Kirjoittaja Aksutar » 30 Huhti 2008, 08:47
Asuka, Millenium, Frank
Mill seurasi sivukorvalla Nadjan ja Asukan keskusteluja. Nämä esittelivät itsensä ja sitten Daer esitteli itsensä ja poikansa.. sitten Mill kuuli Nadjan kuiskauksen.. ja oli naurahtaa. Tyttö taisi olla sokea, Milleniumhan oli ikivanha kääpä! Näin kauniisti sanottuna, mutta minkäs teet kun olet ikuisuuden elänyt! Asuka vilkaisi Nadjasta Milleniumiin ja sitten takaisin Nadajaan, hymyillen pienesti.
"Hän on Millenium, nelikon johtaja" Asuka kertoi, eikä edes olettanut että Nadja tietäisi mistä nelikosta olisi kyse.. kunhan ei vain sekottaisi tätä porukkaa nelikkoon.
Vaikka Millenium olikin kuullut Nadjan kuiskauksen, ei hän siihen mitään huomiota kiinnittänyt, ei edes tehnyt elettäkään ilmaistakseen sen, että oli kuullut.
"Sinä olet siis idästä päin.." Asuka aloitti lopulta hymyillen, samalla kun käänsi katseensa Nadjaan "Minäkin olen sieltä päin, tapanani oli asua siellä kunnes Mill tuli ja kokosi meidät" Asuka kertoi, ihan näin pikku faktoja itsestään pitäen keskustelua yllä.
Äkkiä Millenium pysähtyi ja jäi tuijottamaan sivulleen. Missään ei liikkunut mitään, mutta pieni tuulen vire kävi metsän läpi, juuri tällä kohtaa. Lehdet havisivat tuulessa, pitäen pientä ääntä joka häiritsi kuuluvuutta. Asuka pysähtyi Milleniumin viereen jääden tuijottamaan samaan suuntaan, kunnes yhtäkkiä loikki Milleniumin taakse, pienesti ulvahtaen.
"Frank... lopeta pelleily" Millenium sanoi lopulta, tuijottaen yhä tyhjän oloiseen metsään.
"Njäääääähhh, eikö sinua koskaan pysty yllättämään?" Frankin ääni kysyi lähellä olevasta puusta.
Susi hyppäsi alas jolkotellen Milleniumin luokse ja nyökkäsi pienesti tervehdykseksi. Sitten hän vilkaisi Daeriin, Ediin ja Nadjaan.. mutta siirsi katseensa sitten takaisin Ediin.
"jaa että haaremia kerätään jo? Njäh, tyhmä pentu" Frank sanoi, vilkaisi Asukaan ja lähti sen jälkeen jolkottelemaan eteenpäin.
Asuka pudisteli päätään huokaisten syvään, Frankkiä tässä viimeisenä kaivattiin.. tai no, toisaalta jos orjamestari tulisi, Frankillä ei TODELLAKAAN olisi mitään ongelmia päästää tätä päiviltään, olihan hän sentään syntynyt tappamaan. Mill lähti liikkeelle Frankin perään, Asuka vierellään. Asuka vilkaisi pahoittelevasti Ediin, mutta piti paikkansa Millin vierellä.
Frank hyppeli edellä, nuuhkien maata aina välillä ja välillä vilkaisten taivaalle, etsien edes jotain mitä voisi päästää pois päiviltään.. kyllä, hänen oli nyt pakko saada tappaa jotain. Lopulta hänen silmiinsä osui oksalla istuva huuhkaja.. meni vain kaksi senkunttia, kun Frank oli puiden runkoja pitkin hyppinyt ylös ja iskenyt hampaansa huuhkajaan, joka ei edes kerennyt tajuamaan mikä siihen meni, ennen kuin sen niskat naksahtivat poikki. Frank hyppäsi maahan ja naureli itsekseen erittäin pirullisesti, jolkotellen joukon edellä ja heilutellen huuhkajan raatoa edestakaisin, välillä heittäen tämän ilmaan ja koppaamalla sen uudestaan kitaansa... ei hän sitä aikonut syödä, vain tappaa.