MIsute
Misute ymmärsi kyllä mitä poika tarkoitti, sillä että hänen pitäisi juosta. "En halua. En halua juosta, vaikka se sitten veisi henkeni." MIsute sanoi ja näytti nyt hieman vakavemmalta. Hän ei ollut koskaan ennen löytänyt sellaista kuin Soul. Hän oli ollut yksin, tässä isossa maailmassa. Hänellä ei ollut ketään. Hän ei tiennyt missä hänen isoveljensä oli. Hän ei tiennyt oliko isä elossa vai ei. Hän tiesi vain sen että oli aiheuttanut ihmisten kylässä vin ongelmia. Sitten se iski. Soulin sanat. Ne iskivät Misutea kuin miekka tuoretta lihaa. Silvoten ja riistäen sen pienimänkin toivon kipinän rinnasta. Misute tuijotti Souli. Sanattomana. Olivatko he niin erillaisia. "Miten niin! Miten niin siitä ei voisi tulla mitään! Entä sitten jos joku ei osaa suojella minua sinulta! Entä sitten jos kuolen takiasi!?" Misute sanoi ja nousi nopein liikein seisomaan. hän tarrasi pojan hartioihin. kyyneleet kostuttivat hänen silmänsä. "Miksei se muka onnistuisi. Onhan sinulla minut ja minulla sinut." tyttö sanoi ja kyynel vieri hänen poskelleen.
Soul lähti perääntymään. Hiljalleen. Vieden tytön sydämmen sirpaleet mukanaan. Mutta Misutehan ei tahtonut luovuttaa. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja lähti seuraamaan. "Soul! Jos olet niin vaarallinen, niin miksi olet kanssani, miksi tulit hakemaan apua minulta, miksi annoit minun auttaa sinua? Etkö halua tätä? Vai pelkäätkö liikaa että kuolen takiasi. Minä en hyväksy sitä että peräännyt peläten, että tapat minut jonakin päivänä. Soul!" Misute sanoi ja hänen kasvoilleen nousi nyt vihainen ilme. Hän ei saattanut uskoa siihen. Tyttö kuitenkin pysähtyi. "Minähän sanoin, olen tukenasi, vaikka olisit minkälainen tahansa. Demonista murhaajaan. Olen vierelläsi täällä." Misute painoi kämmenellään rintaansa. Hän antoi päänsä vajota kohti maata ja hänen jalkansa lyhistyivät. Tyttö sortui seisaaltaan. Hänet oli voitettu, hän ei tahtonut luovuttaa, mutta olisiko nyt pakko luovuttaa. Kävisikö hänelle niin kuin hänen ystävälleen, joka joutui syrjäyttämään tunteensa ja olemaan pelkkä etäinen ystävä toiselle jota niin rakasti. misute ei tahtonut sellaista kohtaloa. Hän halusi toista. Hän halusi Soulin.
Tyttö peitti kasvonsa hiljaa käsillään. "Soul..." Tyttö jupisi ja puristi kätensä taas nyrkkiin. Hän nousi seisomaan ja juoksi poikaa päin. Entä sitten jos tuo väistäisi entä sitten jos tuo juoksisi karkuun. Tai tekisi jotakin muuta mikä saisi tytön sortumaan lopullisesti. "Minä pyydän Soul! Ole kiltti äläkä mene! Minä en halua tulevaisuutta joka tarkoittaa yksinäisyyttä. Jos sinä nyt lähdet ja jätät minut se tarkoittaa sitä että olisit kuin syönyt sieluni ja vienyt sydämmeni mennessäsi." Misute sanoi ja pysähtyi juuri Soulin eteen. Hän ei liikkunut. Misute oli hengästynyt. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Hän halusi lyödä toista ja herättää tuon painajaisestaan sekä pelostaan. Misute tasasi hiljaa hengitystään. Hän nielaisi. Hän halusi itkeä nyt ääneen. Vollottaa viimeistä päivää. Mutta hän ei varmasti sillä menolla saisi Soulia jäämään. Misute pyyhki kyyneleensä ja katsoi viimeisen kerran tuota huivikasta poikaa. Hän hymyili. "Jos haluat. Vie sieluni ja sydämmeni mennessäsi. Jätä tähän kehoon vain tyhjyys, joka ei enää ikinä löydä valoa, jolla voisi elättää toivoa." Misute sanoi ja suukotti toisen poskea, hän kääntyi, käveli hieman edemäs, mutta pysähtyi. "Miän juoksen nyt pois, kääntämättä katsettani..." Misute sanoi ja lähti kävelemään horjuvin askelin pois Soulin luolta.
Oliko se nyt ohi. Kaikki se mitä hän ja Soul olivat puhuneet, tehneet? Kaikki se mitä hän oli tuntenut. Pitikö se kaikki nyt vain unohtaa tuosta vain. Pitikö hänen nyt juosta? Juosta katsomatta taakseen? Ilman että kohtaisi enää toista. Ei! Ei! En halua! Haluan katsoa, haluan koskea sinua! Niin paljon minä rakastan sinua. Kuolisin vuoksesi. Kuolisin sinun kädestäsikin. Se sattuisi niin paljon vähemmän mitä tämä, mitä teen nyt. Misute tuijoitti eteensä, purren huuleensa. Saaden veren vuotamaan. Häne päässään olevaa haavaa jomotti. Misuten kulmakarvat menivät kurttuun. hän näytti järkyttyneeltä. Hän ei tahtonut tehdä tätä. Tyttö kääntyi nopeasti. "SOUL!" Hän huusi.
//Aloin oikeesti kyynelehtii tätä lukiessani D; Eikä tää sitten tarkoita että mä lopettaisin tän ropen, sillä tää on liian jännittävä lopetettavaksi! ><
Mutta joo, vähän samalta tuntuu toi Soulin repliikki. "Ei tästä tulisi kuitenkaan mitän." Azurelle on käynyt sama asia... Niin, MIsute on nyt paljon yritteliäämpi. Anna palaa! Äläkä Soul luovuta sinäkään! ><