Puukko hippaa || Mori!

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Huhti 2015, 21:08

Ed vakuutteli ettei Ricon nokkava käytös ollut haitannut ihmissutta sen enempää ja kyseli sitten perään Ricon ikää, kuinka vanha puoli demoni olikaan. Kalma virnisti.
"No hän on 80-vuotta oikeasti, mutta demonien kengissä vielä teini." Kalma vastasi Edille minkä ikäinen Rico oikeasti olikaan. Puoliverinen oli oikeasti vanhempi mitä Ed, mutta oman lajinsa mittapuulla Rico oli aivan kakara ja kokematon nuorukainen. Lisäksi pojalla oli hieman luonne vikaa, mutta sen pystyi pistämään Ricon demoni veren piikkiin, joka teki miehestä tavallistakin ärhäkämmän tapauksen. Se ajoi Ricon usein ongelmiin.. mutta sittenhän poika isäänsä tullut.
Yllättäen Ed päätti ilmottaa että aikoisi lähteä takaisin metsän suojiin selittäen ettei voinnut sisäistää olevansa ihmisten keskuudessa, vaikkei missään kylän sydämmessä oltu. Sen lisäksi että Kalman ja hänen perheensä saattaisi olla uhattuna. Kalma ei sitä uskonut, mutta ei sanonut mitään, eikä Kalma käynnyt estämään Edwardia nousemasta ja kävelemästä ovelle.
"Olet tervetullut uudestaan jos vain haluat ja kaipaat kattoa pään päälle.. tai sitä kylpyä." Kalma totesi hymyillen. Ed olisi tervetullut tulemaan uudestaan hänen matalan kattonsa alle jos vain niin halusi.

Kalma kohotti toista kulmaansa kun Ed kävi puhumaan Ricosta kertoen ettei ollut halunnut pojalle mitään pahaa ja vielä huomauttamaan sitä kenen ansiota hän oli hengissä. Kalma ei voinnut olla naurahtamatta.
"Minä kerron hänelle." Kalma sanoi ennenkuin Ed poistui ovesta luolan pimentoihin. Luca katseli leikki kaverinsa perään haukkuen muutaman kerran häntä heiluen, mutta se putosi alas kuin lehmän häntä kun vastausta ei tullut. Kalma hymähti koira vanhukselle ja rapsutti koiran päälakea. Kyllä Ed takaisin tulisi aikanaan.
Jokusen minuutin päästä Ricokin palasi ja Kalma katsoi poikaansa, joka näytti rauhoittuneelta, etsi Ediä katseellaan.
"Ed käski kertoa terveisiä: hän ei pahaa tarkoittanut sanoillaan ja kiittämään kenen ansiota olen vielä tässä." Kalma sanoi Ricolle samallakun nousi ylös sohvalta ja meni hakemaan juotavaa keittiöstä palaten hetken päästä. Kalma näytti mietteliäältä hetken, mutta nosti sitten katseensa Ricoon.
"Ota Ed kiinni ja sano hänelle että tapaamme parin viikon päästä harjoituksen merkeissä." Kalma pamauttu ja Rico katsoi hetken kovin kapinoivasti isäänsä, mutta joutui antamaan periksi kun Kalma katsoi takaisin käskevästi hiljaa muristen.
"Käske myös etsimään ne aseet." Kalma lisäsi ja hoputti Ricoa menemään vielä Edin perään, jonka nuori demoni teki.

Rico oli ulos päästyään ohittanut helposti vartijat ja noussut metsän suojissa ilmaan seuraten Edin hajua matalalla lentämällä, kunnes lopulta sai jolkottelevan suden kiinni. Rico iski siipiään ja laskeutui Edin eteen. Nuori mies silmäili ihmissutta jokaista karvaa myöten ennenkuin avasi suunsa. "Isältä terveisiä: hän haluaa tavata sinut uudestaan parinviikon päästä, etsi aseesi." Rico toimitti viestinsä ihmissudelle.
"..Ja anteeksi." Rico lisäsi vielä hieman vaikean kuuloisesti tarkoittaen aikaisempaa käytöstä ja nousi takaisin mustille siivillensä.

// Mä sit seuraavassa tuon Kalman tapaamaan Ediä x) Toisaalta haittaako jos Rico oli myös mukana?
suskari
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Huhti 2015, 14:55

Susi oli jo päässyt jonkin matkan päähän, kun hänen peräänsä pöllähti siivillä lentävä poika. Rico toi mukanaan viestin Kalmalra ja susi vain kuunteli sen loppuun asti, kunnes Ricon pyysä anteeksi. Sen pää nousi hitaasti ylös ja Edward nyökkäsi poijalle, kun tuo lähti lentoon siivillään. Hän lähti jatkamaan matkaansa.
Edwardilla ei mennyt kauhean pitkään löytää aseensa, ne hän oli piilottanut hyvään paikkaan aina kun niitä tarvitsi, varsinkin juuri Kalman opetuksia varten hän haki ne. Hän oli edelleen surkea miekan käyttäjä, se ei ollut kuin hänen kätensä jatke. Se oli raskas ja raaka. Jotenkin ihmissudelle liian julma ja halumaton taipumaan hänen tahtoonsa. Kun Kalma ei ollut paikalla saattoi ihmissusi tarttua aseeseen ja yrittää muutamia kertoja hakata sillä jotain kantoa. Osumat olivat huolimattomia ja liian voimattomia. Edward oli muutenkin tajunnut sen, että hänen pitäisi harkjoitella enemmän, jotta hän saattaisi oppia taitamaan aseella hyökkäämistä.
Olihan hänelle aina ihmissuden voimat takanaan, mutta kai puremiseen ja pelkkiin nyrkkeihin ei voinut vain turvautua. Edward ei olisi uskonut koskaan tarttuvansa aseeseen ja hyökkäävänsä toisen kimppuun taikka varastavansa asioita toisilta. Okei, hän oli palauttanut kulhon ja oli hän peitonkin siinä temmellyksessä ehtinyt palauttamaan, kun hän oli kantanut Kalmaa sylissään. Joten kai sitä lainaamiseksi saattoi verrata? Sillä ainakin Edward lohduttautui. 44

Meni se kaksi viikkoa, jonka koira oli arvinoinut paranemis- ja poissaolemisajakseen. Siinä sitä taas oltiin. Edwardilla oli vieläkin Kalman vaatteet yllä ja hän oli ehtinyt pestä niitä monta kertaa ja käydä jossain lammessa irroittamassa likaa itsessään, vaikka kuuma kylpy auttoi tähän paljon paremmin. Mies istui puunrunkoon nojaten ja odotti. Hän oli sulkenut silmänsä ja kuunteli. Hän havahtui pieni muotoiseen rasahdukseen jossain kauempana ja tuulen virtaus tuntui muuttuvan hieman. Ihmissuden ilme näytti odottavan. Kärsivällisesti, kunnes se muuttui suden muotoon ja lähti löntystämään kohti Kalman hajua. Haju oli ilmestynyt juurikin suden nenään ja nyt se lähti liikeelle yllättävän pirteänä.Edward puikkelehti sulavasti metsän juuri- ja oksasokkelikossa, jolloin se näki viimein Kalman ja erään toisenkin, joka seisoi tuon vieressä. Rico oli näemmä raahattu mukaan. Vaikka Rico oli ollut viime kerralla vähän töykeä meni susi tuon luo ja pukkasi tuota pehmeästi päällään. Murahti siihen ja pukkaisi sitten Kalmaa jalkaan. Lopulta Edward muuttui ja katsoi molempia. "Hei." hän tervehti.

//Ei haittaa ja minä taisin tehdä jo siirron xP
Mori
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Huhti 2015, 16:50

Kaksi viikkoa oli mennyt ja tullut. Kalma oli jälleen pitänyt sanansa ja saapui nyt metsän reittejä kulkien tapaamaan Edwardia uudestaan harjoittaakseen miestä jälleen, kouliakseen ihmissudesta taistelijaa. Kalma ei ollut kuitenkaan lähtenyt matkaan tällä kertaa yksin vaan aavekoira oli ottanut myös poikansa Ricon mukaan, vaikka puolidemoni olikin ollut hieman vastaan isänsä ajatusta. Ricolla ei ollut mitään mielenkiintoa osallistua Edwardin harjoituksiin, mutta pienen sanallisen taistelun jälkeen Rico oli lopulta luovuttanut ja lähtenyt isänsä mukaan. Vaikkei ymmärtänytkään mihin isä ukko häntä tarvitsi sen suden kouluttamisessa.. Eikä Kalma olisi todellisuudessa tarvinnutkaan, mutta Kalma pelkäsi yksinkertaisesti lähteä enään metsään yksin sen kolmikon jälkeen. Kalma pelkäsi uusinta kohtaamista kolmikon kanssa, vaikka se tuskin tapahtuisi lähi tulevaisuudessa, mutta ei kehdannut myöntää sitä kenellekkään ääneen näin jälkikäteen. Eikä Kalma halunnut vaivata muutenkaan asialla ketään turhaan. Kyllä hän varmasti ajan kanssa taas tottuisi liikkumaan metsässä kuten aina ennenkin! Hän olisi vain varovaisempi..

Kalma säpsähti puskosta tulevaa ääntä ja ehkä hieman omien mielikuvitustensa vallassa kolmikko kohtaan veti aseensa esille valmiina iskemään, tai no oli jo syöksymässä kimppuun kun Rico asetti käden eteen. Kalma katsoi Ricoa ja sitten susimuodossaan paikalle tallustavaa sutta, joka oli Edward. Hukkanen tallusteli ensinmäisenä Ricon luokse tuupaten miehen jalkaa päällään.. Rico katsoi sutta hieman ihmeissän, mutta laski sitten kätensä suden karhealle turkille suoden sudelle muutaman nopean taputuksen selkään. Sitten Ed siirtyi Kalman luokse ja tervehti miestä myös pääpuskulla. Kalma näytti hieman nolostuneelta äkkinäisestä reagtiostaan, mutta veti aseensa pois ja rapsutti Ediä myös. Susi muuttui takaisin humaaniseksi ja tervehti.
"Hei.. Missä aseesi?" Kalma tervehti ja katsoi Ediä, jolla ei näin äkkiseltään näyttänyt olevan aseita mukanaan.
"Tarvitset niitä tänään, sillä uskon että olet vahvistunut tarpeeksi käyttämään niitä." Kalma puhui kävellen Edin ohi täysin omaan suuntaansa. Ed saisi hakea aseensa ja tulla perässä. Kalma itse käveli yhdessä Ricon kanssa suhteellisen isolle metsäaukealle, jossa ei ollut mitään.. vain maata ja ympärillä kasvavia puita, sekä muutama metsänpohjaan pyrkivä ruohon korsi. Kelpaisi hyvin tarkoitukseen tällä kertaa. Kalma kävi pomimassa maasta kepin, jolla kävi piirtämään maahan ympyrää.. tai no eihän se ihan pyöreä ollut, mutta ajoi tarkoitustaan tarpeeksi hyvin. Kalma heitti kepukan takaisin pusikkoon ja jäi odottamaan Edwardia.

// Hienoa, hienoa *patpat* :D
suskari
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Touko 2015, 12:51

Kalma tervehti häntä ja Edward nyökkäsi miehelle. hän oli yllättynyt siitä, kuinka Rico oli suonut hänelle muutaman pään taputtelun. Ihmissusi hymyili lempeästi pojalle, ei hänellä ollut tuota vastaan enää mikään. Sanotaanko, että kaupungissa oli ollut henkinen mieli vähän epävakaa. Kalma kysyi missä hänen aseensa olivat ja mies osoitti tulosuuntaansa. Kalma käski käydä hakemassa ne ja Edward nyökkäsi. "Selvä, tulen aivan kohta." aseensa hän oli tosiaan jättänyt sinne mistä oli tullutkin. Nopeatsi ne kävi sieltä hakemassa.
Kalma oli todennut jostain, että hän oli vahvistunut käyttämään niitä. Edwardin kulmat kohosivat, kun hän pysähtyi ja otti aseet. Hän mietti hetken ja lähti kävelemään takaisin. Hänkö muka voimistunut? Ei hän edelleenkään osannut tähdätä niillä ja voimakin niiden kautta oli ihan hutilointia. Pitäisi varmaan Ricon olla kauempana hänestä tai hän vahingossa heittäisi vielä tuota miekalla päähän. Sellainen ei olisi kivaa, siihen varmasti loppusi Kalman ja hänen ystävyyssuhteensa.

Ei hänell' mennyt kovin kauaa löytää koiraa ja puolidemonia. Noiden hajut olivat vahvat ja ihmissusi saapui juurikin paikalle, kun Kalma viimeisteli kehää maahan. Edward kohotti taas kulmiaan ja katsoi Kalmaan. "Mitä varten tuo on?" hän kysyi. Ensimmäinen asia oli, että Kalma alkaisi loitsimaan jotakin ihmeellistä, mutta toisaalta ei se varmaankaan ollut mahdollista. Hän katsoi Ricoon. "Saanko kysyä... Onkok Ricolla jokin suurimerkityskin harjoituksissa. Vai katseleeko hän vain?" Edward kysyi pää kalleellaan, koska hän ei halunnut poikaa vastustajakseen. Hän ei halunnut satuttaa ketään ja hän voisi ihan hyvin vain hakata vaikka kiveä niin kuin ensimmäisellä kerralla.
Lopulta Edward vain hymähti ja siirsi painoaan jalalta toiselle. "Mikä on yön aihe?" Hän kysyi virne kasvoillaan.

//Lyhyt, mutta viikonlopuksi mökille joten :D Vietä hauskaa vappua.
Mori
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Touko 2015, 17:42

"Näet sitten." Kalma vastasi vilkaisten Edwardin suuntaan kun mies saapui paikalle ja kävi kysymään mitä varten kehä olisi. Ihmissusi näkisi sen kyllä ihan kohta miksi maahan oli piiretty kehä, eikä se kylläkään ollut loistuja varten. Ei Kalma osannut taikoa.
Rico valutti katseensa Edwardiin nuoren suden kysellessä kohteliaasti teititellen aikoiko puolidemoni itse osallistua harjoituksiin, tai oliko hänellä ylipäätänsä mitään osaa siihen, vai katsoiko hän vain. Rico kohautti olkiaan. "En tiedä, isä ei valaistanut sen kummemmin mukaan ottamista." Rico vastasi Edwardille itsekkään sen erikoisemmin tietämättä mitä Kalma aikoi ja ajoi takaa.

Hetken päästä Kalma käveli kahden nuorempansa luokse ja kävi näitä katseellaan läpi kun Edward kyseli mikä mahtaisi olla yön harjoituksen aihe, hyppien samalla aloillaan kovin malttamattoman oloisena. Kalma ei voinnut olla hymähtämättä suden innokkuulle.
"Aiheena on tällä kertaa: väistä torju tai kärvenny." Kalma kävi vastaamaan ja sai Ricon kohottamaan kulmiaan. Hänellä siis oli osaa tähän harjoitukseen? Ainakin sanasta "kärvenny" päätellen. Kalma siirsi katseensa itseään pidempään Ricoon.
"Rico, mene kehän keskelle ja seiso siellä.. Ed sinä saat asettua minne haluat kehän sisäpuolelle." Kalma aloitti kertomalla mikä kukin paikka oli ja odotti hetken että kaikki olivat paikoillaan ennenkuin jatkoi. "Ed sinun tehtävänäsi on aseidesi kanssa vain torjua Ricon hyökkäyksiä, tai väistää niitä. Et saa hyökätä Ricon kimppuun, et saa poistua kehästä ennen kuin anna luvan lopettaa. Etkä saa käyttää susi muotoasi." Kalma selitti Edwardille mikä miehen tehtävä oli tämän kertaisessa harjoituksessa, kuten myös peli säännöt joita oli enemmän kuin kiveä hakkaamista. Kalma siirsi katseensa nyt Ricoon vuorostaan.
"Rico sinä taas seisot keskellä saat vain ampua Ediä lieskoilla.. muilla tavoilla hyökkääminen on kielletty. Voitte aloittaa." Kalma sanoi ja antoi aloittamis käskyn. Rico virnisti ja sytytti kätensä tuleen heittäen muutaman sysimustan liekehtivän pallon Edwardia kohden, joita oli hyvin vaikea nähdä metsän pimeydessä. Tavallisesta tulesta kun poiketen Ricon lieskat eivät tuonneet valoa pimeyteen vaan pimeyttä valoon. Eikä demoni paljoa hidastelemaan käynnyt vaan piti Edwardia alati liikkeessä ja toiminnassa.
Kalma itse siirtyi hieman sivummalle seuraamaan ettei itse saisi osumaa Ricon liekeistä, joiden alla ihmissusi oli piiskattavana. Kalma kyllä keskeyttäisi harjoituksen jos jotakin sattuisi.

// Joo, pidä säkin hauskaa mökillä :)
suskari
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Touko 2015, 20:44

Kalma kertoi aiheensa hitaasti ja rauhallisesti. Edward sillä aikaa kunnellessaan riisui aseensa suojistaan. hän nosti päänsä ylös, kun kuuli sanan väistä ja sitten toisen sanan torju. Kolmas tuntui jo vähän kivuliaalta. Miehellä oli hämäriä muistoja kovasta polton tunteesta selässään ja sinne se käsi taisi mennä hänen huomaamattaan. Selässähän niitä laajoja polttojälkkiä olio, tuoreita arpia. Eivät ne katoisi sieltä ennen mullaksi muuttumista. Edward nyökkäsi, kun Kalma selosti mihin kenenkin piti asettua. Eli ricon piti mäiskiä häntä liekeillä. Oli ihmissusi ennenkin pojan lieskoja nähnyt. Häntä tosiaan huoletti se, ettei hän nähnyt niitä tässä pimeässä eivätkä ne todennäköisesti antaisi valoa pimeään. Musta oli mustaa, vaikka siihen mitä väriä sekoittaisi.
Hän astui kehän sisään ja Rico asteli keskelle. Jaahas, kohta sitä mentäisiin. Ihmissusi venytteli hieman ja otti miekan paremmin käteensä. Hän katsoi Ricoa odottavasti ja kuuli kun Kalma sanoi harjoituksen alkaneen. Ed ei ehtinyt silmiä räpyttää, kun ensimmäinen liekki oli nuolla hänen kasvojaan. Vaistonvaraisesti miekkan terä torjui liekin ja Edward nielaisi. Hän lähti liikeelle ja sai olla aina varuillaan, koska hänellä ei tosiaan ollut mitään hajua siitä, mistä liekki voisi tulla. Taas tuli ja mies torjui. Hän huitaisi kerran ohi ja sai ynähtää pienesti, kun tuli hipaisi hänen olkaansa. Onneksi kivunsietokyky oli korkea, joten hän jatkoi. Torjuminen tuntui edelleen huonolta. Vaikka miekka ei painanut mitään, koska se oli suunniteltu ihmisen voimille ei ihmissuden. Joten sen heiluttelu tuntui turhauttavan kevyeltä.

Mies oli jonkin aikaa torjunut ja hengästynyt. Hän oli yrittänyt jo jonkin verran muutamaa kikkaa tiedostaa milloin tuli oli kohdalla. Kuitenkaan hän ei ollut löytänyt siihen vielä vastausta. Edward meni hetkeksi kyykkyyn ja nuuhkaisi ilmaa. Aivan! Hän haistoi tulen, tuli haisi samalta, vaikka se ei näyttänyt samalta. Lisäksi hän kuuli sen äänen. Sen sihinän. Edward ei siis tarvinnut silmiään kuin kehän sisällä olemiseen. Hän puristi miekan käteensä kunnolla ja torjui ensimmäisen lähes täydellisesti. Ihmissusi tunsi helpotusta ja jatkoi samaan rataan.
Ehkä oli mennyt jo jonkin aikaa, kun Edward tunsi alkavansa väsyä. Se myös näkyi hänen kehon liikeeissään. Hän ei jaksanut keskittyä kamalasti ja kun hän torjui tulta, hän joutui pitämään sitä kaksin käsin. Kaikki sen hyppiminen ja pomppiminen tuntui jo jaloissa. No aikaa oli mennut ehkä vähän enemmän kuin kaksituntia. Äkisti miekka lennähti kehältä ulos. Edward katsoi miekkansa perään ja rapsutti niskaansa. "Ah, haen sen." hän totesi ja lähti hakemaan miekkaansa, kun hän aisti jonkun lähellä. Se jonkin sai hänen karva villansa pystyyn. Mies käänähti nopeasti ympäri ja maa tärisi. Hitto. Sieltä se sitten ilmestyi, suuri, selkeästi agressiivinen karhu, mutta se ei näyttänyt tähtäävän kehenkään. Se vain oli kauhean nopea ja raivohullun lailla se juoksi kohti Ricoa.

Edward liikkui nopeasti, hän otti miekan käteensä, juoksi ja nappasi Ricon olalleen ja heitti tuon kevyesti kauemmas, kun hän työnsi miekan karhun kylkeen. Karhu mylväisi ja kohdisti raivonsa ihmissuteen. Tosin Edward väänsi miekka ja lähti juoksemaan samalla pidellen miekkaa karhun sisäällä. Kun hän oli sivaltanut karhun sisältä päin kahtia, karhu hoiperteli hetken paikoillaan ja lösähti kuoleena maahan. "Älkää koskeko siihen... Sillä saattaa olla raivotauti." Edward totesi. Hän katsoi karhun suusta valuvaa punaista vaahtoa. Oli parasta lopettaa se nopeasti.

//Täällä ollaan! o/ Miten meni vappu?
Mori
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2015, 21:43

Rico tunsi oikeastaan nauttivan tästä pienestä leikkimielisestä kissa ja hiiri leikistä kun Edward juoksi ja torjui hänen iskujaan henkensä kaupalla. Eikä Rico kieltänyt sen suhteen etteikö olisi tähdännyt oikeasti fataalisti ihmissuteen, mutta hukka näytti hyvin pärjäävän näin alokkaaksi, joten mitään väärää puolidemoni ei nähnyt teossaan. Ajan kanssa Ed alkoi kuitenkin väsymään ja liikkeet alkoivat muuttua hitaammiksi, sekä kömpelöimmiksi kuin mitä oli ollut alussa.. eikä Rico voinnut kuin myöntää itsekkin väsähtävän tähän leikkiin pikku hiljaa, vaikka se oli lähinnä henkistä. Miestä alkoi tylsistyttämään koko hippa ja soikin armoa anovan katseen sivussa istuvaan Kalmaan, joka vain pudisti pienesti päätään. Rico ei siis voinnut muuta kuin jatkaa ja odottaa että Kalma antaisi luvan lopettamiselle.

Oma aikansa siinä menikin kun lopultakin ihmissusi teki sen virheen että tiputti aseensa, joka lensi kehän ulkopuolelle ja ilmoitti menevänsä hakemaan sitä. Rico nyökkäsi ja laski kätensä alas odotellen paikallaan seisten että Ed palaisi ja harjoitus saisi jatkua. Rico ei siis huomannut laisinkaan sitä mitä Ed huomasi muuta kuin vasta sitten kun paikalle ryntäsi suuri kokoinen karhu suu vaahdossa möristen ja karjuen. Se oli ottanut kohteeksi puolidemonin ja aikoi repiä Ricon kappaleiksi sillä sekunnilla, jolloin nuori mies yritti väistää mutta hänet napattiinkin kainaloon ja heitettiin sivummalle. Rico laskeutui arvatenkin jaloillensa ja vain seurasi sivusta kuinka Ed teurasti karhua viiltämällä sen kahtia vatsa puolelta. Peto kaatui maahan haukkoen henkeä kivuliaasti verilammikossa.
"Olisin selvinnyt siintä!" Rico yllättäen tiuskasi Edille kuin mies olisi viennyt hänen saaliinsa. Kieltämättä tuollainen pelastaminen oli ottanut Ricon omalletunnolle.. Nuori mies kun ylpeä oli, eikä oikein välittänyt auttajista etenkään niistä vieraista.

Kalma oli seurannut harjoittelua tähän asti sivusta hiljaa, mutta havahtunut pystyyn kun karhu oli juossut paikalle ja keskeyttänyt kaiken, mutta Ed oli hoidellut sen ainakin osittain. Rico taas alkoi haastamaan jälleen riitaa Edin kanssa..
"Turpa kiinni, sillä ei ole mitään väliä kumpi karhun kaatoi." Kalma huomautti Ricolle ja käveli paikaltaan karhun luokse katsoen Ediä ja sitten maassa kituvaa karhua.. ja nosti sitten hieman pettyneen katseen Ediin.
"Noinko sinä ajattelit kohdella vihollisiasi!?" Kalma kysyi lähes jyrähtäen Ediltä katsoen ihmissutta harvinaisen vakavana. "Jättää heidät kitumaan maahan ja odottamaan että aika, tai pahimmassa tapauksessa joku tulee syömään heidät elävältä!?" Kalma puhui Edille korottaen ääntään ja puhui täysin vakavissaan nähden kuinka kituva karhu nousi jaloillensa vailla kipuja, vailla suojelusvaistoa itseään kohtaan. Kalma ja Ed olivat lähimpinä kaikkein mahdollinen kohde. Kalma tuhahti ja osoitti nyt nopeuttaan. Karhun terävät ja vahvat kynnet olivat osumassa mieheen kun Kalma olikin jo kontion selän päällä ja upotti rusahduksen kera toisen aseensa karhun niskaan, jolloin kontio kaatui velttona maahan. Kalma laskeutui karhun selästä alas hieman kylkeään pidellen nopeasta liikkumisesta ja potki karhun kyljelleen alkaen nylkemään sitä mitään kyselemättä. Kalma katsoi Ediä.
"Saat ruokaa ja taljan, siintä saa hyvän kolon lämmikkeen ja peiton." Kalma totesi työnsä lomasta. Karhun liha ei tietenkään ollut mitään herkkua, mutta jos sellaista olisi tarjolla helppona niin mikäs siinä. Lihaa se kontiokin oli.
"Se selviytymistä: ota se mitä tarjotaan." Kalma jatkoi kääntäessään karhua jälleen päästäkseen kontion selkäpuolelle nylkemään.
"Tietenkin jos sinua pelottaa syödä sairaan eläimen lihaa." Kalma lisäsi virnistäen.
"Tietenkin karhu luista varmasti maksetaan hyvin." Kalma pohti ääneen.

// welcome back o/ Eipä tuossa mitään erikoista, siinä meni kuin muutkin päivät :-D
suskari
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Touko 2015, 22:17

Edward ei ollut odottanut mitään pojan suusta, mutta tuo tiuskaisi vain, että olisi voinut hoidella karhun yksinkin. Edward nyökkäsi kunnioittavasti. "Tiedän." hän totesi ja hänellä oli kyllä tieto siitä, että puolidemoni olisi pystynyt kärventämään koko karhun elävältä jos olisi halunnut. Yllättävää oli kuitenkin se, kuinka Kalma alkoi puhua. Oikeastaan tämä tuntui puhuvan hyvin vakavana ja antoi kuulua niin, että koski. Näinkö hän aikoisi kohdella vihollisiaan. Se satutti ehkä hieman miestä. Hän ei koskaan tekisi niin tarkoituksella. Kyllä Kalmankin pitäisi edes vähän tuntea ihmissutta, ettei tuon moraali antaisi hänen tehdä sitä. Ei Edward aikonut jättää karhua kitumaan, eikä hänellä ollut aikaa vastaväitöksiin. Hän vain oli jäänyt siihen seisomaan hengähtääkseen, varmistaen ettei kukaan muu jäänyt alle. Kalman puheissa oli perää ja ihmissusi olisi juurikin aikonut pahoitella asiasta, mutta karhu nousi hitaasti seisomaan.
Kalma oli kuitenkin ihmissutta nopeampi ja tuo hyppi karhun kimpussa minkä ehti, kunnes se lopulta kaatui kuolleena. Siihen Kalma lisäsikin, että ottaa sen mitä tarjoaa. Toisaalta raivotauti saattaisi tarttua, joten olisi parempi olla syömättä lihaa. Edward liikahti ja asteli Kalman luo. "En minä aikonut jättää sitä kuolemaan..." hän totesi ja jotenkin tuntui, että Kalma yhdisti itsensä tuohon karhuun. Hän tiesi kyllä mitä Kalma oli kokenut ainakin haavojen perusteella. Hän ei vain tiennyt ketkä olivat tehneet sen miehelle. "Oletko kunnossa?" Ed kysyi lopulta ja laski kätensä miehen olan päälle. Hän kyykistyi ja vei kätensä olan päältä maahan.

Hänestä tuntui, ettei kyse ollut karhusta vaan Kalmasta itsestään. "Kalma... Jos koet, että henkinen tasapainosi on vaakalaudalla... Sano se ja ota aikaa. Minulla on aikaa." hän totesi ja nousi. Haki miekkansa suojan. Puhdisti miekan ja laittoi sen suojaan. Ihmissusi heilautti aseen olalleen ja katsoi Kalmaa. "Sinä voit pitää karhun jäänteet... Minä en tarvitse mitään." Ed totesi vähän surullisena. Hän ei olisi saanut ottaa sitä itseensä, mutta jotenkin hän tunsi olevansa hyvinkin vastuussa siitä, millä tavoin hän tappoi. Tapa jolla tapat.
Hän ei halunnut ajatella sitä. Hän tunsi, että se saattaisi ottaa valtaansa ja liika tunteiden kohina saattaisi aiheuttaa vielä pahempaa. Hän aikoi lähteä, olisi parasta, jos koira saisi aikaa käsitellä traumojaan. Ne olivat uhrin traumat, hän oli kokenut erilaiset traumat. Vain aika saattaisi auttaa tähän ja ehkä jotkut läheiset. Edwardilla ei ollut läheisiä, mutta mitä enemmän hän oli tutustunut ja tehnyt ystäviä, hän oli alkanut parantua. Kohtaukset olivat jääneet vähemmälle ja kirous tuntui kalvaavan vähemmän.
"Taidamme olla tässä... Vai mitä?" hän kysyi kasvoillaan vino hymy, joka kertoi kaikkea muuta kuin iloista tunnetta. Tappotavalla on merkityksensä.

//XD. Joitko ees simaa? Mä tein munkkeja xD ekasta satsista tuli hyvii ja tokista inhan rasvasta xD
Mori
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2015, 23:04

Kalma katsoi Edwardiin kun nuori mies käveli hänen luoksensa sanoen ettei aikonut jättää karhua kitumaan maahan. Kalma kurtisti kulmiaan ja laski katseensa takaisin karhuun, jota nylki parhaillaan viimeisillään.
"Minä tiedän.." Kalma mutisi hiljaa. Kyllä Kalma jossakin mielessä oli tiennyt ettei Edward olisi jättänyt kontiota maahan makaamaan ja kitumaan, odottamaan kuolemaansa. Silti Kalma ehkä tosiaan näki itsensä karhussa, mutta traumat eivät olleet tuoreita vaan jo vuosia vanhoja, joista Kalma oli hetkellisesti päässyt eroo ja unohtanut, mutta kolmikon kohtaaminen oli herättänyt ne uudestaan.
"En minä kipeäkään ole." Kalma totesi hieman kuivasti naurahtaen Edille kun ihmissusi kyseli häneltä oliko hän kunnossa. Fyysisesti kyllä, mutta henkisesti Kalma oli täysin pirstoutunut.. oli ollut jo useita vuosia. Kukaan ei ollut vielä osannut korjata häntä oikein.

Edin seuraavalla kysymykselle Ed naurahti hieman vaimeasti ja vaivautuneesti. "Minulla on ollut aikaa parantua 200-vuotta, mutta en ole koskaan toipunut." Kalma totesi hieman vakavana, joka oli totta joka sana. Hänellä oli ollut aikaa parantua ja hoitaa haavojaan jo kauan, mutta silti hän oli epävakaa ja täysin hajalla henkisesti. Häntä oli koko ikänsä kohdeltu huonoesti tavalla tai toisella. Jahdattu, hakattu, nöyryytetty sanallisesti, haukuttu ja kaikkea mitä vain saattoi kuvitella... vaikka osa olikin täysin Kalman omaa aiheuttamaa niin silti se kaikki oli jälkensä jättänyt.
"En ole kuitenkaan tullut tänne angstaamaan surkeasta menneisyydestäni." Kalma totesi.

"Vou poika! Nyt et mene tuohon.. sinä otat, sinä tarvitset sitä." Kalma sanoi nostaen estelevästi verisen sormen ylös. Nyt hän ei kuunnellut vastaväitteitä Edwardilta mitä mies tarvitsi ja mitä ei. Talja lopulta irtosi karhun lihasta ja se tietenkin oli verinen, mutta siintä huolimatta Kalma heitti sen Edille.
"Pese se ja kuivata." Kalma käski jääden miettimään niitä karhun luita. Ehkä hän voisi ottaa karhun pään ja jättää sen kepin nokkaan lintujen syötäväksi, kunnes kallo oli jäljellä. Karhun kallo oli arvokas. Kalma pysähtyi kuitenkin mietteiltään kun Edward päätti ilmoittaa että tämä oli tässä. Kalma katsoi Ediä haastavasti.
"Lähdetkin niin saat semmoisen selkäsaunan että muistat sen muutaman vuosisadan päästä vielä!" Kalma uhkasi, mutta vakavuus oli kaukana ja kuten myös sen toteutus. Kalma hymähti ja käveli Edn luokse vetäisten miehen miekan ulos tupestaan katsellen sen terää arvioivasti. Terä oli lommoilla, siinä oli naarmuja ja sormella kokeillen siintä alkoi puuttumaan jo terävyys mikä siinä oli ollut. Kalma katsoi Ediä ja ojensi aseen takaisin.
"Tarvitset uuden.. paremman, ammattilaisen tekemän." Kalma puhui ja mietti hetken. Ed ei kuitenkaan haluaisi lähteä kylille vapaaehtoisesti petomuotonsa pelossa, mutta Kalma tiesi yhden sepän joka ehkä osaisi auttaa... mutta tämä ei ollut ilmainen.
"Olisitko valmis tekemään töitä hieman jos saat aseet?" Kalma kysyi Ediltä sillä ei keksinyt muuta millä Ed voisi aseiden teon maksaa.

// En valitettavasti (D Piti ostaa, mut ei muistanu ollenkaan :-DD No en mä munkkeja mut pari tippaleipää popsin. Mä haluaisin sulta edelleenkin sen skypen et vois jutella <3
suskari
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 04 Touko 2015, 08:53

Hän nosti kätensä ikään kuin antautuakseen. Hän ei liikahtanut minnekään. Oltiinhan sitä sovittu, että Edward kuuntelisi ja tottelisi Kalman käskyjä. "Selvä..." hän totesi, mutta hänen äänessäänei ollut nöyristelyn sävyä. Vanhemman miehen sanat eivät olleet vakavat, mutta kyllä hän niiden merkityksen ymmärsi. Edward saattoi joskus olla vähän laiska vastustamaan. Talja heitettiin hänelle. Se oli verinen, mutta ei se haitannut häntä. Kunhan ei nuokisi käsiään verestö, ei hän saisi tautia kimppuunsa. Sekin vielä, niin olisi ihmissusi mennyttä. Ed piteli sitä käsissään tyynesti, kun Kalma tuli hänen lähelleen ja vetäisi miekan suojasta. Jostain syystä mies tunsi hieman itsensä turvattomaksi, syytä hän ei tiennyt. Kalma katseli miekkaa kaikessa rauhassa ja siveli sitä. Se tosiaan näytti vähän lommoiselta ja kuluneelta. Koira totesikin, että olisi aika saada uusi. Kalma kertoi hänen tarvitsevan ammattilaisen tekemän miekan. Oliko vanhan miekan tekijö sitten ollut joku muu kuin ammattilainen? No jaa, ei hän tinkinyt tyylistä tai mukavuudesta. "Niinkö meinaat?" mies kysyi ja virnisti. Kalma kysyi olisiko hän valmis tekemään työtä tuolle, miekkaa vastaan. Edward nyökkäsi. "Riippuu aivan työn laadusta, mutta olen." hän totesi ystävällisesti hymyillen.
Edward katsoi miekkaa suojassaan ja mietti sitten, nyt hän todellakin alkaisi käyttämään miekkaa. Siitä tulikin mieleen. "Jos teetät miekan... Voitko tehdö siitö raskaamman? Ihmisille suunnitellut ovatliian kevyitä." hän kysyi ja selitti ongelmansa. Edward käänsi päänsä kohti Ricoa. Poika oli jäänyt kokonaan pois heidän kahden keskustelusta. Ihmissusi marssi pojan luo. "Kiitos harjoittelu seurasta. En tiedä, mutta se saattoi varmaankin olla aika yksitoikkoista." Ed naurahti ja pörrötti pojan hiuksia. Ne olivat yllättävän pehmeät. Ed huokaisi, oli se mukavaa omistaa perhe. Hän käveli takaisin Kalman luokse ja kiitti taljasta. "Nähdään" hän totesi ja lähti viimeinkin.

Edward köveli ihmisenä ja kulki myös, koska ei tahtonut laittaa karhun taljaa suuhunsa. Olisi parasta pestä se ja kuivata, niin kuin Kalma oli neuvonnut.

//Uuugh, siitä tuli tönkkö. Ai skype? Nii sain tehtyä sen :3
Mori
 

Re: Puukko hippaa || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Touko 2015, 20:42

suskari
 

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron