Well, do you need help?


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Huhti 16, 2012 6:18

Soul Safer

Toinen pyysi anteeksi, ihan turhaan, mistä tuo olisi voinut tietää.
Neito sanoi, että hänen silmänsä olivat hassut. Se auttoi hieman Saferin oloa. Ainakin toinen oli tarttunut aiheeseen. Mies ajatteli mielessään toisen silmät, kauniit, eriväriset silmät. Toinen paljasti myös sen, että oli eläin.. ainakin osaksi.. Safer hymyili, hieman raukkamaisesti, mutta kuitenkin hymyili. Se oli jokseenkin uutta, mutta se oli asia, jonka hän oli oppinut eräältä toiselta neidolta, joten hän aikoi käyttää sitä elettä useamminkin.
Toinen pyysi anteeksi jo toisen kerran.
"Ei ole tarpeen. Et sinä voinut tietää, mutta usko pois, näiden silmien takana on jotain vahvempaa kuin haluaisitkaan tietää." Safer sanoi hieman mystisesti. Hän hymyili vinosti, koska ei osannut kiertää suoraa asiaan menemistä sillä lailla, että toinen saisi mitään selkoa hänen silmistään.

Hetken päästä, kun neito liikkui jotenkin, Safer ei ollut varma mitä hän teki, mutta äänestä päätellen vaihtoi ainakin asentoa. Sitten hän kysyi väsyttikö Saferia. Mies naurahti.
"Ei, ei minua väsytä." Hän sanoi jokseenkin reippaasti. Hän alkoi tulla ulos kylmästä kuorestaan. Oikeastaan mies alkoi jo pitää toista tuttunaan, ei vain henkilönä, jonka hän tapasi, vaan asteen suurempana.. ei mitään vakavaa, mutta olihan toinen sentään tuonut hänet turvaan, eli melkein pelastanut hänen henkensä.
"Nuku sinä vain." Safer sanoi lempeästi.
"Minä olen täällä vahtimassa, ettei sinulle käy mitenkään." Mies sanoi naurahtaen.. toinen saattoi olla jo unessa, mutta ei se miestä haitannut. Hän istuisi ja odottaisi vaikka ikuisuuden, kunnes toinen heräisi.
"Muista, teen vuoksesi mitä ikinä tahdotkin.. vastapalvelukseksi." Mies kuiskasi, vaikka uskoi, ettei toinen kuullut, vaan oli untenmailla. Samalla kun mies katsoi toista hän mietti, kuinka heikko toinen nyt olikaan, ainakin jos olisi ilman häntä. Toinen oli vain nukahtanut, eikä Safer uskonut hänen heräävän hetkessä, jos joku lähenisi, niinkuin hän itse aina teki. Oli valppaana, vaikka nukkuikin.
Onneksi neidolla siis oli hänet. Kunhan toinen ei näkisi painajaisia, koska toisen uniin Safer ei voisi tulla häntä pelastamaan..

Nya

Viesti Ti Huhti 17, 2012 8:35

Misute

Soul ei ehkä tiennyt, mutta tyttö ei ollut aivan sikeässä unessa. Hän nukkui osittain koiran unta. Hän kuunteli hymyillen unisesti miehen sanoja. Toinen oli ystävällinen, hän oli oli myös lempeä. Tyttö hymyili itsekseen silmät kiinni. Hän nukkui ehkä tunnin, kunnes heräsi ja nousi istumaan. Tyttö ei tehnyt suurempia eleitä, kuin hymyili. "Minä pidän sinusta. Olet lempeä ystävällinen. Olennot jotka saavat sinusta ystävän, ovat oikein onnekkaita saadessaan noin mukavan persoonan." Misute sanoi lempeästi. Sade ulkona oli loppunut. "Sade on loppunut. Mennäänkö ulos haukkamaan raitista ilmaa? Pystytkö jo liikkumaan?" Misute kysyi ystävällisesti Soulilta. Hän käveli nuorukaisen luo ja kyykistyi tämän eteen. Tyttö katseli toisen kuntoa. Aurinko alkoi paistaa ulkona synkän sään sijaan. Misute vilkaisi ulos hymyillen. "Ulkona on hieno sää, siellä paistaa aurinko." Tyttö ilmoitti miehelle. Hän mietti tsellen Soulia. Nuorukaisen vaatteet olivat hieman kärsineet ja kuluneet. Mies ei näemmä käyttänyt kenkiä, mutta mitä väliä sillä oli? Toinen oli mukava ja sillä minkälainen toinen oli, se oli tärkeintä.
Tyttö käveli luolan suulle ja katsoi ulos, jossa sää oli selkeää sekä lämmin. Noh ei kovin, lämmintä, mutta kuitenki hieman. "Täällä on kaunista sateen jälkeen. Tule sinäkin haukkaamaan raikasta ilmaan. Soul." Misute kehotti hymyillen ja katseli sitä sateen jälkeistä kauneutta. Misutesta nuorukainen oli myös mystimen. Miekkonen kätki sisäänsä jotain, mitä ei halunnut paljastaa hänelle. Häntä se ei haitannut. Hän ei halunnut tunkeutua toisen asioihin, eikä painostaa toista paljastaamaan sellaista mitä ei halunnut paljastaa.

