Puukko hippaa || Mori!


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Huhti 21, 2015 10:29

Puukko hippaa || Mori!

Kalma

Oli täysin tavanomainen ilta. Taivas oli painunut pilveen luomatta yhtäkään pisaraa maahan ja Kalma oli siitä iloinen. Ei tarvinnut tallustella menemään läpimärässä turkissa vaan nautiskella mukavan viileästä kevät säästä, jossa vain kevyt tuuli puhalsi ja metsä oli kaikin puolin rauhallinen. Olisi vaikka voinnut ottaa eväät mukaansa ja asettua jonnekkin mukavaan paikkaan syömään, sekä nauttimaan olostaan. Ehkä niin olisi voinnutkin tehdä jahka oma kupu saataisiin tyytyväiseksi muutamalla muhkealla jäniksellä tai muulla pikku eläimellä. Mahdollisesti peura! siitä riittäisi jaettavaa perheellekkin, vaikka ruokavarastot olivat tällä hetkellä hyvällä mallillaan. No ehkä se mahdollinen isompi saalis olisi jätettävä vain muille nälkäisille metäsn asukkaille.
Siinä omissa ajatuksissaan kulkiessaan Kalman nenään tarrautui haju ja se oli tutun oloinen.. hieman vieras, mutta silti se oli tuttu. Niitä oli useampia kuin yksi. Joku jonka aavekoira oli haistanut joskus ja säästynyt muistissa, mutta Kalma ei muistanut kuka se oli. Ei ainkaan kukaan paha! Sellaiset henkilöt Kalma muisti aina! Joten reippain mielin käänsi suuntaansa ja lähti jolkottelemaan hajun suuntaan. Täysin päätäpahkaa aavekoira ei kuitenkaan paikalle juossut vaan pimeyttä hyväkseen käyttäen köpötteli lähennäs hajun aiheuttajia, kunnes näki nuo. Kalma kurkotti karvaista päätään pusikon takaa nähden tutun näköisen kolmikon luolan luona. Mitä tekemässä sitä Kalma ei tiennyt. Mutta ehkä sitä voisi käydä tervehtimässä! Kyllä Kalma muisti kuinka tämä kolmikko oli auttanut hänet ja Edin tyhjään taloon parempaan turvaan hoitamaan haavojaan.
"Hei." Kalma sanoi astuessaan esille kätköistään häntä pienesti heiluen ystävällisenä eleenä katsellen kolmikkoa eriparisilla silmillään, vaihtaen myös muotonsa humaanisemmaksi samalla.
"Varmaan muistatte minut?" Kalma kysyi astellen lähemmäksi, mutta jäi kuitenkin askeleen jos pari päähän seisomaan. Kalma tosiaan toivoi että kolmikko muisti hänet viimeisestä tapahtuneesta.

// Otsikko oli pakollinen (D Ja voi Kalma kun sinä olet välillä tyhmyyden hupentuma :----D
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Huhti 21, 2015 11:17

Re: Puukko hippaa || Mori!

Chloros

Mmmm, se makeinen, mehukas kiekaisu soi pitkin metsää. Chloros metsästi paljain käsin ja tarttui juoksevaa naista kädestä. Nainen pyrki irti, tuo oli yltä päältä veressä ja hyperventiloi minkä ehti. Nainen huusi, kun Chloroksen voimakas käsi kiertyi hiljalleen naisen ranteen ympärille ja mutsi sen. Nainen huusi ja juoksi pakoon kivuista huolimatta. Nainen törmäsi kuitenkin Liviukseen ja säikähti. Hän horjahti takapuolelleen ja tärisi kauttaaltaan. Chloros lähestyi ja samoin teki Livius. He molemmat tarttuivat naiseen ja murskasivat luita. Kuului yltäkylläinen huuto. Viherpää tuntui vavahtelevan huudoista, enää nainen ei kävelisi ei huokaisi pakoon eikä pian enää hengittäisi.
Ruumis raahattiin lähelle luolia ja Altan ilmestyi paikalle. Hänellä oli toinen nainen mukanaan, johon Livius tarttui ja he siirtyivät syömään vähän kauemmaksi viherpäästä. Chloros poisti maskinsa ja eläimellisellä tavalla kävi käsiksi. Hän repi hampaillaan lihaa ja söi minkä ehti ja pian naisesta ei ollut enää jäljellä kuin luita, nahkaa ja pää sekä vähän käsiä sekä jalkoja, kun varpaita ja sormia ei jaksanut alkaa mussuttelemaan. Mies laski maskin takaisin kasvoilleen ja käänteli hiljaa päätään. Hänellä oli yhä nälkä, hän söi eniten ja kulutti eniten, koska ikuinen nälkä kaiversi hänen mieltään. Lisäksi hän sai enemmän voimaa kun hän sai ravintoa ja hän söi sen takia myös paljon.
Altan ja Liviuskin olivat lopetelleet ruokailun ja katselivat ympärilleen. Mistä nyt ja minne. Mistä he ensin halusivat ruokaa? Haju, joka oli koiran, mutta haisi ihmiselle sai viherpään mustan silmän liikkumaan holtittomasti sivulle. Hän tunsi sen hajun ja hitaasti mies siveli maskiaan etusormellaan, joka oli yltä päältä veressä. "...Mmmm... Ihminen..." hän supisi ja tuntui olevan taas hyvin sekava, johtunee varmaan siitä, että hän pääsisi käsiksi johonkin, joka huusi kuin mies.

No puskan ja ruohonhan takaa tulikin musta koira häntäänsä heiluttaen. Iloisesti tervehti heitä ja muutti muotoaan ihmiseksi. Kalmalla ei selkeästikään ollut mitään hajua, mihin oli juuri astunut ja kuinka vaaralliseksi kolmikon johtaja siinä tilassa saattoi muuttua. Jos ruokailusta olisi ollut aikaa hieman, eikä tuoreet kuvat nautinnosta ja ihmislihasta olleet niin teräviä olisi mies varmaan suhtautunut tulikaan hyvin kylmästi kuten aina. Nyt vain tuo kuuluva musta silmä tuijotti tulijaa, kuin välittämättä mitä tuo sanoi tai mitä tuo edes halusi. Samoin hänen veljensä aistivat viherpään herkkyyden ja jäivät pää kallellaan tuijottamaan tulijaa.
Oi kyllä me muistamme... Kaikui Chloroksen telepatia kohti miehen mieltä. Ihmissyöjä nousi hitaasti pystyyn ja samoin tekivät hänen veljensä. Oi kyllä he muistivat. Chloros lähes liiankin helposti, hän saattoi melkein maistaa miehen maun suussaan tuo veren, jota oli nuolaissut salaa maskinsa alla.
Aggressiivisempaa äkki hyökkäystä sai hakea nälkää kokevan ihmissyöjän käsistä. Hän liikkui salaman nopeasti ja yritti sivaltaa neulallaan miehen kättä ja hyppäsi tuon selän taakse samalla kun muut veljet piirittivät hänet. Neula pää katosi maskin alle ja siitä tihkui hitaasti verta alas maahan. Hänen musta silmänsä laajentui, kun hän alkoi nauramaan hyvinkin sekavalla tavalla. Lisää... Hän kuiskasi ja tuijotti kierolla tavalla koiraa. Ihminen oli ihminen ja parka oli juuri tullut kolmen nälkäisen ihmissyöjän eteen kuin tarjottimella.

"Leikitäänkö?" Chloros hihkaisi ja nauroi. Hän lähti nopeaan juoksuun neula ojossa, ei hänellä ollut kuin kettinki, mutta Altanilla niitä neuloja riittikin ja niitähän tuli kuin sateena. Livius veti miekkansa ja yritti sivaltaa toista Kalman käsistä. Sitten sinipää yritti tähdätä toiseen jalkaan, jotta leikkikalu ei pääsisi pakoon. Chloros oli täydellinen mielipuoli, hänen tilansa oli melko epävakaa verrattuna normaaliin tilaansa. Nyt mies vain yritti vahingoittaa koiraa neulalla. Ihan syystäkin, jotta hän saisi veren hajun ja tätä kautta lähes täydellisen hajun Kalmasta, minne tuo ikinä yrittäisikään piiloutua.
Typerin piski tuo olikin, eikö tämä ollut silloin jo taistelu tantereella ymmärtänyt, ettei kolmikko mikään tavallinen ollut. Hehän olivat syöneet ihmiset ja jättäneet ruhot, syöneet ja leikkineet.

//Täällä ollaan! :'D AI HERRAN JUMALA MÄ NAURAN TOLLA OTSIKOLLE XD Kalma parka, noh se oli muutenkin vähän kujalla tapahtumista sillon, eiköhän nyt selviä, ettei Chloros mikään vakaa "pelastaja" ole :'D
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 22, 2015 7:21

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma vaistosi ettei kaikki ollt aivan kohdillaan kolmikon kohdalla aavekoiraa kohtaan. Kalma kurtisti kulmiaan. Veljekset tuijottivat häntä hieman häiriintyneen näköisenä ja Kalman katse laskeutui maahan maassa makaavaan hyvin tuoreeseen luurankoon. Kalma tunnisti sen kyllä ihmiseksi.. Oliko hän näin pahasti häirinnyt ruokailua? Tosin eipä tuosta enään mitään jäljellä enään ollut. Miksi sitten..
Kalma kohotti hieman kulmiaan kun joku noista vastasi hänelle telepaattisesti ja oli käymässä sanomaan jotakin vastauseksi, mutta hiljeni kun kolmikko yllättäen nousi ylös maasta paikoiltaan katsoen häntä. Kalma tunsi itsensä hermostuneeksi ja hälytyskellot alkoivat soimaan tässä vaiheessa melkoisen kovaa. Mies otti muutaman epäröivän askeleen taaemmas, mutta taisi olla aivan liian myöhäistä perääntyä. Viherpää hyökkäsi uskomattomalla vauhdilla, eikä Kalma jäätyneeltätilaltaan ehtinyt siihen paljoa reagoida kun vain nostaa toisen käden suojakseen ja toisen vain osittain, johon sai sivu suuntaisen viillon neulasta. Viherpää siirtyi aavekoiran selkäpuolelle tämän jälkeen ja Kalma oli ottamassa muutaman juoksu askeleen kauemmas, mutta kaksi muuta ilmestyi estämään sen. Mahdolisen pako yrityksen.
"Mitä te oikein.." Kalma mutisi hieman hämillään ja vilkasi takanaan nauravaa viherpäätä, joka kuiskasi lisää. Tässä vaiheessa alkoivat Kalmankin lamput päässä syttymään. Herranjumala nämä aikoivat syödä hänet! Tai vähintääkin tappaa.. miten vain se ei ollut hyvä aavekoiran kannalta.

"Ei kiitos." Kalma sihahti hamapaiden välistä ja kääntyi hyökkäävään viherpäätä kohden vetäen pitkän takkinsa alla olevat aseensa esille. Ensinmäinen isku ei kuitenkaan tullut viherpään suunnasta vaan hänen käteen yritettiin iskeä sivusta. Kalma irvisti ja kääntyi sen verran että pääsi kiilaamaan iskun muualle kuin itseensä metallin kalahtaessa yhteen. Kolmatta hyökkäystä tehtiin hänen jalkojensa suuntaan neulan kanssa. Kalma hymähti ja vapautti sinipäisen aseen otteestaan käyttäen sitä eräänlaisena ponnahduslautana kun hyppäsi sen päälle ja siitä voltilla miesten taakse. Kalma ei todellakaan aikonut jäädä sen enempää keskustelemaan kolmikon kanssa vaan veti aseensa vyölle ja oli ajatuksissaan lähteä karkuun kuin mikäkin surkea pelkuri. Pelkuri joka ei halunnut tulla syödyksi. Muutaman juoksu askeleen mies ehtikin ottaa kun hän tunsi viiltävän kivun jalkansa pohjelihaksessa. Kalma sihahti horjuen ja kinkkasi muutaman askeleen verran katsoen jalkaansa jonka oli lävistänyt pieni kapea neula. Kalma kääntyi takaisin kolmikkoa kohden matalasti muristen. Okei hän ei tainnutkaan ihan juoksemalla pakoon tästä selvitä.
"Uskokaa pois maistun pahalle." Kalma hymähti emävaleen hieman hermostuneesti naurahtaen.

// No kyllä se tähän sopiikin >8D Eikähän se joo ala oppimaan, vaikka sitten kantapään kautta (D Ja anteeksi mahdolliset typot ja muut mutta aamu kiireellä kirjotettu
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Huhti 22, 2015 2:27

Re: Puukko hippaa || Mori!

Suloinen, hyvin suloinen ääni. Mieleltään aivan sekaisin oleva Chloros piteli käsiään paikoillaan, pidättäytyen hyökkäämästä saaliinsa päälle. Hän voihkaisi nautinnosta, kun hän kuunteli pakenevia askelia. Sitä hengästynyttä ääntä ja hän tunsi adrenaliinin. Musta silmä laajentui, iris pienentyi ja hän näytti täydellisesti mielipuoliselta olennolta, joka saartoi katseellaan saalistaan.
Koira kaatui maahan ja Chloros nytkähti hieman, hän hihitti. Ei sellaista iloista vaan enemmänkin karmivaa. Yö oli täydellinen aika leikkiä koiran kanssa. Oi, et sinä maistu. Hän totesi ja tarttui koiran jalassa törröttävään neulaan. Hän vetäisi sen ulos ja otti maskinsa, piti selkänsä veljilleen ja nuoli neulaa repeytyneeltä poskipuoleltaan. "Oi, kyllä sinä maistut ihan tarpeeksi hyvälle minusta." hän nauroi. Eikä koiran murina mitään haitannut. Se loi juurikin ihanan tunnelman siitä, kuinka uhattu vaarallinen tilanne tämä olikaan. Muut veljet ilmestyivät Kalman eteen, ainoastaan Altanin violetit silmät kiiluivat vaarallisesti pimeydessä. Sinne tuli yksi silmä pari lisää, kun Livius siirsi oman maskinsa pois runnelluista silmistään. Chloros oli asettanut maskinsa takaisin kasvoilleen ja väänteli neulaa levottoman innoissaan.
Juokse vielä kun, juokse. Viherpää heitti väännellyn neulan kohti Kalmaa ja yritti osua tuon käteen sillä. Toki neula ei lentänyt täysin samassa suunnassa kuin suorat. Livius liikutti omaa miekkaansa ja yritti sivaltaa miehen käsiä. Altan pomppi innoissaan ja nauroi telepatian välityksestä. Näin
hauskaa ei ollut sitten sen miekkamiehen kanssa.

Chloros hyppäsi blokkasi miehen tien ja tarttui tämän yritti tarttua tämän hiuksiin, mutta sai vain vähän hapsia käsiinsä. Innostuneena pienestä saaliistaan hän halusi lisää ja pyrki miehen perään. Juokse! Nopeampaa! Juokse! hän huusi hysteerisesti nauttien ja jahtasi miestä. Ainakaan hippaleikki ei tulisi loppumaan kovin nopeasti. Ei, jos kyse olisi viherpäästä. Hän ei ehkä rauhoittuisi, ennen kuin saisi vähän roiskutettua verta toisen kurkusta. Eniten hän halusi nähdä pakokauhun, hysteerisen pelon toisen kasvoilla. Hän halusi kokea toisen kivun ja haluasi sitä niin, että mikään muu ei enää merkinnyt tänä yönä. Chloros oli kuin vyöryvä hidas ja sadistinen peto vailla moraalia tai omatuntoa.
Hänet oli kehitetty ja luotu niin. Kukaan tavallinen ihminen ei olisi muutenkaan selvinnyt järjissään siitä kohtelusta, eikä Chloroskaan.
Mies yritti heittää kettingin miehen pään ja kaulan ympärille. Hän ei tappaisi tuota heti, tekisi vaikka monen monta tuntia pientä huvia. Livius syöksyi silmät auki miekallaan ja yritti taas sivaltaa Kalmaa. Altan oli taas mystisesti piilossa ja aina silloin tällöin saattoi sataa neuloja mitä ihmeellisimmistä paikoista.

//Huhu, kun on hyytävää menoa. Chloros on vähän pipi päästä, kuten aina
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 22, 2015 5:26

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma puri irvistäen hammasta yhteen kun viherpäinen tuli ja repäisi jalassa olevan neulan irti. Jalassa oleva haava alkoi vuotamaan nopeasti nopeammin kun siinä oleva neula oli poistettu. Kalma siirsi kätensä pitämään vuotavaa jalkaansa ja nosti katseensa eteensä tulleeseen kolmikkoon. Kalma näki nuo täydellisesti jokaista piirtoa myöten, kiitos todella loistavan pimeänäkönsä, ja tajusi olevansa aina vain enemmän pulassa. Nuo eivät armoa hänelle halunneet antaa, sen näki kasvoista ja viherpäinen piti häntä muutenkin "tarpeeksi" herkullisensa tapauksena näin omien sanojen mukaan. Turha taistelu olisi vain ajanhukkaa.
Kalma nousi maasta ylös nilkuttaen muutaman ensinmäisen askeleen, mutta lähti sitten juoksemaan minkä jaloistaan pääsi. Hän ei välittänyt tällä hetkellä vuotavasta jalastaan vaan selviytymisestä tämän kolmikon kynsistä, joten jalasta tuleva kipu unohtui hyvin nopeasti. Juostessaan Kalma tunsi kuinka jokin nappasi hänen kädestään kevyesti. Kalma käänsi päätään ja näki sivusilmällä kuinka vääntynyt neula putosi maahan ilman sen suurempaa harmia tuottamatta... sen sijaan suurempaa harmia oli tulossa. Kalma huomasi miekallaan lähestyvän sinipäisen miehen, veti omat aseensa vyöltään ja kerran pyörähtäen iski omat aseensa sinipäisen miekkaa vasten ja torjui käsiinsä tähdätyt iskut. Kalma ei jäännyt sen enempää leikkimään miekkamiehen kanssa vaan jatkoi pakoaan. Minne? Se oli hyvä kysymys, sillä juuri nyt Kalmalla ei ollut mitään hajua minne hän edes juoksisi karkuun.

Kesken juoksemisen Kalma sai pysähtyä äkkinaisesti kun hänen eteensä ilmestyi joku kolmikosta ja tuo yritti tarttua hänen hiuksista kiinni. Kalma kumartui ja tuo sai vain muutaman hassun hius tupsun käteensä. Kalma ei jäännyt ihmettelemään vaan singahti liikkeelle nopeaan juoksuunsa kuullen vain perästään kuinka häntä toivottiin juoksevan aina vain kovempaa, että hän lopulta väsyisi ja joutuisi pakokauhun valtaan. Kaava oli hyvin tuttu aavekoiralle, sillä oli itsekkin tätä aikanaan harrastellut. Asetelma oli vain ollut hieman eri kuin nyt. Saalistajasta oli juuri tullut saalis.
Kalma tunsi kuinka kylmä kettinki kiertyi hänen kurkkunsa ympärille aivan yllättäen. Se kiristyi miehen kaulan ympärille ja aiheutti kiristyessään arvatunkin reagtion: Kalma körähti kun henki salpaantui hetkellisesti ja kaatui selälleen kovassa vauhdissa, mutta kierähti yhtä nopeasti ylös kuin oli kaatunutkin. Hän tiesi hyvin että maahan jääminen olisi kaikkein pahin asia mitä olisi voinnut tapahtua juuri nyt. Hän olisi silloin helppo saalis ja käytännössä jo kaadettu silloin. Pystyyn päästyään Kalma tarrasi agresiivisesti ketjusta kiinni ja nykäisi sitä niin että hänen päänsä löystyi hieman, jotta hän pystyisi edes hieman hengittämään. Sivusilmällä Kalma näki tutun miekkamiehen jälleen yrittävän häntä. Kalma hymähti ja avasi suunsa tarraten ketjusta kiinni hampaillaan että saisi oman päänsä pidettyä löysänä ja jälleen metallinen kalahdus kaikuin kun Kalma iski aseensa miekkamiestä vastaan. Kalma tuijotti miestä silmiin omilla eriparisillaan kierosti hymyillen ja huohottaen kevyesti. Tuo ei hitto vie vetäisi häntä suikaleiksi. Kalman ilo jäi kuitenkin lyhyeksi kun mies näki sivusilmällään kuinka neuloja jälleen heitettiin häntä kohden. Kalma ei vain voinnut tehdä yhtään mitään asian eteen nykyisestä asennostaan kun terävät neulat upposivat hänen selkäänsä, Kalma irvisti kivusta, mutta ei luovuttanut asemaansa ja päästänyt ketjusta irti tai miekkamiestään lähelleen jos tuo oli kauemmas mennyt. Ei hän yritti heti tämän hyökkäys tauon aikana irrottaa kaulassaan olevaa ketjua ja mahdollisesti teleporttaa pois paikalta jahka oli saannut itsensä vapaaksi.

// Älä huoli, ei Kalma ensinmäistä kertaa tässä tilanteessa ole (D
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Huhti 22, 2015 10:40

Re: Puukko hippaa || Mori!

Ooooi, kun oli söpöä kuunnella miehen kipua ja sen tuntemista. Harmi, ettei se kuitenkaan tulisi loppumaan. Kalma oli saanutkin kuin saanutkin kettingin kaulansa ympärille ja taisteli Liviusta vastaan. Piteli tuon miekan loitolla. Neuloja törrötti miehen selässä, kun viherpään askeleet tuntuivat kalahtelevan pitkin maata. Sitä ääntä voisi verrata isossa kirkossa asteluun äänekkäästi, mutta vain hidastettuna. Kumahtelu muuttui äkisti kettingin kilinäksi, kun ihmissyöjä astui kettingin päälle. Hän veti sitä jalallaan pitkin maata kiristäen sitä samalla Kalman kaulan ympärillä. Hän ei kuristanut toista, vaan ilmestyi aivan liian yllättäen toisen selän taa ja asetti kätensä tuon kaulalle. Chloros otti kettingin salaman nopeasti pois koiran kaulalta ja hyppäsi se kilisten taakse. Hän hykersi ja samoin teki Livius. He löytäisivät miehen, he haistaisivat tuon kilometrien päästä.
Eikä tuolla ollut piilopaikkaa, josta ihmissyöjä ei koiraa löytäisi. Viherpää kallisti päätään. Yritä vain niitä epätoivoisia temppujasi, et sinä meiltä pääse karkuun. Minä löydän sinut. Chloros näytti liikkuvan holtittomasti, hänen päänsä sisällä muodostui "leikki". Vanha kunnon häkki leikki. Kurkota tarpeeksi kauas niin saat saaliisi ja jos ei onnistu, kuolema korjaa. Chloros lähti pedon lailla kohti Kalmaa. Hän oli pidätellyt itseään ja naurun saattelemana yritti murskata mieheltä muutaman kylkiluun. Yhdellä kädellä tehty kärryn pyörä ja taas menoksi.

Tikattu silmä repeytyi auki ja mies näki pimeässä himmeästi, mutta hän luotti kuuloonsa ja hajuaistiinsa. Varsinkin, kun hän oli nuolaissut Kalman verta, hän ei koskaan unohtanut sitä makua. Se olisi menoa se. Hän hyökkäsi taas ja yritti murskata käsillään toisen varpaita. Blokkasi kettingillä miekan terän ja nauroi kaatuessaan maahan. Hän kieri, kunnes hyppäsi jaloilleen ja naksautti niskaansa.
Livius piteli miekkaa ja esti mahdolliset pakoon pääsemisen yritykset. Toki toisella saattoi olla ässä hihassaan, mutta ihmissyöjät olivat jonkin verran jo ehtineet kokea maailmaa, että tiesivät kyvyistä. Heilläkin oli mukava valtti kortti. Sen näki, kun Chloros menetti kätensä miekan kautta. Käsi katkaistiin mukavasti ranteesta ja sillä sekunnilla pienen veren vuodatuksen jälkeen se kasvoi takaisin. Chloros jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

//Mmm, väsyttää mut hetkitisiä inspaus kohtauksia tulee ja menee (D
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Huhti 23, 2015 12:09

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma kiinnitti sivusilmällä huomionsa miekkamiehestä nyt viherpäähän, joka oli käynnyt tömistelemään maata kävelelssään. Kalma kurtisti kulmiaan, eikä aivan ymmärtänyt mikä tuon taka-ajatus oikein oli. Eikä sitä oikeastaan tarvinnutkaan jäädä miettimään pidemmäksi aikaa kun viherpäinen astui ketjun päälle ja tiukensi ketjussa olevaa otetta saaden Kalman irrottamaan itteensa ketjusta, jolloin ketju hänen kaulansa ympärillä kiristyi. Salpasi hengityksen osittain ja yllättäen tämä ketju oli otettu pois hänen kaulaltaan. Kalma katsoi viherpäätä ja melkein odotti tuon huutavan "aprillia", mutta niin ei tainnut olla. Jahti taisi muuttua leikiksi viherpään osalta ja Kalman osalta aina vain enemmän rasittavampaan suuntaan.
"Hah, en minä vielä ole epätoivoinen." Vielä. Sitä hetkeä odotellessa kun tilanne menisi siihen että alkoi oikeasti olemaan henki höllässä. Siihen asti Kalma taistelisi hengestään, vaikka tällä hetkellä Kalma tunsi itsensä enemmänkin hiireksi jonka kanssa kissa leikki elävänä ennenkuin söisi.

Viherpää lähti lähestymään aavekoiraa ja Kalma otti hieman valmiimman asennon ottaakseen tuon ruman ihmismäisen kummajaisen vastaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin kun tuo hyökkäsi nauraen. Kohteena olivat Kalman kylkiluut. Kalma vain naurahti ja hyppäsi taaemmas kääntyen vastustaan kohden hiljaa muristen valmina jo seuraavaan hyppyyn kimppuunsa. Se tulikin yhtä nopeasti kuin edeltäjänsä ja hyökkäyksen kohdekkin oli harvinaisen epätavallinen. Viherpää tähtäsi hyökkäystään aavekoiran... varpaisiin ja saikin sieltä otteen. Kalma tunsi kuinka varvas vääntyi kengän sisällä ja teki pienen naksahdus äänen, mies vinkasi kuin koira konsanaan, mutta ei pysähtynyt vaan oli iskemässä aseensa suoraan Chloroksen selkään, mutta tuo piru iski ketjunsa väliin ja oli jälleen kauempana. Kalma kokeili jalkaansa, tai lähinnä varvastaan, joka osumaa oli saannut, heilutellen pienesti jalkaansa ilmassa. Varvas liikkui ja oli murtuman sijaan ilmeisesti vain venähtänyt taivuttuaan väärään suuntaan. Kalma vilkasi ohi mennen sinipään suuntaan ja mietti hetken aikaa jos yrittäisi lähteä, mutta toisaalta taas tuo näytti nimenomaan vahtivan häntä. Pitävän häntä halutulla alueella viherpään iloksi. Kolmaskin oli jossakin ja varmasti puuttuisi jos hän yrittäisi juoksemalla lähteä. Ja olihan se jo todistettu ettei juoksemalla minnekkään päässyt. Kalman ajatukset jäivät tähän.. Viherpää hyökkäsi ja tällä kertaa Kalma oli valmiina, mies väisti pyörähtäen ja pääsi iskemään Cholorosia käteen fataalisti, tai ainakin niin aavekoira sai luulla. Järkytys oli melkoinen kun tuo vain kasvatti itselleen uuden raajan. Okei, hän ei jäisi tähän hetkeksikään pidempään! Kalma odotti hetken että viherpää hyökkäisi uudestaan, jolloin Kalma riisui pitkän takkinsa päältään ja heitti sen suoraan Choloroksen naamalle estääkseen näkemästä.
"Sori olet huono leikki kaveri." Kalma totesi juuri ennenkuin katosi teleporttaamalla pois paikalta.

Kalma ilmestyi uudestaan täysin randomissa paikkaa kalloisessa maastossa minkä oli vain ensihätään keksitty, mutta laskelmoi sen olevan tarpeeksi kaukana kolmikosta. Teleporttaaminen kun ei jättänyt hajujälkiä taakseen. Ainoastaan vain hänen oma verensä voisi kertoa missä hän liikkui, mutta mies laski sen varaan ettei kolmikko ollut hänestä niin kiinnostunut että lähtisi koko lähimaastoa läpi kaluamaan hänen tähtensä. Olisi melkoista sakkia jos sen tekisivät! Kalma kuitenkin päätti sen asian murehtemisen jättää silloin kun siihen oli aihetta ja kävi nyppimään selästään pois neuloja, pudottaen ne maahan yksitellen. Ne eivät olleet syvällä, ainakaan niin syvällä että hänen sisäelimensä olisivat vauroituneet. Vertakin tuli heikosti. Lukuunottamatta muutamia kohtia joista tuli enemmän. Häntä ei selvästikkään yritetty tappaa suoralta kädeltä vaan kiduttaa kuoliaaksi pidemmän leikin jälkeen ja sitten vasta nauttia lihasta. Kalma nyrpisti nenäänsä ajatukselle ja tiputti viimisen neulan maahan ja päätti jatkaa matkaansa kävellen, jolloin pohkeessa oleva reikä muistutti itsestään. Kalma aloitti kevyen pieni muotoisen nilkuttamisen.

// "Yritä vain niitä epätoivoisia temppujasi, et sinä meiltä pääse karkuun. Minä löydän sinut." -oli hieman semmone lauseen rakenne että laskin sen nyt puheeksi ^^` Sano jos haittaa :-D Ja sama täällä e__e PS. Kalma ei todellakaan karannut kauas
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Huhti 23, 2015 8:23

Re: Puukko hippaa || Mori!

Liian tuttu tempu ilmestyi Chloroksen eteen, kun musta takki heitettiin hänen silmilleen. Hän ei tarvinnut silmiään, mutta tikattusilmä automaattisesti sulkeutui. Ihmissyöjä väisti takin ja sai huomata Kalman hajun kiitäneen kauemmas. "Hän teleporttasi." Livius totesi ja siveli miekksansa. Mies asetti maskinsa silmilleen. Chloros hymähti kylmästi. Niinpä tietysti, mutta tälläisestä leikistä hän piti. Hän ei halunnut väsyttää leikkikaveriaan, vain nähdä sen pakokauhun tuon kasvoilla, oska tietöisi että kuolema koraisi tuon koiran.
Missä olet Rami? Chloros kysyi. Altanin käkätys kuului veljesten päässä. Siellä missä leikkikaverimme on. Tuo vastasi hyvin malttamattoman kuuloisena. Altan istui puulla ja kuunteli hyvin tarkastikin kuinka koiran liikkeet toimivat. Siellähän tuo neulojaan veteli irti kehostaan, joka sai punapään entistä enemmän hymyilemään.
Samoin Chloros, hän lähti salaman nopeasti juoksemaan. Livius suunnitelman mukaan seurasi hieman oikealla. Jos koira luuli, että leikki loppuisi karkaamisoperaatioon, oli tuo pahasti väärässä. Tästähän se hupi vasta lähti alkuun.

Altan istui kärsimättömänä puussa, mutta kun koira lähti liikeelle hänen päänsä naksahti. Pieni pinnainen kun oli punahiuksinen ilmestyi tyhjästä koiran eteen ja yritti lävistää neulalla koiran olan. Altanin violetit silmät välähtivät ja hän näytti nauravan, vaikkei ääntä kuullutkaan. Hän otti maahan heitettyjä neuloja ja yritti heittää ne takaisin miehen selkään. Hän näytti olevan jonkintapaisessa silta asennossa, vatsa selkeästi puolustus kyvyttömänä. Altan kuitenkin väisti tulevan hyökkäyksen rivakasti pyörähtäen maassa ja nousten ylös. Hän näytti vihaiselta ja iloiselta samaan aikaan. Neuloja hänellä riitti ja niitä hänen oli ilo heitellä kohti koiraa.
Viherpää ilmestyi paikalle hetkeä myöhemmin ja hän ei edes näyttönyt hengästyneeltä. Musta sokea silmä näytti laiskasti katsovan vastustajaansa. Mies raapi hieman kaulaansa. Kaulapanta tuntui heiluvan samalla. "Kukkuu!" hän totesi ja yritti murskata toisen kyynärpään käsillään, seuraavaksi hän veti hypyssään kettingin ja yritti uudestaan samaa kyynerpäätä. Hän veti kettingin ja astui sen päälle juurikaan välittämättä oliko osunut vai ei. Hän näytti hieman närköstyneeltä vaikkei sitä ollut. Lopulta Chloros tuijotti koiraa. "Luulitko pääseväsi noin helposti eroon minusta?" hän esitti retorisen kysymyksen, johon ei odottanut vastausta.

Pieni hyväntuuliselta kuulostava hymähdys kuului mustan luumaskin alta. Juokse vielä kun voit... Varoitus ja Altan heitteli jo kärsimättömänä neulojaan. Viherpä hyökkäsi nyt täydellisen huvittuneena koko tilanteesta. Hän nappasi kettinkinsä ja pyöritti kuulapäätä ja yritti osua miehen päähän sillä. Kyllä tuon aseidenkin vieminen sopisi viherpäälle. Hetkeäkään aikaisemmin Livius ilmestyi paikalle ja yritti sivaltaa toisen selkää, kun tuon huomio olisi toisissa veljissä. Kolmikko hyökkäsi jatkuvasti antamatta aikaa hengähtää saatika hengittää. Kallio tuntui raikaavan raskaan metallin ja terän ääniä. Chloros siirtyi kuin piruetin saattelemana väistäen samalla miekan ja yritti lyödä koiraa naamaan. Hän pysähtyi ja jäi seisomaan. Kuunteli nauttivasti taistelun äänistä. Suloisita kehtolaulun äänistä

//Kiire, kiire... teoriaoe lähestyy ja yyyyh pitäs kirjottaa kaikken näköstä mut ei jaksais D:
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Huhti 23, 2015 10:13

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma oli ehtinyt vetämään kaksi yhdenkäden miekkaansa takaisin vyöllään roikkuvaan asevyölle ja teki kovin rennon näköisesti matkaansa pois tästä kirotusta mestästä ihmisten ilomoille. Ei olisi turvallista enään jäädä metsästämään tai muutenkaan enään jäädä tänne, jos kolmikko yhtään häntä etsi. Josta puheen ollen.. Kalma sai yhden kolmikon tyypeistä hajun nenäänsä, mutta varoitus tuli liian myöhään kun hänen eteensä oli ilmestynyt se piilossa ollut punapää. Miten hitossa tuo löysi hänet!? Kalma oli täysin yllättynyt näin nopeasta toiminnasta, eikä ehtinyt enään vetämään aseita vyöltään kun olkapään lävisti neula koko pituudeltaan. Kalma sihahti kivusta hammasta purren kiroten mielessään ja veti samantien olkapäästään säteilevästä kivusta huolimatta aseensa esille. Eikä yhtään liian myöhään kun punapäinen kävi pomimaan maasta mitä ketterimmässä asennossa neuloja maasta, jotka olivat jo aikaisemmin aavekoirassa kiinni olleet, ja yritti saada neuloja takaisin selkään kiinni. Kalman olisi tehnyt mieli suolestaa tuo kurja yhdellä iskulla kerta mahaansa paljasteli, mutta tuon heittämät neulat antoivat tarpeeksi tekemistä. Kalman onnistui torjumaan osan, mutta osa kyllä osui hieman miten sattujaan aavekoiran kehoon. Osa osui selkään ja osa oli osunut toiseen kylkeen törröttämään, mutta suurin osa makasi maassa. Se oli hyvä aavekoiran kannalta.
Punapää nousi ylös maasta ja jatkoi neulojen heittelyä samalla tahdilla. Kalma sihahti ja repäisi hampaillaan irti olkapäässään olevan neulan vapauttaakseen sen liikeradan normaaliksi kun neula painoi lihaksia ja hermoja. Kipeä reikä siihen neulasta jäi, mutta nyt Kalma ei vain tuntenut sitä taistelun huumasta. Hän keskittyi torjumaan punapään neuloja ja yritti itsekkin päästä sivaltamaan punapäätä takaisin aina kun vain pääsi tarpeeksi lähelle. Kalma oli ehkä turhankin keskittynyt punapäähän, eikä todellakaan huomannut taaksensa hiljaisuudessa tullutta viherpäätä muuta kuin vasta sitten kun takaa kuului tutuksi jo käynnyt "Kukkuu!". Kalma käänsi katseensa yllättyneen järkyttyneenä viherpäähän ja yritti saada kehoaan liikkumaan, mutta oli liian hidas kun viherpää tarrasi olkapäästä kiinni. Kuului vain hirvittävä rusahdus ja naksahdus kun nivelsiteet katkesivat ja jokin luukin taisi mennä ohessa. Kalma huusi ensinmäistä kertaa koko taistelun aikana kunnolla kivusta ja siirsi toisen kätensä pitämään loukkaantunutta olkaansa irvistellen kivusta. Kädessä ollut ase tippui maahan kolahtaen kivistä kalliota vasten. Viherpää yritti vielä perään uudestaan samaan olkapäähän saada osumaa, mutta Kalma oli varautunut ja väisti vain astumalla sivuun.
"Miksi helvetissä haluatte tappaa minut? ...en ole ihminen." Kalma kysyi katsoen Cholorosta, joka oli todennut ettei Kalma päässyt noin vain eroon kolmikosta. No okei hän oli fyysiseltä ihmiskeholtaan ihminen, mutta tämä oli naurettavaa. Tai sitten tälle kolmikolle kelpaisi mikä tahansa liikkuva ja hengittävä.
"Miten löysitte minut?" Kalma kysyi vielä vilkaisten punapäähän, mutta se hetkellinen tauko jäikin siihen kun jälleen hänen kimppuun käytiin punapään toimesta. Neuloja tuli ja Kalma yritti estää niitä yhdellä kädellä, mutta suurin osa osui pitkin kehoa. Viherpää tuli perästä yrittäen ketjullaan häntä osua suoraan päähän, joka osui kolahduksen kera tehden pään sivuun hiusten sekaan vuotavan fekin. Kalma horjahti näön kadotessa muutaman sekunnin ajaksi iskun voimasta ja kun Kalma oli saamassa ajatuksensa kirkastumaan hän vain tunsi kuinka häntä leikattiin selkään paidan läpi. Ei kuitenkaan liikaa ettei selkäranka olisi mennyt, vaan juuri sopivasti lihaa ja ihoa. Kalma murahti ärtyneesti terävät hampaat välähtäen yrittäen aseillaan tavoitella sinipäistä, mutta leikkasi vain ilmaa.

