Ready, steady... go? /Metsänoikeus ryhmäpeli!

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Joulu 2012, 21:23

Talfin mielipide otettiin vastaan hyvin raskaasti herättäen paljon vihaisia vastaväitteitä. Lyron ei ehtinyt edes suutaan aukaisemaan kun Lounatuuli nousi ääneen raivokkaasti kuin meren valtaisat aallot jotka pahoinpitelivät rantakallioita. Ensin Lyron antoi lohikäärmeelle rauhan jakaa oma mielipiteensä, mutta kun meno oli kiihkyä liikaa Lyron oli jo muuttumassa sudeksi ja loikkaamassa alas kun Lounatuulta takaraivoon mäiskähti nahkapussukka. Lyron tajusi kuka tilanteeseen oli puuttunut ja ei voinut muuta kuin hymyillä huvittuneesti. Kuin väkevin lohikäärmeiden kouluttaja Hecate pikkuinen oli palauttanut järjestyksen lauman kuohunaan.
Näin siis kunnes Aethena avasi myös suunsa. Tälläisia jatkuvia hyökkäyksiä Talfia kohtaan ei sulattanut Talf, eikä hänen "seuraajansa". Monet alkoivat mölistä Aethenan sanojen päälle tuohtuneena, mutteivat silti kuitenkaan rohjenneet Lyronin läsnäollessa edes korottaa ääntään niin että se mitenkään riittäisi peittämään sen mitä Aethena tahtoi sanoa. Talf oli närkästynyt ja tuijotti murhaavasti kädet puuskassa Aethenaa. Toinen oli vain mokomakin nuori kuriton ipana, kuinka tämä noin vain mollasi lauman vanhimman mielipidettä!
Talf sai lopulta nuhtelunsa päätökseen ja silloin käännyttiin kysymyksen kanssa Lyronin suuntaan takaisin. Kuka oli tuon lapsen äiti. Lyron ei vastannut. Hän ei enää hymyillytkään vaan oli kovin vakavana. Tässä kuviossa oli kaikki pielessä. Lapsi ei ollut muodonmuuttaja, lapsi ei ollut harkittu päätös vaan huolimattomuuden ja itsensä hallitsemattomuuden tuotos, lapsen äiti ei ollut kukaan laumasta ja mikä pahinta hänen tyttärensä oli nyt riistetty erilleen sekä äidistä että veljestä. Asumalla oli veli, kaksonen, mutta Lyron ei ollut voinut vain hylätä molempia lapsia äidin harteille, vaan oli tuntenut tarvetta tehdä jotain ja näin tilanne oli ratkennut. Huojentunut Lyron kuitenkin oli siitä että moni laumalainen - joka oli vieläpä lähdössä mukaan joten näiden kanssa täytyisi sitten elää - oli posiitiivisin mielen tästä mysteerisesti ilmestyneestä tyttärestä.
"Äiti ei ole kukaan laumastamme", Lyron aloitti ja loi varovaisen katseen Ysun suuntaan sillä tämä taisi olla ainut lauman sisältä joka tiesi kuka äiti oli sillä Lyron oli pyytänyt Ysua pitämään näitä silmällä kun ei itse voinut, "Eikä asialla ole nyt toistaiseksi suurtakaan merkitystä. Haluan myös ilmoittaa ettei asia tule myöhemmin negatiivisessä salailun valossa esille että Asumalla on myös veli, Lyndon. Poika on saman ikäinen kuin siskonsa, ovat kaksosia." Lyron piti pitkän huokauksen mittaisen tauon ja sitten sanoi vielä kysymyksen joka varmasti mietitytti monia: "Asuma ei ole muodonmuuttaja." Lyron oli itse tullut muodonmuuttajaksi ei-synnyinnäistä kautta, joten hän tuskin periytti muodonmuuttajageenejä ja koska äiti ei ollut muodonmuuttaja se sen sinetöi.
Kun kysymyksiin oli vastattu halusi vielä Tobiaskin kertoa suojelevansa tuota pikkuista yhtenä heistä ja siitä Lyron soi lempeän hymyn karhun suuntaan. Hänen tyttärensä otettiin vastan pehmeästi ja nyt Lyron saattoi uskoa että tämä voisi selviytyä.

Lyron vielä kysyi kaikilta jotka päättivät tänne metsään jäädä, kenet nämä tahtoivat valita oman yksikkönsä johtoon ja lyhyen mutta valtaosin yksimielisen äänestyksen jälkeen Talf valittiin tehtävään. Vanhus oli karismaattinen kyllä, mutta silti hävinnyt Lyronille niin monta kertaa että oli varmasti jo luopunut toivosta päästä johtajaksi, mutta nytkös vanhus virnuilikin leveästi. Hän poseerasi ja virnuili kuin hänet olisi juuri valittu Lyronin tehtäviin, niin pollealta se näytti, mutta kyllä tuo vielä tulisi tajuamaan työskentelevänsä ainoastaan Lyronin tarkkaavaisen katseen alla - tavalla tai toisella.
Lyron kysyi vielä yleisesti oliko kenelläkään mitään kysymyksiä ja kun kaikkien kysymyksiin oli vastattu julisti alfauros kokouksen päättyneeksi.

Monet laumalaiset alkoivat poistua paikalta, joko sisälle luolaan tai metsään etsimään ruokaa tai muuten vain omiin touhuihinsa muuttui Lyron suden hahmoonsa ja hyppelehti taaperoa hellästi kantaen suussaan alas puhujan paikalta. Hän halusi näyttää vauvaa lähemmin laumalaisille, niin siis kaikille niille joita kiinnosti katsoa. Asuma näytti paljon Lyronilta, paitsi että kikatteli ja jokelteli oikein iloisen kuuloisena mitä Lyron ei kyllä kieltämättä turhan paljoa harrastanut.

//Eli jos hahmoillanne oli vielä kysyttävää niin laittakaa seuraaviin vastauksiinne niin tehdään semmoinen että "palataan ajassa taaksepäin" ja Lyron (minä) vastaa:)//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Joulu 2012, 21:33

// Njuu, myö en enää vastausta kirjota, kerta mun hahmot jo tavallaan poistu paikalta, enkä nää mitään syytä kirjottaa muutaman rivin tarinaa siitä kuinka ne käveli. Lounis meni mököttään jonnekin ja Hecate heitteli sitä kävyillä mökömökö puusta. Kiitän ja kuittaan tästä pelistä o7 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Joulu 2012, 22:02

//Juu ilman kysymyksiä onkin vähän turha mitään kirjoitella:) Kiitti pelistä sun osalta!//
Nipustin
 

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron