Kolmas kerta ei totuutta sano. || Pappis

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Kolmas kerta ei totuutta sano. || Pappis

ViestiKirjoittaja Agna » 17 Marras 2011, 22:33

Loryen

Sää oli vaihtunut sinä päivänä kovin äkkiä. Vaaleahiuksinen haltianaikkonen oli herännyt varsin aurinkoiseen aamuun haltiakylässä ja olettanut, että tämä olisi oivallinen päivä lähteä merenrantaan kävelylle. Hän oli vetäissyt päälleen vähän polvien alapuolelle ulottuvan mekon, jonka olkapäiden vieristä alkavat hihat oli pussitettu ranteiden kohdalta. Pussituksia koristivat vihreät nauhat, jollainen oli sidottu myös naisen etuhiukset pannaksi muodostavaan lettiin. Voi kyllä, se oli varsin aurinkoinen aamu. Kylästä lähtiessä taivaalla ei juuri ollut pilviä, mutta jostain kumman syystä mitä syvemmälle metsään Loryen oli mennyt, sitä enemmän taivaalle oli alkanut kasaantua pilviä. Sääriä hipova, viileä tuuli oli ensin vallannut metsän, mutta haltia oli tietysti olettanut sen menevän ohi. Eihän niin aurinkoinen aamu edes voisi päättyä myrskyyn. Eihän?

No ilmeisesti voi kuin voikin. Rankkasade puhkesi taivaalta ihan yhtäkkiä, ja lankesi kaikkeudessaan Loryenin päälle. Maa muuttui hetkessä litkuiseksi velliksi, joka sotki paljaat jalat täysin. Nainen pisti juoksuksi ja koitti päästä sateelta suojaan jonnekin, varsinkin kun ensimmäiset salamat ilmaantuivat taivaalle. Nekös tästä vielä puuttuivatkin. Se tiesi sitä, että puiden alle oli ainakin aivan turha mennä piiloon. Saisi vielä salamasta päähänsä. Sitten Loryen sai idean, ja suunnisti kohti vuoria jotka siirsivät muutamien satojen metrien päässä. Sieltä löytyisi taatusti jokin suojaisa kolo, johon tunkea itsensä sateen ajaksi. Olettaen, että se lakkaisi säädylliseen aikaan.
Luola ei naisen onneksi ollut asuttu. Siellä ei toistaiseksi ollut ketään, ja Loryen astui puuskuttaen sisälle. Mekko oli litimärkä ja liimautunut vasten hänen ihoaan, ja samaten oli kastunut silmiä peittävä sidekin. Hiusten latvoista norui vettä tasaiseen tahtiin ja ne olivat saaneet aavistuksen verran tummemman sävyn kastumisen takia. Olipa koiranilma tosiaan. Loryen irrotti siteen varovasti ja rutisti sitä kuivaksi, ja pimeys valtasi ympäristön.

//Let's beginnnnn :3
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 17 Marras 2011, 23:26

//Yeeeaah<3

Lucas

Sadonkorjuuaika oli ohi ja peltomiehet lähetettiin takaisin koteihinsa, Lucas myös. Hänellä tosin ei ollut kotia, jossa asua, joten mies päätti lähteä etsimään töitä jostain muualta. Hän oli tutkinut Cryptin karttaa ja päätti kokeilla pienempiä kyliä töiden haussa. Lucas oli ansainnut hyvän summan peltotöissä ja hän pärjäisi niillä varoilla ehkä yli talven, jos eläisi säästeliäästi, mutta hän päätti kuitenkin etsiä töitä. Aikaisin aamulla Lucas oli lähtenyt matkaan ja jättänyt kylän pölyt taakseen. Päivä oli ollut kaunis ja Lucas oli mielellään kävellyt isoja teitä pitkin ja osan matkasta hän sai kuljettua myös satunnaisten kulkevien vankkureiden mukana. Puolen päivän maissa oli alkanut tuulla rankasti ja vastaantulevat matkamiehet kyselivät lähimmästä kylästä tai majatalosta. Lucasiakin neuvottimaan etsimään suoja sillä idästä oli tulossa myrsky. "Syksy tuli jättämään hyvästit", sanottiin, mutta Lucas vain nyökytteli ja jatkoi matkaa eteenpäin.
Pian hän oli ainoa matkalainen tiellä. Pieni sadepisara tippui hänen olkapäälleen jättäen tumman läikän jälkeensä. Sitä seurasi toinen. Ja kolmas ja neljäs kunnes pisaroita ei pystynyt enää erottamaan toisistaan. Mies kiiruhti lähimmän puun alle ja yritti etsiä kartasta lähintä kylää, mutta yksikään ei ollut alle tunnin matkan päässä. Lucas kirosi ja sitoi olkalaukun selkäänsä. Hän muuttui sudeksi ja juoksi metsään, koska sieltä oli todennäköisempää löytää suojaa kuin valtatienvarrelta. Niin Lucas päätteli, mutta hän ei ollut huomannut kartasta, että vaivaisen kymmenen minuutin kävelymatkan päässä olisi ollut kievari, jonne par'aikaa lappasi kastuneita matkalaisia.

Lucas sadatteli kovaan ääneen säätä. Hän tiesi, ettei suden hahmossa kannattaisi puhua paljoa, mutta nyt hän ei pystynyt hillitsemään itseään. Sää oli järkyttävä ja, jos suojaa ei kohta löytyisi, hän olisi enemmän kuin uitettu koira. Satunnaiset salamat valaisivat taivasta ja voimakas tuuli natisutti lehdettömiä puita ja oli välillä viedä Lucasin mukanaan. Mies ei muistanut milloin viimeksi oli juossut niin lujaa, mutta ei sillä ollut väliäkään. Eikä oikeastaan silläkään löytäisi hän suojaa vai ei, koska oli jo litimärkä.
Juuri, kun mies päätti luovuttaa ja jäädä vain jonkun puun alle istumaan hänen näköpiiriinsä tuli luola. Mies kirosi sitäkin, koska luola tuli vasta nyt näkyville vaikka käyttöä olisi ollut jo aikaa sitten. Joka tapauksessa susi ryntäsi luolaan ja, kun sade ei enää hakannut hänen selkäänsä, hän alkoi maanisesti ravistella turkkiaan veden lentäessä joka paikkaan. Luolassa oli pimeää, mutta pian Lucas tajusi ettei ollut yksin. Hän ei aikonut ottaa ihmishahmoaan vielä, koska luolassa saattoi olla jokin, joka voisi... Tehdä vaikka ja mitä. Lucas räpytteli silmiään ja yritti saada ne tottumaan pimeyteen. Se vei pienen hetken ja silloin luola näkyi Lucasille kirkkaana kuin iltahämärä. Mies suuntasi katseensa sinne, mistä oli haistanut toisen luolassa olijan. Haju oli tuttu ja Lucas joutui miettimään hetken ennen kuin muisti kenen hajusta oli kyse.

//Melkeen teki mieli tehä "Princess is in another castlet" Lucasille :'DD
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 18 Marras 2011, 23:34

Loryen

Litimärkä nainen väänsi valkoista sidettään kuivaksi ja yritti kuunnella tippuiko maahan yhden yhtä pisaraa. Ulkona mellastava ukkonen ja rankkasade kuitenkin peittivät alleen muut äänet, ja Loryen tyytyi asettelemaan siteen takaisin silmilleen. Juuri, kun märkä side kosketti inhottavan kylmästi kalpeaa ihoa, sateen ropinan - eli näinollen luolan suuaukon - suunnasta kuului ääniä. Joku tuli ilmeisesti luolaan. Loryen yritti hätäpäissään sitoa sidettä äkkiä takaisin silmilleen jotta näkisi, millainen mörkö tai karhu luolaan oli tallustellut. Samalla hän perääntyi taaksepäin syvemmälle luolaan ja poispäin tungettelijasta. Kosteudesta sumea side oli jo tavoittanut silmät, kun haltia kompastui kivirykelmään joka luolan perälle oli kasattu ties mistä syystä. Loryen rysähti takamukselleen ja puri irvistellen hammastaan kivusta samalla kun tuijotti vihrein silmin eteenpäin side tiukasti puristettuna toiseen käteen. Hän yritti olla ääneti vaikka kaatumisesta olikin seurannut tömähdys, eikä hän ollut siteen lomasta ehtinyt näkemään kuin susimaisen olennon joka oli saapunut synkeästä metsästä vielä synkeämpään luolaan. Toivottavasti elukka ei ollut nälkäinen. Tämä oli liian varhainen päivä varhaiselle lopulle.
Loryen uskalsi tuskin hengittää tietäessään että nyt tulokas oli ainakin kuullut hänet, joten hän yritti mahdollisimman hiljaa viedä siteen takaisin silmilleen ja sitoa sen pään takaa kiinni. Sumea näkymäkin oli parempi kuin ei mitään, jos tässä pitäisi alkaa oman henkensä pelastajaksi.

//No sinähän meinasit lurjus olla :D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 19 Marras 2011, 20:01

Lucas

Tömähtävä ääni luolan perältä oli jotenkin surullista. Se paljasti luolassa olijan "piilon" ja yhtä hyvin toinen olisi voinut vaikka huutaa. Tosin se, että toinen pakeni Lucasta vaanimisen ja hyökkäämisen sijaan oli jo itsessään hyvä merkki. Hän oli jättänyt toisen muuten rauhaan, mutta hän ei halunnut jäädä luolaa, jossa oli jo joku ja jonka henkilöllisyyttä ei tiennyt, Lucas lähti varovasti kävelemään luolan perälle haistellen samalla toisen jättämiä hajujälkiä. Yksiä sutena olemisen hyviä puolia oli juuri tämä äärimmäisen herkkä hajuaisti. Haju toi Lucasin mieleen haltiakylän, jossa hän oli joutunut viettämään parisen viikkoa. Piilottelijan täytyi olla siis haltia. Sitä suurempi syy pysyä suden hahmossa, Lucas ajatteli mennessään syvemmälle. Toisen haju voimistui sitä mukaa, kun susi lähestyi häntä. Hetki hetkellä se tuntui tutummalta. Haltianainen... mies ajatteli. Haltianainen. Ei se voi olla. Lucas ymmärsi, että todennäköisyys, että sattumalta sattuisi törmäämään Loryeniin oli häviävän pieni. Tosin... Kaikki oli mahdollista. Susi oli jo pidemmän aikaa erottanu seinän vierellä kyhjöttävän hahmon, jonka siluetti oli niin tutun oloinen, että Lucas päätti yrittää vaikka se saattaisikin johtaa pakoon ja ulosajamiseen.
"Loryen?" Lucas kysyi hahmolta ja toivoi, toivoi niin paljon, että se olisi hän. Kipeän kaipuun lisäksi Lucasin rinnassa oli vielä jokin toinen tunne, jolle mies ei osannut antaa nimeä...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 20 Marras 2011, 21:14

Loryen

Nainen sitoi kylmästä ja selkää pitkin hiipivästä pelosta täristen siteen paikoilleen ja koitti vielä asetella sitä paremmin, jotta näkisi. Olento, joka nyt näkyi ihan selvästi suden muodossa, asteli hiljakseen lähemmäksi muttei ollut kovin tarkkapiirteinen ulkona vallitsevan synkkyyden takia. Suipot korvat painuivat aavistuksen luimuun kun nainen veti jalkansa rintaansa vasten ja yritti näyttää mahdollisimman pieneltä ja epäuhkaavalta, josko elukka vaikka tajuaisi ettei tässä oltu vihamielisiä. Viimeiseen hätään sitten voisi koittaa jutella susihukalle, tai mikä koira nyt olikin.
Loryen kuitenkin hämmästyi huomattavasti, kun tuo toinen yhtäkkiä kutsuikin häntä nimeltä. Korvat värähtivät tutun äänen ansiosta, ja nainen nousi seisomaan hieman kyyryyn kurtistaen samalla kulmiaan ja yrittäen nähdä hahmoa paremmin. Miten tuttu ääni, ja miten se onnistuikin olemaan juuri tuollaisella sudella? Susi ei yleensä tuonut hänen mieleensä juuri muuta kuin Lucasin, ja tällähetkellä Loryen oli äärimmäisen varma siitä, että äänikin oli kuulunut Lucasille. Mutta eiväthän he millään olisi voineet osua samaan luolaan! Sehän oli aivan pähkähullua, ei niin hyvä tuuri kerrassaan voinut olla kenelläkään! Vaan tutkimattomat olivat onnen tiet, ja Loryen otti pari varovaista askelta sutta kohti.
"Lucas?" hän kysyi vuorostaan hyvin varovasti ja kyyristyi sitten hitaasti uudelleen, nyt lähemmäksi toista. Hän oli äärimmäisen toiveikas, sillä ei voinut sanoin kuvailla sitä ikävää mitä tunsi tuota ihmismiestä kohtaan joka ikinen päivä ja joka ikinen yö, ja kuinka hän olisikaan valmis uhraamaan kaikkensa tuon puolesta.
"Minä... En näe", Loryen tyytyi ilmaisemaan litimärän siteen takaa. No kyllähän hän näki, mutta hieman utuisesti. Totta vieköön, mitenköhän hän oli alunperin nähnyt reitin tähän luolaan, tai ylipäätään erottanut kolon muutenkin tummassa kalliossa? Vaisto vie, vaisto vie.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 20 Marras 2011, 22:24

Lucas

Tuttu ääni ja liike Lucasia kohti. Mies oli nyt hyvin varma, että Onnetar oli kerrankin hänen puolellaan! Lucas alkoi oitis, Loryenin äänen tunnistaessaan, muuttua takaisin ihmiseksi. Juuri sopivasti ottamaan haltian vastaan tämän hapuillessa lähes sokeana pimeässä. Lucas oli kaatua yhteentörmäyksen voimasta, kahteen jalkaan tottuminen vei aina oman aikansa, mutta sai pidettyä itsensä ja Loryenin pystyssä.
"...Loryen..." mies henkäisi ja tunnusteli haltian hartioita ja kasvonpiirteitä.
"Uskomatonta", hän henkäisi uudestaan ja kietoi kätensä Loryenin ympärille. Mies tiesi kastelevansa Loryenia entistä enemmän, olihan hän itsekin ollut kuin uitettu koira juuri hetki sitte, mutta sellaisista asioista ei maksanut vaivaa huolehtia. Ei tällä hetkellä.
Nainen tuntui lämpimältä sateen jälkeen ja Lucas tunsi kuinka tuo lämpö levisi kehonsa jokaiseen sopukkaan, muistuttaen samalla niistä monista hetkistä, jotka Lucas oli ja ei ollut viettänyt Loryenin kanssa. Kuinka hän oli tuota kaivannutkaan ja mies oli iloinen, että nainen vaikutti tuntevan samoin.

//Ihq, niin liikkistä
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 22 Marras 2011, 16:23

Loryen

Haltian sydän hypähti ensin korkealle ja jätti sitten muutamia lyöntejä välistä, kun Loryen tosissaan tajusi, että oli löytänyt Lucasin. Tai sitten mies oli löytänyt hänet. Sillä pikkuseikalla ei nyt ollut väliä, mutta onnen ja ihmetyksen kyyneleen vierivät hänen silmiinsä ja levisivät lämpiminä samaan syssyyn siteessä olevien kylmien sadepisaroiden joukkoon sillä samaisella hetkellä, kun nainen sulki silmänsä. Hän hymyili onnellisena ja kietoi kätensä välittömästi nyt ihmismäisen Lucasin niskan ympärille, kun he pääsivät kosketuksiin. Hän olisi voinut täristä ja kiljua ja hyppiä riemusta, mutta kuten haltiat useimmiten, oli hän jokseenkin pidättäytyväinen tunteidensa suhteen ja tyytyi vain hymyilemään ja säkenöimään hiljaa sisällään.
"Niin... En ymmärrä yhtään", Loryen aloitti ja painoi päänsä Lucasin olalle.
"En ymmärrä miten päädyit taas luokseni... Mutta olen siitä onnellinen", hän jatkoi ja silitti miehen päätä hymyillen, päätyen ilmeisesti siihen vaihtoehtoon että Lucas oli löytänyt hänet eikä toisinpäin. Hän huomasi myös, että Lucas oli leikannut tukkansa. Nyt hän tuntui vielä eriskummallisemmalta, lähinnä siis siinä mielessä että kun Loryen oli ensimmäisen kerran kunnolla ihmisen nähnyt - eli siis Lucasin - oli hänelläkin ollut pitkät hiukset ja ihmisten ja haltioiden ero tuntui häviävän pieneltä.

//Aina *3*
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 22 Marras 2011, 17:56

Lucas

"En minäkään", Lucas totesi ja näin kahdella siinä luolassa olevalla henkilöllä ei ollut hajuakaan, mitä oli tapahtunut ja miten se oli mahdollista. Ei sillä tosin ollut väliäkään. Ei tässä hetkessä. Lucas silitteli hellästi Loryenin selkää ja imi itseensä tämän hiuksien tuoksua, jotka tuoksuivat tällä hetkellä lähinnä sateelta. Hyvältä kuitenkin.
Mies erkani Loryenista hetkeksi, pitäen kätensä kuitenkin yhä haltian harteilla, ja katsoi tämän kasvoja, joiden poikki kulki kastunut side. Haltian silmät pystyi erottamaan märän kankaan alta.
"Näetkö sinä mitään tällä?" Lucas kysyi ja pyyhkäisi sidettä varovasti peukalollaan oikean silmän kohdalta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 22 Marras 2011, 22:35

Loryen

Hetken oli aivan hiljaista, ja Loryenin oli pakko purra hammasta ettei hän alkaisi hihittää itsekseen tälle yhteensattumalle ja suunnattomalle onnellisuudentulvalle. Loryen irtautui Lucasin liikkeiden myötä tästä ja siristeli silmiään nähdäkseen miehen kasvonpiirteet kunnolla. Kyllä hän näkikin jotain, mutta utuisesti. Ja siinä samassa kysymyksetkin tulivat. Loryen sulki silmänsä kun Lucasin peukalo ylitti niistä toisen.
"Näen minä, mutta huonosti... Niinkuin avaisin silmät veden alla", Loryen yritti havainnollistaa ja silitti vasemmalla kädellään Lucasin kasvoja, kuin yrittäisi saada niiden ääriviivat paremmin esiin tai varmistaa ettei mikään niissä ollut muuttunut.
"Näen sinut", hän sanoi sitten hymyillen. Turhahan tässä oli enää hymyään peitellä. Sateen ropina kuulosti nyt enää mukavalta taustamusiikilta, ja kaukaisesti jyrähtelevä ukkonen ei enää karminut niin hirmuisesti kuin muutamia minuutteja sitten. Loryen olisi halunnut sulaa kiinni tuohon ihmiseen tai sitoa hänet katkeamattomalla ketjulla itseensä, ettei olisi kadottanut häntä enää.
"Missä sinä olet ollut kaikki nämä päivät?" haltia kysyi sitten jälleen uteliaisuuttaan ja mietti, oliko Lucas mahtanut kaivata häntä yhtä paljon, kuin hän Lucasia. Loryen ei ollut paljon muuta tehnytkään kuin ikävöinyt, jos nyt ei lasketa että hän piti omenapiirakkakestit uudelle ystävälleen Varnefindonille. Hän olikin ainoa mies, jota Loryen oli nähnyt koko tällä välillä. Eivät haltiamiehet osanneet enää kiinnostaa. Eihän nainen heitä rakastanut.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Marras 2011, 19:18

Lucas

Mies virnisti Loryenin silitellessä hänen kasvojaan ja sanovan näkevänsä hänet, vaikka Lucas olikin aika varma, ettei Loryen nähnyt juuri kättään pidemmälle.
"Olen tehnyt töitä", Lucas vastasi Loryenin kysymykseen kuin se olisi ollut ilmiselvä asia. "Sekalaisia hommia pääasiassa, peltotöitä, kauppiaan apulaisena, teurastajan apulaisena, yrttikauppiaan apulaisena ja sitä rataa..." Lucas jätti mainitsematta kapakassakäynnit ja ne kerrat, joina hän oli alkukantaisten vaistojen voimalla katsonut kurvikkaiden tarjoilijoiden perään ja sitten mennyt ulkopuolelle oksentamaan humalansa pois. Loryenin ei tarvitsisi välttämättä tietää. Juuri, kun Lucas oli jatkamassa, hänen suunsa aukesi isoon haukotukseen, joka jatkui isommalla aivastuksella kyynärtaipeeseen. Mies muisti, että oli loppusyksy, tolkuttoman kylmä ja hän oli litimärkä.
"...Hieman vilpoista..." Lucas sanoi tukkoisesti pyyhkäistessään kädellä kasvojaan. "Eikö sinun ole kylmä?" mies kysyi vaikka taisihan se olla aika ilmiselvää.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 24 Marras 2011, 17:21

Loryen

Lucas oli kuulemma työskennellyt tällä välillä, ja juuri kun Loryen oli utelemassa että minkähänlaisia töitä, hän sai siihen vastauksen. Teurastuskommentti sai Loryenin nyrpistämään kevyesti nenäänsä. Hän ei todennäköisesti kykenisi nylkemään eläimiä, varsinkaan työkseen. Henkensä uhalla sitä nyt saattoikin tehdä, ja nuolenkantama oli juuri sopiva välimatka sille ettei kaikkea tarvinnut nähdä liian läheltä. Haltian oli pakko virnistää Lucasin haukotukselle sillä pää, tai oikeastaan kasvot näyttivät niin huvittavilta kun sumean näkymän keskelle aukeni suuri aukko, joka loppui sitten aivastukseen.
"On täällä vähän vilpoisaa kyllä", Loryenkin myönsi ja tunnusteli varovasti oikealla kädellään vasemman käsivarren litisevää hihaa. Se liimautui kylmänä iholle ja nainen värähti kylmästä. Hän tunsi, kuinka niskavillat ponnahtivat kohti luolan kattoa kylmien väreiden seurauksena.
"Itse en ole tehnyt juuri mitään", haltia sanoi sitten odottamatta että sitä häneltä erikseen kysyttiin. "En ole juuri hieronut uusia tuttavuuksia. Joka päivä on kulunut aika lailla samaan tylsään tahtiin", hän huokaisi.
"Paitsi että kyllä minä erään miekkosen talossani kestitsin. Hän oli vähän eriskummallinen, kaksipersoonainen. Ja sille päälle sattuessaan väkivaltainenkin", Loryen muisteli ja hänen suunsa kapeni sitten mietteliääksi, vinoksi viiruksi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Joulu 2011, 19:22

Lucas

Mies kohotti kysyvästi toista kulkakarvaansa, kun Loryen mainitsi "erään miekkosen", jota oli kestinnyt.
"Niinkö?" Lucas kysyi ja yritti kuvitella, millaiselta sellainen mies oikein näyttää. Kapakoissa Lucas oli kuullut monia eri termejä sille ja kestitseminen oli aika suosittu. Hän ei kuitenkaan kysellyt enempää, kyllähän muutama nainen oli tarjoutunut kestitsemään Lucasiakin, joten siinä suhteessä haltia ja ihminen olivat tasoissa.
"Käydäänkö istumaan?", Lucas kysyi ja oli jo istuutumassa luolan lattialle.
"Vai kannattaisiko ensiksi katsoa onko täällä yhtään kuivaa puuta? Tänne jäätyy, jos ei saa sytytettyä tulta..." Lucas napsautti sormiaan ja yritti sytyttää(ah-niin-kliseisen) liekin kädelleen saaden aikaan kuitenkin vain pienen tussahduksen ja kipinän, joka hehkui hetken ja katosi. Lucas mutisi pari pientä kirosanaa ja yritti uudelleen samoin tuloksin.
"En tiennytkään, että ihon kosteudella on merkitystä..." hän mutisi ja yritti kuivata kättään märkään hihaansa.
"No, ei sitten tulta tänään", hän puuskahti ja laittoi kätensä takaisin Loryenin lantiolle.

// Ah-niin-tönkköistä-tekstiä-<3
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 03 Joulu 2011, 22:42

Loryen

"Niin", Loryen toisti ja kohautti sitten välinpitämättömästi olkiaan.
"Leivoin omenapiirakan ja tein omenamehua ja -hilloa, ja siinä se sitten olikin", hän totesi hieman hymyillen ja kuunteli sitten Lucasin ehdotusta. Ajatus märän ja kylmän mekon päälle istumisesta sai vilunväreet kulkemaan haltian selkänikamia pitkin, kun Lucas sitten jo muuttikin ehdotustaan. Puiden kerääminen - tai tässätapauksessa toistaiseksi etsiminen - kuulosti lämmittävämmältä puuhalta. Tai ainakin toiveikkaalta lämmitysaikeelta.
Loryen seurasi utuisen verhon takaa, kuinka ihminen yritti sytyttää kätensä päälle liekkiä, kuitenkaan onnistumatta yrityksessään. Tai niin hän ainakin oletti Lucasin tekevän. Tuo temppuhan oli aikanaan "vakuuttanut" haltian siitä, että Lucaskin oli haltia. Vaan toisin kävi. Kuitenkin nainenkin yritti samaa temppua, ja pieni liekki leimahti etusormen päähän kuitenkin kuihtuen lähes yhtä nopeasti pois kuin oli ilmestynytkin, ja tukahtuen sitten pahanhajuiseksi savuvanaksi joka leijaili syvemmälle luolaan.
"Niin näyttäisi käyvän", Loryen sanoi, värähti kylmästä ja tiiraili epätoivoisena ympärilleen pimeään luolaan. Kaikki näytti kuitenkin vain harmaanmustalta mössöltä, lukuunottamatta tummansinisenä siintävää luolan suuaukkoa Lucasin hahmon takana.
"Mitä me nyt teemme?" haltia kysyi ja yritti miettiä, toimisiko lämmitysloitsu niin hyvin, että sillä pitäisi kummatkin lämpimänä, tai kuivattaisiko se vaatteita edes hieman.

//Ei ehkä pitäis revetä, mutta "mies kohotti toista kulkakarvaansa" oli niin mahtava että nauroin sille ääneen. :D Noniin noniin olipa huono juttu.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Joulu 2011, 18:19

//"Mitäkö teemme? Me tietenkin lämmitämme toisiamme kehoillamme!" <-Leonardin kommentti

Lucas

"Sitä on syytä miettiä, koska tuo sade ei näytä loppuvan pitkään aikaan..." Lucas sanoi ja kietoi kätensä tiukemmin Loryenin ympärille. Se itsessään lämmitti miestä niin paljon, että hän uskoi kyllä pärjäävänsä. Ainakin niin kauan kuin Loryen olisi lähellä. Siltikin peitto, täkki, turkis tai mikä tahansa olisi tarpeen. Turkis...
"Aivan...!" Lucas sanoi ja läimäisi itseään päähän. Heti sen jälkeen hän kutistui ja muuttui sudeksi.
"Olihan tämäkin vaihtoehto olemassa!" hän tokaisi ja ravisteli vesipisaroita turkistaan. Märät vaatteet eivät olleet enää liimautuneet hänen ihoaan vasten ja suden hahmossa kylmää oli muutenkin helpompi kestää. Mies nyki hampaillaan Loryenia hihasta ja yritti saada tämän istuutumaan. Suden turkki oli hieman kostea, mutta kai sekin lämmittäisi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 04 Joulu 2011, 19:12

Loryen

Loryen nyökytti ja kuunteli tarkoin korvin sateen ropinaa, ja hahmotti luolan suuaukossa vaaleita viivoja jotka liikkuivat vauhdilla alaspäin. Sade näytti utuisena vielä vauhdikkaammalta kuin normaalisti.
Haltia hätkähti Lucasin päästäessä yhtäkkiä oivallusäänen, ja tämä katsoi miestä hämmästyneenä. Mitäs nyt? Samassa ihminen alkoi kutistua ja Loryen päästi kätensä irti hänestä seuraten tyrmistyneenä, kun toinen hävisi lattianrajaan. Häneltä meni hetki tajuta, että Lucas oli muuttanut muotoaan.
"Kas vain!" nainen tokaisi heti perään kun susi oli avannut suunsa, ja naurahti sitten kevyesti. "Nokkelaa."
Loryen istahti Lucasin "pyynnöstä" kylmään maahan, ja hän oli aivan varma että palelluttaisi vielä takamuksensa tässä. Loryen siirtyi lähemmäksi sutta ja käpertyi polvet rintaansa vasten ihan toisen viereen, jos siinä vaikka olisi lämpimämpi.
"Ihmettelen edelleen, miten osuimme samaan luolaan", hän totesi sitten pientä naurua äänessään, sillä hän oli edelleenkin hämillään, vaikkakin hyvällä tavalla, siitä että oli törmännyt mieheen taas. Pari vesipisaraa putosi naisen vaaleiden hiusten latvoista tämän varpaille ja valui siitä hiekan, mullan, kivien ja risujen sekaan.

//Leonardo von Qma voi mennä lämmittämään Ofeliaa keskenään >:)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron