Aberec
Haltia katseli vertavuotavaa miestä polvillaan. Hänen haavastaan ei tullut enää paljoa verta, eikä Aber tiennyt pitäisikö helpottua vai huolestua. Hän huomasi ihonsa kalvenneen entisestään, mikä ei parantanut asiaa lainkaan.
Aber hämmästyi hieman, kun kuuli ettei mies ollut tiennyt miltä haltia näyttää. Äkkiä hän tunsi suurta sääliä tätä kohtaan, ja tiesi että tämä pitäisi saada hoitoon jonnekin. Ei hoito hänelle itsellekään olisi pahitteeksi ollut, mutta haava oli kuitenkin lievempi. Hän hätkähti vähän, kun mies veti nuolen rinnastaan. Oliko siinäkin järkeä? Nythän kaikki veri valuisi hetkessä miehestä ulos, joten liikkeelle oli päästävä äkkiä. Mies sulki silmänsä, ja haltia puri huulta mietteissään. Lopulta hän nousi ähkäisten pystyyn.
"Sinut on paras saada jonnekin hoitoon, ettet kuole siihen", Aber totesi lopulta, ja kokosi sitten ajatuksiaan. "Jos siis enää pystyt minuun luottamaan", hän jatkoi, ja ojensi kätensä toiselle, ja hymähti sitten ääni värähtäen.
//Sori kun on kestänyt ^^ inspiksenpuute.//