Well, do you need help?

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Well, do you need help?

ViestiKirjoittaja Nya » 27 Helmi 2012, 18:52

Misute

Tyttö katseli hiljaa haltioiden kylässä tummia pilviä. Päivä oli todella leuto. "Aargh! Eihän tässä säässä voi tehdä mitään..." Tyttö marisi puodin ikkunassa. "Misute! Töihin siitä!" Tytön pomo hoputti Misutea. "Selvä." Misute tokaisi ja lähti putiikin kassalle seisoskelamaan. Päivä oli tylsä, kun ulkona lakoi sataa kaatamalla, vettä. Vettä? Ihan tosi? Noh, kevät on tulossa. Misute ajatteli ja huomasi katsoa kelloa. "Oh! Vuoroni loppuikin. Näkemiin! Herra Ryves. Nähdään taas huomenna!" Misute hymyili ja oli juuri lähtemässä ulos putiikista, kun pomo pysäytti hänet. "Ole hyvä. Ettet vain kastu siellä." Mies ojensi alkeellisen sateenvarjon Misutelle. Misute otti hieman hölmistyneenä sateenvarjoa. "Ai.. Kiitos." Misute sanoi hymyillen ja lähti sateenvarjo pään päällä.
Tyttö käveli kuraisella kadulla ja katseli tummaa taivasta, josta tuli ihanasti kaatamalla vettä. Misute katseli taas kuraiseen maaha. Mistä jos hän lähtisikin kävelylle. Kotona kyyhöttäminen olisi todella tylsää sade säällä. Tyttö poikkelehti pois haltioiden kylästä ja siirtyi järven liepeille.
Misute jatkoi rauhallisesti kävelyään, hän oli päättänyt käydä vilkaisemassa metsän reunaa, mutta tämä kura velli inhotti häntä. Jonnekkin pitäisi lopulta vetäytyä. Misute ajatteli realistisesti ja nyökytteli ajatuksilleen. Hän tunsi itsensä aivan pöhköksi nyökytellessään itselleen. "Olen ihan pöhkö.." Misute totesi ja pysähtyi. Hän jäi katselemaan taivasta ja sen jälkeen kuraista maata. "Heh. Kevät on tulossa. ei epäilystäkään." Tyttö mutusi haikeasti hymyillen. Mitenköhän Kazutrakalla meni? tyttö ei ollut pitkään aikaan ehtinyt nähdä veljeään. MIssäköhän Kazu edes oli? Misute vaipui ajatuksiinsa ja jatkoi hitaasti vanhan metsän mailla taivallustaan, lopulta hän otti raskaan askeleen ja totesi että nyt oli tauon paikka. "Ääh... Että kurassa tarpominen on vaikeaa!!" Misute ärähti ja katsoi kuraisia kenkiään. Ne piti pestä. Kireä toteamus kaikui tytön päässä.

//Temp tänne herransa kanssa!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Maalis 2012, 18:49

Soul Safer

Mies käveli hiljaa metsässä, hän laahasi jalkojaan ja nautti kylmän lumen pistelystä paljaissa jalkapohjissa. Soul Safer ei jaksanut miettiä suuremmin mitä hänen ympärillään tapahtui. Häntä todella väsytti. Hetken talsittuaan lumessa hän tajusi, että satoi.. vettä. Huokaisten mies jatkoi eteenpäin, kunnes kuuli jotain takaapäin ja hän pysähtyi niille sijoilleen. Ääni ei jatkunut, eikä toista kuulunut. Sade oli huuhdellut suurimman osan maailman tuoksuista mukaansa ja mies ei haistanut kuin vain kourallisen erilaisia tuoksuja, mutta mikään niistä ei viestinyt vaarasta. Soul jatkoi siis matkaa, vaikka olikin hieman vastahakoinen sitä tehdessään. Mutta ei ollut syytä pysyä pitkään paikoillaan, sitä paitsi oli kuitenkin sen verran kylmä, ettei Soul viihtynyt siinä ilmassa.
Pari metriä käveltyään mies kuuli kuitenkin oksien rusahduksen ja vaikka hän oli nopea, niin ei kuitenkaan kyllin nopea kääntyäkseen taaksepäin, ennen kuin joku oli hypännyt hänen kimppuunsa. Tuo joku ei tullut yksin, vaan pien Saferin kimpussa oli useita isokokoisia hahmoja ja siinä tappelun tiimeksessä Soul Safer huomasi kyseessä olevan vain tavan ihmisiä.. roistoja luultavasti.
Mukavaa, että saavuitte, minulla alkoikin olla nälkä.. Soul ajatteli ja koetti saada sidettä silmiltään. Hän ei ollut kovinkaan vahva, eikä hän ymmärtänyt kuinka oli antanut tämän tapahtua, mutta pian noista ihmisistä olisi jäljellä vain tyhjät kuoret. Ennen siteen pois saamista Safer joutui vain olemaan ihmiset nyrkkeilysäkkinä hetken, kunnes sininen huivi oli poissa tieltä ja Safer tarttui lähimmän hakkaajan päähän ottaen toisen katseen omansa kohdalle ja kun mies katsoi Saferin silmiin, muutta ei tarvittukaan, kun läpikuultava ja hieman sinertävä, usvamainen sielu oli vedetty toisen ravinnoksi. Kun toiset hyökkääjät huomasivat, että yksi heistä oli kuollut, pelkkä kuori, alkoi huuto. Ensin kauhistunut ja hieman arvaamaton huuto, jonka jälkeen oli hetken hiljaisuus. Tuon hiljaisuuden yhteydessä mies vetäisi yhden miehen pään käsiinsä, eikä tuo pelosta jäykkä mies tajunnut sulkea silmiään, vaan antoi katseensa kohdata Soulin silmät ja näin ollen toinenkin hyökkääjä oli menettänyt sielunsa. Nyt kun muut näkivät mitä oikeasti oli tapahtunut, he nousivat ja lähtivät juoksuun.
"Ilmoitetaan tuosta friikistä kuninkaalle!" Yksi hyökkääjistä huusi. Askelia kaikkoni kahteen selvään suuntaan, joten Safer eipäili, että hyökkääjiä oli enää kaksi. Hän ei kuitenkaan voisi ottaa sitö riskiä, että nuo meihet tosiaan kantelisivat hänestä kuninkaalle, joten hän nousi ja muutti muotoaan juosten nopeasti yhden miehistä kumoon. Hänellä ei ollut huivia, joten hän pystyi helposti nauttimaan miehen sielun itselleen. Hän ei jäänyt pitkäksi aikaa siihen, vaan hän suuntasi kohti viimeistä miestä, nähden toisen loittonevan selän hämärästi edessään. Saferin näkö ei ollut hyvä, mutta kyllä hän tunnisti tumman hahmon vaalealla taustalla. Peto oli ottanut vallan, kun hän juoksi toista pikkuhiljaa kiinni, kieli roikkui pitkällä, silmät loistivat ja kuola valui virtana kielen päästä kylmään ilmaan. Soul Keepper muodossa mies pystyi hyppimään helposti kantojen yli ja hän saavutti kömpelöä miestä, kunnes Safer hyppästi toisen selkää vasten kaataen näin ollen miehen maahan. Soul leikitteli hetken miehen pelolla, kunnes yhdellä nopealla heilautuksella käänsi miehen toisinpäin ja katsoi pedon silmillään miehen silmiin. Juuri kun sielu olisi päästänyt irti, Soul ulvahti tuntien potkun kyljessään.
Se ei miestä kuitenkaan auttanut, vaan kuin refleksistä Soul Keepper otti kiinni hampaillaan hyökkääjän kurkusta ja puristi, kunnes veri tahti maan. Hän oli vihainen.. ja katsoi, kuinka toisen sielu oli lähdössä ruumiista. Ensin Soul olisi vain halunnut päästää sielun menemään, mutta lopulta hän otti viimeisen katsekontaktin kuolevaan mieheen ja näin ollen riisti toisen jo melkein vapaan sielun. Tuon sielun saamisen myötä Safer rauhoittui. Hän oli saanut kostonsa. Rauhoittumisen myötä tulivat myös kipu ja väsymys. Soul muutti muotonsa takaisin ihmiseksi ja se teki kipeää, mutta hän ei välittänyt, koska kivun pois sulkeminen oli yksi hänen vahvuutensa. Koska sen kanssa ei voinut kunnolla elää, se täytyi unohtaa. Nyt kuitenkin Safer oli saanut niin kunnolla selkäänsä, ettei hän pystynyt sulkemaan kipua niin hyvin pois, että hän olisi voinut kulkea tavallisesti. Sitäpaitsi satoi ja pisarat tuntuivat jotenkin raskailta, kylmiltä ja melkein loskamaisilta, eikä mies pitänyt siitä, kuinka ne raskaasti putoilivat hänen päälleen aiheuttaen omanlaisen kipunsa. Saferin olisi löydettävä suoja tältä raastavalta sateelta.
Matka kesti vielä hetken, kunnes Safer hahmotti jonkun edellään. Hän oli väsynyt, verinen ja tuskissaan, nyt jopa lumi tuntui uskomattoman epämukavalta ja kylmältä. Safer ei osanut rakastaa sitä.. hän halusi pois. Tällä hetkellä vain tuo yksi kulkija näytti toivolta.. joten mies lähti kiihdyttämään askeliaan.. hän käveli hieman kumarassa, koska hänen kylkeensä sattui. Jokainen askel oli askel kohti tuntematonta ja Soul Safer toivoi, että toinen olisi auttavainen.. eikä ainakaan hyökkääjä. Sade oli kiiihtynyt, eikä Safer suuremmin tiennyt missä hän liikkui, se ei ollut tärkeää tällä hetkellä. Nyt mies oli tarpeeksi lähellä sanoakseen "auta" mutta hän ei sanonut, koska se olisi ollut kuin suoraan myöntäisi heikkoutensa. Hän ojensi kätensä ja laski sen toisen olkapäälle, mutta samassa hänen jalkansa pettivät ja Soul murtui maahan, lyötynä, märkänä ja omaa kuolemaansa toivovana.

//Täällähän minä! Ja herran toin mukanani. (: Anteeksi viivästys.//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Maalis 2012, 12:24

Misute

Tyttö käveli taas, loskamainen lumi lötsähteli kenkien alla. Misute kääntyi ja näki tumman hahmon sateessa. Tyttö perääntyi, mutta alkoi hahmottaa toista selkeämmin. Mies näytti kulkevan kyyryssä, oliko toinen vanhus vain. Misute rohkaisi mielensä ja hivuttaitui lähemmäs. Yhä selkeämmin hän hahmotti toisen. Nuoren näköinen mies kulki kyyryssä ja tuli häntä kohti. Misute ei oikein osannut juuri sillä hetkellä tehdä mitään, muuta kuin seisoa paikollaan sanattomana. Toinen tarttui äkkiä häntä olkapäästä, tyttö pelästyi ja oli juuri läpsäisemässä toisen käden pois, kun mies romahti maahan. "Hei!" Misute huudahti ja kyykistyi toisen ylle. Misute näytti jo panikoivan, mutta hetken arkailemisen jälkeen ja rauhoittuvan hiljaisuuden. Tyttö sulki sateenvarjonsa ja kastui kokonaan hetkessä. "Hei... Oletko... Elossa....?" Misute kysyi ja koski varovasti miestä. Nuhjuisen näköinen nuori mies. Mitä hän oikein tässä teki? Toinen hengitti, joten hänet olisi saatava turvaan. Misute rohkaisi uudelleen mielensä ja vilkuili kaikkialle. Missä olisi suojaisaa? Katse kohtasi kaukaisen sateen peittämän tumman aukon. Luola! Misute päätteli ja vetäisi henkeä. "Olen pahoillani, jos tämä sattuu sinua...." Misute kuiskasi toisen korvaan ja otti miehen käsi varsista helläsri kiinni. Vettä satoi ämpäri kaupalla ja Misutesta tuntui että nuorukainen painoi tonneja veden takia. Hän oli nostanyt miestä hieman ylös päin ja alkanut sitten ihanasti raahata tätä luolaan päin. Puolivälissä, Misuten oli huilahdettava. "Että jaksat painaa... Mitä sinulle ikinä onkaan tapahtunut..." Misute huokaisi ja otti nyt paljon tukevamman otteen nuorukaisen käsistä ja nosti häntä ylös tarpeeksi, ettei paitaan tartuisi kaiken maailman loskat sun muut kurat. Hän sai vihdoin ja viiin miehen vedetyksi luolan sisään. Kylmä vesi valui pitkin märkiä vaatteita. Misute katsoi nuorukaista. Hän otti paidan helmasta kiinni ja riisui toisen läpimärän paidan tuon päältä. Misute puristi vedet siitä ja purusti omia vaatteitaan myös. Toinen pitäisi nyt saada kuivaksi. Luolan sisällä ei ollut lämmin, joten tyttö lausui lämpöä tarkoittavan loitsun. Hän katseli ympärilleen ja keräsi löytämänsä kuivat oksat keoksi ja sytytti sen kivistä syntyneistä kipinöistä. Sen ylä puolella tyttö kuivasi miehen paitaa. Sillä aikaa hän keskittyi itse mieheen.
Hän katsoi kylkeä se näytti olevan melko tumma, jonka perusteella hän arveli kylkiluuden menneen poikki. Misute lausui uuden loitsun. Parannusta merkitsevän. Hän kohdisti sen kylkiin, mutta se helpotti kipua ei parantunut. Tämän enempää hän ei voinut tehdä. Miute irroitti vihreän halkiohameensa, joka oli ehtinyt kuivua ja peitteli miehen sillä. "Olethan elossa?" Misute supisi hiljaisena.

//Ei haittaa.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 08 Maalis 2012, 13:25

Soul Safer

Toinen kysyi oliko hän elossa.. mutta Safer ei jaksanut vastata. Olihan hän elossa.. vaikkei tahtonutkaan enää olla. Toinen otti hänen käsistään kiinni sanoen, että oli pahoillaan, jos nyt satutti toista. Safer hymähti hiljaa, ei hän välittänyt. Häneen sattui jo sen verran, että mies ei uskonut suurempaa kipua enää olevan. Toinen lähti raahaamaan häntä ja Safer halusi auttaa toista mahdollisimman paljon, ei hän halunnut olla taakka toiselle, sitäpaitsi tämä merkisti sitä, että hän oli niin heikko, että tuon tytön piti auttaa häntä.. jos joku tulisi, Safer ei voisi puolustaa itseään, taikka tuota tyttöä. Onneksi hän oli sentään juuri syönyt kolmen, raavaan miehen sielut, joten hänellä ei ollut nälkä. Se olisi vaikeuttanut asioita.
Safer tunsi kuinka maa raapi häntä, eikä mies osannut tehdä asialle mitään. Samapa tuo.. ei hän jaksanut edes ajatella asiaa. Ei hän jaksanut ajatella mitään. Safer vaipui pienoiseen horrokseen, hän oli tajuamisen ja tajuttomuuden välimaastossa, tunsi pisarat, kuuli tytön, muttei kuitenkaan osannut ajatella niitä asoita tarpeeksi selvästi. Ne olivat siellä, mutta niillä ei ollut väliä.
Lopulta mies tunsi hieman kostean ja kovan alustan allaan, se pakotti hänet palaamaan todellisuuteen. Hän tajusi olevansa luolassa. Tyttö riisui hänen paitansa, se ei kyllä helpottanut Soulin oloa, mutta eipä hän jaksanut suuremmin vastaankaan taistella. Luolassa oli lämmintä.. se oli jokseenkin ihmeellistä, mutta mukavaa. TAi siis ainakin siellä oli lämpimämpää mitä yleensä luolassa olisi tällaisella säällä. Toinen katosi hänen luotaan ja pian Safer tunsi voimakkaampaa lämpöä edestäpäin.. toinen oli pystyttänyt nuotion. Tyttö sanoi jotain, mutta hän ei siitä saanut selvää, samassa hänen kylkeensä ei sattunutkaan niin paljoa. Oikeastaan kipu häipyi melkein kokonaan. Oliko toinen haltia.. vai noita.. vai jotain muuta? No, suuremmin se asia ei liikuttanut miestä, hänellä oli ihan hyvä olla, joten tuskinpa toinen tekisi hänelle enää mitään pahaa. Silti Safer varoi vaipumasta uneen taikka mihinkään horroksen tapaiseen, koska silloin toinen voisi tehdä hänelle mitä tahtoi.
Hetken päästä Safer sai jotain peitokseen ja avasi suunsa vastatakseen toisen kysymykseen.
"Luulisin." Mies sanoi hieman heikosti ja kylmästi. Hän ei tiennyt toisesta mitään, joka häiritsi miestä.
"Miksi teet tämän? Miksi autat minua?" Soul Safer antoi toiselle oman kysymyksensä huokaisten. Kiitosta mies ei kuitenkaan pystyisi antamaan.. ainakaan vielä.. olihan sen sanan lausuminen jo selvä merkki, että hän oli todella tarvinnut apua. Sitä mies ei täysin uskonut, ainakaan halunnut uskoa.

//taas viivästyi..//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Maalis 2012, 14:29

Misute

Tyttö hymyili toisen puhuessa viimein. "Selvä." Msute sanoi lempeästi ja huokasi helpotuksesta. Toinen kysyi asiansa. "En minä sinua sinnekkään voinut jättää. Tartuit olkapäähänkin. Olin vähällä saada sätkyn kun kosketit minua. En minä.. Halunnut.." Misute sopersi ja käänsi päänsä pieneen nuotioon. Sade luolan suulla kuului. Misute kietoi kätens ympärilleen ja katseli tulta. Hänen hiuksistaan valui vieläkin vettä. Hänen kasvonsakkin olivat vielä vesipisaroiden peitossa. Vaatteet olivat vain puoliksi kuivuneet. Ne olivat kosteat ja epämukavan tuntuiset. Misute käänsi päänsä takaisin mieheen. "Miten sinulle noin kävi?" Tyttö kysyi hiljaa. Hän ei pitänyt kosteudesta ja kylmyydestä yhdessä. Tyttö nousi ja otti miehen paidan pois nuotion läheltä. Se oli kuivunut aivan kokonaan. Tyttö taitteli paidan siksi aikaa kunnes nuorukainen voisi taas liikkua kunnolla. Tyttö vetäisi henkeä ja aiasti. Oliko hänkin nyt vilustunut tuossa sateessa. "En minä halunnut sinun kuolevan siihen eteeni. Tai no luulisin. Jos on apua tarvitsevaa pitää auttaa. Jos toinen ei pyydä apua sitä pitää kuitenkin auttaa. Koska minun mielestäni kiitollisuus, luottamus ja avun tarve eivät ole heikoutta. Se on vahvuutta kysyä ja pyytää. On rohkeaa pyytää apua." Misute rykäisi hieman hiljaisena ja aivasti uudelleen. "Minkälainen olo sinulla on?" Tyttö kysyi hymyillen. Misute kaivoi boksejaan ja otti sieltä pullon. Hän joi siitä hieman ja katsoi sitten nuorukaiseen. "Haluatko juotavaa?" Misute kysyi hymyillen.

//Ei taaskaan haittaa :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 19 Maalis 2012, 17:18

Soul Safer

Tyttö kysyi miten hänelle oli noin käynyt. Soul Safer oli hetken hiljaa, hengitti raskaasti, antoi jokaisen hengenvedon olla pitkä ja rauhallinen, kunnes hän avasi suunsa vastatakseen.
"Hyökkäys." Mies sanoi lyhyesti. Hän ei aikonut puolustella häviötään miesten lukumäärällä, koska se oli tarpeetonta. Eihän hän ollut oikeastaan hävinnyt, mutta tähän tilaan joutuneena ei hän ollut voittanutkaan. Ainoa selitys oli, että hän oli heikko, joko vain herpaantunut ja antanut ajatusten viedä, eli hän oli heikko keskittymiskyvyltään tai sitten hän oli heikko ruumiillisesti, joka kävi enemmän nykyiseen tilanteeseen.
Toinen sanoi, ettei ollut heikkouttaa kiittää. Mies hymähti äänekkäästi kuin osoittaeen, ettei ollut samaa mieltä asiasta. Silti hän ei nähnyt tarpeelliseksi jatkaa keskustelua siitä mikä oli heikkoutta ja mikä ei, koska Saferin kanta oli selvä: heikkoutta on kaikki missä annetaan näyttää olevansa avun tarpeessa.
Tyttö kysyi minkälainen olo hänellä nyt oli.
"Hyvä." Mies sanoi lyhyesti, se oli osaksi valhe, koska olihan hänet juuri hakattu henkihieveriin. Mutta sen myöntäminen olisi myös ollut heikkoutta. Toinen voisi vaikka käyttää hänen heikkouttaan hyväksi.
Sitten tyttö kysyi halusiko Safer juomista. Kyllä, hänellä oli jano ja hänen suutaan kuivasi, mutta hän ei halunnut ottaa toiselta juomaa, joten vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. "En." Se johtui kahdesta syystä, ensinnäkin Soul Safer ei tarvinnut vettä ravinnokseen, vaikka sen juominen olikin joskus todella ravitseva ja raikas kokemus, toisekseen Soul Safer ei luottanut toiseen niin paljoa, että voisi olla varma, etteikö tuo juoma voisi olla vaikka myrkkyä. Jossain siellä kuoren sisällä oli myös ajatus siitä, ettei mies tahtonut juoda tytön juomavaroja, kun toisella oli varmasti itselläänkin jano.
Pian Safer koetti nousta, koska se oli paras tapa osoittaa olevansa kunnossa, mutta vaikka hän kuinka koetti, se olikin liian uuvuttavaa. Oli helpompi vain jäädä siihen makaamaan. Hän oli kuitenkin jo suurimmaksi osaksi kuiva, paitsi housuistaan ja hiuksistaan, koska ne imivät eniten vettä.
Safer päätti kokeilla ainakin istualleen nousemista vielä kerran ja tällä kertaa hän pääsikin ylös, sai sen mielestään jopa näyttämään suhtkoht luontevalta ja helpolta hänelle. Mies tajusi, että hänen päällään oli toisen hame, joten pakostakin miehen mieleen julahti kysymys, oliko toinen ilman suurempaa alaosan peittoa? Soulin oli kuitenkin hävitettävä tuo ajatus mielestään, koska se ei ollut sopiva. Kuitenkin Safer otti toisen hameen ja ojensi sitä tyttöä kohti.
"Tämä on luultavasti sinun, en tarvitse sitä enään." Mies sanoi käheällä äänellä ja koetti saada kuvaa, minkälainen luola oikein oli. Hän viiletti sormiaan luolan lattiassa ja seinässä, sekä painoi selkänsä kiinni seinään.
"Kuka olet?" Kysymys oli suora, mutta Safer myös halusi suoran vastauksen. Hän halusi tietää kenen kanssa oli tekemisissä.

//YARGH! viivästyin taas =___= tämä ei ole totta! anteeksi..//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Maalis 2012, 10:00

Misute

Tyttö huokaisi vain toisen vastaukseen. "Ei sitten." Misute sanoi ja lausui loitsun. Hänen käsiensä ylle muodostui vettä jonka tyttö itse joi. Hän katsoi nuorukaista. Tämä alkoi liikkua ja Misute yritti väliin, mutta toinen nousi istumaan ja ojensi nopeasti hänen hameensa. Misute otti sen vaisusti vastaan. Hän ei laittanut sitä päällen, pelkät housut päällään tällä hetkellä riitti. Toinen saisi saisi kuvitella hänestä mitä vain, mutta tytöllä oli housut ja ne riittivät! Vaatteet olivat ärsyttävän kosteat. Hiuksista valui edelleen vettä. Vesi tipahteli luolan kylmälle kivelle. Nuotio roihusi lämpöä ja luolan suulla sade piiskasi kosteutta ja vettä luolaan. Viileä ilma kiersi ulkona. Sateen ropina kuului luolan sisälle kaikuvina ääninä. Misute istui hiljaisena ja katsoi suoraan liikkuvaan mieheen. Kysymys kuului suoraan, eikä tyttö sitä arkaillut. "Olen Misute. Sukunimeä ei varmaan ole pakko sanoa? Entä sinä. Kuka sinä olet?" Misute kysyi painaen päänsä polviinsa. Hän ei tajunnut erästä asiaa. Toinen vaikutti melko varuillaan olevalta. Sehän lähes huokui hänestä, kuin kenen tahansa haltian aura. Misute otti hiuksistaan otteen ja puristi niistä vettä pois. Hän aivasti taas. "Minkä ikäinen olet suunnilleen?" Misute kysyi yllättäen. Hän näytti iteliaalta, mutta piti kuitenkin ilmeensä rauhallisena. Tyttö hymyili arasti. Hänkin oli ujo hiem uuden tuttavuuden ansiosta. "Vaikutat mukaalta nuorelta mieheltaä..." Misute puuskutti arasti. Hän ei sitten sanonut enempää.

//Tulipas sönkötettyä jotakin tänne. Ja olin jo yhdessä kohtaa siinä vaiheessa että oli unohtanut, mutta eii. Et ollutkaan :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 22 Maalis 2012, 19:14

Soul Safer

Tyttö vastasi, kertoi noin vain nimensä. Safer piti sitä itse jonkinlaisena heikkoutena, tuotakin. Tietenkin, tavalliset kansalaiset eivät yleensä pelänneet joka päivä henkensä puolesta, mutta Saferille se oli arkipäivää. Hän oli ollut monessa paikassa ja kuten juuri oli tullut todistetuksi, hänet oli mahdollista myös hakata melkein hengiltä. Toinen kysyi nyt hänen nimeään ja Safer mietti hetken.
"Voit sanoa Soul Safer.. en muista oikeaa nimeäni." Soul sanoi hieman varuillaan, hän tiesi, ettei tuo ollut hänen oikea nimensä, mutta päivä päivältä se alkoi tuntumaan siltä. Olihan hänelle kerrottu Soul Saferista lajina.. ainakin jos hän oli se mitä muut väittivät.
Seuraavaksi tyttö kysyi hänen ikäänsä. Safer oli hetken hiljaa, oikeastaan toisenkin hetken, kunnes syvän huokauksen jälkeen hän vastasi:
"En tiedä." Mies tiesi, että sen kertominen oli myös jonkinlaista heikkoutta, mutta koska toinenkin vaikutti varomattomalta, ei mies nähnyt syytä, miksei itsekin voisi hieman olla. Tuolla tiedolla kun neito tuskin teki yhtikäs mitään.
"En muista.." Mies täsmensi vinosti hymyillen. Hän alkoi pikkuhiljaa tottua tilanteeseen. Kylmä lattia, vento vierasta seuraa ja hakattu ruumis.. tilanne voisi olla pahempikin.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Maalis 2012, 11:01

Misute

Tyttö nyökkäsi hymyillen. "Ei se haittaa." Misute katseli ulos siellä satoi vieläkin ja masensi nuorta naisen alkua. Nyt tekisi mieli vain muuttua sudeksi ja löhötä tässä luolan kattialla. Misute huokaisi hän noysi ylös ja katsoi sitten miestä. "Hei Soul Safer. Minä käväisen ulkona. En viivy kauaa." Misute hymyili ja käveli luolan suulle ja pois. Hän kastui taas hetkessä. Tyttö käveli hetken, kunnes pysähtyi ja iho alkoi muuttaa väriää. Sen paikalle tuli mustaa turkkia, korvat vaelsivat ylös ja koko ihmiskeho vääristyi. Misuten paikalla seisoi musta pieni susi. Se juoksi kovaa vauhtia eteen päin ja haki jostain piilopaikasta erään asian, jonka avulla häneb olisi helpompaa parantaa miestä. Misute nappasi sen suuhunsa ja lähti takaisin luolaan päin. Susi viiletti märkänä sateessa ja saapui luolan suulle. Juuri sillä hetkellä jyrähti ja susi hyppäsi hieman säihkähdyksessä ilmaan. Misuten turkki oli märkä, joten hän vain ravisteli itseään niin että vesi lensi. Hän saapui Soul Saferin luo. Laski esineen alas ja tuijotti erivärisillä silmillään nuorukaista. Misuten turkki alkoi vetäytyä ihoon päin ja suden ruumis vääristyi, kasvoi ja hetkessä nuorukaisen edessä istui musta hiuksinen tyttö.
Misute oletti ettei Soul Safer näkisi tätä muodon muutosta, mutta ei ollut varma. "Tässä juo se. Se parantaa oloasi ja haavojasi. Ellet sitten juo sitä minulle se on yksi ja sama." Misute mutisi ojentaen pientä lasipulloa. Jättäen sen lopulta Soulin eteen. Nuorukainen saisi itse päättää joisiko vai ei. Sillä Misuten langettama loisu ei kestäisi kamalan pitkään. Sen vaikutus lakkaisi pian ja kivut tulisivat takaisin. Näin Misute oli ymmärtänyt. Hän toivoi vain ettei miehen.olo menisi pahemmaksi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 24 Maalis 2012, 18:50

Soul Safer

Tyttö lähti. Luolassa oli hiljaista, mies kuuli tulen rätinän ja tunsi sen lämmön. Hiljaa Soul huokaisi, oliko toinen jättänyt hänet vain tänne?
Ei, vastaus tuli tovin kuluttua, kun luolan ulkoa kuului tasaisia askelien ääniä. Safer huomasi, ettei kyseessä ollut tyttö, mutta hän ei pelännyt. Nyt tuo märältä koiralta haiseva olento saapui luolaan ja hetkessä luolassa kuuluikin taas tuttu tytön ääni. Safer aavisti, että tyttö oli muuttanut muotoaan, mutta mitäpä se miehelle kuuluisi..
Nyt Soul Sfaer rupesi muistelemaan mitä neito oli sanonut, aivan. Hän käski juoda jotain ja se olisi hänelle ihan sama, jos mies ei sitä joisi. se kuulosti hieman kovalta miehen korvaan, mutta Soul vain virnisti vinosti ja lopulta otti pullon viereltään. Ensinnäkin olisi melkeinpä ihan sama, jos Safer nyt joisi myrkkyä. Hän tuskin siihen menehtyisi ja toisekseen, jos tuo ei olisi myrkkyä vaan parannuskeino, Soul tarvitsi sitä nopeasti.
Hänen kylkeensä oli alkanut sattumaan pikkuhiltaa ja kipu tuntui nyt jo tarpeeksi pahalta, joten Safer avasi pullon korkin ja kulautti nesteen kurkkuunsa. Se oli karvasmaku, mutta mikään siinä ei viitannut myrkkyyn. Pian tuon nesteen juomisen jälkeen mies tunsikin olonsa paremmaksi, paljon paremmaksi.
Mies istui siinä hiljaa, ei tiennyt mitä sanoa, kunnes hän huokaisi ja avasi suunsa pienesti kuin sanoakseen jotain.
"Kiitos." Se sana oli täysin vieras miehelle, hän tiesi kyllä mitä se tarkoitti ja mihin sitä käytettiin, mutta sitä sanaa mies ei ollut pitkään aikaan sanonut. Se, miksi hän sanoi sen johtui varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että tuo aine oli tosiaan tehonnut.
"Minkä ikäinen sinä olet?" Safer kysyi haluten kaiken huomion väistyvän tuon äskeisen sanan ympäriltä. Tuskin neito edes siihen suurta mielenkiintoa laski, hokivathan ihmiset turhankin usein tuota sanaa, mutta saferilta se oli uutta.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Maalis 2012, 10:18

Misute

Tyttö katsoi hymyillen kuinka nuorukainen joi pullon tyhjäksi. Hän otti tyhjän pullon ja laittoi sen boksiinsa. Misute katseli sitten Souli, hän vain istuskeli märkänä siinä miehen seurassa. "Olen 17. En vähempää enkä enempää. Siinä se." Tyttö vastasi tyytyväisenä siitä että oli saanut toiselta kiitokset, vaikkakin se oli kuulunut hieman oudosti. Ehkä toinen ei ollut koskaan sanonut tuota sanaa. Mistä Misute sen tiesi. Tyttö katseli edelleen Soulia ja huokaisi. "Onko parempi olo?" Hän kysyi vain kuluttaakseen aikaa, koska toinen tuntui siltä etei tämä aikoisi puhua ennen kuin häneltä kysyttiin mitään. Tyttö liikahti hän vilkaisi rannettaan, jossa oli jostain ihmeen syystä pieni viilta. Siitä valui verta, punaista ja puhdasta. Tyttä mietti saaneensa jostain oksasta kun oli juossut niin nopeasti. Misute vain pudisti ajatukselleen ja nuolaisi hitaasti veren ranteestaan.
Veri maistoi jokseenkin hyvälle, koska hän oli luonnostaan eläin tai muodon muuttaja. Noh sama se. Hän vilkaisi mieheen, välittämättä jos toinen havaitsi, että Misute nuoli jotakin. tyttö oli nuollut veren pois ja pyyhkäisi huuliaan joissa oli hieman veren jämiä. Mitäköhän tässä nyt tekisi? Tyttö puristi taas kerran hiuksiaan ja vaatteitaan. Hitto että ne olivat märät.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 27 Maalis 2012, 19:36

Soul safer

Toinen kysyi oliko hänen olonsa parempi.
"On, todellakin." Soul vastasi iloisesti. Nyt hän ei vaikuttanut enää lainkaan heikolta ja pystyi itsekin sen kertomaan, ilman että totuutta täytyi lainkaan muunnella.
Safer haistoi ilmassa veren. Onneksi hän ei ollut peto ja oli juuri syönyt.. muuten tyttö voisi ollakin jonkinlaisessa vaarassa. Onneksi sielu ei haissut.. muuten monet olisivat vaarassa hänen lähellään. Lihaa syövät pedothan hullaantuivat haistaessaan veren, mutta koska Safer söi sieluja, ei hänelle veren haju ollut mitenkään houkuttava.
"Oletko haavoittunut?" Safer kysyi vakavissaan. Veren tuoksu ei ollut voimakas, mutta luolan muut hajut voisivat helposti haudata suurenkin verimäärän hajut alleen. Safer lähti kohti toista, kiersi tulen ja päätyi neidon kohdalle. Hän otti toisen käden käteensä, hieman jopa pakolla, eli jos toinen vastusteli, ei Safer välittänyt.
Mies painoi haavaa sormellaan ja tunnusteli rikkoutunutta ihoa. Hymähtäen mies repäisi lahkeestaan palasen, kasteli sen sateessa ja painoi toisen kädelle koettaen puhdistaa sitä.
"Haavojen nuoleminen ei ole kovin viisasta." Mies kuiskasi pienesti naurahtaen ja hän istuuntui taas hieman kauemmas toisesta.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 28 Maalis 2012, 11:06

Misute

Tyttö hieman säpsähti, kun toinen otti hänen kätensä omaansa ja alkoi sitoa sitä. "Hm. Omhan se hieman typerää nuolla haavojaan. Mutta minä en olekkaan tavallien. Eläimill se on luonnollista nuolla haavojaan... Mutta liika nuoleminen vain avaa lisää haavoja. Sen kyllä tiedän." Misute mutisi ja vetäisi kätensä toisen otteesta ja viimeisteli sitomisen kätensä ympäri. "Kiitos." Tyttö sanoi hiljaa ja hymyili sitten. Hän mietti oliko toinen huomaamattaan lempeä vai liian suojelevainen itseään kohtaan. Noh, kuitenkin.toinen oli tehnyt pienen askeleen, kun itse otti kosketus kontaktia. "Olet mukava." Misute sanoi lempeästi, hän tuijotti tulta ja kuunteli sadetta. "Soul... Onko sinulla perhettä
?" Tyttö kysyi hiljaa. Vain keksiäkseen ajan vietettä

Nuorukainen oli mukava ja lempeän tuntuinen. Vaikkei tämä näyttänytkään sitä. Ehkä toimen halusi suojella itseään vihollosilta. Ehkei toinen pystynyt luottamaan kehenkään. Niin Misute arveli. Hänen kasvonsa olivat lempeät hellä. Aivan kuin niille voisi vuodattaa kaikki huolensa. Tyttö liikahti hieman ja katsoi sitten sinistä sidettä nuorukaisen kasvoilla. Silmien edessä. Jostain syystä hön halusi nähdä minkä väriset silmät moehellä oli. "Tuota... Voinko katsoa minkä väriset silmät sinulla on? Vai onko se liian tungeksivaa?" Misutkysyi hyvin arasti. Hän ei mennyt lähemmäs, kunnioittaen toisen yksityisyyttä. Hän ei aikomut katsoa silmien väriä jos toinen ei stä tahtonut. Hän ei tahtonut tehdä mitään, mikä saisi toisen olon epämukavaksi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Huhti 2012, 16:03

Soul safer

Neito sanoi, että haavojen nuoleminen oli eläimille luonnollista. Safer nyökkäsi hitaasti, sulatteli tietoa siitä, että tuo oli kai jonkinlainen muodonmuuttaja.. ainakin jonkinlainen eläin.
Kiitos kävi ja meni, kuin sitä ei olisi ollutkaan. Safer ei osannut tarttua siihen, ei sanoa "ole hyvä" tai edes tehdä mitään. Hän vain odotti toisen sanovan jotain muuta.
"Ai.." Soul Safer sanoi hieman ihmeissään, kun tyttö sanoi, että hän on mukava.
Kun neito sanoi hänen nimensä, Soul Safer nosti päänsä kysyvästi toiseen ja kallisti hitusen päätään. Kun kysymys kuitenkin tuli ilmoille, se riipi häntä. Safer ei tiennyt miksi, mutta ajatus hänen perheestään tuntui hyvin kipeältä.
"Ei, ei tietääkseni." Hän vastasi laskien päänsä alas. Hänen äänensä oli kovin heikko ja käheä ja mies mietti itsekseen, miksei halunnut ajatella edes asiaa.

Kun neito sitten kysyi, saisiko nähdä hänen silmänsä, Safer kavahti hitusen taaksepäin.
"Et." Hän sanoi hiukan liian kovasti ja kylmästi toiselle. Se oli kuin refleksi, tahaton sellainen.
"Tai siis.. et halua nähdä silmiäni." Soul sanoi, eikä palannut toisen lähelle, vaan piti nyt etäisyyttä toiseen. Hän ei halunnut sentään tappaa toista. Se oli vähintä mitä hän pystyi tekemään vastapalvelukseksi.
"Minkä väriset silmät sinulla on?" Soul kysyi vieden aiheen pois itsestään.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Huhti 2012, 16:48

Misute

Tyttö katsoi hieman toista säälivästi. "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus..." Hän sopersi hyvin raukkamaisesti. Neito sävähti hieman taas, kun toinen lähes huusi hänelle "Et!" Misute katsoi kun toinen perääntyi ja jäi sinne kököttelemään. Samoin myös tyttö teki. Hän jäi tuijottamaan hieman hämillään toista ja piteli kättään suun edessä. Soul kysyi hänen silmien väriä vuorostaan, johon tyttö hymyili. "Minun silmäni ovat hassut, vaikket niitä ehkä nnä, mutta oikea on vaalean vihreä ja vasen vaalean sininnen. Jotkut luulevat joskus että olen sokea tai mykkä, kun minulla on eriväriset silmät. Niinhän eläimillä yleensä on. Mutta en minä ole. Minä puhun ja näen." Misute nauroi ja piteli lapsen omaisesti sormeaan poskea vasten ja katsoi toista viattomasti. "Olen pahoillani siitä että menin niin henkilökohtaisiin asioihin, eihän se ole minun asiani. Ei minun pitäisi tunkea toisten asioihin." Misuten ääni vajosi ja katosi. Hän tuijotti jo hiipunutta tuhkakasaa, jossa pienet oranssit hiilet vielä hehkuivat.

Tyttö meni makuulleen ja tuijotti luolan kattoon. "Väsyttääkö sinua? Haittaako jos nukun?" Tyttö kysyi ja sulki kuitenkin silmänsä, kuunnellen vesi pisaran tipahtelua luolaston kiviselle lattialle. Se tuuditti hänet jokseenkin yksinäiseltä tuntuvaan uneen. Misute ei siitä sitten enää liikahtanut, ähn oli märkä ja kylmä, muttei kuitenkaan kuollut. Syvä uni teki hänelle hyvää.
Nya
 

Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron