Jackalope
Jacka hymähti hiljaa kuullessaa tytön ensimmäisen tuumauksen. Poikaa kadutti syvästi se, että nimenomaan itse oli karannut kotoaan nuorempana. Oli aiheuttanut sillä vain ikävää muille ja turhaa syyllisyyttä itselleen, josta nyt myöhemmin nulikka sai kärsiä enemmän kuin tarpeeksi. Siksipä oli outoa kuulla vastaavanlaisia sanoja Chepin suusta.
Enkeli ilmoitti perään vielä vastaukseksi keijuhaltian aikaisempaan kysymykseen, että tuon selkään ja niskaan sattui. Uutinen sai Jackan joka aina oli valmis auttamaan muita ja tekemään kaikkensa sen eteen, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä näyttämään murtuneelta. Kehtaisiko hän kysyä voisiko tehdä mitään toisen kipujen eteen?
Miksi olisit tahtonut karata kotoasi? Ilkeät vanhemmat kenties? Vai huusiko vapaus perääsi? Jackalope kysyi uteliaisuutta täynnä, yskäisten kuitenkin nopeasti sanojensa perään, Ei tietenkään tarvitse kertoa, jos asia on liian henkilökohtainen, nulikka tuumasi kohteliaasti. Eihän toisten asioita ollut oikein urkkia! Ja vieläpä väkisin! Mutta minkäs nuorimies omalle uteliaisuudelleen saattoi.
Nuotion alkaessa hiipua, Jacka otti vapauden etsiä lisää risuja ympäriltään ja nakkeli niitä tulen sekaan pitääkseen liekit elossa. Valkohapsi kävi jälleen istahtamaan nuotion ääreen ja nosti katseensa tutkailtuaan tulen tanssia aikansa takaisin Chepiin.
Tuota--, keiju aloitti, Voisinkohan vaikka hieroa niskaasi tai selkääsi. Jos sinua kerran sattuu.., Jacka tuumi jotenkin nolona, mutta naurahti sitten päätään raapien, Näetkös, minulla on narkomaaninen tarve auttaa muita, enkä tahdo nähdä kenenkään kärsivän.