Aethena kävi kertomaan kokevansa lentämisen pelottavana. Ei sinänsä ihme olennolta, joka luonnollisesti kulki jalan maatapitkin. Monet haaveilivat lentämisestä, mutta sitten kun moiseen tilaisuus suotiin, muutti se haave yllättäen peloksi. Lohikäärme kävi kuitenkin virnistämään moiselle, häntä kun lentäminen ei pahemmin pelottanut. Pienen houkuttelun johdattelemana innostui haltia kuitenkin kokeilemaan lentämistä, jahka päätti tarvitsevansa siivet.
Olen nähnyt sulkasiipisiä lohikäärmeitä joillakin on myös turkki suomujen sijaan.. Kaikkea löytyy Lohikäärme hymähti neidon kysellessä sulkasiipien sopivuudesta lohikäärmeelle. Lounatuulella ei ollut silmää sille, mikä oli esteettistä ja kaunista, hän ei osannut sen puolesta sanoa mitään. Jos häneltä kysyttiin, sopiko joku mekko tietyn neidon päälle, oli vastaus varmasti mitä ympäripyörein. Mitä taas tuli tekniseen puoleen, ei lohikäärme siitäkään osannut sanoa kai lintujen siivet erosivat rakenteellisesti jotenkin lepakoiden siivistä? Ei hän tiennyt, lohikäärme ei ollut perehtynyt mokomiin. Pikku otukset kun välttelivät häntä tai joutuivat saman tien suupalaksi. Ei siinä ehtinyt tonkia toisen siipiä hampaankolosta tutkittavaksi.
Siivistä en tiedä.. mutta ainahan voit muuttaa rakennetta, jos se ei toimi? Olikin vastaus haltialle, joka asiasta kävi kyselemään.
Lohikäärme kampesi itsensä ylös siinä missä Aethena nousi.
Hah! Luuletko, että antaisin sinun murtaa mitään? Luuletko että antaisin sinun edes tipahtaa taivaalta? Mies kysyi virnistäen, kun uhkailut Lyronille selittämisestä oli jaettu.
Askel jos toinenkin otettiin kauemmas, kun Aethena kävi muuttamaan muotoaan jälleen. Siinä samalla, perääntyessä, kävi serpentti myös muuttamaan muotonsa oikeaan. Sininen katse kävi tarkkailemaan Aethenaa tuon nyt testaillessa siipiään. Siivet olivat oudot, mutta mitäpä Lounatuuli oli niitä tuomitsemaan.
Nehän sopivat sinulle Harvinaisen huono kommentti liskolta, joka ei tajunnut mitään ulkomuodollisista seikoista loppupeleissä.
Aethenan vielä katsellessa siipiään, kävi uros murahtamaan turhautuneesti.
Ei tässä koko päivää ole aikaa, jos alkaa satamaankin Virnistäen Sigurd nousi ilmaan ja alta aikayksikön nappasi kiinni pienemmästään, etujalkojen takaa, hellästi ja kiskaisi tuon mukanaan korkeuksiin. Jos lentää aikoi, paras tapa aloittaa oli äkkipudotus. Sitä oppi lentämään silloin, kun putosi..
Muutamassa sekunnissa oltiin kohottu pilvien korkeudelle, maankamaran siintäessä alhalla.
Valmiina? Siniharja kysyi virnuillen, mutta ennen kuin Aethena oli edes ehtinyt vastata, päästi uros irti nuoremmasta, antaen tuon joko tippua tai lentää.
Siinä missä Aethenakin joko putosi tai lensi, kävi Lounatuuli liitämään tuon kanssa samaa vauhtia. Tarkoituksena oli napata neito kiinni ennen kuin tuo saavutti edes puiden latvat, sikäli mikäli tuo nyt näytti tippuvan. Spontaanit ratkaisut olivat aina parhaita! Lohikäärmeen mielestä
// Pahoittelen kestoa x.x Ja pahoittelen myös hittiä, jos et tykänny niin heitä kivellä, muokkaan sen sitten pois Mutta kun vauhtia Aethenaan >: //