Hyökkäykset eivät loppuneet, ne tuntuivat ikuisuudelta ja Kalman oli pakko ottaa osumaa kerta toinen käsi oli jo pois pelistä. Hän ei sietänyt liikuttaa sitä juuri yhtään. Aivan aseeton Kalma ei ollut kuitenkaan, kun tilaisuus oli tullut oli Kalma potkaisssut maassa makaavan aseensa maasta ja ottanut sen suuhunsa. Joten Kalma yritti aina tilaisuuden tullen todellakin iskeä ahdistelijoitaan... ja oikeastaan tajusi taistelun aikana yhden puuttuvan. Viherpää, missä se oli? Sitä ei kyllä tarvinnut kauaa miettiä kun täysin jostakin tyhjästä vihertukkainen ilmestyi miekkamiehen takaa ja iski aavekoiraa nyrkillä kasvoihin. Kalma vinkasi ja hänen tajuntansa katosi hämäräksi, josta seuraava herääminen olikin maassa makaamassa selällään. Häntä tuijotettiin. Kalma kuitenkin vain hymähti väsyneenä ja kierähti oikeinpäin ja nosti itsensä ylös katsellen kolmikkoa. Vasen käsi roikkui vain vierellä kuin elottomana, vain ajoittainen kivun värähtely kertoi käden olenvan toiminta kykyinen jossakin määrin. Taisteluun siitä ei olisi. Kalma henkäisi ilmaan keuhkoihinsa ja kokeili ohi mennen suupieltään johon oli tullut verta vuotava fekki.

"siitä onkin kauan kun olen saannut näin turpaani." Kalma naurahti lähinnä itsekseen ja mietti hetken jopa karkuun lähtöä uudestaan, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan. Taistellaan nyt kun kerta oli aloitettu! Kalma virnisti hieman pakotetusti ja syöksähti yllättäen liikkeelle uskomattomalle nopeudelle mikä olisi voinnut ajatella olevan täysin mahdoton tässä kunnossa olevalle aavekoiralle. Vaikka Kalma oli suhteellisen raskaan näköinen mies tuo oli silti hyvin nopea ja se oli asia joka teki aavekoirasta pelottavan ja ärsyttävän vastuksen, johon vielä laskettiin mukaan koiran oma sitkeys. Kalma syöksyi heti ensinmäisenä sinipäisen kimppuun. Noin isolla aseella tuon olisi vaikea estää näin lähelle tulevaa hyökkäystä, joten Kalma pyrki aivan miehen iholle. Päästi suussaan olevasta aseesta irti ja yritti upottaa leukansa sinipäisen kurkkuun kiinni, vain pitääkseen tosiaan miehestä kiinni ja toisella kädellään yritti suolestaa sinipään mahan auki.

// Aww, koita selvitä D: Paitsi niitä roolipelejä? (D Ja taas mä innostuin..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Huhti 24, 2015 8:54

Re: Puukko hippaa || Mori!

Koira tuntui otttavan kiitettävästi osumaa. Olan murskaaminen kyynärpään sijaan olikin tehnyt nautinnollista huutoa, jonka Chloros otti mieluusti vastaan. Tuo puheli itsekseen siitä, kuin viimeisestä turpaan otosta olikin jo pitkä aika. Viherpää ej tehnyt juurikaan mitään, ikään kuin odotti mitä toinen tekisi. Tuo tuntui miettivän, harkitsevan. Pakoon vai taistelu viimeiseen hengen vetoon. Chloroksen päässä oli jo ehtinyt muovautua kiero ajatus siitä, että he vain mukiloisivat koira pahasti ja jättäisivät henkiin. Saisipa sitten kitua kaikessa rauhassa näillä kallioilla, jos ei pelastusta tullut.
Yllättäen mies lähti huimaan vauhtii ja kiisi kohti Liviusta. "Oh..." Livius ehti vain huokaista, kunnes koira oli jo kurkussa kiinni. Sinihiuksi kaatui maahan mies päällään, joka yritti suolistaa häntä samalla. Ennen kuin mitään mahaa alettiinkaan suolistamaan Livius tarttui miestä jostain vain ja yritti potkaista tuota neuloja täynnä olecaan kylkeen, taroituksena upottaa ne syvemmälle. Samalla hän hytisi kurkustaan tulevan kivun ansiosta, hän suorastaa janosi lisää, mutta hengitys saattaisi salpaantua, jonka takia hän repäisi itsensä irti ja hyppäsi pystyyn. Hetken aikaa kaula vuosi verta, kunnes se oli jo palautunut entiselleen. Sininen kaulapanta tippui maahan. Livius tarttui miekkaansa ja yritti sivaltaa koiraa kylkeen.

Chloros oli siihen saakka vain kuunnellut ja odottanut. Odottanut hiljaa na körsivällisesti, kunnes hän oli taas paikan päällä. Hän hyökkäsi koiran kimppuun ja yritti murtaa tältä muutaman kylki luun. Samalla hän yritti tarttua tuon terveeseen käteen ja murtaa ainakin sen ranteen. Hän hyppäsi pois ja nyt hänestäkin vuoti verta, mutta vähemmän.
Kipua ei ollut eikä tarvittu, hauskuus löytyi muullakin tavalla. Koira tuntui muutenkin jo melko
jo murjotulta. Näytti siltä, että pian tuosta ei olisi mitään iloa taistelussa. "Altan." viherpää viittoi kuin herrasmies käymään kiinni. Punapää syöksähti ja yritti puraista koiraa kädestä, seuraavaksi jalasta. Silloin ihmissyöjä vasta villiintyikin. Veren maku maistui ihan naamalle roiskuneista veri tipoisya, joita punapää ahnaasti nuoli. Hän hykersi ja näytti tekevän hyvin häijyn ilmeen kasvoillaan. Hän piti tästä koirasta.

Ihmissyöjät liikkuivat alati nopeasti tai hitaasti, koskaan ei voinut tietää miten he halusivat käsitellä kutakin. Sillä heillä oli telepatia yhteys toisiinsa, he eivät suunnutelleet sanoilla vaan ajatuksilla. Kiroutunut kolmikko ja hyvin epäinhimmisiä nuo kyllä olivat, jos heissä mitään ihmistä enää oli.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Huhti 24, 2015 11:17

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma kaatui yhdessä sinihiuksisen kanssa maahan ja piti miestä otteessaan kurkusta ollen jo aikeissa viiltää ihmissyöjän vatsaa auki, mutta mies tarttui hänestä yllättäen kiinni ja potkasi polvella kylkeen jossa oli jo valmiiksi muutama neula kiinni. Neulat upposivat entistäkin syvemmälle ja Kalma värähti kivusta, mutta tuntui vain hymyilevän kun piti miekkamiestä otteessaan. Ainakin sen hetken kun ihmissyöjä potkasi hänet kauemmas ja ponkaisi itse takaisin pystyyn, yritti viiltää häntä kylkeen, mutta Kalma vain väisti sen tutun ketterästi ja kohdistettuaan katseensa takaisin sinipäähän hän huomasi tuon kaulan parantuneen. Silti sinipäinen oli oudon suojelevasti suhtautunut hänen yritykseensä viiltää vatsa auki, vaikka kolmikko selvästikkin oli parantumis kykyinen. Jospa kolmikon kyky parantua ei ollutkaan aivan aukoton? Jospa astetta fataalimpi osuma keskiruumiiseen olikin se heikkous, jota hän tarvitsi? Kalma näki uutta valoa taistelussa ja jotakin toivoa itseään kohtaan. Hän ei aikoisi tarjota itseään helpolla näiden ruokalistalle. Kalma henkäisi pitäen kylkeään johon neulat olivat uponneet ja repi muutaman irti maahan pienen irvistyksen kera.

Viherpää hyökkäsi sivulta ja Kalma kääntyi tuota kohden yrittäen iskeä aseellaan tuota, mutta Choloros pääsi livahtamaan käden alle ja iskemään tahmaiset kätensä suojaamattomaan, sekä arkaan kylkeen. Kuului vain rutinaa kun ainakin muutama kylkiluu katkesi. Kalma pihahti kivusta ja tajusi tuon tavoittelevan hänen ainota tervettä kättään. Voi ei, hän ei ollut todellakaan antamassa sen tapahtua vaan veti kätensä pois ja iski viherpäätä jonnekkin päin kehoa kynsien kera. Tämän lyhyen kontaktin jälkeen kaksikko perääntyi toisistaan. Kalma hengitti hieman vaikean näköisesti ja seisoi hieman etukumarassa pidelle murtuneita kylkiluitaan katse nyt kohdituneena viherpäähän. Kalma odotti tuon hyökkäävän, mutta sen sijaan herrasmiesmäiseen tapaan antoikin yhden kavereistaan käydä hänen kimppuunsa. Punapäinen syöksyi kimppuun kuin nuoli viritetystä jousesta ja yritti aivan iholle. Kalma kirosi ja veti automaattisesti kätensä hyökkäyksen eteen, jolloin punapää tarrautui siihen hampaillaan ja repi melkoisen palan irti. Veri roiskahti haavasta ja Kalma huusi kuin pikku lapsi konsanaan pidellen kättään, mutta huomasi että punapää yritti samaa jalkaan. Kalma teleporttasi ja näin väisti leuat siirtyen aavistuksen kauemmas kolmikosta. Kalma piti loukkaantuneella kädellään verta vuotavaa haavaa, vaikka se sattuikin niin paljon olkapäässä ja kirosi omaa typeryyttään. Hän oli automaattisesti asettanut kätensä eteen siinä muistikuvassa eläen että hänellä olisi haarniskansa käsisuojat. Hänellä ei ollut nyt haarniskaansa yllään vain harmaan sävyinen T-paita joka oli nyt sieltä täältä reikäinen ja verinen. Kalma vilkasi virnuilevaa punapäätä joka näytti nauttivan saamastaan lihasta. Toista kertaa hän ei tekisi samaa virhettä!

Kalma vilkasi muita kolmikon jäseniä ja ennenkuin kukaan muu hänen kimppuunsa edes ehti yrittää oli aavekoira kadonnut paikalta jälleen tutun teleporttauksen avulla. Kalma ilmestyi uudestaan nyt metsän puolella, jossa he aikaisemminkin olivat leikkineet. Kalma nojautui puuta vasten selällään. Hän tiesi kyllä että kolmikko löytäisi hänet ja etsisi käsiinsä, mutta Kalma oli halunnut itselleen lisää aikaa järjestäytyä ja paikata hieman itseään. Kalma repi paitansa pois päältään ja asetti sen toistaiseksi terveelle olallensa roikkumaan. Kalma tarrasi verisellä kädellään runnotusta olkapäästä kiinni ja lähti kaikesta kivusta huolimatta tunnustelemaan luita ja kipetä lihaksia. Hän oli tehnyt näin ennekin asettaessaan murtuneita luitaan paikoilleen, jos se vain olisi mahdollista vamman vakavuudesta riippuen. Nyt kuitenkin hän taisi olla onnekas.. Hartiasta tuntui vain solisluu katkenneen ja olkapää tuntui olevan hieman sijoiltaan. Kalma yritti sormi tuntumalla asettaa kivusta huolimatta solisluuta takaisin paikalleen, kunnes kuului kevyt napsahdus ja luu oli paikoillaan. Ei tietenkään parantunut, sillä se voisi uudestaan lähteä pois paikaltaan, eikä kipukaan juurikaan minnekkään kadonnut. Käsioli edelleenkin hyvin hellänä ja vaikea liikutella. Kalma asetti vielä olkapäänsä takaisin paikalleen ja nopeasti tarrasi hellänä olevalla kädellään paidasta kiinni ja toisesta päästä suullaan tehden mahdollisimman nopeasti vuotavaan käteensä puristussiteen, kiristäen sen mahdollisimman tiukalle. Paita värjääntyi nopeasti osittain vereen, mutta Kalma uskoi vuodon tyrehtyvän aikanaan. Valtimoon se punapää ei ollut päässyt puremaan onneksi. Päässyt vain hieman pinta makuun. Seuraavaksi Kalma kävi repimään ihostaan irti niinä kirottuja neuloja, joita olikin hieman joka paikassa kiinni, tiputtaen ne jälleen maahan.. ainostaan kyljen sisään uponneet neulat olivat aavekoiran ulottumattomissa. Hän tarvisti ulkopuolisen apua saadakseen ne pois ja niiden yksinään pois ottaminen veisi muutenkin liikaa aikaa. Kaiken tämän jälkeen mies suoristautui pois puuta vasten nojaamasta irvistellen pidellen murtunieta kylkiluitaan. Nekin olisi hyvä asettaa takaisin, mutta Kalma uskoi ettei hänellä ollut enää aikaa siihen. Aikaisemminkin kolmikko oli tullut kiitettävän nopeasti paikalle. Kalma asetti enään ainoan aseensa vyölleen, ku toinen matkalle oli jäännyt, ja päätti teleportata vielä yhden ainoan kerran jättäen jälkeensä vain pienen veri lammikon siinä missä oli seissyt. Nyt Kalma oli ilmestynyt jossakin päin metsää.. puita oli enemmän kuin aikaisemmin, oli hieman pusikkoa johon tyhmempi olisi ehkä yrittänyt piiloutua. Kalma tiesi sen olevan täysin turhaa ja ajanhaaskausta. Kolmikko löytäisi hänet ja kaivaisi esille. Pimeydestäkään kun ei tuntunut olevan apua ja hän haisi verelle kilometrien päähän. Kalma huokasi ja vain iski perseensä kivelle jääden odottamaan. Typerää, mutta saisipahan hän levähdys tauon kun kolmikko hänen perässään ravasi.

// Kalma sinä olet ihan pöhkö D:
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Huhti 26, 2015 10:16

Re: Puukko hippaa || Mori!

Leikki loppuu aikanaan, mutta ei näin pian. Koira teleporttasi taas. Chloros huokaisi ja sulki tikatun silmänsä. Hän riisui maskinsa. Hän haisteli tuulta. Samoin tekivät muut. Hän hengitti syvään ja havaitsi veren ja ihmisen hajun ilmestyvän erääseen paikkaan, mutta kukaan muu ei liikkunut kuin Altan. Tuo lähti jo kirouksiaan manaten. Haju katosi ja hetken päästä se tuli taas. "Ooooh.... Teleporttasi.... Hmm-mh... Likaista peliä... Pidän." Chloros mutisi ja hänen kätensä tuntuivat tärisevän adrenaliinista. Liviuskin oli kadonnut paikalta ja viherpää oli jäänyt ainoastaan paikoilleen. Hän käveli hiljalleen kalliolla ja kyykistyi maata kohden. Sipaisi kallion pinnalla olevaa tuoretta verta, jota nuolaisi ahnaasti. Hymy, jos sitä hymyksi voisi sanoa levisi hänen kasvoilleen. Pikkuinen piski pakenisi niin kauan kuin huvittaisi. Chloros oli kuitenkin aikaa sitten päättänyt olla syömättä tai tappamatta tuota henkilöä. Mistä moinen kunnia toiselle, ehkä se johtuu siitä, että hän halusi leikkiä joskus toistekin teleporttaamista harrastavan rakin kanssa. Maski siirrettiin rauhallisesti takaisin kasvoille ja hänkin katosi pieneltä tapelupaikalta.
Livius oli onnistunut jäljittämään täällä kertaa koiran sijainnin. Tumma hahmo tuntui vain istuvan paikoillaan ja odottavan. Heitäkö? Ken tietää, mutta veren määrän perusteella tuo oli ehtinyt paikalla itseään jonkin verran, mikä ei yllättänyt masokistia sitten yhtään. Hän oli raskaasta aseestaan huolimatta onnistunut liikkumaan puiden oksilla äänettömästi. Hän nosti katseensa ja varmisti, että oli sillä puolella tuulta, joka veisi hänen hajunsa pois kohteen luota. Violetti silmäpari ilmestyi Liviuksen viereen. Malttamaton silmäpari tuijotti nälkää näkevästi kohdetta, mutta sinitukka pudisteli päätään. Tätä kohdetta ei syötäisi. Chloroksen käsky.

Chloroskin oli saapunut paikalle. Hiljaa, mutta hän tiedotti itsestään leikkisästi. Hän nakkasi kiven johonkin muutaman metrin kauemmas metsään oikealle. Sitten hän äänettömästi käveli poispäin kivestä ja hyökkäsi. Yritys lyödä miestä ihan minne vain, kunhan se satuttaisi. Hän yritti potkaista haavoittunutta jalkaa, toisaalta ei ehkä lävistetty pohje vaikuttanut, jos siihen jalkaan potkaistiin. Silti yritys oli kova. Altan hyökkäsi ylhäältä päin. Yritti hypätä miehen selkään ja kaataa tämän samalla yrittäen loukata vähän lisää tuon kylkiluita.
Chloros perääntyi hetkellisesti ja kuunteli. Hän kuunteli ja sai vatsaansa läpi pienimuotoisen haaverin. Se ei onneksi ollut lävistänyt mitään tärkeää elintä ja haava umpeutui iloisen nopeasti. Kaiken lisäksi viherpää näytti siltä kuin ei olisi nähnyt mokomaa. Hän yritti lyödä koiraa selkään, samaan kohtaan mihin Liviuskin oli sivaltanut miekallaan. Altan vain hyppi pois alta ja rupesi taas heittelemään neulojaan.
Sinihiuksi laskeutui maahan ja yritti sivaltaa miestä mahdollisuuksien mukaan. Hän ei juurikaan jaksanut kohdistaa mihinkään tiettyihin paikkoihin miekkaansa eikä hän yrittänyt lävistää sillä Kalmaa. Hänkin perääntyi. Chloros oli enää liikkeessä ja neulasateita tuli taas sieltä täältä. Viherpää tuntui alkavan kenttää makunsa tähän kouraan. Tuo näytti olevan tikkauksen tarpeessa tai edes uusimisen. Sen verran kehnolta tuo haisi ja kuulosti.

Hän ajatteli iskuja väistellen, että pitäisikö toinen vain tainnuttaa, lyödä vaikka päähän ja raahata taas jonnekin pusikkoon elpymään. Ehkä tuosta olisi taas seuraavan kerran iloa ehjänä tai jos ei olisi, hän söisi tuon nälkäänsä.

//Eaaah... Im back ja lastenleirillä olin kituamassa... Hmm niin, anteeksi että kesti
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Huhti 26, 2015 11:15

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma oli jo hetken ehtinyt miettimään, kolmikkoa odotellessa, että oliko tässä odottamisessa oikeastaan edes mitään järjen hiventä. Mutta pakeneminen jalan taas tuntui lähes yhtä turhalta ja voimien haaskaukselta. Sitä paitsi hän oli saannut hetkellisen hengähdys tauon ja hieman voimiaan takaisin tässä kivellä istuessaan. Vielä kun haavat ja muut vammat olisivat parantuneet niin kaikki olisi ollut hyvin.
Kaiken hiljaisuuden keskeltä Kalma havahtui kolahdukseen ja nousi tietenkin automaattisesti ylös katsoen äänen suuntaan, mikä oli aivan väärä suunta katsella. Viherpää hyökkäsi aivan muualta turvauduttuaan likaiseen temppuun, jolloin Kalmalla ei jäännyt juurikaan reagointi aikaa toimiakseen itsensä hyväksi. Nyrkki otti ja upposi melkoisella voimalla aavekoiraa toiselle poskelle saaden miehen pään kääntymään sivulle iskun voimasta ja seuraavana hetkenä hän tunsi tuntuvan iskun pohjelihaksessa. Jalka taipui luonnollisestikkin koukkuun iskusta ja Kalma menetti tasapainonsa kaatuen vatsallensa maahan lisäpainon kera selkänsä päällä. Nyrkki iskettiin suoraan jo ennestään murskattuhin kylkiluihin ja Kalma henkäisi kivusta, mutta kääntyi ympäri potkien ja ajaen punapäisen pois päältään. Kalma nousi ylös maasta jo nyt hieman kuopalla olevaa kylkeään pidelle ja kohdisti katseensa viherpäähän, joka ei vaikuttanut olevan tilanteen tasalla. Kalma hyökkäsi ja pääsi iskemään viherpäätä vastaan kynsillään vatsaan. Viherpäinen ei kuitenkaan vaikuttanut olevan moksiksaan iskusta.. Kalma tunsi kuinka hänen toivonsa elossa selvytymisen suhteen alkoi murskaantua hitaasti palasiksi ja kirosi typeryyttään.
Choloros nosti kätensä iskeäkseen ja Kalma huomasi sen teleportaten pois alta, mutta vain saadakseen jälleen neuloja selkänsä täyteen punapään toimesta. Kalma ei kuitenkaan äänähtänytkään neulojen osuessa vaan mulkasi hiustensa takaa punapäätä, mutta joutui kiinnittämään katseensa sinipäiseen miekkamieheen kun tuokin päätti ruoka juhlaan liittyä. Mies viilteli aavekoiraa aseellaan sieltä täältä, eikä Kalma tuntunut juurikaan liikkuvan vaan otti iskut vastaan peittäen vain käsillään fataaleja paikkoja. Hetken päästä sinipäinen perääntyikin ja ainostaan enään puna- ja viherpää olivat leikissä mukana. Kalma virnisti väsyneesti ja syöksyi liikkeelle viherpäätä kohden terävät kynnet ojossa ja iskemässä, mutta yllättäen teleporttasi ja oli siirtänyt hyökkäys kohteensa punapäiseen. Kalma oli aivan punapään iholla kiinni selkä puolella ja koitti upottaa kyntensä miehen selkään repiäkseen tuon selkärangan irti selästä, katkaista sen vain jos mahdollista. Kalma ei jäännyt ihmettelemään oliko osunut vai ei vaan nyt vasta siirtyi viherpäähän ja yritti potkaista tuota päähän samalla kun yritti kyljen suunnalta iskeä kyntensä läpi keuhkoihin ja sydämmeen. Tämän kaiken jälkeen Kalma lopetti yllättäen... mies hoiperteli taaemmas pidellen kylkeään tajuten vuotavansa myös jo suun kautta verta. Mies yski verta pidellen suutaan ja kaatui yllätten maahan ilman minkäänlaista lisäkannustusta. Kalma makasi kyljellään maassa vain hetken ja yritti päästä ylös, mutta kaatui takaisin polvillensa.. Kalma ei luovuttanut vaan otti lähimmästä puusta tukea ja kankesi itsensä pystyyn nojaamalla sitä vasten. Kalma tuijotti kolmikkoa hengittäen vaikean kuuloisesti pihisten pidellen rikkoutuneita kylkiluitaan kuin myös pienesti paikkaa jossa jossakin syvällä nahan alla olivat ne kirotut neulat. Kalma laski katseensa alas maahan.. Ei tästä enään mitään tulisi.
"Olkaa hyvä sitten, syökää pois." Kalma pihisi hengityksensä takaa vaikka tuon myöntäminen sattuikin niin peevelisti ylpeydelle, mutta kolmikko oli saannut suhteellisen nopeasti kiitettävää vahinkoa. Sitä paitsi tilanne oli kolme vastaan yksi, mikä oli harvinaisen epäreilua, mutta ei saaliilta kyselty mikä oli reilua ja mikä ei. Eikä hän päässyt karkuunkaan, vaikka mies olisikin halunnut.. ja sitäkin enemmän vielä taistella hengestään. Tai no mistä sitä tiesi vaikka aavekoira olisi nyt vetämässä kolmikkoa nenästä.

// Welcome back! Ja lapset on aina niin kivoja pikku mussukoita >8] Eikä haittaa ^^ On tossa noita muita pelejä ollut :D Voisko Ed tulla taas opettajaansa paikkaamaan jahka kolmikko on hupinsa saannut (D //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2146

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Huhti 27, 2015 9:02

Re: Puukko hippaa || Mori!

Koirankäytös yllätti ja sai ihmissyöjän avin huvittuneeksi. Toinen yritti olla kova ja yritti pysyä heidän mukanaan. Tuntui, että tappelemisen ilo oli mennyt. Tosin sen hän sai kyllä sanoa vääräksi, kun koira teleporttasi ja kövi Altaniin kiinni. Chloros ei ollut huolissaan, hän katseki kaikessa rauhassa ja odotti, milloin koira tulisi hänen luokseen, milloin. Altan varoi selkärankaansa pyöröhtäen ja tunkien kätensä toisen suuhun selkärankansa sijaan, kyllä sekin olisi parantunut huomatgavan nopesti mutta punapää ei nt hakunnåut maata tyhjäntoimittajana maassa odotellen sen murto-osa sekunnin pafantumistaan, joten käsi sai kelvata. Siitä revittiinkin oiva pala ja mies huudahti kivusta ja ilosta. Ei Altan ei ollut masokisti, mutta häntä nauratti koko juttu, lisäksi hän ei edes ymmärtänyt vastustajansa näkökulmaa, joten hän vain ajatteli, että tämä oli yhtä hauskaa tuostakin. Ihan selkeästi tuo ainakin oli mukana.
Chloros käänsi päänsi salaman nopeasti sinne mistä tuli Kalman jalka. Se osui häntä suoraan naamaan, mutta hän ei aikonut lentää halki ilman maata kohti. Hän seisoi vain ja kuunteli, kuinka hänen maskiinsa tuli taas säröjä. Kuitenkin Kalma onnistui työntämään osittain kyntensä hänen kylkeensä. Vaikka kipua hän ei tuntenut, tiesi viherpää varsin hyvin, mihin mies yritti osua. Hän vain heikosti teki puoli kaaren ja repi kylkensä auki, kunnes se oli taas ehjä. Chloros ei aikonut tehdä enempää hyökkäyksi, punapää olisi kyllä, mutta hän kielsi. Koiran kaatuessa maahan viherpää vain kohotti kulmiaan. "Väsyttääkö?" hän myhäili, kunnes alkoi kävellä puun tukeman miehen luo. Hän tarttui tuon leuasta ja käänsi sen itseensä. Pudisteli päätään ja varoi vielä mahdollisia kynsimisyrityksiä. Aika riekaleina tuo tuntui olevan, mitään iloakaan tuosta ei enää irronnut. Mies päästi irti leuasta ja käveli kaemmas koirasta. Kolmikkoneuvotteli mitä tekisivät seuraavaksi. Ole kiitollinen, pidämme joskus toiste hauskaa... Olen jo täysi.... Hän telepatioi koiralle ja nauroi. Sitten sen enempää puheita tai ajatuksia jaellen kolmikko katosi paikalta ja jättivät pikkuisen saaliinsa oman onnensa nojaan.

Edward oli tuolloin liikeellä, hänen oli ollut tarkoituksena käydä illansuulla etsimässä vaatteita, mutta niitänyt juurikaan ollut löytänyt. Senpähän takia hän oli edelleen niissä housuissa, joissa oli siellä täällä punaisia tai mustia verilättejä, mutta muuten housut olivat ihan hyvät. Paitaa hänellö ei ollut, vieläkään. Ed kuitenkin oli sattunut kuulemaan ääniä, tiekkö olisiko ollut huutoja, joiden hypnottisella voimakka hän oli lähtenyt niiden perään. Mitä lähemmäs hän meni, sitä voimakkaammin tuoksui veri sekä tietty tuttu haju. Ihmissuden vihreöt silmät pelästyivät ja se kiihdytti vauhtiaan. Tapahtuma paikalle saapuessaan se löysi vain maan, jossa oli ties mitä, verta, jälkiä ja neuloja.
Susi etsi katseellaan haavottunutta, sillä veren perusteella se oli vain yksi. Tosin maassa oli jotain toistakin verta, joka haisi omituiselle. Se ei ollut ihmise verta, mutta ei hän tiennyt minkä se sitte oli. Pohdinnat jäivät sikseen, kun susi löysi haluamansa. Ed nousi kahdelle jalalleja kiiruhti haavoittuneen Kalman luo. "Kalma!" Hän sanoija katsoi opettajansa kuntoa. Miten tuo tuohon kuntoon oli päässyt? Oliko joku yllättänyt tuon tai jotain, tosi jälkien perusteella paikalla on täytynyt olla kaksi tai useampi henkilö. Ed katseli ympärilleen ja katsoi sitten miestä. Hänellä ei ollut side tarpeita, eikä muutakaan, mutta hänen oli toimittava. Hitto, hän kirosi mielessään. Ihmissusi tarttui mahdollisimman hellästi mieheen ja nosti ylös. Hän mietti miten hän voisi hoitaa toisen, ei hänen oli pakko viedä mies johonkin, mutta minne? Ihmisten ilmoille, ei hän sinne uskaltanut mennä. Haltijoiden? Hän näytti taas liikaa ihmissudelta. Kuinka vaikea tämä maailma olikaan.

Ed kantoi miehen pois ainakin seiltä, missä oltiin tapeltu. Hän löysi matkallaan talon, jossa paloi valot. Mies mietti hetken, hän laski Kalman maahan. "Sinnittele." Hän totesi ja pyyhki kiehen suun verestä kädellään. Sudeksi muuttuen Ed lähti kohti asuttua taloa. Oli sentäön yö, joten luulisi, ettei kukaan olisi valveilla. Ihmissusi katsoi sisään. Mikä tahansa lakana tai sidetarpeita muistuttava asia kävi. Hän tiesi että se oli väärin, mutta Kalma oli sen verran huonossa kunnossa, että oli pakko. Susi kirsi talon varmuuden vuoksi ja avasi oven hitaasti ja äänettömästi. Hän muuttui oveast sisään astuessaan ihmiseksi ja kuunteli talon ääniä. Kuului kahden henkilön ääntä, ei puhetta vaan nukkumisesta johtuvaa tuhinaa. Hän siististi kävi kaivamaan asioita, hän löysi lakanan, otti sen. Hän kävi keittiössä, otti liinoja, kulhon ja viinapullon. Sitten mies katosi talon sisältä ja tuli Kalman luo. Kalman hän nosti uudestaan syliinsa ja vei kauemmas talosta, pienelle lammelle, mikä löytyi hetken matkan päästä.
Lammella Ed aloitti toimenpiteet. Hän näki neulat kyljessä ja varovasti irroitti ne. Hän pesi haavat mahdolisimman hellästi ja puhdisti ne väkevällä viinalla. Sitten alkoi lakanoiden repiminen.
Ed sitoi riekaleet painesiteiden tavoin kaikialle, missä ikinä näkikään syviä, verisiä haavoja. Hän sitoi olan mahdollisimman luonolliseen asentoon ja samoin teki muuallekin, rikkoutuneille luille. Edward ei sanonut sanaakaan toimenpiteitä tehdessään. Olihan se tuskallista tehdä, niin katoa kuin tehdä. Hän lopetti haavojen sitominsen ja huokaisi helpotuksesta, kaatoi pois verisen veden kulhosta. Ed nojasi käsivarsilleen ja pyyhki hikistä naamaansa, tajuten että hänen kätensä olivat verestä punaiset. Parempi vain pestä pois.

//Ed tulee autamaan!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Huhti 27, 2015 11:15

Re: Puukko hippaa || Mori!

Kalma hengitti ja pihisi vaikeasti hengittäen rintakehän noustessa epätasaisesti ja hyvin tuskallisesti joka hengen vedolla. Veri maistui suussa ja Kalma saattoi vain veikata että kylkiluiden rikkominen oli ehkä rikkonut keuhkoja. Pahimmassa tapauksessa hänen keuhkoihinsa pääsi nyt verta, joka selitti veren yskimisen, mikä ei ollut todellakaan hyvä juttu. Hän tukehtuisi hitaasti omaan vereensä! Kalma katsoi viherpäätä kulmiensa alta kun tuo kyseli väsyttikö häntä ja johon aavekoira ei tietenkään vastannut yhtään mitään. Sen näki jo päälle päin.. Hän ei enään jaksanut taistella kolmen hullun kanssa joita tuntui olevan lähes mahdoton vahingoittaa kunnolla hänen keinoilla. Jos hän vain olisi pakenemisen sijaan aloittanut heti vastaan taistelun saattaisi tilanne olla eri, tai hänellä ainakin hieman enemmän toivoa selviytymisen suhteen. Kalma kirosi niin itseään.
Choloros käveli lähemmäs ja Kalma yhden klenkkaavan askeleen yritti ottaa taaemmas odottaen että nyt se olisi menoa. Hän olisi nyt ruokaa. Kalman kasvoilta näki sen pelon ja kauhun syödyksi tulemisesta kun maskipäinen tarrasi aavekoiraa leuasta kiinni ja käänsi pään itseensä. Mies pudisteli päätään, silmäili häntä ja lopulta päästi irti perääntyen veljiensä luokse. Kalma hätkähti pienesti ääntä päässään, mutta tajusi sen olevan viherpään ääni joka kertoi ettei häntä syötäisi, hänet säästettäisiin seuraavaan kertaan toiselle hauskan pidolle. Eipä se suuri lohtu ollut, mutta Kalma tunsi kuinka se kaikki jännitys katosi hänestä ja hän vain putosi maahan polvillensa muutaman kyyneleen valuessa pitkin poskia. Kalma ei tiennyt itkikö hän onnesta, kivusta vai mistä, mutta hän ei voinnut asialle mitään se vain tuli. Kolmikko poistui sen enempää puhumatta aavekoiran kanssa ja Kalma katsoi hetken aikaa kolmikon perään, kunnes lähti raahaamaan itseään maata pitkin eteenpäin.. sen surkean muutaman metrin ennenkuin mies lopulta kaatui vatsallensa maahan köhien verta suustaan. Kalma tuijotti näkö sumentuneena eteensä taistellen tajuttomuutta vastaan, kunnes silmät vain painautuivat kiinni ja miehen keho veltostui.

Kalma havahtui heikosti siihen kun kuuli oman nimensä ja raotti aavistuksen verran silmiään. Hän ei nähnyt kunnolla eteensä, eikä erottanut ääntä tutuksi kuin ehkä jossakin kaukaisessa mielensä perukoilla. Hän tunsi kuinka hänet nostettiin ylös maasta ja Kalma irvisti kivusta pihisten. Asento sylissäkään ei ollut mikään mukavin eikä se auttanut runnotuilla kylkiluilla hengittämistä, mutta ei auttanut valittaa kun ei siihen kyennyt. Kalman huurteisessa mielessä myös kävi jos kolmikko olikin muuttanut mielensä ja palannut hakemaan häntä! Kalma yritti liikkua sylissä mumisten jotakin pahasti epäselvää, mutta putosi takaisin entiseen asentoonsa menettäen hetken päästä uudestaan tajuntansa. Ne pirut eivät söisi häntä!
Kalma oli täysin tiedoton sen suhteen kuinka Ed, kaikkia periaatteitaan vastaan, kävi varkaissa talossa ja siirsi hänet hoitotarpeet saatuaan lammen luokse. Kalma tunsi kivun.. irvisteli hienoisesti kun Ed häntä hoiti, repi terävät neulat ulos kyljestä, asetteli murtuneen olkapään parempaan asentoon ja sitoi sen, kääri haavoja parhaansa mukaan kunnes oli lopulta valmis. Kalma raotti heikosti silmiään.. hetken kaikki oli yhtä sumeaa mössöä kunnes Kalma erotti öisen pimeän taivaan ja valpastui sillä sekunnilla. Kalma syöksähti äkisti Edin kimppuun terävät hampaat ojossa ja upotti ne miehen toiseen ojennettuun käteen. Puremassa ei kuitenkaan ollut mitään voimaa, joten ne eivät uponneet syvälle.
"E-ette s--syö minua.." Kalma mutisi muristen hampaat kiinni Edwardissa, eikä vaikuttanut olevan oikein ajantasalla mitä oli menossa. Hetken päästä Kalma päästikin irti ja rojahti takaisin maahan mutisten ettei häntä syödä.

// Joo sori hittasin, mut en voinnu vastustaa >8D
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö