Kirjoittaja Crimson » 26 Kesä 2016, 12:52
Wyrius päästi hörähtävän naurahduksen suustaan Nukan tönäistessä häntä kylkeen ja hoputtaessa asettumaan alas oluen äärelle. Kyllähän isäukko sen aikoisi tehdä, ellei kukaan kookkaan Hurjatuulen apua missään kaivannut, hän kun oli hyvä kantojuhta voimiensa puolesta.
”Menen menen - pärjäilkäähän sitten keitoksienne kanssa, meistä moni ei varmaan malta enää odottaa saavansa maistaa noita”, Hurjatuuli huomautti kädellään nenänsä alta pyyhkäisten peukalon kärjellään, ja ennen kuin tyttärensä luota poistui, silitti hän pikkutammaa olkapäältä muutaman kerran. Ahkera tyttö, ei tuollaisesta voinut olla kuin ylpeä.
Niinpä juhlinta kuitenkin alkoi. Wyrius pysyi alussa kutsuttujen vieraittensa luona, mutta pian Lorythaksen, Lokenen ja Pumpkinin rentoutuessa iltaa viettämään vapaammin, uskalsi Hurjatuuli poiketa myös vanhojen ystävien tykönä. Tuoppi tuopilta juomaa alkoi kulua, raikuva nauru täytti leirin ja tanssista lähtevä töminä kuului varmasti kauas, kun niin kookkaat kuin pienetkin kentaurit maata lähtivät tamppaamaan musiikin tahdissa. Tunnelma oli uskomattoman lämminhenkinen ja mukava jopa Seyrin makuun, kun väki toivotteli taivaantulia tervetulleiksi taas pohjoisen taivaalle vuotuiseen tapaansa.
Haltioituneena niitä tulia seurailtiinkin, väen hiljentyessä ihan toistensa kylkiinkin kiinni taivaan loistaessa kauniissa sävyissä kauttaaltaan. Lorythas oli päättänyt, että haluaisi tuoda tänne pohjoiseen vielä Dariuksen ja Iriadorin joku päivä. Olihan hän itse nähnyt revontulia monet kerrat, mutta mahtoivatko etelämpänä asuvat haltiat olla kertaakaan nähneet tällaista pohjoisen taivaan loistoa? Siinä iltaa vietellessään kyläpäällikkö oli päästänyt turhista murheista irti, seuraillut intensiivisesti nelikoipisten menoa hymyillen ja itsekin sievoiseen humalaan ehättänyt maistellessaan kentaureitten juomia. Olivathan ne erikoisia hienostuneemman maun omaavalle, mutta ei Lorythas ollut näin pohjoiseen tullut mistään valittamaan. Kyläpäällikkö oli osallistunut myös Wyriuksen kehotuksesta orien seuraan korttipeleihin, jossa porukalla aikaa oli kulutettu hyvän juoman ja lämminhenkisen keskustelun ohessa huomaamattakin pitemmän tovin.
Hiljalleen alkoi kuitenkin tulemaan se hetki, kun mölyä piti hiljentää, toisten painellessa lepäämään pitkän päivän jäljiltä ja kiitellessä mennessään juhlia valmistelleita. Sitkeimmät jäivät vielä odottamaan suurtulen hiipumista, räkättävän naurunkin välillä kantautuessa sieltä täältä korviin, mutta muuten juhlapaikka alkoi rauhoittua.
Hurjatuuli oli tapansa mukaan yhä paikalla, ja sinnittelisi ihan viimeiseen asti. Lempeä hymy lepäsi tumman orin kasvoilla, tuon maatessa taljoilla viltti selällään pitämässä kolottavat luut lämpiminä. Kädessä oli vielä tyhjenevä kolpakko lämpimällä juomalla varustettuna, Wyriuksen pitäessä seuraa Lorythakselle ja Lokenelle, sekä sille pikkuliskolle, joka tosin vieressä kuorsasi jo menemään. Kevyen punan poskillaan humalastaan omaava kyläpäällikkö, omaa humalaisuuttaan kehräilevä Lokene ja hieman ankarampaan tuiteriin itsensä juonut Wyrri olivat ehättäneet jo suunnitella, kuinka Briar voisi osallistua suuremmallakin porukalla seuraavana talvena pohjoisen juhliin. Siinä missä kentaurit olisivat kutsuttuja lohikäärmekylän syysjuhliin osallistumaan, mikäli nuo vielä vuorten paremmalla puolen majailivat.
Puhetta oli myös ollut lähtemisestä. Seyrin pitäisi seurueineen palata vielä tänään takaisin Briariin, minkä Wyrius ymmärsi ihan hyvin. Päivä oli ollut noillekin varmasti pitkä – olisihan heillä ollut tarjota yösijaa kolmikolle, mutta mikäli nuo mielivät kotiin lähtemään näinkin myöhään, ei Hurjatuuli aikonut vieraitaan estää. Niinpä kauppakumppanukset olivat jättäneet toisilleen jo hyvästit, sisarusten lähtiessä Lokenen roikkuen veljensä käsipuolessa hanakasti kiinni ja siinä askelissaan sekavuuttaan haparoiden ja hihitellen vielä Nukan luokse. Pitihän heidän kiittää nuortakin tammaa, joka heitä oli aikaisemmin kestinnyt Hurjatuulen kotona, ja ollut sitkeästi juhlinnassa ja niiden järjestämisessä mukana.
Hopeaharjainen kaksikko seisahtuikin lähelle pikkutammaa, Lorythaksenkin katsahtaessa sinne taivaalle, jossa viimeiset revontulet vielä välkehtivät.
”Tuosta saisi varmaan ihan hienon taulun, jos osaisi maalata”, sarvipäinen hymisi lempeällä äänellään, ”Mutten minäkään osaa kuin piirtää korkeintaan luonnoksia”. Lokene kävi aivan tyhjästä pärskähtämään veljensä olkapäähän nojaillessaan, käyden sitten varovaisen hellästi notkahtamaan tyttökentaurin puoleen, halaten kovinkin estoitta hallavaharjaa ja kokeillen tuon pehmeää harjaa kädellään. Oli se vain niin suloinen. Ei ehkä yhtä suloinen mitä Saga, mutta suloinen silti!
//TAKEDAAAAAa. No ihan varmana Takedal ja tohtori seksikkäällä oli jotain menos takahuoneen puolella, ihan kympil. Uus otp incoming, entiset väistykää tieltä! MAKSALAATIKKOA EI SE HAISEEKI JO IHAN KAMALALTA MUN NENÄÄN :DD OLIN ULTIMATE HÖMELÖ, as always. Lohduttaudun sillä et tänään on sunnuntai ja mulla on sentään vielä viiniä tälle päivälle. JA KAHVIA//