Säätä hurjaa paossa || Agna

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Säätä hurjaa paossa || Agna

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Huhti 2009, 08:34

Kalmankoira

Aurinko oli jo laskeutunut ajat sitten maillensa, vaikkei sitä ollutkaan näkynyt kun harmaan pilvet roikkuivat puhtaan sinisen taivaan peittona. Tosin silloin ei ollut satanut tai edes näyttänyt siltä, että satamaan olisi alkanut joten aavekoira oli sitten lähtenyt hyvillä mielillä jaloittelemaan ihmisten kylästä metsään. Oli sitä todellakin suuri nautinto tulla ihmisiltä löyhkäävältä kylästä metsään jossa oli vain luonnon omia tuoksuja. Eikä löyhkääviä ihmisiä joka nurkan takaa. Ertyisesti hän vihasi niitä jotka käyttivät kaiken maailman hajuvesiä... haistakseen vain entistäkin pahemmalle. Ihmiset olivat outoja....
Mies kuitenkin ravisti nuo ajatukset mielestään ja keskittyi nyt vain luonnon kauniiseen rauhaan ja sen hiljaisuuteen. Kalma pysähtyi jopa erään puun juurelle istumaan ja uskalsi jopa sulkea silmänsä sekä rauhoittua ja rentoutua. Niin hiljaista ja rauhallista ei minkään näköisiä ääniä missään. Silmät kuitenkin revähtivät auki kun jokin kostea tippui miehen olkapäälle... Katse siirtyi olkapäälle ja mies huomasi siinä tumman kostean läiskän. Vettä? Katse nousi taivaalle josta taivas alkoi pommittamaan häntä lisää vesi pisaroillaan. Alkoi satamaan ja se kiihtyi kokoajan. Kalma nousi hetkessä ylös ja lähti pienellä hölkällä palaamaan ihmis kylään, josta oli tullutkin. Kalma teki kuitenkin äkki pysähdyksen huomatessaan metsän takaa luolan ja otti epäröimättä mitään suunnakseen sen. Eipä tarvinnut juosta kylälle asti.
Luolalle päästyään vain miehen olkapäät ja hieman selkää oli ehtinyt kastua mukaan lukien myös miehen hiukset jotka olivat hieman lässähtäneet kstuttuaan. Kalma tutki pikaisesti luolan katseellaan ja nuuhki sen hajuja vain varmistaakseen että oli yksin, ja niin taisi ollakkin. Joten Kalma istahti sitten luolan kylmän kolealle lattialle ja nojasi seinämää vasten kädet puuskassa.

//Randomilla mennään :)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 17 Huhti 2009, 21:51

Aberec

Ilta alkoi hämärtää, ja haltia päätti, ettei jaksaisi enää vaeltaa yöksi kotiin. Hän oli melkoisen kaukana sieltä, ja hetken päästä metsässä ei varmaankaan näkisi eteensä. Olisi siis parempi etsiä yösija.
Kun auringon viimeisetkin säteet katosivat puiden taakse, alkoi taivaalta pudota pisaroita. Yksi kerrallaan ne tippuivat haltian nenälle, pään päälle ja olkapäille, kunnes koko taivas lankesi hänen päälleen. Aber kiihdytti kävelynsä juoksuun, ja yritti päästä mahdollisimman nopeasti pois hetki hetkeltä liejuisemmalta sammaleelta.

Hetken taivallettuaan haltia saapui suurehkon luolan suulle. Se ylettyi korkeimpien puiden tasolle, mutta leveydeltään sen suuaukko ei ollut kummoinen. Luola näytti jotakuinkin kuivalta, joten Aber päätti astua sisään. Luolan suulta katsottuna mitään tai ketään ei näkynyt. Haltia asteli hiljakseen eteenpäin, ja katseli tarkkaavaisena ympärilleen siltä varalta, että luolassa asustelisi joku hermoraunio taikaeläin, tai päästään vioittunut ihminen. Typeriä mokomat... Halusivat taikaolentojen päät seinälle, ja keräsivät haltioita vangeikseen. Aberin mielestä mokoma sota oli aivan turhaa. Mikseivät asiat voisi olla Cryptissä siten, kuin ne kauan sitten olivat? Se oli kuitenkin sivuseikka siinä samassa, kun Aber huomasi edessään häämöttävän, tumman hahmon. Haltia seisahtui siihen paikkaan, ja jäi hiljaa etäämmälle katsomaan toista.

//Phuuh :P Ei tullut mahtavaa, mutta sainpas vastattua.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Huhti 2009, 16:26

Sade sen kuin hurjistu hurjistumistaan ja vaikutti hyvinkin paljon siltä, ettei tämä vesisade lopukkaan ihan heti ja viellä kaiken kivaksi alkoi tuulemaan. Kivaa täällä yksin tultaisiin nököttämään viellä monta tuntia jos hyvin kävisi.. tai hänen kannlataan huonosti. Kalma paransi hieman istuma asentoaan ja antoi sitten päänsä nojata kivistä seinämää vasten silmät puoli ummessa kuunnellen vain jatkuvaa sadetta.
Silmät kuitenkin revähtivät auki kun aavekoira kuuli luolan suu aukolta ylinmääräsitä ääntä. Näköjään joku muukin huomannut tämän hyväksi sade suojaksi. Toivottavasti ei ollut mikään karhu tai mikään mukaan mikä olisi hänelle uhka. Kalma tapitti nyt hyvin tiiviisti luolan suuta ja pian saikin havaita, että tulija oli ainakin ihmis hahmoinen ja tapitti häntä siinä missä hän tuota. Mitään viellä sanomatta Kalma nousi ylös nähdäkseen tämän tulijan paremmin ja pysähtyikin sitten sopivan välimatkan päähän. Kalma katse kävi tuon otuksen läpi. Aivan ihmiselle tuo ei haissut, eikä millekkään muulle mitä hän tiesi joten tuo oli vain otus hänelle.
"Sadetta paossa?" Kalma sitten avasi suunsa esittän päivän selvän kysymyksen. Oikeastaan hän voisi ottaa tämän miekkosen pään talteen ja saada rahat tuosta. Ja hän ehkä voisi saada hieman lisä uskovattovuutta ihmisten kuninkaan edessä, jotta voisi pistää suunnitelmansa täytäntöön.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 18 Huhti 2009, 22:53

Aberec

Haltia seisoi vankasti paikallaan, kun toinen esitti kysymyksen. "Sitäpä hyvinkin", hän totesi, ja katseli neutraalina toista miestä, joka oli noussut seisomaan. "Kuten ilmeisesti sinäkin", Aber jatkoi, eikä viitsinyt teititellä. Hän aisti, ettei tuossa tyypissä ollut minkäännäköistä rauhallisuutta... Mutta saattaisi toki olla väärässä. Tässä tapauksessa hän oli kuitenkin kokoajan varpaillaan - varmuuden vuoksi.
Aberec otti pari askelta, ja kiersi luolan toiselle puolelle. Hän ei halunnut joutua liian lähelle toista, vaikka tunsikin itsensä samalla typeräksi ja turhan varovaiseksi, kun käveli tätä vastapäätä eikä tehnyt sen pahemmin tuttavuutta. Tosin, mieshän saattaisi vain miettiä että Aber haluaisi nukkua rauhassa, ja niinhän hän halusi. Kuitenkin hänen mieltään kaivoi pieni uteliaisuus siitä, kuka tuo seuralainen oikein oli.
"Mahdatko olla haltiakylästä päin?" Aber kysyi, kuin se olisi ollut toissijainen seikka. Se ei kyllä ollut, sillä jos mies oli ihmisten puolella (kuten hän heti ensimmäisenä päätteli), olisi haltian paras lähteä niin pian kuin suinkin.

Luolan lähellä olevaan puuhun iski salama, ja puu repesi siinä siunaamassa kahtia. Hetkenäinen väläys sai toisen miehen kasvot paljastumaan, ja Aber katseli tuon kasvoja hetken verran, silmät kapeina viiruina. Sade sammutti pian palavan puun, ja haltia jäi kuuntelemaan sen pikkuhiljaa vaikenevaa sihinää.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Huhti 2009, 12:23

Kalmankoira

Kalma nyökähti kerran tuon suippokorvan toteamukseen, että hänkin oli paossa sateelta ja jäi sitten seuraamaan kun tuo kiersi istumaan häntä vastapäätä. Taisi pelätä häntä? Mutta se oli viisautta sillä hän ei ollut aina luotettavimmasta päästä ja sen tulisi ihmisten säälittävän kuningas pian huomaamaan. Hänellä oli mielessään veriset taka-ajatukset tuon varalle. Kaatukoon ihmisten valtakunta tältä saarelta lopullisesti! Kalma tapitti viellä hetken aikaa tuota hoikkaa miestä hiljaa kunnes istahti tuosta jonkin matkan päähän ja vain ihan sen takia ettei tuo viellä karkuun lähtisi... Hän tarvitsi tuon elämän saavuttaakseen suunnitelmansa. Onneksi hänen omatuntonsa oli kuollut jo ajat sitten, joten tämä ei ollut hirveän vaikeaa. Eikä hän edes tuntenut tuota tyyppiä, joten se olisi vielläkin helpompaa...

"En." Mies vastasi lyhyesti, muttei töykeästi haltijan kysymykseen ja siristi hieman silmiään salaman kirkkaasta valosta, joka valaisi hänen kylmät kasvonsa alle sekunnin. Kalma nousi sitten jonkin aikaa istuttuaan aloillaan ja asteli ihan pokeri naamalla tuon miehen eteen, jääden katsomaan tuota niin kylmästi kuin olla ja voi. Jos Kalman olisi tuntenut, olisi moni juossut jo karkuun tai ainakin pelännyt tässä vaiheessa henkensä puolesta. Katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Mitään sanomatta Kalma koitti potkaista tuota haltijaa mahaan ja jos suinkin oli osunnut, koitti heti perään tarrata kynsiensä kera tuon pillistä kiinni ja tukehduttaa tuo hengiltä. Pitkä matsi kun ei paljoa nyt kiinnostanut häntä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 21 Huhti 2009, 21:34

Aberec

Haltia katsoi miestä vakavana, kun tämä käveli hänen eteensä. Hän kohotti katseensa, ja kallisti päätään ehkä hieman töykeänä. Hetken hätkähdysreaktion jälkeen Aber huomasi, että mies veti jalkansa taakseen potkaistakseen, ja syöksyi pois potkun alta. Hän katsoi vierestä, kuinka mies olisi jo ollut valmiina tarttumaan hänestä kuristusotteella, muttei miettinyt sen enempää vaan karkasi tuon ulottumattomille. Haltia otti vauhtia, ja hyppäsi kallion ylemmälle tasanteelle säikähdyksestä hengästyneenä. "Pyhä Äitimaa!", hän huudahti ääni hieman värähtäen, mutta huuto sekoittui salamaan, joka iski kallion ulkopuolelle ja sai miehen kasvot valaistumaan uudelleen.

Aber veti jousen olaltaan, otti viinestään nuolen ja tähtäsi tällä miehen otsaan. Hän ei olisi halunnut tappaa ketään, mutta tuollainen agressiivinen ihmishahmo olisi hänelle liiaksi vaaraksi... Kenties jopa tappaisi hänet lopulta. Hän tähtäsi tarkkaan, ja laukaisi nuolen siinä toivossa että osuisi johonkin tässä pimeydessä.

//No hurraa, mikä actionseikkailu :D Ei oikein inspannut.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2009, 09:19

Kalmankoira

Nopea kaveei oli tämä. Onnistui väistämään hänen jokaisen iskun. Miten ihailtavaa. Kalma seurasi katseellaan kun suippokorvaotus pomppi kiven päälle kuin jänis konsanaan. Salama välähti jälleen valaisten luola ja paljasten hänen kasvonsa pimeydessä kunnolla.
Kalma kuitenkin hätkähti aavistuksen kun tuo miekkonen otti nuolen viinestä ja asetti sen jouseen kohteenaan hän. Nyt oli oltava tarkkana tai henki lähtisi... tietenkin jos tuossa nuolessa oli edes hopaa, eikä hän kävisi sitä edes kokeilemaan. Kalma tapitti tiiviisti lihakset jännittyneinä tuon miehen kättä jolla tuo piti nuolta paikallaan ja kun se värähti Kalma hyppäsi sivulle, mutta nuoli ehti napata hieman miehen pään sivusta ohimon kohdille. Pieni veri vana valui pitkin pään sivua aina leuka luuhun asti. Kalma nosti toisen kätensä haavalle ja sitten eteensä nähdäkseen tuhon. Käsi punersi hieman, mutta vakavammasta ei ollut kyse. Kalma murahti jotakin itsekseen ja antoi katseensa sitten kohdata tuon nuolen ampuneen miehen. Likaista peliä halusi pelata vai?
Kalma virnisti ja katoisi ilmestyen tuon haltijan taakse vetän samalla puolimetrisen veitsensä esille, koittaen lävistään sillä tuon suippokorvan ja viellä perään pyyhkäistä jalat alta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 22 Huhti 2009, 14:53

Aberec

Haltia katsoi tyytyväisenä, kun oli saanut osuttua miestä ohimon kohdille. Paljoa vahinkoa tuosta ei kuitenkaan aiheutunut. Mietinnän seassa oli mies yhtäkkiä ehtinyt kadota Aberin näkökentän ulottumattomille. Haltia katseli hengähtäen ympärilleen, ja mietti puolihätääntyneenä, minne mies oli ehtinyt kadota. Pian Aber kuitenkin tunsi takanaan hiljaisia askelia, ja ehti hyökätä sivuun vain aavistuksen verran myöhässä. Hän sai kylkeensä viillon veitsestä, ja mies ehti kampata hänet maahan.
Aber vieri tasanteelta alas, ja tömähti kylmänkosteaan lattiaan ulvaisten kivusta.

Kohta haltia käännähti kyljelleen, katsoi ylätasanteelle irvistäen, ja piteli kaksin käsin kylkeään. Sen jälkeen hän nosti käden näköetäisyydelleen, ja varmisti kuinka paha haava oli. Ei luultavasti kovin syvä, mutta niin julmetun kipeä, että Aberin teki mieli huutaa. Hän nosti viinestään uuden nuolen, ja tähtäsi sen summissaan ylätasannetta päin.
Viimeksi muokannut Agna päivämäärä 22 Huhti 2009, 18:19, muokattu yhteensä 2 kertaa
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2009, 16:54

Kalmankoira

Toinen otti ja putosi tasanteelta ja Kalma jäi tuijottamaan tuota tasanteelta kylmin kasvoin. Mitään sääliä ei näkynyt miehen kasvoissa tai edes myötä tuntoa. Ne tunteet on piilotettu syvälle hänen sisäänsä, eikä niitä noin vain revitty pinnalle. Vain harva siinäkin oli mennyt onnistumaan ja ne ovat myös ansainneet sen häneltä. Kalma vilkasi veitsensä terää, jossa oli jonkin verran punaista nestettä ja se valui hitaasti veitsen hopeista pintaa kohti veitsen terää, josta se tappui pienenä pisarana maahan. Kalma hymähti nostaen katseensa tuohon friikkiin. Viikatemies on tullut hakemaan sinut rakas ystäväni.

Haltija veti jälleen nuolen ja tähtäsi. Kalma irvisti hypäten taas pois alta kun tuo mies päästi nuolensa irti, mutta aavistuksen jälleen myöhässä kun nuoli upposi hänen lantion sivuun ja taisi viellä luuhun astikin mennä. Kalma sähästi kivusta ja hoiperteli taaemmas niin, että tasanne loppui kesken hänen jalkojensa alta ja sitten pudottiinkin alas vähän miten sattujaan. Mies pysähtyi kyljelleen maahan lantiotaan pidellen käsi veressä. Ja hänhän ei kaatuisi tälläisestä pikku haavasta! Kalma alkoi nousta vaikean näköisesti ylös ja jäi seisomaan toinen jalka hitusen koholla kun ei voinnut painoa siihen laskea. Kalma lähti sitten hyökkäykseen toista kohden, mutta katoisi ja ilmestyi uudestaan tuon nenän edessä. Kalma virnisti ja koitti siintä käsin varrastaa tuon veitseensä.

//Se ei ole miekka se on veitsi//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 22 Huhti 2009, 18:34

Aberec

Aber hoiperteli seisomaan, ja yritti olla piittaamatta viillosta kyljessään. Luita oli tuskin murtunut, tiputus ei ollut aivan niin iso. Hän huomasi, että oli osunut tuota hullua reiteen, ja kiitteli itseään hengästyneenä. Mies ehti taas kadota johonkin, joka sai Aberin turhautumaan täysin. Miten mokoman saisi muka tainnutettua, kun tuo singahti hetkessä paikasta toiseen?
Yhtäkkiä mies seisoi aivan haltian edessä. Toinen virnisti, ja yritti keihästää hänet siinä silmäyksessä. Aber syöksyi sivuun, ja virnisti puolestaan miehelle. Arpi tuon reidessä sai haltiaan eloa, ja tämä yritti ampua nuolen taas lähempää. Varoen hän kuitenkin kiersi miestä, ja yritti olla menemättä tämän ulottuville. "Saanko kysyä, miksi ihmeessä hyökkäät tuntemattoman matkaajan kimppuun?" Aber kysyi hieman hengästyneenä. Hän hypähti "lepäilemään" kalliossa olevalle, poikittaiselle sillantapaiselle kivelle, ja valmistautui jo vetämään viinestään uusia nuolia.

//Anteeksipyynnöt ^^' korjasin asian. Ja pahoittelut siitäkin kun tuli näin lyhyt, mutta inspasi niin tosi tosi paljon.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2009, 19:08

Kalmankoira

Pihkuran nopea! Taaskaan hän ei onnistunut osumaan, mutta Kalma ei ehtinyt paljoa sitä miettimään kun tuo oli jo tekemässä vasta iskua häntä vastaan. Kalma kinkkasi tuosta mahdollisimman nopeasti kauemmas ja vain jonkin naköisellä tuurilla onnistui väistämään ehkä tappavankin nuolen. Kalma kääntyi huohottaen toista jalkaansa ylhäällä pitäen tuon miehen puoleen. Käsi oli jo värjääntynyt kauttaaltaan verestä ja se alkoi tuntumaan, voimat vähenivät. Onneksi päässä ei sentään viellä heittänyt.
"Miksikö?" Kalma naurahti käheästi ja jatkoi: "...Päästäkseni vain toteuttamaan suunnitelmani..." Vastaus saattoi olla hyvinkin epämääräinen, eikä kertonut paljoa mitään, mutta se olikin tarkoitus. Ei hän suinkaan suunnitelmaansa aikoinut kertoa jokaiselle vastaan tulevalle. Hän voisi muuten jäädä kiinni ja sitä kautta suoraan pyövelin käsittelyyn. Eikä se kiinnostanut.
Kalma jäi tuijottamaan tuota miestä hiljaa alas kun tuo oli taas pomppinut karkuun kuin hiiri. Mihin nykyajan miesten rohkeus on oikein kadonnut? Eikö kukaan enää uskaltanut taistella mies miestä vastaan? Kalma laittoi veitsensä pois, sillä siintä ei ollut hyötyä tässä taistelussa. Oli käytettävä kättäkin pidemää asetta ja se nyt sattui olemaan jalkajousi... ja sekin varastettu joskus kauan sitten joltakin vampyyrinmetsästäjältä. Kalma asetti nuoli kotelon paikalleen jalkajouseen, jonka avulla hänen ei tarvinnut jatkuvasti latailla nuolia. Sääli vain että yhdessä kotelossa oli vain kahdeksan nuolta. Eikä hänellä ollut enempää mukana. Raha pula paha pula.
"Katsotaan kumpi on nopeampi..." Kalma hymähti ja laukasi jalkajousen kerran, koittaen osua johonkin vain tuota otusta. Tilit oli tasattava. Tämä nuoli lonkassa ei ollut kovinkaan kiva ja nytkin oli ihan tarpeeksi vaikeaa pysyä edes pystyssä kivun takia.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 22 Huhti 2009, 20:16

Aberec

Haltia katsoi tarkkaavaisena, kun mies väisteli nuolet. Vaikuttavaa. Erittäin vaikuttavaa, ottaen huomioon, että miehen pohkeesta törrötti nuoli. Kohta Aberin silmät laajenivat, kun toinen veti esiin jalkajousen. Paljonko miehellä riitti valinnanvaraa?! Tappelutaitojen ja pisteliään miekan lisäksi häneltä löytyi vielä jalkajousi. Mutta mikäli Aberin jousitieto riitti, hän epäili ettei aseessa olisi paljoa panoksia. Ehkä kuusi? Tai vähän yli kymmenen? Summa oli kuitenkin sivuseikka, sillä pian haltiaa kohti ammuttiin nuoli. Se lensi kovalla paineella Aberin pään viereen, ja jäi pystyyn kallioon.
"Pyhä Äitimaa!" Aber karjaisi, ja sai kyljessä olevan haavan vihlomaan. Luola kaikui huudon jäljiltä, ja haltia veti ähkäisten uuden nuolen viinestään. "Haltia on nopein", hän mutisi kylki veressä, ja laukaisi jousen. Yhtäkkiä hänen kyljessään tuntui sama vihlova kipu, kuin tasanteelta tippuessa, ja haltia vajosi karjaisten polvilleen. Hän epäili kivun tulevan liikkeestä, jonka teki jousta jännittäessään ja sen laukaistessaan, mutta ei ollut aivan varma. Tuskanhiki valui vaaleaa otsaa pitkin, kun Aber tuijotti kontallaan kivistä kaarisiltaa.
"En ymmärrä vieläkään, mitä hyödyt tästä", hän sanoi hengittäen raskaasti. "Tästä, kun tapat meitä, jotka olimme tällä saarella ensin. Saarella, jonka teidän kaltaisenne valloittivat", hän jatkoi, nousi seisomaan, ja tähtäsi nuolen miehen rintaa kohti. Hän päästi nuolesta irti, ja se lähti suhahtaen halkomaan luolaa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2009, 20:54

Kalmankoira

No voi helvetin helvetti! Hän ei taaskaan onnistunut osumaan tuohon paihiseen otukseen ja hänen nuolensa vähenivät yhdellä... Jos tämä jatkuisi näin hän tulisi häviämään ja jopa kuolemaan jos tuo tappaisi hänet... tai jopa jättäisi tänne kitumaan. No se olisi sen ajan murhe.
Kalma virnisti toisella suupielellään pienesti tuon miehen karjastaessa kivusta, kun taisi kylkeen koskea. Voi pikkuista, koskeeko pikku haavaan. Ehkä tämä matsi kääntyisi viellä hänen onnekseen ja hän pääsisi suunnitelmassaan eteenpäin taas askeleen verran, mutta matka on viellä pitkä.
Suippokorva otti uutta nuolta ja Kalma valmistautui väistämään sen, mutta tuon muminoista tuo jäi hetkeksi aikaa hyvinkin hämmilleen. Kuuliko hän äsken oikein, vai oliko se vain harhaa? Kädessä oleva jalkajousi laskeutui alemmas muutaman sentin Kalman jäädessä tuijottamaan tuota miestä hyvin kyselevältä, mutta samalla hämmentyneenä. Haktijan sanat kaikuivat miehen korvissa, mutta ne tuntuivat menevän vain ohi- toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Tuskan parkaisu kun nuoli upposi maaliinsa. Ei nyt ihan keskelle rintaa, mutta hieman sivuun kuitenkin. Joka tapauksessa se koski ja mies kaatui maahan selälteen henkeään haukkoen, samalla kun jalkajousi lensi jonnekkin miehen kädestä. Silkka hengittäminen koski. Kalma köhähti pari kertaa kivuliaasti. Suu pieltä pitkin valahti ohut veri vana.
"H-hei... K-kuulinko äsken ihan oikein? ...O-olet h-haltija?" Kalma nosti aavistuksen päätään maasta hyvinkin kivuliaan näköisesti ja esitti tuolle miehelle kysymyksensä. Mitenkä nyt kunnollaan kykeni.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 23 Huhti 2009, 08:14

Aberec

Nuoli osui vihdoin ja viimein kohteeseensa, ja sai miehen kaatumaan selälleen. Aber hyppäsi alas kivisillalta jossa oli, jokseenkin raukkamaisesti, ollut hetken turvassa. Hän käveli lähemmäksi kaatunutta miestä, ja tuon puhuessa haltian silmät laajenivat hämmästyksestä.
"Tietysti olen haltia! Katso nyt", Aber sanoi hengähtäen kivusta, ja tarttui suippoon korvaansa. "Muuttaako se jotain, jos olen haltia?" hän kysyi hiljaa, ja käveli ihan miehen viereen. Hän tunsi melkein jopa sääliä tuota kohtaan, vaikka sääli katosikin nopeasti kun kylkeen iski taas kipu.

Koitti hetken hiljaisuus, kunnes haltian oli pakko istahtaa polvilleen. Kylkeen koski liikaa, ja lantioon tulisi ilmeisesti naarmuja tasanteelta tippumisesta.
"Alkuperäinen suunnitelmasi ei ilmeisesti koskenut haltioita?" Aber kysyi jokseenkin vaimeasti, ja nosti käden kyljelleen. Siitä valui verta edelleen, vaikka viilto olikin pieni toisen osumaan verrattuna. Hän mietti, kuinka kauan mies mahtoi selvitä hengissä, kun tämä oli tuollaisen iskun saanut rintaansa. Kaikessa armeliaisuudessa haltia olisi voinut tappaa miehen, mutta ei nähnyt sitä nyt tarpeelliseksi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Huhti 2009, 16:43

Kalmankoira

Kalma naurahti kivuliaasti haltijan sanoihin, yskähtäen sitten muutaman kerran kivuliaasti. "I-ikävä myöntää... m-mutta en ole koskaan n-nähnyt haltijaa." Kalma tuumasi sitten hieman kivuliaasti hymähtäen silmät puoli ummessa. Hän ei todellakaan kestäisi ilman apua kauaa hengissä ja jos selviäisi sen todennäköisyys oli mielettömän pieni. Kalma tiesi sen itsekkin varsin hyvin. Miten paska säkä että hän joutuisi kuolemaan näin... ja viellä omiensa kautta, miten inhottavaa.
Kalma alkoi nostamaan varovasti pienesti irvisteän tärisevää kättään rinnassa törröttävään nuoleen ja tarrasi siintä kiinni riuhtaisten sen älähtäen irti rinnastaan. Verta alkoi pulppuamaan haavasta ja Kalma painoi sitä toisella kädellään, jotta saisi vuodon tyrehdetettyä edes jotenkin. Mutta aika varmasti tästä tulisi hänen viimeinen iltansa hengissä, jos tuo haltija ei tekisi mitään muuta kuin tuijottaisi.
"E-ei k-kuulunut..." Kalma vastasi sitten silmänsä sulkien haltijan kysymykseen, mutta vain sen takia etteivät silmät enää tahtoneet pysyä auki. Oikeastaan tämä oli ihan oikein... Olihan hän tappanut koko ikänsä ja kuten sanonta kuuluu paha saa aina palkkansa. Hän tosin hyvin erikoisesti jos ei muuta. Ja mikseikö hän sitten apua alkanut pyytämään? Sitä hän tuskin saisi, vaikka kysyisikin.
suskari
 

Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron