Ylva nyökkäsi hieman päätään ruskeaturkille ja oli aikeissa sanoa jotain mutta jälkeen jäänyt kaksikko palasi takaisin siinä vaiheessa ja nainen napsautti suunsa kiinni vilkaisten noiden suuntaan. Tummaverikkö kurtisti kulmiaan ja vilkaisi Fergusta tuon sanojen johdosta, muuten oli pysynyt hiljaa noiden puhuessa. "Hei, mikä vika aseissa on?" nainen kysäisi kohottaen kulmiaan. "Mitä sitten ajattelit tehdä kun et voi muuttaa muotoasi?" nainen kysäisi ovelasti ja vilkaisi sitten Acen suuntaan. "Miekka on hyvä idea, jos ei muuta se toimii edes jonkinlaisena pelotteena", nainen huomautti ja nousi ylös välittämättä omista kolotuksistaan. "Katson jos löydän jonkin kävelytuokse kelpaavan kepin", kultasilmä totesi ja asteli ulos luolasta saaden näin hetken omaa aikaa.
Ylva kyykistyi lumihankeen ottaen lunta käsiinsä ja pesi sillä kasvojaan hieman. Valkea lumi värjäytyi haalean punaiseksi ennen kuin suli naisen käsissä enemmän. Pyyhkäisi vielä takinhihalla suupieliään samalla kun nousi ylös silmällen sitten ympäristöä josko silmiin osuisi jokin sopiva keppi, jota alfa voisi käyttää kävelyntukena. Mitään täydellistä keppiä ei tullut pienellä tutkimisella vastaan, mutta kultasilmä otti silti kepin mukaansa ja toi sen luolaan. Laski kepukan alfan viereen ja Rafe näytti saaneen jalan sidottua. "Tuossa, ei se ihanteellinen ole, mutta ehkä taluttamiseesi ei tarvita enää kahta", nainen hymähti. Nuoli oli osunut ikävään paikkaan vahingoittaen lihasta ja näin ollen nilkuttaminen eteenpäin ei ollut kovin helppoa. Mies oli myös sen verran kookas ettei tuota noin vain kannettu mihinkään. Ylva ojensi tuolle kättään. "Tule, meidän pitää lähteä", nainen hymähti ja tarjoutui auttamaan tuon ylös ja tukemaan kävelemistä.