Viesti Ti Touko 01, 2012 11:56

Soul Safer

Oliko se puoli tuntia, tunti vai kaksi? Sitä Safer ei tiennyt, hän oli menettänyt ajantajun täysin, mutta aika ei ollut tuntunut pitkältä, mutta se ei ollut ollut kovin lyhytkään. PÄä asia oli se, että neitonen oli nyt ylhäällä ja hereillä. Enimmäkseen Safer oli vain ollut tuonkin ajan ajatustensa viemänä ja hän oli ajatellut.. tuota tyttöä.
Ensimmäinen asia, jonka tyttö sanoi, oli, että hän piti Saferista. Mies kummastui vallan kohteliaisuudesta, mutta kusikasi sitten hennon kiitoksen. Olikohan toinen vieläkin unenpöpperössä vai tarkoitti sitä tosiaan? Siitä Safer ei päättänyt ottaa selvää, kun toinen sanoi, että sade oli loppunut ja neito ehdotti, että he menisivät ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Safer ei voinut kieltäytyä, vaan hän nousi heikosti polvilleen. Hänen jalkojeen särki, koska hän oli istunut samassa asennossa, kovalla alustalla jo aika pitkään. Safer nyökkäsi toisen kysymykselle, että pystyisikö hän jo liikkumaan.
Neito sanoi, että siellä paistoi aurinko. Siitä Safer oli hyvillään. Hän kyllä piti kylmästä, mutta koska hänellä oli vallan kostea olo, hän halusi mieluusti auringon lämpöön.
Safer nousi pian koko pituuteensa ja lähti heikosti kävelemään kohti auringon valoa ja lämpöä. Hän tunsi sen ihollaan ja rupesi hymyilemään.
"Metsä tuoksuu vahvasti näin sateen jälkeen." Mies sanoi lopulta päästyään toisen viereen. Maa hänen allaan oli sulanut lumeasta ja Safer rakasti maaston tuntua jalkojensa alla.
"Pidätkö ulkona liikkumisesta?" Safer kysyi, vain koska hän ei pitänyt niinkään hiljaisuudesta, joka oli lakseutunut hetkeksi heidän päälleen.

//vastaus! \o/ //

Nya

Viesti Ti Touko 01, 2012 9:39

Misute

"Niin tosiaan tuoksuu. Todella vahva ja lempeä haju. Se saa sisälläni sen pienen toivon syttymään. Kesään on enää todella vähän." Misute ilmoitti virnistellen. Hän käänsi päätään, jotta voisi katsoa Soulia,Tyttö katsoi toista ja hämmentyi. Toinen näytti hyvin lempeältä kun hän hymyili. Se jotenkin kosketti häntä hyvin paljon. "Olet... Lempeän näköinen. Minä pidän hymystäsi." Misute sanoi hymyillen itsekkin. Hän oli todella hämmentynyt siitä, että miltä toinen näytti hymyilessään. Rohkeälta ja lempeältä samaa aikaa, kuinka kiehtova näky. MIes kuitenkin kysyi jotain, joka katkaisi tytön ajatuksen kulun. "Voi Soul. Minähän pidän siitä ihan hirveästi, olen koko kesä ulkona yötä päivää ja muutakin! Olen odottanut lämpimämpiä ilmoja jo kauan, että voisin nukkua niiden miljoonien tähtien alla ja katsella kuun loistoa, se on todella loistokasta. Minua hävettää sanoa tämä, mutta sinulta jää paljon paitsi." Misute sanoi ja laski kämmenensä toisen olalle, kuin kannustaakseen ja lohduttaakseen toista.
Hänen tarkoituksensa ei ollut loukata toista, mutta hän sääli Soulia siitä, ettei tämä voinut nähdä niiden miljoonien kimaltavien pisteiden loistoa.Se oli niin ihmeellisen kaunista. "Kesällä on myös ihanaa laiskotella, silloin minulla ei ole töitä kamalasti. Siksi kai odotan sitä niin kovasti...." Misute sanoi haikeasti, hnä muisti sen että hänen pitäisi varmaan käydä äidin haudalla, jonne hän ei kyllä vapaaehtoisesti lähtenyt. "Hei, Soul. Osaatko sinä sanoa miltä tuntuu olla rakastunut?" Misute kysyi yllättäen. Hän piti kättään rintansa päällä ja aukaisi sen, kuin tarkastellakseen kunnolla. Misuten kasvoja kuumotti auringossa, mutta se oli oikein mukava tunne.

//OOOH!!! Vastaus \o/

Viesti Pe Touko 04, 2012 5:24

Soul Safer

Hymy suli nopeasti miehen kasvoilta ja muuttui hämmästyneeksi ilmeeksi. Siitä oli tosiaan aikaa, kun mies oli hymyillyt.. oikeastaan ei niinkään paljoa aikaa, mutta hymyily ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa ja sekin toi osaksi jonkinlaista heikkoutta, mutta silti mies jatkoi hymyilemistä.
"Kiitos." Mies sanoi hieman epävarmana mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Hän tiesi kiitoksen olevan heikkouden merkki, joten mies tunsi olevansa heikko, muttei välittänyt. Toinenkin oli osittanut jonkinlaista heikkoutta, joten hän uskoi, ettei neidon läsnäollessa heikkoutta tarvinnut niin paljoa peitellä.
Toinen sanoi rakastavansa kesää ja tähtiä, sanoen sitten, että Safer jäi paljosta paitsi.
"Näkeminen on yliarvostettua, jos haistaisit raikkaan iltailman kuten minä, tuntisit jokaisen tuulenvireen ja ruohon koreen vierelläsi, kuten minä tai kuulisit tullen hennon kuiskauksen niinkuin minä, voisitkin luopua tähtitaivaasta." Safer sanoi hieman hymyillen, hän oli kovin tyytyväinen sokeuteensa, muttei siltikään osannut itse nauttia tietäen mikä itse sisäisesti oli.. tappaja.
Seuraava kysymys oli hieman outo, tai ainakin se iski mieheen jotenkin hiljaisesti. Hän oli nimittäin juuri tavannut toisen naisen, oikeastaan tainutkin rakastua toiseen, mutta tuon naisen sisällä kasvoi jo uusi elämä ja sillä elämällä oli jossain isä, joten Saferin mahdollisuudet olivat olleet nollat.
"E-enpä oikeastaan." Safer sanoi, se oli tietenkin pienoinen vale, muttei mies voinut olla varma, olivatko hänen tunteensa oikeita.
"Entä sinä?" Mies kysyi hieman kurtistaen kulmiaan.
"Ja koska en tiedä edes perheestäni, en tiedä miltä tuntuu oikea äidin rakkaus.. tiedätkö sinä?" He siirtyivät selvästi aiheeseen, joka oli Saferin tuttujen ajatusten ulkopuolella. Hänelle ei oikeastaan kukaan ollut sanonut, että joku häntä rakastaisi, mutta se nyt ei ollut ihme.. eikä Safer sellaista suuremmin edes odottanut, tai halunnut. Kun ei tiennyt miltä tuntui toisen ihmisen rakkaus ei sellaista voinut edes kaivata.

// YAY!! //

Nya

Viesti La Touko 05, 2012 8:23

Misute

"Hölmö." Sen tyttö päästi suustaan virne kasvoillaan. "Minäkin kuulen sen kaiken mitä sinäkin kuulet, yhtä tarkasti ja kaikkea. Sutena ja ihmisenä. Kuuloni on eläimen." Misute sanoi pehmeästi ja kuunteli sitten toisen vastausta hänen kysymykseensä. Kysymys kysymyksen perään, niinkö se olikin. Tyttö mietiskeli itsekseen. Hassuahan se oli. Misuten kasvot menivät välillä hymyyn ja sitten hieman pienempään siroon hymyyn. "Minä en ole koskaan tuntenut rakkautta, ainakaan vielä ketään kohtaan mutta perheen rakkautta oleln tuntenut." Tyttö sanoi häpeilemättä. Hän oli vasta seitsemäntoista, elämä edessä ja kaikkea. Eikä muutenkaan ollut juuri rakastanut muuta kuin perhettään. Isoveljeään ja isäänsä. "En minäkään ole koskaan kokenut äidin rakkautta. Minun äitini kun on kuollut jo silloin kun minä synnyin. Se kuulostaa ehkä surulliselta ja säälittävältä sekä heikolta. Mutta sitä se ei ole. Mikä ei tapa meitä vahvistaa ja voimistaa meitä uusia koettelemuksia varten." Misute sanoi rauhallisesti ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.
Soul oli Misuten mielestä kiinnostava sekä oiken komea, jos tarkasti alkoi tutkimaan toista katseella. "Rakkaus on mielenkiintoinen tunne. Eihän sitä koskaan tieä milloin iskee outo tunne, jolloin vain haluaisi poimia kukkia ja laulaa. Se on kuin onnellisuutta. Sitä pientä mutta tärkeää tunnetta ei pidä vältellä." Tyttö sanoi hieman itsekkin pohtivasti. MIsute pyörähti auringon alla ympäri ja katsi Soulia. "Minusta, sinä olet vahva ja itsevarma." Misute mietti hetken ennen kuin sanoi mitään. "Mutta sinulla on jotakin jota haluat piilotella. Olen oppinut isoveljeni kautta että pojat haluavat suojelevat kunniaansa. Onko se totta?" Misute kysyi arasti ja antoi auringon säteiden kuivata hänen vaatteensa. Lopulta tyttö kietoi vihreän lannehameensa takaisin pussihousujen päälle. Kun vaatteet olivat vihdoin kuivat. "Soul... Oletko sinä yksinäinen? Kun katson kasvojasi, vaikken näe silmiäsi tunnen sen että tunnut yksinäiseltä ja onnettomalta. Miksi sinä olet onneton?" Misute kysyi viattomasti. Hän ei tarkoittanut mitään pahaa sanoillaan Hän vain halusi tietää toisesta ennenmän. NUorukainen kun oli niin kiehtova tytöstä. Vai oliko se jotakin muuta? Jotakin, josta tyttö itsekkään ei tiennyt? MIsute istahti sitten nurmikolle, joka oli kuivunut auringossa. Tyttö räpytteli silmiään hetken kirkaan säteen osuessa niihin. Misute oli ehkä heikko toisen mielestä, toinen ajatteli ehkä hän itse oli heikko. Mutta miksi? Silläkö hän suojeli itseään, ettei näyttäisi heikkouksiaan? Misute pohti taas. Hän oli jotekin muissa maailmoissa ja oli jäänyt tuijottamaan poikaa salaperäisesti. Tytön katsessa näki hieman haikeutta mutta se mitä toinen ehkä saattoi aistia hänestä oli se että tyttö huokui kiinnostusta, mutta yksinäisyyttä.

//^^

Viesti Pe Touko 25, 2012 6:10

Soul Safer

Toinen sanoi häntä hölmöksi ja että kuulisi kyllä kaiken saman kuin hänkin, jonka jälkeen Safer hymähti ja "painoi" toista hellästi nyrkillään, muttei koettanut satuttaa toista.
"Älä pilaa iloani." Hän naurahti, vaikkei se oikeastaan mitään ollut muuttanut.
Safer kuunteli toisen sanonnan "mikä ei tapa, vahvistaa" mies oli kuullut sen pari kertaa ennenkin.
"Niin, mutta jos sinut hakataan henkihieveriin, ei se sinua ainakaan sillä hetkellä kun makaat maassa kovin vahvista." Mies totesi naurahtaen, vaikka totesikin ajatuksissaan, että siinä oli kuitenkin jotain perää. Samalla toinen alkoikin kertomaan vastausta hänen kysymykseensä rakkaudesta.
"En ole kyllä koskaan poiminut kukkia ja laulanut." Soul Safer totesi jokseenkin vakavana, vaikkei sitä kuitenkaan ollut. Laulaminen kuitenkin kuulosti todella typerältä. Yhtäkkiä neito pyörähti Soulin vieressä ja hän kavahti hitusen taaksepäin, kummastuksesta ja pelosta, että törmäisi tyttöön ja satuttaisi toista. Ennenkuin mies kerkesi edes tajuta, toinen olikin siirtynyt sanomaan, että hän oli vahva ja itsevarma. Saferin olisi tehnyt mieli nauraa siinä tilanteessa, muttei hän kehdannut. No, ainakin hänen taivoitteensa oli pysynyt yllä, ainahan Soul tahtoi ainakin näyttää vahvalta, eikä heikolta ja itsevarmuus oli vahvuutta. Ainakin mies pystyi näyttelemään vahvaa hyvin.
Misute jatkoi, vaikka Safer olikin ollut uppoutuneena ajatuksiinsa, mutta mistäpä neito sitäkään olisi tiennyt, tuskin miehen nenä ja suu kertoivat paljoa. Soul oli kuitenkin pannut neidon sanat mieleensä, jotta osaisi vastata.
Totta, mies piilotteli jotain, eikä varmasti kertoisi sitä neidolle.. ei hän kykenisi. hetken mies mietti neidon kysymystä, mutta vastasi sitten yksinkertaisesti:
"En tiedä." Hetken Soul oli vain hiljaa ja mietti asiaa puhki. "Minä en tiedä tavallisten poikien tavoista mitään.. mutta luulisinpa, että asia on kutakuinkin niin.. kunnialla saa huomiota, huomiolla saa naisia ja naisiahan kaikki pojat tahtovat.. ainakin suurin osa siitä joukosta. Kunnian vaaliminen on tärkeää, käy varmasti monille työstä." Sen sanottuaan Safer aikoi jättää aiheen taakse, koska se oli aivan ulkoa hänen osaamis alueeltaan.
Seuraavakin aihe oli miehelle hieman outo, mutta sitäkin tutumpi. Hän ei kerennyt vastata ensimmäiseen kysymykseen, joten jätti sen taakseen ja päätti että vastaisi seuraavaan kysymykseen, joka käsitteli hänen onnettomuuttaan.
"Koska minulla on sellaisia asioita taakkanani, joita kaikki eivät voi ymmärtää ja jos kertoisin ne sinulle, et olisi tässä nyt. Mutta minä pyydän, minä anon sinua, älä pyydä minua selittämään tätä sinulle. Älä vielä, älä nyt ja jos joskus sen sinulle selitän, minä pyydän, älä juokse, älä kilju, sillä kaikesta huolimatta, minä suojelen sinua.. en muuta, vain suojelen, kuten sinäkin suojelit minua." Safer sanoi ja istui toisen perässä pehmeälle ruohikolle. Hän oli aivan hiljaa, "tuijotti" aurinkoa kohti ja antoi sen lämmittää ihoaan.
"Ja, koska tämä keskustelu on minusta nyt hieman loppu, enkä osaa selittää paremmin, haluan sanoa sinulle, että se mitä seuraavaksi sinulle teen, voi katkaista välimme täysin tai lähentää niitä. Jos et tahdo, että tämä on mitään vakavaa, niin pyydän, ettet tee tästä numeroa. Jos tahdot, että tämä on vakavaa, pyydän, että vaikka olisin huono suutelemaan, niin et viitsisi muistuttaa minua sitten.. tämä taitaa oikeastaan olla ensimmäisiä tai ensimmäinen kerta kun koskaan teen näin.." Sen sanottuaan Safer siirsi "katseensa" auringosta neitoon, otti kätensä hennosti tuon leualle, käänsi Misuten pään itseään päin ja painoi huulensa toisen huulille. Tämä oli miehelle täysin vierasta, hän ei tiennyt miten se olisi pitänyt tehdä, hänen tietonsa asian suhteen oli rajoittunut vain siihen, että hän tiesi mitä suudelmassa kuului tehdä, koskettaa huulilla toisen huulia ja olla mahdollisimman hellä. Safer ei osannut olla hellä, hän pysyi jokseenkin "jäykkänä" koko suudelman ajan ja koetti miettiä mitä neito ajattelisi asiasta. Hän irrottautui tuosta yhteydestä pian ja oli valmis vastaanottamaan kaikenlaisia potkuja, lyöntejä tai huutoja. Hän ei aikoisi taistella toista vastaan, hän aikoisi olla heikko.

//mitä Safer menitkään tekemään o.o //

Nya

Viesti To Touko 31, 2012 9:25

Misute

Tyttöä hymyilitti, kun toinen näytti olevan hyvällä tuulella. Hän kuunteli toisen selityksiä ja nyökytteli ymmärtäen jokaisen sanan. Hänen oli pakko naurahtaa, kun toinen sanoi ettei ollut koskaan poiminut kukkia ja laulanut. "En minäkään ole, paitsi kukkia olen kerännyt." Misute sanoi juhlallisesti. Soul selitti että hän piilotteli jotakin ja kertoisi hänelle ehkä joskus vielä sen ja toivoi ettei Misute karkaisi tai pelkäisi häntä sen jälkeen. Misute katsoi hieman epä varmana miestä. "En minä aijo pelätä sinua, olit sitten ihminen tai jonkin sortin demoni. Olethan sinä todella mukava ja sellaista, minä pidän siitä." Misute sanoi kainosti ja hieman punastui, kääntäen päätään. Hän yriti peitellä punastumistaan.
Sitten Soul alkoi selittää mitä hän aikoisi tytölle seuraavaksi tehdä. Tyttö hieman kummaksui kuinka toinen selitti levottoman tuntuisesti hänelle. "Niin? En minä si-" Tytön lause jäi kesken kun nuorukainen käänsi kädellään helläsi hänen kasvonsa poikaan päin ja suuteli sitten häntä. Hetken Misute oli hieman hämillään, mutta nautti lopusta, eikä sitä kuitenkaan kestänyt kauaa.
Toinen näemmä odotti jonkinlaista reaktiota häneltä, joten Misute antoi reaktion Soulille. Hän vetäisi pojan syleilyynsä ja hymyili iloisesti. "En näemmä osaa suudella kamalan hyvin, mutta ei se haittaa." Tyttö sanoi hieman punastuen ja hymyili lopuksi. Hän suuteli pojan otsaa ja silitti tämän hiuksia. "Taidan pitää sinusta tosi paljon Soul. Olet todella mukava ja söpö... Siis ööh... Suloinen..." Misute sanoi hieman punastuen taas. Hän ei osannut nyt oikein koota sanoija suulleen, mutta antoi kuitenkin kasvojensa loistaa ja näyttää tunteetnsa. MIsute suukotti toista vielä kerran hellästi nenään ja virnisti. "Minua ei haittaa minkälainen olet, vaikka tekisit työksesi tappoja tai jotakin muuta. Minulle sinä olet todella tärkeä ja mukava." Misute selosti juhlallisesti.

Viesti Ke Elo 08, 2012 2:20

Soul Safer

Misute sanoi, ettei aikoisi pelätä Soulia, mutta siitä Soul ei osannut kovinkaan vakuuttua. Ehkä toinen oikeasti olisi peloton tai olihan tuo jonkinlainen taikoja niin tuskin hän pienistä hätkähtäisi. Neito sanoi hänen olevan mukava, joka kolahti jotenkin Saferiin. Hän itsekin ihmetteli, miten mukava oli toiselle. Ehkä se juuri johtui siitä, että tuo ei ollut täysin ihminen eli riistaa.

Neito otti Soulin syleilyynsä ja sanoi, ettei osannut suudella kamalan hyvin. Siihen Safer olisi halunnut naurahtaa, koska itse hän ei ollut suudellut pitkiin aikoihin. Ehkei koskaan, ei hän muistanut. Misute lateli kohteliaisuuksia Soulille ja pojan huulille kiiri hymy, ei suuri, mutta hymy kuitenkin.
"Olen varma, että sinä olet kaunis. Vaikken sinua näe, olen siitä varma. Ja sinä olet erittäin mukava minulle, joka kertoo jo paljon." Poika sanoi toiselle, vaikka jokainen sana tuntui vaikealta lausua, ei hän nimittäin usein tällaisia kohteliaisuuksia toisille sanonut. Soul tunsi suukon nenässään ja hän jotekin nautti jo siitä hetkestä.
Toinen sanoi, ettei välittäisi, vaikka Soul Safer tappaisi, no siinä ainakin neito meni täysin oikeaan.
"Jos minä kertoisin sinulle salaisuuden.. säilyttäisitkö sen?" Soul Safer kysyi arasti. Hän ei ollut varma aikoisiko kertoa mikä oli vai ei, mutta ainakin hän mietti kertomista hyvin ahkerasti.
"Sinä nimittäin juuri suutelit.. sielujen syöjää." Safer sanoi ja kavahti tajutessaan, että oli oikeasti sanonut sen.
"Tai siis.." Safer koetti jotenkin keksiä selitystä juuri sanomalleen asialle, muttei keksinyt.
"Minä olen murhaaja." Poika tunnusti, laski päänsä polviensa väliin ja odotti jonkinlaista reaktiota toiselta. Se voisi olla jotain aivan kauheaa ja siihen poika olikin jo varautunut. Hän oli varautunut juoksemaan pakoon, koska hän ei haluaisi satuttaa toista, ei senkään jälkeen, vaikka neito hyökkäisi hänen kimppuunsa. Ei, vaikka se oli vaikea myöntää, neito alkoi tuntua tärkeältä pojalle. Liiankin tärkeältä.

Nya

Viesti To Elo 09, 2012 11:42

MIsute

Tyttö katsoi kuinka tukalan näköinen pohdinta pojalla oli meneillään, hän ei ymmärtänyt mikä nyt oli vikana. "Soul?" Tyttö kysyi hiljaa ja katsoit poikaa huolestuneena. Tuon kysyesä osasiko hän pitää salisuuden, Misute nyökkäsi hieman varautuneena. "Osaanhan minä." tyttö sanoi. Sen jälkeen kun hän oli suudellut poikaa nenälle, toinen ilmoitti arasti että hän oli suudellut juuri sielun syöjää, toinen yritti parhaansa mukaan selitää, lopulta toinen päätyi sanomaan että oli murhaaja. Misute tuijotti toista järkyttyneenä, sitten hän laski päänsä alas ja painoi kätensä kavojaan vasten. Hän näytti juuri sillä hetkellä surulliselta sekä niin heikolta. Misuten nyyhkytys kuului tyttö itki. Lopulta neidon kasvot kohosivat Soulin kasvoja kohti, kädet eivät enää peittäneet niitä. Misute hymyili onnellisen näköisenä. "Olen onnelllinen, että pystyit luottamaan minuun ja kertamaan salaisuutesi." Neito sanoi j anyyhklyttäen, hän näytti niin surulliselta, vaikka tuo hymyili läpi kyynletensä. Misuten ilme kuitenkin muuttui. "En minä itke sitä että sinä olet tappanut monia, vain pysyäksesi elossa. Minä itken onnelisuuden ja pelon kyyneliä." Misute sanoi ja halasi poikaa varovasti, hän tärisi. Mutta ote tiukkeni toisen ympärillä, aivan kuin se ei haluaisi päästää koskaan irti. "Et saa lähteä minnekkään! Älä lähde äläkä sure sitä että pelkään sinua ehkä hiukkasen, mutta totun kyllä, koska pystyt olemaan mukava ja juuri siksi taisin..." Misuten lause jäi vain pieneksi supatukseski. Lopulta neito kuiskasi sen Soulin korvaan. "Sillä minä rakastan sinua, olet tärkeä sellainsena kuin olet." Misuten kasvot painautuivat vasten toisen olkaa. Hän oli punainen hänen kyynelilleen ei näkynyt loppua.
"Minä pidän sinusta liikaa Soul, jotta voisin pelätä sitä mikä sinä olet. Olet kaikkea muuta kuin murhaaja. Olet mukava ja komea poika. Olet avulias ja suojelet minua. Olen aina onnellisen näköinen kun saan sinut hymyilemään, siksi... Siksi en halua että lähdet syylisyyttä potemaan yksinäsi, vain sen takia että olet sielujen syöjä. Se on vain sinun tapasi pysyä kiinni elämässä." MIsute sanoi ja painauti lujemmin toista vasten, hän ei halunnut päästää irtikään, jos Soul olisi joussut pois, sitä Misute ei olisi kestänyt.
Neito päästi lopulta irti ja katsoi hieman punertavien silmiensä kanssa poikaa. "Kuule Soul, tehdään näin. Halaa sinä minua vapaaehtoisesti, sillä se saa mielialan muuttumaan paremmaksi ja saat tuntea tätä." MIsute sanoi ja otti poijan käden, ohjasi sen vasemmalle puolella rintaansa, niin että Soul saattoi tuntea sydämmen lyönnit. Misute nousi seisomaan ja levitti kätensä. "Tule Soul, anna minulle hali." Misute sanoi leveä hymy kasvoillaan. Hänen eriväriset silmänsä kiilsivät kauniisti ja odottivat Soulia.

Viesti To Elo 09, 2012 8:07

Soul Safer

Tyttö rupesi itkemään. Se oli kauhein reaktio, minkä Soul oli halunnut toiselta saavan. Poika ei ollut edes tajunnut, että hän välitti tytöstä ja toisen itku tuntui erittäin pahalta.
Pian toinen kuitenkin sanoi, että oli onnellinen, koska poika oli luottanut häneen. Se sai hänet ymmälleen. Pian Soul tunsi Misuten halauksen ja häneen tulvi jonkinlaista lämpöä, ehkä se oli vain tytön lämpöä, mutta Safer piti siitä. Hän oli ennen rakastanut kylmää ja kosteaa, mutta nyt hän alkoi pitää tästä oudosta lämmön tunteestakin. Sitten tyttö sanoi, ettei hän saisi mennä pois, ei Safer halunnutkaan. Vaikka se kävinkin hänen mielessään pari kertaa, olihan tilanne niin outo, että olisi ollut helpompi, vain juosta pois ja unohtaa, mutta ei Safer ollut tarpeeksi vahva ja kykenevä sellaiseen.
Misute kuiskasi hänen korvaansa jotain erittäin tärkeää, heikkoutta. Suurta heikkoutta, suurempaa maailmassa ei varmasti olisikaan, rakkaus. Soul Safer ihmetteli suuresti miten toinen pystyi tunnustamaan jotain niin heikkoa ja kaunisa hänelle. Ei, hän ei ihmetellyt sitä, miten Misute oli osoittanut heikkoutensa suoraan hänelle vaan sitä, miten toinen pystyi oisittamaan mitään sellaista murhaajaa kohtaan.
Toisen sanat olivat hänelle tarkeitä ja ne osoittivat, että vaikka häntä pelättäisiin, niin se ei estä rakastamasta. Se oli outoa. Safer tunsi uutta lämpöä, kun Misute ohjasi hänen kylmän kätensä toisen sydämmelle, hän tunsi lämpöä omassa sydämmessään. Se oli outoa, erittäin outoa Saferille ja uutta.
Misute nousi ja odotti halausta Saferilta. Soul Safer nousi seisomaan, kuten tyttökin oli tehnyt. Hän oli vielä turta toisen sanoista ja tunsi outoa sokeutta, sokeutta, jota ei ollut ennen kokenut. Hän tunsi olevansa jotenkin avuton. Silti Safer sai liikuttua toisen lähelle, hän ei ollut halannut usein, se oli erittäin uutta, mutta kyllä Soul tiesi mitä tehdä. Hän kietoi kätensä tytön ympärille, huokaisi helpostuksesta kun sai sen tehtyä ja pysyi halauksen lämmössä.
"Sinä olet tärkeä minulle." Sen Soul sai vain kuiskattua. Hän ei vielä osannut sanoa, rakastiko toista vai ei. Ei hän ollut ennen sellaista tunnetta kohdannut, eikä ollut varma oliko tämä uusi tuntemus mitään sinne päinkään.
"En lähde, en jos et tahdo minun lähtevän." Sen sanottuaan, Soul irrottautui hieman kauemmas halauksesta ja painoi huulensa toisen huulille, se tuntui oikealta ratkaisulta. Tällä kertaa poika ei jättänyt suudelmaa kesken, vaan jatkoi sitä pidempään. Taas hän sai jonkin uuden tuntemuksen ja hän alkoi olla jo täynnä uusia tunteita.
Hitaasti poika vetäytyi suudelmasta ja palautui halaamaan toista.
"Kiitos." Hän kuiskasi heikkouden toisen korvaan.

Nya

Viesti Pe Elo 10, 2012 10:22

Misute

Tyttö näytti ilahtuvan suuresti siitä, kun Soul nousi ja halasi häntä. MIsute vastasi halaukseen sulki silmänsä, nuuhki pojan ominastakeista hajua, imi kaiken tiedon Soulin kehon eleistä ja hajuista. Hän halusi pitää nuorukaisen omanaa. Hän oli liian onnellinen päästämään irti. Soul irattautui ja suuteli häntä. MIsute vastasi suudelmaan, suudelma kesti nyt pitempään, josta hän oli kovinkin ilahtunut. Sitten uusi halaus ja tärkeä sana mitä hän ei tahtonut koskaan unohtaa. Misute närpersi Soulin vaaleita hiuksia, jotka tuntuivat niin silkisiltä. "Olehyvä." Misute kuiskasi ja hymyili leveästi vasten pojan olkaa. Hän Silitti tämän hiuksia hellänsi ja varmasti. "Kuule Soul, haluaisin aina olla näin. Tuntea sydämmen lyöntisi ja kehosi lämmön. Haluaisin haistaa hajusi, haluaisin nähdä sinut aina kun voin, haluaisin auttaa sinua aina... Se mitä minä sanot nyt on kai heikoutta.. Sinulle, minulle se on vahvuus. Rakkaus on tunne ja halu suojella toista, pitää häntä näin ja halua nähdä rakas onnellisena, jos hän itkee häntä lohdutetaan, jos hän kaipaa tukea, sitä annetaan." Misute selitti hiljaa, nojaten Soulia vasten. Hän piilotti kasvonsa pojan rintakehää vasten hymyillen leveästi.
Misute katseli hieman ympärilleen ja irottautui pojasta. Hän suukotti tuota nenälle uudestaan ja naurahti iloisen kuuloiseti. Tyttö katsoi hieman ympärilleen ja löysi etsimänsä. Hän keräsi kourallisen kukkia ja onjensi ne sitten Soulille. "Olehyvä." Misute nauroi.

Viesti Pe Elo 24, 2012 5:50

Soul Safer

Soul kuunteli hiljaa, mitä Misute aikoi kertoa. Hän puhui rakkaudesta, miten osuvaa. Kun poika hiljaa kuunteli, hän huomasi, että Misute sanoi heikkoudesta, siitä kuinka rakkaus ei ollut heikkous. Vaikka Soul Safer kuuli tytön, jota hän rakasti sanovan, että rakkaus ei ollut heikkoutta, poika ei pystynyt pysymään siinä kiinni. Hän uskoi yhä että rakkaus oli heikkoutta ja tulisi aina olemaan. Sitä Soul ei kuitenkaan toiselle sanonut, olisihan se ollut enemmän tai vähemmän tyhmää, rikkoa nyt toisen hieno hetki.
Neito painoi päänsä pojan rintaa vasten ja se tuntui jotenkin hyvältä, Soulin mielestä. ehkä se oli vain se läheisyys, sitä hän oli kaivannut. Sitten toinen nosti kasvonsa pojan paidasta ja katseli ympärilleen irrottautuen kokonaan Soulista.
Soul Safer odotti ihmeissään, että mitä tuo nyt oli keksinyt. Kohta Safer saikin suukon nenäänsä ja naurahduksen osakseen. Pian Misutella olikin kimppu kukkia ja neito ojensi ne pojalle.
Soul oli hieman hämillään, oikeastaan aika paljon. Hän ei oikein tiennyt, mitä ajatella tuosta, mutta hän hymyili vastaukseksi. Hän tiesi, että hänen pitäisi sanoa "kiitos" mutta se tuntui vain neidon juonelta tämän "rakkaus ei ole heikkous" jutun jälkeen.
"Pitäisikö minun nyt tanssia ja poimia kukkia?" Soul naurahti niin kepeästi kuin vain pystyi palaten aikaisempaan aiheeseen. Sitten hän haisteli kukkapuskaa varauksella, eikä sen suuremmin ihmetellyt huomatessaan, etteivät ne tuoksuneet kovinkaan hyviltä.
Safer itsekin vilkuili nyt ympärilleen, kuulosteli ja kuuli sitten hiiren äänen. Ehkä tyttönen pitäisi hiiristä, siksipä Safer ottikin ja hyppäsi hieman korkeampaan ruohikkoon ja pian hänen käsissään juoksi hiiri. Useimmat tytöt pelkäsivät niitä, mutta Safer uskoi, ettei Misute tehnyt niin.
"Tässä. Lemmikiksi." Safer sanoi hymyillen ja ojensi pienoisen hiiren eteenpäin, tytölle. Mikä erikoinen lahja, vieläpä villi sellainen.
Hiiri kuitenkin puri Saferia ja sai miehen veren valumaan hänen sormeaan pitkin. Poika ähkäisi ja pudotti otuksen maahan. Hän katsoi surkeana sormeaan ja palasi taas siihen kylmään olomuotoonsa kuin oli aina ennenkin ollut. Hän kavahti sitä, mitä oli neidolle sanonut ja kavahti jopa toisen läsnäoloa ja sen varmasti näki jo Saferin ilmeestä. Hän vetäisi haavoittuneen kätensä selkänsä taakse, heikkous. Sitten hän murisi hiljaa Misutelle ja perääntyi montakin askelta.

//Oh noh. Snif.. Safer ei koskaan tule olemaan "oikea poika." kuten pinokkio.//

Nya

Viesti Ma Elo 27, 2012 5:43

Misute

Tyttö nauroi toisen kommentille. "Ei sinun tarvitse. En tehnyt tätä siksi että sinun pitäisi pomppia jollakin niitylla kukkia kainalossasi. Vaan tämän takia. Se on niin hauskaa." Tyttö sanoi ja heitti kukat ilmaan. Ne leijuivat kevyesti alas pojan ja MIsuten päälle. Toinen haistoi ja kuuli hiiren. Aivan kuin Misutekin kuuli ja haistoi, Soul sai hiiren kiinne ja ojensi sitä sitten hänelle. "Hahah, ei kiitos, en usko että se pitäisi suden lemmikkinä olemisesta." Misute sanoi ja samalla hetkellä hiiri puraisi Soulia sormeen. Tuo kirosi ja piilotti nopeasti verta valuvan sormensa selkänsä taakse. Misuten ilme meni huolestuneeksi. "Anna minä katson sitä! Ettei se vain tulehdu!" Tyttö sanoi ja lähti poikaa lähemmäs, mutta tuo perääntyi ja murisi tytölle. Misute tuijotti nyt todella epäuskoisena poikaa. Miten? Miten niin lempeästä ja ihanasta Soulista oli nyt tullut taas niin kylmä ja torjuva. Jotkut varmasti sanoisivat että tuosta pojasta ei saisi irti mitään, luovuta vain. Mutta Misute ei tahtonut luovuttaa. Hän pudisti epäuskoisena päätään. Tyttö puri alahuultaan. "Ei, en anna sen tapahtua." Tyttö supisi.
Misute otti tukevan askeleen ja teki kaiken niin nopeasti ettei siinä oikein ehtinyt reagoida. Tyttö hyökkäsi päin poikaa nopeilla suden ominaisilla askelilla, hypäten ja otti tuon verta valuvasta kädestä tiukasti kiinni. Veti sen esiin kaataen Soulin maahan, samalla romahtaen itse pojan päälle. Misuten otsa kolahti puun oksaan, mutta tyttö ei tuntunut olevan moksiskaan siitä kun hän nousti kasvonsa katsoakseen Soulin kasvoihin. MIsuten poskille alkoi viriä kyyneleitä, surun. "En.. En.. En tahdo luovuttaa!! En tahdo antaa periksi! Enkä anna sinunkaan antaa periksi. Selviämme tästä varmasti yhdessä! IHan varmasti, jos vain... Jos vain luottaisit hieman minuunkin." Tyttö sanoi täristen, hän puristi Soulin kättä josta valui verta tiukasti omassaan, hänen otsastaan tihkui verta. Kolautettuaan päänsä puunjuureen siihen oli tullut haava, josta nyt tihkui verta suoraan Soulin poskelle. MIsute itki, hän nojautui Souliin ja itki hetken, kunnes nousi ylös istumaan, mutta piti pojan maassa selällään, jotta tuo ei nyt pääsisi karkuun. Tyttö nosti kädessään puristettua kalpeaa köttä. Misute katsoi verta, joka vuosi siitä. Hän nuolaisi nopeasti veren sormesta pois. Sitten hän kaivoi boksitaan liinan, jonka hän sitoi sormen ympärille, hän lausui pienen parannus loitsun, jotta haava ei tulehtuisi. Hän katsoi sitten Souliin. "En varmana anna sinun antaa periksi. Et saa luovuttaa itsesi suhteen, sinun on otetta uusi, mutta pieni askel uuteen suuntaan. Jos et ota ja peräännyt kuin antaen periksi, se on heikoutta. Liian suurta heikoutta." Tyttö sanoi ja katsoi sitten sidettä pojan silmillä. Hän tiesi että Soul voisi syödä hänen sielunsa hetkessä. Misute sitoi otsansa, josta tihkui hieman verta. Hän nousi Soulin päältä, mutta piti pojan silti paikoillaan. "Ole nyt vain siinä, ihan hetken. Voimme puhua näin. Asiat selviksi. Ei se haittaa jos se on hieman vaikeaa tottua näyttämmän heikkousiaan. Onhan se sinulle ihan uuttakin, eikö olekkin? Sitten voimme ottaa alusta. Voimme kulkea rinta rinnan, autan sinua muuttumaan. Vähän kerrallaan, huonoina ja hyvinä päivinä olen vierelläsi kuuntelemmassa. Voit avautua minulle kokonaan, näyttää pahimat heikoutesi. Koska minä oikeasti välitän sinusta. Siten voimme täydentää toistemme heikkouksia. Misute sanoi istuen Soulin vierellä. Hän sivelit tuon otsa tukkaa hellästi.

//Sori, oli ihan pakko ottaa pien hittaus! Halusin tähän nyt jotakin draamaa *Vink, vink* Mutta eihän sitä koskaan tiedä, eihän mikään ole mahdotonta kahden rakastavan välillä :P

Viesti La Syys 01, 2012 2:09

Soul Safer

Hetkessä tyttö oli syöksynyt hänen päälleen, se oli outoa ja Safer tunsi uuden heikkoutensa, hän ei ollut kerennyt väistää. Hänen vaistonsa oli hidastunut. Tyttö itki ja puhui itkun sekaisella äänellä. Soul koetti rimpuilla pois toisen alta ja haistoi nyt myös tytön veren, ei vain omaansa. Toisen verta putosi hänen poskelleen ja se sai pojan hengittämään raskaasti, Soul sähisi toiselle, mutta tunsi olevansa jotenkin heikko. Veren rautaisuus sai Soul Saferin petomaisuuden kumpuamaan hänen sisältään. Hänen sisäistä petoaan vastaan kuitenkin nyt taisteli Saferin toinen puoli, se joka oli juuri halannut tyttöä, se joka osasi välittää toisesta ja pojan sisällä paloi, kun hän mietti mitä pitäisi tehdä. Tyttö otti hänen kätensä esille ja poika halusi vain vetää heikkoutensa pois toisen luota, muttei kyennyt siihen. Hän ei kyennyt ottamaan kättään pois toisen käsistä, koska tunsi silloin satuttavan toista.
Tyttö katsoi hänen sormeaan, nuolaisi veren pois ja se tuntui erittäin oudolta. Soulin sisällä muljahti oudosti ja hän koetti heikosti vetää kätensä pois toisen kädestä, muttei onnistunut. Tyttö sitoi sormen ja lausui jonkinlaisen taian, koska se oli Soulille uutta, eikä hän tiennyt, mitä tuo taika tarkoitti, poika panikoi.
"Päästä irti!" Poika karjui, hän oli hetkeksi syrjäyttänyt rakastavan puolensa, eikä tytön sanat saaneet häntä enää heltymään toisen otteessa. Hetki meni vain niin, että Safer ei kuunnellut ollenkaan mitä toinen kertoi, hän vain mietti voisiko tappaa toisen. Jokin esti häntä, mutta silti.. se olisi hellppoa.. nopeaa.
#Et voi tappaa häntä, sitten sinulla ei ole ketään.# Soul ajatteli, mutta päätyi pian siihen tulokseen, että olisi muutenkin yksin.
Jostain hänen syvältä sisimmästään kuitenkin kumpusi jotain muutakin kuin tappamisen himo. Se oli himo, mutta ei tappamisen. Hänen toinen persoonansa voitti tämän taiston ja hän päätti kuunnella mitä toinen sanoi.
Tyttö sanoi, että hän olisi pojan luona, tukisi häntä. Se tuntui jotenkin mukavalta ja Soul ei enää rimpuillutkaan, toisen läsnäolo alkoi olla hänelle okei. He voisivat puhua. Asiat selviksi. Hetkessä paremmiksi. Tyttö oli päästänyt pojan vähän enemmän liikkumaan, hätä oli poissa ja Safer tuntui pikkuhiljaa palautuvan, mutta peto hänen sisällään ei ollut täysin poissa ja se huoletti häntä. Vaikka tyttö olikin sanonut, että Safer pystyisi kertomaan hänelle mitä tahansa, ei poika uskaltanut kertoa sisällään muhivasta vaarasta, joka voisi pyyhkäistä kaiken tämän kauniin ja hyvän pois, se oli niin rikkoutuvaa. Niin heikkoa ja kaunista.
Poika antoi toisen vain sivellä otsaansa ja hiuksiaan. Hän rauhoittui.
"Sinun pitäisi juosta." Poika sanoi vihdoin jotain kuivalla äänellään.
"Juosta, ilman, että katsoisit taaksesi. Jättää minut sinne.. taakseksi.. pois." Soul Safer huokaisi. Hän halusi vajota maan sisään, niin, ettei hän voisi koskaan satuttaa toista.
"Minusta ei ole tähän, Misute. Minä en ole unelmiesi prinssi. Minä voin valvoa yöt ja päivät suojellen sinua, mutta kuka suojelee sinua minulta? Minä en pysty siihen. Minä en pysty tähän." Soul sanoi vakavasti. Hän pystyi melkein tuntemaan kyynelten kihoavan silmiinsä. Poika antoi suudelman toisen kädelle, sen viimeisen.
"Misute, tee minulle palvelus. Lähde." Soul pyysi. "Lähde, äläkä koskaan etsi minua." Poika sanoi. "Anoa, mitä voin sinulta pyytää, pyydän Misute, lähde." Sen sanottuaan poika riuhtaisi itsensä toisen otteesta ja nousi seisomaan. Vakavana, silmät jopa huivin alla kostuen ja huultaan purren Soul "katsoi" toiseen.
"Misute, emme voi tehdä näin. Emme saa tätä toimimaan. Olen vaarallinen." Sen sanottuaan Soul perääntyi taaksepäin monta askelta. Hän ei tiennyt miten kauas Misute olisi valmis seuraamaan häntä, miten pitkälle Misute menisi.

//Eipä tuo hitti haittaa. ^^//
EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia