Kirjoittaja Janni » 28 Tammi 2016, 00:17
Alistettuaan Loren takaisin ruottuun, oli Fergus huomannut Ylvan lähteneen jolkottelemaan omilleen. Uros ei jäänyt sen enmpää kaitsemaan punaturkkia, tuo saisi tulla perässä jos halusi. Alfa kiirehti mustaturkin perään, tätä seurasi puolestaan Ace ja Rafe. Sekailainen turkkiskirjo liittyi naaraan metsästykseen, alfan halutessa näyttää millaiseen tiimityöhän he kykenivät.
Saaliiksi oli saatu muutama kauris, joita Ylva ei kauaa jaksanut nautiskella, kun janosi jo seuraavaa uhriaan. Se tietenkin oli normaalia ensikertalaiselle, nuohan olivat periaatteessa kuin pentuja, jotka olivat uteliaita ja eivät kyenneet keskittymään yhteen asiaan kauaa. Fergus puolestaan kävi Rafen avustuksella viemässä muutaman saaliin luolalle, sen verran suden järki vielä luisti, se kun ajatteli luolan pesäkoloksi.
Lorelai oli lähtenyt takaisin kaksikon mukaan, sillä välin kun Ace oli pysytellyt mustaturkin perässä. Mustavalkoinen uros ei enää vaikuttanut kantavan kaunaa naaraalle laumalaisensa kurittamisesta. Saalistus jatkui läpi yön, ajautuen välillä leikinomaiseen painimiseen varsinkin Ferguksen ja Ylvan välillä. Alfa veti selvästi uteliaan Rafenkin mukaan, joka rohkaisi pentua aikalailla.
Lukuunottamatta naaraiden aiempaa tappelua, sujui yö ongelmitta. Se sai päättyä ulvomiseen, kun he hyvästelivät täydenkuun sen painuessa mailleen.
Pedot näyttivät vaipuvan samanlaiseen poissaolevaan tilaan, ennen kuin aurinko tuli esille, muuttaen kaikki viisi takaisin ihmismuotoonsa. Ainoastaan Ylva ja Rafe menettivät tajuntansa, toki olivat kolme muuta hetken sekavassa tilassa, ennen kuin nämä saattoivat ottaa toverinsa ja astella takaisin luolalle. Fergus kantoi Ylvan käsivarsillaan, kun taas Ace kantoi Rafen, Loren pitäessä perää. Nainen oli saanut kaulaansa ja ties minne haavoja kiitos Ylvan, joka oikeastaan oli saanut osansa myös, muttei mitään vakavaa.
Hangessa tarpoessaan Fergus katseli naista sylissään, tuontien jonkinlaista ylpeyttä. Ylva oli pärjännyt hyvin, kestänyt muutoksen suuremmitta ongelmitta ja oli yön mittaa osoittanut selväjärkistä suden käytöstä. Mies muisti heistä eniten yön tapahtumat.
Nainen pääsi takaisin lepäämään taljan päälle, jonka Fergus vielä veti tuon yli niin että tämä jäi ikäänkuin taljan väliin. Rafe sai luvan levätä karhuntaljan päällä, joka oli osittain kuivuneessa veressä, mutta se tuskin nuorukaista haittaisi.
Heidän kaikkien olo oli väsynyt, kukaan ei paljoa puhunut, joten kolmikko päätti asettua makuulle kiviselle pohjalle susimuodoissaan, jotka todellakin tuntuivat niin erilaisilta kuin aiemmat pedot. Fergus asettui lepäämään Ylvan vierelle, muttei kauaan kyennyt katselemaan naisen nukkuvia kasvoja, kun väsymys vei hänet mennessään.