Unta, Tarua, vai Totta? [[sov]]

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Akselmo » 01 Joulu 2009, 19:13

Hun-Tra (Naavaparta ja Tara)

Kirkas valo täytti koko luolan. Kuului sihinää, niinkuin käärme olisi sihissyt. Valo tummeni hieman joten Hun-Tra näki mitä tapahtui. Velho loihti hitaasti toista liskoihmistä Tarasta. Tara laajeni hieman, nousi kahdelle jalalle ja muuttui inhimmillisemmäksi kokoajan. Kohta Tara olikin samannäköinen kuin Hun-Tra, tosin naisellisilla ominaisuuksilla. Sitten Tara karjahti. Valo alkoi himmetä ja himmetä.. Kunnes sitä ei enää ollut. Tara katseli ympärilleen ja huomasi olevansa alasti ja kiljaisi. Hun-Tra katsoi silmät pyöreänä Taraa. Hän ei saanut sanaakaan suustaan. "T.. Tara?" Hän uskalsi viimein sanoa. Tara katsahti Hun-Traan päin ja hymyili. "Olisiko sinulla jonkinlaista peitettä minulle? En haluaisi olla alasti kokoaikaa." Tara kikatti. Naavaparta antoi Taralle jonkin sortin kaavun. "Se on sama kaapu mitä äitisi käytti." Naavaparta sanoi Hun-Tralle. Tara puki sen päällensä ja näytti siinä oikein somalta. Sitten hän astui lähemmäs Hun-Traa ja nuolaisi tätä poskesta. Hun-Tra oli aivan shokissa. Hän oli todella iloinen, mutta shokissa koska ei ollut ennen nähnyt vastaavaa. Hormonit jylläsivät hänen sisällään kun hän katsoi Taraa. Onko tämä sitä mitä kutsutaan rakkaudeksi?

//Tara on aluksi vain Hun-Tran sivuhahmo, mutta siitä tulee yks oikea hahmo myöhemmin..
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Joulu 2009, 19:35

Splinter

"Uah!", poika ulvahti, ja peitti kädellään silmänsä, kun valo iski pahemman kerran. Apua! Tästähän tulisi sokeaksi! Noh, valo laantui, ja kuului karjahdus... Splinter uskalsi avata silmiään... ja punastui niin rajusti, että muistutti tomaattia. Hän avasi kirjan, ja peitti sillä kasvonsa. Alaston nainen! Apua! Splinter oli kasvanut suolla ihan yksin, ilman naisia lähettyvillä... joten naisen ruumis oli kokonaan uusi juttu hänelle. Mutta kun se pamahti muutenkin ujon pojan silmien eteen ilman rihmankiertämää... Tämä oli hämmentävä kokemus nuorelle teinipojalle!
"Joko se meni? Uskallanko avata silmät?", hän lopulta kysyi, ja kurkkasi kirjansa takaalta. Edelleen punastuneena. Hei, hän oli ujo, okei? Noh, Tara oli näköjään saanut kunnolliset vaatteet päälleen, ja poika laski kirjan alas. Huuh, se meni....
"Ei noin saa tehdä! Varoittakaa ensi kerralla!", hän huudahti, kiukkua äänessään. Jaa miksi hän oli kiukkuinen? Koska hän oli hämmentynyt, ja hämmennys oli lähellä säikähdystä. ja säikähtäneenä hänestä tuli aika paha tapainen kersa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 01 Joulu 2009, 19:59

Hun-Tra (Naavaparta ja Tara)

Hun-Tra naurahti kun Splinter raivosi. "Ehm.. Anteeksi että en varoittanut.." Naavaparta sanoi mutta nauroi sitten. "Unohdin vallan että täällä on pieniä viattomia silmiä." Hän nauroi lisää. Hun-Tra katsahti Naavapartaa ja kiitti tätä. Hänen unelmansa oli toteutunut, mikä voisi olla sen parempaa? Tara oli kumman vietteleväinen. Kait tuo oli rakastunut jo liskohahmossaan. Mutta niin oli Hun-Trakin rakastunut, heti kun näki Taran liskoihmisenä. Hän halusi suudella Taraa muttei tohtinut, vaikka Tara selvästikin yritti houkutella Hun-Traa. Hun-Tra tunsi olonsa ensi kertaa todella ujoksi ja vaivaantuneeksi. Tara astui hänen lähellensä ja suuteli Hun-Traa. Hun-Tra ei ollut kyllä yhtään valmistautunut mokomaan. Tämähän tuntuu hyvälle.. Hun-Tra mietti samalla. Naavaparta hymähteli takana ja istahti alas. "Minun työni on nyt tehty." hän tokaisi. "Lähden tästä vaeltamaan ja etsimään viimeistä leposijaani.. Splinter. Sinä saat ottaa mitä tahansa mukaasi täältä mitä haluat. Hun-Tra ja Tara, minä toivotan teille mitä parhaimpaa onnea!" Naavaparta tokaisi ja nosti valmiiksi pakatun reppunsa maasta. "Mutta ennen kuin lähden, kerron sinulle Hun-Tra: Isäsi oli hieno mies ja äitisi hieno nainen. Minä näen luultavasti heidät pian joten kerron heille kuulumiset, tiedät mitä tarkoitan.. Mutta nyt, hyvästi ja näkemiin!" Naavaparta huusi ja lähti pois luolasta. Hun-Tra ja Tara huokaisivat yhteen ääneen "Hyvästi.." Heillä kummallakin oli ikävä tuota vanhusta, vaikka Hun-Tra oli tavannut hänet vasta.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Joulu 2009, 20:26

Splinter

Pieniä viattomia silmiä? Ei Splinter ollut niin viaton, kuin olisi voinut luulla... Tara oli ilmiselvästi rakastunut Hun-Traan ja kun tuo suuteli... Splinter peitti taas kasvonsa kirjalla.
"Hankkikaa huone!", hän sähähti, vaikka olikin iloinen Hun-Tran puolesta. Pahuksen pahuksen pahus! Miksi häntä kidutettiin näin!?

Naavaparta sanoi jotain, mikä sai Splinterin vetämään kirjan naamaltaan alas, ja tuijottamaan miestä uskomatta korviaan.
"Mitä? Etkö sinä muka tarvit...", Naavaparta sanoi jotain, mikä sai pojan keskeyttämään lauseensa... olihan tuo toki vanha... Poika näytti surulliselta, tämä oli jotain mitä hän ei ollut odottanut. "En ota kuin ehkä pari kirjaa... Pidän niistä niin hyvää huolta kuin mahdollista!", poika sanoi, luvaten myös mielessään että huolehtelisi kirjoista niin hyvin kuin pystyisi! Tooru naljaisi jotain... Jotain sens uuntaan, että haluaisikohan Tara ottaa kaapunsa pois? Splinter läpäytti ohimoaan uudestaan. Suus kiinni, Tara oli Hun-Tran nainen!
"Hyvää matkaa... Toivottavasti löydät se mitä etsit.", poika toivotti vielä, ja katseli vanhan miehen perään... Tuo oli ollut ihmisvelho, rotu jota Splinter oli inhonnut parin kokemuksen takia, mutta näköjään oli poikkeuksiakin.
"Nooh... Hun-Tra, toiveesi toteutui!", Splinter naurahti, ja laittoi kirjan takaisin hyllyyn, ja katseli sitten kirjoja, joita hyllyyn sullottu. Niitä oli eri aiheista... Mutta silmiin osui kaksi loitsukirjaa, jotka poika otti käsiinsä. Näistä olisi enempi hyötyä hänelle. Hun-Tra oli onnekas.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 01 Joulu 2009, 21:00

Hun-Tra ja Tara

"Niin toteutui.. Mutta mitä seuraavaksi?" Hun-Tra mietti. Tara muuttui hieman rauhallisemmaksi, kait tuolla oli ollut joku tunnekuohu menossa. "Jatketaan matkaa?" Tara kysäisi. Tarahan oli ollut Hun-Tran mukana jo pitkään. "Mitkä kirjat päätit ottaa Splinter?" Hun-Tra kysyi. Hun-Tra tunsi taas sen oudon isähahmo-tunteen Splinteriä kohtaan. Eih, minun on saatava oma lapsi.. Splinterin isäksi en voi ryhtyä, en tietenkään. Miksi minusta tuntuu kokoajan tältä?! Hun-Tra raapi päätään. Eihän tästä tulisi mitään jos Hun-Tra tuntisi samoin useamminkin Splinteriä kohtaan. "Jooh, eiköhän lähdetä tästä luolasta päivänvaloon? Vai onko teillä vielä jotain mitä haluatte katsoa täällä?" Hun-Tra kysyi.
Tara kävi vielä katsomassa kaikki paikat. "Minä itseasiassa synnyin täällä, siis liskona. Naavaparta piti minusta huolta kun olin pieni. Sitten hän lähetti minut etsimään sinua. Ja koska lisko haistaa liskon niin löysin sinut.." Tara sanoi. "Etsitkö minua kauan?" Hun-Tra kysyi. "Sanotaanko että kuukauden päivät. En ole kyllä yhtään varma.. Ja muuten, se hius joka laitettiin vierelleni, oli yhden todella siron haltianeidon hius. Minut muovattiin sen hiuksen avulla tällaiseksi, jos satuit ihmettelemään. Tiedän nämä asiat koska Naavaparta kertoili minulle näitä." Tara sanoi.
Tara katseli paikkoja ja näytti selvästi muistelevan kaikkea mitä hän oli täällä tehnyt.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Joulu 2009, 21:22

Splinter

Splinter otti kirjat kainaloon, mutta pisti toisen kuitenkin takaisin. Siinä oli tulimagiasta... Ja Splinter pelkäsi tulta hieman liikaa voidakseen käyttää sitä.
"Tämän minä...", hän sanoi, ja katsoi kirjan kantta... Pikkuinen selaus paljasti, että siinä oli hieman enemmän silmänkäännöstä, ja jonkin verran säänhallintaa. Ei niin, että Splinter koskaan oppisi sitä, mutta silmänkäännöstä tulisi olemaan hyötyä.. Ja ties vaikka hän oppisi manaamaan paikalle myrskyn joku kerta! Ja sitä odotellessa....

Splinter alkoi jo lähteä ovesta ulos.
"Minä olen jo valmis...", hän sanoi, pitäen kirjaa rintakehäänsä vasten kuin peläten että sille kävisi jotain. Hän voisi jo lähteä.. Tosin minne he menisivät? Splinterillä ei ollut hajuakaan Hun-Tran isällisistä tunteista, jotka putkahtelivat välillä... Splinterillä ei tosin koskaan varsinaista "isää" ei koskaan ollutkaan. Artkin oli enemmän ystävä, Splinter ei voinut millään kuvitella tuota isäkseen. Ja jos yritti, rupesi hän nauramaan vatsa kippuralla. Ainoa, jonka hän isään pystyi rinnastamaan, oli hänen entinen opettajansa... vaikka hän tiesi, miten kieroutunut kuva hänellä oli. Äitiäkään hänellä ei koskaan ole ollut, ainakaan omassa muistissaan. Ainut mitä hän tuosta muisti, oli tuon kieli. Ja sitäkin hän puhui huomaamattaan.
"Minne me muuten lähdetään?", hän kysäisi, ja kävi laittamassa viitan päälleen.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 01 Joulu 2009, 21:45

Hun-Tra ja Tara

"Minä en tiedä.." Hun-Tra sanoi Splinterille tämän kysyessä. "En todellakaan tiedä. Kait me menemme sinne mihin nokka näyttää. Ellei Taralla ole jotain mielessä?" Hun-Tra sanoi katsahtaen Taraan. "Ei, en tiedä mihin mennä..."
Tara tunsi itsensä oudoksi. Vasta hän oli ollut pieni lisko, nyt hän pystyi puhumaan. Se tuntui todella oudolta. Hän ja Hun-Tra olivat ainoita liskoihmisiä tässä maailmassa. Saa nähdä millainen heidän tulevaisuus tulee olemaan..

Hun-Tra otti Taraa kädestä kiinni ja he lähtivät kävelemään ulos luolasta. Nyt alkoi uusi luku liskoihmisten historiassa!

//Eiköhän se ollut siinä :D Jos haluut niin pistä viel yks viesti ^^
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Joulu 2009, 21:54

[[Mitäs tässä lisäämään, ihastuttava peli oli ^^ Kiituksia!]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron