Lumottu luola || Vahti


Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Heinä 15, 2016 6:08

Lumottu luola || Vahti

Vrowrik Vresigast

Kesäinen päivä oli käynyt harmajaksi, mutta se ei velhoa haitannut hän muutenkin keskittyi tällä hetkellä kivisen pilarin tutkimiseen. Hän oli kuulut lähistöllä asustelevilta kyläläisiltä raunioista, jonka kiviset seinämät olivat täynä mitä eriskummallisempia riimukuvioita. Vrowrik tunnisti niistä suurimman osan, mutta jotkut kuvioinnit olivat jotain muuta kuin riimuja, havainnollistavia kuvia kenties?
Kallion sisälle johtavan luolan edustalla oli rakennettu ilmeisesti kivinen ja ylväs sisäänkäynti, joka nyt oli osittain tuhoutunut ja luonnon kuluttama. Luolan sisältöä hän ei vielä ollut tutkinut, ulkopuolella olvista riimuista päätellen paikka omasi magiaa itsessään, joka saattaisi olla haitallistakin, jos sisään astuisi noin vain.

Vrowrik raapusteli muistiinpanoja ja riimukuvioita pieneen nahkakantiseen vihkoon kapealla hiilikynällä, joka vähän väliä jäi leijjuen kirjoittamaan itsekseen, kun mies itse kävi pyyhkäisemässä kivistä seinämää kädellään, se kun oli sammaleen ja muun pölyn peittämää.
Sen tiedon mitä velho sai siäänkäynnin kirjoituksista, oli se että taikuus oli sidoksissa luolaston seinämiin ja lattiaan, ulkopuolinen taikuus ei toimisi niihin, eli toisinsanoen hän ei voisi piirrellä pentagrammejaan jos tarve vaatisi. Vrowrik sulki vihkonsa ja sujautti sen hiilikynän kanssa, lanteillaan roikkuvaan nahkalaukkuun. Kainalossa ollut keppi vedettiin käteen ja sen pää kurkotettiin sisäänkäynnin sisäpuolelle. Mitään pahaa ei näyttänyt tapahtuvan, joten mies otti rohkean askeleen eteenpäin sisälle luolaan. Silmillä olevat tummennetut lasit täytyi vetää alas nenälle, eihän täällä muuten näkisi yhtikäs mitään.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Heinä 15, 2016 8:38

Re: Lumottu luola || Vahti

Noh, Aleiga oli kyllä sen huomannut että sinänsä tämän paikan eläimistö ei aivan kokonaan eronnut hänen synnyinpaikkansa eläimistöstä. Eläimet olivat täällä monipuolisempia ja ehkä kevyemmiltä rakenteeltaan kuin Pohjoisessa, missä eläimet kasvoivat suurimman osan vuodesta jään ja lumen koettelemina. Mutta sinänsä muuten lajisto ei eronnut.
Karhutkin olivat täällä yhtä pahansisuisia kuin Pohjoisessa, vaikka eivät yhtä suuria.

Puolustuksekseen Aleiga saattoi sanoa että hän ei ollut tahallaan metsän suurpetoa ärsyttänyt, vaikka otson toisessa olkapäässä ja kurkussa olikin kaksi naisen omin käsin tekemää nuolta. Metsästäjätär oli hiipinyt lähellä kaurislaumaa, kolme naarasta, ja tarkkaillen etsinyt sopivaa ehdokasta. Ei liian vanhaa, vaan sellainen nuori joka ei ollut vielä poikasia edes saanut sen utareet näkymättömissä toisin kuin kahdella muulla. Poikaset olivat varmaan ruohikossa piilossa makuulla. Tilaisuus oli näyttänyt hyvältä ja Aleiga oli hitaasti kohonnut, nuoli jännitettynä. Yksi kauris oli jonkin aavistanut olevan vialla, sen pää nytkähtäen ylös, mutta oli jo myöhäistä.
Nuoli oli lävistänyt nuoren naaraan rintakehän, puhtaasti mennen läpi. Toinen nuoli minkä Aleiga vaistomaisesti, varmuuden vuoksi, ampui taas uppotti terävän pään sorkkaeläimen lapan viereen. Kohde ei ollut pitkälle pötkinyt vaan tuupertunut samantien seisaalta.
Kaksi muuta aikuista kaurista oli pötkinyt pakoon poikasensa tiukasti perässään.
Aleiga oli, jousen selkäänsä laittaneena, vetänyt tikarinsa esiin ja syöksynyt lopettamaan saaliinsa kärsimykset vetämällä kaulan auki laskien niin veretkin ulos.
Se oli silloin kun yhtäkkiä läheltä kuuluikin sitten kunnon rytinää, kasvisto jääden alle kun suuri vaalea karhu syöksyi puun takaa. Tietysti metsästäjättären ensi reaktio oli puolustautua eikä perääntyä hyökkäävän pedon tieltä! Pari nuolta ei tosin pysäyttänyt ja Aleiga, kierähtäen kohti vyöryvän karkasan alta, pinkaisi juoksuun.

Aleiga oli kyllä toivonut että tuore saalis olisi kiinnostanut suurpetoa enemmän kuin sitä parilla tikulla tökkinyt kaksijalka, mutta ei.
Ja karhut eivät ole muuten hitaita huolimatta koostaan. Kun ne haluavat jotakin, ne ovat nopeita. Aleiga tunsi tämän alueen jotenkuten, mutta tässä lähistöllä ei pitäisi olla mitään kylää mihin mennä turvaan. Leiriinsäkään petoa ei varmana johdettaisi.
Raskas pedon hengitys kuului ihan takana...

Kun Aleiga näki luolan, hän ajatteli jotenkuten näin: luolassa hän voisi käyttää pienempää tilaa hyväkseen suurta petoa vastaan. Karhu ei pystyisi syöksymään ja kääntyilemään niin nopeasti ja vapaasti kuin ulkona. Siellä naikkosella olisi parempi mahdollisuus.
Joten Pohjolainen syöksyi huteran pylväiden välistä sisään, peto perässä. Mutta karhu iski toista pylväistä siinä rytäkässä, aiheuttaen luolan suuaukon sortumisen. Sitä Aleiga ei ollut odottanut ja säikähti takaapäin kuuluvaa rysähdystä, vilkaisten olkansa yli kun häntä jahdannut peto murskaantui kivien alle. Eikä se siihen loppunut vaan vielä vähän enemmän luolan kattoa romahti alaspäin.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti Pe Heinä 15, 2016 9:56

Re: Lumottu luola || Vahti

Hihaansa käärien ylöspäin Vrowrik silmäili kämmenensä tatuointeja, painaen vasemman käden keskisormen yhden riimukuvionpäälle mutisten jotain. Miehen koskettama riimukuvio ryhtyi hohtamaan kirkkaasti valkeaa valoa, joka valaisi luolan seinämät. Se myös todisti sen, että hän kykeni käyttämään fyysisiätaikojaan luolan sisällä. Velho virnisti tyytyväisenä, kääntäen huomionsa nyt seiniin uteliaana.
Tosin kauaa Vrowrik ei ennättänyt luolaa tutkia, kun luolan suulta kuului vaimeaa töminää. Katse kääntyi äänien suuntaan, huomaten kaksi siluettia, joista toinen oli iso ja karvainen. Velho ei ennättänyt kuin värähtää paikallaan, kun jyrinä täytti luolan, jonka suuaukko yllätäen menetti valonsa raskaiden lohkareiden käydessä murtumaan, sen ison pedon käytyä luolansuun pilaria tönäisemään.

Vrowrik reagoi vaistomaisesti, hohtava riimu sammui kämmenselältä ja sen sijaan kävi mies mutisemaan jälleen loitsunsa sanoja, pyyhkäisten käsivartensa yli, josta liike jatkui isona kaarena kämmen ylös kattoa kohti. Siinä samalla velho otti muutaman kiireisen askeleen kohti luolan suuta, joka vaarallisesti vielä jatkoi luolan katon murentamista. Hän oli nähnyt toisenkin hahmon ja se oli ollut enemmän inhimillinen. Sinertävä valo paljasti miehen olleen oikeassa, kun käden tekemä liike synnytti ylleen kuplamaisen kupolin, joka otti yläpuolelta tippuvat kivet ja lohjareet vastaan suojaten allansa olevia. Tosin suojakenttä otti luolan seiniin kiinni, joka aiheutti hetkellisiä kipinöitä ja terävä lasimainen särö ilmestyi suojakentän pintaan. Siinä vaiheessa Vrowrik nappasi luolaan juossutta käsivarresta ja yritti nykäistä mukaansa perääntyen juuri sopivasti ennen kuin suojakenttä pirstoutui lopullisesti.
Luola hiljeni sen jälkeen ja pimeys oli heidän ympärillään. "Jaa, se siitä rauhallisesta tutkimusretkestä." Velho totesi, tehden jälleen valaisevan taikansa ja sytytti kämmenensä tatuoinnin nähden nyt tarkemmin kuka oli oikein karhun ohjannut luolaan.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä La Heinä 16, 2016 1:41, muokattu yhteensä 2 kertaa
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Heinä 15, 2016 11:18

Re: Lumottu luola || Vahti

Aleiga pyrki yhä syvemmälle luolaan, kompuroiden. Tuntien vähän isomman kuin pikkukiven putoavan vasemman olkapänsä päälle mikä horjautti hänet tasapainostaan kiviselle lattialle puoliksi kontilleen. Ei hemmetinhemmetingasherinsontajatyperäkarhu!
Hetkittäin pimentyneessä luolassa sitten tapahtui jotakin oudosti hohtavaa, suurta, yläpuolella olevaa. Pohjolainen katsahti sitä kohti ylöspäin juuri nähdäkseen kun joku henkilö veti hänet pois tippukivien alta. Ärähdys, osittain murahdus, pääsi tästä yhtäkkisestä ilmestyksestä mutta Aleiga ei sen pahemmin vastustellut vaan heti jaloilleen toisen avustuksella päästyään syöksyi eteenpäin. Kuului oudonlainen ääni mitä Aleiga ei osannut tarkalleen tunnistaa, vähän kuin suuren, ohuen jääpinnan rikkoutuminen, ja sitten pimeys palasi.
Sortuminen oli aiheuttanut kivipölyn lentämistä ilmaan, tehden hengittämisestä hetkellisesti raskasta ja kurkkua kutittavaa. Villinainen asetti käsivarren suunsa ja nenänsä eteen suojaksi, yrittäen pitää hengityksensä pinnallisena ettei alkaisi yksiä, tihrustaen silmillään pimeydessä missä tämä toinen henkilö oli. Toki, toinen oli häntä auttanut, mutta ei naikkonen toista silti tuntenut joten hän asteli kauemmaksi kun aisti toisen liikehtivän luolassa. Onneksi hänellä oli kaikki metsästysaseensa vielä mukanaan, villinaisen toinen käsi hamuten vyöltään vielä kauriin verestä tahriutunutta tikariaan. Koukistaen ja kohottaen käsivarren eteensä hän piteli asetta valmiina puolustautumaan.

Taikuutta. Toinen käytti taikuutta, sillä miten muka valoa voi tulla toisen iholta mitenkään muuten?
Aleiga jähmettyi, tuijottaen takaisin oudosti pukeutunutta miestä. Toinen oli maininnut oudon sana, jonkin piti olla jotakin rauhallista. Eli toinen oli ihan täkälaisia. Kivipöly ärsytti silmiä, Pohjolaisen räpyttäen muutaman kerran mutta koko ajan pyrkien pitämään toisen näkökentässään ja tikarinsa valmiina.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti La Heinä 16, 2016 2:12

Re: Lumottu luola || Vahti

Vrowrik heilutti kättänsä kasvojensa edessä, yrittäen huitoa kivipölyn täyttänyttä ilmaa kauemmas hengityksestään, mutta ei se paljoa auttanut. Kämmenen tuottama valo, sai miehen nyt huomaamaan verentahriman tikarin, joka oli vedetty esiin. Se sai miehen ottamaan askeleen taakseen ja nostamaan vasemman kätensä ylös näyttäen merkkiä siitä ettei kaivannut hankaluuksia. "Ah, ei huolta." Velho vielä yritti suoda rauhallisia sanoja, kättänsä heiluttan. "Se on vain valoa." Tämä vielä lisäsi varmuuden vuoksi, sulkien ja avaten hetkellisesti hohtavan kätensä, näyttäen että se oli vain harmitonta taikuutta.

Puhuminen sai miehen vetämään pölyistä ilmaa henkeensä ja se sai hänet yskimään. "Piru... sentään." Vrowrik kirosi peittäen suunsa käteensä, räpytellen pölyn ärsyttämiä silmiä. "Miksi ihmessä... johdatit karhun hauraaseen luolaan?" Mies uteli, muttei kuulostanut syyttävältä, enemmän kohteliaalta ja uteliaalta.

//Hups olin kirjottanu kämmenselän tatskoista ku tarkotin kämmenen tatuointia joka hohtaa :D //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Heinä 16, 2016 5:09

Re: Lumottu luola || Vahti

#En itse tajunnut/huomannut tätä niin ei... Hätää? ^^'#

Kohotettu tikari ei laskeutunut, tummat silmät tarkkaillen luolan hämäryydessä tätä miespuolista henkilöä. Toinen ei ainakaan päällisin puolin näyttänyt tarkoittavan vahinkoa hänelle, puhuen rauhallisesti ja kohottaen kätensä, näyttäen mistä taikuudella luotu valo tuli. Toisen iholta...
Pohjolassa heimon shamaani, joka kykeni taikuuteen ja meshiraan, koristeli ihonsa erinäisin maalauksin, kuvioin, arpi- ja tatuoinnein sekä maalauksin. Jotkut pysyviä ja toiset hetkittäisiä riippuen mitä niiden piti tehdä. Ensisijainen tehtävä niiden laittaminen ihoon oli antaa shamaanille kyky toteuttaa tietynlaisia taikoja välittömästi ilman erillisiä rituaaleja tai laulunsanoja.
Aleiga itsekin käytti taikuutta, riimuja joita oli salaa opetellut heimonsa shamaanilta, mutta vain tarpeen tullen villinainen niihin sortui. Kuten vaikkapa silloin suolla, kun hän oli vielä oisiniksi sen kaupusteliaryhmän kanssa ja he olivat joutuneet sen suo-olennon kanssa vastakkain. Se oli tosin ollut vaarallista käyttää sen tasoista riimuloitsua ja vieläpä siinä muodossa... Mutta niin, asia oli että Aleiga ei ollut vieras taikuuden kanssa, varsinkin mitä tuli riimuihin. Hänen kohtaamisensa taikuuden kanssa vain olivat olleet hieman ääripäisiä. Tulla kirotuksi sorkkajalkaiseksi tai sitten siitä vapautetuksi.
Se, mitä villinainen siinä siis mietti, pitäen toista koko ajan silmällä ja räpytellen silmiään pitääkseen kivipölyn poissa kirvelemästä, oli että tämä mies oli mahdollinen uhka.

Taikuus ei ole yksinkertaisesti torjuttavissa niin kuin fyysiset iskut. Ja vielä pahempaa oli jos toinen merkitsi ihoonsa loitsuja, toinen saattoi toteuttaa niitä hetkessä ja se olisi pahin mahdollinen tilanne tässä suljetussa tilassa.

Joten Aleiga päätti olla laskematta asettaan, pitäen asentonsa ja etäisyytensä toiseen. Mutta hän saattoi kyllä vastata toisen kysymykseen, hän ei nähnyt mitään vaaraa siinä.
"Bearg tappaa helpompi täällä", hän totesi tummalla pohjolaisaksentilla. "Pieni tila, iso peto." Mutta ilmeisesti hauras luola oli huono idea, ei hän ollut sitä seikkaa huomannut tänne syöksyessään. Öster... No, luolat eivät aina olleet umpinaisia, ei kokonaan. Joko täältä sisältäpäin löytäisi tien ulos tai sitten pitäsii vain raivata ulos täältä sortuneen läpi. Kummin vain, Aleiga, pidellen tikaria valmiina vaikka laskikin sitä pitelevän kätensä, kääntyi sivuttain mieheen ja alkoi astella syvemmälle luolaan. Ehkä täällä olisi lisää tunneleita joita pitkin päästä ulos. Toisaalta... Ei voinut kieltää etteikö pimeässä, suljetussa luolassa oleminen hermostuttanut. Oli tarinoita siitä mitä kaikkea luolissa voi asustaa.
Nahoista tekememäänsä asuun pukeutunut metsästäjätär katsahti miekkoseen. Hän tarvitsisi ehkä toisen apua päästääkseen ulos täältä. Toisen taikavalo olisi ainakin hyödyksi.
Parin askelen jälkeen hän siis pysähtyi taas, kääntyen toiseen päin.
"Sinä mitä teet täällä?" Jos toinen kysyi hänen syytä niin hänkin sai yhtä hyvin kysyä toisen syytä.
Viimeksi muokannut Vahti päivämäärä Su Heinä 17, 2016 2:17, muokattu yhteensä 1 kerran
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti La Heinä 16, 2016 5:33

Re: Lumottu luola || Vahti

Toisen kasvot eivät olleet pölyn sotkemat niin kuin Vrowrik oli aluksi luullut, naisella oli erkoisia kuviointeja kasvoillaan, kiehtovaa. Nainen vastasi hänen kysymykseensä ja tuon suusta kuului korvaan selvästi erottuva aksentti, ei siis täkäläisiä tai sitten ei täällä päin syntynyt ilmeisesti. Pohjoista kansaa kenties?
Mies nyökkäili ymmärtäväisesti toisen selityksen, kommentoimatta sen kummemmin. Ase näytti pysyvän edelleen naisen kädessä, vaikka Vrowrik oli yrittänyt osoittaa vaarattomuuttaan. Toki olihan vieras nainen aseen kanssa hänelle yhtä suuri uhka, kuin hän tuolle, joten kenties tilanne oli varsin kinkkinen.

Toinen kävi hivuttautumaan syvemmälle luolaan, tottahan oli että ainoa tie saattaisi löytyä luolan perukoilta, hänen portaali loitsunsa vaati pentagrammin piirtämistä ja sitä ei näihin seiniin ja lattiaan kyennyt tekemään. Toki sortuma oli toinen reitti olos,mutta se olisi varsin vaarallista.
"Tutkin magiaa." Vrowrik vastasi toiselle takaisin, saadessa yhtälailla kysymyksen osakseen. Naisen käytyä ottamaan hieman etäisyyttä hänestä, kävi mies katsahtamaan lattialle tiputtamaansa kävelykeppiä. Velho kumartui nostamaan sen takaisin käteensä, pitäen valaisevan kämmenensä edessään esillä. "Taidamme olla jonkin aikaa jumissa toistemme seurassa, joten hauska tutustua, nimeni on Vrowrik Vresigast. Kutsu vain Vrowrik." Mies esittäytyi käyden kohottamaan velhon hattuaan hetkellisesti ja nappasipa vielä lasinsa pois päästään ja sujautti ne liiviensä povitaskuun. Niitä ei tässä hämärässä tarvittaisi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Heinä 16, 2016 7:26

Re: Lumottu luola || Vahti

Vai magian tutkija. Se olisikin ollut yksi selkeistä vaihtoehdoista toisen kerran ollen taikuuden käyttäjä. Toisen vaatetuskin oli mitä yleensä tämän tyyppisillä näkee, sellainen epäkäyttännölliseltä näyttävä vaatetus mitä tulee metsissä olemiseen ja taisteluun, kun taas Aleiga käytti metsästäessään mielellään yksinkertaista kokonaisuutta. Enimmäkseen tehtynä eläimennahoista säilyttääkseen liikkuvuuden ja joustavuuden, mutta myös linnasta saamiaan miesten vaatteita joita hän oli itselleen pienentänyt.
Toisaalta, toinen oli täällä omien sanojensa mukaan tutkimassa tätä luolaa joten se ei todennäköisesti sisältänyt paljon liikkumista ja aseiden käyttöä.
Vaikkakin toisella oli keppi, mille villinainen kurtisti kulmiaan huomatessaan uuden mahdollisen vaaran.
Loitsuja ihossa ja ehkä kepissäkin...
Tummatukka ei pitänyt tuosta yhdistelmästä näin tuntemattoman miehen kanssa, mutta... Ei toinen toisaalta vaikuttanut suoraan aggressiiviselta. Jos heille ei tulisi erimielisyyksiä eivätkä siten ajautuisi tappeluun, Aleigan ei tarvitsisi hermostua toisen taikuuden käytöstä.
Mutta hän silti pitäisi varansa tämän esittäytyvän velhon kanssa.

Yksi, tai oikeastaan kaksi, Vrowrikin tekemistä asioista kuitenkin nappasi tatuoitukasvoisen huomion, tämän kallistaen päätään nyt mietteliäänä. Kivipöly alkoi vähitellen laskea mutta nainen piti varmuuden vuoksi käsivartta kasvoillaan. Pohjolaisen katse kävi miehen kasvoista tämän rintataskuun, minne naisen huomion napannut esine oli laitettu. Hän oli linnassa nähnyt yhdellä henkilöllä moiset mutta ei sen jälkeen. Silloinkin hän kovasti oli halunnut tutkia niitä mutta vartija oli häntä estänyt, eikä Aleiga halunnut joutua selittämään tekojaan alfalle tai uruzille jos hän kävi hieman kovakouraiseksi jonkun linnan asukin kanssa ilman hyvää syytä.
"Mikä oli tuo?" hän kysyi, osoittaen tikarilla miehen rintataskuun.
Vaikka hän aseella osoitti, ei naisen ollut tarkoitus olla uhkaava. Mutta hän ei ollut aikeissa luopua aseestaan tai vielä laskea käsivartta kasvoiltaan suojaamasta.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti La Heinä 16, 2016 8:30

Re: Lumottu luola || Vahti

Esittäytymistä ei kuitenkaan tullut naisen suunnalta, noh kenties toinen ei kohteliaisten tapojen päälle perustanut, sen verran villiltä nainen naytti. Ei tosin pahassa mielessä villiltä, enemmänkin kiehtovassa, taas hän antoi uteliaisuudelleen liikaa tilaa.
Mies oli ottamassa askelta toisen perässä syvemmälle luolaan, kun matka pysähtyi tikarin kärkeen. Velho näytti kavahtavan paikallaan, kun verinen terä osoitti hänen rintakehäänsä. Uhkaavaltahan se aluksi näytti, mutta naisen kysymys selitti mistä oli kyse. "Ah..!" Vrowrik naurahti helpottuneesti, käyden varoen sormellaan kääntämään tikaria osoittamaan jotakin muuta kuin rintakehäänsä, jos toinen sen soisi. "Lasini vain, ne ovat tehty tummennetusta lasista, niin kuin esimerkiksi viinipullot. Ne suojaavat hyvin kirkkailta loitsuilta, kuin toki myös auringolta jos niikseen tulee." Maagikko selitti, nojautuen kävelykeppiinsä ja veti hohtavalla kädellään lasit takaisin esille. Ihan tavalliset lasit ne periaatteessa olivat, vain tummennettua lasia kirkkaan lasin sijaan.

"Jatkammeko kuitenkin nyt peremmälle, ehkä löydämme uloskäynnin taikka jotain parempaa, kenties hylättyn maanalainen temppelin täynnä magiaa, taikka kryptan..." Vrowrik ryhtyi sepittelemään omia jaarituksiaan ja näytti innostavan itseään omilla sanoillaan.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Heinä 16, 2016 9:28

Re: Lumottu luola || Vahti

Eihän tarkoitus olla toista pelotella, mutta toisaalta jos toinen häntä pelkäisi eikä siten toimisi häntä vastaan niin mikäs siinä. Aleigan ilme ei juurikaan värähtänyt puolivakavasta, puoliuteliaasta ilmeestä muuhun. Mitään sanomatta hän vilkaisi tikarinsa terää, mitä mies yritti siirtää sormella pois päin itsestään...
Pohjolainen sen sijaan laski tikaria pitelevän kätensä, sekä suunsa suojana olevan käsivartensa.
Ilma oli yhä raskasta eikä miellyttävä hengittää, mutta jos ei vetänyt turhan syvään tai nopeasti henkeä niin vielä ilmaan jäänyt pöly ei häirinnyt.
Aleigan katse kiinnittyi noihin laseihin joita mies piteli ja selitti ne lyhyesti.
Lasit näyttivät haurailta mutta hienotekoisilta. Ne näyttivät mielenkiintoisilta ja villikkonainen halusi kokeilla niitä. Hän katsahti ehdottavaan taikuudenkäyttäjään, toisen haluten innokkaasti mennä tutkimaan tätä luolaa jo. Luolan tutkiminen muun kuin uloskäynnin toivossa oli se ja sama naiselle.
Hän ojensi tyhjän kätensä kohti Vrowrikia.

"Jatketaan. Lasit anna." Kiitos. Aleiga ei ihan oltu vielä kunnolla opetettu kohteliaisuuksiin... Eikä hän aikonut toista ryöstää, hän ei kohottanut edes tikariaan toista kohti, hän vain halusi hetken tutkia ja pidellä noita laseja. Tietää miten ne toimivat tietäen jo toisen selityksen ansiosta että niillä suojattiin silmiä kirkkaalta valolta.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti La Heinä 16, 2016 10:54

Re: Lumottu luola || Vahti

"Anteeksi?" Vrowrik kummasteli, kun nainen kävi ojentamaan kätensä ja pyysi, tai no oikeastaan käsi, häntä antamaan lasinsa tuolle. Ne tosiaan olivat varsin hienotekoiset lasit ja hän oli varta vasten ne tettättänyt, niitä kun ei joka paikassa myyty. "Mitä sinä laseillani?" Mies kummasteli, vikaisten lasejaan, kuin tarkistaen oliko niissä sittenkin jotain mielenkiintoista, jota hän ei ollut huomannut itse.
"Hyvä on, ole toki varovoinen." Velho lopulta totesi, laskien lasit varoen ojennetulle kämmenelle ja jäi pitämään kämmentään valon lähteenä siinä heidän välissään. Pöly näytti edellen pyörimän ilmassa, sen osuessa riimun tuottamaa valokeilaan.

"En ole kuullut vielä nimeäsi." Vrowrik päätti udella, olisi hyvä tietää kenelle oikein omaisuuttaan oli antanut tutkittavaksi.

//Tulipa lyhyt :P //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Heinä 16, 2016 11:55

Re: Lumottu luola || Vahti

"Anna lasit", nainen toisti, kuuluvammin että se kaikui hetken luolan seinämiä pitkin, kun taikakäyttäjä ei ilmeisesti häntä kuullut ekalla kerralla. Ojennetun käden sormet koukistuivat kämmentä vasten ja takaisin auki. Mutta näköjään toinen ei luottanut omaisuuttaan hänen käsiinsä, ei ainakaan helposti selkeästi epäröiden eikä heti niitä antaen. Ymmärrettävää, eihän naikkonen itse luottanut toiseen.
Mutta se oli silti ilahduttavaa kun toinen lopulta nuo lasit hänelle antoi. Tatuoiduille kasvoille kohosi ilahtuminen, lapsenomainen uteliaisuus paistaen kun heti saadessaan lasit käteensä Aleiga toi ne lähemmäksi katsottavaksi. Ottaen yhdestä sangasta kiinni, ja melkein kokonaan unohtaneena miehen läsnäolon, Pohjolainen kokeili miten silmälasien sangat suoristautuivat ja taittuivat, katsoi niiden käsityötä ihastellen miten tarkkaa ja pientä jälkeä niissä oli tehty. Todella hienovaraiset, ei mitään mitä voisi helposti tehdä luonnosta saatavilla aineilla ilman monta yritystä.

Metsästäjätär katsoi yhden tumman linssin läpi taikuudenkäyttäjää, kohottaen kulmaa miten hämärältä mies näytti linssin läpi toisen suomasta taikavalosta huolimatta. Lasit olivat todella mielenkiintoiset...
Nainen sitten laski silmälasit alas kun toinen uteli hänen nimeään, tällä kertaa kysyen sitä suoraan. Taikuudenkäyttäjää katsottiin harkitsevaisena. Oman nimen antaminen taikuudenkäyttäjille ei ollut hyvä idea ilman varmuutta etteivät nämä osanneet käyttää sitä taikoihinsa. Ja huolimatta siitä miten rennolta ja harmittomalta tämä mies vaikutti, Aleiga ei halunnut ottaa riskejä. Ei taikuuden kanssa.
Ojentaen lasit takaisin velholle hän sitten totesi: "Ei koko nimi, käytät muuten taikuudessa." Ja samantien hän totesi, toinen suupieli kohoten kuin ollen tyytyväinen omaan oveluuteensa: "Eka osa Ale, kutsu vaikka sillä minua."
Nimen osia ei voitu käyttää loitsuissa, ei ellei ollut todella etevä shamaani, joten eiköhän ollut turvallista antaa eka osa. Tietysti olisi voinut valehdella toiselle, mutta se olisi ollut työläistä reagoida koko ajan nimeen mitä ei tunnistanut omakseen.
Hmmm, tikari oli yhä veressä. Paha juttu aseen kunnossa pidolle. Aleiga sitten pyyhki terässä olleen hyytyneen veren nahkapaitansa helmaan, edelleen sitä laittamatta pois.

"Mentiin", hän nyökkäsi siihen suuntaan mikä ei ollut ummessa, alkaen jo itse astella. "Mitä taikuutta tutkia luolassa?"
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti Su Heinä 17, 2016 1:22

Re: Lumottu luola || Vahti

Vrowrik odotteli rauhassa kun toinen silmäili laseja selvästi uteliaana, hyvä sentään tietää, että toiselta luonnistui muutkin eleet kuin vakava apäilevyys. Hienovaraisesti toinen laseja tutki ja ojensi ne sitten vastauksen kera takaisin. Koko nimeä ei suotu, taikuus kun oli varsin epäilyttävä harrastus. "Aivan tietenkin, toki en minä nimeäsi tarvitse loitsimiseeni... Tai siis, en minä mitään loitsuja sinuun ole käyttämässä." Velho sepitti kiireesti väärältä kuulostavan lausahduksensa perään.
Lasit sujautettiin povitaskuun takaisin ja käsi jätettiin tuottamaan valoaan kämmen auki.

Aleksin itsensä esitellyt tuntui ottavan ohjat käteensä lähtien johdattamaan miestä peremmälle luolaan. Kävelykeppi kalahdellen Vrowrik seurasi, antaen katseensa vaeltaa luolan seinämille, hän olisi pysähdellyt vähän väliä seinien riimuja ja kuvioita tutkimaan, mutta oli parasta pysytellä yhdessä.
"Tähän mennessä olen löytänyt vain taikuutta estäviä loitsuja, mutta tutkin mielelläni kaiken mitä tällä luolastolla on tarjolla." Mies vastasi naisen kysellessä hänen tutkimuksistaan. "Olitko itse karhujahdissa... vaikka se taisi olla toisin päin." Vrowrik uteli puolestaan, pyrkien peittämään naurahtavan hymähdyksensä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Heinä 17, 2016 1:12

Re: Lumottu luola || Vahti

Taikuudenkäyttäjän lipsahdus ei jäänyt huomaamatta, ehei. Aleiga oli jo alkanut ajatella että toinen voisi olla harmiton jos he eivät joutuisi erimielisyyksiin, mutta se mitä toinen oli sanonut, ettei tarvinnut nimiä taikuuden käyttämiseen muihin... Ottaako riski vai leikata toisen kieli? Shamaanit tarvitsevat kieltä lausuakseen lauluja eli loitsuja, oliko asia sama tämän taikuudenkäyttäjän kanssa? Kun luolan suu oli pudonnut, toinen oli tehnyt sen suoja-auran. Mutta Pohjolainen ei ollut varma oliko toisen tarvinnut laulaa sanoja ääneen tehdäkseen loitsu, olihan se ollut aika äänekästä se kivien putoaminen. Hmmm...
Österin sonta, taikuus ja sitä käyttävät sitten aiheuttivat päänvaivaa.
Mutta mitä Vrowrik kertoi tästä luolasta lievitti hieman Aleigan huolia. Jos luolassa oli riimuja jotka estivät taikuutta, että toinen ei pystyisi käyttämään omaansa täällä. Ainakaan kovin pahoja kuten kirouksia tai henkeen tai kehoon vaikuttavia harmillisia loitsuja. Hyvä, ehkä ei sitten tarvitsisi alkaa painimaan taikuudenkäyttäjän kanssa. Mutta silti täytyi pitää toista silmällä.

Kun karhu otettiin esiin, metsästäjätär katsahti mieheen. Ja sitten kohautti olkiaan, tuhahtaen hyväntuulisesti. Onneksi hänellä oli vielä pieni metsästyslaukku vyötäisillään, jota kantoi aina kun lähti pois leiristä. Siellä oli kaikenlainen tarpeellinen, pikkutavara. Sekä tärkein: omenia! Nämä tietenkin olivat vihreitä, pieniä omenoita metsässä kasvaneista omenapuista. Kirpeitä toisin kuin kuninkaan puutarhassa olevat, mutta omenia silti. Kirpeitä mutta raikkaita ja rouskuvia. Aleiga ottikin yhden omenan esiin alkaen etuhampaillaan purra pieniä palasia, pureskellen huolellisesti ja nautiskellen hedelmämehusta kielellään ennen kuin nielaisi. Eivätköhän nämä rauhoittaisi häntä täällä hämärässä, suljetussa luolassa.
"Fiania metsästin, nageria, mutta karhe haistoi veren", nainen selitti Pohjolais- ja paikallisen yleiskielen murteella, ottaen uuden palasen hedelmästä.
"Mikä muuta tiedät luolasta?"

Mitä syvemmälle luolaan he etenivät, sitä enemmän alkoi seinille ilmestyä riimukaiverruksia, jatkuvina kuvioina joita tasaisin välein katkaisi kapeampaa luolanosaa pystyssä olevat kivipalkit. Aleiga ei tosin niihin kiinnittänyt huomiota, haluten enemmän ulos kuin tutkia paikkaa. Edempänä kuitenkin kapeus yhtäkkiä laajeni, heidän saapuen pyöreänmallisen, kaarevakattoisen luolan aukolle. Ja tällä kertaa sen lattiat ja seinät täyttävät riimut pysäyttivät Pohjolaisen paikalleen, omena kohotettuna suun eteen purtavaksi mutta ele keskeytyneenä.
Keskellä luolaa oli kohotettu kivitaso, sen reunat melkein hipoen luolan seinämiä. Tuon pyöreän korokkeen keskellä oli kaksi muuta koroketta lisää. Kaiverretut riimut, eri kuvioiset, muotoiset, kokoiset, jotkut esittävät ja jotkut vain kuvioilta näyttävät, koristivat paikkaa lattiasta kattoon. Luolan katosta roikkui teräviä tippukivejä, ja varsinkin keskellä, katon korkeimmalla kohdassa, oli kaikkein suurin tippukivi minkä terävä osoitti suoraan alas korkeimman korotetun kivilaatan keskiöön.
"...Ongelmia", nainen lopulta totesi, liikkumatta ollenkaan tämän oviaukon läpi tähän pyöreään huoneeseen, puraisten viimeisen palan omenasta. Ja sitten heitti alakautta koverretun hedelmän oviaukosta sisään.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Viesti Su Heinä 17, 2016 1:58

Re: Lumottu luola || Vahti

Sen verran mitä Vrowrik ymmärsi naisen puheista oli metsästys, joitain eläimiä tuo oli ollut saalistamassa, kutsuen niitä ilmeisesti omalla kielellään. Varsin kiehtovan kuuloinen kieli todella. Ehkä jos kitka heidän välillä höltyisi, kenties hän voisi uudella toisen syntykulttuurista enemmän.

Matka jatkui luolan käytävää pitkin syvemmälle. Riimut ja kuvioinnit tekivät miltei tuskaa, kun niitä ei voinut jäädä tutkimaan. Velho yrittikin pitää huomionsa edessä kulkevassa Alessa, joka oli kaivanut esiin omenan naposteltavaksi.
"En sen enempää oikeastaan. Kukaan täkäläinen ei ole ollut innokas luolaan astumaan, sanoivat että tuntuu kuin luola ei haluaisi kenenkään astuvan sisään. Joko liioiteltua taikapelkoa taikka... noh jokin isompi voima on tosiaan kyseessä." Vrowrik vastasi naisen kysymykseen.

Käytävä johti mitä erikoisempään luolaan. Se oli selvästi jonkun louhima. Peremmälle ei astuttuluolan, katto ei ollut kutsuva. Aleksin näytti olevan varuillaan puhuessaan ongelmista ja kävi testaamaan mitä luola heille tarjoaisi, viskaamalla puolisyödyn omenansa.
Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia