Ehkä meidän pitäisi tutustua paremmin || Ylva


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 19, 2012 3:20

Aethena kävi kertomaan kokevansa lentämisen pelottavana. Ei sinänsä ihme olennolta, joka luonnollisesti kulki jalan maatapitkin. Monet haaveilivat lentämisestä, mutta sitten kun moiseen tilaisuus suotiin, muutti se haave yllättäen peloksi. Lohikäärme kävi kuitenkin virnistämään moiselle, häntä kun lentäminen ei pahemmin pelottanut. Pienen houkuttelun johdattelemana innostui haltia kuitenkin kokeilemaan lentämistä, jahka päätti tarvitsevansa siivet.
Olen nähnyt sulkasiipisiä lohikäärmeitä joillakin on myös turkki suomujen sijaan.. Kaikkea löytyy Lohikäärme hymähti neidon kysellessä sulkasiipien sopivuudesta lohikäärmeelle. Lounatuulella ei ollut silmää sille, mikä oli esteettistä ja kaunista, hän ei osannut sen puolesta sanoa mitään. Jos häneltä kysyttiin, sopiko joku mekko tietyn neidon päälle, oli vastaus varmasti mitä ympäripyörein. Mitä taas tuli tekniseen puoleen, ei lohikäärme siitäkään osannut sanoa kai lintujen siivet erosivat rakenteellisesti jotenkin lepakoiden siivistä? Ei hän tiennyt, lohikäärme ei ollut perehtynyt mokomiin. Pikku otukset kun välttelivät häntä tai joutuivat saman tien suupalaksi. Ei siinä ehtinyt tonkia toisen siipiä hampaankolosta tutkittavaksi.
Siivistä en tiedä.. mutta ainahan voit muuttaa rakennetta, jos se ei toimi? Olikin vastaus haltialle, joka asiasta kävi kyselemään.

Lohikäärme kampesi itsensä ylös siinä missä Aethena nousi.
Hah! Luuletko, että antaisin sinun murtaa mitään? Luuletko että antaisin sinun edes tipahtaa taivaalta? Mies kysyi virnistäen, kun uhkailut Lyronille selittämisestä oli jaettu.
Askel jos toinenkin otettiin kauemmas, kun Aethena kävi muuttamaan muotoaan jälleen. Siinä samalla, perääntyessä, kävi serpentti myös muuttamaan muotonsa oikeaan. Sininen katse kävi tarkkailemaan Aethenaa tuon nyt testaillessa siipiään. Siivet olivat oudot, mutta mitäpä Lounatuuli oli niitä tuomitsemaan.
Nehän sopivat sinulle Harvinaisen huono kommentti liskolta, joka ei tajunnut mitään ulkomuodollisista seikoista loppupeleissä.
Aethenan vielä katsellessa siipiään, kävi uros murahtamaan turhautuneesti.
Ei tässä koko päivää ole aikaa, jos alkaa satamaankin Virnistäen Sigurd nousi ilmaan ja alta aikayksikön nappasi kiinni pienemmästään, etujalkojen takaa, hellästi ja kiskaisi tuon mukanaan korkeuksiin. Jos lentää aikoi, paras tapa aloittaa oli äkkipudotus. Sitä oppi lentämään silloin, kun putosi..
Muutamassa sekunnissa oltiin kohottu pilvien korkeudelle, maankamaran siintäessä alhalla.
Valmiina? Siniharja kysyi virnuillen, mutta ennen kuin Aethena oli edes ehtinyt vastata, päästi uros irti nuoremmasta, antaen tuon joko tippua tai lentää.
Siinä missä Aethenakin joko putosi tai lensi, kävi Lounatuuli liitämään tuon kanssa samaa vauhtia. Tarkoituksena oli napata neito kiinni ennen kuin tuo saavutti edes puiden latvat, sikäli mikäli tuo nyt näytti tippuvan. Spontaanit ratkaisut olivat aina parhaita! Lohikäärmeen mielestä


// Pahoittelen kestoa x.x Ja pahoittelen myös hittiä, jos et tykänny niin heitä kivellä, muokkaan sen sitten pois Mutta kun vauhtia Aethenaan >: //

Viesti To Marras 29, 2012 11:57

Aethena ihaili vieläkin epänormaaleja siipiään kun lohikäärme halusikin jo lähteä. Ei siinä paljoa pienemmältä liskolta kyselty, kun Lounatuuli kohosi taivaalle napaten Aethenan mukaansa. Maa tuntui jäävän kauas alas turhankin nopeasti. Lohikäärme tiedusteli oliko toinen valmis. [i]Mitä? Hetkinen[/o] olivat ainoat ajatukset mitä tumma lisko ehti ajatella ennen kuin tajusi jo tippuvansa. Vaistomainen paniikki ja kauhu räjähtivät Aethenan päähän, eikä tuo pystynyt edes rekisteröimään, että Lounatuuli "tippui" siinä tyttösen lähettyvillä. Lähes vaistomaisesti, kerta tässä muodossa oli siivet suklaanruskea siivellinen serpentti levitti sulkanahkasiipensä jolloin tippuminen välittömästi hidastui aivan kuin olisi nykäissyt laskuvarjon esille. Putoaminen ei kuitenkaan loppunut kokonaan ja kesti tovi, että ilmaa takovat siivet muuttivat kulkusuunnan vaakatasoon tippumisen sijasta.

Uuden ruumiin hallitseminen oli aina hankalaa ja sitähän tämä oli. Onnistui kuitenkin tasaamaan itsensä ajoissa kauan ennen siintäviä puunlatvoja. Siivet iskivät ilmaa ja Aethena otti nyt korkeutta. Pakokauhu vaihtui pulppuilevaksi riemuksi jokaisen siiveniskun myötä. Toisen lentäminen oli ylösalaskeinuvaa siipien johdosta, mutta pitkä hanta ja loppuruumis kiemusteli perässä kuin käärme. Lohikäärme karjaisi lopulta voitonriemuisesti mikä olisi haltiamuodossa tarkoittanut riemukasta kiljahdusta. Aethena tuntui oppivan uuden ruumiin käytön varsin nopeasti vieraassakin elementissä.

Aethenan saatua kiemurtelevan lentonsa tarpeeksi vakaaksi alkoi tuo kiinnittää huomiota isompaan liskoon. Pirulainen oli säikäyttänyt tytttösen pahan päiväisesti. Riemuisa, vapaa ja huimaava tunne kieppui jäähaltian sisällä ilmavirtojen kannatellessa tuota ilmassa. Riemuisuus vaihtui kuitenkin pian jopa riehakkaaksi, lapsenomaiseksi riemuksi jostain missä oli onnistunut. Aethena iski ilmaa siivillään voimakkaasti ja kohosi vanhemman liskon yläpuolelle reilusti. Ei ollut kokenut lentäjä, mutta yhden tempun osasi. Lisko vetäisi siivet kylkiinsä kiinni, jolloin tuo alkoi syöksymään taas maankamaraa kohden. Toisin kuin aikaisemmin tämä tippuminen oli kuitenkin hallittua ja säädeltyä. Aethena onnistui suhahtamaan hyvin läheltä Lounatuulta jopa hieman haastavasti. Liskon ohitettua nuorempi muutti syöksynsä liidoksi saaden näin välimatkaa urokseen. Aethena alkoi taas kohoamaan ylemmäs ja tyttösen sydän takoi innostuksesta äskeisen syöksyn jälkeen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 03, 2012 5:05

Aethena lähti tippumaan. Lounatuuli seurasi intensiivisesti muutaman metrin päässä, ollen yhä valmiina puuttumaan asiaan. Koskaan ei siniharjaisen kuitenkaan tarvinnut pysäyttää toisen tippumista, kun vaisto kävi ottamaan vallan naaraasta ja lopulta vapaapudotus muuttui liitämiseksi, lopulta lentämiseksi. Siinä missä Aethena muutti lentonsa horisontaaliseksi, kävi myös Lounatuuli liitämään tuon perään. Vaikkei liskon kasvoilta voinutkaan erottaa mitään ilmeitä, kävi tuo virnuilemaan silkasta ilosta. Käärme piti kumpuilevaa, narisevaa murahtelua, joka lopulta äityi karjaisuksi Aethenan karjahduksen saattelemana. Oli sanomattakin selvää, että neito oli iloinen saavutuksestaan. Syytä olikin, tuo oli onnistunut hallitsemaan uuden muodon heti ensikättelyssä! Aethena oli eittämättä taitava muodonmuuttaja, vaikkei sitä ehkä itse tiedostanut. Ei moiselle voinut muuta kuin nostaa hattua sikäli mikäli Lounatuuli olisi omistanut hatun.

Lounatuuli pysytteli tarpeeksi etäällä Aethenasta, antaen tuolle tilaa lentää ja riehua. Aina jos Aethena liian lähelle meinasi eksyä, oli siniharja liitänyt muutaman metrin kauemmaksi. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että vahingossa sattuisi neidon siipien tielle ja siten häiritsisi toisen lentoa. Kuitenkin, Aethena rupesi yllättävän leikkisäksi. Serpentti katsoi kuinka Aethena kohosi yläpuolelle. Käärme jatkoi ilmassa luikertelua eteenpäin, seuraillen kuitenkin katseellaan muodonmuuttajaa. Yllättäen Aethena kävi syöksyyn, suhahtaen yllättävänkin läheltä ohi valkeaa käärmettä. Jälleen kerran ilmoille kajahti lyhyt, hillitty karjahdus, Siniharjan käydessä kierähtämään ilmassa, lähtien sitten syöksyyn Aethenan perään. Tuo selvästi oli haastanut vanhemman kilpasille ja haasteeseen Lounatuuli vastasi aina.
Omaa lentoa säädeltiin Aethenan mukaan. Aluksi syöksyttiin vapaasti pudottautuen naaraan perään, kunnes nuoremman syöksy muuttui liidoksi ja lopulta suunta kävi kohoamaan jälleen ylöspäin. Liidon aikana Lounatuuli ei ollut lähelläkään Aethenaa, mutta kun lento kävi suuntaamaan ylöspäin, kävi Lounatuuli suhahtamaan ohi Aethenasta. Hänen ei tarvinnut keskittää fyysistä energiaa siipien takomiseen, joten ylöspäin kohoaminen oli serpentille helppoa. Sininen katse kääntyi kohden naarasta haastavasti, valkeamman kohotessa yhä korkeammalle, kauemmas toisesta.

Lento pysähtyi kuitenkin kuin seinään, kaukaisuudesta kumpuavan jyrähdyksen myötä. Sadepilvet muistuttivat olemassaolostaan ja näemmä myös alkavasta myrskystä. Varovasti Lounatuuli lähti liitämään alaspäin, kunnes saavutti Aethenan uudemman kerran.
Pitää laskeutua en usko että olet ukkosenkestävä Ei ollut Lounatuulikaan, eikä hänellä ollut suuria haluja kokeilla, mitä tapahtuisi jos salama iskisi.

Viesti To Joulu 06, 2012 11:51

Aethena oli hämmästyttävän nopea oppimaan ja sopeutumaan tähän uuteen ruumiiseen. Lentäminen ei tuntunut ollenkaan niin vaikealta ja nuoren jäähaltian lento muuttui yhä villimmäksi. Tiukan käännökset tuntuivat olevan tyttösen heiniä, jopa kokonaan ympäri mikä kyllä sai pään sekaisin. Lentämisen ja vapauden huuma täytti koko nuoren olennon, mutta kuten kaikki muukin, loppui se lysti liian aikaisin. Lounatuuli ilmoitti huononevasta säästä mikä sai Aethenan tuntemaan harmistusta, vaikka se ei mitenkään lohikäärmeen kivisiltä kasvoilta näkynytkään. Aethena muutti lentonsa paikallaan leijumiseen, vaikka ei ollut ihan varma onnistuisiko se, mutta onnistui se kuitenkin. Suklaanruskea pää kääntyi katsomaan salamoivaa taivasta ja sai liskon urahtamaan. "En tiedä, enkä ajatellut kokeilla", naaras totesi.

Seuraavaksi olisi vuorossa se vaikea osio nimittain laskeutuminen. Miten ihmeessä linnut tekivät sen niin sulavasti? "Laskeudun aukiolle, en mene lähellekään puita", lohikäärme sihahti kuikuillen nyt alaspäin. Pidemmittä puheitta Aethena lohikäärmemuodossaan suuntasi lentonsa takaisin aukean ylle ja alkoi kaarrellen laskeutumaan. Kaarrellen, koska kieltämättä ei pitänyt tästä ollenkaan. Aethenaa ei niin harmittanut jos vähän saisi mustelmia, mutta olisi se nyt aivan äärettömän noloa laskeutua turvalleen kun Lounatuuli oli paikalla. Ei siinä kuitenkaan muuta auttanut kuin yrittää parhaansa.

Lopulta Aethena pääsi tarpeeksi matalalle, jotta pääsi yrittämään varsinaista laskeutumista. Yritti tehdä sen liitämällä, mutta silti tömähti voimalla maahan ja kuten oli epäillyt koko suomukasa meni mukkelis makkelis syksyiselle nurmikolle. Hetken tyttönen oli epämääräinen siipien ja ruumiin solmi kunnes tuo räpiköi jaloilleen ja löhäytti siipensä oikeaan asentoon. Ainakin oltiin hengissä. Aethena vilkaisi vielä kerran taivaalle ja myös etsien urosta katseellaan ennen kuin muutti muotonsa takaisin haltiaksi. Haltiatyttönen sipaisi hiuksiaan ja poimi niistä hajamielisesti ruohonpätkiä odotellessaan, että tuon kyyti suvaitsisi noukkia neitokaisen mukaansa. Kaihoisa katse harhaili uudemman kerran taivaalle. Kotiluola oli alkanut tuntumaan muutenkin todella ahdistavalta ja kahlitsevalta, joten tämä vapaudenriemuinen hetki oli jotain uskomatonta nuorelle jäähaltialle.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 06, 2012 6:16

Käärmeet olivat yhtä mieltä siitä, ettei taivaalle kannattanut jäädä kaartelemaan. Hyvä vain, mikäli Aethena olisi halunnut jatkaa lentelyä, olisi Lounatuuli väkisin raahannut haltian alas taivailta. Mitä jos salama olisikin iskenyt nuorempaan? Mitä uros silloin kertoisi Lyronille ja laumalle ylipäätään? Sori, Aethena vähän kärähti? Lohikäärmeellä ei ollut suuria haluja hankkia minkäänlaisia vihoja laumalaisilta, hänestä kun osa ei tuntunut pahemmin perustavan. Oli hyvä pitää matalaa profiilia ja koettaa pysyä kaukana hankaluuksista. Ja nyt, ennen kaikkea, pitää Aethena turvassa.
Valkea uros kävi nyökkäämään naaraalle tuon ilmoittaessa laskeutuvansa aukiolle. Sen pahemmin ei enää taivaalla käyty rupattelemaan, vaan suunta kävi kohti maankamaraa. Lounatuuli antoi Aethenan lentää edeltä, pysyen poissa naaraan tieltä. Aethenalle laskeutuminen oli suurempi ponnistus, mitä lohikäärmeelle itselleen. Vain muutaman kerran lentämään syntynyt olento oli tuuskahtanut turvalleen laskeutuessaan, mutta näin vuosisatojen jälkeen sitä oli oppinut laskeutumaan tyylikkäästi.

Lounatuuli kävi itsekseen hymähtämään Aethenan tömähtäessä maahan. Ääneen lohikäärme ei kuitenkaan nauranut, sillä moinen olisi vain latistanut tunnelmaa. Aethena oli ollut innoissaan lentämisestä ja onnistunut sentään laskeutumaan elävänä. Ihan hyvä suoritus näin ensimmäisellä kerralla.
Valkea lohikäärme laskeutui alemmas ja kävi tyssäämään nyt haltiamuotoonsa vaihtaneen neidon viereen, laskien päänsä jälleen alas siten, että Aethena saattoi kyytiin nousta. Kun Aethena kyydissä oli, lähti lohikäärme liitämään kohden kotiluolaa, mahdollisimman matalalla. Sade alkoi puolivälissä matkaa, jonka johdosta kaksikko kastui litimäräksi matkan aikana.


// Asd, jatketaanko kotiluolalla vielä jotain tässä pelissä vai päätetäänkö tähän? //

Viesti Pe Joulu 14, 2012 8:43

((kuten sovittu tämä peli on end)
Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö