Kolmas kerta ei totuutta sano. || Pappis


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Joulu 19, 2011 10:04

Loryen

Niin totisesti on, Loryen ajatteli vastaamatta ääneen Lucasin vakavansävyiseen kommenttiin ja katseli toistaiseksi heikon liekin loimotusta. Siitä hohkasi vain vähän lämpöä, mutta juuri tällä hetkellä kaikki vähäkin lämpö oli tarpeen. Kaikenlisäksi nuotio oli vielä tunnelmallinenkin. Loryen kuuli Lucasin nuuhkauksen ja hymyili. Hän nojasi päätään miehen olkapäähän ja huokaisi syvään. Haltia ei oikeastaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi, miten heille loppujenlopuksi kävisi. Ei siis sen suhteen, että he istuivat nyt läpimärkinä kylmässä luolassa, vaan sen suhteen, että he olivat kovin erilaisia.
"Minulla oli ikävä sinua", Loryen totesi lopulta hiljaa ja oli jo hetken aikaa ollut vähällä aloittaa lauseen haltiakielellä.
"Kaikki nämä päivät olen vain odottanut, että näkisin sinut jossain."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ti Joulu 20, 2011 11:29

Lucas

"Nyt ei tarvitse enää ikävöidä", mies vastasi vaikka tiesi, että jossain vaiheessa oli taas aika erota ja ikävöidä. Oli hyvinkin mahdollista, että he eivät näkisi enää koskaan, mutta sitä Lucas ei millään muotoa toivonut. Mies kosketti huulillaan Loryenin poskea. Se oli yhtä pehmeä kuin aina. Kun he viimeksi olivat tavanneet, he olivat suudelleet. Lucas sanoi hiljaa Loryenin nimen ja haki haltian huulia. Jos ei muuten, niin ainakin he yhdessä voisivat pitää toisensa lämpiminä.

//lyhyttä, mutta nyt lähtee näköjään vyörymään taas siihen suuntaan :'D
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Joulu 27, 2011 1:14

Loryen

Haltia kuunteli miehen sanoja ja lohduttautui niillä, vaikka tiesikin, etteivät he istuisi tässä luolassa ikuisesti. Nyt kuitenkin tärkeintä oli se, että nainen nauttisi jokaisesta pienestä hetkestä, sanasta, eleestä ja kosketuksesta jonka Lucasilta saisi. Niitä muistellessa olisi myöhemmin ikävääkin helpompi hallita... Tai sitten se vain lietsoisi sitä, ken tietää. Kylmä luola tuntui inhottavalta takamuksen alla, ja Loryen yritti vähän vaihtaa asentoa.
Haltia tunsi miehen huulet poskellaan, eikä voinut estää kevyen hymyn karkaamista omille huulilleen, ennen kuin ne etsiytyivät Lucasin omien luo suudelman toivossa.

//Niin siinä aina käy :D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti To Joulu 29, 2011 3:45

//Kiihkeitä nämä meidän nuoret :'D

Lucas

Suudelma ei kestänyt pitkään, se oli ennemminkin nopea visiitti Loryenin huulilla, jotta Lucas muistaisi miltä tämä maistui, tuoksui ja tuntui. Mies veti haltian lähemmäs itseään, sillä heikon liekin loimu ei juuri suonut lämpöä. Sade oli hieman hellittänyt aiemmasta, mutta se ei kuitenkaan kertonut yhtään mitään. Se voisi jatkua koko yön tai vaikka koko päivän. Lucas kieritteli sormissaan Loryenin vaaleita hiuksia ja hymähti tyytyväisenä. Mikäs tässä ollessa.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Joulu 29, 2011 5:28

Loryen

Loryen oli syvällä mielensä sopukoissa harmistunut siitä, että suudelma kesti vain niin ohitse pinkaisevan hetken. Hän olisi mielellään viipyillyt tuossa suukkosessa pidempäänkin. Lucasin huulet tuntuivat oikein mukavilta pitkästä aikaa, ehkä joka aavistuksen viileiltä tässä tilassa. Kosteiltakin, mutta se johtui arvatenkin sateesta. Loryen vetäytyi suosiolla lähemmäksi rakastettuaan, vaikka hänen märät vaatteensa liimautuivatkin inhottavan kylmästi ihoon kiinni. Haltia värähti kylmästä. Hän kääntyi enemmän Lucasiin päin ja kiersi kätensä miehen selän ympäri. Selkä tuntui mukavan vankalta, joten ei Lucas kyllä mikään herneenpalko ollut. Onneksi, sillä eihän sellaisesta ressukasta olisi puolustamaan muita, jos hädin tuskin itseäänkään. Loryen silitteli miehen selkää hymyillen ja yritti hahmottaa Lucasin kasvonpiirteitä niin selvästi kuin pystyi. Vaan eipä side ollut kummoisesti kuivunut luolaan saapumisesta. Loryen tiukensi otettaan miehestä ja kurottautui suutelemaan häntä uudemman kerran, kun ei ollut äskeisestä saanut vielä tarpeekseen.

//Jep oikeen kunnon kiihkeä teinilove B)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti To Joulu 29, 2011 5:55

Lucas

Mies silitteli Loryenin hartiaa ja yritti saada tätä lämpiämään. Märillä vaatteilla olo oli varmasti inhottavaa näin viileässä. Haltian silittäessä Lucasin selkää, mies ajatteli hetken olevansa suden hahmossa. Ihmisenä häntä ei juuri silitelty.
Loryenin kurottautuessa uuteen suudelmaan, Lucas vastasi siihen ja antoi tämän kestää paljon edellistä kauemmin. Miehen käsi jatkoi yhä Loryenin haltian silittelyä, mutta jossain vaiheessa se valui alemmas haltian lantion seudulle. Loryen oli laihan puoleinen ja tuntui hauraalta, mutta Lucas tiesi tällä olevan koko lailla kaikki fyysiset ominaisuudet paremmat kuin hänellä.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Tammi 01, 2012 2:58

Loryen

Lämpö palasi hitaasti nuotion loimotuksessa ja Lucasin syleilyssä, mutta palasi kuitenkin. Muutosta ei silti juuri huomannut, kun oli näin uitettu koira. Suudelma tuntui oikein miellyttävältä ja Loryen syventyi miettimään, miten nopeasti hänen tunteensa Lucasia kohtaan olivat syntyneet. Tuntui, kuin aikaa olisi kulunut toisaalta erittäin vähän ja toisaalta erittäin paljon. Kaikki päivät jona hän ei ollut Lucasin luona olivat kuluneet aivan liian hitaasti, mutta kun koko heidän tuntemaansa aikaa mittaili suuremmassa kaavassa, se tuntui pieneltä hetkeltä. Ei ehkä Lucasille. Haltia oli kuullut, että ihmisten elinkaari oli kovin lyhyt heidän omaansa verrattuna. Hetken naisen mielessä viipyili mielikuva Lucasin hautajaisseremoniasta ja hänestä itsestään seisomassa hautakummun vierellä. Ajatus iski syvälle takaraivoon, mutta hävisi mielestä sen sileän tien kun Lucasin käsi laskeutui Loryenin lanteiden luo. Loryen hymyili suudelman lomasta kunnes irroittautui hetkeksi ja painoi vielä lyhyen suukon miehen huulille. Hän jätti kasvonsa lähelle toisen omia ja tutki niitä tarkoin. Piirteet alkoivat näkyä jo selvemmin, ja haltiaa hymyilytti.
"Rakastan sinua", hän sanoi ja katseli Lucasin silmiä sen verran kuin niitä näkyi. Hän veti kätensä pois Lucasin selän ympäriltä ja nosti ne sitten miehen niskan ympärille.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Tammi 01, 2012 10:05

Lucas

Mies ei voinut olla hymyilemättä Loryenin sanojen jälkeen. Hänen olisi tehnyt mieli tehdä samoin, mutta haltian viedessä kätensä Lucasin niskan taakse, tämä ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen ja nosti Loryenin syliinsä, samalla suudellen. Ja niin ilta jatkui. Hyväilyjä, suudelmia, henkäyksiä... Ennen pitkää kaksikko vaipui uneen, toisiansa vasten nojaten Tulen loimu loi lämpimän valon luolan kylmille seinille, mutta ennen pitkää liekki sammui ja luola vaipui hiljaiseen pimeyteen, jossa ihminen ja haltia nukkuivat sylikkäin, toivoen hiljaa, että heräisivät seuraavana aamuna elossa.

//Hieman hittasin, että päästään pelissä eteenpäin. Tokihan ton hyväilykohdan ois voinu ihan pelatakin, mutta mulla on rehellisesti sanottuna tällä hetkellä huono inspis sellaseen. Olis tullu vaa turhaa junnattua...
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Tammi 12, 2012 4:00

Loryen

Aamu nousi silmiin kirkkaana ja kylmänä valona. Se, mikä oli eilen illalla ollut märkää, oli yön aikana puoliksi jäätynyt tai vähintään huurteista, joten luolan ulkopuolella kimmelsi melkoisesti. Kaksikkoa lämmittänyt nuotio oli sammunut ilmeisesti alkuyöstä sillä siitä ei enää noussut savua eikä hohkannut lämpöä. Haltia ei heti jaksanut avata silmiään, mutta räpäyttäessään niitä hän huomasi, että side oli kuivunut. Loistavaa! Se ei ollut päässyt jäätymään sillä Lucasista hohkasi sen verran lämpöä, että huurre ei ollut peittänyt heitä. Loryen käänsi hitaasti päätään ja katseli ympärilleen luolaan, joka näytti huomattavasti tilavammalta kuin eilen kaikessa pimeydessä.
"Lucas?" Loryen kysyi varovasti ja kohotti päätään toisen kasvoja kohti. Hän yritti päätellä, nukkuiko toinen vielä.
"Nukutko sinä?"

//Yeesmän \o
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Tammi 13, 2012 11:58

Lucas

Mies aivasti vastauksena haltian kysymykseen.
"En enää", Lucas sanoi tukkoisena ja pyyhki nenäänsä. Luolassa oli yhä viileää ja ainoa lämmin asia siellä oli Loryen. Tai Lucas, riippui kummalta kysyi. Mies nousi istumaan ja yritti saada kohmeiset jäsenensä liikkeelle. Yö oli ollut kylmä ja olo tuntui heikolta. Varovasti Lucas kohosi seisomaan ja ojensi kätensä Loryenille auttaakseen tämän ylös.
"Pystytkö seisomaan?" hän kysyi, sillä yrittämistä se vaati itseltäkin. Keho oli kuluttanut kaiken energian lämpimänä pysymiseen ja sai nähdä riittikö kaksikolla voimia ruuan hankintaan.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Tammi 14, 2012 5:13

Loryen

Haltia säikähti miehen aivastusta mutta rupesi sitten nauramaan sille sekä säikähdykselleen.
"Pelästytit minut", hän totesi kun Lucas pyyhki nenäänsä. Kyllä, nyt hän erotti Lucasista kaiken. Pienimmätkin piirteet. Näkymä oli jälleen ennallaan. Loryen seurasi katseellaan kun Lucas nousi ylös, ja tajusi sitten itsekin nousta tämän mukana. Hän tarttui ihmisen käteen ja varoi kiskomasta sitä liikaa sillä tämän asento näytti muutenkin jokseenkin huteralta. Loryen joutui asettelemaan itseään pystyasennossa hetken kunnes sai todeta itselleen seisovansa tukevasti pystyssä. Mekon toinen kylki oli edelleen märkä sillä sen päällä oli maattu koko yö, ja samoin hiuksiin punottujen lettien sisustat olivat märät Loryenin tunnustellessa niitä. Sen suurempia kosteusvaurioita ei kuitenkaan enää näkynyt, vaikka vilu kyllä oli.
"Pystyn minä. Ja nyt jo näenkin jotain", Loryen vastasi hymyillen Lucasin kysymykseen pienen tauon jälkeen. Hän silitti kevyesti miehen poskea ja nousi sitten varpailleen antamaan siihen pienen suukon.
"Minulla on vähän nälkä", hän tunnusti sitten virnistäen. "En tosin ottanut jousta mukaan."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti To Tammi 19, 2012 9:02

Lucas

"Sitten tämä tulee vaatimaan vähän yritystä", Lucas vastasi hymyillen Loryenille ja kumartui suutelemaan häntä takaisin. Kun he lähtivät luolasta maa oli yhä märkä yöllisestä rankkasateesta, eikä eteenpäin nähnyt sankan aamuisen sumun takia, jonne he katosivat yhdessä kävellen.

//Lopetan tämän pelin nyt tähän, koska inspiraationi tapailee pohjamutia tällä hetkellä, mitä tulee TNFässä pelaamisen. Seuraavassa pelissä voitaisiin viimein pistää näiden rakastavaisten kielletyn kliseiselle rakkaustarinalle piste. Lucas vaikka tajuaa, ettei heillä mitenkään voi olla happily ever afteria tai jtn. Kiitosta pelistä ja otetaan uusiksi, sitten kun inspiraationi palailee :)
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Tammi 19, 2012 9:11

//Selvä se, ymmärrän :) Väkisin on turha alkaa vänkäämään mitään. Ja tehkäämme näin. Kiitän pelistä!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia