Well, do you need help?

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Syys 2012, 15:34

MIsute

Misute ymmärsi kyllä mitä poika tarkoitti, sillä että hänen pitäisi juosta. "En halua. En halua juosta, vaikka se sitten veisi henkeni." MIsute sanoi ja näytti nyt hieman vakavemmalta. Hän ei ollut koskaan ennen löytänyt sellaista kuin Soul. Hän oli ollut yksin, tässä isossa maailmassa. Hänellä ei ollut ketään. Hän ei tiennyt missä hänen isoveljensä oli. Hän ei tiennyt oliko isä elossa vai ei. Hän tiesi vain sen että oli aiheuttanut ihmisten kylässä vin ongelmia. Sitten se iski. Soulin sanat. Ne iskivät Misutea kuin miekka tuoretta lihaa. Silvoten ja riistäen sen pienimänkin toivon kipinän rinnasta. Misute tuijotti Souli. Sanattomana. Olivatko he niin erillaisia. "Miten niin! Miten niin siitä ei voisi tulla mitään! Entä sitten jos joku ei osaa suojella minua sinulta! Entä sitten jos kuolen takiasi!?" Misute sanoi ja nousi nopein liikein seisomaan. hän tarrasi pojan hartioihin. kyyneleet kostuttivat hänen silmänsä. "Miksei se muka onnistuisi. Onhan sinulla minut ja minulla sinut." tyttö sanoi ja kyynel vieri hänen poskelleen.
Soul lähti perääntymään. Hiljalleen. Vieden tytön sydämmen sirpaleet mukanaan. Mutta Misutehan ei tahtonut luovuttaa. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja lähti seuraamaan. "Soul! Jos olet niin vaarallinen, niin miksi olet kanssani, miksi tulit hakemaan apua minulta, miksi annoit minun auttaa sinua? Etkö halua tätä? Vai pelkäätkö liikaa että kuolen takiasi. Minä en hyväksy sitä että peräännyt peläten, että tapat minut jonakin päivänä. Soul!" Misute sanoi ja hänen kasvoilleen nousi nyt vihainen ilme. Hän ei saattanut uskoa siihen. Tyttö kuitenkin pysähtyi. "Minähän sanoin, olen tukenasi, vaikka olisit minkälainen tahansa. Demonista murhaajaan. Olen vierelläsi täällä." Misute painoi kämmenellään rintaansa. Hän antoi päänsä vajota kohti maata ja hänen jalkansa lyhistyivät. Tyttö sortui seisaaltaan. Hänet oli voitettu, hän ei tahtonut luovuttaa, mutta olisiko nyt pakko luovuttaa. Kävisikö hänelle niin kuin hänen ystävälleen, joka joutui syrjäyttämään tunteensa ja olemaan pelkkä etäinen ystävä toiselle jota niin rakasti. misute ei tahtonut sellaista kohtaloa. Hän halusi toista. Hän halusi Soulin.
Tyttö peitti kasvonsa hiljaa käsillään. "Soul..." Tyttö jupisi ja puristi kätensä taas nyrkkiin. Hän nousi seisomaan ja juoksi poikaa päin. Entä sitten jos tuo väistäisi entä sitten jos tuo juoksisi karkuun. Tai tekisi jotakin muuta mikä saisi tytön sortumaan lopullisesti. "Minä pyydän Soul! Ole kiltti äläkä mene! Minä en halua tulevaisuutta joka tarkoittaa yksinäisyyttä. Jos sinä nyt lähdet ja jätät minut se tarkoittaa sitä että olisit kuin syönyt sieluni ja vienyt sydämmeni mennessäsi." Misute sanoi ja pysähtyi juuri Soulin eteen. Hän ei liikkunut. Misute oli hengästynyt. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Hän halusi lyödä toista ja herättää tuon painajaisestaan sekä pelostaan. Misute tasasi hiljaa hengitystään. Hän nielaisi. Hän halusi itkeä nyt ääneen. Vollottaa viimeistä päivää. Mutta hän ei varmasti sillä menolla saisi Soulia jäämään. Misute pyyhki kyyneleensä ja katsoi viimeisen kerran tuota huivikasta poikaa. Hän hymyili. "Jos haluat. Vie sieluni ja sydämmeni mennessäsi. Jätä tähän kehoon vain tyhjyys, joka ei enää ikinä löydä valoa, jolla voisi elättää toivoa." Misute sanoi ja suukotti toisen poskea, hän kääntyi, käveli hieman edemäs, mutta pysähtyi. "Miän juoksen nyt pois, kääntämättä katsettani..." Misute sanoi ja lähti kävelemään horjuvin askelin pois Soulin luolta.
Oliko se nyt ohi. Kaikki se mitä hän ja Soul olivat puhuneet, tehneet? Kaikki se mitä hän oli tuntenut. Pitikö se kaikki nyt vain unohtaa tuosta vain. Pitikö hänen nyt juosta? Juosta katsomatta taakseen? Ilman että kohtaisi enää toista. Ei! Ei! En halua! Haluan katsoa, haluan koskea sinua! Niin paljon minä rakastan sinua. Kuolisin vuoksesi. Kuolisin sinun kädestäsikin. Se sattuisi niin paljon vähemmän mitä tämä, mitä teen nyt. Misute tuijoitti eteensä, purren huuleensa. Saaden veren vuotamaan. Häne päässään olevaa haavaa jomotti. Misuten kulmakarvat menivät kurttuun. hän näytti järkyttyneeltä. Hän ei tahtonut tehdä tätä. Tyttö kääntyi nopeasti. "SOUL!" Hän huusi.

//Aloin oikeesti kyynelehtii tätä lukiessani D; Eikä tää sitten tarkoita että mä lopettaisin tän ropen, sillä tää on liian jännittävä lopetettavaksi! ><
Mutta joo, vähän samalta tuntuu toi Soulin repliikki. "Ei tästä tulisi kuitenkaan mitän." Azurelle on käynyt sama asia... Niin, MIsute on nyt paljon yritteliäämpi. Anna palaa! Äläkä Soul luovuta sinäkään! ><
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Syys 2012, 20:29

Soul Safer

Tyttö ei näyttänyt ymmärtävän, sillä oli suuri merkitys, jos kukaan ei pystyisi suojelemaan tyttöä häneltä itseltään. Toinen oli valmis heittämään henkensä hänen puolestaan. Se oli paljon sanottu, ainakin Safer uskoi niin. Misute kysyi, miksi poika oli tullut hakemaan häneltä apua, jos oli niin vaarallinen. Se säväytti poikaa ilkeästi.
"Tiedän, en olisi saanut tulla. Olin liian heikko. Minun olisi pitänyt jäädä, kuolla." Soul Safer mutisi puoliääneen, niin, että toinen kuulisi, jos vain kuuntelisi.
Soul olisi Misuten vierellä, mutta se ei ollut oikea tie valita. Kummallekaan heistä, se oli se tie, joka vei tuomioon. Soul tiesi sen, muttei tahtonut hyväksyä. Neito lyyhistyi, poika kuuli sen ja huokaisi. Kun hän kuuli toisen polvien kohtaavan maan, hänen omiaan alkoi ihmeellisesti heikottaa. Henki kiersi hänen keukoissaan raskaasti, kuin se olisi voinut vain pysähtyä, jättää sydämeni poukkoilemaan viimeisiä ponnistuksiaan, jättää Soulin kuolemaan, mutta silti elämään, tyhjänä.
Tyttö syöksähti häntä kohti ja poika väisti, tämä oli vaikeaa jo muutenkin. Liian vaikeaa. Neito pyysi, poika nielaisi. Hän kohotti kaulansa korkeaksi, leukansa pystyksi, jotta vain ei voisi haistaa neitoa. Toisen tuoksu ja ääni saivat pojan ikävöimään tyttöä, vaikka toinen oli vielä siinä, lähellä, mutta silti niin kaukana. Kiellettynä houkutuksena. Misute sanoi, että jos Soul nyt menisi, se olisi sama asia, kuin toisen sielun syöminen, Soul ei tahtonut uskoa sitä.. ei se voinut olla. Tyttö olisi hetken surullinen ja löytäisi sitten jonkun toisen, niin siinä varmasti kävisi. Hetken suru ja sitten poissa mielestä.. ei Soul voisi aiheuttaa pitkäaikaista tuskaa toiselle, eihän? Jokainen kyynel, minkä tyttö vuodatti oli pisto pojan sydämeen. Se viilsi, sattui niin paljon.. miksi se satutti häntä? Safer oli ihmeissään. Hän ei ollut odottanut näin suurta tuskaa.
Pian Soul tunsi suukon poskellaan, lämpimän, siinä kaikessa kylmässä. Soul haukoi henkeään. Tätähän hän halusi, toisen lähtevän, mutta silti se tuntui niin kauhealta.
Kun toinen oli kääntynyt, Soul akoi tärisemään. Niin paljon hän ei ollut tärissyt aikoihin. Hän alkoi vihaamaan itseään, syy oli vain hän itse! Tämä ei voinut toimia, koska hän oli sielujensyöjä. Hän oli syypää omaan suruunsa ja nyt poika tahtoi tehdä siitä lopun, täysin. Mutta miten? Ei hän voisi itseään muuttaa, Soul alkoi hermostumaan, hän halusi huutaa tytön perään, mutta ääni oli pelkkää ininää.
EI EI EI! EI näin! Minä rakastan sinua! Anna minä teen kaiken paremmaksi! Soul ajatteli ja sortui maahan pidellen mahaansa, hän kuuli toisen huterat askeleet, jotka loittonivat hänen luotaan. Silloin Soul Safer repi huivinsa irti päältään ja alkoi repimään ja raapimaan silmiään. Ilman niitähän hän ei voisi viedä toisen sielua, eikö? Se olisi ratkaisu kaikkeen, sen oli pakko olla ratkaisu. Se oli pojan ainoa keino.
Kun poika kuuli Misuten huutavan hänen nimeään, Soul havahtui ja lopetti itsensä kiduttamisen. Hän heräsi tuskaan, jonka oli itselleen aiheuttanut, mutta tunsi ansaitseensa sen. Sen sijaan, että hän olisi vuodattanut lainkaan kyyneliä kivun takia, hän tunsi itkevänsä, koska tiesi toisen tulevan takaisin. Hän tulisi.. kyllä hän tulisi. Hänen olisi pakko. Soul olisi nyt terve, kyllä, hän voisi rakastaa toista, olla toisen turvana.
"Anna anteeksi." Soul huusi itkun sekaisella äänellä. "Älä jätä minua." Soul sanoi nyt hieman hiljempaa, hän nosti kätensä silmiensä eteen, kipu oli suunnaton. Nyt jos milloinkaan Safer tunsi olevansa sokea.. ja jotenkin ironisesti hän pystyi ajattelemaan ollevansa sokea rakkaudesta.

//D8 Minäkin melkein kyynelehdin. Soul on tyhmä, mutta.. niin.. hän on tyhmä. Mutta sentään ei luovuttanut. \o/ //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Syys 2012, 21:19

Misute

Hän kuuli toisen huudot kyyneleet purkahtivat häne silmiinsä. Hän itki nyt todella sekaisin. Misute rupesi juoksemaan hän etsi katseelaan, kehollaan, hajullaan, jokaisella aistilaan Soulia. Kuin tumma sumu olisi sekoittanut heidän kuilunsa ja kun astuisi väärään paikaan tippuisi, mutta Misute ei luovuttanut. Hän etsisi toisen käsiinsä sulkisi syliinsä. "SOUL!" Misute huusi ja juoksi. Hän ei nähnyt kunnolla eteensä. Kyynelten sumentaessa silmien näön. Lopulta hän näki. Hän näki maassa polvillaan olevan pojan. Kauemmas heitetyn huivin, sitten pojan joka itki, peitti silmänsä ja itki. Misute murtui. Muuri joka oli heidän välillää oli rikottu. Misute syöksyi poikaa päin sulkien hänet syleilyynsä. "Soul...!" Misute itki. Hän vollotti kuin viimeistä päivää. Pidellen toista tiukassa syleilyssä. hän ei varmasti päästäisi enää koskaan irti toisesta. "Soul, en... Enää ikinä... En.. En enää ikinä päästä sinua menemään! Lupaan sen!" Tyttö sanoi aivan itkun sekoittamalla äänellään. Hän tunsi toisen lämmön. Hän halusi sitä lisää. Sitten tyttö kohotti kyyneleet valuen kasvonsa pojan kasvoja kohti. Soul oli peittänyt silmänsä. Misute katsoi häntä painoi omat kätensä pojan käsi vasten ja suuteli toista lempeästi. Kyynelten samalla antaen valua.
Hän syleili tuota taas. "Ei hätää! Minä olen tässä, tulen olemaan aina tässä. Joten lopeta itsesi kiduttaminen." Misute pyysi hartaasti ja otti aluksi toisen pojan käden hänen silmänsä päältä. Hän kuitenkin katsoi hieman pois päin. Ei suoraa katse kontaksi. "Jos et katso silmiinä en menetä sieluani. Ota toinen käsikin pois silmältäsi. niin voin katsoa sinua. Mutta ei suoraan silmästä silmään. otan sen riskin!" MIsute pyysi ja liikutti hitaasti toista kättä toisen silmän päältä. Hän painoi sitten Soulin takaraivoa hieman ja vei tuon kasvot rintaansa vasten. Antaen lämpönsä hehkua pojan kehoon. Misute painoi kasvonsa toisen hiuksiin. upotti sormensa hänen pehmeisiin hiusiin. Antoi kyyneltensä kastella hiukset hiljalleen. Tyttö suukotti Soulia otsalle, sitten hiuksiin ja taas otsalle. Hän nyyhkytti hiljaa. "Lupaa minulle, älä jätä minua... En kestä sitä kipua, jonka joutuisin kestämään!" Misute pyysi ja sulki silmänsä. Hän painoi kätensä toisen kasvoille hellästi. Hän meni hieman vielä kyyrympään. "Haluan että sanoit minulle kolme sanaa. Sitten olosi helpottuu. Sitten voit lopettaa itsesi kiduttamisen. Sitten voit taas hymyillä." Misute sanoi hymmyillen kyyneltensä läpi. Hän suuteli Soulia. Täynnä rakkautta ja lämpöä hohkaava Misute. Pojan läsnä olo sai hänet hetkessä taas rauhalliseksi ja onnelliseksi.

Soulin tarvitsi vain sanoa kolme sanaa. Yksi. Minä. Kaksi. Rakastan. Kolme. Sinua. Misute antoi käsiensä upota pojan pehmeisiin hiuksiin. Silittäne tuon hiuksia. Hän poimi hieman kauempaa olevan huivin, jonka Soul oli repinyt irti silmiensä edestä. Hän piteli sitä samalla lakaten hiljalleen itkemästä. Hieman vielä nikotelen hän syleili poikaa pitäen silmänsä tiukasti kiinni, haistellen pojan ihanaa hajua. Hän ei aikonut enää ikinä päästää irti. Jos vain olisi keino, jolla pojan tuskat voisi lopettaa, ilma että hän joutusi kärsimään.

//Dramaattista, ja jotenkin niin... Niin... Q_Q Nyyh, mä itken silmät päästäni ihan oikeesti :DDD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 15 Syys 2012, 14:03

Soul Safer

poika pystyi kuulemaan toisen huutavan hänen nimeään toistamiseen. Pian sen jälkeen poika pysty tuntemaan toisen lähellään. Poika tunsi olevansa turvassa.. niin hän tunsi itse olevansa turvassa. Hän ei ajatellut olevansa neidon turva vaan tunsi tuon olevan oma turvansa. Misute sopersi, ettei koskaan enää päästäisi poikaa menemään. Soul ei osannut vastata tähän, tuskin hänen edes tarvitsi. Hän vain puristi toisella kädellään neitoa lähemmäs omaa ruumistaan ja toisella yhä piteli silmiään.
Hetken päästä, kun poika vain velloi jonkinlaisessa onnellisuudessa, toinen suuteli häntä. Soul oli jotenkin jäykkä vielä tässä vaiheessa, turta, mutta onnellisuudesta.
Neito sanoi, ettei ollut mitään hätää, eikä pojan tarvitisis kiduttaa itseään enää. Safer kyllä kiduttaisi, jos siihen olisi tarve, mutta hän ei uskonut tuohon tarpeeseen.
Poika tunsi neidon käden omallaan, ja pikkuhiljaa Misuten käsi laski pojan käden pois hänen silmiensä edestä.
Misute pyysi poikaa ottamaan toisenkin käden pois ja sanoi, että kestäisi katsoa poikaa, jos tuo ei katsoisi häntä suoraan silmiin. Safer ymmärsi mitä toinen tarkoitti, mutta pelkäsi silti. Hänen kätensä vapisi, kun se alkoi laskeutumaan hitaasti pois hänen silmiensä edestä neidon avustuksella. Safer pystyi haistamaan veren, joka oli valunut hänen silmienympäryksistään, raapimisen johdosta. Verta ei ollut paljoa, mutta sitä oli sen verran, että poika pystyi melkeinpä olemaan tyytyväinen itseensä.. jollain kierolla tavalla.
Soul tunsi käden takaraivollaan ja tunsi, kuinka se painoi hänen päätään, poika ei taistellut vastaan, vaan antoi päänsä painautua neidon rintaa vasten. Poika haisteli. Hän haisteli neidon tuoksua, sitä jota hän oli kerennyt jo hetken ikävöimään.
Poika tunsi neidon pehmeät huulet ensin otsallaan, sitten vain niiden painautuvan hiuksiinsa ja taas uudestaan otsallaan. Hän piti siitä, todella.
Misute pyysi poikaa lupaamaan, ettei tuo jättäisi häntä. Safer oli hetken hiljaa, mutta vastasi lopulta.
"En, en jätä sinua. ja toivon, ettet sinäkään jätä minua. Tarvitsen sinua." Poika tunnusti ja olisi halunnut itkeä, mutta esti itkun. Hän tiesi sen verran, että miesten ei kuuluisi itkeä, mutta kukaan muu kuin vain tuo neito ei tiennyt hänen itkuaan, eikä Safer välittänyt tällä hetkellä, pidettiinkö häntä heikkona, jos hän laskisi kyyneleitä silmistään.
Neito halusi hänen sanovan kolme sanaa.. se kuulosti aluksi helpolta, mutta kun poika tajusi mitä sanoja neito tarkoitti, hän alkoi epäröimään. Olihan se suurta heikkoutta.. Mutta ei tuo tyttö häntä tappaisi.. ei käyttäisi hyväkseen.. eihän? Ei tälläinen yhteys voisi olla rikkonaista, tämän pitää olla ikuista. Sen päätettyään Soul huokaisi syvään, tärisevästi ja aloitti:
"Minä.." Hän sai ensin sanottua, sitten nielaisu. "Rakastan.." Toinen sana ja nielaisu taas. Sitä seurasi huokaisu, viimeinen sana, mutta se tuntui takertuvan hänen kurkkuunsa. "Sinua." Poika sai lopulta sanottua. Se oli vaikeaa, mutta kun hän oli sanonut sen, hän tunsi olevansa vapaampi. Onnellisempi. Poika tunsi toisen sormet hiuksissaan ja poika otti hennosti neidon ranteista kiinni, laski hänen kätensä pojan rinnalle ja nosti katseensa. Silmät hän piti tiukasti kiinni, koska pelkäsi satuttavansa toista, mutta kyllä hän asiti missä toinen oli, hän tiesi missä toisen huulet olivat ja niin pojan hieman viileät huulet löysivätkin neidon omat, lämpimät, pehmeät huulet. Ne kohtasivat ja tälläkertaa Soul ei aikonut jättää tätä vain pieneksi pusuksi. Hän päästi kielensä leikittelemään huuliensa raosta neidon kielen kanssa ja heittäytyi täysin suudelman tuomaan tunteeseen. Pojan kädet päästivät neidon kädet vapaaksi ja hänen käsivartensa kietoutuivat Misuten yläruumiin ympärille. Tovia myöhemmin Safer irrottautui suudelmasta, mutta palasi siihen pian, vain ottaen paremmin henkeä. Hän painoi toisen ruumiin lähemmäs omaansa ja silitteli neidon selkää, sekä takaraivoa. Lopulta tämäkin suudelma rikkoontui, koska eihän mikään voi olla ikuista. Safer laski katseensa, koko päänsä alas ja odotti jonkinlaista reaktiota neidolta.

/ja minäkun luulin jo vastanneeni tähän. |://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Syys 2012, 19:31

Misute

Vaikka ne olivatkin pitkät ja hitaat hetken, kun poika ne sanat sanoi, niissä hehkui rakkaus ja kauneus. Kaikki se heikkous, jota tuo voisi nyt hyödyntää. Hyödyntää? MItä paska puhetta, Misute rakasti poikaa syvästi luihin ja ytimiin asti. Hän ei käyttäisi toista hyväkseen vain keryjäten huomiota tai mitään, hän oli jo kauan toivonut rinnalleen jotakuta, jonka kanssa voisi jakaa elämänsä.

Misute sulki silmänsä, hän hymyili helpottuneen, aivan kuin he molemmat voisivat nyt olla vapaita. Tyttö itki, hän itki hiljaa vasten toista, hän vuodatti ilon sekä surun kyyneliä, menneitä ja tulevia. Niin kauniilta kuin se kuulostikin, se olisi sitä jotakin, mitä tyttö oli kaivannut jo kauan. Soul nojautui häntä lähemmäksi ja suuteli tätä. Intoihimoinen suudelma, sitä, sitä voisi kutsua sellaiseksi. Tyttö antoi hiljaa pojan tunnustella, kielien tanssia. Niin nautinnollista kuin se olikin, ei se ollut ikuista. Toisen kädet lipuivat hänen taakeseen vieden hänet syvämmälle, vieden hänet kokonaan. Suudelma rikkoutui, kun molempien oli pakko vetää henkeä ja se jatkui taas. Pojan kädet veivät häntä lähemmäs, silitellen hiljaa hänen selkäänsä. Niin paljon kuin Misute siitä pitikin, sen oli kuitenkin loputtava hetkeksi. Misute piteli toista edelleen lähellään, hän ei enää itkenyt, mutta hän kiatsoi toisen silmiä, jotka olivat niin suljetut. Hän pyyhki hieman verta niistä ja suuteli pojan silmäluomia hellästi. Toinen laski päänsä ja näytti odottavan. Misute tirskahti. "Ei sinun tarvitse aina odottaa reaktioita, tiedät sen kuitenkin." Misute sanoi ja suuteli toista vielä otsalle, ennen kuin sulki Soulin hellään ja tiukkaan syleilyynsä. Hän naurahti pirteästi. Mutta sitten hänen ilmeensä meni hieman vain vaatimattomaan hymyyn. "Kuule, Soul..." Misute aloitti, mutta jätti lauseen kesken. Hän painautui vasten pojan kohoilevaa rintaa ja piilotti kasvonsa.

Rakastan sinua!

Misute sanoi ja vei kätensä toisen takaraivoon, näperrellen toisen kauniita vaaleita hiuksia. Hän antoi kätensä liikkua vapaasti hiusten seasta kohti pojan pehemitä poskia ja siitä huulille, sitten pikku hiljaa kaulalle ja siitä sydämmen kohdalle. Hän kuunteli toisen sydämmen lyöntejä. Hän sulki silmänsä ja antoi auringon lämmittää ihoa. NIin sydämmen lyönnit, kuin kosketukset olivat kuin vastalääkettä sille myrkylle, jota kutsuttiin yksinäisyydeksi, kaipuuksi. MIsute avasi silmänsä hitaasti katsellen hiljaa pojan kohoilevaa rintakehää, hän siirsi kätensä toisen kaulalle ja sen ympäri halaten toista taas. "Vieressäsi on mukavaa olla." Tyttö sanoi hymyillen. "Siinä on niin lämmin..." Misute sopersi ja kiehnäsi lähemmäksi poikaa, hän hymyili suloisesti ja suuteli tuota. Hän suuteli intohimoisesti ja kaikessa rakkaudessa, hän erkani kuitenkin yllättävän pitkän suudelman jälkeen. Misute hymyili ja silitti toisen kasvoja, ne olivat niin komeat, vaikkakin sokeat tälle maailmalle. Misute jatkoi silittelyään. Onnellinen virnistys kasvoillaan.

//Hmm, ehkä sä olit vaan niiku miettinyt että sä vastaat, ja sitten luullu jossain vaiheessa että olit vastannu :DD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 29 Syys 2012, 16:06

Soul Safer

Neito sanoi, ettei pojan tarvitsisi aina jäädä odottamaan reaktiota ja Soul naurahti siihen. Hän ei tiennyt, mitä toinen ajatteli mistäkin tilanteesta. Hän ei ollut ennen ollut näin lähellä ja rakastanut jotakuta näin paljoa.. hän ei vielä tiennyt, mitä voisi toiselle tehdä ja mitä ei, ilman, että toinen suuttuisi, loukkaantuisi tai tekisi mitään muutakaan negatiivista ja ikävää, joka estämättä rikkoisi tämän onnen ja autuaan hetken.

Neito aloitti sanomalla "kuule Soul.." ja poika kohotti päänsä kysyvästi. Sitten hän tunsi neidon pään rinnallaan ja kuuli loput sanat. Se kävi toiselta niin helposti, hänen ei edes tarvinnut taistella saadakseen sanoja ulos suustaan. Siltikään ne eivät tuntuneet rikottavilta.. vaan vahvoilta. Sellaisilta, joihin pystyi luottamaan, joihin pystyi nojaamaan, ilman, että ne antoivat periksi. Ne kestivät.
"Ja minä sinua." Soul sanoi jo paljon rohkeammin, se oli helpompaa, kun ei tarvinnut sanoa juuri niitä kolmea sanaa minä, rakastan ja sinua. tarkoitus kuitenkin oli sama, ainakin melkein.
Poika tunsi kuinka neidon kädet kulkivat hänen ruumiillaan ja löysivät hänen sydämensä lyönnit. Soul huokaisi, onnellisena.
Pian neito kääri pojan halaukseen ja sanoi, että hänen vieressään oli mukava olla, lämmin. Sitä poika ihmetteli, yleensä hänen ruumiinlämpönsä oli paljon alle normaalin, mutta.. hän tunsi itsensä lämpimäksi.. hyväksi. Kylmyys oli kaikonnut.
Sitten poika tunsikin toisen huulet omillaan ja suudelman aikana kimalteleva kyynel pääsi pojan silmäkulmaltaan vierähtämään, raskaasti, mutta vapauttavasti. Hän oli niin onnellinen. Neito kosketti hänen kasvojaan ja jäi silittelemään niitä. Soul teki samoin toiselle ja jäi hetkeksi silittelemään neidon suupieliä, hän tiesi toisen hymyilevän.. tai virnistävän, mutta eikö se ollut ihan sama? Poika hymyili toiselle takaisin.

Ilta alkoi viilenemään.
"Sinun pitäisi lähteä." Poika sanoi ja vakavoitui hieman.
"En usko, että meidän.. sinun on turvallista oleilla täällä, kun tulee pimeä." Soul Safer sanoi ja otti toisen kädet käsiinsä. Hän nousi seisomaan ja auttoi Misutenkin nousemaan.
"Lähde kotiisi." Safer kuiskasi ja painoi toisen halaukseensa. "Mene lämpimään ja turvaan." Poika jatkoi ja päästi toisen sitten halauksestaan. "Eikö niin?" Soul sanoi ja irroitti nyt kätensä ja astui askeleen kauemmas.
"Minun ei kannata tulla sinne.. muiden.. ihmisten.. haltioiden.. kenenkään luokse." Soul sanoi ja hänen äänensä alkoi värisemään.
"Tämä ei ole minkään loppu, tämä on alku." Safer sanoi rohkaisevasti, muttei itsekään halunnut erota toisesta, oli kuitenkin hyväksyttävä se, että pimeän aikaan toinen voisi haavoittua, eikä Safer tässä tunnepuuskassaan kuitenkaan osaisi puolustaa rakastaan, olisi siis helpompaa, jos toinen menisi kotiinsa, he tapaisivat jälleen ja ja.. tunteen palaisivat. Mutta poika pelkäsi, hän pelkäsi niin kovasti unohtavansa toisen.. mutta miten hän voisi unohtaa?.. no olihan hän unohtanut jo paljon muutakin.. hän ei muistanut perhettään, eikä puoliakaan elämästään, ei yhden neidon unohtaminen olisi erikoista.. mutta.. kaiken tämän jälkeen se olisi katastrofaalista.
"Älä huolehdi, minä kyllä kuulen sinut, jos haluat tulla kuulluksi." Safer sanoi ja väänsi kasvoilleen hymyn, se oli hieman teennäinen, koska sisimmässään poika halusi pysyä neidon lähellä. Tällähetkellä toisen turvallisuus oli kuitenkin ensimmäinen asia, mitä Saferin piti ajatella.. tai no.. olihan toinen jonkinlainen taikoja, mutta tuskin se auttaisi metsän petoja vastaan?

//En sano, että tämä on tämän pelin loppu, ellet niin halua, tämä vain on pelin seuraavan kohdan alku, jos niin haluat. Sinä päätät, haluatko vielä pelata kanssani, kun mulla taas tää vastaus kakki. >://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Syys 2012, 17:04

Misute

Tyttö tiesi kun poika auttoi hänet ylös. Hän tiesi, että olisi vain hetken eron aika. Soul alkoi selittimään syitä, minkä takia tytön olisi parasta lähteä ja Misute kyllä ymmärsi. Hän pudisti silti päätään. "Hyvän on, ei sinun tarvitse selittää, tiedän että ajattelet parastani." Misute sanoi ja kyykistyi. Hän noukki maasta Soulin sinisen huivin ja katsoi sitten pojan kalpeita kasvoja. Tyttö vei kätensä pojan niskaan ja painoi poikaa hieman lähemmäs, hän suuteli toisen silmäluomia hellästi, ennen kuin sitoi sinisen huivin Soulin silmille. "Noin." MIsute sanoi ja silitti vielä vähnä toisen kasvoja. Hän olisi halunnut jäädä, mutta ei siitä vänkääminen auttaisi kuitenkaan mitään, joten piti vain tehdä niin kuin toinen halusi ja näki parhaaksi. "Soul. Haluatko tavata huomen aamulla? Täällä? Ajattelin tässä vähän jos ostaisin sinulle vaikka uudet vaatteet, ei sillä ettei vaatteissasi olisi mitään vikaa, mutta haluaisin ainakin antaa sinulle jotakin, jolla et ehkä unohtaisi minua, mutta minä en aijo unohtaa kasvojasi koskaan. Ne pysyvät ikuisesti mielessäni, joten eipä ole sinulla pelkoa että unohtaisin sinut!" Misute sanoi ja kallisti hieman päätään. Hän sulki Soulin vielä lämpimään halaukseen.
Tyttö nyökkäsi toisen sanoille uudesta alusta. "Haluaisin olla aina näin." Misute kuiskasi ja nuuhkaisi pojan hiuksia. Pehmeitä ja silkkisen tuntuiset hiukset. Misute rakasti niitä. Misute päästi lopulta irti Soulista. "Tiedän että kuulet minut." Misute sanoi ja vei kätensä toisen kasvoille, suudellen kevyesti pojan huulia. "Huomisiin!" Misute sanoi ja halasi nopeasti vielä ja lähti kävelemään kohti haltioiden kylää. Hän pysähtyi ja vilkaisi poikaa. "Ja vielä yksi asia Soul. Minbä pystyn rauhoittamaan pedon sisälläsi niin monta kertaa kuin on tarve. Joten minulla ei ole hätää." MIsute sanoi ja heilutti iloisena kättään. Hän lähti tallustelemaan kotia kohti.

Kotiin päästyään, Misute lähti nopeasti kulkemaan vielä vaatekauppoja. Hän tiesi suunnilleen miltä poika näytti ja miten pitköä hän oli. Tyttö selaili vaatteita ja otti yhdet housut ja paidan ja takit. Hän ei tiennyt pitikö Soul kengistä, joten hän jätti ne ostamatta. Hän käveli kotiin ja taitteli vaatteet hyvin nätisti penkille. MIsute riisui vaatteensa, jotka haisivat hieman tunkaiselle vedelle ja märälle koiralle. Hän heitti ne jonnekkin nurkkaan, josta hän sitten poimisi ne. TYttö kaivoi kaapista kevyen mekon ja teki hieman ruokaa itselleen, ennen kuin otti paksun ja vanhan kirjan syliinsä. Jota hän alkoi lukemaan rauhassa.

//Tiedät varmaan tuosta, että haluan jatkaa vielä vähän matkaa peliä jos vain sopii, sillä minulle ei ole väliä miten hitaasti vastaat, kuhan vastaat. Jaksan kyllä odottaa niin kauan että vastaat peliimme. ^^ Ajattelin että voisimme jatkaa siihen asti että Soul saisi vaatteet MIsutelta ja he vaikka voisivat mennä keväiselle kävelylle. Sitten se loppuisi siihen? Mitäs sanot?
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Loka 2012, 16:20

Soul Safer

Neito ymmärsi ihmeellisen hyvin, johtui varmaan siitä, että tämä ero ei ollut lopullinen. Toinen sitoi huivin hänen silmiensä eteen ja Soul kiitti hiljaa, ehkä jopa niin hiljaa, ettei toinen sitä kuullut. Sitten neito kysyikin kysymyksensä.
"Tietenkin." Poika vastasi ja innostui jo siinä samassa, että tapaisi toisen uudestaan, vaikka eihän tuo ollut vielä edes lähtenyt.
"Mutta uudet vaatteet.. " Poika sanoi hieman epäröiden. "Onko se nyt ihan tarpeen?" Soul kysyi, mutta päätti kuitenkin suostua, neidon mieliksi. Hän ei ollut koskaan miettinyt sitä, miltä hän näytti.. eipä hän itseään koskaan pelisitä ollut nähnyt.. ties vaikka olisi oman sielunsa syönyt. Se ajatus kuulosti hullulta, erittäin, mutta eipä Soulilla ollut ennen ollut minkäänlaista syytä katsoa peiliin.
Misute sulki pojan halaukseen ja Soul vastasi halaukseen puristamaal neidon vieläkin kiinnemmäs itseensä, jos se edes oli mahdollista. Sitten poika tunsi käden kasvoillaan ja haisteli rauhallisesti tuoksua, joka kädestä lähti, tuttua, turvaisaa, lämmintä, ihanaa tuoksua, johon Soul Safer olisi voinut missä tapauksessa vain turvautua. Se oli enemmän kuin tuoksu, se oli Misuten tuoksu ja huulet, Misuten huulet painautuivat hänen huulilleen. Suudelma oli lyhyt, mutta toi silti oman nautintonsa, kunnes neito sanoi "huomisiin" ja irrottautui pojan otteesta lähtien kävelemään. Safer jäi siihen paikoilleen.. "katsomaan" rakkaansa loitonevaa selkää.
"Kunnes taas näemme." Poika kuiskasi tuuleen ja huokaisi lopulta raskaasti, kun kuuli neidon askeleet jo kauempaa, tuo ei enää nähnyt häntä.. silloin Safer muuttui koiraksi ja asteli toiseen suuntaan. Hänellä oli jotain mitä odottaa seuraavassa päivässä ja se oli uutta pojalle. Mutta hän ei niinkään pitänyt siitä.. odottamisesta. Oli paljon helpompi nukahtaa silloin, kun ei odottanut mitään..
Nyt Safer vain pyöri sammelen ja puun muodostamassa kolossa, eikä hän todellakaan saanut unta. Hän vain mietti huomista ja neitoa.
Vasta kun yö oli pitkällä ja kuu oli noussut korkealle taivaalle varittämään metsää hopealla valollaan, Safer nukahti rauhattomaan uneen, kuten tavallisesti. Eipä hän uskaltanut sikeitä unia ottaa, metsä oli vaarallinen, hänellekin.

Kun Safer aamulla heräsi, hän oli kuitenkin ihmeellisen virkeä, vaikka herääminen oli tapahtunut aikaisin aamun pikkutunneilla. Unta koirapoika tuskin oli saanut paljoakaan, mutta ei hän paljoa vaatinutkaan. Hän oli tottunut nukkumaan vähän. Nyt hänellä kuitenkin oli nälkä, joten Safer päätti lähteä metsästämään. Ihan vain sen takia, että kun hän tapaisi neidon, hänen nälkänsä saattaisi kasvaa, jolloin neito olisi vaarassa. Se ei kävisi päinsä.. eikä Safer ollut syönyt koko eilisiltana, joten hän oli nälkäinen. Se taasen tarkoitti sitä, että jos hän ei söisi pian, hänen petomainen luonteensa pääsisi pintaan. Onneksi hän pystyi syömään nyt, eikä ollut liian myöhä.
Safer kuunteli tarkkaavaisesti ja kun hän kuuli tarpeeksi vahvojen askeleiden äänen, poika lähti hiipimään koiramuodossaan akselia päin. Hajun hän yhdisti hirveen, jonka sielu olisikin oiva aamu- ja iltapala.
Kun hirvi oli tarpeeksi lähellä, Safer hyökkäsi tuon kimppuun, kaatoi sen, muuttui pojaksi, heitti huivinsa ja haki hirven katsekontaktin. Siinä samassa savumainen sielu irtosi ruumiista ja löysi tiensä Saferin kehoon. Se oli jokseenkin raaka tapahtuma, mutta mikäs Soul sille pystyi, että hänenkin oli syötävä.
Soul oli nyt täynnä, ehkä jopa ylensyönyt, mutta eihän sielunrippeitä voinut hirveen tai maahan jättää, pakkohan se oli kokonaan syödä. Nyt poika kulki kylläisenä kohti luolia, jonne neito luultavasti saapuisi.
Aamu alkoi pikkuhiljaa vaihtumaan päiväksi, kun Safer päätyi samaisen luolan luokse. Hän kulki tutulle nurmikolle, istuutui sinne ja antoi syysauringon lämmittää itseään, jääden näin odottamaan neitoa saapuvaksi.

//käyhän se minulle tietenkin. (: Ja hyppäsin suoraan tässä kohtaamiseen, ellet pahastu?//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Loka 2012, 18:06

MIsute

Tyttö heräsi ihan hölmönä aamulla sohvalta. Hän oli nukahtanut kirja mahan päälle. Misute ponkaisi pystyyn. Hän huitaisi hiuksensa pois kaisvoilta ja keitti teetä. Tyttö teki aamiaista ja söi sitten nopein ahmivin haukkauksin. Hän joi kiireesti ja alkoi pukea uusia vaateparsia päälle. MIsuten oli vaikeaa löytää hiusharjaansa. Sitä etsiessään hän törmäsi tuoliin. "Auh!" MIsute älähti ja hireisi otsaansa. Kömpelö, mikä kömpelö. MIsute löysi viimein ja harjasi pitkät mustat hiuksensa. Hän katsoi peiliin. Misute puristi hieman peilin reunoja rystyset valkoisina ja puuhisi hetken. Sitten hän levitti hymyn kasvoilleen ja nappasi Soulille ostamansa vaatteet, ne olivat vain yksinkertaisesti yksiväriset. Paita ja housut. Lisäyksensä liivi? Haittaisiko se Soulin elämää? Misute otti vaatteet syliinsä ja avasi oven. Hän lähti haltia kylästä oiken rynnäkölla metsään. Pari huomenta huikattuaan naapureille ja haukuttaan mielessään erään naisen maasta taivaaseen, tyttö riensi metsään.
Misute kulki rauhallisesti vaatekerrat sylissään. Hän seisahti hetkeksi tasaamaan hengityksensä. Eihän se nyt käynyt että hän tulisi hengästyneenä paikalle ja kuulostaisi varmasti siltä että häntä olisi jahdattu. MIsute jatkoi matkaansa rauhallisesti kävellen. MIsute mietti hiljaa että pystyisikö vaatteissa tarpeen tulleen taistelemaan, kyllä pystyisi, hän oli katsonut varta vasten vaatteiden venyvyyden ja joustavuuden. Vielä sen lisäksi hän oli tarkistanut että se oli hyvä pitää yllä, ettei vain tuntuisi pahalta ihoa vasten.
Misute istahti läheiselle kivelle, luolan lähistölle, hän jäi siihen odottelemaan. Olisi ihan hyvä jos hän pääsisi vielä kertaamaan mitä sanoisi tai tekisi, no joo ei Misute sen enempää miettinyt. Hän huomasi Soulin äkkiä. Misute nousi nopesti ylös, jätti vaatteet kivelle ja juoksi nuorukaista päin.

"Soul!" Misute huusi ja kietoi kätensä pojan ympärille. Hän hymyili iloisena. "Kai nukuit kunnolla?" Misute sanoi ja painoi suukon toisen lämpimälle poskelle. "Toin sinulle vaateet, sano vain jos ne eivät tunnu hyviltä." Misute sanoi ja otti hellästi toisen kädestä, hän johdatti Soulin kiven luo. Tyttö ojensi vaatekerrat pojalle. "Ole hyvä." Misute sanoi ja antoi ne sitte Soulille tunnsústeltavaksi. "Voit sovittaa niitä vaikka luolassa, en katso." Misute sanoi ja virnisteli.

//EIpä haittaa, tälläinen vastaus sitten tuli.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Loka 2012, 20:52

Soul Safer

Poika kuuli pian neidon äänen ja tunsi pian tuon käsien kietoutuvan omiensa ympärille.
"Tietenkin." Soul vastasi, neidon kysymykseen nukkumisesta. "Entä sinä?" Poika kysyi ja otti iloisesti vastaan neidon suukon. Soul ei ollut koskaan ennen ollut näin iloinen nähdessään jonkun tutun. Tunne oli kuitenkin mukava, joten Safer voisi toistaa tämän tunteen monta kertaa peräkkäin, eikä kyllästyisi siihen kuitenkaan.
Neito sanoi tuonneensa Saferille vaatteet ja käski sanoa, jos ne eivät tuntuisi hyviltä. Safer nyökkäsi hyväksyvästi, vaikkei ollutkaan kovin innoissaan uusista vaatteista. Ei sillä, ei poika hirveästi koskaan ollut ajatellut sitä, mitä hän päälleen laittoi.
Neito otti pojan käden ja johdatti hänet kivelle, jonka päällä vaatteet lepäsivät. Neito otti ne kiveltä ja ojensi pojalle, Soul tunnusteli vaatekappaleita kädellään, ne tuntuivat oudon pehmeiltä, puhtailta ja ehjiltä.
"Kiitos." Soul henkäisi ja otti vaatteet käsilleen. Neito sanoi, että Soul voisi sovittaa niitä vaikka luolassa. Ei pojalle olisi ollut mitenkään vaikeaa sovittaa niitä neidon nähden, mutta kerta neito itse ehdotti luolaan menemistä, ei Soul nyt enää rupeaisi vaatteita siinä toisen edessä vaihtamaan. Poika nyökkäsi hymyillen ja käveli luolan suojaan.
Luolassa Safer heitti vanhat vaatteensa kivilattialle ottaen sitten yhden vaatekappaleen käteensä tunnustellen, mikä vaate oli kyseessä. Housut, hyvä. Saferilla meni oma aikansa pukiessa, koska ensin hän puki housut väärinpäin jalkaansa.
Kun Safer oli saanut vaatteet päälleensä, hän kokeili ensin muuntautua koiraksi, koska ei ollut varma, toimisivatko nämäkin vaatteet siinä. Pojan onneksi vaatteet toimivat juuri samalla lailla kuin entisetkin ja Soul uskalsi astua neidon luokse.
Vaatteet olivat ihmeellisen hyvän tuntuiset, ne joustivat, eivätkä varmasti haitanneet häntä missään vaiheessa. Soul ei kuitenkaan osannut pukea liiviä päälleen.. se oli oudon tuntuinen ja vaikutti todella oudolta.. verrattuna "tavallisiin vaatteisiin".
"Ööö.. voisitko auttaa tämän kanssa?" Safer kysyi, eihän hän koskaan ennen ollut liiviä päälleen laittanut.
Kun poika liivin oli päälleensä saanut, hän kokeili paria perus hyppyä ja oli oikein tyytyväinen vaatteisiin.
"No, miltä minä näytän?" Poika kysyi naurahtaen ja levitti kätenä, esitelläkseen vaatteita. Itsehän poika ei nähnyt, mutta neito pystyisi ainakin sanomaan mielipiteensä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Loka 2012, 17:04

Misute

Tyttö jäi odottelemaan Soulia luolalta, hän katseli kaunista ja kirkasta taivasta. Hän hymyili hiljaa. Misute kuuli kuinka pojan askeleet lähestyivät häntä. Soul tuli ja se mitä MIsute näki oli komean nuorukaisen, joka ei osannut laittaa liiviä. No eihän Soul näyttänytkään siltä, ettei osaisi laittaa mitään muuta kuin housut ja piadan päälle. Misute naurahti pojan avun pyynnölle. "Odotahan vain, tulen auttamaan." Misute hihkaisi ja hyppäsi kiveltä, hän otti liivin ja avusti sen pojan ylle. "Ja näin, miltä tuntuu?" Misute kysyi iloisena, hän perääntyi katsomaan lopputulosta.
Poika testasi paria hyppyä testaamismielessä ja Misute katseli pojan ulkonäköä. Ero oli suuri. Ensimmäinen asia mitä tytön mieleen tuli, kun Soul kysyi miltä hän näytti, oli: Puhdas, hyvin puhtaan näköinen ja siisti nuorukainen.
"Se sopii sinulle! Näytät todella komealta ja puhtaalta." Misute sanoi ja hyppäsi pojan syliin. Hän nuuhki vaateiden ja pojan hajua. "Tuoksut puhtaalle." Misute nauroi ja suuteli pojan poskea hellästi. "Haluatko mennä kävelylle? Voisit testata liikkumista noissa vaatteissa." MIsute sanoi ja piillotti kasvonsa pojan rintakehää vasten.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 29 Loka 2012, 17:48

Soul Safer

Soul otti neidon kiinni ja halasi tuota vahvalla halauksella. Neito sanoi, että hän tuoksui puhtaalta ja poika otti sen kohteliaisuutena, vaikka miettikin, miten pahalta oli neidon mielestä ennen haissutkaan.
Kun Misute ehdotti, että he menisivät kävelylle, jotta poika voisi kokeilla vaatteitaan, Soul nyökkäsi innoissaan. Hän ei niinkään ollut innoissaan kävelyn suhteen, mutta kävelyn Misuten kanssa suhteen.
"Mennään jo." Soul Safer hihkaisi ja otti neidon käden käteensä ja lähti hypellen puiden lomaan. Hän ei oikeastaan tiennyt, minne Misute tahtoi mennä, mutta poika vain veti toista mukanaan, kunnes puut olivat peittäneet luolan.
"Niin.. öö onko sinulla mitään erityistä paikkaa, minne haluaisit mennä?" Soul lopulta kysyi ja kääntyi "katsomaan" neitoa. Soul hymyili vilpittömästi, nämä vaatteet olivat paremmat, kuin mies pystyi edes toivomaan. Ne joustivat mukavasti, mutta pysyivät kuitenkin helposti päällä.
"Vai kävelläänkö vain?" Soul kysyi. Hän ei koskaan ollut sisäistänyt kävelyn sisäistä olemusta, miksi joku jaksoi vain kävellä? Mutta ehkä se oli kivaakin, ehkä jos he juttelisivat.. tai jotain. Mitä sitä nyt kävelyllä yleensä tehdään.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Loka 2012, 18:13

Misute

Tyttö nauroi toisen vetäessä hänet mukaansa. Hän kohautti vain olkiaan. "Ei ole eritystä paikkaa. Kävellään vaan. Ohan se mukavaa, kun voin vain kävellä minulle tärkeän pojan kanssa." Misute sanoi ja nojautui toiseen hellästi. hän suuteli toista vielä ja hymyili sitten iloisena. "Rakastan sinua Soul." Misute kuiskasi toisen korvaan.

//Joo sori ketso ja se taisi olla tässä. Joten kiitosta pelistä oikein paljon. Otetaan joskus uudestaan!! ><
Nya
 

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron