Falling from the sky


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti La Tammi 28, 2012 10:29

Falling from the sky

Chepi

Nuori neito oli saanut työnsä tehtyä, ja nyt tuo harppoi talvisessa säässä metsässä. Lunta oli paljon ja kuutamo loi kaunista valoaan pitkin metsää ja nuorukainen jätti takkinsa tavanomaisesti vanhan puun oksalle. Neiti vetäisi vielä lämpimät villaiset irtohihat käsiinsä, jotteivät kädet jäätyisi, muttei mikään saanut myöskään tulla siipien tielle.
Puoliverinen harppoi jo malttamattomana pienelle aukiolle, josta mustasiipi ponkaisi ilmaan. Kylmä ilma tuntui aluksi inhottavalta, mutta lentämisestä tuleva ihana vapauden tunne sai kylmyyden tuntumaan pieneltä sivuseikalta.
Nuorukainen lensi korkealla puiden yläpuolella, katseen vaeltaessa tähtisessä taivaassa. Pian nuorukainen sai kuitenkin nähdä jotain mitä hän ei ollut ennen nähnyt.

Revontulia, vaikkakin hyvin pienimuotoisia sellaisia, virheitä valoja jotka tanssahtelivat taivaalla. Henkeä salpaava näky sai keskittymisen herpaantumaan, eikä aikaakaan kun siivet menivät taas solmulle ja korkeutta alettiin menettämään. Hätäinen kiljaisu pääsi nuorukaiselta, ei ollut ensimmäinen kerta kun hän putosi, mutta silti ajatus maahan rysähtämisestä teki pahaa.

Puunoksat rasahtelivat poikki kun enkelinsiipi rytisi latvastosta läpi, höyheniä irtoili siivistä jokaisen iskun seurauksena ja irtohihatkin jäivät puihin kiinni. Pian Chepi rysähti maassa olevaan nietokseen, jolloin lumi pöllähti näyttävästi. Nuorukainen makasi aloillaan mailman pyöriessä ympärillä. Kaikki näytti niin utuiselta. Varovasti tyttö nosti päätäänsä, nähden vain utuisen hahmon, jolloin pää retkahti takaisin hankeen, ja näkökenttä pimeni. Muutama sulka leijaili varoen putoajan ympärille, ja toinen irtohihoistakin tuli alas oksalta.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Tammi 28, 2012 11:26

Jackalope

Aamu oli vaihtunut päiväksi. Päivä illaksi ja ilta taas yöksi. Kuutamo möllötti suurena taivaalla ja valaisi tähtien kanssa yksinäisen kulkijan polkuja. Metsän kautta oli aina hyvä oikaista. Tottakai se piti sisällään ne lukuisat vaarat, pedot ja muut yliluonnolliset saalistajat, joita Jacka ei koskaan ollut välittänyt kohdata kasvotusten. Mutta öinen luonto oli myös kaunis ja kuu vain teki siitä aina vain salaperäisemmän.
Nuorukaisella oli takanaan pitkä matka. Hän oli aamunkoitteessa lähtenyt haltioidenkylästä tarpomaan uljaan orinsa kanssa kohti seuraavaa määränpäätään, mutta lukuisten sattumusten takia asiat olivatkin hieman mutkistuneet ja yö oli saavuttanut kaksikon hieman liiankin aikaisin. Jacka oli silti päättänyt, ettei antaisi pimeän lannistaa itseään ja että matka loppuun oli taitettava ilman minkäänlaisia turhia pysähdyksiä.

Jackalope katsahti taivaalle. Revontulet tanssivat kauniisti kaikissa vihreän sävyissä taivaalla. Näky oli harvinainen, tai sellaisena Jacka sitä ainakin piti, sillä ei hän moneen otteeseen eläessään tanssivia tulia ollut nähnyt. Samassa Anduril kiskoi päätänsä eteenpäin levottoman oloisena, joka sai Jackan palaamaan mietteistään maanpinnalle.
Tahdot pysähtyä tiedetään, poika marisi itsekseen ja sai tyytymättömän hörähdyksen puheilleen vastaukseksi, No selvä sitten. Mutta vain hetken, Jacka tuhahti ja hyppäsi alas hevosensa selästä, taluttaen sen läheisen puun luokse. Nuorukainen laski ohjat käsistään, sillä tuo tiesi ettei Anduril yksinään pimeään metsään lähtisi kauemmas haahuilemaan. Itse nulikka istahti hankeen, nojaten selkänsä puunrunkoon, katse naulittuna taivaan tuliin.
Hetki hiljaisuutta ehti kestää, kun erikoinen rapiseva ääni alkoi lähestyä jänönkorvaista nuorukaista. Jackan väsyneet silmät rävähtivät samantien auki ja tuo yritti äänien perusteella hahmottaa suuntaa, josta äänet tulivat, kuitenkaan saamatta minkäännäköistä varmuutta itselleen kyseisestä. Kunnes lumi pöllähti osittain myös Jackan päälle ja suoraa hänen eteensä oli ilmestynyt jostain puitten latvojen seasta mustasiipinen, punatukkainen nuori tyttö. Jackalope loikkasi salamana pystyyn ja otti vaistomaisesti muutaman askeleen taaksepäin, sydän rinnassaan villisti pamppaillen ja varovaisen katseen tutkaillen samalla tuota outoa olentoa, joka vain oli yhtäkkiä ilmestynyt nietokseen juuri hänen nenänsä alle. Andurilkin oli nähnyt tapahtuneen ja seurasi pelokkaana hieman etäämmältä tapahtumia.

Kun tyttö tuntui sitten lopulta menetettävän tajuntansa, rohkeni Jacka astelemaan tuon luokse ja kumartumaan neidon ylle. Silmäpari etsi nopeasti näkyviä vammoja, mutta muuta, kuin naarmuja nulikka ei kyennyt toistaiseksi tässä pimeydessä löytämään.
Haloo! Oletko elossa? käsi heilui tytön silmien edessä, mutta Jacka ei saanut kysymykselleen mitään vastausta. Pojan ajatukset olivat enemmän kuin sekaisin. Eihän taivaalta pitäisi tippua muuta kuin vettä ja lunta? Nytkö sieltä tipahteli myös mustasiipisiä enkeleitä! Olikohan tyttö hänen suojelusenkelinsä? Jacka iski kämmenensä kasvoihinsa karkottaakseen typerät ajatuksensa ja katsahti sitten huokaisten ylös puuhun, jossa roikkui jonkinnäköinen hihaa muistuttava vaatekappale. Toinen hihoista lojui maassa tytön vierellä muutaman höyhenen kera. Anduril asteli Jackan takaa tytön luokse ihmettelemään myöskin tuota taivaalta saapunutta olentoa.
Eihän sitä tänne voi jättää, Jackalope tuumi ääneen ja raapi nenäänsä, ennenkuin astahti lähemmäs tyttöä ja kosketti tuota varovasti peläten saavansa sähköiskun tai muun maagisen purkauksen aikaiseksi uteliaisuudellaan. Kun mitään ei kuitenkaan ilmennyt, nosti nuorimies neidon lumesta ja asetteli sitten vaivoin toistuvasti vastaanpanevan orin selkään. Tuon tehtyään, hyppäsi Jacka siipiään väräytellen puuhun, ja ryhtyi kiipeämään sen lähes oksatonta runkoa pitkin ylös korkeuksiin. Pitihän tytön toinen hihansakin mukaan saada, ei sitäkään sopinut jälkeen jättää.

Lopulta, kun molemmat hihat olivat nyt Jackan takintaskussa tallessa, lähti poika taluttamaan hevosta eteenpäin läheiselle luolalle, jossa hänenkin klaanillansa oli ollut joskus määrä tavata.
Aikaa kului. Kului lisää. Kunnes vihdoin ja viimein taivallettu matka palkittiin. Hämärä luola avautui Jackan edessä tuttuna ja turvallisena, kuin koti konsanaan. Nuorukainen talutti hevosen sisään, jättäen sen kuitenkin vain hieman kauemmas luolan suusta. Keiju poimi mustasiipisen enkelin syliinsä ja kantoi tuon peremmälle luolaan, laskien tuon pieneen oljilla pehmustetulle makuusijalle, joka klaanin viimeisestä kokoontumisesta oli jäänyt muunmuassa jälkeen. Jacka laski takin yltään toisen peitteeksi. Se oli lämmin ja täten lämmittäisi ehkä kohmeessa olevaa tyttöä. Sen sijaan että nulikalla itsellään olisi hyvä olla, tuo mielummin piti huolen siitä että muut hänen ympärillään voivat pahoin mitään väliä sillä, että myös hänellä oli kylmä, ei siis ollut. Ohuenohuet siivet värähtelivät nuorukaisen selässä, kun tuo paineli sytyttämään nuotiota kaksikon läheisyyteen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti La Tammi 28, 2012 11:42

Chepi

Neito oli autuaassa tietämättömyyden tilassa hyvinkin kauan. Vain pienenpieniä hetkiä jolloin utuinen mailma vilahti silmien edessä, mitään selvää siitä ei saatu, ja näky kesti vain hetken kunnes taju lähti taas.
Lopulta enkelinpuolikas havahtui valoon, lämpimään sellaiseen. Silmät aukesivat laiskasti ja kesti jonkin aikaa tajuta mistä valo tuli. Nuotio paloi riemukkaasti aika lähellä, ja varovaisesti Chepi kampesi itsensä istumaan. Hän oli päätynyt jollekkin olkipedin tyyppiselle alustalle maata, ja jonkun takki oli hänen päällään.
Sisätilat näyttivät oudoilta, kuin kallion seiniltä. Varovaisesti siipiä kokeiltiin, olivatko ne yhä toiminnassa, kunnes nuorukainen huomasi ettei ollut yksin.
Rusakon korvainen otus näytti myös olevan luolassa ja tuota neito vasta säikähtikin. Ensin siivet heilahtivat voimalla eteen suojaamaan, joka sai nuotion tulenkin lepattamaan, mutta sitten nuorukainen tajusi ettei siipiään saisi näytellä.
Selvä paniikki oli iskemässä kun hengitys kiivastui, kädet hikosivat ja silmät muuttuivat vetisiksi. "Älä satuta.." Chepi sanoi pelokkaana yhdistäen erityisen näköisen nuoren sirkukseen, jos he saisivat hänet kiinni ja tietäisivät lentokyvystä voisi ehjille siiville heittää hyvästit.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 29, 2012 12:02

Jackalope

Nuotion kasaamisessa kesti vain hetki, mutta auta armias kun tuo sai piikivet käsiinsä ja niillä yritti takoa pientä liekkiä saadakseen kuivat ja jäiset heinänkorret ja tikut palamaan hommassa kesti enemmän aikaa, kuin siihen olisi tarkoitus edes ensikertalaisella mennä. Lopulta kuitenkin liekit tanssahtelivat hilpeästi puiden yllä ja niin valaisivat kuin lämmittivätkin ympäristöään tehokkaasti. Jacka nousi polviltaan ylös ja suoristi sitten selkänsä, jääden paikoilleen hetkeksi naksauttelemaan niskojaan, jotka olivat päivän aikana jumiutuneet ja sitä mukaan taas kipeytyneet.

Jacka havahtui kuitenkin takaansa kuuluviin ääniin. Nulikka kääntyi ympäri ja näki tytön kammenneen itsensä istualteen, joka sai pojan kasvoilla käymään pienen huolestuneen ilmeen. Keiju otti askeleen kuitenkin kauemmas toisesta, kun tuo ryhtyi liikuttelemaan siipiään sitten, heidän katseensa kohtasivat. Kun ilmavirta, joka tytön siipien pyyhkäisystä lähti, saavutti kaksikon välissä olevan nuotion, Jackalope oli vähällä saada liekeistä koivilleen. Vaistomaisesti liekkien kuumuuden tuntiessaan, tuo otti muutaman askeleen taaksepäin välttääkseen palovammat ja ottaakseen muutenkin etäisyyttä tähän siivekkääseen olentoon. Eihän hän tiennyt mitä tyttö hänestä tahtoi, kunnes tuo mutisi paniikin sekaisella äänellä, ettei häntä saisi satuttaa. Jacka katsoi enkeliä silmät ammollaan, suu hieman auki, kunnes tuo naurahti hiljaa.
Minäkö satuttaisin sinua? Älä viitsi, Jacka totesi tuttavallisesti ja rohkeni ottaa askeleen pelokasta tyttöä kohti, Jos olisin satuttanut sinua, olisin tehnyt sen siellä hangessa minne tipahdit yllättäen, Jacka osoitti ulos luolasta, Olet turvassa täällä, keiju yritti rauhoitella toista. Hänellä ei käynyt mielessäkään, että hänen erikoinen ulkomuotonsa saattaisi pelottaa tuota tuntematonta neitoa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Tammi 29, 2012 12:11

Chepi

Miehen alku varmisteli ettei satuttaisi siivekästä, todeten vielä että olisi tehnyt sen jo aikaisemmin jos aikeina olisi ollut neidon satuttaminen.
Ihme hyyppä lisäsi vielä että nuorukainen olisi hänen kanssaan turvassa, joka sai Chepin hetken ajattelu tauon jälkeen rauhoittumaan.
"Anteeksi, säikähdin vain kun luulin sinun kuuluvan---" Siivekäs aloitti selostuksensa, lopettaen lauseensa kuitenkin kesken kun tajusi että toinen voisi loukkaantua jos tuolle selittäisi että mies näyttää siltä että kuuluisi sirkukseen.
"Takki taitaa olla sinun ? Mitä oikein tapahtui ?" Chepi jatkoi kyselyään, ojentaen samalla takkia toiselle, vaikka etäisyyttä olikin roimasti.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 29, 2012 12:22

Jackalope

Jacka tutkaili tyttöä uteliaana katseellaan. Näky muistutti lähes patsasta, ellei sitä olisi rikkonut nuoren miehen selässä värisevät siivet, jotka yrittivät pitää kylmää itsestään jatkuvasti loitolla kahisemalla joko toisiaan vasten tai muuten vain sinnetänne pikaisin liikkein värähdellen. Jackalope aisti ilmassa, kuinka enkeli rauhoittui. Sen jälkeen tyttö kävi pahoittelemaan säikähtämistään.
Nulikka kohotti toista kulmaansa kysyvästi, kun tytön lauseesta tuntui kokonaan uupuvan loppu. Luuli Jackan kuuluvan, mihin? No, eikai sillä ollut sen suurempaa merkitystä ja tuskin siitä suurta haloota kannatti nostaa. Jackalope oli kuullut näyttävänsä jo ties miltä, joten tuskin enkelinkään tulkkaus hänen ulkonäöstään olisi pahemmin poikennut niistä lukuisista muista. Jacka kävi kuitenkin ystävällisesti hymyilemään tytölle.
Ei se mitään, sattuuhan noita, nuorukainen tuumasi lopulta.

Kun enkeli kävi sitten ojentamaan hänelle takkiaan takaisin, Jacka rohkeni ottaa varovaisia askelia kohti toista. Katse pysyi jatkuvasti toisen kasvoissa, lukien niitä, jos toinen yrittäisikin jotain yllättävää.
Rysähdit latvuston läpi suoraa nenäni eteen. Etkö muista sitä? keiju kyseli hieman hämmentyneenä toisen kysymyksestä, toinen kulmistaan jälleen hieman koholla. Päästyään kuitenkin riittävän lähelle, tuo kurotti kuin jotain pahemminkin peläten takkiinsa siivellisen neidon kädessä.
Oletko varma, ettet tarvitse sitä? Ei minulla ole kylmä, tai siis, onhan minulla mutta pärjään kyllä, jänis kävi selittämään, eikä rohjennut tarttua vaatekappaleeseen ennenkuin toinen olisi vastannut.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Tammi 29, 2012 12:30

Chepi

Nuorukainen jopa yllättyi siitä ettei hänellä tosiaan ollut muuta muistikuvaa kuin revontulet, ja sitten pimeni, eikä tuo aikonut toiselle valehdella.
"Ei mitään valtakunnan muistikuvaa tapahtuneesta." Neito vastasi toisen tullessa varoen lähemmäs. Jokin kuulosti kahisevan kokoajan, eikä siivekäs saanut mieleensä mikä se voisi olla. Chepi huomasi toisen varovaisuuden, eikö hänen kuuluisi olla se joka pelkää ? Avuton neito luolassa oudon miehen kanssa ? Eikä niin että mies pelkäisi ?
"Aina voi koittaa pärjätä ilman." Chepi sanoi toisen kyselyihin, hän pitäisi enemmän kuin mielellään takin päällänsä, muttei tahtonut palelluttaa miestä. Kenties hän saisi käärittyä itsensä siipiensä sisään lämpimään. "Ei tarvitse pelätä, olen melko avuton joten en ole uhaksi." Siivekäs lisäsi toiselle, miettien vasta sen jälkeen oliko tahditonta viitata miehen pelkoon ?
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 29, 2012 12:51

Jackalope

Tyttö ilmoitti, ettei tuolla ollut mitään muistikuvaa aikaisemmin tapahtuneesta. Olihan tuo ymmärrettävää. Jacka tiesi tasantarkkaan miltä tuntui tipahtaa korkealta puusta. Puhumattakaan siitä, että tämä tyttö oli saattanut todellakin tipahtaa jopa taivaalta. Millainen siivekäs ei osannut lentää? Jacka oli siitä hyvä esimerkki. Hänellä oli siivet. Mutta liian heiveröiset kantamaan hänen painoansa sen vertaa, että hän kykenisi niillä lentämään. Kyseinen seikka oli häirinnyt häntä useampaan otteeseen. Eikä nulikka voinut vieläkään myöntää itselleen sitä, että oli nuorempana hölmönä hyppinyt naamalleen sieltä täältä yrittäessään opetella epätoivoisesti lentämään. Jacka hymähti ajatuksilleen hiljaa.

Tytön heleä ääni palauti kuitenkin miehen jälleen maanpinnalle, ja lopulta Jacka rohkeni tarttua takkiinsa, mutta ei pukenut sitä kuitenkaan päälleen. Nosti sen vain syliinsä ja kääri paljaat kätensä sen uumeniin. Ilma höyrysi nulikan suusta, kun tuo ei häkellykseltään ollut suutaan edes saanut kiinni. Enkelin tuumatessa, ettei häntä tarvinnut pelätä, loksahti Jackalopen suu sillä hetkellä kiinni ja ilme muuttui astetta nyrpeämmäksi. Hänkö muka pelkäisi? No, tavallaan kyllä. Enemmänkin häntä jännitti. Eikä jännitystä helpottanut se, että tuon pieni sydän takoi lujaa hänen rinnassaan kuin yrittäen lyödä itselleen reittiä ulos pojan sisältä.
En minä pelkää, keiju älähti jännityksen tartuttua jo tuon ääneenkin, minkä poikakin pisti sillä hetkellä merkille ja päätyi sitten raapimaan takaraivoaan hieman vaivaantuneena. Ei hänen tunteittensa tulkitseminen näin helppoa tavallisesti ollut toisille, varsinkaan muukalaisille. Vai näkivätkö enkelit pintaa syvemmälle?

Jacka kääri toisen kätensä lopulta takaisin takki kääröön sylissään ja pakitti sitten aavistuksen kauemmas tytöstä.
Sinähän olet enkeli, etkö olekin? Tehän elätte taivaassa, tai niinhän kerrotaan. Miksi sinä sitten olet täällä? Jacka ryhtyi utelemaan toiselta lisää, peruuttaen vielä varovaisuuttaan askeleen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Tammi 29, 2012 1:07

Chepi

Pelkoon vertaaminen taisi olla virhe, ainakin miehen älähdyksestä päätellen. Chepikään ei oikein osannut tilanteeseen mitään sanoa. Toinen otti takkinsa, muttei näemmä pukenut sitä päällensä, samapa tuo.
Lopulta mies alkoikin sitten utelemaan siitä mitä enkeli teki maanpäällä, pakittaen samalla. Chepi hermostui hieman, mikä hänessä oli nyt niin kamalaa että kokoajan piti paeta kauemmas ? Lisäksi aihe ei ollut mikään helpoin mahdollinen naisen käsiteltäväksi, mutta kysymyksiin tuo vastasi miltei aina sen pitemmittä selityksittä.
"En minä mikään enkeli ole. Äitini oli langennut eikä isästä ole tietoa, joten olen vain sekaverinen syntinen... Enkä usko että maanpäällä on hyviä enkeleitä, vain langenneita tai muuten surkeita.." Tyttö selosti valehdellen maanpäällisistä enkeleistä. Olihan hänellä yhden ihanan synnittömän enkelin siivestä pieni sulkakin hiuksissaan, mutta oma rakas oli kehottanut pitää suuta soukemmalla enkeleistä, jottei hämmennystä aiheutuisi.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 29, 2012 1:27

Jackalope

Ei enkeli. Aivan. Langennut äiti. Aivan. Ja etteikö maanpäällä olisi enkeleitä? Siinähän olkikasassa yksi siivekäs juuri istuskeli!
"Mutta sinullahan on siivet!? Ja olet kauniskin kuten .. enkelit" nulikka kysyi hämmentyneenä, ilmaisi rehellisen mielipiteensä toisesta ja oli sitten vähällä kompastua hieman suurempaan istuinkiveen, joka hänen jalkojensa taakse oli päättänyt ilmestyä. Tasapaino horjahti pahemman kerran. Poika kääntyi ympäri suuntaan johon oli kaatumaisillaan, ja korjasi muutamalla nopealla askeleella ja siipien väräytyksellä itsensä jälleen kunnolla kahdelle jalalle seisomaan. Jacka huokaisi hiljaa helpotuksesta, sillä vähiten hän olisi toivonut kaatuvansa luolan epätasaiselle, kiviselle lattialle. Kun nulikka sitten lopulta tajusi olevansa selin tähän enkeliin ja tajusi tuon näkevän vuorostaan hänen siipensä, kääntyi Jacka salamana takaisin ympäri, toivoen ettei tyttö olisi huomiotaan kiinnittänyt vuorostaan hänen selkämykseensä.

Jackalope tuhahti. Hieman hätääntynyt olento tutkaili hetken paikallaan patsastellen neitoa vain muutaman askeleen kauempana hänestä.
"Tiedätkö", nulikka aloitti, "Minun mielestäni sinä olet enkeli. Kaikesta siitä huolimatta mitä sanot. Tulit taivaalta, ja sinulla on siivet", poika sanoi vakavalla äänellä, kunnes sitten naurahti, "Etkä sinä ole lintu".

Keiju päätti, että nyt saisi turhanpäiväinen jännittäminen ja nössöily loppua! Jacka otti, yhä kuitenkin varovaisena ja varautuneena, askeleen kohti tyttöä. Sitten toisen. Ja sitten kolmannen. Lopulta nuorimies polvistui tuon olkivuoteen viereen ja tarjoti toiselle kättään tuttavallisesti ja hymyili ystävällistä hymyään tuolle.
"Hauska tutustua", siipiniekka tuumasi lyhyesti, mutta ytimekkäästi.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Tammi 29, 2012 1:40

Chepi

Nuorukainen kurtisti kulmiaan toisen tuodessa vahva mielipiteensä siitä että tyttö olisi kuitenkin enkeli, taivaalta kun tuli. Ja kauniskin oli. Kohteliaisuuksia oli aina vaikea ottaa vastaan, ja niin kävi nytkin, neito vallan punastui alkaen sitten miettimään jotain loogista vastalausetta miehen sanoille.
Puoliverinen säikähti todenteolla miehen kompuroidessa, mutta onneksi tuo ei kaatunut. Tosin toisen ollessa selkä naista kohden huomasi nuorukainen mistä kahina oli tullut. Miehelläkin oli siivet !

"Muttakun en minä ole, vain puoliksi syntinen enkeli, loppu puolikkaasta en tiedä paljoa, ja putosin taivaalta koska harjoittelin lentämistä." Chepi selitti toiselle "Et sinäkään taida olla sudenkorento vaikka siipesi ovat sellaiset ?" Tyttö kysyi takaisin kulmaansa kohottaen.
Jännitys taso nousi taas huomattavasti miehen milteipä harppoessa lähemmäs, eikä Chepi osannut sanoa mitä tuolla oli mielessä, joten ei mikään ihme että sydän tuntui tykyttävän reippaammin. Mies kuitenkin polvistui vuoteen viereen tarjoten kättään, kertoen että olisi hauska tutustua.
Chepi katsoi hetken ymmällää toista, tarttuen sitten miehen käteen. "Hauskempaa se olisi jos tietäisi kehen on ilo tutustua. Minä olen Chepi." Neito vastasi rohkeutta kerättyään, kohottaen kasvoilleen sitten lempeän hymyn.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 29, 2012 2:05

Jackalope

Käteen tartuttiin, niinkuin Jacka oli toivonutkin. Tyttö kertoi nimekseen Chepi ja samassa toisen huomauttaessa asiasta, Jackakin tajusi ettei tosiaan omaa nimeänsä ollut toiselle jakanut. Toinen käsi painui suulle ja katse käväisi nopeasti katossa nulikan miettiessä, minkä niistä monista nimistään toiselle jakaisi. Vai jakaisiko ollenkaan? Keksisi valenimen kaikkien tilalle?
"Anteeksi, vallan unohdin asian tässä tohinassa", Jacka sanoi irroittaen otteensa toisen kädestä ja siirtäen sen raapimaan takaraivoaan hetkeksi, kunnes avasi jälleen suunsa ja teki kädellään pienen eleen samalla kun kumarsi Chepille pienesti, "Olen Jackalope. Mutta voit kutsua minua tuttavammin Jackaksi tai no .. miksi nyt ikinä tahdotkaan. Minut tunnetaan niin monella nimellä", keiju tuumasi hymysuin, miettien mielessään oliko toinen mahtanut kuulla hänestä koskaan aikaisemmin. Se vaara nimittäin liittyi jokaiseen vastaan tulevaan, ja sitä seikkaa Jacka osasi toden totta varoa.

Jackalopen olisi tehnyt mieli jättää kokonaan huomiotta toisen huomautus hänen siivistään. Ja senpä poika tekikin. Paneutuen ajatuksillaan nyt vain siihen, ettei Chepi omien sanojensa mukaan osannut lentää.
"Et osaa lentää? Ja sinulla kun on noin komeat siivet .. miten se edes on mahdollista?" nulikka tiedusteli asettuen istumaan olkivuoteen viereen ja kallisti hieman päätään vasemman olkansa puolelle.
"Ja sudenkorento", Jacka lopulta aloitti, kunnes sitten tuhahti, "Olen keiju. Tai no .. puoliksi ainakin. Puoliksi kai haltia, tai niin muut ainakin väittävät", Jacka selitti mietteliäänä, kunnes leveä hymy palasi tuon kasvoille, "En oikeastaan tiedä mikä olen. Enkä myöskään mistä alunperin tulen tai kuka minun on tarkoitettu olevan. Enkä osaa lentää vaikka minulla siivet onkin selässäni", Jacka innostui selittämään kunnes hymähti sanojensa päätteeksi tajutessaan puhuvansa liikaa ja pudisti pienesti päätään. Ties vaikka se loukkaisi toista, kun puheenvuoroa ei sallittu.
"Kaikesta huolimatta olet minun silmissäni enkeli. Tahdon uskoa siihen, väititpä mitä muuta tahansa", nulikka sanoi hymysuin ja nosti katseensa takaisin Chepiin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Tammi 29, 2012 12:25

Chepi

Toinen esittäytyi hetken kuluttua Jackalopeksi, ja kertoi että sai kutsua miksi tahtoi, nimiä oli miehellä monia. Nuorimies siirtyi sitten ihmettelemään miten toinen ei muka osannut lentää, kun siivetkin olivat niin komeat. Tämä aihe olikin neitoselle sitten vielä arempi, kuinka hän voisi kertoa karun totuuden siitä miksei hän osannut lentää ?
Vaivaantunut naurahdus pääsi neidolta, ja tuo hieraisi niskaansa. "Eheh, en vain osaa." Tuo sanoi tuskastuneena, lentotaitoa ei ollut sillä hän oli elänyt miltei koko elämänsä siivet köytettyinä toisiinsa.... Mutta Fredericon tavattuaan oli neito saanut niin vapauden kuin lento-oppaankin.

Onneksi Jacka alkoi selittämään sudenkorento kommentista, ja neito sai jäädä siipineen rauhaan. Toinen ei kuulema ollut varma mikä oli, keiju vai haltia, vai kenties kumpaakin, mikä lie. Tarkoitusta tai alkuperäänsäkkään tuo rusakon korva ei tiennyt. Mieskään ei osannut lentää, mutta Chepi näki sen ikäänkuin sivuseikkana. Päänpuistelun jälkeen Jackalope kuitenkin lisäsi että hänen silmissään nainen oli enkeli, sanoipa tuo mitä hyvänsä.
"No usko sitten mitä tahdot, itseäni en kuitenkaan menisi enkeliksi luokittelemaan." Chepi lisäsi toiselle kallistuen sitten makuu asentoon takaisin. Toinen siivistä jäi tytön alle, ja toinen laskeutui päälle, ikäänkuin peitoksi.
"Sinulla on muuten erikoinen kypärä, saanko udella sen alkuperää ?" Chepi kyseli mahtavan tarinan toivossa.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 29, 2012 5:27

Jackalope

Chepi ei itseään edelleenkään enkelinä tahtonut pitää, mutta se ei Jackalopen mielipidettä tuosta muuttanut. Ehkä olisi parempi jättää asia rauhaan. Tuntui ettei tyttö siitä pitänyt. Jacka raapi niskaansa ja seurasi katseellaan kun tyttö asettautui makaamaan sängylle ja peitteli itsensä siivillänsä. Miksi tuolla ei ylipäätään ollut yllään mitään lämmintä? Jacka raapi uudestaan niskaansa, yrittäen samalla miettiä mitä sanoisi, kunnes siihen löytyi aihetta Chepin tiedustellessa hänen kypäränsä alkuperää. Keiju nosti kypäränsä pois päästään. Sen metallinen pinta hohkasi kylmää ja se oli alkanut kimallella kuuran alkaessa muodostua pitkin sen pintaa.
Et ole ensimmäinen joka noin sanoo, nulikka tuumi katsellessaan kypärää käsissään, laskien sen lopulta sitten vierellensä, Eräs seppä takoi sen minulle kerran - kiitollisuuden velassa kun oli. Se symboloi johtajuutta klaanissani, Jackalope selitti, miettien samalla oliko jo paljastanut tässä vaiheessa liikaa, Se on ollut mukanani siitä lähtien kun .. karkasin kotoani, poika kertoi äänen hiljentyen loppua kohti lähes kuiskaukseksi. Nyt vanhemmalla iällä kun sitä mietti, oli ollut väärin vain lähteä sanomatta mitään kenellekään. Ties mitä hänen adotioisänsäkin oli asiasta tuuminut ei miehestä mitään ollut ainakaan kuulunut jälkeenpäin, eikä Jacka olisi välttämättä tahtonutkaan kuulla. Mutta kotiin hän ei palaisi enää, hänellä oli nyt uusi perhe jonka kanssa viettäisi elämänsä päivät.

Jacka kiskaisi takkinsa takaisin päälleen. Siipien jatkuva värinä sen alla teki tehtävästä haastavan, muttei kuitenkaan mahdotonta. Kun vihreä vaatekappale oli jälleen pojan päällä, tuo muisti tytön irtohihat, jotka oli poiminut, toisen maasta ja toisen puusta. Nulikka kaiveli hetken taskujaan ja ojensi sitten hetken kuluttua irtohihoja Chepille.
Nämä ovat varmaan sinun. Löysin ne sen jälkeen, kun tipahdit, keiju tokaisi hymyillen ystävällisesti neitokaiselle.
Sattuuko sinua muuten johonkin? Se pudotus ei ollut mikään pienin tai mukavin mahdollinen, ja tiedän että itsensä on helppo loukata jos jostain tipahtaa. Kokemusta nimittäin on, Jacka tiedusteli ja vetäytyi jälleen istumaan paikoilleen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Tammi 29, 2012 6:54

Chepi

Neito oli pelkkänä korvana toisen kertoessa kypärän tarinaa, kuulema kiitollisuuden lahja, ja johtajan merkki klaanissa, se sai neidon kuvittelemaan miehen taakse melkoisen armeijjan, mutta millaisia henkilöitä armeijassa oli, peittyi sumuisen verhon taakse. "Kumpa olisin itsekkin tajunnut karata kotoa." Siivekäs sanoi miltei mutisten.
Hetken kuluttua siivekäs sai irtohihansa takaisin, ja tuo kiitti niistä nätisti. Jacka vielä kyseli sattuiko mihinkään. "Selkään, ja niskaan, mutta enköhän selviä." Chepi vastasi hymyillen siipiensä lomasta.

//Hyi että miten lyhyttä//
Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia