ollut kävelyllä koko päivän, hän oli jokseenkin masentunut. Kylässä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan mitään ja jonkinaikaa sitten hänen ystävänsä ammuttiin kylmäksi. Perhanan ihmiset, kuolisivat kaikki pois. Tai pysyisivät ainakin oman rajansa sillä puolen.

Aber lampsi kiviä potkiskellen pitkin rosoista polkua joka johti tiheämmästä metsästä harvenevampaan kasvistoon, ja päättyi jotakuinkin valtavan kallion luo. Siinä kalliossa oli luola, ja haltia sattui muistamaan kuinka oli kauan sitten ottanut tuossa luolassa yhteen jonkun epätavallisen minkälien kanssa, joka oli tullut mistälie ja luuli Aberia vielä kaikenpäälle ihmiseksi. Sairaalareissuhan siitä oli tullut, kun haltia kaiveli muistiaan. Nyt hänellä ei kuitenkaan ollut edes jousta mukana, mikä saattaisi koitua jokseenkin epäterveelliseksi mikäli hän törmäisi agressiivisiin olentoihin. Pitäisi kai sitten turvautua tylsempääkin tylsempään puukkoon, jota oli käytetty lähinnä metsästyssaaliiden perkaamiseen ja kynimiseen.
Mies nousi kallion rosoista ja hieman liukasta seinämää ylös ja ajatteli kiivetä päälle asti. Saisipahan jotain seikkailua tähänkin päivään. Hän heittäytyi hiljaisen kevyesti ensimmäiselle tasanteelle ja nousi sitten istumaan, miettien seuraavaa kulkureittiään. Haltian matka kuitenkin pysähtyi, kun tämä havaitsi luolan suuaukolta toisen elävän olennon. Aber nosti toista kulmaansa ja hiivuttautui mahallaan lähemmäksi kallion reunaa. Tuolla toisella näytti olevan reppu selässään - oli siis ilmeisesti lähdössä. Hyvä niin. Haltia nousi takaisin istumaan ja noustessaan tipautti huomaamattaan tasanteen reunalta nyrkinkokoisen kiven, joka tipahti kolahdellen pitkin kallion reunaa alas.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Maalis 2011, 20:30

Kalmankoira

Aavekoira tosiaankin oli tekemässä lähtöään kun kuuli ylhäältä sivulta tippuvan kiven äänen, joka tuli kolisten alas. Aavekoira totta kai käänsi katseensa tippuvan kiveen ja seurasi hetken sen putoamista alas maahan asti ja käänsi katseensa siten ylös ollen näkevinään liikettä ylhäällä. Oli se mikä tahansa siintä olisi otettava selvää ettei siintä koituisi uhkaa hänelle myöhemmin tai vaikkapa muutaman sekunnin päästä. Toki aavekoiralla kävi mielessä että se Dariuksen pahainen olisi taas hänen perässään, mutta tuo yleensä pomppasi suoraan esille eikä piileskellyt pelkurin tavalla etenkin jos miehet oli mukana. No oli miten oli aavekoira hyppäsi lähimmälle kiven päälle ja lähti kapuamaan ylös päin ja hetkessä aavekoira oli saannut tunkelijan näkyviinsä.. Voi ei, ei aavekoira muistanut siihen hätään että kyseessä oli kenties yksi hänen henkensä pelastajista ja niistä harvoista haltoista joita voisi ehkä sietääkin. Sen sijaan...
"HEI! Sinä.. suippokorva pysähdys." Kalma huudahti ja tähtäsi haltiaa jalkajousen kanssa suoraan suojaamattomaan rintaan ollen valmiina väistämään jos tuo jotakin yrittäisi. Aavekoira lipasi huuliaan.
"Milläs asialla?" Kalma kysyi vielä varsin kylmällä äänensävyllä haltialta joka päättäisi myös sen mitä hän tekisi tuolle. Tappaminen ei olisi ongelma, ei ole koskaan ollutkaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 14 Maalis 2011, 22:12

Aberec

Aberin ilme paljasti enemmän kuin tuhat sanaa, sinnepä meni kivi. Haltia ei ehtinyt syöksyä pakoon, ja ennenkuin hän ehti juurikaan vaihtaa asentoaan, oli alhaalla seisoskellut mies jo tavoittanut hänet katseellaan. Haltia nosti rauhallisesti kätensä ylös nähtyään toisen jalkajousen. Nyt ei olisi varaa uhitteluun tai äkkinäisiin liikkeisiin, hänellähän ei ollut asettakaan mukana. Aberec kirosi mielessään ja katseli hetken jalkajousella aseistetun kasvoja... Eihän vain pahimmassakaan sattumassa se voisi olla samainen psykopaatti, joka oli hänen kimppuunsa täällä hyökännyt aikaisemminkin? Vuodet olisivat muuttaneet häntä joka tapauksessa, mutta ällistyttävän tutulta tuo näytti. Jos haltia olisi ollut astettakaan tyhmempi, hän olisi laukaissut jotain tuttavallista, mutta nyt hän harkitsi sanojaan.
"Jos ihan tottapuhutaan niin tulin vain kiipeilemään", mies henkäisi sitten niin rauhallisesti kuin selässään kutkuttelevalta jännitykseltä pystyi.
"Ja minua ei ole aseistettu, jos ei tätä lasketa", Aber jatkoi ja riisui äärimmäisen hitaasti vyöltään hieman pyöristyneen, kahden kämmenen kokoisen veitsen. Hän laski sen kalliolle ja rukoili ettei tuo... Demoni tai mikä otus sitten olikin, keksisi että tässähän olisi loistava tappopäätös tälle päivälle. Haltia huomasi käsiensä värisevän aavistuksen verran ja yritti kätkeä tärinää pysymällä mahdollisimman kylmänä.
"Mitään pahaa en aikonut."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Maalis 2011, 23:19

Kalmankoira

"Sinulla hauskat harrastukset." Aavekoira naurahti pienesti ja vaikutti hieman epäuskoiselta haltian selitykseen mitä täällä teki. Tosin eipä tuo sotilaaltakaan vaikuttanut jos tarkemmin ajatteli ja katseli. Haltian käsi laskeutui tuon ehkä ainoalle aseelle joka sai aavekoiran jännittämään jokaisen lihaksensa ja valmiina käymään kimppuun tai väistämään jonnekkin suuntaan tuon mahdollisesti tulevaa hyökkäystä. Sitä ei kuitenkaan ikinä tullut haltian laskiessa aseensa kallion päälle vakuuttaakseen koiralle ettei aikonut mitään pahaa. Kalma naurahti pienesti ja laski oman aseensa takaisin vyöllensä.
"Mukava tavata välillä ihan ystävällisiäkin haltioita." Aavekoira tuumasi ääneen katsellen haltiaa mietteliäästi ja tutkivasti pysytellen kuitenkin vielä turvallisen välimatkan päässä. Hän ei vielä luottanut täysin.

"Vaikutat tutulta.." Kalma tuumasi katseltuaan haltiaa aikansa ja saatuaan jostakin pienen muistin murusen että oli tuon joskus nähnyt jossakin. Mutta missä? Missä hän oli nähnyt tuon haltian joskus aikaisemmin? Aavekoira kelasi muistiaan.. ja kelasi hieman lisää, ja kuin salaman iskusta sai pienen muistin palatuksen.
"Aaah.. olet se haltia joka pelasti henkeni aikoinaan. Tosin et taida tietää nykyistä mainettani haltioiden keskuudessa?" Kalma kysyi kulmiaan hieman kohauttaen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 15 Maalis 2011, 09:06

Aberec

Ilmeisesti pienen pohdinnan seurauksena toinen mies pisti jalkajousensa pois, ja haltia huokaisi äänettömästi mutta hyvin helpottuneena. Haltia otti paremman asennon ja nosti veitsen takaisin vyölleen.
"Suurin osa haltioista on hyväntahtoisia", mies totesi toinen kulma koholla kuin kärjistääkseen, että ihmisethän ne tässä kaiken pahan tekivät. Tappoivat syyttömiä.

Pienoisen hiljaisuuden jälkeen toinen osapuoli totesi, että Aber näytti tutulta hänen silmäänsä. Haltia kirskutteli hampaitaan, ei kai se nyt oikeasti ollut se sama tyyppi? Näin tilanne kuitenkin osoittautui miehen seuraavan lauseen myötä.
"Kuvittelinkin, että olit tutun näköinen", Aberec sanoi hiljaa, sarkastisen riemukkaasti mutta oletti ettei toinen sitä huomaisi. Niin, hänen henkensä pelastaja... Eipä näyttänyt hevin hetkauttavan tuota. Kiitosta ei kai aiheesta herunut kuin kerran, jos oli koskaan herunutkaan. Haltia ei kuitenkaan jaksanut muistella sitä.
"En tiedä, mutta voit toki valaista", Aber vastasi ja tunsi itsensä tyhmäksi kun ei tiennyt, keitä nykyään pidettiin vihollisena ja keitä ei. Hän liikkui kylässä enää niin harvoin, oli paljon mukavampaa käyskennellä yksin metsissä ja aroilla.
"...Ei sitten tarvitse demonstroida", hän jatkoi vielä ja loi epäilevän katsauksen jalkajouseen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Maalis 2011, 16:21

Kalmankoira

"Suurin osa haltoista on ainakin halunnut aina listiä minut." Kalma tuhahti haltian huomatukselle haltioiden "ystävällisyydestä". Ainoa joka ei ollut nostanut miekkaansa hänet nähdessän oli tämä haltia tässä hänen edessään ja eräs toinen puoliverinen, mutta tuo olikin karkoitettu haltioiden keskuudesta ajat sitten. Näin ainakin itse kertoi.

"Harvoin tätä pärstää unohdetaan." Kalma hymähti pienesti muistellen nopeasti niitä lukemattomia kertoja kuinka hän oli onnistunut jälleen kerran ärsyttämään jonkun melkein hengiltä ja tuo heppu olikin muistanut hänet monen vuoden jälkeenkin. Turpiihan sitä sitten tuli ja kovaa.
"En ajatellut demonstroida ellet sitten anna syytä, ja olen omaksi ikäväkseni haltioiden teloitus listalla tätä nykyä. Pitävät minua "ihmiste puolella" olevana friikkinä." Kalma hymähti lopulle hieman surkuhuvittuneesti, mutta itsehän hän oli sen itselleen aiheuttanut. Siintä kuitenkin ehkä kannattaisi olla hiljaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 15 Maalis 2011, 16:36

Aberec

"Sotaväkeä", Aber totesi laimeasti seuralaisensa mielipiteeseen siitä, että suurin osa haltioista oli halunnut hänet hirteen. Tai sitten Aber oli vain pehmo, ja sitä hän saattoi myöntääkin olevansa. Turhan rempseä haltiaksi.

No ei varmasti unohdetakaan, mikäli sen edessä on tapettu monia meikäläisiä, haltia ajatteli syvällä mielensä sopukoissa muistellessaan heidän viimetapaamistaan. Nytkin mies oli ollut jousi sojossa heti kun näki haltian, mutta aiheesta luultavimmin.
"Harmi sinulle... Joten olet siis puolueeton?" Aber uteli vielä tämän "ihmisten puolella oleva friikki" -tittelin jälkeen. Sehän olikin kiehtovaa, jos haltia olisi siis yrittänyt jonkinlaista vastaiskua, hän olisi luultavasti raatona vasten kalliota tällä hetkellä. Ajatus kylmäsi mahanpohjassa.
"Viimeksi kun näin sinut, olit tietääkseni haltioiden puolella", Aber sanoi epävarmasti.
"Ainakin sotasuunnitelmasi muuttuivat kovasti sen jälkeen kun kuulit että olin haltia."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Maalis 2011, 10:02

Kalmankoira

"Jep, olen puolueeton vaikka ihmiset että haltiat toisin taitavat luullakkin." Kalma kohautti lopulle laiskasti olkiaan. Häntä ei kiinnostanut sodan käynti enää laisinkaan ja hänelle olisi yksi ja sama kuka sen tulisi voittamaan. Hänellä vain oli tällä hetkellä yksi päämäärä jossa ihmisten riveissä pomppiminen helpotti kummasti.
"Ihmiset muuttuvat, ja niin muutumme me friikitkin.. lisäksi minulla on ihmisten keskuudessa eräs pieni tehtävä." Kalma virnisti lopulle itsekseen hyvin sadistisen näköisenä. Hän tuskin malttaisi odottaa kun pääsisi täyttämään kostonsa ja hän tekisi sen hyvin hyvin hitaasti nautiskellen pikku hiljaa.
"Haltiat tai teidän sotanne ei enää kiinnostaa pätkääkään." Kalma lisäsi vielä.

Aavekoira käveli lähemmäs haltiaa tutkiskellen tuota vahvikkaa katseellaan.
"Mikäs oli muuten nimesi? En muista.." Kalma uteli kävellen haltian taakse ja kääntyi ympäri haltiaa kohden kädet pitkän takkinsa taskuissa. Voisikohan tuosta muuten saada leikki kaveria?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 16 Maalis 2011, 16:11

Aberec

Haltia nyökytteli päätään. Hän nyt ei ollut mokomasta kuullutkaan muttei viitsinyt myöntää että herran kovankarskea maine ei ollut ihan kaikkien korviin kiirinyt. Aberille riitti tiedoksi että ihmiset olivat vihollisia, siinä kaikki. Vaikkakin tätäkin "lakia" hän oli jo aikanaan puoliksi rikkonut - hän oli auttanut ihmisen ylös joesta, tuo ihminen vain oli myöhemmin osoittautunut velhoksi. Sitä ei siis kai laskettaisi? Joka tapauksessa velho oli autettu ihmisten kylän lieppeille asti, ja tämä saattoi olla ihmisten piireissä tärkeäkin tyyppi. Siispä haltian voisi laskea puolipetturiksi, vaikkei hänen mielestään toisen auttamisessa ollut mitään väärää.
"Hyvä niin", Aberec totesi hiljaa.

Miehen käveltyä Aberin taakse, hänen selässään tuntui inhottavaa pistelyä. Haltia ei kuitenkaan viitsinyt kääntyä, mutta kuunteli kokoajan mitä mies siellä yritti tai aikoi puuhailla. Ties vaikka rupeaisi riehumaan.
"Sano vain Abereciksi. Tai Aberiksi", haltia vastasi ja sulki silmänsä.
"Ja sinun nimesi oli?" hän jatkoi viitsimättä vieläkään kääntyä ympäri. Näin näytti hänen kiipeilyretkensä taas vaihtaneen totaalisesti muotoa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Maalis 2011, 17:22

Kalmankoira

Kalma vaistosi haltian jännittyneisyyden muttei sanonut siintä mitään ääneen. Olihan se ihan ymmärrettävää. Eihän hän kuitenkaan mikään puudeli ollut ja maine oli melko verinen, ja kaiken kukkuraksi he eivät tunteneet toisiaan laisinkaan. Paitsi nyt parin sekunnin ajalta.
"Taidan kutsua sinua vain ihan Aberiksi.. en pidä pitkistä nimistä." Kalma hymähti ja päätti sitten esitellä itsensä.
"Kuljeskelen nimellä Kalmankoira, mutta Kalma kelpaa ihan yhtä hyvin." Kalma kertoi oman nimensä ja laski reppunsa pois selästään kallion päälle olkia painamasta ja yhden tietynkin syyn takia.. Kalma vaihtoi muotonsa koiraksi, isoksi mustaksi koiraksi joka nyt seiso Aberin edessä häntä hieman heiluen.

Koira tepsutti hieman lähemmäksi haltiaa pitäen kuitenkin metrin turvavälin. "Kuule, osaatko leikkiä? Tai siis tarkoitan että ettet ole niitä tylsiä synkistelijöitä jotka eivät voi edes hieman hauskaa pitää." Kalma korjasi hieman sanomisiaan tapittaen haltiaa eriparisilla silmillään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 16 Maalis 2011, 19:14

Aberec

"Selvä sitten... Kalma", Aberec hymähti ja mietti hetken. Niinhän se oli, Kalmankoira. Kai hän oli sen viimeksikin kuullut, mutta siitä oli kauan. Vai ei pitänyt mies pitkistä nimistä... Oliko Kalmankoira sitten erityisen lyhyt? Eikä Aberec ollut nimeksi edes hirmuisen pitkä, haltia mietti kurtistaen kulmiaan. Pian tämä Kalma olikin sitten muuttanut muotoaan, ja Aber jäi katselemaan muodonmuutoksen käynyttä miestä hämillään. Oli se aina ihmeellistä katseltavaa kun joku muuntautui, hän kun itse ei tuota taitoa osannut.

Kalman seuraava lause sai haltian hetkeksi kummastelemaan. Leikkiä? Sana toi hänen mieleensä puiset pienet lohikäärmeet ja nuket. Haltia nousi seisomaan ja katsoi hervotonta, tummaa koiraa edessään.
"Ajattelitko että viskon sinulle keppiä, vai että otan kanssasi painierän?" haltia kysyi sarkastisen huvittuneesti ja kumartui koiran puoleen. Heiluva häntä näytti melkein sympaattiselta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Maalis 2011, 20:17

Kalmankoira

Koira odotteli innoissaan Aberin vastausta häntä hienoisesti heiluen takanaan ja oli haljeta vastauksesta: koira pompahti tehden pienen piruetin ympäri paikallaan silkasta onnesta. Hyvä että koira parka nahoissaan pysyi.
"Hmm, paini ei kuulosta pahalta." Kalma vastasi lapsellisen innokkaasti hännän lisätessä heilumis nopeuttaan ilman että koira sitä edes tajusi itse.
"Mutta täällä ei varmaan kannata.. sattuu vielä jotakin tai putoamme alas." Kalma sanoi ja nappasi reppunsa hampaisiinsa tepsutteli reunalle ja tiputti reppunsa alas kallion päältä. Onneksi siellä ei ollut mitään särkyvää tai olisi varmasti käynnyt hassusti, sen verran rajun näköinen alas tulo oli. Kun reppu oli maassa suhteellisen turvallisesti Kalma itse varovasti yritti neljällä jalallansa laskeutua alas.. Ensin koira hyppäsi yhdelle suhteellisen tukevan näköiselle kielekkeelle ja siintä yritti liu`uttaa itsensä seuraavalle turvallisen näköiselle paikalle mutta siinä olikin ikävän valheellisen irtokivi ja kaikki seuraava olikin yhtä pyörimistä ja rytinää.

"Auh" Kalma kompuroi istumaan päästyään melko turvallisesti alas. Kivi oli hieman kauempana ja koira kiitti ettei ollut jäännyt sen alle sentään. Koira nosti katseensa ylös.
"Tuletko?" Kalma kysyi haltialta häntä heiluen. Jee, pitkästä aikaa hänellä olisi taas leikkikaveri!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 18 Maalis 2011, 14:55

Aberec

Haltia olisi naurahtanut koiran pyörähdykselle jos ei olisi arvellut sen loukkaavan tätä.
"Hyvä", Aber totesi hymyillen ja katseli puolelta toiselle vispaavaa häntää. Miten niin karun näköinen mies pystyi muuttumaan yhtäkkiä sympaattisenoloiseksi hauvaksi? Vaikkakin kookkaaksi sellaiseksi...

Kalma olikin pian jo maankamaralla - rysähtelyn saattelemana - ja odotti Aberia mukaan. Haltia nyökkäsi koiralle ja kiersi hieman eri kautta kalliolta alas; samaa kautta kuin hän oli siihen kiivennytkin. Aberec laskeutui ensin vatsa vasten kalliota ja hyppäsi sitten alimmalta kivenmurikalta alas kevyen tumahduksen saattelemana. Haltia vilautti ohimenevän hymyn Kalmalle.
"Eihän sattunut?" hän varmisti puolihuvittuneesti ja nosti sitten veitsensä vyöltään, lyöden sen hiekkaiseen maahan. Tippuisi vielä vyöltä ja saisi aikaan kirurgisia toimenpiteitä.
"Hyökkää sinä toki ensin", Aberec ehdotti ja asettui valmiusasentoon pieni hymynkare huulillaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Maalis 2011, 21:34

Kalmankoira

Haltia ainakin oli aavekoiraa tyylikkäämmin maan kamaralla, mutta eihän hän ollut huomannut sitä liikkuvaa typerää kiveä jonka takia hän tuli vähemmän kauniimmin alas. Typerä irto kivi.
"Eeip, muutenhan vikisin maassa tai nilkuttaisin." Kalma naurahti leppoisasti Aberin esittämään kysymykseen häntä jälleen heiluen iloisena sivulta toiselle. Haltian ottaessa pikkaisen veitsensä pois vyöltään koira muuttui hetkessä hieman varautuneeksi haltiaa kohtaan seuraten tarkkaan mitä tuo lelullansa teki. Mutta kun Kalma huomasi että Aber laittoi sen vain sivuun ettei mitään vahinkoa kävisi, koira rauhoittui ja oli taas rennompi.

Aderin pyytäessä aloittamaan Kalma laski eturuumiinsa alas maata vasten ja karvaisen takamuksensa pystyyn hännän ollessa pystyssä kuin lipputanko konsanaan. Kalma haukahti iloisesti ja lähti sitten Aderia kohden pompaten tuota vasten koittaen näin alkajaisiksi napata tuon takin hihojen helmoista kiinni.. ja ehkä siinä samalla kaataa maahankin asti.
suskari
 

Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron