Become the beast || Ylva


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Tammi 29, 2016 1:22

Re: Become the beast || Ylva

Rafe otti Ylvan heittämän leilin vastaan kömpelösti ja tiputtikin sen hankeen, joutuen hätääntyneenä noukkimaan sen käsiinsä. Nuorukainen tietenkin totteli, pesten verta pois kasvoiltaan, yrittäen keskittyä enemmän siihen, kuin lähemmäs astelleisiin metsästäjiin. "Sinuna harkitsisin uranvalintaasi uudestaan, jos olet noin hermona." Yksi miehistä kommentoi Rafelle, joka ei osannut muuta kuin nyökkäillä.
Sillävälin joukonpää silmäili ruumiita, jotka yrittivät parhaansa pidätellä hengitystään. "Emme me taljojen perässä ole." Mies kommentoi Ylvan kieltäessä pilaamasta susien turkkia. Mies tarkasteli ensimmäisenä Acen, tarttuen tuon takajalkaan, tarkistellen mitä sukupuolta kyseinen otus oli. "Tällä kyllä on aika paljon valkoista, mutta pääasia että nämä kaikki ovat hengiltä." Mies kommentoi, ennen kuin siirtyi tutkimaan Lorelaita. Toinen mies teki saman Fergukselle, joka miltei rukoili Loren pitävän malttinsa. Naaras kun tuppasi olemaan hyvin puolusteleva, jos joku vieras tuota kosketti, mutta alfa ei ennättänyt kuunnella jos Lore päätti hyökätä, kun Rafen suunnalta kuului epämääräistä ääntä.
Nuorukainen nousi hätäisesti ylös, leili oli tipunnut hankeen, kun tämä oli kiertänyt kätensä itsensä ympärille, kuin pidättelisi itseään. "Hu-Huono olo..." Tämä mutisi hätäisesti, ennen kuin kääntyi kiirehtiäkseen kallion viertä pitkin pois metsikköön turhilta katseilta. Tuo tuntui olevan paniikissa.
Mutta mitään kolmikkoon tuli, nuo näyttivät läpäisevän metsästäjien uteliaisuuden, oikeastaan Rafen käytös oli vienyt huomion pois susien ruumiista. "Mikä suojattiasi vaivaa?" Joukonpää kummasteli, katsahtaen kulmat hieman kurtussa Ylvaan.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 1:40

Re: Become the beast || Ylva

Ylva kirosi mielessään pitkään ja hartaasti kun Rafe sai yhtäkkiä jonkinmoisen kohtauksen. Kyllä tummaverikkö arvaili mistä oli kyse, etenkin kun Fergus oli sanonut pojan muuttuneen kerran paniikissa. Nyt vain oli huonoin mahdollinen hetki osata muuttua ihmissudeksi. Ylva seurasi nuorukaisen luikkimista ulos ja toivoi että tuo pääsisi tarpeeksi pitkälle jos muutos alkaisi. Kysymys sai naisen huomion kääntymään sen esittäjään ja tuo irvisti miehen sanoille. "Se yrjösi kertaalleen, johtuu varmaan verestä", nainen huomautti leppoisaan sävyyn mutta aavistuksen harmistuneesti. "Täytyy varmaan lähettää poika takaisin äitinsä helmoihin... harmi", nainen sanoi selvästi harmistuneena ja otti askelia puhujan suuntaan nyt. "No, te olette nyt ihan itse saaneet nähdä ruumiit, joten voitte jatkaa matkaa. Minun täytyy vieä nylkeä nuo irvikuvat ennen kuin pääsen jatkamaan matkaa", nainen totesi hieman vaativasti haluten päästä eroon näistä metsästäjistä ennen kuin nuorukainen tekisi jotain todellä tyhmää. Yllättävää oli että Lore oli käyttäytynyt, ehkä nainen ei ollut ihan tyhmä. Kuitenkin kaikki voisi nyt kaatua Rafen panikoimiseen mikä oli hyvin hyvin turhauttavaa ja näin ollen nainen koetti pitää kuulolla mitä ulkona tapahtui. Jos tuo menisi muuttumaan, ei tyhmemmälläkään ollut vaikeuksia arvata naisen valehdelleen. Toisaalta voisi koettaa vedota siihen että nuorukaista oli purtu, mutta tuskin nämäkään metsästäjät niin untamoja olleet että uskoivat muutoksen alkavan niin nopeasti, Naisen silmät tuskin auttaisivat asiaa jos metsästäjät niitä päättäisivät alkaa tiiraamaan. Ylva tunsi olonsa jännittyneeksi, valmiina toimimaan vaikka ulospäin oli suhteellisen rennon oloinen vaikka selvästi kärsimätön pääsemään vierailijoista eroon, jotta 'voisi jatkaa matkaansa', kuten tummaverikkö oli asian ilmaissut.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 2:08

Re: Become the beast || Ylva

"Vai niin." Mies totesi Ylvan vastaukseen, vilkaisten vielä kerran nuorukaisen perään, joka oli jo kadonnut katseiden ulottumattomiin. Nainen kuulosti todella kiireelliseltä, viitaten ruumiiden nylkemiseen.
"Noh, hyvä että ongelmasta on päästy." Joukonpää totesi. "Aikalailla nämä kolme kyllä ovat kulkeneet ympäriinsä, jälkiä kun tuntui olevan paljon ympäri metsikköä." Mies totesi, korjaillen joustaan olallaan. "Mennään." Tämä vielä huikkasi muille, jotka nyökkäsivät vastaukseksi. "Kiitos vielä." Mies kiitti naista tuon työstä ja suuntasi tovereineen kohti luolansuuta.
Fergus kuunteli edelleen liikahtamatta miesten askelia, toivoen hartaasti Rafen päässeen kauemmaksi luolasta. Hän kyllä oli vaistonnut paniikin tuon äänessä. Alfan toiveisiin ei kuitenkaan vastattu, kun luolan suulta kuului älähdys; "N-Niitä on vielä yksi!" Uros ei tiennyt liikkuakko vielä, jos hän liikkuisi tekisi Ace ja Lorelai samoin.

Rafe oli päässyt kauemmaksi luolasta, josta kukaan ei ollut nähnyt tämän muuttumista, mutta luolan suulta kyllä näki selvästi tumanruskean suden, joka läähätti kiihtyneesti paikallaan. Rafe oli kääntänyt katseensa miesten suutaan, suden harmaista silmistä saattoi nähdä kauhua, jos osasi katsoa oikein. "Se varmaan palasi tovereitensa luo!" Yksi miehestä huusi, samalla kun muut vetivät aseitaan esille, joka pelästytti nuorukaisen ja tämä pinkaisi juoksuun. "Perään!" Käsky kävi ja eikä aikaakaan kun miesjoukko kiirehti ruskeaturkin perään, jättäen luolan taakseen, jossa heidän luullemansa ruumiit nousivat jaloilleen. Fergus muutti muotoaan niin pian kuin pystyi. "Ylva, millainen varustus heillä oli tarkalleen, pystymmekö kaatamaan heidät?!" Mies kysyi kiireesti. "Muuten meidän on keksittävä jotain muuta."

Viesti Pe Tammi 29, 2016 3:51

Re: Become the beast || Ylva

Ylva nyökkäsi päätään miehen kiitoksiin ja tunsi huojennusta siitä että nuo tekivät lähtöä. Tummaverikkö kuitenkin koki suurta halua lyödä käden otsaansa kun suuaukolta kuului huudahdus. Vaikka nainen olisi halunnut tehdä jotain, olivat metsästäjät jo liian kaukana yllätyshyökkäykselle ja metsästäjät kiireellä lähtemässä Rafen perään. Rasittunut huokaisu karkasi naisen huulilta valeruumiiden noustessa ylös ja naisen oli pakko hieraista ohimoaan. Ilman Fergustakin ei voinut jättää nuorukaista pulaan, mutta alfan kysymys oli kieltämättä oleellinen. Kultasilmä kohotti katseensa ja kääntyi vakavan oloisena miehen puoleen. "Panssaria löytyy, mutta jo se ettei yhdelläkään ollut varsinaisesti kypärää antaa jo suuren edun", nainen totesi kurtistaen kulmiaan ja katse käväisi niin Acessa kun Lorelaissakin tummaverikön miettiessä noiden potentiaalia metsästäjiä vastaan. "Äh hitot, kaadetaan ne kusipäät", nainen lopulta puuskahti ja virnisti hieman päälle. "Jos tuuri käy saamme heidät hajaantumaan", nainen huomautti koskettaen ajatuksissaan tikariaan. "Onko hajuakaan mihin Rafe pakenee?" nainen kysäisi kohottaen kulmaansa lähtien sitten astelemaan luolan suuta kohden koska aikaa ei ollut hukattavana. "Parilla vaikutti olevan jonkinlainen alkeellinen kaulasuojus, mutta suurimmallaosin kaula on varsin suojaamaton, tietysti on myös panssareiden välit ja polvesta alaspäin suurimmallaosin oli suojattomia", Ylva vielä tarkensi kääntyen vielä alfan puoleen. "Ehkä on helpointa vain juosta heidät kiinni... ota sinä Lore ja mene vasemmalta, minä ja Ace kierrämme oikeaan sivustaan", nainen ehdotti ennen kuin muutti muotoaan.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 4:19

Re: Become the beast || Ylva

Fergus murahti pohtivaan sävyyn Ylvan kertoessa panssareista, heikoin kohta oli miesten suojaamaton pää. Mies pohti, mutta ei ennättänyt keksiä kunnollista suunnitelmaa, kun nainen yllättäen tuhahti. Kaadetaan mokomat kusipäät. Fergus katsahti naista, mutta ei voinut olla virnistämättä naisen virneeseen. Heillä oli vielä etu yllätävän hyökkäyksen suhteen.
"Se pentu voi paniikissa juosta ihan minne vain, mutta otamme joukon kiinni, ennen kuin he ahdistavat hänet nurkkaan." Fergus vastasi Ylvan kysymykseen, suunaten tuon rinnalla kohti luolan suuta.

Ylva tuntui ottavan ohjat äkisti käsiinsä, joka sai Ferguksen katsahtamaan tuota vakavempaan sävyyn. "Hei hei hei, kuka täällä on alfa?" Mies tuhahti ja kääntyi sitten katsomaan Lorelaita ja Acea, jotka olivat myös seuranneet luolan suulle. "Lore minun mukaani, menenmme vasemmalta. Ylva ja Ace kierrättte oikeaan sivustaan." Mies lateli täysin saman suunnitelman mitä Ylvakin, oliko se sitten jonkinlaista vitsailua painetilanteessa, mutta käsky se oli kuitenkin. Fergus muutti muotonsa murinan saattelemana, lähtien juoksemaan Lore perässään, kun taas Ace seurasi Ylvaa.

Joukko oli ennättänyt jahdata Rafea jonkin matkaa, nuorukainen oli onneksi sen verran nopea, että tällä oli etumatkaa. Se ei kuitenkaan estänyt miehiä näkemästä missä susi juoksi, puita ei ollut tiheästi pedon reittiä piilottamaan.
Fergus ja Lore kirivät metsäsätäjät kiinni, juosten jonkun välimatkan päässä vasemmalla puolella. Fergus päästi jykevän ulvaisun, kiinnittäen joukon huominsa itseensä ja punaturkkiin, antaen Ylvalle ja Acelle ahdollisuuden ylltätää miehet takaapäin. Miesjoukko hidasti vauhtiaan, huomatessaan vasemmalla puolella juoksevat sudet. "Ni-Niitä on lisää?!" Yksi miehistä älähti. "Ei... Ne ovat samat sudet, ne ruumiit!" Joukonpää huudahti tajutessaan, että heitä oli huijattu.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 4:44

Re: Become the beast || Ylva

Ylva loi tylsistyneen katseen alfaan tuon huomauttaessa arvojärjestyksestä. Ehkei nyt ollut paras aika takertua nokkimisjärjestykseen? Ylva ei voinut olla hymyilemättä vinosti miehen ladellessa tasan samat ohjeet kuin nainen aikaisemmin. No jos se teki miehen tyytyväiseksi niin samapa tuo. Ei herra alfalta mitään parempaa suunnitelmaa ollut tullut, eikä nainen nyt jaksanut takertua moiseen vaan muuttui mustaturkkiseksi sudeksi lähtien jolkottamaan metsästäjien perään kiihdyttäen pian vauhtinsa juoksuksi. Kultasilmä vilkaisi kertaalleen taakseen nähdäkseen että itseään isompi uros seurasi tuota ja keskittyi sitten metsästäjien metsästämiseen. Nuo saavuttivat miehet suhteellisen helposti neljän jalan kantaessa noita eteenpäin nopeammin mitä ihmisten kaksi jalkaa. Alfan ulvaisu kaikui ilmoille ja sai metsästäjien huomion helposti itseensä ja punaturkkiin, tosin nuo myös tajusivat petkutuksen siinä samalla, tai ainakin joukon johtaja tajusi. Ylva murahti itsekseen väläyttäen valkeaa hammasrivistöään kaartaen noiden selustaan. Tumma turkki hyppäsi lähimmän pahaa aavistamattoman metsästäjän niskaan kaataen tuon painollaan lumeen jatkaen matkaansa seuraavan kimppuun vielä kun yllätys oli hänen puolellaan ja iski hampaansa kyseisen tapauksen nilkkaan saaden miehen älähtämään kivusta ja tipahtamaan toisen polvensa varaan. Mustaturkki vaihtoi sulavasti muotoaan ihmiseksi ja tuon kultaiset silmät välkähtivät. Nainen veti tikarit käsiinsä ja ensimmäisen niistä survaisi maahan tuppuneen tapauksen kaulasta läpi.

Metsästäjien huomio oli nopeasti kääntynyt yllättävään hyökkäykseen vaikka osa pälyilikin yhä alfan suuntaan. Ylvan muodonmuutos sai nuo täysin sekaisin ja johtaja päätyi karjumaan muille käskyjä tappaa hyökkääjät. Tummaverikkö katsoi parhaammaksi taistella pääasiallisesti ihmismuodossaan, teräväkärkiset tikarit löysivät helpommin tien panssareiden heikkoihin kohtiin kuin suden kuono. Näin ollen kultasilmä keskittyi niihin joilla oli paras varustus päällään kuten joukon karjuvaan johtajaan. Nainen pysyi kuitenkin kokoajan liikkeessä vältellen näin häneen kohdistuvia iskuja joita myös saattoi iskeä syrjään aseillaan.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 6:06

Re: Become the beast || Ylva

Ylva ja Ace saivat joukon yllätetyiksi. Molemmat valikoivat oman kohteensa, Ace kävi iskemään maahan ensimmäisen tielle asttuvan. Uros oli nopeasti tuon päällä, käyden tuon suojaamattomaan kurkkuun käsiksi. Yllätys sai joukon sekaisin, joka antoi Fergukselle ja Lorelaille mahdollisuuden hyökätä myös. Toki heitä ennätettiin varoa, joten alfa joutui väistämään ja nappaamaan eteentulijan seipäästä kiinni, ryhtyen vetämään asetta miehen otteesta. Uros nousi takajaloilleen, saaden nostettua seivästä hankalaan asentoon, joka väänsi miehen otteen irti. Lore kävi agressiivisesti yhden miehen naamaan käsiksi hampaillaan, pistäen metsästäjän paniikkiin.
Seiväs lensi hankeen, kun Fergus kävi miehen nahkaiseen kaulasuojukseen käsiksi. Uroksen paino pakotti miehen selälleen, joka nyt yritti käsillään nostaa ihmissutta pois kimpustaan. Joukon johtaja karjui miehilleen ohjeita, samalla kun yritti päästä tovereitensa apuun, mutta susimuotonsa alta paljastunut nainen kävi tikareineen häiritsemään tätä. Mies teki parhaansa puolustautua miekkansa kanssa.

Rafe oli hidastanut vauhtiaan kuultuaan Alfan äänen ja pysähtyi nyt kun mekkala oli alkanut. Nuorukainen tuijotti korvat luimussa, kuinka muut pistivät veren roiskumaan. Ruskeaturkki ei uskaltanut liikkua, vaikka tiesi että hänenkin täytyisi auttaa, nyt kun kerrankin oli susimaisessa muodossaan, mutta paniikki oli edelleen kova.
Fergus oli saanut kaulasuojuksen pois tieltään ja sotkenut kuononsa miehen vereen, revittyään tuon valtimon auki. Alfa olikin aikeissa sirtyä seuraavaan uhriinsa, kun huomasi yhden miehistä ottaneen metsästysjousensa esiin ja tähtäsi kauempana seisovaa nuorukaista. Uros haukahti äkäisesti, loikaten miestä kohti ja tarrasi tätä ranteesta. Tähtäys horjahti, mutta nuoli ennätti laueta, eikä Fergus ehtinyt väistää. Nuoli upposi voimalla takajalanreiteen, saaden uroksen puremaan miehen rannetta silkasta kivusta samalla kun tämä irvisteli, mutta hyödynsi sen kivun ärsykkeen vääntääkseen ranteen rikki.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 6:58

Re: Become the beast || Ylva

Ylva antoi lihasten tehdä työtään, ne muistivat liikkeet ajattelematta, refleksit torjuivat häneen suunnattuja iskuja ja adrenaliini piti naisen liikkeessä. Kultaiset silmät oli naulittu joukon johtajaan ja havitteli nyt tuon henkeä siinä missä ihmissudet kaatoivat tuon tovereita. Naisen kaatama mies oli helppo uhri jollekin, joka tuohon tajusi käydä käsiksi kun tuo yritti raskaassa rintapanssarissa kammeta itsensä ylös hangesta. Naisella meni hetki saada kokeneempi tapaus herpaantumaan puolustuksessaan, mutta lopulta sai iskettyä voimalla tikarinsa tuon silmäkuoppaan mikä lopetti miehen elontien varsin tehokkaasti. Tikari tosin jumahti kalloon ja tummaverikkö päästi siitä irti kiskoakseen sen pois kun tilanne rauhottuisi. Nainen oli saanut verta päälleen, mutta se oli vihollisen ja tuon kasvoissa oli aikaisemman uhrin verta jota sutena oli purrut jalkaan. Kultaiset silmät kävivät haravoimaan tilannetta, joka oli pitkälti ohi ihmissusien voitoksi. Nainen itse oli hoidellut kaksi, Ace viimeistellyt naisen kaataman tapauksen ja Lore hoidellut omansa. Alfa taas oli repinyt yhden kurkun auki ja toisen ranteessa tuo juuri sillä hetkellä vielä roikkui. Alfa oli saanut nuolen jalkaansa ja yhä elossa oleva tapaus koetti paniikissa saada terveellä kädellään puukoa käteensä. Ylva sihahti ääneen ja heitti maagisen tikarinsa tappavan tarkasti kyseisen miehen kaulaan. Käytännössä tuo olisi kuollut verenhukkaan mutta ei ottanut sitä riskiä että kyseinen tapaus saisi iskettyä vielä puukon Ferguksen niskaan ennen tuupertumistaan. Tikari kaulansivussa muutti ihmisen turkanäännähdykset epämääräiseksi korinaksi ja ruumi lyyhistyi kasaan.

Ylva vilkaisi käsivarttaan johon oli saanut ikävän raapaisun joukon johtajan miekasta ja veri tahrasi takkia punaiseksi. Haava ei ollut mitenkään vakava, oli myös avannut riehumisellaan yhden viimeöisen haavan joka tihkui naisen kylessä vaatteiden alla kaikessa hiljaisuudessa. Kultasilmä laittoi toisen tikarin tuppeen samalla kun asteli alfan luokse kiireen virkkaa. Polvistui Ferguksen viereen silmäillen nuolta tuon jalassa mikä sai naisen kiristelemään hampaitaan. "Piti sitten mennä ottamaan nuolesta", nainen mutisi mutta jonkinlainen aito huoli välkähti tuon katseessa. Onneksi kyse oli vain jalasta, mutta se voisi vaikeuttaa liikkumista ikävästi.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 7:23

Re: Become the beast || Ylva

Ote ei höllännyt miehen ranteesta, joka tuskissaan yritti vetää puukkoa käteensä, mutta Ylva ennätti estämään sen tikarillaan. Hetken miehen suusta kuului epäselvää korinaa, kunnes tuo lyyhistyi ja Fergus saattoi päästää irti. Takajalka tärisi kivun alla, mutta alfa pysyi tolpillaan katsahtaen Ylvaan, joka näytti olevan ehkä hieman huolissaan. Punainen katse kuitenkin kertoi, ettei tuon tarvinnut huolehtia hänestä, pikku pinta naarmu vain.
Fergus läähätti siinä missä muutkin. Ace oli selvinnyt parilla naarmulla ja Lorelaista ei nyt ottanut selvää, kun tuolla oli jo ruhjeita ennestään, joita oli avautunut tappelun tiimmellyksessä.
Uros murahti kivuntakia, kääntyessään paikallaan katsoakseen kauempana olevaa nuorukaista. Välittämättä nuolesta jalassaan alfa otti askeleen jos toisenkin nuorukaista kohti, joutuen raahaamaan haavoittunuta jalkaa perässään. Lihas ei kyennyt nostamaan jalkaa, että uros saattaisi kunnolla ontua.
Rafe huomasi Ferguksen kivut, eikä aikonut pakottaa tuota kävelemään hänen luoksensa. Tämä juoksi kiireesti vanhempaansa vastaan, luimistellen edelleen korviaan, häntäkin tuolla näytti olevan koipien välissä. Uros näytti muuttavan muotoaan, mutta joutui murisemaan kivusta, joka muuttui pian ärinäksi. Mies jäi kontilleen. "Hei..." Fergus ähkäisi, mutta tämän kasvoilla ei ollut vihaista taikka toruvaa ilmettä. "Sinä muutuit." Mieshän kehui nuorukaista, joka näytti yllättyneeltä nostaessaan korvansa pystyyn, tuijottaen miehen tyytyväistä hymyä. "Hyvä poika...nngh." Alfa äännähti, romahtaen kyljelleen ja kääntyi siitä makaamaan selälleen, mutta mairea virne ei ollut kadonnut tämän huulilta.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 8:07

Re: Become the beast || Ylva

Ylva kurtisti hieman kulmiaan suden katseelle ja muljautti sitten silmiään miehen lähtiessä kävelemään. Nainen katsoi tuon perään ja pudisti päätään, ei alfa pitkälle päässyt ja onneksi Rafe tajusi tulla vastaan. Alfa päätyi muuttumaan muotoaan ja kehumaan nuorukaisen muodonmuutosta mikä huvitti hieman naista tai lähinnä Ferguksen yltiöpositiivinen asenne asioihin. Ylva nousi ylös ja asteli taas alfan vierelle kyykistyen maahan tuon viereen vilaisten luimistelevaa ja hieman hämmentyneen oloista Rafea. "Kykenisitkö muuttumaan nyt kuitenkin takaisin?" nainen kysui kohottaen kulmaansa ja laski katseensa jääräpäiseen alfaan. "Herra alfa voisi kaivata parantajan taitojasi", nainen huomautti ja tuon kultaiset silmät tarkkailivat taas miehen vammaa. Onneksi nuoli ei ollut osunut suoraan niin että se olisi tömähtänyt luuhun asti. Nuolta kuitenkaan ei tainnut saada työnnettyä ulos mikä oli huonompi juttu koska nuolen vetäminen ulos repisi haavaa isommaksi. Tummaverikkö päätyi taas pudistamaan hieman päätään. "Tulehan", nainen sanoi ja ojensi kätensä, "Viedään sinut takaisin luolalle", kultasilmä huomautti ja vilkaisi ruumiiden suuntaan ja palautti katseensa alfaan. "Meidän olisi hyvä liikkua mahdollisimman nopeasti, noita miehiä tullaan kaipaamaan", nainen hymähti ja kiskoi miehen ensin istualleen ja nousi sitten itse ylös. "Odota hetki", nainen sanoi ja lähti hakemaan tikariaan kiskaisten ensin lähimmän ruumiin niskasta ja pyyhkäisi sitä puhtaaksi uhrinsa vaatteisiin ja laittoi sen vyönsä alle mennen hakemaan toisen tikarinsa metsästäjäpäällikön kallosta jota sai hetken kiskoa irti.

Nainen palasi alfan ja ruskeaturkin luokse ojentaen kätensä miehelle ja jos tummaverikkö sai apua, saattoi tuo taluttaa miestä kohti luolaa. Onneksi nuo eivät olleet suhteellisen kauas luolasta ehtineet ja matka takaisin ei ollut kovin pitkä. Mies sai istahtaa alas taljan päälle ja Ylva jäi auttamaan Rafea alfan haavan paikkaamisessa. Jalkaan ei saanut kunnon kiristyssidettä, joten Ylva auttoi siinä ja painoi jalkaa jotta verta ei vuotaisi niin kauheasti nuolen poistuessa. Tosin sitä ennen nainen vilkaisi Rafen suuntaan. "Osaatko poistaa nuolen?" nainen kysäisi koska ei ollut tietoinen kuinka paljon nuorukainen oikeasti tiesi parantamisesta. Nainen voisi antaa joitakin vinkkejä jos tuo tarvitsisi, nainen tiesi jotain käytännön asioita haavojen paikkaamisesta jo ihan kokemuksen pohjalta.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 8:48

Re: Become the beast || Ylva

Rafe katsahti Ylvaa, tuon kehoittaessa häntä muuttamaan muotoaan ja auttamaan alfan haavan kanssa. Hetken ruskeaturkki näytti siltä, ettei kunnolla tiennyt miten, mutta pian tuo näytti kouristelevan ja muoto vaihtui takaisin ihmiseksi. Muutos sai nuorukaisen hengittämään kiivaasti. "Kyllä se siitä." Fergus rohkaisi Rafea, joka katseli nyt kun nainen auttoi miehen istumaan. Lorelai ja Ace astelivat lähemmäs, molempien silmistä heijastui huolta. "Katsokaa nämä ruumiit läpi, kerätkää kaikki kallisarvoinen ja tulkaa perästä." Alfa määräsi, jolloin kaksikko päätti muuttaa muotoaan, tutkiminen sujuisi helpommin ihmiskäsillä.
Rafe astui Ylvan avuksi, tuon kehoittaessa heitä kiirehtimään takaisin luolalle, miehiä tultaisiin kaipaamaan, joten heidän täytyisi pakata pian kampeensa ja jatkaa matkaa. Hammasta puuren Fergus kulki Ylva ja Rafe tukenaan luolalle, jossa mies pääsi istahtamaan taljalle.

Rafe polvistui alfan jalan vierelle, katsellen siitä törröttävää nuolta pohtivasti. Ylvakin enneätti kysyä osasiko hän poistaa sen. "Mmm, juu." Nuorukainen vastasi, vaikka näytti edelleen olevan hieman epävarmassa tilassa. "Se revitään vain ulos... pikkaisen se kirpaisee." Fergus selitti, kuin kyseessä olisi pikku juttu, mutta ei voinut olla älähtämättä nuorukaisen koskiessa nuolta. "A-Anteeksi." Tämä pahoitteli kiireesti. "En voi repiä sitä, se vain pahentaa haavaa... Se pitää saada ulos mahdollisimman nätisti." Rafe selitti, silmäillen nyt haavaa, nähdäkseen missä kulmassa nuoli pitäisi vetää ulos. Ylvan avulla nuoli saatiin ulos jalasta, toki Fergus sai ladella pitkän listan kirosanoja ja hakata nyrkiään jäiseen maahan.
"Hnn... heh, olitko huolissasi minusta, vai näinkö väärin?" Fergus päätti kysyä naiselta, kun suurin kipu oli lakannut nuolen myötä. Rafe yritti ohella keskittyä magian luomiseen, joka pysäyttäisi verenvuodon.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 9:23

Re: Become the beast || Ylva

Ylva muljautti silmiään alfan sanoille nuolen repimisestä ja napsautti tuota otsaan. Ei sitä kunnon luunapiksi voinut kutsua, ei tehnyt sitä niin kovaa mutta kuitenkin. "Älä ole idiootti", nainen totesi ja nyökkäsi sitten päätään nuorukaisen sanoille ja hymyili hieman. "Fiksu pentu", tummaverikkö hymähti ja laittoi kätensä alfan reidelle painaen siitä käyttäen ruumiinpainoaan apuna ja nyökkäsi sitten Rafelle jotta tuo voisi poistaa nuolen. Painaminen auttoi pitämään verenvuodon kurissa kunnes nuorukainen keskittyi siihen magiallaan. Taikuus oli kieltämättä kätevää haavojen paikkaamisessa. Tummaverikkö ostahti alas noiden viereen katsellen Rafen puuhia kunnes kiroilutulvan loputtua Fergus puhui naiselle. Tuon sanat menivät hieman ohi koska kultasilmä oli syventynyt pohtimaan tapahtumia ja sitä seikkaa olivatko nuo oikeasti raadelleet jonkun ohikulkijan. "Hmm?" nainen päästi kysyvän hymähdyksen ja nosti katseensa alfan kasvoihin ja räpäytti silmiään kun kertasi mitä toinen oli sanonut. Naisen huulille kaartui pieni vino hymy. "Näit väärin", tuo vastasi muttei ollut täysin tosissaan. Veri oli kuivunut naisen kasvoille ja sitä näkyi olevan tuon vaatteissa hieman. Nainen mutristi huuliaan ja kulmiaan hieman mietteissään. "Mitä sinä olet ajatellut tehdä? Pidemmän päälle?" nainen kysäisi nostaessaan katseensa takaisin alfaan.

Kultasilmä huokasi ja hieraisi niskaansa joka oli yhä hieman jumissa. "Jos oikeasti haluat kunnon lauman, et voi vain haahuilla ympäriinsä etenkään täydenkuun aikaan", nainen totesi ja katsahti epämääräisesti mieheen. "Ja jos en metsästäjät olivat oikeassa... että me tapoimme jonkun ohikulkijan se ei ole hyväksi, se nimenomaan vetää metsästäjiä puoleemme, kuten huomasit ja varmasti tiedät", nainen lisäsi ja nuolaisi hieman kuivuneita huuliaan liikahtaen parempaan asentoon koska paikkoja oli taas alkanut kolottamaan nyt kun adrenaliini alkoi laskea. Ylva veti hieman henkeä eikä ollut varma ajatuksen fiksuudesta. "Minä...yhmm, voisi olla hyvä jos teillä olisi joku paikka mihin mennä", nainen totesi haroen hiuksiaan.

Viesti Pe Tammi 29, 2016 10:05

Re: Become the beast || Ylva

"Owww..." Fergus mutristi huuliaan Ylvan vastaukselle, mutta kyllä hän tiesi asian olevan eri. Miehen katse kääntyi Rafeen ja huomasi nuorukaisen keskittyvän hartaasti, mutta veikeä puna näkyi tuon poskilla. "Älä anna Ylvan kehujen mennä päähän." Fergus kiusasi nuorempaansa, joka näytti pahentavan nuorukaisen tilaa, tämän purressa huulta.
Huomio kääntyi takaisin naiseen, joka kuulosti pohdiskelevan jotain ja esitti erikoisen kysymyksen. Minne he aikoivat mennä näin pidemmän päälle. "En ole miettinyt niin pitkälle, meitä on vasta viis- neljä..." Fergus korjasi sanojaan virnistäen lauseensa keskellä. "...Mutta on totta että lauman tästä kasvaessa, vaeltelu ei tule kysymykseenkään."

"Hmm... Kukakohan tosiaan sai sen ohikulkijan kynsiinsä? On outoa etten muista sellaista tapahtuneen... mutta ehkä en ollut näkemässä sitä." Fergus pohdiskeli ääneen Ylvan mainitessa viimeöiset tapahtumat, jonka takia he olivat herättäneet metsästäjien huomion.
"Tiedän sen kyllä, mutta kun kontrollin menettää, ei kykene ajattelemaan fiksusti." Fergus totesi. "On kuitenkin totta, että meidän on löydettävä paikka minne asettua. Rakentamaan minä en mitään ala, ehkä jokin entuudestaan hylätty paikka?"

Viesti La Tammi 30, 2016 12:46

Re: Become the beast || Ylva

Ylva puraisi huultaan miehen sanojen johdosta ja näytti jotenkin uppoavan hetkeksi ajatuksiinsa. Kevyt huokaus karkasi naisen suusta ennen kuin tuo nosti katseensa takaisin alfaan. "Minä voisin tietää yhden paikan..." nainen totesi. "Sen pitäisi olla edelleen hylätty... ja syrjäinen sinänsä. Paikka on raunioina, mutta ainakin temppeli on pystyssä, se on tehty kokonaan kivestä", nainen selitti ja jotain erikoista kuului tuon äänessä. Siitä ei oikein ottanut selvää oliko kyseessä jonkinlainen haikeus vai suru tai yksinkertaisesti jotenkin vaivaantunut. Tummaverikkö hieraisi käsiään yhteen, niitä tuntui särkevän ikävästi tai sitten vain kuvitteli. "Se sijaitsee vuorilla, pieni laakso johon pääsee solaa pitkin, tähän aikaan vuodesta se on luultavasti jo kulkukelpoinen ja en tiedä, susilla se varmaan onnistuu talvellakin", nainen huomautti selittäen hieman tarkemmin. "Se ei ole kovin iso ja suurinosa poltettu poroksi aikoinaan, mutta kuten sanoin, se voisi toimia teille", nainen huomautti ja jätti selvästi jotain sanomatta vaikka koetti piilottaa sitä. Fergus sen saattoi huomata, muut tuskin sitä naisesta näkivat. Puheenaiheen vaihdos oli siitä hyvä merkki. "Miten sujuu?" nainen kysäisi Rafeltä.

Ylva tunsi pakottavaa tarvetta häipyä paikalta, eikä se tainnut johtua pelkästään tiedosta että metsästäjiä tultaisiin etsimään, ehkä jopa liikkeellä oli toinen joukko joka pian löytäisi joko luolan tai ruumiit. Sivullinen uhri oli ikävä, mutta asialle nyt enää voinut yhtään mitään, pitäisi olla vain tulevaisuudessa varovaisempi. Kuitenkaan nainen ei halunnut jättää alfaa nyt kun tuo oli loukkaantunut ja jos tuo tarttuisi naisen ehdotukseen täytyisi kultasilmän opastaa tuo laumoineen paikkaan, jonka oli löytänyt vuosikymmeniä sitten. Kaikki olivat uskoneet hänen kansansa olleen enemmän liikkuvia, ehkä nuo joskus olivat olleetkin tai sitten osa noista liikuskeli ympäriinsä, mutta todellisuudessa noilla oli kaupunki, mikä oli päätynyt noiden tuhoksi. Jonkinlainen pesäkolon korvike, jonne nuo oli lopulta teurastettu ja tapettu. Oli hankala ottaa selvää kansasta, jolla ei pahemmin ollut mitään kirjallista materiaalia jota jättää jälkeensä ja muutenkin Ylva oli saanut kokea että hänen kansansa oli aikalailla omissa oloissa ja varjoissa kulkevaa sorttia. Nykyään tuskin yksikään ihminen tai muu lyhytikäinen tapaus edes tiesi sellaisen kansan olemassaolosta ja pidempi ikäiset pitivät noita aika pitkälle sukupuuttoon kuolleina. Kaikki tieto mitä nainen oli saanut kerättyä noista aikoinaan oli hajanaista ja pelkkiä murusia tai täysin huhupuheita. Niistä oli vaikea muodostaa minkäänlaista kuvaa juuristaan.

Viesti La Tammi 30, 2016 1:31

Re: Become the beast || Ylva

"Hooo." Fergus päästi yllättyneen äänähdyksen Ylvan kertoessa, että saattoi tietää paikan. Mies kuuntelikin mitä naisella oli kerrottavana, kyseessä oli raunio, joka aikoinaan oli ollut temppeli. Ferguksen katse kapeni, jokin toisen äänensävyssä kuulosti jotenkin haikealta. Mies kuitenkin tiesi, että jos hän kysyisi ei hän siihen suoraa vastausta saisi. Ylva jätti kertomatta jotain, josta ei halunnut puhua, joten siitä olisi turha kysellä. Toki hän ottaisi asian myöhemmin puheeksi, viimeistään silloin kun näkisi tämän hylätyn raunion vuorilla.
"Kuulostaa hyvältä. Mitä me tässä sitten odotelemme?" Fergus virnisti, mutta sai vastauksen kiireesti nuorukaiselta. "Jalkaasi... Se pitää vielä sitoa." Rafe totesi, vastaten siinä samalla Ylvankin kysymykseen. "Enkä tiedä kuinka hyvin kykenet kävelemään." Tämä vielä lisäsi jotenkin pahoiteleva ilme kasvoillaan, ennen kuin nosi ylös ja asteli repun luokse. "Minä joudun kävelemään pystyin siihen tai en. Emme voi jäädä tänne." Fergus totesi nuoremmalleen.

Rafen löydettyä sidetarpeet, palasivat Ace ja Lorelai. Jotakin nuo olivat metsästäjiltä löytäneet. Jonkinlaisen summan rahaa ja muuta pientä hyötytavaraa, Ace tosin oli ottanut mukaansa yhdenkäden miekan asevöineen.
"Mikä kesti?" Fergus kysyi. "Ace tahtoi jäädä pyytämään anteeksi ruumiilta." Lore totesi turhautuneeseen sävyyn. "Aina niin kohtelias Ace." Fergus hymähti katsahtaessaan haltiaan. "En minä nyt anteeksi pyydellyt, pidin vain pienen hiljaisen hetken. He olivat metsästäjiä, mutta silti eläviäolentoja." Mies selitti. "Ja sinä olet peto, jota he metsästävät. Se on tapa tai tule tapetuksi, kuinka monesti minun on se toistettava sinulle?" Fergus tuhahti, tuijottaen Acea joka näytti ehkä hieman vaivaantuneelta. "Teit kuintekin hyvää työtä." Alfa lisäsi lohdukkeeksi.
"Mutta, mitä sinä miekalla?" Fergus vaihtoi puheenaihetta. "Ajattelin, että Rafe tarvitsee aseen puolustautuakseen." Haltia kertoi, saaden nuoremman katsahtamaan tuota yllättyneenä. "Vihaan aseita." Alfa nyrpisti nenäänsä. "Mutta parempi niin. Älä kuitenkaan luule, että voit jättää muuttumis harjoitelusi vähemmälle." Fergus totesi topakasti pennulle.
EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö