Puukko hippaa || Mori!

Kaikista haavoista ja veren vuodoista huolimatta Kalma tuntui reagoivan johonkin. Ed näki miehessä jotakin liikettä, kun äkisti koira hyökkäsikin hänen päälleen. Ihmissusi pelsätyi pahemman kerran. Hän suojasi käsillään, itseään ja siihen Kalma purikin, heikosti, mutta silti purema jälki jäi. Koira mutisi jotakin yllättävää perään. joku oli siis aikonut syödä tuon, mutta siinä samassa Kalma jo tuntui halailevan maata. Siinä koira murisi, ettei häntä saanut syödä. Edward näytti jähmettyneen paikoilleen, mutta rentoutui hetkeä myöhemmin. Hän tarttui maata halailevaan mieheen ja nosti hänet varovasti nojaamaan puuta vasten. Aikaa oli niin niukasti, ettei mies ehtisi enää kaivaa koloa Kalman silmien suojaksi. Hänpä kekseliäänä miehenä otti revittyä lakanaa ja sitoi niillä koiran silmät. Samalla hän alkoi puhua: "Se olen minä... Kalma." Edward aloitti ja viimeisteli siteen Kalman silmien päällä. Nyt auringon valon ei pitäisi haitata toista.
Edward otti kulhon ja siirsi viinapullon kauemmas sekä muut ylijääneet sidetarpeet. Sen jälkeen hän asetti kulhon hampaisiinsa ja muuttui sudeksi. Susi jolkotti takaisin talolle, jossa edelleen paloi valo, varmaan yöllinen takkavalo, ei hän sitä sen enempää ollut ehtinyt ihmetellä. Susi laski kulhon pestynä oven juureen ja jolkotteli hiljalleen pois. Hän palasi Kalman luo, jossa hän asetti miehen makuulle ja sukelsi tuon pään alle. Susi katsoi, että miehellä oli mukava olo ja hänestä tulisi Kalmalle nyt tyyny ja lämpö. Susi murahti pehmeästi ja tuuppasi märällä kuonollaan Kalman kättä. Hänen tarkoituksenaan oli vain saada mies tietämään olevansa turvassa. Kalman piti ymmärtää, ettei ketään vihollista enää ollut lähettyvillä. Susi laski laiskasti päänsä etutassujensa väliin ja pärskäisi muutaman kerran. Hän edelleen ihmetteli miten mies olikaan joutunut tähän tilaan.

Aamun valjetessa susi nosti päätään ja kuunteli ympäristöään. Hän toivoi, ettei ollut liian lähellä taloa. Lisäksi hän varmisti Kalman tilan. Edward nousi hitaasti miehen pään alta ja katsoi haavat ja tutki ettei mikään vuotanut. Hän katseli ympärilleen ja nappasi viinapullon. Pitäisiköhän hänen kaataa viina pois, jotta saisi vettä. Ed päätti, ettei sihen ollut tarvetta. Hän käveli lammelle ja rakensi puun kestävästä kaarnasta hieman vuotavan kulhon, johon otti vettä ja vei sitä potilaalle. Ed nosti hitaasti Kalman päätä, jotta tuon olisi helmpompaa juoda. Hän ei edelleenkään halunnut toisen hukkuvan. Hän laski kaarnakulhon miehen huulille ja pikkuhiljaa tauottain valuutti vettä toisen suuhun.
Ed laski palan pois ja kuunteli taas ympäristöä. Hän muuttui sudeksi ja katsoi heidän olevan tarpeeksi varjossa, ettei aurinko häirinnyt heitä hirveästi päivän aikana. Ihmissusi laskueutui Kalman viereen ja nosti tuon pään kuonollaan takaisin oman selkänsä päälle. Hän käpertyi mahdollisimman mukavasti, mutta Kalmaa hyödyttävästi tuon ympärille. Ed sulki silmänsä, hänen unensa oli aina sikeää, mutta se oli alkanut muuttua pikku hiljaa epärytmiseksi, sillä joskus hän oli valveilla päivällä ja joskus yöllä. Aina silloin tällöin odotellen opettajaansa ja opetuksia.

Illan saapuessa Edward heräsi ja päätti siirtää heidät. Hän antoi vielä ennen lähtö Kalmalle lisää vettä. Sen jälkeen hän keräsi tavarat, asetti ne suuhunsa ja otti koiran selkäänsä, muuttuen sudeksi. Hän varmisti, ettei mikään niistä Kalman rajajoista raahannut pitkin maata ja lähti jolkottamaan yllättävän tasaista kyytiä eteen päin. Ruskea susi tutki paikkoja ja nuuhki missä olisi parasta ja minne olisi parasta kaivaa kolo. Hän päättyi tiheän metsään ja laski Kalman varovasti alas. Laski tavarat ja asetti vielä Kalman makamaan kunnolla. Sitten hän lähti kaivamaan koloa. Siihen meni hetki, mutta Edward oli päättänyt tehdä siitä syvemmän. Hän otti Kalman ihmisenä koloon mahdollisimman varovasti. Oikeastaan hän lähes kantoi tuon selässään kontaten koloon. Asetti miehen keräämisensä heinien päälle ja katosi kolosta. Hän siivosi ympäristön sekä jäljet. Viskasi tavarat koloon ja rakensi kolon suulle suojan. Hän katosi sen jälkeen.
Varastamista mies ei alkanut harrastamaan, mutta hän kulki sutena ja sattui erään leirin ääreen. Siellä istui muutama haltija, jotka näyttivät nuokkuvan nuotion valossa. Ed katsoi maahan ja hänen tassujensa lähellä oli peitto, jonka susi nappasi suuhunsa ja pyyhälsi nopeasti karkuun. Hän vei sen Kalmalle ja peitteli miehen lämpimästi. Sen jälkeen susi katosi taas.

//UUugg, tarinaa xD Eikä haitannu, ku ei se paljoo tehny jälkee

Kalma valitti hiljaa inisten kivusta kun Edward nosti hänet ylös maata tutkimasta ja asetti varovasti nojaamaan puuta vasten. Kalma säpsähti heikosti kun Ed koski hänen kasvojaan peittääkseen hänen silmänsä ja tarrasikin ainolla toimivalla kädellään miehen käsivartta yrittääkseen työntää sitä pois edelleenkin siinä luullossa että haluttiin vahingoittaa. Voimaa työnnössä ei tietenkään ollut minkään näköistä, eikä se haitannut oikeastaan ihmissuden työskentelyä.
"E-ed.." Kalma pihisi katkonaisella äänellä kun kuuli tutun äänen, jonka hän muisti ja tunnisti huuruisessa tilassaan. Kalma päästi otteensa irti Edin kädestä ja antoi tippua sen kylkensä viereen roikkumaan, ja hetken päästä Kalma oli kadottanut jälleen tajuntansa ja nukahti hengittäen hieman pihisevästi ja pinnallisesti, mutta hengissä sitä oltiin. Ainakin vielä.
Edin palatessa ja asettaessa Kalma makaamaan heräsi mies hetkeksi aikaa osittain ja tunsi kuinka jotakin lämmintä oli hänen niskansa takana lämmittämässä, ja tunsi myös sen kirsun märän kosketuksen kädessään, mutta ei reagoinnut siihen juurikaan. Sulki vain silmänsä ja nukahti uudestaan muutaman kivuliaan yskähdyksen jälkeen.

Aamu sarasti ja Kalma tunsi liian läpi kiinni painetuista silmistään huolimatta auringon valon. Se oli hyvin outoa yö elämään tottuneelle aavekoiralle herätä valoisaan päivään, vaikka se monelle muulle saattoikin olla täysin arkipäiväistä. Kalmalle se ei ollut. Kalma yritti raottaa silmiään kääreen takana ja näki valkoisen kankaan silmiensä edessä. Kalma kohotti tervettä kättään nostaakseen sidettä silmiltään hieman nähdäkseen jotakin, mutta raottaessaan liinaa tunsi vain veitsen pistävän iskun silmiinsä ja lakanan palanen laitettiin kiltisti takaisin silmille. Saipahan sitä ainakin varmuuden että hengissä oltiin ja siihen auttoi jumalaton kipu, sekä särky kummassakin kyljessä. Kalma hengitti tästä johtuen epätasaisesti ja kivuliaasti kun pienikin rintakehän liike tuntui vaikealta ja tuskalliselta. Eikä mies voinnut itse millikään liikkua nykyisessä kunnossaan.
Kalma havahtui ääniin lähellään... vettä, joku lotrasi veden kanssa ja pian askeleet tulivat hänen luokseen. Kalma alkoi epäröiden murisemaan hyvin vaikean kuuloisesti kurkustaan ja yritti nostaa itseään yhdellä kädellään ylös maasta, mutta ei saannut kuin tuskaa itselleen aikaseksi. Sitäpaitsi hän tunnisti tämän henkilön hajun, se oli Edward.. Oliko tuo löytänyt hänet tässä kunnossa? Mikä häpeä.. Kalma ei päässyt, eikä myöskään pystynyt avaamaan suutaan kun ihmissusi nosti hänen päätään hieman ylemmäs ja alkoi juottamaan häntä omatekoisella kaarnakulholla. Mukavan viileä vesi valui kuivuneesta kurkusta alas ja Kalma olisi halunnut juoda nopeammin sammuttaakseen janonsa, mutta hän ei pystynyt siihen. Pelkkä pienen määrän juominen tuotti kipua ja tuskaa, joten Edwardin hidas juottaminen astettain oli hyödyksi. Mies tosiaan oli alkanut oppimaan. Juomisen loputtua Kalma köhi muutaman kerran tuskallisesti ja no jäi makaamaan aloillensa kuunnellen mitä ihmisusi touhusi. Tai no Edward asettui takaisin aavekoiran tyynyksi miehen pään alle ja Kalma kuuli hetken päästä suden nukkuvan. Kalma olisi itsekkin tahtonut nukkua ja levätä, mutta kivut säryt ja kolotukset murtuneista paikoista olivat hirvittävät. Puhumattakaan haavoista, joten Kalman nukahti vasta sitten kun hän oikeasti vain sammui eikä jaksanut enään valvoa.

Iltaa myöten Kalma itse vielä nukkui täydessä unessa aina siihen asti kun hänet herätettiin juomaan. Kalma ei sitä valittanut vaan joi kun vettä tarjottiin hänen kurkustaan alas. Kalma nuoli huuliaan ja raotti silmiään tajuten olevan aivan pimeää, joten mies kohotti toimivaa kättään ja nosti sidettä silmillään otsansa päälle nähden nyt vihdoinkin jotakin. Aavistukseen päätään kääntäen hän näki Edin, joka keräsi tavaroita.. ja hetken päästä ryhtyi asettamaan häntä selkäänsä. Se ei ollut yhtään mukavaa, joten valittaen ja vaikeroiden Kalma joutui roikkumaan toisen kyydissä, vaikka hukka yrittikin kyydin pitää mahdollisimman tasaisena ja mukavana hänelle. Kalma ei vain voinnut sille mitään että pienikin tärähdys tuntui aivan hirveältä murtuneissa luissa.
Lopulta Ed pysähtyi ja laski hänet takaisin maahan samalla kun itse alkoi koloa rakentamaan heille kahdelle. Kalma ei häirinnyt nuorempaansa puheillaan vaan pötkötteli kiltisti aloillaan katsellen vaikka sitten taivasta puoli avonaisilla silmillään ja hengitti miten nyt pystyikään. Oma aikansa siinä meni ku Ed lopulta sai valmista kolonsa suhteen ja raahasi, jälleen, tuskasta irvistelevän opettajansa sisälle heinien päälle kadoten sen jälkeen muualle kunhan oli tavaransa sisälle koloon heittänyt. Kalma jäi hiljaisuudessa pötköttämään aloillensa kärsien kivuista aina niin kauan kunnes Ed uudestaan palasi peiton kanssa ja heitti sen aavekoiran päälle.. jälleen lähtien yön selkään. Kalma katsoi ihmissuden perään, mutta hymähti itsekseen väsyneenä. Poika oli alkanut kasvamaan mieheksi. Kalma yski kivuliaasti jälleen ja tunsi kuinka hänen kätensä oli tahriutunut johonkin kosteaan. Kalma kohotti kättään katsoen kättään käsi täristen. Verta, vähän mutta sitä se oli. Hän maistoi veren suussaan ja toivoi ettei mahdollinen keuhkoissa oleva sisäinen vamma alkaisi vuotamaan enempää. Edwardin liikuttelu olis ilmeisesti avannut umpeutuneen haavan. Kalma köhi tuskissaan vielä lisää irvistellen kivusta ja yritti pidätellä itseään ettei yskisi. Se ei todellakaan auttaisi vuodon tyrehtymiseen.. Tietysti oli aina myös mahdollista että neulat olivat vahinkoa tehneet sisukaluille, mutta Kalma epäili.

// Tarinat on aina kivoja owo

Edwardilla ei ollut mitään hajua siitä, mitä Kalma koki juuri kololla, hän ylpeästi kantoi hampaissaan metsäkanaa, koska hän itse oli syönyt villisian matkalla. Nopeasti kylläkin ja metsäkana saisi olla Kalmalle. Hän tiesi, ettei siinö tilassa tullut nieltyä hirvesti ruokaa alas kurkusta. Hän oli päättänyt tehdä ruuasta mahdollisimman helposti nieltävän murskaamalla sen pieniksi paloiksi ja sekoittamalla sen vetee, ihan kuin Kalmakin oli tehnyt.
Kololle päin tullessa hän haistoi veren ja se oli Kalman verta. Susi lähti juoksuun kana heiluen suussa puolelta toiselle. Se pysähtyi kolon juureen kaivoi kanalle montun ja peitti sen sinne siltä varalta, jos aikaa menisi. Edward tuli sisään ja näki Kalman. Hän haistoi veren voimakkaana. "Älä liiku!" hän henkäisi, kun muuttui ihmiseksi ja syöksyi nopeasti vihreät silmät kiiluen haavan luokse. Niinpä tietysti, hän oli avannut haavan, mies pyöräytti epätoivoisen näköisenä silmiään ja näytti sitten unohtavan Kalman läsnäolon. Hän keskittyi täysin miehen vuotavaan haavaan ja sen tyrehdyttämiseen. Kädet liikkuivat hallitusti, mutta täristen. Ne ottivat tarvikkeita ja avasivat siteet. Haava puhdistettiin uudestaan ja Ed asetti liinan painemaiseksi tueksi ja sitoi sen tiukalle. "Anteeksi." ihmissusi sanoi, sillä tiesi toimenpiteiden sattuvan ihan sopivalla määrällä. Hän viimeisteli sitomisen parhaansa mukaan ja katsoi miehen kunnon. Riisui tuon paidan ainakin, se kävi vain kynsiä heiluttelemalla ja riekaleet heitettiin ulos. Edward tuijotti miestä hiljaisena, "Haen apua... Sinö et selviö minun käsittelyssäni." Ed totesi haudan vakavana. Kyljessä olevat luut olivat huonosti, hän oli kyllä yrittänyt asetella ne parhaansa mukaan paikoilleen, hänelläei kuitenkaan ollut resursseja siihen.

Hänen töytyi hakea jostain muualta apua. Muuten koira olisi vainaa ja Ed tiesi hyvin Kalman omistavan perheen ja vaimon. Hänen vihreät silmänsä katsoivat opettajaansa. Hän ei voinut muuta kuin poistua paikalta. Hän tarttui vaateriekaleisiin ja heitti ne pois. Hän lähti liikeelle ja kuunteli ympäristöään. Hänen oli aivan pakko saada apua. Ed oli kyllä saanut kirkko ajoiltaan haavojen sitomiseen sekä niiden hoitoon, mutta hänelläkin oli rajansa. Hän saattoi vain toivoa mahdollista pelastusta matkallaan.
Vähän aikaa siellä täällä pyörittyään mies tunsi epätoivon valtaavan voimat ja ajatukset. Hän ei saisi tarpeeksi pian apua opettajalleen ja tuo menehtyisi vielä hänen käsiinsä. Menneisyyden kauhukuvat välähtelivät hänen mielessään. Ne melkein saivat ihmissuden pauloihinsa, mutta Edward kieltäytyi ja nousi jatkamaan. Hänen oli pakko. Ei ollut vaihtoehtoja. Mies näki taas sen saman leirin, josta oli varastanut peiton tai lainannut. Hän katsoi haltijoita, osaisiko kumpikaan auttaa häntä? Ei, hän ei voinut kääntyä noiden puoleen. Hän oli ihmisen näköinen ja jos hän kertisi olevansa ihmissusi nuo varmasti juoksisivat pois. Ihmissuden oli pakko perääntyä. Hän tunsi paniikin nousevan kurkkuun, mutta hätyytti sen mielestään.

Edward palasi kololle ja meni sisään istui Kalman viereen ja kyhjötti siinä. Hän näytti äkisti hyvin vanhalta ja tyhjältä. Hän tunsi olevansa lopussa vaihtoehdoista, hän mietti pitöisikö hänen kuljettaa Kalma vain johonkin ja antaa tuon parantua siellä. Edward mietti hetken ja käänsi itsensä koiraan. "Kuuntele Kalma... Minulla ei ole vaihtoehtoja... Minä vien sinut johonkin ihmisten kylään...." Ed totesi. Hän nosti miehen ylös siirsi tuon ulos kolosta ja tuli perässä. Hän nosti lopuksi miehen syliinsä ja lähti kävelemään. Kävelyyn menikin muutama tunti, kun hän löysi ensimmäisen kylän. Sen vartiat olivat valppaina ja tulivat jopa vastaan, kun mies astui ulos metsästä. He kysyivät mitä asiaa hänellä oli kylään ja Ed vain ojensi Kalmaa. "Olkaa kiltti ja hoitakaa hänet kuntoon." hän pyysi sydämestään ja vartiat katsoivat Kalmaa. He näyttivät neuvottelevan ja päästivät Edwardin sisään Kalman kanssa. Hänet ohjattiin hoitolaan, johon hän saattoi luovuttaa Kalman. Ammatyilaiset hoitaisivat Kalman ja vartiat kehottivat käymään lepämään läheiseen majatloon, mutta Ed tunsi, että olisi parempi, jos hän jäisi Kalman luo, sillä mitö jos tuo hyökkäsikin hoitajan kimppuun tai murisi kuin koira. Tämä oli ihmisten kylä, ihmisten.

Ed asettui istumaan Kalman vuoteen viereen, kun Kalman haavat ja luut oltiin pistetty kuntoon. Mies näytti surkealta, mutta parempi oli, että tuo saisi kunnollista hoitoa. Toisaalta olisi se haltija parannuskykykin kelvannut, mutta ei hän tiennyt kenen puolella kukakin oli.

Kalma tuijotti Ediä joka oli paikalle saapunut juuri kreivin aikaan todistamaan sitä kuinka aavekoira köhi lähes tulkoon keuhkojaan pihalle verisen mössön kera. Ed käänsi väkisin yskivän aavekoiran takaisin makaamaan selällensä ja alkoi tyrehdyttämään kyljessä olevaa verenvuotoa parhaansa mukaan ja välittämättä kuinka paljon sen sattui, ja se tosiaan sattui. Kalma oli harvinaisen tuskissaan koko toiminpiteen ajan väännellen kivusta vaikka tiesikin ettei se auttanut Edwardia yhtään, mutta tuska ja kipu oli valtava. Suorastaan polttava! Lopulta Ed lopetti aavekoiran kiduttamisen jahka oli saannut haavan siedettävään kuntoon ja tyrehdettyä verenvuodon ainakin väliaikaisesti. Kalma hengitti silti vaikeasti, hyvin pinnallisesti epätasaisella tahdilla purren vain hammasta yhteen kun hän yritti hengittää. Saada ilmaa keuhkoihinsa, vaikka se tuottikin tuskaa ja kylmän hikeä. Ed kohotti kättään ja vielä kaiken toiminpiteensä jälkeen suikaloi hänen yllään olevan paidan pois kynsillään. Kalma ei sitä pelännyt tai hätkähtänyt, hän tiesi ettei Ed vahingoittaisi häntä tahallisesti.
"E-ed-?" Kalma ehti haukkoa nuoremman miehen perään kun mies oli päättänyt ilmoittaa että hakisi apua hänelle ja sen sanottunaan katosi jälleen yön selkään, sekä pimeyteen. Kalma jäi yksin kipujensa kanssa ja vain odotti, odotti ja luotti Edin palaavan hänen luoksensa, vaikka pieni osa hänestä nauroikin ettei mies tekisi niin. Jättäisi hänet tänne kuolemaan, kuten hänen omistajansa olivat tehneet. Kalma ei kuitenkaan antanut tällä kertaa harha-ajatuksillensa valtaa vaan luotti Ediin kuin kallioon. Nuori mies oli kuitenkin osoittanut uskollisuutensa.

Meni oma aikansa ennenkuin Ed palasi takaisin ja aivan tyhjin käsin vailla apua käyden istumaan kituvan aavekoiran vierelle. Kalma katsoi Ediä.
"E-ei se --haittaa Ed." Kalma kakoi katkonaisen hengityksensä välistä vain lohduttaakseen nuorempaansa, mutta ilmeisesti Ed ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa vaan kääntyi Kalma kohden ja päätti pamauttaa jotakin yllättävää. Ed aikoi viedä hänet ihmiskylään missä hän pääsisi hoitoon, oikeaan hoitoon. Kalma katsoi järkyttyneenä nuorempansa päälle ja yritti avata suutaan kieltääkseen Ediä tekemästä sitä, mutta mies oli nopeampi toimistaan ja nosti aavekoiran maasta lähtien kantamaan häntä. Kalma ei voinnut muuta kuin kulkea mukana tuskansa kanssa. Hän saattoi vain toivoa ettei kukaan tunnistaisi Ediä kylässä tai tuon pää olisi nopeasti pölkyllä ja hän ongelmissa.
Ed kuljetti aavekoiran lähellä olevaan ihmisten kylään, jossa vartijat olivat tietenkin vastassa ja Ed pyysi että Kalma otettaisiin hoitoon. Vartijat keskustelivat hetken keskenään, mutta päästivät kaksikon läpi ja sairastuvalle. Sairastuvalla Kalma sai kipulääkitystä, parempaa hoitoa ja haavojen paikkaamista, kuten myös murtuneet luut saivat parempaa hoitoa ja Kalma saatettiin siirtää lepäämään sängylle, jossa mies hengitti kipulääkityksen tähden suhteellisen rauhallisesti. Kalma katsoi Ediä ja ojensi tervettä kättää nuorta miestä kohden hymyillen pienesti.
"Teit aivan oikein, kiitos." Kalma sanoi ja siirsi kätensä omalle puolellensa.
"..Se kolmikko hyökkäsi kimppuuni, kun olin menossa kiittämään heitä pelastamisesta." Kalma puhui hieman vaimealla ja käheällä äänellä hymähtäen hieman surkuhuvittuneena, näyttäen pettyneenä itseensä. "Olin hölmö... he uhkasivat syödä minut, mutta säästivät vain seuraavaa hupia varten." Kalma sanoi ääni väristen josta kuului pelko uusinta kohtaamisesta. Mitä hittoa hän muka tekisi jos hän kohtaisi sen kolmikon uudestaan!? Hän ei voinnut paeta teleporttaamalla, eikä juoksemalla karkuun.. ne saisivat hänet kiinni aina. Hakkaisivat hänet taas, leikkisivät ja ehkä taas jättäiisvät eloon kuin kivan lelun tai söisivät.

// Kiitos Cholors + veljet nyt Kalmalla on ikuiset traumat (D

Kalma tuntui puhisevan vähän paremmin. Se helpotti ihmissuden oloa huomattavasti. Opettajansa alkaessa puhumaan olisi miehen tehnyt mieli kieltää, mutta hän kuunteli vaitonaisesti. Hän kuunteli, kun mies kertoi kolmikosta, jotka olivat ilmeisesti pelastaneet hänet silloiselta ihmissusi jahdilta. Kolmikko olikin osoittautunut vaaralliseksi ja pelottavaksi vastukseksi, Kalman puhuessa hienoisella pelon värittämällä äänellä. Ed tarttui rahoittavasti vanhemman käteen. "Mm... He eivät aio tulla varmastikaan perääsi... Uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin sinun kiusaamisesi." ihmissusi henkäisi ja päästi sitten Kalman kädestä irti, kun tuo siirsi sen omalle puolelleen.
Kolmikko oli uhannut syödä Kalman, minkälaisia olentoja nuo ukin olivatkaan Kalman traumat selittivät, etteivät ne voineet olla kovin hyviä. Ed katsoi koiraa ja kuunteli hiljaa taloa. "Älä murise kellekään." Edward totesi kuiskaten ja nousi seisomaan. Hän oli juurikin tajunnut olevansa ilman paitaa, jonka takia moni naispuolinen hoitaja katsoi joko ihaillen tai irvistellen hänen selkänsä arpia. Ed katsoi Kalmaan, nyökkäsi tälle ja lähti paikalta. Hän tulisi kyllä illalla takaisin, mutta levoton olo ei olut hyväksi hänen mielenterveydelleen saatuja kiroukselle. Tuntuva vainoharhaisuus alkoi ottaa ihmissudesta yliotetta. Ed vilkuili ympärilleen, katsoiko kukaan häntä salaa. Mies ohitti ihailevat naispuoliset hoitajat ja ohitti pian portit. Huikkasi vain vartijoille tulevansa takaisen seuraavana iltana. Metsään päästyään hän saattoi vihdoin hengittää. Vaikka menneisyys ei tuntunut enää ottavan yliotetta hänestä, oli tuo ainainen ihmisten ilmoilla liikkuminen melko riski.

Hän katosi metsään ja asettui lähistölle nukkumaan. Päivä meni ja tuli. Illan suussa ihmissusi vaikutti hyvin väsyneeltä. Hänen oli ollut vaikeaa nukkua Kalman tilan takia, hän saapui kylään, jossa hartiat tunnistivat hänet ja päästivät sisään. Edward oli vetänyt matkalla hiuksiaan hieman siistimpään kuosiin ja löytänyt jonkun paidan päälle. Oikeastaan hän oli löytänyt sen vain maasta ja pessyt. Hän näytti edelleen ryysyläiseltä, vaikka kuinka siistiksi hän yrittikin pynttäytyä.
Edward suuntasi Kalman huoneeseen enemmänkin hajun perusteella kuin muistelemalla talon ulottuvuuksia. "Kop, kop." hän sanoi ja koputti samaan aikaan oveen. Hän astui sisään ja iski takamuksensa penkkiin. "Miten voit?" peruskysymys virta alkoi. "Hoidetaanko sinua paremmin?" hän jatkoi ja risti kätensä.
Edwardista huomasi hänen käsiensä tärinän. Hänen väsyneet kasvonsa ja silmäpussit silmien alla. Hän näytti likaiselta ja nuutuneelta. Hänen mielestään Kalma taas näytti paljon siistimmältä kuin hän. Olihan tuota varmastikin pesty liinalla ja vaihdettu siteitä ja muuta. Varmasti sai hyvää ruokaakin. Ed hieroi hiljaa silmiään. "En... Voi viipyä kauaa..." ei ainakaan tässä tilassa, mitä vähemmän hän nukkui ja koki stressiä, sitä enemmän nousi kirouksen aktivoituminen.

Edward jutteli jotain hetken, ihan niitä näitä, kunnes nousi ja oli jatkamaan matkaansa. Ellei sitten violetteja läikkiä olisi alkanut ilmestyä hänen vasemmalle puolelle iho. Kipu pamautti miehellä. Ed tajusi, et nyt piti mennä. Sanaa sanomatta hän porhalsi ulos ja ohi portin, niin nopeasti, ett ihmiset eivät juurikaan ehtineet reagoimaan ihmissuteen kuin tuulena. Ed pääsi onneksi tarpeeksi kauas kylästä. Hän jäi makaamaan maahan kipuineen ja kirouksineen.
Paripäivää Edward ei käynyt Kalman luona, johtui varmaankin siitä, että hän nukkui univelkansa pois. Yhtenä yönä Edward vain oli siinä, istu Kalman vieressä jalat paljaina ja hiukset sekaisin. Kuin poika, joka katsoi isoveljensä parantumista idottavasti.

//Juu, kauniit traumat varmaan tuli. XD Yks asia listaan, mikä Kalman ja Jackin välillä on yhteistä. Molemmat vihaa sitä kolmikkoa xD

"Eivät nyt, eivät heti.. He etsivät minut käsiinsä kun tahtovat minut." Kalma puhui ja kuulosti pahasti traumatisoituneelta (mikä sana!) kolmikkoa kohtaan, mutta hän ei voinnut sille yhtään mitään. Se kolmikko oli riepotellut häntä kuin räsynukkea miten halusivat, eivätkä tavalliset iskut ja osumat niitä tappaneet. Sen olisi oltava fataali isku tai mitään ei tapahuisi ja kolme vastaan yksi astelma oli todella epäreilu. Ei hän ehtinyt kolmen perään katsomaan mitenkään!
Yllättäen Ed kuiskasi ettei hän saisi murista kenellekkään ja nousi ylös tuolistaan vilkuillen ympärillensä hieman hermostuneen oloisesti, lopulta sitten poistuen sairastuvalta ja mahdollisesti jopa koko kylästä. Kalma ei sitä tiennyt, mutta uskoi niin. Ed omisti kuitenkin vakavat traumat ihmissusi puolensa suhteen ja varmasti oli hyvin vaikeaa olla niiden kanssa paikassa jossa tunsi ahdistusta, pelkoa siitä että alkaisi teurastamaan väkeä täysin päättömästi.
Kalma oli käymässä sulkemaan silmiään nukkuakseen kun muutama nuori nainen tuli yllättäen kysymään Edwardista. Oliko mies vapaa, minkä ikäinen ja kaikkea mahdollista. Kalma oli hieman halolla päähän lyötynä, mutta kertoi kaiken minkä vain pystyi Edistä. Tietenkään mainitsematta että mies oli ihmissusi. Naiväen uteliaisuuden täytettyään Kalma lopulta sai sulkea silmänsä ja nukahti kerrankin rauhalliseen uneen hengittäen suhteellisen normaalisti.

Aamulla olo oli väsynyt ja tokkurainen väärästä ajasta herätä, mutta kivut olivat palanneet takaisin heti kun lääkeaineiden vaikutus oli lakannut, joten hoitajat olivat uudestaan lääkinneet aavekoiran joka lähes samantien nukahti takaisin tuhisemaan unten maille. Vasta ilta puolella aavekoira heräsi uudestaan asteen jos toisenkin pirteämpänä, jolloin hoitajat tulivat putsaamaan aavekoiran haavoja, vaihtamaan siteet, pesivät varovasti liinalla, sekä tietenkin ruokkimaan ja juottamaan aavekoiran. Ohessa tietenkin kyseltiin milloin Kalman kaveri palaisi. Kalma ei ollut varma, joten ei osannut mitään tarkkaa vastausta antaa. Tämän kaiken jälkeen hoitajat poistuivat ainakin sivummalle kun Edward palasi jotenkin teko pirteän oloisena. Kalma vaistosi ettei Ed voinnut hyvin ja näkihän se ettei mies voinnut kovinkaan hyvin. Ed oli väsynyt ja hyvin nuutuneen näköinen.. Hänenkö takiaan tuo valvoi? Ed kuitenkin oli se joka ensinmäiset kysymykset ilmaan laukoi.
"Paremmin.. saan lääkitystä, joka lieventää kipuja." Kalma selitti jo hieman normaalimmalla äänellä, vaikka pieni kipu olikin äänessä. Lääkkeet tosiaan lievensivät kipua, mutta eivät poistaneet niitä.
"Ihan hyvin." Kalma totesi viimeiseen kysymykseen ja huomasi Edin käsien tärinän ja katsoi miestä huolissaan, joka oli pahasti väsyneen näköinen ja myös hieman ryysyinen.
"Mene vain, kyllä minä pärjään... hoida itsesi." Kalma sanoi hymyillen pienesti, mutta Ed ei ainakaan heti tahtonut lähteä vaan jäi vielä juttelemaan niitä näitä niin kauaksi aikaa kunnes Ed lähti--- kuin raketti tuoliltaan mitään sanomatta. Kalma arvasi ite jo mistä oli kysymys, mutta ei antanut asian vaivata itseään vaan uskoi Edin pärjäävän. Mies oli pärjännyt tähänkin asti.

Tämän tapahtuman jälkeen Ed oli kauemmin poissa ja Kalmaa kalvasi huoli ihmissudesta niin kauan kunnes tuo oli takaisin ilmestynyt hänen sänkynsä viereen. Istui siinä ja tuntui vain odottavan milloin hän parantuisi jälleen kuntoon. Kalma ei voinnut olla hymähtämättä Edin uskollisuudelle itseään kohtaan.. mies tuli hänen luoksensa vaikka pelkäsi traumojaan, ehkä tämä oli hieman terapeuttistakin Edille? Ehkä mies rohkaistuisi ajan kanssa taas kulkemaan kylillä jos tuon kanssa vain menisi? Kalma sai tästä itselleen ideaa seuraavaan harjoitukseen, mutta ei alkanut nyt puhumaan siitä mitään. Sen sijaan Kalma nousi yllättäen toisen kätensä varassa istumaan sängylle nojaten selkänsä takana olevaan nojaan. Hän jaksoi sen tehdä ja pystyi liikkumaan jo melko hyvin ilman apua, mutta lääkäri oli vielä kieltänyt häntä lähtemästä pomppimaan. Vielä ehkä muutama päivä ja hän pystyisi liikkumaan kävellenkin. Ainakin lyhyitä matkoja.
"Ed... hukkasin aseeni taistelun tiimellyksessä, voisitko etsiä ne? En vielä ainakaan pariin päivään pääse sängystä minnekkään, ehkä jopa vasta ensi viikolla." Kalma puhui Edille ja ehdotti että tuo voisi etsiä hänen aseensa sillä aikaa kun hän sängyn pohjalla makaisi haavojaan voivotellen. Sikäli mikäli kukaan ei olisi niitä ottanut omaan matkaansa tässä ajassa. Kalma veti kasvoillensa tutun kujeilevan virneen ja veti Edin lähemmäs itseään ja painoi huulensa vasten tuon korvaan kuiskaten siihen. "Sitä paitsi sinua on katseltu ja kyselty." Kalma tarkoitti tietenkin muutamaa oikein nätin näköistä hoitajaa. Erityisesti yhtä vaalea hiuksista hoikkaa hoitajaa, joka ei ollut ulkoisesti ainakaan pahan näköinen alkuunkaan jos Kalmalta olisi kysytty.
"Kävisit tutustumassa." Kalma sanoi hymyillen vihlailevasti Edille tönäsiten tuota olasta kevyesti.

// Edistä tuli nyt naistenmies ja Kalmasta lemmentohtori xD Ja muuten joo, mut Kalma enempi pelkää mitä vihaa (D

Edward ei tuntenut itseään pirteäksi tai väsyneeksi. Alituinen käyminen ihmisten kylässä tuntui kyllä henkisesti, mutta hän pidättäytyi istumaan tuolilla ja tuijottamaan opettajaansa tapittaen. Koiran noustessa yllättäen ylös oli hänen mieli tehnyt vain tyrkätä koko rakki takaisin makaamaan, mutta odotti sitten. Kärsivällisesti hän katsoi Kalman puuhastelua, kunnes tuo oli asettautunut kunnolla hyvään asentoon. Kalma kertoi hukanneensa aseensa taistelutantareelle. Ihmissusi kallisti päätään. "Selvä. Minä etsin ne sinulle." hän totesi ja venytti kasvoilleen hymynpoikasen. Viikoista puheen ollen. Ed saisi odottaa taas seuraavaa kertaa. Juuri kun he molemmat olivat päässeet kuntoon oli toinen hakattu muusiksi. Kalma yllättäen veti hän lähemmäs ja kuiski hänen korvaansa.
Kalma selitti, että häntä oli kyselty ja katsottu. Kehotti tutustumaan. Edward siirtyi kauemmaksi ja naurahti vain toisen puheille. "Empä taida." hän totesi. Aluksi tietysti sillä kannalla, että hän ei ollut hyvä naisten kanssa, lisäksi hän oli ihmissusi. Edward katsoi Kalmaa ja puhui niin lujaa kuin suinkin kehtasi. Ihan sen takia, että huoneen oven takana kuunteli hoitajia. "Olen varattu." hän totesi ja muutti äänensä normaaliksi. "Minulla on seurustelukumppani, hän hyvä tyttö." hän sanoi ja puhuessaan Edwardin kasvoille levisi hellä ja välittävä ilme. Hän todellakin välitti siitä tytöstä, vaikkei pelostaan johtuen voinut olla tuon kanssa hirveästi. Hän meni ja tuli, aina silloin tällöin hän saattoi etsiä naista. Ihmissutena hän ei voinut asettua oikein minnekkään, joten hän tyytyi kiertelemään.

Toisaalta häntä huvitti koko naistenmies juttu. Ei hän koskaan ollut kokenut itseään kovin karismaattiseksi, mutta vaihtelu oli hyvä tällaisella kurjalla elämän jaksolla. Edward otti parempaa asentoa tuolissa. "Keskity sinä siihen paranemiseen... Sinut oli murjottu hyvin pahasti, kun löysin sinut." hän totesi vakavana. Edward katsoi ulos, oli pimeää jo. Kello ehkä oli yli puolen yön. Ihmissusi sulki silmänsä hetkeksi ja kuunteli. Hän kuunteli, kunnes nosti päänsä. "Taidan mennä... Nähdään huomenna." hän huikkasi ja lähti ulos. Hoitajia kiiruhti pois oven luota. Naiset näyttivät vähän pettyneiltä, koska Ed oli jo varattu. Hän hyvästi hoitajat ja katosi sitten kylästä.

//Olisko aikahyppy Kalman vapautumiseen sairastuvasta? Ja Ed tosiaan joutui naistenmieheksi

Ed myöntyi etsimään aavekoiran aseita, sillä uusien hankkiminen ja mahdollinen ostaminen.. tekisi melkoisen rahan reijän hänen kukkaroon, sillä hyvistä aseista sai aina maksaa sepän luona! Kyllähän Kalma tietysti pystyi taistelemaan kynsillään ja hampaillaan, mutta oli tullut ajan kanssa todenneeksi että sillä varustuksella ei valitettavasti haarniska pukeista sotilasta lyödä. Hänen hampaansa tai kyntensä eivät menneet paksun haarniskan läpi päässeet.
Ihmissusi kävi kieltäytymään tarjouksesta mennä tutustumaan naisiin ja Kalma katsoi miestä hieman pettyneen näköisenä, mutta Edin käydessä korottamaan ääntään kävi selväksi että mies olikin varattu. Kalma kohotti kulmiaan ja katsoi miestä "et ole kertonut minulle" -ilmeellä, mutta Ed kävi selittämään tarkemmin että omisti seurustelukumppanin, joka oli nainen. Kalma naurahti hieman. Mitä Edward oikein kuvitteli? Tuskin se nyt mikään muu voisikaan olla kuin nainen! Ellei mies sitten paljastuisi homoksi... Mutta tuskin sentään!
"Saat kyllä esitellä minut hänelle!" Kalma ilmoitti Edille kovin varman kuuloisesti. Tietenkin Kalma oli aina valmis tapaamaan naisia, vaikka tämä nainen oli varattu ja hänellä itselläänkin oli jo nainen kotona odottamassa. Joskus oli vaikea olla mies.. uros koira.
Lopulta Ed jälleen poistui huoneesta kehottaen Kalmaa parantumaan vammoistaan. Kalma nyökkäsi hymy kasvoillaan, sillä eihän hän oikeastaan muuta voinnutkaan. Ei hän minnekkään ollut lähdössä vielä muutamaan päivään ainakaan, vaikka alkoi tuntemaan itseään mökki höperöksi istuttuaan sisällä jo kohta viikon.


Aika kului ja päiviä meni samalla kun Kalma paranteli itseään vammoistaan ja lopulta Kalma oli saannut pukea normaalit vaatteet päälle, jotka oli sairastuvan puolelta lahjoitettu hänelle kotiin palaamisen ajaksi. Senkin lisäksi että Kalma oli saannut maksaa itsenä kipeäksi hoidosta, mutta raha ei ollut koiralle se tärkein kun oma henki oli ollut harvinaisen löysässä. Onneksi Ed oli löytänyt hänet..
Kalma poistui sairastuvalta kiitellen ja hyvästellen hoitajat, sekä lääkärit kiitellen hyvästä hoidosta ja vielä että lääkäri varoitteli perään ettei Kalma saisi vielä riehua. Ei Kalma tietenkään aikonut käydä riehumaan etenkin kun olkapää oli vieläkin paketissa kantositeessä ja kylkiluut haavojen kanssa vieläkin hellinä, mutta aika hoitaisi ja liika paikallaan makaaminen ei ollut hyväksi. Piti päästä liikkumaat että lihakset taas heräisivät kankeudesta ja Kalma olisi pian tullut hulluksi makaamisen kanssa. Näine hyvineen aavekoira poistui kylästä yön pimeyteen ja metsän suomaan suojaan vartijoiden valppaan katseen seuratessa perästä aina niin kauan kun nuo näkivät aavekoiran poistuvan selän.

Kalma oli lähtenyt hieman aikaisemmin liikkeelle yllättääkseen Edin jalkeilla olemisellaan. Olihan jo muutaman päivän ajan kävellyt pitkin sairastuvan huonetta omalla hitaalla tahdillaan, mutta ei ihmissuden nähden. Eikä mennyt kauaakaan kun tuttu ruskea karvapallo vihreine silmineen oli ilmestynyt aavekoiran eteen. Kalma veti kasvoillensa ystävällisen virneen ja käveli sutta vastaan rapsutellen hukkasta hieman korvan takaa tervehdykseksi.
"Haittaako jos käyn kotonani ihan ensnmäisenä? Pitää käydä naama näyttämässä.. ja voisit oikeastaan tulla tervehtimään perhettäni?" Kalma sanoi ehdotellen että Ed tulisi myös mukaan, mutta Ed ei näyttänyt innostuneelta. Kalma hymähti.
"Voit leikkiä koiraani matkan ajan, ei kukaan sinua tunnista sutena." Kalma sanoi hieman naurahtaen. Kaduilla muutenkin kulki kulkukoiria ja omistajansa kulkeva nelijalkainen tuskin herättäisi epäilyjä millään tasolla.
"Sitä paitsi sinä tarvitset vaatteet ja kunnon kylvyn... haiset." Kalma sanoi hieman nenäänsä nyrpistäen, mutta ei tarkoittanut sitä pahalla.

// Jaaaa näin on aikakone laitettu käyntiin!

Ajan kuluessa Edward oli ehtinyt etsiä Kalman aseita. Hän oli käynyt aina silloin tällöin miehen luona, mutta tuon parantuessa parempaan päin oli käynnit harventuneet huomattavasti. Osa syy oli aseiden etsintä, ruoka ja uni. Toinen syy oli taas ihmiskylä, hän oli saanut pariin kertaan pieniä kohtauksia, mutta oli onnistunut aina pääsemään ulos kylästä, ennen kuin ne pahentuisivat. Ei menneisyyden traumoista parannuttu ihan hetkessä, vaikka käynnit kävivätkin terapiahoidosta.
Aseidenkin löytäminen oli työlästä hommaa, ajan kuluessa jäljet ja hajut olivat kadonneet. Onneksi ihmissusi löysi aseet ja nakkasi ne jonnekin suojaisaan paikkaan.
Parinpäivän päästä Edward mietti, että Kalman parantuminen varmaan oli siinä vaiheessa, että tuo pääsisi ulos. Hän otti aseet suuhunsa ja lähti kohti kylää. Ei mennyt kauaakaan, kun hän jo törmäsikin Kalmaan. Susi tuijotti yllättyneenä kulkijaa ja tuli lähemmäs. Otti vastaan tuon ystävälliset rapsutukset ja laski aseet maahan. Kalma kysyi haittasiko häntä, jos mies kävisi näyttämässä naamaansa perheelleen. Totta kai se oli sallittua. Miksi toinen sellaista kysyi?

Edward nousi kahdelle jalalle ja nyökkäsi. "Toki, en minä sinua kiellä." hän totesi. Toisaalta se, että hän tulisi mukaan tuntui samaan aikaan mielenkiintoiselta ja pelottavalta. Mitenköhän Kalman perhe suhtautuisi häneen. Edward painoi päänsä hieman alas, mutta nosti sen nopeasti ylös. "Kai minun on pakko, kun kerran pyydetään." hän naurahti kiusaantuneena. Hän ei halunnut olla töykeä ja olihan hän hyvin otettu kutsusta.
Ehdotus koirana leikkimisestä kohotti vain hänen kulmiaan. Osittain se kyllä kävisi ruskean turkin ansiosta, mutta toisaalta hän oli kaksikertaa suurempi kuin susi eli kolme kertaa suurempi kuin keskikokoinen koira. Ed katsoi hetken. Pohti asiaa ja kuuli, kun Kalma viel lisäsi hänen tarvitsevan pesua. Hän tosiaan tarvitsi, ihan kunnon saippuaa, sillä lammessa peseytyminen auttoi vain vähän.

Edward kallisteli päätään ja nyökkäsi lopulta. "Leikitään koiraa... Saat kuule sitten itse keksiä syyn miksi olen niin iso." hän virnisti ja muuttui sudeksi. Hän kahmi suuhunsa aseet ja katsoi odottavasti Kalmaa. Suden häntä nousi ylös ja alkoi heilua. Leikitään sitten koiraa. Susi lähti jolkuttelemaan miehen vierellä pää pystyssä. Edward kulki kaikessa rauhassa, ei hänellä ollut mikään kiire ja sen lisäksi Kalma ei nyt mitään kovin nopeaa vauhtia päässyt. Susi käänsi päänsä ja murahti vain.

//Hitaus... Kai, mutta ei se mitään.

Kalma ei voinnut olla hymyilemättä Edwardille kun susi myöntyi että hän saisi mennä tervehtimään perhettään, mikä ei siis ollut kiellettyä. Mitä taas tuli Edwardiin itseensä ja mukaan tulemiseen Kalma jopa hieman yllättyä että ihmissusi oli näinkin valmis lähtemään hänen matkaansa. Tietenkin hukka pelkäsi ja epäröi hieman, mutta se oli täysin tervettä menneisyytensä tähden.
"Sitä paitsi se tekisi sinulle hyvää muutenkin." Kalma lisäsi vielä.. hän voisi Edwardia useamminkin ottaa mukaansa kylille sillä rajalla että mies saisi lähteä pois jos tunsi olonsa pahaksi. Kukaan ei suden muutosta halunnut keskellä kylää. Lisäksi kylät olivat öisin yleensä hiljaisia, eikä ruuhkaa ollut.. Edward saisi rauhassa totutella uudestaan liikkumaan kylillä. Kyllä seuraavaksi hän ottaisi tämän tähtäimeensä!

"No enköhän minä jotakin keksi!" Kalma sanoi nauran kun Ed ilmoitti että hänen olisi oltava se joka keksisi miksi hänen karvainen seuralaisensa oli niin iso kokoinen. Kyllä noita epänormaaleja näki myös ihmiskylässä ajoittain, joten eiköhän Edkin mennyt läpi. Kunhan pitäisi suunsa kiinni. Kalma katsoi nyt sudeksi muuttunutta Edwardia, joka ojensi hänelle suussaan aseensa ja jotka Kalma tietenkin otti käteensä kiittäen taputtaen suden päälakea. Kalma asetti aseensa vyölle tutulle paikallensa ja lähti sitten kävelemään omaan tahtiinsa kohden kaupunkia yli syönnyt hukka vierellään jolkotellen.
Kaupunkiin saapuminen kesti Kalman hitaasta liikkumisesta oman aikansa, mutta lopulta he pääsivät laupungin muureille josta Kalma huutamalla herätti vartijoiden huomion. Vartijat katsoivat muurilta alas aavekoiraan, jonka mukana oli hyvin iso kokoinen ruskea koiraeläin.
"Kalma! Mikä yli syönnyt karvapallo mukaasi on eksynyt?" Toinen vartijoista kyseli vitsaillen aavekoiralta ollen hieman epäileväinen ja lisäsi vielä. "Etkä sinä kyllä yleensä ovia käytä." Mies vitsaili aavekoiralle ja tuon kyvyille yleensä teleportata tai kävellä portista vain läpi. Vartijoita se ärsytti joka kerta, mutta yöllä liikkuva musta koira oli alkanut tutuksi käymään ajan saatossa joten Kalma tiedettiin vähintäänkin yö vartion toimesta.
"Metsästä.. kiltti se on, ajattelin kotiin viedä. Ja et varmaan huomaa, mutta olen haavoittunut." Kalma valehteli varsin sujuvasti vartijoille jotka naureskelivat että Kalmalla oli jo kaksi koiraa ja nyt vielä kolmatta lehmän kokoista oli kiikuttamassa kotiinsa. Mutta sen enempää puhumatta vartijat avasivat portit kaksikolle ja Kalma viittoi Ediä seuraamaan itseään. Kalma ohitti vartijat hyvin rauhallisesti ja kävi tallustelemaan kohden länsikujia jossa hänen kotinsa oli.
Kalma johdatti Edin pitkin kujia ja katuja aina pimeälle kujalle missä oli lautoja ja muuta vanhaa tavaraa dumbattuna kujalle mätääntymään. Kalma siirsi hieman tavaroita ja paljasti Edille maanalle johtavan pimeän sisään käynnin. Mikään leveimmistä päästä se ei ollut ja Kalma sai hieman humaanisessa mudossaan ahtautua reikään, mutta mahtui kuitenkin. Kalma auttoi myös Edin aukosta sisään jos vain tarve oli. Käytävä jossa he olivat, oli täysin pimeä. Valoja ei ollut eikä Kalma sellaisia tarvinnut kun näki vallan hyvin pimeässä ja piti myös huolen että Ed pysyisi mukana. Olisi inhottavaa jos mies hukkuisi kaupungi viemäri verkostoon, jonka vuoksi haju ei ehkä ollut aina se paras. Kalma lähti johdattamaan Ediä kuitenkin sivu käytäviin, jotka olivat ajan kanssa syntyneet viemäreihin ja joihin ei sonnan haju niin pahasti levinnyt. Ilma oli oikeastaan hyvin raikas mitä pidemmälle mentiin. Lopulta Kalma pysähtyi iso kokoisen halkeaman luokse ja ahtautui siitä sisään, jossa oli kaksi suuntainen käytävä josta mies kääntyi oikealle ja hetken päästä pimeydessä näkyi valoa. Heikkoa valoa oven alta. Kalma pysähtyi ovelle ja avasi ovensa.. hetkessä paikalle pörhälsi kaksi innokasta koiraa, vaikka se nuorempi oli se joka oli aivan sekaisin. Vanhempi saksanpaimen koira otti jo rauhallisemmin, vaikka tietysti oli iloinen isäntänsä kotiin paluusta. Kalma rapsutteli kumpaakin innokasta koiraa ja töni noita takaisin sisälle ovelta riehumasta. Edkin sai tietenkin huomiota koirilta, mutta kumpikin koira oli hieman varautunut uuteen tulokkaaseen. Eivät ne ennen olleet nähneet, tai haistaneet, ihmissutta joten varovaisuutta ei juurikaan ollut. Kalma riisui asevyönsä ja heitti sen naulkon alle astellen venytellen toista kättään peremmälle. Kalman asunto luolamaisuudestaan huolimatta oli hyvin kotimainen, huone jossa kaksikko oli hyvin suuri ja tilava olohuone josta löytyi myös takka, josta oli sivulla kaksi luolaa toinen keittiö ja toinen tilava makuuhuone. Kolmas huone vasemmalla oli hieman pienempi, mutta se toimitti kylpyhuoneen virkaa nykyään. Ennen se huone oli ollut jotakin mitä Kalma ei halunnut edes mainita.
"Tervetuloa kotiini... vaimoni on kyllä jossakin valitettavasti." Kalma sanoi kääntyen Edin puoleen vaikuttaen hieman harmistuneelta ettei Edna ollut paikalla. Olisi ollut mukava esitellä hänetkin.. ja missä Rico? Tosin sitä ei tarvinnut kauaa ihmetellä kun puoliverinen demoni astui esille keittiön ovesta silmäillen niin Kalmaa kuin Ediä sinisillä silmillään.
"Johan sinä taas kehtasit palata! Ei sinua kohta uskalla päästää minnekkään kun tulet päiviä myöhässä ja vielä hienossa kunnossa!" Rico älähti Kalmalle, joka raapi hieman nolona terveellä kädellä niskaansa.
"Sori.. mutta en voi sille mitään kun kaiken maailman ihmissyöjä friikit pitävät minusta!" Kalma puolusteli ja sai vain tyynyn naamallensa, josta mies otti kopin ennenkuin putosi lattialle. Rico katsoi ihmissutta ja nuuhki ilmaa haistaen mikä Ed oli miehiään.
"Onneksi tänä yönä ei ole täysikuuta.." Rico huomautti suoraan päin naamaa Edille ja Kalma katsoi poikaansa paheksuvasti, joka vain virnuili takaisin. Kalma katsoi pahoitellen Ediä.
"Hän on aina tuollainen.. Huolitko mitään ennen pesulla käyntiä?" Kalma kyseli kun meni etsimään Edille pyyhettä ja vaihtovateita. Vesi pitäisi lämmittää, mutta kai Rico voisi hoitaa sen?

// No pikku hitit harvoin mitää haittaa... kunhan ei kummaltakaan suolia vedetä ulos :--D

Kaupungille saapuessa Edward vain seurasi Kalman perässä. Vaara ei ollut siitäkään, jos hän aukaisi suunsa, koska hänen tapauksessaan hän ei voinut puhua susimuodossaan. Suden purukalusto ei oltu luotu puhumiselle. Ne muodonmuuttajat, jotka pystyivät siihen, heillä oli magia ja muut apuvälineet apunaan. Edward oli vain täysin normaali susi koostaan poiketen. Vartijatkin näyttivät nielevän Kalman tarinan ja päästivät heidät menemään. Ed meni Kalman perässä uskollisen näköisenä ja katseli vain, mihin mies johti. Pian ihmissusi löysi itsensä maanalaisista vesitunneleistä, jotka eivät oikein haisseet hyvälle. Kalma jatkoi matkaa ja niin teki Edwardkin. Hän seurasi miestä aina välillä haistellen ja kuunnellen. Miehen ahtautuessa raosta susikin teki samoin, se kävi jo työstä, kun hän veti itsensä samoille askelille, kuin Kalma seisoi.
Kalman kulki vielä hetken eteenpäin, kunnes pysähtyi valoa kajastavan oven taa. Avasi oven ja sieltä paljastui kelpoisan näköinen asunto. Koirat säikäyttivät hieman ison suden ja tuo perääntyi. edward katsoi koiria, jotka myös käyttäytyivät varautuneesti häneen. Kalma pukkasi koiria sisään ja toivotti tervetulleeksi. Susi asteli rauhallisena sisään ja katseli ympärilleen. Hänen tutkiessa taloa Kalma pahoitteli, ettei vaimo ollut kotona. Edward vain murahti siihen ja laski häntänsä alas. Hän ei jaksanut heilutella sitä, koska saattoi nyt vain olla oma itsensä.

Kalman pojan nimi oli näemmä Rico ja tuo ilmestyi hyvinkin pian paikalle. Huutaen miten mies oli kehdannut tulla takaisin ja vieläpä tuossa muodossa. Pian tyynyt lensivät ja huomia kiinnittyi suteen. Poika näytti haistelevan häntä ja sylkäisevän sanat suustaan kuin roskan suoraan Edwardin päälle. Kalma pahoitteli poikansa sanoja, mutta susi pudisti päätään. Hän muuttui ihmiseksi ja katsoi vihreillä silmillään poikaa. Edward vain virnisti pienesti pojalle, hän kyllä opettaisi tuolle vintiölle vähän käytöstapoja, jos olisi tarpeen. Kalma kysyi kelpaisiko hänelle mikään ennen kylpyyn menoa. Silloin mies tosiaan nuuhkaisi itseään ja nyrpoisti nenäänsä. Hän pukkasi Kalmaa tuon terveeseen käteen. "Oma vikasi kun haisen tältä... Sinun puolesta huolehtiminen vie minulta siisteyteni." hän sanoi vitsikkäästi, mutta vakavoitui. "En kiitos tarvitse mitään." hän totesi kiitollisena.
Miehen huomio siirtyi Kalman poikaan Ricoon. Edward tarkasteli pojan olemusta. Puolidemonilta tuo haisikin. Edward siirsi katseensa Kalmaan. Hänen kasvoillaan oli -hän käyttäytyy kuin olisi vaimosi- ilme. Siltä se tosiaan oli kuulostanut, kun poika oli tullut ja motkottanut Kalmalle. "Mitä tulee täysikuuhun..." Edward sanoi ja katsoi Ricoa. "Ei se minuun vaikuta kuin fyysisesti... Muutun sudeksi ja saan isommat voimat. Sillä siisti." hän totesi ja näytti harvinaisen pohtivalta. "Sen sijaan, että sekoaisin ja menettäisin itseni täydenkuun aikaan muutun vain sudeksi, enkä voi ati pysty muuttumaan takaisin ihmiseksi..." Edward mutisi ja virnisti sitten. Ihan vain vähän pelotellakseen poikaa ja saadakseen vähän kunnioitusta osakseen. Hän tiesi hyvin, ettei ihmissusia pitäisi arvostaa tai heitä ei pitäsi pitää edes kunnollisina olentoina.

"Edward ei sanonut sen enempää kaikella oli rajansa ja olisi varmastikin parempi vain pitää suunsa kiinni siitä, että hän saattaisi menettää itsensä ihan milloin vain, vaikka nyt heti, jos sellainen olo oli. Ei se ollut täysikuu, joka häneen vaikutti vaan hän itse. Kalma saisi kertoa pojalleen jos halusi, mutta hän ajatteli, että olisi parmepi säästää demoninpuolikas sydämen kurkkuun hyppäämiseltä.
"Huvittava poika sinulla." Edward sanoi huvittuneena, kun hän käveli kohti Kalmaa. Edward rauhoitteli itseään, mutta hän tiesi olevansa ihmisten kylässä ja tunsi myös sen itsessään. Kuinka keho reagoi vahvasti. Edward hieroi hieman niskaansa.

//Aaaah, Edwardin olisi niin tehnyt mieli vähän opettaa Ricolle pari valittua sanaa. Toisaalta hänellä saattaa olla maltti muutenkin vähän koetuksella.

Rico kurtitsi pienesti kulmiaan kun Ed loi hänelle pieneen virneen poikasen, mutta kääntyi sitten Kalman puoleen tökäten miestä terveeseen käteen ja käyden sanomaan epäsiistyden johtuvan aavekoirasta, sekä miehen turpa keikkoihin. Kalma katsoi Edin suuntaan harvinaisen kysyvänä, mutta pyrskähti sitten.
"Olisit sinä minut siihenkin voinnut jättää." Kalma totesi ja nyökkäili kun Ed ilmoitti ettei halunnut mitään sen suurempaa kuin päästä pesulle. Sitä mies kyllä tarvitsi! Kalma touhusi hetken aikaa kaapilla etsiessään Edille jotakin sopivaa päälle pantavaa ja muutenkin sellaista mitä hän ei itse välttämättä tarvitsisi, jotka mies löysikin. Mies otti kaapin kätköistä esille Edille uudet suorat housut, sekä uudemman T-paidan joka toivottavasti sopi Edin päälle. Kalma oli Ediä lyhyempi, mutta raskas rakenteisempi.. Edille pitäisi oikeastaan ostaa ihan omat vaatteensa, mutta nyt miehen olisi tyydyttävä tähän. Kalma kääntyi Ediä kohden ja huomasi ihmissuden ilmeen katsoen Edin ohi Ricoon ja sitten mieheen takaisin kysyvänä, mutta tönäisi sitten Ediä rintakehästä.
"Älä edes kuvittele!" Kalma tokaisi ja törkkäsi vaatteet ja pyyhkeen Edille lähtien lämmittämään Edille sitä kylpyvettä. Toivoen ettei Rico alkaisi suotta haastamaan Edin kanssa riitaa. Se tästä nyt vielä puuttuisi..

Ed kääntyi Rico kohden ja puoli demoni katsoi hiljaa kulmiensa alta ihmissutta, joka kävi tärkeilemään hänelle siitä kuinka hän ei muuttunut täydenkuun aikaan riehuvaksi pedoksi vaan lähinnä fyysiesti sudeksi. Rico ei käynnyt mitään sanomaan, mutta kohotti hieman laiskan puoleisesti kulmaansa ja tuhahti kääntäen katseensa muualle sudesta. Kaikkea porukkaa se isä ukko toikin mukanaan..
Kalma oli juuri veden saannut lämpenemään ja tuli pois kylpytilasta kun Ed kävi toteamaan että hänellä oli "huvittava" poika. Kalma katsoi Rico ja sitten Ediä.
"Ensinmäinen kerta kun joku sanoo Ricoa huvittavaksi." Kalma naurahti ja katsoi Ediä, joka tuli lähemmäksi ja näytti hieman vaivautuneelta. Ei tarvinnut nero olla että arvasi mistä kiikasti.
"Ed, rauhoitu ja rentoudu.. ei täällä kukaan sinua tule jahtaamaan, eivätkä ihmiset tänne tule. Ja ota tämä käynti vaikka terapiasta." Kalma puhui sudelle samalla kun itse kävi Ricon viereen istumaan sohvalle ja viittoi myös Ediä istumaan.
"Vesi lämpenee kuitenkin jonkin aikaa, istu alas ja rentoudu." Kalma sanoi hymyillen isällisesti Edille.
"Jääkö tuo hukka yöksi?" Rico pamautti väliin nyökkäämällä Ediä kohden ja Kalma huokasi. "Hän jää jos on halukas ja sinä nuori mies siistit suusi kun vieraita on!" Kalma komenteli poikaansa samalla kun nosti jalkansa ja survaisi sen puoli demonin polvea vasten samalla kun Rico pihahti kivusta kiroten isäänsä.

// Saa Ricolle sanoa pari hassua sanaa (D Ei se mitään voi kun isi on paikalla.

Kyllä edward tiesi hyvin, ettei ihmiset tänne tulleet häntä jahtaamaan, eikä siitä ollut kyse. "En minä sitä." hän totesi vaivaantuneena. Hän ei pelännyt ihmisä eikä sotilaita tai mitään muuta tässä kylässä. Kaikki traumat liittyivät häneen ja hänen toiseen persoonaansa. Terapista mies saattoi hieman olla toista mieltä, mutta ei mennyt sanomaan. Hän tyytyi vain olemaan samaa mieltä, jollakin tasolla. Sillä sinällään tämä tosiaan kävi terapiasta. "Kyse on enemmänkin minusta itsestäni. En halua menttää kontrollia itseni kanssa, sitä minä tässä pelkään." Edwrad totesi vakavana, mutta istui Kalman näyttämälle paikalle, yrittäen saada itsensä ruotuun ja rentoutua. Rentoutuminen ei tosin ollut yhtä helposti tehty kuin ajateltu. Hän sai itsensä melko rennoksi, mutta tietty jännittyneisyys ja alitajuinen hermostuneisuus jäi hänen ylleen. Kalma totesi veden lämpenemisen vievän jonkin aikaa, eikä miehellä itsellään ollut siihen valittamista. Kunhan hän vain pääsisi pesuun ja saisi kuurattua tämän likakerroksen itsestään irti.
Ricon kimeä ääni kajahti äkillisesti ilmoille ja se tuli niin yllättäen, että ihmissusi toden totta säpsähti. Sanat tuon suusta eivät tuntuneet kunnioitusta antavan sitten tippaakaan. Häntä sanottiin hukaksi, juu kyllähän häntä varmasti sanoittaisiin, mutta kaikkea ei hän niellyt. Edward näytti säpsähdyksen jälkeen tuijottavan vain hiljaisena eteensä, sanomatta sanaakaan, kunnes havahtui pojan kiroamiseen. Kalma oli potkaissut tuota polveen ja nyt oiika kirosi isäänsä. Se saattoi olla viimeinen isku Edwardin rajalle.

Hän kääntyi yllättäen ja nappaisi pojan kauluksesta kiinni, repi tuon lähemmäs kasvojaan ja murisi murhaavasti. Ihmissuden petopuoli tuntui nostaneen hieman päätään siitä pimeästä syvyydestä, jonne se oli tungettu. Nyt se tunsi aikansa koittaneen, mutta Edward piti sen visusti kiinni omalla paikallaan. Silti miehen silmissä kiilui nuo pedon julmat silmät. "Kunnioita vanhempiasi!" hän sähähti. "Vaikka he olisivat mitä rotua tahansa ja vaikka he sitten olisivatkin ihmissusia, on heilläkin tunteet." Edward murisi niin, että suden hampaat näkyivät. "Jos se ei mahdu tuohon pieneen kalloosi, minä kyllä pamautan sen sinne ilomielin." osittain sanat ja käytös kumpusi toisesta persoonasta, mutta osittain siitä välittyi myös Edwardin tunteet. Tunteet siitä, kuinka ihmissusia käsiteltiin yhteiskunnan hylkiöinä, tauteina joiden läheisyyteen ei saanut enää mennä.
Lopulta Edward vain tönäisi hennosti pojan kauemmas ja käänsi päänsä tuohon. Hän nousi ylös ja otti pyyhkeen ja vaatteet syliinsä. Pahoitellen käytöstään Kalmalle ja suuntaen kylpyhuoneeseen. Ei häntä haitannut, jos vesi ei olisi tarpeeksi lämmintä. Kunhan saippuaa olisi. Hän heivasi vanhat vaatteet pois ja sukelsi kylpyyn. Peseytymiseen meni yllättävän kauan. Saippuaa meni ainakin paljon. Loputa ihmissusi oli valmis ja puhdas ja tuoksuikin vieläpä hyvälle. Hän veti puhtaat vaatteet päälle ja katsoi, että paita saattoi jäädä vähän lyhyeksi. Ei se häntä haitannut.

Edward tuli ulos ja piteli vanhoja vaatteitaan. Hän katsoi Kalmaa ja tuli tämän luokse. Ihmissusi näytti väsyneemmältä mitä oli näyttänyt kylpyyn mennessä. Hän istui aloilleen samalle tuolille miltä oli lähtenyt ja nojautui kyynärpäillään reisiinsä. Laski päänsä käsiinsä ja mietti jäisikö hän vain lähtisikö hän. hän tiennyt, mutta tunsi, ettei ehkä voinut jäädä. Se oli mahdollisesti liian riskialtista.

//Tantantaaaa~ Tuli Edwardilla raja vastaan

Rico suorastaan säpsähti kun Kalman ihmissusi ystävä syöksähti paikaltaan hänen paidan kaulukseensa kiinni ja veti lähemäksi muristen kurkustaan agresiivisesti.
"Hei, Ed!" Kalma älähti nosuten sohvalta osittain kantaen huolta pojastaan peläten että Ed olisi menettämässä itseään ihmissusi puolellensa ja vahingoittaisi Ricoa. Kalman luulo osottautui kuitenkin vääräksi kun Ed käviskin yllättäen kouluttamaan puoliveristä käytöstavoille. Kalma hymähti ja laskeutui alas sohvalle seuraamaan näytöstä. Rico vilkasi isäänsä mulkoillen, mutta katse palautui takaisin ihmissuteen, joka kävi ärisemään ja huomauttamaan "nuoremmallensa" käytöstapojen puutteesta, ettei demoni kunnoittanut vanhempiaan, vaikka niin pitäisikin tehdä lajista riippumatta. Rico murisi hiljaa takaisin Edille, mutta se hiljaa katosi kun Ed kävi huomauttamaan että oli täysin valmis lyömään sen tiedon puoliverisen paksuun kalloon. Ed päästi lopulta irti puolidemonista ja Rico katsoi miehen perään harvinaisen haastavasti kun tuo poistui pesulle. Katse valui kuitenkin Kalmaan joka katsoi kieltävästi demonia ja muristen Rico nousi yllättäen sohvalta kiroten hiljaa ääneen samalla kun hänen kätensä alkoivat palamaan mustalla tulella. Näine hyvineen demoni sitten poistui asunnosta. Kalma ei perään lähtenyt sillä tiesi Ricon tarvitsevan pientä jäähyttelyä. Kyllä poika palaisi.

Edillä meni oma aikansa palata kylvystä ja sillä aikaa Kalma leikitti koiria pallon kanssa, jonka perässä koira kaksikko juoksi innoissaan pitkin asuntoa ja jompi kumpi toi pallon aina isännälle takaisin. Ed lopulta palasi kylvystään ja suorastaan haistoi että tuo oli puhdas mies jälleen sen kaiken sonta kerroksen jälkeen. Mies kuitenkin vaikutti väsyneeltä kylvyn jälkeen.
"Näytät väsyneeltä, voit jäädä tänne ja levätä.. tietenkään en estä sinua lähtemästä, mutta olisi mukavaa jos jäät." Kalma ehdotti Edille laskien katseensa vanhempaan saksanpaimenkoiraan, joka tunki ihmissuden käteen palloa leikki pyynnöksi. Kalma naurahti.
"Lucakaan ei tahdo että lähdet!" Kalma naurahti ja vilkasi oven suuntaan, jonne Rico oli poistunut.
"Anna anteeksi poikani käytös, hän hieman epäilevä aina vieraita kohtaan.. et ole ensinmäinen." Kalma pahoitteli Ricon käytöstä Edille.

// Ihan kuin pikku- ja isoveli >:3

Kalma ehdotti hänelle lepäämistä ja suositteli jäämään. Vetosipa vielä vanhaan koiraan, joka leikkisästi toi pallon ihmissudelle.Edward kohotti hieman kasvojaan käsistään ja otti palon koiralta. Heitti sen kerran ja koirahan ravasi sen perään iloisesti ja toi pallon takaisin. Heilutellen viattomasti häntäänsä, se odotti selkeästi Edwardin jatkavan. Kyllä Edward myös ymmärsi sen kehon kielen ja äänähdykset. Olihan hän susi ja osittain ymmärsi susien kieltä. Kuten arvoasemia ja muuta sellaista.
Kalma pahoitteli poikansa käytöstä ja selitti että Rico vain oli hieman epäileväinen vieraita kohtaan. "Niinkö?" Edward kohotti kulmiaan. Hänestä vain tuntui, että poika oli halunnut pilkata hänen rotuaan, mutta mitä sillä oli väliä. "Ei se haittaa... Minkä ikäinen Rico on?" Edward kysyi ja näytti hyvin pohtivalta, koska hänellä ei oikeasti ollut mitään hajua. Samalla hän heitteli palloa minkä ehti Lucalle, joka niin sinnikkäästi toi sen takaisin. Aina tuodessaan pallon takaisin se sai Ediltä palkitsevan rapsutuksen juuri oikeaan paikkaan. Hän nousi hetken pallon heittelyn jälkeen seisomaan.
"Minusta... On kuitenkin parempi, että lähden... Minusta tuntuu, etten vielä pysty ihna sisäitämään oloani taikka sitä faktaa, että olen tosiaan ihmisten jalkojen alla." Edward totesi vitsikkään väsyneesti. "Lisäksi ihan teidän turvallisuuden takia. En halua, että menetän itseni sinun talossasi ja satuttaisin teitä. Et sinäkään sitä halua." hän totesi lähtien samalla kävelemään kaikessa rauhassa kohti ovea. Hän kääntyi juuri ennen ovea Kalmaan. "Kiitos, että sai nähdä kotisi." hän kiitti hymy suussaan.

Oven avatessaan ihmissusi ei kääntynyt, mutta pysähtyi hetkeksi. "Sano Ricolle... Että en minä halunnut mitään pahaa... Ja hän voisi kiittää jotakuta siitä, että olet elossa." edward naurahti ja katosi pimeyteen oven takana. Hän muuttui sudeksi ja haisteli hiljaa ilmaa. Hän käveli hiljaa tuttuja paikkoja, kunnes nousi maan pintaan aamuyön varhaisessa valossa. Susi löntysteli hiljalleen pitkin kujia ja katuja löytäen lopulta portit. Vartijat seisoivat tanakasti siinä, mutta Edward kiersi vartijat, hyppi joillekin talon katoille, otti vauhtia ja hyppäsi. Hän sai muurin reunasta kiinni ja nosti itsensä ylös, kukaan ei onneksi ollut huomannut häntä. Susi muuttui vaihvikkaa ihmiseksi ja hyppäsi alas. Vaikka pudostus olikin pitkä oli ihmissusi kestävää tekoa ja jousti ihan tarpeeksi, ettei missään tuntunut. Hän lähti kiireen vilkkaa pois ihmisten kylien luolta.

//Aaaws, ajattelin ihan samaa xD