Kolmas kerta ei totuutta sano. || Pappis


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Joulu 04, 2011 8:17

//"Hahahaa, neiti, voit olla varma, että menen!" Enkä mä sitten yhtään hajonnu tolle "Von Qmalle" xDD

Lucas

Loryenin istuutuessa, Lucas kävi istumaan hänen selkänsä taakse ja laski päänsä neidon hartioille lepäämään lepäämään.
"Kohtalo, kenties?" mies ehdotti vilkaisten Loryenia näkevällä silmällään. Siltä etäisyydeltä hän pystyi näkemään jokaikisen yksityiskohdan haltian kasvoilla vaikka värit olivat suden silmillä katsottuina miten olivat. Lucas ei kylläkään juuri uskonut kohtaloon, vaikka sattumat, jotka olivat johdattaneet hänet Loryenin luokse, olivat olleet aika uskomattomia ja monivaiheisia.
Sattumaako, mies ajatteli ja nautiskeli pitkään Loryenin tuoksusta, jonka hän pystyi tuntemaan nyt entistä voimakkaampana, Enpä tiedä...
"Minne olit muuten matkalla?" Lucas kysyi, sillä se tieto saattaisi tuoda ehkä hieman jotain tolkkua tähän sattumien sumaan.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Joulu 04, 2011 9:42

Loryen

Lucas ehdotti, että kohtalo oli saattanut heidät tähän samaiseen luolaan. Loryen nyökkäsi hiljakseen ja jäi sitten miettimään, mitä olisikaan menettänyt jos ei olisi sattunut juuri tähän luolaan, tai jos hän olisi jäänyt jonkun männyn alle suojaan... Tai jos sadetta ei olisi tullut ylipäätäänkään.
"Ken tietää", hän huokaisi hymyillen ja nojasi päätään Lucasin päähän, joka lepäsi neidon hartioilla. Hän sulki silmänsä ja riisui siteensä. Oli yhtä kuin hyödytöntä pitää sitä päässä, silmiä vain särki kun yritti nähdä sen luoman sumuisen verhon takaa. Neito puristi siteen tiukasti nyrkkiinsä ja räpytteli hetken silmiään, sulkien ne sitten uudelleen. Ei näkynyt mitään.
"Olin matkalla merenrantaan", Loryen vastasi Lucasin kysymykseen ja hengitti syvään haistellen Lucasin märän koiran hajuista turkkia. Tuoksu oli - kumma kyllä - varsin hyvä. Ehkä ajatus siitä, että tuoksu tuli hänen rakkaastaan, sai tuoksun muuttumaan hyväksi.
"Entä itse?" haltia jatkoi sitten ja näpelsi vapaalla kädellään toisen käden hihan vihertäviä naruja.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Joulu 05, 2011 7:37

//Rakkaus on kyllä väkevä voima. Mikään muu tuskin saisi märkää sutta haisemaan hyvälle :'DD

Lucas

Merenranta... Lucas ei ollut koskaan nähnyt merta, joten ajatus kuulosti houkuttelevalta. Tähän aikaan vuodesta meri tuskin olisi niin kaunis näky, joten mies päätti menevänsä seuraavana kesänä sitä katsomaan. Jos mahdollista, mieluusti Loryenin kanssa. Ellei... Mies muisti, miten kävisi ihmiselle ja haltialle, jos heidät nähtäisiin liikkuvan yhdessä ja hän melkein tunsi kaulallaan käväisevän terän. Lucas värähti pelkästä mielikuvasta.
"Olin menossa lähimpään kylään, työtä hakemaan, kunnes sade yllätti", Lucas kertoi, "Tarvitsisin jonkinlaatuisia töitä talven yli. Keväällä sitten, kun lumet ovat sulaneet, voisin ostaa pienen maatilkun, jolla voisin alkaa viljelemään perunoita tai muita. Maagin ammatin harjoittaminen ei juuri kiinnosta vaikka taitoja olisi", mies jatkoi naurahtaen. Ja jotenkin miehestä tuntui, että maanviljeljän elämä olisi paljon maagin elämää "todellisempaa".
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Joulu 05, 2011 8:48

Loryen

Lucas ei kommentoinut merenrantaan menemistä mitenkään, mutta Loryen oli tuntevinaan tämän värähtävän hieman. Kenties se johtui kylmästä, tai sitten mies oli kuvitellut loppusyksyisen meriveden erittäin jäätäväksi, tai sitten jotain muuta. Haltia lepuutti edelleen silmiään ja nypläsi toisella kädellään sidettä, toisella kädellään hihansa nyörejä. Hän hymyili Lucasin suunnitelmille perunafarmista tai muiden asioiden viljelystä.
"Viljelemään perunoita... Vai maatilan sinä haluat", Loryen toisti hymyillen. Sehän kuulosti oikein mukavalta suunnitelmalta, ja se sai haltian miettimään, mitä hän itse tulisi tekemään "isona". Maatila kuulostaisi ihan mukavalta sinänsä... Mutta Loryen oli myös jotakuinkin kiinnostunut maagin ammatista, sille alalle kun oli lähtenyt aikanaan itseään harjoituttamaan ja opiskeli loitsuja edelleen. Sen lisäksi naista kiinnostivat tolkuttomasti lohikäärmeet, ja sitten hänen ajatuksensa purjehtivatkin jo kotona nukkuvaan, jäänsiniseen Eweliin, jonka tulevaisuus oli vielä hämärän peitossa. Ei ollut varmaa, voisiko huostaanotettua lohikäärmettä enää päästää luontoon takaisin. Tokkopa se oppisi pärjäämään siellä yksikseen.
"Itse taas ajattelin ryhtyä maagiksi, kenties", Loryen jatkoi sitten ääneen ja pyyhkäisi vesipisaroita kasvoiltaan.
"Meidän suvussamme kun on näitä pyörinyt... Todennäköisesti kaikista veljistänikin tulee, tai on tullut maageja. Sikäli mikäli ovat vielä elossa", hän hymähti.

//Rakkaus on kummaa! B) Kyllä kuule miehen pinttynyt hienhajukin on hyvän tuoksuista aina pitkästä aikaa kun näkee.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ti Joulu 06, 2011 12:39

//On kyllä ollu aika pitkä aika siinä tapauksessa :'DD

Lucas

"Mitä vikaa maatilassa on?" Lucas tivasi huvittuneena. Loryenin sanojen asettelu oli kuulostanut hieman epäilevältä vaikka äänensävy olikin ollut jotain muuta. Mies virnisti ja kiehnäsi likemmäs haltiaa. Lucas päästi kiinnostuneen äännähdyksen Loryenin kertoessa aikeistaan ryhtyä maagiksi. Kiinnostuneisuus vaihtui nopeasti yllättyneeksi, koska Lucas ei tiennyt, että Loryenilla oli sukulaisia ja sitä mukaa pahoittelevaksi, koska haltia ei ollut varma olivatko he hengissä.
"Tuota...", mies aloitti ja katsoi Loryenia silmiin. Hän ei ollut varma, mitä sanoa. Ei hän viitsinyt sanoa "ottavansa osaa" sellaisten puolesta, joidenka elossaolemisesta ei edes tiedetty, joten hän tyytyi vain katsomaan hiljaa luolan seinää. Sade ei hellittänyt ulkona eikä myöskään kalseus luolan sisällä.
"Onko sinulla vielä kylmä?" Lucas kysyi varovasti ja mietti, mitä tulisi tehdä, jos he joutuisivat viettämään yön luolassa.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Joulu 06, 2011 1:32

Loryen

"Ei maatilassa mitään vikaa ole", Loryen naurahti ja räpäytti sitten silmiään, eikä maisemaan juuri tullut muutosta. Nyt hän piti niitä auki vaikka pimeys olikin oudoksuttavaa ja ehkä hieman ahdistavaakin. Haltia huomasi, että Lucas meni viimeisestä kommentista vähän hämilleen.
"En ole nähnyt heitä pitkään aikaan. En tiedä, mitä heille kuuluu", hän totesi sitten ja kohautti olkiaan. "Toivottavasti pelkkää hyvää. Heitä on viisi... Yksikään heistä ei lähtenyt kanssani Cryptiin", nainen jatkoi ja jätti mainitsematta nuorimmaisen isoveljensä, jota ei enää ollut.
Samassa ihminen, tai tällähetkellä susi, tiedustelikin oliko Loryenilla vielä kylmä. Olihan hänellä, muttei enää niin pahasti kuin luolaan saapuessa.
"Jonkin verran, mutta kyllä sinä aika mukavasti lämmität", hän henkäisi hymyillen ja siirsi sitten katseensa alas jonnekin kohtaa lattianrajaa, tietämättä oikein mihin suuntaan pitäisi katsoa näyttääkseen vähiten typerältä, kun katseen kohdistaminen ei kerran onnistunut.

//Yup, bet on it!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ti Joulu 06, 2011 6:25

Lucas

"Lähtenyt mukaan Cryptiin..." Lucas toisti ja puntaroi sanojen sisältöä hetken.
"Etkö ole syntyperäinen cryptiläinen?" hän kysyi viimein ja muisti ettei ollut itsekään. Tosin aika moni taisi olla nykyään jostain muualta, mikä oli sinäänsä aika outoa, koska Cryptihän oli poliittisesti varsin epävakaa valtio. Yhtään ei ollut varmaan milloin sota syttyisi.
"Mistä päin sinä olet kotoisin sitten?"
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Joulu 07, 2011 3:59

Loryen

Lucas toisti perässä ja haltia jäi odottamaan sitä seuraavaa kommenttia, katse edelleen lattiassa, ainakin luultavasti. Tuota alemmaksi kun tuskin sai enää katsettaan jos ei suoraan omaa napaansa tahtonut tuijottaa.
"En", Loryen vastasi sitten hieman yllättyneenä yllättyneeseen kysymykseen, ja käänsi päätään jonkun verran jolloin katsetta oli jälleen hankala sijoittaa, mutta hän piti sen edelleen lattiassa. "En ole."
"Näytän kyllä aika paljon muilta cryptiläisiltä haltioilta. Ei meissä juuri ole eroja", haltia selitti kunnes hoksasi sitten, että Lucas oli tuskin pahemmin katsellut "normaalejakaan" haltioita, kun kerran kuului ihmisten puolelle. Noh, ehkä hän oli ehtinyt pitää haltioita silmällä silloin kun he käväisivät etsimässä kirouksen purkuloitsua kylässä.
"Tulen idästä, muutin tänne laivojen mukana koska täällä oli kuulemma hyvä elää", Loryen totesi hymähtäen ja pyöritteli sitten päätään.
"Ei sillä, etten pitäisi elämästäni täällä. Kuningas ei ole ainakaan antanut meidän olettaa, että olisimme suuressa vaarassa, vaikka taistelu onkin meneillään. Meillä on vahvat taistelujoukot", nainen totesi puolittain ylpeänä ja puolittain huojentuneena.
"Onhan Crypt elintasoltaan ihan hyvä paikka. Entä sinä, oletko syntyjäsi täältä?" hän kysyi sitten kiinnostuneena.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti To Joulu 08, 2011 6:40

Lucas

Mies ei tiennyt pitäisikö haltioiden kuninkaan itsevarmuudesta olla iloinen vai peloissaan. Hän oli kuitenkin ihminen ja oli elänyt ison osan elämästään ihmisten kanssa. Lucas pystyi vain kuvittelemaan, miten paljon veri virtaisi seuraavassa sodassa.
"Kyllä ihmisetkin vahvoja ovat", mies muistutti vaikka tiesi, etta sodassa yhtä vahvat sotajoukot tietäisivät ainoastaan enemmän verta, sillä kumpikaan ei antaisi periksi eikä luovuttaisi. Taistelua jatkettaisiin viimeiseen mieheen asti.
Loryen heitti kysymyksen takaisin Lucasille ja mies joutui tovin vastausta miettimään, koska ei ollut asiaa ajatellut muutenkaan hyvin pitkään aikaan.
"Muistaakseni..." hän aloitti vielä muistoja kaivellen, "...Tulimme Cryptiin elannon perässä kaukaa lännestä. En muista kunnolla kotimaatani, olin niin pieni, kun lähdimme. Käytännössä olen asunut melkein koko ikäni täällä." Lucas hymyili pienesti vaikka hänen lapsuutensa loppui aika tylysti seitsemän vuotiaana eikä siinä ollut mitään aihetta hymyyn.
"Mukaan lukien ne hirveän hauskaa kymmenen vuotta", Lucas tokaisi sarkastisesti nauraen.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Joulu 08, 2011 10:07

Loryen

Lucas ilmoitti etteivät ihmistenkään joukot mitään heikkoja olleet, ja Loryen virnisti kevyesti, vaikkakin se muistutti häntä siitä miten he olivat eri puolilla niin rodullisesti kuin sodallisestikin. Hän pyyhkäisi painavan vesipisaran ripsistään pois ja kääntyi istumaan enemmän Lucasiin päin.
"Uskon sen", hän totesi sitten lauseeseen vastaukseksi.
Loryen ei tiennyt olisiko pitänyt olla yllättynyt, ymmärtäväinen vai kyllähän-minä-sen-arvasin-tunnetilassa, kun ihminen aloitti vastauksensa sanalla "muistaakseni". Mitä tuli Lucasin rankahkoon menneisyyteen, oli ihan oletettavaa sinänsä ettei hän muistanut kunnolla mistä tuli. Tai varsinkin jos hän oli ollut silloin kovin nuori. Ja siinähän se tieto jo tulikin, Lucas oli ollut erittäin pieni tullessaan. Loryen virnisti hieman huvittuneena myös sille, että he olivat muuttaneet Cryptiin ihan eri ilmansuunnistakin.
"Vai niin", hän vastasi sitten ja naurahti Lucasin kommentilla hirveän hauskoista kymmenestä vuodesta.
"Kullakin on rankkaa tahollaan", haltia jatkoi ja hymyili surkuhuvittuneesti.
"Vieläkö siellä tulee yhtä rankasti vettä?" hän kysyi vielä ja yritti kuunnella oliko ropina yhtään taantunut, mutta hän ei ollut varma oliko se kuulostanut äsken erilaiselta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Joulu 14, 2011 10:23

Lucas

"Niin..." Lucas vastasi ja painautui lähemmäs Loryenia. Sade ei vaikuttanut juuri hellittävän ja alkoi vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että kaksikko joutuisi viettämään yön luolassa, jossa oli silläkin hetkellä kylmää, kosteaa ja pimeää.
"Siltä vaikuttaisi", Lucas totesi ja nousi seisomaan lähtemättä kuitenkaan vielä Loryenin selän takaa.
"Meidän pitäisi saada tuli sytytettyä. Onko luolassa yhtään puuta tai muuta palavaa?" Mies kääntyi katsomaan Loryenia, joka piteli normaalisti silmiä peittävää sidettä käsissään.
"Pärjäätkö hetken yksin? Kävisin luolan perällä etsimässä jotain, mistä voisi tehdä nuotion."
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Joulu 17, 2011 12:52

Loryen

Sade ei kuulemma ollut sen heikompi kuin äskenkään, ja Loryen puuskahti ja nyökkäsi vastaukseksi. Ei sillä, etteikö hänen mielestään ollut miellyttävää olla Lucasin kanssa tässä varsin tunnelmallisessa luolassa, mutta kylmyys ja märkyys olivat kaksi inhottavaa asiaa yhdessä eikä täällä juuri eteensä nähnyt pimeyden takia. Loryen tunsi, että Lucas nousi seisomaan, ja hän käänsi päätään vähän tämän suuntaan kuunnellen, mitä toinen oli tekemässä.
"Voi hyvin ollakin. Kauempaa luolasta voi ehkä löytyä jotain kuivempaa", haltia vastasi ja tuli tosiaan vasta nyt ajatelleeksi, ettei luolassa oikeastaan ollut märkää. Lucas ilmoitti lähtevänsä etsimään jotain sytykkeitä luolan perukoista, ja nainen nyökkäsi myöntäväksi vastaukseksi.
"Pärjään. Mene vain", hän varmensi vielä, nousi hitaasti seisomaan ja tunnusteli haparoiden ilmaa ottaessaan kaksi varovaista askelta kohti luolan seinämää, tai ainakin sitä kohtaa missä muisteli sen olleen. Johan tässä suuntakin meni sekaisin. Haltia löysi kuitenkin muutaman askeleen jälkeen seinän, ja asettui sitä vasten istumaan. Jos luolaan nyt tulisi joku kovin äänekäs, hän pääsisi todennäköisesti sutjakammin pakoon seinämästä pidellen. Olettaen tietysti että luolassa riittäisi pituutta pakenemiseen, Loryen ei ollut pahemmin nimittäin tarkistellut että kuinka syvä luola oli.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti La Joulu 17, 2011 8:19

Lucas

"Tulen pian takaisin", susi sanoi ja lähti hieman epäröiden talssimaan luolan perälle. Hän ei pitänyt siitä ajatuksesta, että Loryen joutuisi odottamaan häntä yksin pimeässä.
Susimuotonsa ansiosta Lucas kykeni näkemään varsin hyvin pimeässä eikä ollut ongelma eikä mikään väistellä vastaan tulevia satunnaisia esteitä. Puuta oli hyvin vähän, mutta oksia löytyi aina sieltä täältä. Kovin kuivia ne eivät olleet, mutta Lucas otti ne joka tapauksessa suuhunsa. Saatuaan tarpeeksi oksia kerättyä, Lucas jolkotteli takaisin Loryenin luokse ja laski oksat puolentoista metrin päähän haltian jaloista.
"En saanut kannettua enempää, mutta ei siellä juuri enempään ollutkaan", mies kertoi ja vaihtoi takaisin ihmishahmoon. Hän siirsi osat oksista sivuun ja asetteli lopuista pienen nuotion, jonka hän tällä kertaa sai taialla sytytettyä.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Joulu 18, 2011 1:20

Loryen

Haltia nyökkäsi, kun Lucas ilmoitti ettei viipyisi kauaa. Seinän vieressä istuskelu oli huomattavasti vilpoisempaa puuhaa kuin lämpimän susiturkin suojissa kyyhöttäminen, mutta eipä tässä paljon ollut valittamista. Jos he saisivat kokoon suhteellisen kuivia oksia tai risuja, ja vielä jotain millä sytyttää ne palamaan, niin heillä olisi pian lämmittävä nuotio jonkun aikaa suojanaan. Loryen asetti hetkeksi siteen silmilleen ja katseli ympärilleen. Luolan suuaukko oli hänestä oikealla ja Lucas oli poistunut vasemmalle. Side oli jo hieman kuivempi ja sateen muodostamat viivat luolan suulla erottuivat jo selkeämmin. Loryen hymyili hieman ja alkoi hyräillä hiljakseen haltioiden syntymäpäivälaulua samalla kun odotteli miehen saapumista.

Ei kulunut kauaa, kun Lucas tulikin takaisin. Loryen piteli edelleen sidettä silmillään ja vilkaisi, paljonko puita oli. Näkyvyys oli hyvin, hyvin huono mutta kyllähän suden suusta jotain erottui, ja se sai nyt kelvata. Oliko heillä varaa valittaakaan?
"Ehkä pärjäämme niillä", haltia totesi.
Loryen sitoi siteen silmilleen niin, että näki kävellä eteenpäin, joten hän nousi ensin seinämää pitkin seisomaan ja asteli sitten suden luo. Lucas muuttui ihmiseksi, ja nainen vietti viipyilevän hetken tutkastellessaan häntä jälleen. Oli se vain kummallinen olento, tuo ihminen.
"Tarvitsemme jotain, millä sytyttää ne", nainen sanoin niskaansa hieraisten, ja siinä samassa Lucas jo ilmeisesti sytyttikin nuotion palamaan. Nähtävästi hän oli jo tarpeeksi kuiva käyttääkseen taikojaan.
"Kas", Loryen naurahti yllättyneenä ja istahti sitten Lucasin viereen nuotiolle.
"Toivotaan, ettei se sammu hetkeen."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Joulu 19, 2011 9:48

Lucas

"Sitä on syytä toivoa", Lucas sanoi hieman vakavemmin. Puita oli todennäköisesti haettava myöhemmin lisää sillä nämä risut eivät mitenkään tulisi riittämään. Lucas vei kätensä Loryenin hartioille ja painoi päänsä tämän päätä vasten haltian istuutuessa.
"Emmeköhän me pärjää", hän sanoi hymyillen ja nuuhkaisi Loryenin yhä märkien hiuksien tuoksua.
EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö