Become the beast || Ylva


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti To Tammi 28, 2016 12:15

Re: Become the beast || Ylva

Acen ääni kuulosti yllättävän kovalta hiljaisessa luolassa ja sai tummaverikön siristämään silmiään. Tuo irvisti itsekseen ja loi katseensa ruumiiseensa tai tarkemmin naarmuihin jota tuolla oli käsissä ja kyljissä, reisissä ja jopa selässä. Ei voinut muuta kuin ihmetellä niitä. Onneksi paksu turkki oli vaimentanut niitä iskuja, jotka Lore oli tuolle antanut, taisi joukossa olla hampaidenkin puhkomaa ihoa. Naisen vaatteet olivat suurinpiirtein siinä mihin muisteli ne heittäneen, joten nainen kurotti pitkähihaisen paidan käteensä. Tuon lyhythihainen taisi olla täysin mennyttä, ei ainakaan nähnyt siitä jälkeäkään mutta uskoi sen olleen tuon päällä muuttuessa, joka tarkoitti sitä ettei sitä enää olisi, ei ainakaan mitään käyttökelpoista. Nainen veti paidan päälleen irvistellen haavoilleen ja sitten Fergus olikin siinä hänen edessään kysellen tuon vointia. Nainen vaikutti hieman pöllähtäneeltä, kunnon krapula oli hyvä vertaus tuohon ulkoisestikin. Kultaiset silmät tarkentuivat lähelle tulleeseen mieheen eikä tuo voinut olla virnistämättä. "Mahtavasti, kuin olisin kierinyt piikkipensaassa alasti", nainen hymähti ja hieraisi niskaansa. Oikeastaan henkisesti tuolla oli yllättävän hyvä olo, se oli jotenkin tosi hämärää koska fyysisesti olo ei ollut niin kehuttava. Tunsi itsensä jotenkin eläväksi, jotenkin skarpimmaksi mikä oli hämmentävää. "Uh, mitä tapahtui?" nainen kysäisi liikahtaen paikoillaan ja kiskoi housujaan lähemmäs saadakseen ne jalkoihinsa asti mikä oli istualtaan hieman hankalaa, mutta päätyi keplottelemaan ne jalkaansa kuitenkin paikoillaan vetäen lopulta jalat alleen seisten polvillaan kiskoessan housut ylös asti ja nyörittäessään ne kiinni. "Äläkä näsäviisastele", tuo huomautti mutta jokin eloisa tuike oli pesiytynyt tuon silmiin. "Ihan kuin olisi kauhea krapula", Ylva myönsi siinä sivussa ja istahti takaisin perseelleen.

Kultaisten silmien katse kohosi mieheen ja nainen päätyi tuijottamaan miestä hetken hieman epäselvästi. Naisen valtasi hyvin outo halu suudella toista, vaikka ei tiennyt sinänsä miksi. Oli kuin toisen läheisyys olisi vetänyt naista puoleensa eikä asian pohdiskelu oikeastaan tuottanut mitään tulosta. Niinpä ollen luopui siitä suosiolla, mutta tarrasi yhtäkkiä kiinni miehen paidanetumuksesta kiskaisten tuota yllättäen lähemmäs itseään painaen yllättäen huulensä tuon torahampaiden koristamia huulia vasten suudellen miestä ahnaasti ennen kuin päästi irti tuon paidasta. Ylva ei tiennyt yhtään mikä häneen oli tullut mutta tunsi suurta halua toista kohtaan ja Ylva nyt aina oli ollut harvinaisen impulsiivinen. Ehkä sillä oli tekemistä jotain viimeyön kanssa tai sitten vain epämääräisen henkisen hyvänolon, tiedä häntä.

Viesti To Tammi 28, 2016 12:48

Re: Become the beast || Ylva

Vastaus ei ollut yhtä äkäinen mitä edeltävinä päivinä oli saanut naisen suusta kuulla. "Niinkö? Hauluatko että Rafe käy naarmusi läpi?" Mies kysyi, napaten sätkän pois huuliltaan, puhaltaen savua sivummalle, ettei aivan nyt Ylvan naamalle, jos tuon olo oli kerran kehno.
"Nooooh..." Fergus oli aloittamassa vastaamaan toisen kysymykseen viimeyöstä, mutta kiireesti nainen kielsi häntä olemaan näsäviisas. "Enhän minä ikinä." Mies virnisti. "Mutta ei se sen erikoisempi yö ollut, metsästystä ja painimista. Tosin alkuvaiheessä kävit Loreen käsiksi, aika voimalla. Hän on enemmän ruhjeilla kuin sinä." Fergus kertoi.
"Haluatko vettä?" Ace kyseli Ylvalta, tuon valitellessa oloaan. "Tai purtavaa, aion paistaa hieman kaurista." Haltia vielä lisäsi ystävällisesti.

Fergus käänsi katseensa kohteliaasta Acesta takaisin Ylvaan, joka tuijotti häntä jotenkin utuisesti. Mies kuitenkin saattoi nähdä, toisen voivan paljon paremmin, kun vertasi menneisiin päiviin. Ylva jopa alkoi kuulostaa enemmän kiusoittelevalta itseltään.
Fergus ei itse ollut vielä paljoa pohtinut sitä mitä nainen aikoisi tämän kaiken jälkeen? Tietenkin eihän se miehen murhe ollut murehtia, mutta hän tunsi vastuuta asiaan. Ehkä se oli alfan vaistoa? Hän mielellään ottaisi Ylvan osaksi pientä laumaansa, mutta jotenkin mies aavisteli ettei toinen ollut laumaeläin. Ajatus tuntui harmittavan, koska Fergus todella nautti Ylvan seurasta. Tuossa oli jotain, mistä hän ei tuntunut saavan tarpeekseen.
Fergus oli aikeissa sanoa jotakin, mutta Ylva ennätti tarraamaan häntä paidanetumuksesta. Mies tipahti kyykystä polvilleen, kun nainen vetäisi häntä lähemmäs itseään ja painoi huulensa hänen omiaan vasten. Fergus ei ollut odottanut suudelmaa, joten murto-osan tämä tuijotti Ylvaa yllättyneenä, mutta ei aikaakaan kun tämä murahti tyytyväisenä, vastatessaan toiselle samalla mitalla takaisin.
Ace käänsi huomionsa peuran raatoon, antaen kaksikolle yksityisyyttä. Rafe oli puolestaan ollut astelemassa taisin luolaan, mutta kääntyi nyt kannoillaan nähtyään kaksikon intiimin hetken.
"Älä nyt pentujen nähden." Fergus hymisi suudelmasta päästyään.

Viesti To Tammi 28, 2016 1:08

Re: Become the beast || Ylva

Ylva ei voinut olla virnistämättä miehen sanoille silmät tuikahtaen tavalliseen tapaan. "Enpä tiennytkään että olet niin kamalan kaino", nainen huomautti piikittelevään sävyyn ja vaikutti hieman että oli täysin tahallaan tehnyt äskeisen yleisön edessä. Oikeastaan nainen oli hetkeksi hukannut käsityksen siitä ketä muita oli paikalla, mutta ei se tuota pahemmin haitannut. Ei voinut vastustaa kiusausta ja taputtaa Fergusta poskelle kevyesti. "Täytyyhän pentujenkin oppia muutamia tosiseikkoja elämästä", nainen sanoi ja tuon kädenliike muuttui sipaisuksi alfan poskea vasten. "Vai pitäisikö heillekin järjestää puuhaa niin eivät poika parat joudu vain katselemaan sivusta", nainen jatkoi kutitellen miestä leuanalta. "Minä voisin löytää heille oikein sopivaa seuraa kohtuu hintaan", tummaverikkö jatkoi muka viatonta pohtimistaan ja jätti tahallaan Loren pois laskuista.

Naisen varpaita kipristeli viileä ilma ja tuon oli pakko kiskoa niiden lämmikkeeksi sukat ja saappaat jalkaan suojaksi luolan kylmältä maaperältä. "Ja ei, kiitos vaan, minulla ei ole nälkä", nainen huomautti vilkaisten Acen suuntaan alfan ohi. Nainen pysähtyi hetkeksi tuumivan näköisenä, oli ollut kurottamassa vyötään itselleen. "Hetkinen, sanoitko sinä että annoin punaturkille köniin?" nainen kysäisi kohottaen kulmiaan. Kysymys ei ollut sinänsä yllättynyt, mutta ilmoitus oli jotenkin odottamaton. Nainen hymähti tyytyväisen oloisena, ehkä se narttu nyt jättäisi hänet rauhaan -tai vihaisi vielä enemmän tiedä häntä. Ylva hieraisi niskaansa ja irvisti sen jäykkyydelle. "Yllättävän hyvä olo muuten", nainen hymähti ja kiskoi takin ylleen värähtäen kylmästä. "Niin ja ei, ne ovat vain naarmuja", naisen ajatukset eivät tuntuneet pysyvän kovinkaan koossa tai loogisessa järjestyksessä. "Niska jumissa ja lihakset jäykkinä, mutta mitä sinua olen katsellut se taitaa olla normaalia", tummaverikkö pohti ja hymähti uudemman kerran kuin kuitatakseen oman toteamuksen.

Viesti To Tammi 28, 2016 2:37

Re: Become the beast || Ylva

Fergus virnuili Ylvalle takaisin. Ei hän nyt tosissaan kakiskkoa kutsunut pennuksi siinä mielessä että nuo olivat niin viattomia. No ehkä Rafen saattoi laskea sille asteelle, ei tuota mieheksi vielä voinut sanoa.
"Tietenkin." Mies totesi naiselle takaisin, ennen kuin tuo vitsikkäästi lähti pohtimaan pitäisikö pojille hankia myös viihdykettä. Ace katsahti kaksikon suuntaan sen näköisenä, että ottaisi idean miellään vastaan. "Älä liikaa innostu Ace, kohtuu hintakin saattaa olla tyyris." Fergus totesi, saaden haltian hymähtämään.

Ylva palasi puhumaan viimeöisestä tappelusta, joka näytti saavan naisen tyytyväiseksi. "Kyllä sanoin, olisit voinut repiä hänen kurkkunsa auki jos olisit halunnut. Olin yllättynyt ettet tehnyt sitä." Fergus vastasi, samalla kun pyörähti istumaan Ylvan vierelle.
"Eikö? Ja se vain paraneen jokaisen täydenkuun jälkeen." Mies kertoi Ylvan kertoessa olostaan, joka kipuja lukuun ottamatta oli hyvä. "Varsinkin jos olet sujut asian kanssa. Sinusta tulee peto ja pedosta tulee sinä." Fergus selitti, samalla vieden sätkänsä Ylvan huulien puoleen, tuo kun oli lihaksistaan valitellut, mutta sehän kuului aisaan. "Kyllä, tosin minä kärsin siitä enemmän kun jatkuvasti muuttelen muotoani. Ace ja Lore ovat sen verran tuoreita tapauksia asian suhteen, etteivät sinällään tarvi mitään rentouttavaa pärjätäkseen." Tämä lisäsi. Vaivat tietenkin tulivat ajan myötä ja noh miehen riippuvuus taisi pahentaa asiaa entisestään.

Viesti To Tammi 28, 2016 5:59

Re: Become the beast || Ylva

Ylva naurahti Acen vilkaisulle. "Noo, jos olet kiltti poika voin jopa hankkia sinulle ilmaisen kerran", nainen totesi kun Fergus puhui sellaisen kalliudesta. No ei nainen ihan tosissaan ollut, mutta toisaalta tuo tunsi yhden porttolan omistajan jos nyt siitä lähdettiin. Alfa istahti naisen viereen mikä sai tummaverikön hymyilemään tuolle ja tarjosi jopa sätkäänsä kun nainen oli lihaksistaan varoitellut. Otti ihan mielellään parit henkoset sätkästä, joka oli kieltämättä tujua tavaraa, mutta varsin hyvää. Savua puhallellessaan ulos suustaan nainen pohti pitäisikö käydä satamassa hankkimassa Fergukselle kyseistä poltettavaa korvaukseksi ja siinä sivussa voisi ottaa itselleen hieman. Ajatus kuulosti toteuttamisen arvoiselta. Nainen kallisti hieman päätään ja jopa nojautui miehen kylkeen hieman pieni virne huulillaan. "Minähän olen jo peto", nainen huomautti ja kyllä se paikkansa piti. Kyllä tuo uuden puolensa nopeasit hyväksyisi kun ei ollut mennyt tekemään mitään mitä katuisi täydenkuun aikaan kontrollin ollessa hukassa. No ehkä olisi sen saatanan punaturkin kurkun voinut repiä auki, mutta toisaalta tuo oli lojaali Fergukselle, joten ehkä naikkosen olisi parempi olla hengissä kun ei alfan lauma kovin iso ollut. Ehkä se seikka vielä joku päivä muuttuisi.

Äskeinen himo miestä kohtaan piili yhä naisessa vaikka yrittikin hillitä sitä. Toisaalta se teki naisesta sangen ilkikuriselle päälle. Naisen nojaillessa miehen suuntaan tuon toinen käsi eksyi kutittelemaan miehen reittä näyttäen viatonta naamaa noin muuten. "Hmm kaipa minun pitäisi etsiä käsiini joku velho joka voi lumota vaatteeni", tummaverikkö tuumi mutristaen hieman huuliaan ja kallisti päätään toiseen suuntaan mietteliäänä. "Taitaa muuten tulla kallista jos pitää aina ostaa uudet vaatteet", nainen hymähti huvittuneena ja ryösti miehen sätkän vielä kun sitä oli jäljellä ottaen siitä vielä parit henkoiset palauttan sen kuitenkin alfan huulten väliin. Ylva ei voinut käsittää energistä ja eloisaa oloaan mikä oli täysin ristiriidassa tuon fyysisen kolotuksen kanssa. Oikeastaan nyt kun asiaa ajatteli oli kokenut jotain samankaltaista nuorempana kun oli ensimmäisen kerran muuttunut sudeksi. Kaipa nainen tosiaan oli ollut peto syntymästään asti ja vaikka ei sitä aina halunnut myöntää se ei muuttanut asiaa mihinkään. Ferguksen seura teki siinä suhteessa tummaverikölle hyvää, tuo kun hyväksyi naisen petopuolen mutisematta ja varmaan naisen menneet teotkaan tuota pahemmin hätkäyttäneet jos mies joskus saisi jotain niitä kuulla. No, ehkä jotkut kuitenkin, mutta ihmisten tappaminen ei tuntunut olevan alfalle mikään tabu tai hirviöteko mitä se monille oli. "Mitäs nyt sitten?" nainen kysäisi vilkaisten miestä silmäkulmastaan. "Potkitko minut pellolle jo vai roikunko teidän mukana vielä?" nainen kysäisi yhtäkkiä kulmaansa kohottan. Jutustelustaan huolimatta naisen toinen käsi hyväili, kutitteli ja kiusasi miestä kuin se olisi elänyt aivan omaa elämäänsä.

Viesti To Tammi 28, 2016 6:37

Re: Become the beast || Ylva

"Niinhän sinä olet." Fergus myönsi Ylvan kujeileviin sanoihin, samalla kun tuo nojautui hieman miehen puoleen. Ei hän voinut olla kiertämättä käsivarttaan rennosti naisen hartialle. Alfa hymähti naisen huoliin vaatteiden suhteen. Olihan magia todella hyödyllinen asia. "Minä ja Rafe kävimme hoitamassa asian haltiakaupungissa aroilla." Ace kommentoi, samalla kun viilsi kauriin reidestä mehevää siivua irti. Vaikka haltia oli koko joukosta iäkkäin ishmissusi tai haltiasusi miksi toista nyt sanoa, oli tuolla opittavaa suden elämsätä. Fergus oli neuvonut vinkinsä kaksikolle, Lore oli ainoa kolmikosta, joka oli elänyt tyytyväisenä susimuotonsa kanssa.
Naisen napattua sätkän Fergukselta, antoi mies tuon poltella sen loppuun. Se kun muutenkin oli hänen toinen tälle päivälle. Alfa katsahti Ylvaa vierellään tuon udellessa tulevan suhteen. "Hmh, se on sinusta kiinni." Fergus hymähti. "Olet vapaa seuraamaan minua, enkä ole ajamassa sinua mihinkään jos pikku yhteisöni ei sinua kiinnosta." Mies kertoi, kaikki olivat täällä vapaasta tahdostaan.

Heidän rupattelutuokionsa keskeytti luolaa kohti juokseva punaturkki, joka muutti muotoaan niin pian kuin kykeni. Rafe ponnahti pystyyn luolan suulta, väistäen sisään kiiruhtavaa naista. "Ihmisiä, parin kilometrin päässä. He jäljittävät meidän yöllisiä jälkiä, joita on kyllä ympäri metsää, mutta he varmasti löytävät luolalle ennemmin tai myöhemmin." Lorelai kertoi kiireesti huohottaen samalla. Kiireeltään tämä ennätti vain kurtistamaan kulmiaan Ylvalle, joka Ferguksen kainalossa oli, mutta tämä ei sen kummemmin asiasta ärissyt. Se saattoi johtua kaikista niistä ruhjeista, mitä tällä oli ympäri kehoa. Naisen kaulassa oli pahimmat jäljet, haavan ympärys oli mennyt jopa pahasti mustelmille.
"Olivatko he aseistautuneita? Montako heitä oli?" Fergus kysyi. "Kyllä olivat ja heitä oli kuusi." Nainen vastasi samantien.
Fergus näytti pohtivan hetken mitä tehdä tilanteelle, kunnes näytti päätyvän lopulta ratkaisuun virneen kera. "Katsotaan mitä he haluavat. Mennään tervehtimään heitä."

//Nuo voi olla jotaki randomeja tai ristinritareitaki, miten haluut :3 //

Viesti To Tammi 28, 2016 7:26

Re: Become the beast || Ylva

Ylva ei ehtinyt vastata miehen kommenttiin naisen jäämisestä tai menemisestä kun luolansuulta kantautui askelia. Kultasilmä siristi silmiään Loren nähdessään ja ehti jo olla hieman harmissaan naisen ilmestymisestä paikalle ennen kuin tuo avasi suunsa. Ylva lopetti miehen hipelöinnin ja kurtisti kulmiaan tälle tiedolle mitä punaturkki toi, se ei kuulostanut mitenkään päin hyvältä. "Mitä ihmisiä?" nainen kysäisi jämäkkään sävyyn ja tuo vilkaisi Fergusta miehen sanojen johdosta. Voimataso oli suurinpiirtein sama, viisi heitä ja kuusi metsästäjää, mutta jos kyseessä oli taidokkaitakin metsästäjiä, kuten ristinritareita saattaisi olla isompi ongelma päihittää ne. Puhumattakaan siitä kuinka paljon huomiota sellaisen ryhmän hoiteleminen herättäisi. "Fergus, en tiedä kannattaako me- ymh teidän rynnätä päätä pahkaa heidän syliinsä", nainen totesi aidosti huolissaan siitä seikasta ketä metsässä liikkui. Fergus kyllä osaisi pitää huolta itsestään ja ikävä kyllä todennäköisesti Lorelaikin, mutta kahdesta muusta miehestä ei ollut niin varma. Kummallakaan ei ollut kovin paljoa kokemusta sutena olemisesta, jos Rafe nyt ylipäätään osaisi edes muuttaa muotoaan ilman täydenkuun voimaa ja mitään muita aseita noilla pahemmin ei ollut suojista puhumattakaan. Eikä tummaturkki ollut unohtanut mitä oli taannoin nähnyt kylässä, jossa tuo oli hakattu ristiin. Ristinritareita oli aina kuhissut siellä täällä, mutta ei niin ahnaasti tai siinä määrin mitä siellä.

Naisen vakavoituneet silmät katsoivat alfaan jokseenkin vaativasti, eniten tuota huoletti Ferguksen kohtalo jos tarkkoja oltiin. "Jos kyseessä on ristinritareita tai muita ammattimetsästäjiä, en suosittelisi kohtaamaan heitä, en nyt", nainen huomautti ja toivoi ettei tuon tarvinnut rautalangasta vääntää syitä siihen. Kaikki siis palasi punaturkkiin, joka oli joukon nähnyt sillä vain tuo tiesi millaista porukkaa oli vastassa. Huomaamattaan Ylva sipaisi toisen kätensä kämmenselkää, jossa oli yhä arpi sen lävistämästä naulasta. Periaatteessa tummaverikkö voisi ottaa hatkat jos nuo päättivät uhmata todennäköisyyksiä, mutta ei halunnut jättää miestä yksin. Loppukädessä se oli Ferguksen päätös mitä tuon lauma teki, mutta ainakin nainen oli sanonut mielipiteensä asiaan. Ei alkaisi alfan kanssa jänkkäämään asiasta vaikka ei siitä pitäisikään.

//ihan miten vain, sinä sen mukaan heitit XD tosin jos ne on ristinritareita niin ylva voi tässä jo ehdottaa sen kaupungin etsimistä/menemistä tai jätetäänkö se toiseen kertaan?

Viesti To Tammi 28, 2016 7:56

Re: Become the beast || Ylva

Kaikki katsahtivat Ylvaa, tuon ottaessa kantaa tilanteeseen. Päätäpahkaa ei kannattanut lähteä mahdollista vaaraa kohti. Naisen sanat iskivät jotenkin Fergusta syvälle. Liiallinen itseluottamus johti vain tuhoon, ei kai alfana olo alkanut nousta hänellä vaarallisesti päähän, niin kuin... isällä? Mies näyttikin muutuvan epäröiväksi, joka sai muut asteen huolestuneemmaksi. Alfa nousi ylös naisen viereltä, sukien partaansa pohtivasti.
Ylvan puhuessa lisää järkeä, sai tuon sanat Rafen säpsähtämään. "Ri-Ristinritareita?" Nuorukainen henkäisi pelästyneenä. Fergus katsahti pentua, joka aina tuntui menevän paniikkiin kun ristiritarit edes mainittiin. Niin, olihan tuo saman kokenut kuin Ylvakin, nuorukaisella oli omat arpensa siitä todisteena. "Älä huoli Rafe, en anna heidän viedä sinua." Fergus lohdutti nuorempaa, joka laski pelokkaan katseensa alas, yrittäen pysyä rauhallisena.

"Joten Lore, millaisia ihmisiä he olivat?" Fergus kysyi katsahtaen takaisin naiseen. "Heillä oli haarniskat yllään, mutta ne eivät muistuttaneet ristinritareiden univormuja. Ehkä vain metsästäjiä?" Lore selitti. "Toki on mahdollista, että he haluavat meidän luulevan heitä tavallisiksi metsästäjiksi." Nainen lisäsi fiksuun sävyyn. Fergus päätti pitkän huokauksen ja kurtisti kulmiaankin pohtien kuumeisesti.
"Rafe ja Ylva, minun on pyydettävä teiltä palvelusta." Fergus lopulta totesi pohdintansa jälkeen. "Koska te näytätte kaikista eniten ihmisiltä, te saatte luvan esittää metsästäjiä. Annamme heidän tulla luolalle, jossa me kolme makaamme elottoman näköisinä ja kauriin vereen tahrittuina. Kun taas te saatte vakuuttaa heille hoitaneen tämän ihmissusi ongelman, mitä he todennäköisesti ovat tulleet täältä etsimään." Mies selitti suunnitelmansa. "Jos jotain menee pieleen, meillä on helppo yllättää mokomat." Fergus virnisti.
"E-En tiedä... En osaa näytellä." Rafe piipitti, nypläten hermostuneena hihaansa. "Olet vain oma hiljainen itsesi ja annat Ylvan hoitaa puhumisen, uskon että näytteleminen onnistuu häneltä luonnostaan. Vai mitä?"

//Voishan sen hoitaa tässä tän jälkeen sitten? :D //

Viesti To Tammi 28, 2016 8:32

Re: Become the beast || Ylva

Ferguksen noustua ylös nainen kampesi myös itsensä jaloilleen kiskoen takin vihdoin ja viimein päälleen. Ylva ei voinut olla muljauttamatta silmiään punapään toteamukselle. "Ristinritareilla on tatuoinnit... keskellä otsaa", nainen lisäsi hieman kuivasti, sitä merkkiä oli hankala olla huomaamatta ellei sitten kyseisillä tapauksilla ollut kypäriä päässä. Haarniskat ylipäätään eivät olleet hyväksi hampaille, joten noita vastaan taisteleminen olisi kinkkistä olivat ne sitten ristinritareita tai eivät. Tummaverikkö ei ollut kiinnittänyt huomiota Rafen panikoimiseen, moinen reaktio tuli monelta, joka ei ollut hyvissä väleissä ristinritareiden kanssa eli ei ollut ihminen. Kultasilmä meinasi avata suunsa ja väittää vastaan kuultuaa Ferguksen suunnitelman, mutta napsautti suunsa kiinni nyökäten päätään. "Hyvä on, mutta jos he ovat ristinritareita bluffi ei mene läpi, he aistivat ettemme ole ihmisiä", nainen huomautti synkeästi koskettaen tikarinsa kahvaa vyöllään. Hän voisi aina turvautua aseisiinsa jos tiukka paikka tuli, jopa haarniskoidussa vihollisessa oli heikot kohdat. Ei voinut väittää että olisi iloinen jos joutuisi ristinritareiden juttusille, joten toivoi että olisi väärässä. Ulospäin nainen oli vain kylmän rauhallinen ja tuon kultainen katse kääntyi Rafeen tutkailevasti. Hermostunut nuorukainen voisi aiheuttaa oman haasteensa kuten aseiden puuttuminen.

Naisen myönnyttyä suunnitelmaan voitiin valmistelut aloittaa, tummaverikkö roiskaisi verta myös yllätykseksi Rafen päälle tietysti hillitymmin mitä valeruumiisiin ja käskytti nuorukaisen istumaan alas ja olemaan hiljaa noiden 'vieraiden' saapuessa. Nainen voisi aina väittää että nuorempi tapaus oli ensikertalainen ja järkyttynyt verityöstä. Ylva asteli lopulta Ferguksen luokse tuon ja toisten käydessä esittämään ruumiita. Ylva kyyristyi miehen puoleen kädessään toinen tikareistaan jonka oli kastanut vereen pidellen sitä nyt kuitenkin kärki maahan laskettuna. "Ymmärrät kai ettei pennusta ole tappelemaan haarniskoituja miehiä vastaan", nainen sanoi kuiskaavalla äänellä välttääkseen Rafen kuulemasta sanoja. Oli hyvin selvää ettei nuorukaisella ollut paljoa kokemusta ja kun oli vastassa panssaroitu vihollinen mahdollisten osumien piti olla tarkkoja. Toisaalta pakeneminenkin olisi vain ollut kinkkistä hommaa kerta nuo olivat jo noiden jäljillä. Pieni hymynkare kävi naisen huulilla. "Miksi minä päädyn aina ongelmiin sinun seurassasi, hmm?" nainen kysäisi kuulostellen mahdollisia ääniä ulkoa. Nainen veti hupun päähänsä varjostaakeen kultaisia silmiään.

(nii siis tän pelin jälkeen vai tässä pelissä?)

Viesti To Tammi 28, 2016 9:29

Re: Become the beast || Ylva

"Kuten sanoin, jos se ei mene läpi, yllätämme heidät." Fergus vakuutteli Ylvalle, joka ristinritareiden kyvyistä muistutti. Mies itse ei ollut vielä kohdannut ikinä näitä taruolentojen surmaajia, mutta oli kuullut tarinaa jos toista.
Valmistelut saatettiin aloittaa, Ace ja Lorelai muuttivat muotoaan ensimmäisenä, kun Ylva, Fergus ja Rafe auttoivat sotkemaan verta noiden turkkiin mahdollisimman uskottavasti. Luolan edusta oli naaraiden tappelun osalta jo aikalailla taistelun kokeeneen näköinen, mutta hieman lisää verta se kaipasi. Rafe toteli naista ja istahti alas kivenlohkareelle, saatuaan itsekin verta päälleen. Fergus sammutti nuotiosta tulen, tehden luolasta sen näköisen, että jonkin aikaa oli kulunut kun kaksikko oli saanut pedot surmattua ja nuo olivat valmistautumassa jatkamaan matkaa, kunhan ihmissusien ruumiit oltiin saatu hoidettua.

Ferguskin muutti muotoaan, saaden tarpeelliset veret turkkiinsa. Mies lisäsi verta myös maahan, paikkaan jossa aikoisi maata elottomana. Alfa vilkaisi naista, tuon tullessa hänen vierelleen, puhuen niin ettei Rafe kuullut. Susi nyökkäsi, kyllä hän sen ymmärsi, mutta oli nähnyt nuorukaisen muuttavan muotoaan kerran, kun tuo oli joutunut täydelliseen paniikkin. Joten jos paikka kävisi tiukaksi, saattaisi pentu kyetäkin puolustamaan itseään.
Fergus tuhahti Ylvan kysymykselle, kurottautuen nuolaisemaan naisen poskea. Kyllä hän näki että Ylva piti hänen seurastaan, joten oli tuon otettava riskejä jotta saisi nauttia siitä.

Alfa asettui makuulle Lorelain ja Acen lailla, sulkien silmänsä, ryhtyen hidastamaan hengitystään, jottei kohoileva kylki paljastaisi elonmerkkejä. Rafe näytti täyttävän roolinsa hyvin hermoillessaan paikallaan, jos Ylva aikoisi käyttää tarinaansa että poika oli ensikertalainen.
Kauaa ei kestänyt, kun kaempaa saattoi kuulla hangen natinaa jalkojen alla ja puiden siimeksestä kuuden hengen joukko asteli luolaa kohti. Varustus oli niin kuin Lorelai oli kertonut, haarniskaa ja paksua nahkaa, mutta yhtenäisyyttä metsästäjien varustuksessa ei ollut. Näytti kuin nuo olivat vetäneet päälleen mitä tarjolla oli. Aseina löytyi metsästysjousta, miekkaa ja oli yhdellä seiväskin. Joukko pysähtyi hetkeksi silmäilemään luolan suuntaan, huomatessaan verellä tahriintuneen hangen ja siitä noiden katse huomasi Ylvan.
"Hei, mitä täällä on tapahtunut?" Ilmeisesti joukon pää, parrakas mies huikkasi, astellessaan etunenässä kohti luolaa.

//Ne vois ottaa sen paikan puheeksi tässä pelissä, mut sit ku ne sinne menee nii se voi olla erillinen peli :o
Ja vaapaasti vaan saa liikutella noita mettästäjiä : D//

Viesti To Tammi 28, 2016 10:02

Re: Become the beast || Ylva

Ylva hymähti alfan nuolaistessa tuota jääden kyykkyyn susien viereen veitsi kädessään odotellen metsästyjoukkoa jolla ei kauaa kestänyt tulla paikalle. Sillä välin nainen mietti mielessään miten hoitaisi tilanteen, tiesi että tuon silmistä saattaisi tulla ongelmia, mutta sille nyt voinut mitään. Tummaverikön kuullessa askelia takaansa alkoi tuo pyyhkiä tikariaan alfan turkkiin ja toivoi että miehen juoni onnistuisi. Ei sillä etteikö nainen ollut valmis puolustamaan itseään jos tarve tulisi, mutta helpompaa olisi jos nuo uskoisivat noiden tarinan. Nainen nousi ylös kun askeleet tulivat tarpeeksi lähelle jotta tavallinenkin ihminen ne kuulisi ja pian lausuttiinkin kysyvät sanat ilmaan. Tummaverikkö kääntyi ympäri katsoen tulijoita hupun varjosta. Ainakaan nuo eivät näyttäneet ristinritareilta eikä noilla kieltämättä ollut noiden merkkejäkään. Ritarit harvemmin esittivät jotain mitä eivät olleet, oikeastaan päin vastoin. Nainen otti kasvoilleen huvittuneen virneen ja pyöräytti tikaria kädessään. "Miltä näyttää?" tuo kysäisi ottaen askelia kohti tulijoita. Ylvan kysymys sai kolmikon vilkuilemaan ympärilleen ja puhuja kuristi naiselle kulmiaan. "Hoitelimme muutaman ihmissuden päiviltä", nainen selvensi huitaisten tikarin terällä olkansa taakse katsahtaen sitten terää arvioivasti kuinka puhtaaksi sen oli saanut. Nainen kohautti itsekseen olkiaan ja laittoi tikarin takaisin tuppeen ja laski kätensä lanteilleen. "Mitä te teette?" nainen kysäisi eikä antanut miekkosille turhan pitkää aikaa pohtia asioita.

Ylvan äänestä ei kieltämättä kuulunut minkäänlaista hermostuneisuutta tai empimistä, se oli täysin normaali ehkä hieman napakka tietyssä kohdin mutta periaatteessa varsin huoleton. Kolmikko tuntui empivän ja ainakin nuo olivat yllättyneitä. Joukon puhuja selvästi mietti mitä vastaisi ja vilkuili naisen ohi susien 'ruumiita' siinä missä myös Rafen suuntaan. "Tai anna kun arvaan, teillä on samat mielessä, eh? Hmm ikävä kyllä tuottaa pettymystä pojat mutta minä ja nuori suojattini ehdimme ensin, älkääkä luulkokaan että saatte viedä kunnian työstämme", Ylva jatkoi ja tuon ääni muuttui hieman napakammaksi sävyltään ja otti askelia nyt nopeammin lähemmäs metsästäjiä, joille ei pahemmin ollut jäänyt aikaa sanoa mitään sen pidempää tosin nuo vaikuttivat hieman tyytymättömiltä.

Viesti To Tammi 28, 2016 10:44

Re: Become the beast || Ylva

Ylva osasi hommansa oikein mallikkaasti, Fergus oli ollut oikeassa, että se tuli naiselta kuin luonnostaan. Toivottavasti muiden esitys olisi yhtä vakuuttavaa. Ylva tuntui vievän keskustelua dominoivasti eteenpäin, se oli hyvä, mitä vahvemmalta nainen näyttäisi, tuskin miehillä olisi vaikea uskoa että Ylva kasvatinsa kanssa oli saanut kolme ihmissutta surmattua.
"Arvasit varsin oikein." Mies vastasi naiselle, pysähtyen tuon eteen. "Kylämme on jonkinmatkan päässä, mutta viimeyönä ihmissusi onnistui hyökkäämään viattoman miehen kimppuun, joka oli harmikseen matkalla takaisin kotiin." Mies selitti. "Joten turvallisuussyistä haravoimme metsää. Jäljet nähtävästi päättyvät tänne." Metsästäjä jatkoi, kääntäen katseensa ruumiisiin ja siitä nuorukaiseen, joka hermostuneena piti katseensa alhaalla. "Emme kuitenkaan ole apajillanne, haluamme vain hirviöt hengiltä. Näytätte tehneen sen meidän puolestamme." Mies totesi ystävällisin mielin. "Haluaisimme toki vilkaista ruumiita. Uhri menehtyi tänä aamuna vammoihinsa, mutta ennätti kertoa mitä näki." Metsästäjä kertoili. Fergus onnistui pitämään elottomuutensa yllä, mutta ei ollut usko korviaan. Ei hän muistanut kenenkään heistä hyökänneen miehen kimppuun. Vai oliko hänen mielensä utuisempi viimeyön tapahtumista mitä hän kuvitteli?

Joukko ei näyttänyt epäilevän naista vielä tässä vaiheessa, joko nuo eivät olleet huomanneet tuon erikoisia silmiä tai nuo sattuivat olemaan kylästä, jossa taruolentoja asusteli ihmisten kanssa sovussa. Toki pari miestä tuijotti nuorukaista hieman epäilevästi, tuo oli niin hermostuneen näköinen.

Viesti To Tammi 28, 2016 10:59

Re: Become the beast || Ylva

Naisen vatsassa muljahti ikävästi metsästäjän sanat kuullessaan ja pahanolon hyöky nousi kurkkuun. Kuitenkaan tämä ei näkynyt naisesta mitenkään ulospäin, hymähti vain sympatian ja inhon sekaisen hymähdyksen vilkaisten 'ruumiiden' suuntaan."Kuten näette, ne ovat kuolleita", tummaverikkö sai jopa äänensä kuulostamaan inhoavalta ja tuo risti kätensä rinnalleen katsoen puhuneeseen tapaukseen. "Mitä sen enempiä katsomisia siinä on?" nainen kysyi ja salaa toivoi etteivät nuo menisi lähemmäs susia tai kävisi sörkkimään noita koska ruumiit olivat todellisuudessa vähemmän elottomia. Noiden pälyilevä katse ei jäänyt tummaveriköltä huomaamatta ja se sai naisen hymähtämään ja virnistämään hieman. "Älkää pojasta välittäkö, ensikertalainen ja tuppaa voimaan hieman huonosti", nainen totesi palauttaen katseensa takaisin puhumisen virkaa hoitavaan tapaukseen. "Luuletko tosissasi etten ole varmistanut, että ne ovat kuolleet?" nainen kysyi topakkaan sävyyn ja ehkä siinä oli ripaus ärtyneisyyttäkin kun hänen taitojaan epäiltiin. Ainakin Ylva osasi vetää roolinsa täydellisesti, valheissa ja esittämisessä hänellä oli paljon kokemusta. "Mitä se mies tarkalleen ottaen kertoi?" nainen kysäisi uteliaaseen sävyyn ja tiesi että olisi ehkä ollut parempi olla urkkimatta, mutta ei voinut itselleen mitään. Tietysti pelkäsi että oli itse mennyt tekemään jotain typerää mutta ei Fergus ollut maininnut asiasta. Entä jos toinen ei vain muistaisi? Kuvottava olo pesi naisen sisälle ja koetti kovasti työntää sitä syrjään. Pääasia oli että metsästäjät pysyisivät poissa susien luota ja uskoisivat noiden esityksen muusta voisi murehtia myöhemmin ja katui jo nyt uteluaan, tosin saipahan miesten ajatukset pois ruumiiden tarkastuksesta.

Viesti To Tammi 28, 2016 11:30

Re: Become the beast || Ylva

Nuorukaista pälyilleet miehet katsahtivat naista, joka vakuutteli ensikertalaisen vain voivan huonosti. "Kyllä minä näen että olet hoitanut työsi hyvin, halusin vain tarkastaa lähemmin, täsmääkö miehen kuvaukset mihinkään noista susista." Mies vastasi, kun Ylva kuulosti hieman kiihtyvän. Nainen uteli lisäksi mitä menehtynyt mies oli ihmissudesta kuvaillut. "Hän puhui hieman sekavasti, mutta tummaturki oli anoa asia mitä saimme hänen sanoistaan selvää." Mies vastasi. Ferguksen ei tarvinnut kauaa pohtia vaihtoehtoja, kyseessä saattoi olla Ace tai Ylva, ehkä Rafekin. Toki heidän kaikkien turkki saattoi näyttää tummalta pimeässä. Kuinka hän ei muistanut tapahtunutta? Se pisti ärsyttämään.
"Mutta miten ylipäätään saitte kolme ihmissutta kaadetuksi, en näe teillä paljoa aseita." Joukonpään vierellä seisova nuorempi mies kummasteli, ehkä nenäkkääseen sävyyn. "A-Anso-ja..." Kuului epävarma ääni naisen takaa. "Mitä?" Kysymyksen esittänyt mies kysyi. "K-Käytimme ansoja." Rafe toisti, yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa vakuuttavalta. Ei hän tiennyt miksi meni avaamaan suunsa, ehkä hän tahtoi olla jotenkin avuksi ja vastaus oli välähtänyt päähän ja suusta ulos ennen kuin hän oli kunnolla edes ajatellut. Miehet kohottelivat kulmiaan vastaukselle. Olihan totta, että ansaan tarttuneen suden oli helppo tappaa teräaseella, kun otuksen liikumista oli rajoitettu.
"Mutta, emme häiritse teitä sen enempää, kunhan saame vilkaista tuota yhtä mustaturkkista." Joukonpää palasi aiempaan aiheeseensa.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 12:55

Re: Become the beast || Ylva

Nainen hymähti huvittuneen oloisesti. "Jos tumma turkki on ainut vihjeenne, voi se olla kuka tahansa noista raadoista", nainen huomautti ennen kuin puhujan kaveri tuppasi kyseenalaistamaan noiden aseiden puutteen ja yllättäen Rafe sai suunsa auki mikä sai kultasilmän vilkaisemaan tuon suuntaan. Naisen katse palasi kuitenkin takaisin muukalaisiin ja tuo risti kätensä rinnalleen. "Tsot tsot eipä udella ammattisalaisuuksia", nainen sanoi leppoisasti ja kohautti sitten olkiaan. "Oli miten oli, jos välttämättä haluatte tiirata lähempää, mutta eivät ne siitä miksikään muutu", nainen sanoi ja astehti hieman sivuun, Liika inttäminen olisi vain herättänyt turhia epäilyksiä ja nainen halusi välttää sen. Kultasilmä asteli tavaroiden luokse ja nosti maasta vesileilin viskaten sen yhtäkkiä Rafelle. "Peseppä kasvosi, poika", nainen hymähti tuolle ja vilkaisi susia läheneviä miehiä. "Älkääkä pilatko turkkia, siitä saa hyvän taljan", nainen totesi toivoen etteivät nuo kävisi tökkimään raatoja leikkiviä susia. Toisaalta olisi alfasta kiinni käyttäisikö tuo tilanteen hyväksi ja hyökkäisi noiden kimppuun miesten ollessa lähellä. Pari noiden kaveria oli kuitenkin jäänyt norkoilemaan luolansuulle ja näyttivät tutkivan taistelun jälkiä mikä hermostutti hieman naista, mutta eipä siitäkään näkynyt jälkeä ulospäin. Hiton hitto jotain tälläistä hän oli pelännyt tapahtuvaksi, vaikka Fergus oli vakuuttanut muuta.

Ylva vaikutti näennäisen välinpitämättömältä mutta piti muukalaisia silmällä noiden mennessä tarkastamaan susien 'ruumiit'. Hän oli kyllä valmis toimimaan hetkessä ja vilkaisi Rafen suuntaan toivoen tuon nyt vain pitävän suunsa kiinni. Ylvaa hermostutti, ahdisti ja jopa kuvotti, mutta piti itsensä hyvin kurissa vaikka olisikin halunnut vain huutaa turhautuneisuuttaan. Miksi se mies ollut voinut nähdä vaikka silmienväriä? Se olisi kertonut jo jotain. Ylva koetti kuitenkin pitää ajatuksensa tässä tulenarassa tilanteessa ja murehtia mahdollista veritekoa myöhemmin.
EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia